kkylakos
05.05.14, 13:57
Tuoreessa teologia.fi -verkkolehdessä on Esko M. Laineen artikkeli Innovaatiosta kirjallistumiseen − näkökulmia lukemisen historialliseen tutkimukseen (http://www.teologia.fi/artikkelit/kristinuskon-historia/1040-innovaatiosta-kirjallistumiseen-naekoekulmia-lukemisen-historialliseen-tutkimukseen), jossa on todettu rippikirjojen lukutaitomerkinnöistä sukututkijalle opettavaisesti
Merkintöjen tulkitsemisen ohella oman vaikeutensa tutkimukseen tuo se, että on oletettavaa, että lukutaitomerkintöihin vaikuttivat saman seurakunnankin sisällä myös muut seikat, kuten kuulusteltavan pappiin tekemä vaikutus, maine ja käytös. Lisäksi on mahdollista, että kristinopin hyvä ulkoa osaaminen, ahkeruus ja nöyrä asenne vaikuttivat lukutaitoa koskevaan arvioon tai ainakin siihen, täyttyikö kuulusteltavan tavoite eli pääsikö hän ehtoolliselle, mitä muun muassa avioliittoon vihkiminen edellytti.
Edellä mainituista syistä tutkimuksessa on kallistuttu hiljaisesti hyväksymään se tosiseikka, että yksittäisen henkilön absoluuttisesta lukutaidosta on vaikea sanoa mitään varmaa. Sen sijaan lukutaitomerkintöjä on mahdollista vertailla keskenään paikallisesti. Tällaista lukutaitoa voidaan nimittää suhteelliseksi. Saman papin samaan aikaan tekemät merkinnät ovat keskenään vertailukelpoisia, vaikkakin edellä sanottu subjektiivinen vaikutus koskee myös niitä. Toisaalta, jos lukutaitotutkimuksessa pyritään absoluuttisen lukutaidon sijaan tarkastelemaan sitä, miten lukutaito ilmensi seurakunnan sosiaalista tilannetta tai miten se vaikutti yksittäisten henkilöiden sosiaaliseen asemaan, papin saamalla vaikutelmalla ei ole merkitystä: huono lukutaito rippikirjassa kuvastaa huonoa asemaa tai huono-osaisuutta yhteisössä.
Merkintöjen tulkitsemisen ohella oman vaikeutensa tutkimukseen tuo se, että on oletettavaa, että lukutaitomerkintöihin vaikuttivat saman seurakunnankin sisällä myös muut seikat, kuten kuulusteltavan pappiin tekemä vaikutus, maine ja käytös. Lisäksi on mahdollista, että kristinopin hyvä ulkoa osaaminen, ahkeruus ja nöyrä asenne vaikuttivat lukutaitoa koskevaan arvioon tai ainakin siihen, täyttyikö kuulusteltavan tavoite eli pääsikö hän ehtoolliselle, mitä muun muassa avioliittoon vihkiminen edellytti.
Edellä mainituista syistä tutkimuksessa on kallistuttu hiljaisesti hyväksymään se tosiseikka, että yksittäisen henkilön absoluuttisesta lukutaidosta on vaikea sanoa mitään varmaa. Sen sijaan lukutaitomerkintöjä on mahdollista vertailla keskenään paikallisesti. Tällaista lukutaitoa voidaan nimittää suhteelliseksi. Saman papin samaan aikaan tekemät merkinnät ovat keskenään vertailukelpoisia, vaikkakin edellä sanottu subjektiivinen vaikutus koskee myös niitä. Toisaalta, jos lukutaitotutkimuksessa pyritään absoluuttisen lukutaidon sijaan tarkastelemaan sitä, miten lukutaito ilmensi seurakunnan sosiaalista tilannetta tai miten se vaikutti yksittäisten henkilöiden sosiaaliseen asemaan, papin saamalla vaikutelmalla ei ole merkitystä: huono lukutaito rippikirjassa kuvastaa huonoa asemaa tai huono-osaisuutta yhteisössä.