Hautapaikan löytäminen

[Hannu Haapaniemi]

Olen yrittänyt löytää vuonna 1935 kuolleen isoäitini hautapaikkaa.
Tiedän isoisäni muuttaneen leskenä vuonna 1947 Seinäjoelta Kauhajoelle.
Seinäjoen kirkkoherranvirastosta sain tiedon isoäitini kuolleen Seinäjoella 1935, mutta hautapaikasta ei löydy mitään merkintää, eikä siitä, että olisi haudattu muualle.
Tiedän isovanhempieni asuneen Ylistarossa, mutta tästä asumisesta ei ole mitään merkintää yhdessäkään virkatodistuksessa, joita perheestä olen saanut.

Onko kenelläkään tullut vastaavaa tapausta eteen, tai mitä vielä olisi yleensä tehtävissä asian selvittämiseksi.


t. Hannu Haapaniemi

[Juha]

Eikö tuon vuoden haudattujen luettelossa mainita hänen nimeään?


Juha

[Leevi A]

Ainakin sillä tavalla on tullut vastaan, että 1930 -luvulla kuolleista ei ole pidetty minkäänlaista hautapaikkakarttaa ainakaan kaikkialla. Isovanhempani haudattiin 1929 ja 1936 Lumijoella ja kauan sitten näin haudalla romahtaneen puuristin. Myöhemmin etsin kirkkoherranvirastosta tietoja hautapaikasta, mutta mitään ei ollut.

[blue-eyed]

Onko kenelläkään tullut vastaavaa tapausta eteen, tai mitä vielä olisi yleensä tehtävissä asian selvittämiseksi.t. Hannu Haapaniemi

Vastaava tapaus on Sotkamossa ns. uudella hautausmaalla. Isoisäni otti isossa jaossa itselleen mieluummin suuren sukuhautapaikan, kuin viljeltävää maata, koska hän oli ammatiltaan muurari, ei maanviljelijä. Isoisä kuoli 18.6.1919 espanjantautiin. Olisi luullut, että hänet olisi haudattu tähän sukuhautaan, mutta kysyessäni asiaa Sotkamon kirkkoherranvirastosa sain vastaukseksi 24.9.2004 "hautapaikasta ei merkintää".

6.3.1947 kuoli isoäitini 2. mies, joka haudattiin tähän olemassa olevaan sukuhautaan. Olin itse hautajaisissa ja muistan haudalta valtavan suuren hongan, vaikka olin vasta kuukautta vaille neljävuotias.

Isoäitini kuoli 19.11.1948 ja hänet haudattiin samaan hautaan edellisten kanssa.

Käydessäni vuonna 1960 vanhempieni kanssa Sotkamon hautausmaalla, niin tätä sukuhautaa ei löytynyt mistään. Hautausmaalla käyskentelevät ihmiset tiesivät kertoa, että se oli jäänyt 1958 valmistuneen siunauskappelin alle. Olen useaan otteeseen tiedustellut Sotkamon seurakunnalle, että miksi näin on tehty, eikä ole otettu yhteenkään suvun jäseneen yhteyttä. Kukaan seurakunnassa ei tiedä muka asiasta mitään.

Jos isoisäni olisi ottanut maata hautapaikan sijasta, olisiko ahne Sotkamon seurakunta ottanut senkin käyttöönsä omin lupineen.

Yahoon Karjalaisten sukujen ryhmässä olen kyllä saanut neuvon, mille korkeammalle taholle kuin Sotkamo minun pitää ottaa yhteyttä asian selvittämiseksi. Tämä henkilö sanoi, että tässä on kyse törkeästä teosta ja hautarauhan rikkomisesta. En kuitenkaan ole jaksanut ryhtyä toimenpiteisiin, minun pitää ensin kerätä tarpeeksi adrenaliinia, jotta voin ryhtyä asiaa selvittelemään.

Naapuriseurakunnassa Kajaanissa on toisten isovanhempieni sukuhauta ja vaikka sitäkään ei ole hoidettu kaikkien sääntöjen mukaan, niin sieltä hautuumaalta se vaan löytyy, vaikka isovanhempani ovatkin sinne haudattu vain vuotta myöhemmin kuin tuohon Sotkamon sukuhautaan on haudattu viimeinen vainaja.

Seurakunnat eivät ota mitään vastuuta vuokraamistaan/myymistään hautapaikoista. He käsittelvät niitä aivan kunniattomasti. Näin tehtiin myös Tampereen Lamminpään hautausmaalla jokunen vuosi sitten. Sinne oli silloin haudattuna mieheni isä ja veli kumpikin eri hautaan. Kävin usein heidän haudallaan, joten heidän hautapaikkansa oli tuttu. Sitten taas kerran sinne mennessäni, en enää löytänyt em. hautoja vanhoilta paikoiltaan, vaan heidän muistokivensä olivat aivan eripaikassa. Siitäkös minä riemastuneena hautausmaan toimistoon ja niin haettiin vanha hautausmaakartta ja metrimitan kanssa laitettiin nuo mieheni omaisten hautakivet entisille paikoilleen. Olivat kuulemma uudistaneet hautausmaan ilmettä, väittivät, että se on ihan ok. Mutta minustapa se ei ollut - *kele!

[Hannu Haapaniemi]

Luulin isoäitini hautapaikan löytämisen helpommaksikin, toisin kuitenkin kävi. En olettanut, että löytäisin vielä vanhan lahonneen ristin tai pienen kiven, jossa lukisi isoäitini nimi, hautapaikka olisi varmaan vuoden 1947 jälkeen otettu "uusiokäyttöön", jossa lepäisi minulle vieras henkilö, kuitenkin minulle olisi ollut tärkeää tietää, että haudassa lepää myös isoäitini viimmeisellä leposijallaan.

Selvisi kuitenkin, että isoäitini oli kuollut vuonna 1935 Seinäjoella, mutta kirjausta hautapaikasta ja sen numerosta tai muualle hautaamisesta ei ollut merkintää.
En usko tuohon oletukseen, että hautapaikasta olisi luovuttu ja se olisi poistettu rekisteristä, koska isoisäni muutti Seinäjoelta ??? vasta 12-vuotta puolisonsa kuoleman jälkeen vuonna 1947 Kauhajoelle ja on varmasti hautapaikasta pitänyt huolen.
Kysyin myös Seinäjoelta tietoa mahdollisesta Ylistaroon hautaamisesta, josta myös tuli turha kysely.
Kuitenkin tiedän, että isovanhempani ovat asuneet jossain vaiheessa Ylistarossa, kuitenkaan yhdessäkään
perheestä saamistani virkatodistuksista ei ole mitään merkintää Ylistarossa olo ajasta.

Jokin virkatodistuksissakaan ei pidä paikkansa, niiden mukaan perhe muutti Jyväskylästä Vaasaan 1909, josta Seinäjoelle 1925, josta isoisäni leskenä 1947 Kauhajoelle.
Virkatodistuksessa Isostakyröstä mainitaan isoäitini muuttaneen vuonna 1893 Amerikkaan ja muuttaneen naimattomana 1908 Jyväskylään, vuonna 1908 hän oli ollut jo kuusi vuotta naimisissa ja kahden pojan äiti.

Jotenkin tästä kaikesta tuli itselle jo sellainen olo, että isoäitini on haudattu tuntemattomana henkilönä
johonkin joukkohautaan.

Tiedot Seinäjoen kirkkoherranvirastosta:

Vendla Ahonen on tosiaan kuollut täällä Seinäjoella x.xx1935, mutta kuolleiden kirjassa ei valitettavasti ole mainintaa siitä, mihin hänet olisi haudattu. Yleensä kirjaan on merkitty, jos hautaaminen on tapahtunut muualle kuin Seinäjoelle, joten siinä mielessä voisi olettaa, että Vendla olisi haudattu tänne, mutta olisiko hautapaikasta luovuttu niin aikaisessa vaiheessa, ettei tietoja löydy enää hautausmaankaan rekistereistä?

Ylistaron kappeliseurakunta kuuluu nykyään Seinäjoen seurakuntaan ja vainajahaulla nimi olisi löytynyt ensimmäisessä haussa ja kirkkoherranviraston kuolleiden kirjassa olisi ollut merkintä muualle haudatusta, jos hautaus olisi ollut tuolloin 1935 Ylistaroon.

Törnävän hautausmaalla on ollut 1990 luvulla (1930 luvulla haudattujen) hoitamattomien hautojen kuulutusmenettelyjä ja saattaa olla, että Vendla Ahosen hautapaikka on palautunut kirkkoneuvoston taloudellisen jaoston päätöksellä seurakunnalle.

t. Hannu Haapaniemi

[Juha]

Hannu

Onkohan henkilöstä julkaistu paikallisissa lehdissä kuolinilmoitusta? Siitähän voisi selvitä paljon asioita



Juha

[E Juhani Tenhunen]

Törnävän hautausmaalla on ollut 1990 luvulla (1930 luvulla haudattujen) hoitamattomien hautojen kuulutusmenettelyjä ja saattaa olla, että Vendla Ahosen hautapaikka on palautunut kirkkoneuvoston taloudellisen jaoston päätöksellä seurakunnalle.


Tämä näyttäisi todennäköiseltä, mutta huonoa on, ellei haudattuja mainita.

E. Juhani Tenhunen

[TimoV]

Meillä kävi Seinäjoella sillä tavoin, että isälle oli tullut kirje (juurikin tuolloin 1990 tietämillä) seurakunnalta, jossa oli ollut lista nimiä, joiden hautapaikat haluttiin uusiokäyttöön. Siinä oli tarjottu mahdollisuutta jotain korvausta vastaan saada nämä nimet muistolaattaan, ja tietäen tuon suuren ikäluokan nuukuuden ja kiinnostuksen esi-vanhempia kohtaan, ei niistä ihmisistä ole enää mitään jälkeä hautausmaalla. Kuolleiden listalta ko. henkilöt sentään löytyy.
Olisiko joku kuvannut esim. Törnävän vanhan puolen hautoja joskus 1980-luvun puolella? Siis aikana ennen digikameroita. Niistä voisi löytyä paljon mielenkiintoista.

[TimoV]

Tässä on yksi esimerkki Seinäjoelta. Siinä on vanha haudan "omistaja" säilytetty myös kivessä, eli kiviä kannattaa katsella tarkemmin. Nämä Heikellit ei liene mitään sukua Hedbergeille, mutta on sitten jostain syystä haudattu Hedbergien "sukuhautaan". Mahtaako olla kovin yleinen käytäntö?

[Hannu Haapaniemi]

Kuulin eilen, että Seinäjoen seurakunta olisi lähetellyt kirjallisena tuolloin
tiedotteen hoitamattomien hautojen palauttamisesta seurakunnalle, tälläistä paperia ei äitini ikänä saanut, seurakunta tuskin haki ulkopaikkakunnalla asuvien omaisten osoitetietoja.

"Törnävän hautausmaalla on ollut 1990 luvulla (1930 luvulla haudattujen) hoitamattomien hautojen kuulutusmenettelyjä ja saattaa olla, että Vendla Ahosen hautapaikka on palautunut kirkkoneuvoston taloudellisen jaoston päätöksellä seurakunnalle".

Laitoin Seinäjoen seurakunnalle vielä kyselyn, että poistetaanko hautapaikan ostajan tai siihen haudatun henkilötiedot kyseisen haudan palautuessa seurakunnalle, jos näin on käytäntö on mahdottomuus enää sen jälkeen löytää näitä hautoja.

Laitoin mielenkiinnosta samanlaisen haun hautapaikan löytämiseksi Isonkyrön kirkkoherranvirastoon isoäitini isän Mikko Herman Mikonpoika Kyntäjän mahdollisesta hautapaikasta. Mikko Kyntäjä kuoli Isossakyrössä myös 1935, noin puoli vuotta ennen tytärtään.

Isonkyrön vastaus: "Aakkosellisen luettelon mukaan meiltä ei löytynyt tämän nimistä haudattua. Luettelo ei välttämättä ole täydellinen. Mikäli hauta on hävinnyt eli sillä ei ole ollut hautamerkkiä/kiveä 1980 -luvulla, jolloin tiedot haudattujen paikoista on vasta luetteloitu täydentäen niitä jatkuvasti, ei meillä ole mahdollisuutta selvittää paikkaa, mihin hänet on haudattu".


Mitä tuohon kuolinilmoitukseen lehdessä tulee, niin luulen, että sitä ei ollut lehdessä. Ahosen perhe palasi vuonna 1908 noin kymmenen vuoden amerikanreissultaan New Yorkista Jyväskylään. josta muuttivat 1909 Vaasaan, josta 1925 Seinäjoelle, siinä ajassa taisivat sukulais- ja ystävyyssuhteet unohtua.

t. Hannu Haapaniemi

[EilaT]

Hautojen uudelleen käyttöönotosta lienee joissakin seurakunnissa pidetty luetteloa. Minun mummoni (iä) kuoli vuonna 1940 Tohmajärvellä. Sain hänen hautapaikkansa tiedon seurakunnan hautausmaatoimistosta. Ystävällisesti puheluun vastannut mieshenkilö valittaen ilmoitti haudan uudelleen käyttöönotosta, mutta hän kertoi haudan sijainnin ja siihen haudattujen henkilöiden nimet, joiden avulla löysin mummoni hautapaikan.

Eila