Sukunimen nykymuoto

[JoelKumpu]

Minua askarruttaa muutaman sukunimen oikea nykymuoto.

Miten nykyään kirjoitetaan:

1)Ruottin
2)Turpiain

[M.Sjostrom]

Minua askarruttaa muutaman sukunimen oikea nykymuoto.

Miten nykyään kirjoitetaan:

1)Ruottin
2)Turpiain


Ota huomioon, että monta kertaa juuri tuontyyppisissä vuosisatojen takaisissa asiakirjakirjauksissa on oikeasti ollut kyse lyhenteestä. Että nimeen on silloinkin kuulunut -nen, mutta että sen toistuvuus kirjatulla seudulla on ollut niin suurta ja itsestäänselvyyskin, että kirjaaja on lyhentänyt niistä pois sen osuuden -en. (Tai tehnyt sen merkiksi vain jonkinlaisen kiemuran, ekan ännän jatkeeksi.)

[JoelKumpu]

Mietin että vääntyvätkö nuo muotoon:

Ruottin--> Ruottinen vai Ruotsalainen?
Turpiain-->Turpiainen vai Turpeinen?

Vai jotain ihan muuta?

Karjalassa ja Kiihtelysvaarassa ovat asuneet 1700-1800 taitteessa.

[Olarra]

Mietin että vääntyvätkö nuo muotoon:

Ruottin--> Ruottinen vai Ruotsalainen?
Turpiain-->Turpiainen vai Turpeinen?

Vai jotain ihan muuta?

Karjalassa ja Kiihtelysvaarassa ovat asuneet 1700-1800 taitteessa.

Hiski on näissäkin hyvä: kirjoita nuo nimet (esim. Ruottin) ja hae koko Pohjois-karjalasta. Pitkinä muotoina minulle tuli vain Ruottinen ja Turpiainen. Ehkä kannattaa tarkistaa muualtakin...

[Tapani Kovalaine]

Ruottin on ollut Ruottinen vaan ei Ruotsalainen.
Turpiain on ollut Turpiainen ja Turpeinen ja on hioutunut Turpeiseksi.

Vuoden 1890 tilasto Pohjois-Karjalasta menee näin:

Ruottisia oli 76 henkilöä, eniten Juuassa, jossa oli 30.
Pielisjärvellä 13, Nurmeksessa 4, Värtsilässä 4, Ilomantsissa 2, Kiihtelysvaarassa 1, Kontiolahdella 6, Liperissä 5, Kuusjärvellä 8 ja Kaavilla 3, muualla ei ollut Ruottisia. Ruotsalaisia löytyi 7 koko maakunnasta ja he olivat juukalaisia kaikki.

Turpeisia oli 187. Ilomantsi 63, Eno 20, Pälkjärvi 1, Kitee 3, Rääkkylä 13 ja Pielisjärvi 87.

Savo-karjalaisen osakunnan nuoret yllioppilaat nuo tilastotiedot 1889-1890 joutessaan loihtivat, kun poimivat henkikirjoista sukunimitietoja.

Hiskin antamat otantatiedot paljastavat, että isoja vaihteluja kuntien välillä on ollut. Esimerkiksi Turpeisten Kitee on siirtynyt muille suvuille ja Nurmes on menettänyt Ruottisia.

Eipä oo Ruottisista tai Turpeisista sukunimisutkausta jäänyt elämään, joten on tyydyttävä Ropposiin:
Hommovvaa ku Ropponen Ruottiin lähtöö!

[JoelKumpu]

Entä:

-Räisäin

Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin Räsänen?

[E Juhani Tenhunen]

Entä:

-Räisäin

Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin Räsänen?

Väärin! Tämähän on Räisänen.

E. Juhani Tenhuin:D:
- Luovutetussa Karjalassahan oli Räisälän pitäjäkin. Räsälä löytyy mm. Soisalon pohjoisosasta Kuopiosta.

[Pekka Hiltunen]

Ota huomioon, että monta kertaa juuri tuontyyppisissä vuosisatojen takaisissa asiakirjakirjauksissa on oikeasti ollut kyse lyhenteestä. Että nimeen on silloinkin kuulunut -nen, mutta että sen toistuvuus kirjatulla seudulla on ollut niin suurta ja itsestäänselvyyskin, että kirjaaja on lyhentänyt niistä pois sen osuuden -en. (Tai tehnyt sen merkiksi vain jonkinlaisen kiemuran, ekan ännän jatkeeksi.)

Kielikorvani on sitä mieltä, että Savossa on diminutiivimuoto "-nen" lausuttu paikallisessa murteessa pelkkänä n-kirjaimena ja toisinaan "-ain", "-ein" "-in"-oin", "-uin", "-yin", "-äin" tai "-öin" -päätteenä, sisältäen kuitenkin käsittääkseni usein myös jonkinlaisen aspiraation, kuten "-nh" tai "-neh"., taikka vain "-ne". Tähän voisi viitata nimien perässä oleva "kiemura" ens. n:n jälkeen, sillä se voitaisin ehkä tulkita -nh -yhdistelmäksi. Kun -nen -päätteiset nimet omaksuttin läntisessäkin osassa maatamme mm. länsirannikon asuttamisen ja idästä tulleen muuttoliikkeen seurauksena, ryhdyttiin sitten Savossakin viljelemään "puhdasta" muotoa. Kirjakielemme muistuttaa lähinnä Keski-Suomessa puhuttavaa yleiskieltä tai murretta, mutta niin sanasto kuin kielioppikin on enimmäkseen lounaissuomalaista perua, kuten on länsirannikon asutuskin.

Jos on epävarnma sukunimien nykymuodoista, kannattaa ottaa esille vaikkapa puhelinluettelo, jos ei halua kahlata 1800-luvun loppupuolen rippikirjoja.

PH

[Julle]

< Jos on epävarnma sukunimien nykymuodoista, kannattaa ottaa esille vaikkapa puhelinluettelo, jos ei halua kahlata 1800-luvun loppupuolen rippikirjoja. >

Parempiakin löytyy!

Itse olen käyttänyt sukunimien normaalistamisessa ja nykymuotojen etsimisessä kirjaa Mikkonen-Paikkala: Sukunimet. Löytyy eri painoksia, mutta lopussa on hieno luettelo myös niistä sukunimistä, jotka ovat muuttuneet ruotsinkielestä ja suomenkielen muodoista nykysuomeen sekä jokaisesta löytyvästä sukunimestä paikallista tekstiä.

Tutustumisiin

[Pekka Hiltunen]

Juu, kirja ei tullut heti mieleen, mutta on kyllä siellä joskus käynyt.

Täytyy vielä vähän tulkita sitä loppuhenkosta eli aspiraatiota ja sen kirjaamista tai kirjaamattomuutta: kiemurahan esintyy vain feminiinimuotoisissa nimissä -tar ja -tär; oma nimeni esiintyy aika systemaattisesti Hilduin-muodossa Hiltulanlahdella 1500-luvun lopulla syntyneestä Pekka Heikinpojasta aina 1700-luvun loppupuolelle saakka. Vaimoväellä eli Hilluttarilla lukee vain "Hillut" ynnä mainittu kiemura. Kumminkin liittyypi aspitraatio Savon murteessa melkein jokaiseen nimeen ja sanaan: "liittyypi" lausutaankin usein muodossa "liittyyph", kun i-päätteinen muoto on kenties Agricolan aikaista kirjakieltä, näin ainakin joillain alueilla ja paikakunnilla.

PH

[Tapani Kovalaine]

Mietin että vääntyvätkö nuo muotoon:
Ruottin--> Ruottinen vai Ruotsalainen?
Turpiain-->Turpiainen vai Turpeinen?
...
Nykyinen muoto on tullut selvitetyksi, mutta entäpäs entinen muoto?

Seuraavissa Hiskin esimerkeissä ei ole kyse virhetulkinnasta:

19.3.1762 26.3.1762 Wuogo Cnut Ruohtin Carin Pellicka Christina
Didi 107: http://digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/juuka/rippikirja_1773-1799_tk1402/107.htm
24.6.1755 Insalmi s:n Joh: Perss: Ruohtalainen Anna Mattsdr Luckarinen

Voimme vain makustella, menivätkö savolaiset ruottalaismettiin vaiko ruohtalaismehtiin lähelle Norjan rajaa...

[Pekka Sipari]

Kannattaa olla tarkkana noiden Räisästen ja Räsästen kanssa ja tarkistaa useamman polven ajalta. Ainakin Lepäävirralla kirjoitusasu on vaihdellut. Toisaalta joku sanoi kun kysyin , että ovat alunalkaen samaa perua niin sanoi, että Räisäset ja Räsäset on ihan eri sukua.

Pekka

[Pekka Hiltunen]

Nykyinen muoto on tullut selvitetyksi, mutta entäpäs entinen muoto?

Seuraavissa Hiskin esimerkeissä ei ole kyse virhetulkinnasta:

19.3.1762 26.3.1762 Wuogo Cnut Ruohtin Carin Pellicka Christina
Didi 107: http://digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/juuka/rippikirja_1773-1799_tk1402/107.htm
24.6.1755 Insalmi s:n Joh: Perss: Ruohtalainen Anna Mattsdr Luckarinen

Voimme vain makustella, menivätkö savolaiset ruottalaismettiin vaiko ruohtalaismehtiin lähelle Norjan rajaa...

Ehkäpä olivat nuo Ruohtalaiset paluumuuttajia ja sellaisina ns. puolikielisiä, mutta toisaalta olivat papitkin saaneet koulutuksensa vain latinaksi ja ruotsiksi, ja jos joku taisi suomea, oli se yleensä sitten eteläistä murretta. On ilmeistä, että savolainen puheenparsi on usein voinut jäädä ymmärtämättä. Varhaisin papisto tuli kuitenkin idän suunnasta ja i-kirjaimen esiintyminen esim. Hilduin-nimessä voisi viitata joko Viipurin seudun dominikaaneihin taikka sitten muinaiskantasuomeen eli unohdettuun kieleen, josta emme enää voi saada otetta: hevonen on viroksi hevoinen ja Karjalassa voinee kuulla guldaisten kägöisten kukuntaa. On ilmeistä, että Räisälä ja Räsälä ovat ihan eri kyliä, mutta näköjään Ruottinen on todellakin saattanut olla nykykielessä Ruotsinen eli Ruotsalainen. Vaikeudet alkavat, kun ei tiedetä, että johdetaanko sukunimi kylännimestä vai päin vastoin. Esim. Räsälä on kait syntynyt Räsä-Antiksi kutsutun henkilön jälkeläisten asutuksen nimeksi. Hiltulanlahti on epäilemättä saanut nimensä asukkaistaan, mutta olivatko Hiltulassa asuneet Hilduiset kaikki samaa sukua? Turuttarien alkukodista ei voi olla mitään epäilyksiä: savolaisen näkemyksen mukaan he varmaankin ovat verisukulaisia keskenään, kun ovat samasta kaapunnista.

Savolasia sukujuuriaan etsivälle ovat sukunimet käsittämätön aarreaitta, jonka avulla kykenee etenemään uskomatonta vauhtia, kun on ensin kolunnut esim. toisen vanhempansa sukuja enimmäkseen vain patronyymien varassa vaikkapa Lounais-Suomessa. Yksittäisissä sukunimissä voi esiintyä kyllä paljonkin vaihtelua: esim. Väänäset Väänälästä ja Venäläiset ovat joskus osoittautuneet identtisiksi. Varjopuolena onkin Savon kirjoissa usein patronyymin puuttuminen, kun pappi tai lukkari on luottanut vain omiin aisteihinsa riipustaessaan savolaissuusta kuulemaansa sukunimeä kirkonkirjaan mahdollisen piispantarkastuksen varalta.

PH

[Pekka Sipari]

Näinhän sitä voi makustella. Savolaisilla vitsa o viäntynyt varmaa muotoo vihta- suat vihtoo jos et ou kiltististi, mutta sillä ei ou sentää kylyvetty vua vastalla. No Kauppisista ei kirkon kirjoissakaan tullut loppujen lopuksi varmaan noita Kuappisia

[E Juhani Tenhunen]

Näinhän sitä voi makustella. Savolaisilla vitsa o viäntynyt varmaa muotoo vihta- suat vihtoo jos et ou kiltististi, mutta sillä ei ou sentää kylyvetty vua vastalla. No Kauppisista ei kirkon kirjoissakaan tullut loppujen lopuksi varmaan noita Kuappisia

Mut tuliko heistä puheessa Kaappisia, jos kauppiaskin kääntyy kaappiaaksi?

E. Juhani Tenhunen
kiuruvetistä kaappiassukua...