Savon arviokunnat eli sukualueet ja niiden muodostuminen

[E Juhani Tenhunen]

Savon asuttamisen anekit, arviokunnat eli sukualueet alkoivat saada muotoaan vuonna 1542, jolloin Klemetti Henrikinpoika Krookista (s. Porvoon pitäjä, Suomenkylä - k. Tukholma ennen 1562) tuli Olavinlinnan linnanvouti. Linnan päällikkö hänestä tuli 1546. Krookin myöntämiä arviokuntia on tiedossa ainakin 66.

Helmikuussa 1547 Olavinlinnan päälliköksi nimitettiin Raision Pernon Suniamäen herra, ritari Kustaa Gödekenpoika Fincke (1510-luku Raisio, Perno - 2.12.1566 Kemiö), mitä tehtävää tämä käytännössä hoiti vuoteen 1561. Fincken aikana savolaisasutus laajeni Oulujärven erämaahan sekä Pohjanmaan ja Hämeen takamaille.

Tässä viestiketjussa on mahdollista tarkastella arviokuntien kimuodostumisajankohtia, koostumusta ja sukututkimusnäkökohtia.

E. Juhani Tenhunen

[Julle]

< Tässä viestiketjussa on mahdollista tarkastella arviokuntien kimuodostumisajankohtia, koostumusta ja sukututkimusnäkökohtia.>

Vinkkinä Karttulan alueelta: Karttulan kirjan, Gummerus, 1987, sivuilla 52-53 on vuoden 1561 Karttulan seudun talojen asukkaat ja sivuilla 53-54 maakirjatalojen isännät vuonna 1664. Lisäksi sieltä ilmenee jakokunnan numerot ja verotuspaikat 1540-60 luvulla.

Tutkimisiin

[RaijaC]

Seuraava teksti on lainattu Kärkkäisten sivustolata ja se on Tuulikki Kärkkäisen käsialaa: "Rantasalmen Tuusmäestä Kiuruvedelle pysyväksi asukkaaksi tullut Pekka Pekanpoika Kärkkäinen sai v. 1546 annekirjan maihinsa yhdessä Niilo Kaikkosen kanssa kahdeksalla veromarkalla. Yhtiömieheksi merkittiin molemmille Ihannus Remeksinen Rantasalmen Tuusmäestä. Sekä Pekka Kärkkäisen että Niilo Kaikkosen verotuspaikaksi merkittiin aluksi Rantasalmi, Tuusmäki II. Heidän Kiuruveden erämaista saamansa alueen rajapaikat on lueteltu annekirjassa tarkkuudella, jolla se erämailla oli mahdollista. Paikannimien säilyvyys lähes puolen vuosituhannen ajan hämmästyttää. Suuri osa niistä on löydettävissä nykyiseltä peruskartalta samoina tai tunnistettavasti. Annekirjan alueesta Hautajärven ja Kalliojärven kylien alue tuli Pekka Kärkkäiselle ja aluksi hänen jälkeläisilleen. Kiuruveden kylän alueet tulivat Niilo Kaikkoselle."

Kiuruveden kylän alueet Niemisjärvelle ulottuvalla kaistaleella tulivat siis Niilolle. Kiuruveden tila sai nimen Ryönä, ja se kuului Niilon jälkeläisille n 1830-luvulle saakka(osa tilasta kulki Laaja-nimellä). Sitä mistä syystä tila vaihtoi tuolloin omistajaa ei ole tiedossana. iiii Pekka Kaikkonen syntyi talossa 1829, mutta hänen isänsä hukkui 13.11.1828, eikä nähdäkseni perhessä ollut enää poikia elossa. Pekkakin muutti äitinsä Juliana Pikkaraisen ja isäpuolensa Henrik Forssin kanssa Osmangin kautta Pielaveden Laukkalaan. Nimesjärvellä oli myös Kaikkosten maita - ja suku Niemisjärven suku haara muodostui joskus 1600-luvun puolivälin maissa. Kalliojärvelle Kaikkoset tulivat joskus 1700-luvun alkupuolella.

SSHY:n sivulta löytyy Pohjois-Savon sukututkimusharrastajien tekemä asutustutkimus Tavinsalmen pitäjästä http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=19066

Oulujärven ermaan maakirjojen ja Paltamon maakirjijen perusteella näyttäisi siltä, että Niilon lapsista (vai olisiko ollut lapsenlapsi) ainakin Lauri olisi jatkanut Paltamoon ja olisi Kainuun Kaikkosten esi.

Itse aloitin tämän suvun tutkimisen "nurjasta päästä" eli tuolta 1500-luvulta. Suvun pysyminen "samassa pihapiirissä" aina 1800-luvun alkupuolelle saakka on tehnyt tämän matkan melko helpoksi.

Toki tutkimista vielä on paljon- 1800-luku on haasteellinen, ja samoin Kainuun sukuhaaran tutkiminen on vielä alkutekijöissään. Aina kun luulee aikaiseensa jonkun solmun, niin uusi solmu on edessä.

eli tutkitaan :)

Raija Ollintytär

[E Juhani Tenhunen]

Seuraava teksti on lainattu Kärkkäisten sivustolata ja se on Tuulikki Kärkkäisen käsialaa: "Rantasalmen Tuusmäestä Kiuruvedelle pysyväksi asukkaaksi tullut Pekka Pekanpoika Kärkkäinen sai v. 1546 annekirjan maihinsa yhdessä Niilo Kaikkosen kanssa kahdeksalla veromarkalla. Yhtiömieheksi merkittiin molemmille Ihannus Remeksinen Rantasalmen Tuusmäestä. Sekä Pekka Kärkkäisen että Niilo Kaikkosen verotuspaikaksi merkittiin aluksi Rantasalmi, Tuusmäki II. Heidän Kiuruveden erämaista saamansa alueen rajapaikat on lueteltu annekirjassa tarkkuudella, jolla se erämailla oli mahdollista. Paikannimien säilyvyys lähes puolen vuosituhannen ajan hämmästyttää. Suuri osa niistä on löydettävissä nykyiseltä peruskartalta samoina tai tunnistettavasti. Annekirjan alueesta Hautajärven ja Kalliojärven kylien alue tuli Pekka Kärkkäiselle ja aluksi hänen jälkeläisilleen. Kiuruveden kylän alueet tulivat Niilo Kaikkoselle."

Kiuruveden kylän alueet Niemisjärvelle ulottuvalla kaistaleella tulivat siis Niilolle. Kiuruveden tila sai nimen Ryönä, ja se kuului Niilon jälkeläisille n 1830-luvulle saakka(osa tilasta kulki Laaja-nimellä). Sitä mistä syystä tila vaihtoi tuolloin omistajaa ei ole tiedossana. iiii Pekka Kaikkonen syntyi talossa 1829, mutta hänen isänsä hukkui 13.11.1828, eikä nähdäkseni perhessä ollut enää poikia elossa. Pekkakin muutti äitinsä Juliana Pikkaraisen ja isäpuolensa Henrik Forssin kanssa Osmangin kautta Pielaveden Laukkalaan. Nimesjärvellä oli myös Kaikkosten maita - ja suku Niemisjärven suku haara muodostui joskus 1600-luvun puolivälin maissa. Kalliojärvelle Kaikkoset tulivat joskus 1700-luvun alkupuolella.

SSHY:n sivulta löytyy Pohjois-Savon sukututkimusharrastajien tekemä asutustutkimus Tavinsalmen pitäjästä http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=19066

Oulujärven ermaan maakirjojen ja Paltamon maakirjijen perusteella näyttäisi siltä, että Niilon lapsista (vai olisiko ollut lapsenlapsi) ainakin Lauri olisi jatkanut Paltamoon ja olisi Kainuun Kaikkosten esi.

Itse aloitin tämän suvun tutkimisen "nurjasta päästä" eli tuolta 1500-luvulta. Suvun pysyminen "samassa pihapiirissä" aina 1800-luvun alkupuolelle saakka on tehnyt tämän matkan melko helpoksi.

Toki tutkimista vielä on paljon- 1800-luku on haasteellinen, ja samoin Kainuun sukuhaaran tutkiminen on vielä alkutekijöissään. Aina kun luulee aikaiseensa jonkun solmun, niin uusi solmu on edessä.

Juuri näin, RaijaC! Kärkkäisten viime vuonna valmistunut 1704-sivuinen 2-osainen sukukirja on loppuunmyyty, ja täydennysosan tekoa aloitettaneen 6.6.2014 Joensuussa pidettävän sukuhallituksen ja -neuvoston kokouksen jälkeen. Itse kuulun Pekka Kärkkäisen jälkeläisiin ainakin neljää reittiä ja olen siten vakaasti saman sukualueen väkeä.

E. Juhani Tenhunen

[hiltunen]

Omaan sukupuuhuni (https://fd340e68c5033a5eb28f66e2cf6767fc10845b6e.googledri ve.com/host/0B6AhrGCj1jcKSzZoaUl0RnBMeTA/515.htm) olen kaivellut joitain tietoja, lähinnä Habermanin keräämistä tiedoista, mutta jäin pohtimaan oliko tosiaan mahdollista "huijjata" veroissa, jos kertoi osakkaaksi jonkin epäihmisen? Esimerkiksi Hiltusia löytyy nimellä "Taarihousu" ja "Paskajalka". Mitä ihmee hyötyä tästä on?

[E Juhani Tenhunen]

Omaan sukupuuhuni (https://fd340e68c5033a5eb28f66e2cf6767fc10845b6e.googledri ve.com/host/0B6AhrGCj1jcKSzZoaUl0RnBMeTA/515.htm) olen kaivellut joitain tietoja, lähinnä Habermanin keräämistä tiedoista, mutta jäin pohtimaan oliko tosiaan mahdollista "huijjata" veroissa, jos kertoi osakkaaksi jonkin epäihmisen? Esimerkiksi Hiltusia löytyy nimellä "Taarihousu" ja "Paskajalka". Mitä ihmee hyötyä tästä on?

Ei minusta. Arviokunta oli yhteisverotettava sukuyhteisö, jonka maksuvelvollisuus vain kasvoi, jos siinä oli kuolleita sieluja. 1500-luvulla lempinimet olivat vielä arkipäivää.

E. Juhani Tenhunen

[Maaret Eloranta]

Tuo Taarihousu on kyllä ollut ihan sukunimenä käytetty. Ei olleet entiset ihmiset niin romanttisia ja herkkähipiäisiä noiden nimien suhteen. Nykyäänhän "sukunimeä" vaihdetaan alvariinsa milloin mistäkin imagosyistä. http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=623

[Movitz]

Mihin perustuu ajatus, että verokirjojen arviokunnat olisivat "sukualueita"?

t. Jens

[E Juhani Tenhunen]

Mihin perustuu ajatus, että verokirjojen arviokunnat olisivat "sukualueita"?

Lähde: KÄRKKÄINEN, Tuulikki & KÄRKKÄINEN, Matti: Kiuruveden historia ja sen kirjoittaja Juho Pöksyläinen 1858.1939. (Tuusula): Texthouse, 2013. 368 s. ISBN 978-952-67804-2-9. Ks. esim. s. 33.

Talollinen Juho Jaakko Aaponpoika Pöksyläisen (9.12.1858 Kiuruvesi, Hautakylä, 3 Kangas - 3.7.1938 Kiuruvesi, Rytky, Saukkoniemi) käsityksen mukaan arviokunnat eli anekit olivat ainakin Kiuruvedellä isojakoon saakka yhteishallinnallisia alueita, jotka perustuivat pitkälti sukulaisuussuhteisiin. Anekeissa ei mainittu naisia, mutta mielestäni on perusteltua olettaa, että arviokunnassa hyvin usein oli alun perin appia vävyineen.

E. Juhani Tenhunen
Juho Jaakko Aaponpoika Pöksyläisen serkun pojanpojanpoika

[eeva häkkinen]

Mihin perustuu ajatus, että verokirjojen arviokunnat olisivat "sukualueita"?

t. Jens

Pirinen pohdiskelee Savon asutuksen muotoutumista Savon historian osassa II:1 mm. näin:

"Monijäsenisten arviokuntien runsaus vanhalla asutusalueella tukee sitä jo Voionmaan esittämää olettamusta, että arviokuntien pohjana ovat sukukunnat, yhden perheen omistukset. Hyvin usein arviokunnan osakkaat ovatkin samansukuisia ... Arviokuntien pohjautuminen ainakin hyvin monissa tapauksessa sukukuntiin näyttää siis ilmeiseltä. Toisaalta varsinkin uudisasutusalueella on runsaasti arviokuntia, joissa on erisukuisia henkilöitä."

Edellisestä on esimerkkinä oma visulahtelainen syntymäkotini, joka on yhä nimeltään Halila, vaikka Haliset olivat siitä kadonneet jo 1700-luvulla, paljon ennen kuin talojen nimiä alettiin täälläpäin kirjata lähteisiin. Vuoden 1541 verokirjassa on anekin isänniksi merkitty Heikki, Niilo, Rusi ja Paavo Halinen ja vuoden 1561 verollepanossa Niilo, Rusi ja Heikki Halinen. Kesti vielä sata vuotta ennenkuin Halisia alkoi valua muualle Etelä-Savoon ja vielä kauemman ennenkuin muita sukunimiä ilmaantui Halisten anekille. Jälkimmäisestä taas esimerkkinä RaijaC:n kertomus Rantasalmelta.

Kun vielä otetaan huomioon, että ensimmäisten kirjallisten lähteiden aikaan oli Savon asutus vielä nuorta ja elettiin yhteiskunnassa, jonka keskeinen yksikkö oli suku/klaani (joka heijastuu vielä pitkään sekä maanlaeissa että oikeuskäytännössä), tekee kyllä mieli uskoa, että arviokunnat olivat tuohon aikaan varsin sukukeskeisiä. Tokihan niihin saatettiin ottaa jäseniä myöhempien yhtiömiesten tapaan heidän olematta mitään sukua. Anekkiporukka lienee ollut hyvin joustava vastaten kaskenraivaajien tarpeisiin, mutta jo tuo sukunimien kasautuminen anekeittain indikoi, että useimmiten anekin omistajat olivat täällä päin useimmiten jotain sukua keskenään, olihan savolainen sukunimistö jo varsin pysyvää asiakirjojen alusta lähtien.