väitöskirja... Frälset ... 1300-1600-talen

[M.Sjostrom]

Itä-Suomen yliopistossa, Joensuussa, on painosta tullut väitöskirjaksi tarkoitettu tutkimus
"Det lokala gamla frälset som den nordiska lokalförvaltningens stabiliserare i Sverige öster om Åbo Landsrätts doms 25.6.1415 rår och Ryssestenen under 1300–1600-talen"
998 sivua.
Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 78.
Kysymyksessä oleva väitöskirja sisältää paljon sukututkimusta.

Olen nyt viikon ajan lukenut teosta. Lukenut sen lävitse kerran, ja sen jälkeen useita kohtia vielä toisen ja useampiakin kertoja.

Se on laadullisesti enimmäkseen hyvin heikkotasoinen. Sitä rasittaa vakavasti monet puutteet ja heikkoudet argumentoinnissa sekä todella lukuisat asiavirheet. Teoksessa lähdekritiikin käyttö on pääosin todella heikkoa.

1) Läpi koko teoksen on vakavia ongelmia epävarmuuden versus varmuuden käsittelyssä teoksen raportoinnin sanamuodoissa ja argumentoinnin premisseissä. Kun etenkin keskiaikaisten sukuyhteyksien tieto on oikeasti monissa kohdin epävarma, teos esittää lukuisia sellaisia epävarmoja filiaatioita ja sukulaisuuksia hyvin varmoina asioina - jonka muka-varmuuden päälle teos sitten argumentoinnilla kasaa niistä riippuvaisia päätelmiä.
2) Teoksessa on jonkin verran sisäisiä ristiriitaisuuksia. Siellä on useita sellaisia asioita, joissa: asiasta yksi kohta väitöskirjassa väittää yhtä ja toinen kohta toista (suunnilleen vastakkaista) - eikä näitä ristiriitoja teos ole nähtävästi edes huomannut; eikä ainakaan yritetty tekstissä arvioida mikä pitää ja mikä ei pidä paikkaansa.
3) Teoksessa käytetään vanhentunutta genealogista tietoa käytännössä standarditietona. Esiintyy läpi teoksen ja monasti vaikuttaa teoksessa esitettyihin päätelmiin. Esimerkiksi, teos käyttää Anrepin kirjasarjassa 1860-luvun korvilla painettuja sukulinjojen ja sukutaulujen fantasiaosuuksia teoksessa selostettujen joidenkin sukujen esivanhempina ja sukulaisina, ja vetoaa myös päätelmissäkin juuri niihin fantasioihinkin totena. Vanhentuneiden genealogisten tietojen käyttämisestä teokseen on tullut monia asiavirheitä ja aiheutunut myös monia johtopäätöksiä, jotka eivät lähdekriittisen tiedon valossa ole oikeutettuja.
4) Vielä edelläkin mainittujen lisäksi, teoksessa on useita kymmeniä muitakin asiavirheitä.

Minä olen joskus julkaissut Anrep-asiaa koskien seuraavat näkökohdat:
Anrep, very unreliable
Gabriel Anrep, Svenska Adelns Ättar-taflor. Anrep was a notable genealogist. He took on the task of publishing genealogies based on the stem table collections of the Swedish House of Knights and Nobility. Anrep himself was essentially a true scholar who would have wanted to discard a lot of early, mythical and unreliable parts of traditional genealogies. However, the House of Knights did not allow it and obliged him to use many of the suspect portions of the stem tables. The result, in Anrep's four books, should not therefore be fully blamed on Anrep. Further, Anrep's authority should not be invoked to defend such unwarranted filiations, early lineages and names plucked from thin air.


Sjöström

[JHissa]

Lukemisen helpottamiseksi myös linkki, josta löytyy väitöskirja pdf-muodossa
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1396-8/
Det lokala gamla frälset som den nordiska lokalförvaltningens stabiliserare i Sverige öster om Åbo landsrätts doms 25.6.1415 rår och Ryssestenen under 1300-1600-talen

Pöllänen, Pasi

Itä-Suomen yliopisto, 2014
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Väitöskirja
Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies., no 78
ISSN: 1798-5757
ISBN: 978-952-61-1396-8
Lataa teos pdf-tiedostona (http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1396-8/urn_isbn_978-952-61-1396-8.pdf)
Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-1396-8

[E Juhani Tenhunen]

Tässä siis gynekologidosentti Pöllänen on tehnyt oikeustieteellisen väitöskirjan ruotsiksi. Todella mielenkiintoista!

E. Juhani Tenhunen

[M.Sjostrom]

Minulla on myös kopiot väitöskirjan esitarkastajien lausunnoista, jotka he antoivat 2013 loppupuolella.

Esitarkastajista professori Jorma Kalela
kertoen että häneltä oli pyydetty lausunto etenkin tutkimusmetodologian näkökulmasta,
lyttäsi 9.8.2013 allekirjoittamassaan lausunnossa koko väitöskirjan. Professori Kalela vastusti väittelyluvan myöntämistä. Aivan ehdottomasti.

Professori Kalela kirjoittaa lausunnossaan muun muassa:
* "tutkimus on ongelmallinen, mutta ei geenitutkimuksen sovellutusten, vaan konventionaalisen metodologian näkökulmasta"
* tutkimuskysymys on tautologinen, sillä "paikallisrälssihän syntyi nimenomaan hoitamaan paikallishallintoa", lausuu professori Kalela. Kalela pitää väitöskirjan tuloksia tautologisina, "Uutta, hedelmällistä tietoa ei synny". Väitöskirja vain "kierrättää tautologista perusasetelmaansa".
* Professori Kalela ei ole vakuuttunut väitöskirjassa raportoiduista genealogioista: "Päällimmäisin sukujen tutkimusta koskeva huomautukseni koskeekin tulosten käyttöä. Mikä merkitys on sillä, että voidaan osoittaa jonkin suvun alkuperän palautuvan osittain vaikkapa Englantiin tai Normandiaan? Lukija jää vaille vastausta."; "Miksi suku sukuna on selvästi tärkeämpi asia (jos mittapuuna käytetään asiaan käytettyä sivumäärää) kuin tämän suvun edustajien tehtävät tai toiminta?"
* Kalela arvioi tutkimuksen tosiasiassa olevan vailla vastauksia monin tavoin: "Lukija jää vaille vastauksia sen vuoksi, että väitöskirjatyön tarkoitus esitellään hänelle hyvin puutteellisesti."
* "Aiemman tutkimustiedon ja käytettävissä olevan tutkimusaineiston välinen ristiriita..."
* Professori Kalela lyttää väitöskirjassa tehdyn argumentoinnin: "Selkeä puute on myös se, että Pöllänen tekee päättelyn pätevyyden arvioimisen tavallaan mahdollisimman vaikeaksi."

[Pasi Pöllänen]

Hyvä Kim Sjöström,

Kiitos keskustelusta. Tiedät varmasti, että aina kun jotakin esitetään suurelle joukolle ihmisiä, syntyy normaalijakaumallinen erilaisia mielipiteitä esitetystä. N. 5 % toivottaa pikaista kuolemaa, n. 5 % pitää esitettyä parhaana mitä ikinä on tapahtunut missään ja loput 90 % siitä välistä ovat melko tyytyväisiä.

Näin on tässäkin. Suomessa on mielipiteenvapaus ja kaikki saavat esittää omat mielipiteensä ja käsityksensä vapaasti. Kokonaiskuva syntyy kuitenkin vasta koko jakauman analyysista.

Tietenkin tieteellisten töiden analyysissa on hyva olla tieteellinen koulutus, vähintään väitöskirja, jotta voisi arvioida työtä oikeelliselta perustalta. Toki lahjakas ihminen voi arvioida tiedettä myös ilman omaa tieteellistä näyttöä, mutta oma näyttö tuo arviointiin tiettyä uskottavuutta ja syvyyttä, joka voi olla tarpeellista.

On tietenkin selvää, että täydellisiä töitä harvoin syntyy. Sen vuoksi arvioinneissa on aina syytä ottaa huomioon kontrolliryhmä. Onko jossakin työssä enemmän virheitä, tulkinnanvaraisuutta tms. kuin keskimäärin kontrolliryhmässä, on tärkeää ottaa huomioon. Tämän arvioinnissa tarvitaan asiantuntijuutta, käsitys siitä, minkälainen töiden spektri yleisesti ottaen on.

Sen vuoksi, kiitän mielenkiinnosta ja toivon, että keskustelu on rakentavaa. Työni ei käsittele varsinaisesti genealogiaa ollenkaan. Sen vuoksi tämä foorumi ei ole oikea sen käsittelemiselle.

Hyvää kevään jatkoa!

Parhain terveisin,




Pasi Pöllänen

[M.Sjostrom]

Väitöskirjan toinen esitarkastaja, professori Marko Lamberg antoi 2013 elokuussa esitarkastuslausuntonsa.

Professori Lamberg,
kertoen että häneltä oli pyydetty lausunto etenkin keskiajan historian näkökulmasta,

esittää allekirjoittamassaan esitarkastuslausunnossa paljon vakavaa kritiikkiä väitöskirjaa kohtaan, mainiten lukuisia konkreettisia ongelmia teoksessa.


Lausuntonsa lopussa profesori Lamberg tiivistää moitteita seuraavasti:
"Olennaisin kritiikkini koskee kysymyksenasettelun epäselkeyttä, käytettyjen keskeisten käsitteiden epämääräisyyttä, tekstin rakenteellisia ongelmia, sisällön hajanaisuutta ja osaksi myös tutkimuskirjallisuuden tuntemuksen puutteita."



Lausunnossaan professori Lamberg tekee muun muassa seuraavat vakavat huomautukset:

* yleisiä:

- "tutkimustehtävä jää rakenteellisten ongelmien ja käsitteiden puutteellisten määrittelyjen vuoksi epämääräiseksi"

- "tulkinnat jäävät turhan suppeiden kirjallisuusviitteiden tai suorastaan mutu-tiedolta vaikuttavien pohdintojen varaan"


* geneettisen tutkimuksen relevanssi asiassa:
"Toki mietin, miten olennaista on keskiaikaisen ja varhaismodernin paikallishallinnon toiminnan kannalta tietää, millaista geeniperimää hallinnon tehtäviä hoitaneet rälssimiehet ovat mahdollisesti kantaneet, varsinkin kun ajoittain pohdinnoissa ylletään neoliittiselle kivikaudelle asti"
"Itä-Suomen rälssin etninen koostumus: onko tarpeen luodata sen juuria kivikaudelle tai Euroopan äärilaidoille asti edes hetkeksi"
"Pölläsen keskustelu geneettisten tutkimusten tulosten tietämisen merkityksestä identiteeteille menee ikävä kyllä ohitse siitä, minkä piti olla tutkimustehtävä".


* suku- ja henkilöhistoriallisten arvailujen relevanssi asiassa:
"Lukija hukutetaan henkilö- ja sukuhistorialliseen detaljitietoon ja suoranaisiin henkilöhistoriallisiin arvailuihin, mikä toistuu pitkin teosta"
"henkilö- ja sukuhistorialliset esimerkit ja tapausanalyysit saavat turhan korostetun aseman kokonaisuuden kustannuksella"
"suuret rakenteet hukkuvat tuon tuostakin henkilö- ja sukuhistoriallisten ekskursioiden alle"

* henkilöhistoriallisen tiedon hallinta näyttää Lambergin mielestä jossakin määrin epäonnistuneen väitöskirjassa:
"hyvin usein analyysin näkökulma on itse asiassa ... yhteen yksilöön ja hänen elämänkaareensa tai sukutaustaansa keskittyvä. Yksilöiden hallinta olisi ehkä onnistunut paremmin, jos Pöllänen olisi soveltanut tutkimaansa ihmisjoukkoon selkeämmin prosopografista tutkimusotetta - prosopografiahan on vakiintunut tapa jäsentää ihmisryhmien ja -yhteisöjen rakennetta ja vaiheita varsinkin tutkittaessa varhaisempaa historiaa"
"Ensimmäinen Itä-Suomesta tunnettu rälssimies Erik Laurensson tuntuu työntyvän esiin siellä ja täällä, aina uusien taustaansa ja elämäänsä koskevien hypoteettisten pohdintojen kera."


* Käsitteistön hallinta:
"teoksessa pitäisi selittää ja määritellä asioita ja käsitteitä nykyistä enemmän ja täsmällisemmin"
"lukija ei ole varma, mitä käytetyillä käsitteillä oikein tarkoitetaan"

* Ymmärrettävyyden huonous:
Professori Lamberg moittii teoksen opaakkiutta eli läpinäkymättömyyttä, siis ymmärrettävyyden vastakohtaa: "...vaikeammin hahmotettavissa". "kannattaisi puhua yksinkertaisuuden vuoksi..."

"(teoksen ruotsinkielisestä) tekstistä kuultaa lävitse, ettei hän hallitse ruotsia aivan syntyperäisen kielenpuhujan tasoisesti"


* professori Lamberg arvioi siihen suuntaan että paikallishallinto ei todellisuudessa ole väitöskirjan tutkimuskohde:

"(väitöskirja) kertoo valinneensa näkökulmakseen paikallishallinnon näkökulman, mutta hyvin usein analyysin näkökulma on itse asiassa (ihan muunlainen)"
"mihin tutkimuksessa painotutaan? Jos se todella on paikallishallinto..."


* professori Lamberg ei näytä olevan tyytyväinen siihen kuinka väitöskirja on käsittänyt (jättänyt käsittämättä) historiallisen kehityksen ja muutoksen:

"puhutaan paikallishallinnosta ikään kuin yliajallisena, muuttumattomana käsitteenä"


* historian tiedollinen hallinta on väitöskirjassa puutteellista

"Kirjoittaja voisi myös syventää tietämystään... (monista historiallisista aiheista)"
"esitys kaipaisi paikoin tuekseen lisää tutkimuskirjallisuutta"



MYÖNTEINEN PUOLI



Tällaisten vakavien vastaväitteidensä ohessa professori Lamberg yritti nähdä väitöskirjassa myös jotakin myönteistä. Arvostelun yhteenvedossa oleva Lambergin lause on kuvaava:
"Katson kuitenkin, että teos on jo tässä muodossa aidosti innovatiivinen ja uusia kysymyksiä herättävänä tutkimusta eteenpäin vievä".


Minun näkemykseni mukaan tämä lause on tutkimuspiireissä toisinaan käytettyä koodikieltä. Väitöskirjan hyväksymisvaatimuksena olevaan kriteeriin, että väitöskirjassa tulee tutkimuksella tuottaa UUTUUSARVOISTA TIETEELLISTÄ TIETÄMYSTÄ (new scientific knowledge), tämä koodikielinen lause ei itsessään vastaa. Lähinnä koska uusien kysymysten herättäminen ei ole omiaan vakuuttamaan että väitöskirjassa olisi onnistuttu esittämään solidia tieteellistä tietoa tehdyn tutkimuksen uutuusarvoisena tuloksena. Väitöskirjalle ei periaatteessa riitä innovatiivinenkaan väitteiden ja kysymysten 'heittely'.


On eräs käännös tästä koodikielestä toiselle koodikielelle (kuvaannollinen ojankaivuu) esittää Lambergin tuo lause seuraavana, vähemmän mairittelevana tulkintana:

'Työssä on kaivettu todella pitkää ojaa, niin että sitä ojaa tulevat myöhemmätkin kummastelemaan.'





Professori Lambergin esitarkastuslausunnosta käy ilmi, että hänen mielestään tämä väitöskirja on ollut hyväksyttävyyden rajamailla. Jos hyväksytään niin se on sitten hyväksyminen ikään kuin rimaa hipoen. Lamberg nimittäin kirjoittaa elokuussa 2013 lausunnossaan: "Teosta lukiessani ja tätä lausuntoa kirjoittaessani olen edellä esittämäni kriittisten havaintojen vuoksi pohtinut pitkään ja syvällisesti, pitäisikö minun puoltaa vai eikö puoltaa väittelyluvan myöntämistä."



Tässä selostuksen loppuvaiheessa on ehkä hyvä muistuttaa, mitä professori Lamberg lausui esitarkastuslausuntonsa näkökulmasta: "...keskityn tässä lausunnossani ... keskiajan historian esittämisen ja hallinnan osalta, ...kiinnittäen kuitenkin samalla huomiota myös kokonaisuuteen"




Raskas koettelemus

Jotta tätä keskustelua tulisi höystettyä myös huumorilla, mainitsen että
professori Marko Lamberg aloittaa esitarkastuslausuntonsa toteamalla tämän väitöskirjan elämänsä raskaimmaksi lukukokemukseksi. (Lausunnossa muutoin kirjoitetusta voi huoletta päätellä, että epäilemättä Lamberg ei tarkoita että kuitenkaan teoksen tieteellinen laatu kuuluisi nk raskaaseen sarjaan.)
"Pölläsen väitöskirjakäsikirjoitus on niin fyysisiltä ominaisuuksiltaan kuin sisällöltään raskain tieteellinen opinnäytetyö, jonka olen koskaan lukenut."

Vielä myöhemmällä sivulla lausuntoaan professori Lamberg muistuttaa:
"Teoksesta kannattaisi karsia kaikki epäolennainen"


Ja aivan loppukappaleessa professori Lamberg vielä maanittelee:
"esitän toiveen, että kirjoittaja vielä muokkaisi tekstiään - siis selkiyttäisi ja keventäisi sitä"


Näillä kannustavilla sanoilla onkin mainiota päättää selostus Lambergin esitarkastuslausunnosta.

Pyrin tietenkin kannustamaan kaikkia oikeasti lukemaan tuon julkaistun väitöskirjan. Joka on siis alle tuhat sivua pitkä.

[Tiina Miettinen]

On syytä muistaa yksi asia. Esitarkastuslausuntojen jälkeen väitöskirjan tekijällä on vielä mahdollisuus korjata ja muokata työtään paljonkin. Esitarkastuslausunnot eivät siis kerro valmiista julkaistusta väitöskirjasta, vaan keskeneräisestä käsikirjoituksesta.

Yst.Terv.
Tiina Miettinen

[Pasi Pöllänen]

Kiitos, Tiina Miettinen. Yritän olla keskustelematta tästä aiheesta, koska en pidä sitä oikein sopivana, mutta joitakin yleisen tason kommentteja voin varmasti silti tässä lausua.

Asiantuntijan, joka arvioi tieteellisiä töitä, tehtävä on hajottaa työt kappaleiksi, jotta nähtäisiin, mistä ne on tehty. Näin tapahtuu aina. Sen jälkeen työt rakennetaan uudestaan. Sellaiset väitöskirjoja tai yksittäisiä artikkeleita arvioivat asiantuntijalausunnot, jotka ylistäisivät tehtyä työtä, ovat harvinaisia. Lausunnot, joissa todella puretaan työ osiin ja kootaan uudestaan, osoittavat asiantuntemusta. Näin täytyy tapahtua.

Arvioinnin tärkeisiin periaatteisiin kuuluu myös välttää sekä tyypin I (yliarviointi) että tyypin II (aliarviointi) virhettä. Molemmat virhetyypit vievät yhtä kauas oikeellisesta. Äärimmäinen negatiivisuus on siis yhtä virheellistä kuin äärimmäinen positiivisuus.

Asiantuntijalausunnoista voidaan poimia yksittäisiä lauseita ja jättää toisia lauseita mainitsematta. Lauseiden irrottaminen asiayhteydestään johtaa kuitenkin usein vääristyneisiin käsityksiin. Vanha, kaikille tuttu juttu.

Tieteellisiä menetelmiä on monenlaisia. Jonkun menetelmän kannattaja ei välttämättä ole toisen menetelmän kannattaja. Koulukuntaerot ovat tieteessä tosiasia. Koulukuntaero ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toisen koulukunnan tai menetelmän edustaja olisi väärässä. Samoista palikoista voi rakentaa useanlaisia rakennuksia.

Lisäksi on aina arvioitava, onko esitetty kritiikki destruktiivista vai konstruktiivista. Jos se on destruktiivista, on selvitettävä, miksi ja mitkä ovat destruktiivisuuden motiivit.

Olen edelleen sitä mieltä, että tämä keskustelu ei asiallisesti kuulu tälle foorumille, koska kirjani ei käsittele varsinaisesti genealogiaa ollenkaan.

Olen kirjassani esittänyt, että genetiikan käyttö historian tutkimuksen aputieteenä edellyttää lain lääketieteellisestä tutkimuksesta ja henkilötietolain noudattamista. Sama koskee myös genealogista tutkimusta, jos siinä halutaan käyttää geneettistä tietoa apuna, ja tästä voisi tällä palstalla kyllä hyvinkin keskustella. Geneettisen tiedon käyttö ilman eettisen tmk:n lausuntoa, henkilöiden informoitua ja allekirjoituksellaan vahvistamaa suostumusta, henkilötietolain noudattamista, riittävää tietosuojaa ja tutkittavan sukulaisia koskevan tiedon varjelua voi johtaa yksilöille ja sukuyhteisöille traumaattisiin tilanteisiin. Seuraukset voivat olla jopa juridisia, sekä yksilön aseman että perintöoikeuden kannalta. Myös Tietosuojavaltuutetun toimisto voi olla kiinnostunut siitä, jos genealogisessa mielessä ilman lain edellytyksiä hankitusta geneettisestä tiedosta keskustellaan esim. verkon keskustelupalstoilla. Yksilön ja myös hänen lähisukulaistensa oikeudet ovat näissä tilanteissa herkästi vaarassa. Tällä kentällä ei voida menetellä miten vain.

Jokainen, joka on kiinnostunut näistä aiheista, tervetuloa lukemaan kirjaani. Siinä käsitellään juuri niitä edellytyksiä, joilla geneettistä tietoa voidaan käyttää muussa kuin lääketieteellisessä tarkoituksessa.

Hyvää kevään jatkoa! Täällä etelärannikolla ainakin alkavat hiirenkorvat jo näkyä puissa ja pensaissa.

[Pasi Pöllänen]

Varmuuden vuoksi on mainittava, että kaikki kolme esitarkastajaa ovat pitäneet kirjaan tehtyä työtä riittävänä. Kaksi on hyväksynyt suoraan, kolmas olisi halunnut kirjan tulleen kirjoitetuksi toiseen muotoon. Kaikilla asiantuntijoilla oli luonnollisesti omat korjaus- ja muutosvaatimuksensa. Nämä on otettu väitöskirjan lopullisessa muodossa huomioon. Samoin kieli on tarkistettu ja korjattu lopulliseen muotoon. Kuten normaalisti menetellään.

Kirja on poikkitieteellinen ja siinä on pyritty genetiikan, heraldiikan ja historian lähteiden avulla ymmärtämään, miten nykyisen Itä-Suomen pohjoismaalainen hallinto rakentui keski- ja Vaasa-ajalla.

Lähtötilanteessa 1200-1300-lukujen taitteessa nykyisessä Itä-Suomessa oli vanha kalastaja-metsästäjäkulttuuri ja alueelle tuleva eurooppalainen (pohjoismaalainen) verottava hallinto. Kuinka eurooppalaisen hallinnon vakiintuminen alueella, jossa ei ollut olemassa olevien kirjallisten lähteiden perusteella aikaisemmin ollut minkäänlaista varsinaista eurooppalaistyyppistä hallintoa, maanomistuskäsitettä eikä todennäköisesti uuden verottajan hallinon kanssa yhteistä kieltä, tapahtui, on yksi työn peruskysymyksistä.

Vaikka genetiikasta ja arkeologiasta tiedämme, että tuo 1200-1300-lukujen taitteessa tapahtunut uuden eurooppalaisen hallinnon tuleminen nykyisen Itä-Suomen alueelle ei ollut ensimmäinen kerta, kun Kymijoen itäpuoliselle rannikolle tuli uusi ryhmä (nuorakeraaminen vasarakirveskulttuuri tuli rannikolle Merenkurkusta Viipurinlahden suulle kivikaudella n. 2500 eKr), edusti tuo 1200-1300-lukujen taitteen tilanteessa tapahtunut uuden eurooppalaisen hallinnon tuleminen kuitenkin alueen väestölle todennäköisesti toiseutta.

Mitään nykyistä Itä-Suomea koskevia johtopäätöksiä ei läntisten alueiden keskiaikaisesta kehityksestä voida tehdä. Itä-Suomi oli eri lukunsa. Geneettisesti, historiallisesti ja kulttuurillisesti.

Sen vuoksi on ollut välttämätöntä tehdä nykyisen Itä-Suomen alueen paikallishallinon kehityksestä keski- ja Vaasa-ajalla erillinen, oma tutkimuksensa.

Genealogian kanssa tällä tutkimuksella on hyvin vähän tekemistä ja esim. Anrepin töihin viitattaessa (viitataan muutamia kertoja selittäen, miksi) on selvästi tuotu esiin hänen genealogioidensa puuttelisuus (Anrep ei maininnut lähteitä). Genealogia on ollut projektissa täysin sivuseikka.

Tervetuloa lukemaan kirjaani jokainen itse! Se on osoitteessa:

http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1396-8/

Väitöstiedote on osoitteessa:

http://www.uef.fi/fi/vaitostiedotteet/-/asset_publisher/Fwk50MPXYy2q/content/12-4-perimaltaan-heterogeeninen-paikallinen-ralssi-yllapiti-ita-suomen-eurooppalaista-paikallishallintoa-1300-1600-luvuilla?redirect=http%3A%2F%2Fwww.uef.fi%2Ffi%2Fv aitostiedotteet%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_Fwk50MPXYy 2q%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_ mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2%26p_p_col_pos%3D1%26p_p_col_count%3D2

Valitettavasti en voi käydä keskustelua asiantuntijoiden lausunnoista. Se ei ole sopivaa ja olisi lisäksi debattia debatista.

Sen sijaan käyn mielelläni rakentavaa keskustelua itse tutkimuksen aiheesta, joskin tämä sukututkijoiden foorumi ei nyt välttämättä ole sille oikea areena. Kysymyshän on historian tutkimuksesta.

Hyvää kevään jatkoa!

[M.Sjostrom]

On syytä muistaa yksi asia. Esitarkastuslausuntojen jälkeen väitöskirjan tekijällä on vielä mahdollisuus korjata ja muokata työtään paljonkin. Esitarkastuslausunnot eivät siis kerro valmiista julkaistusta väitöskirjasta, vaan keskeneräisestä käsikirjoituksesta.





Tiina Miettinen, kiitos että osallistut keskusteluun ja kirjoitit tästä.

Ja nyt kun olen esittänyt kiitoksen, siirrynkin sitten osoittamaan että tässä yksittäisessä nimenomaisessa tapauksessa sinun Miettisen esiintuoma seikka on jotakuinkin vailla merkitystä.


Miettinen, et liene ollut lukenut kyseistä painettua väitöskirjaa lävitse.


Painetussa väitöskirjassa ovat edelleen oikein hyvin tunnistettavissa nuo kaikki vialliset ja ongelmalliset elementit, joihin kohdistuvat huomautukset selostin ja siteerasin Kalelan ja Lambergin lausunnoista.

Jokainen painetun väitöskirjan lukenut, järjissään oleva ihminen tunnistaa kyllä jokaisen noista siteeraamistani huomautuksista kohteena olleet ongelmat yhä edelleen läsnäoleviksi painetussa väitöskirjassa.


Kyllähän esitarkastusvaiheen ja lopullisen väitöskirjan välisessä prosessinvaiheessa on ehkä jotakin työtä voinut tapahtuakin.

(Esimerkiksi, en siteerannut Lambergin sitä huomautusta jossa hän lausunnossaan antoi väittelijälle avuliaasti vinkin perehtyä Jyrki Knuutilan pyhä Olavi -julkaisuun, sillä painetussa väitöskirjassa tosiaan on lisättynä lähdeluetteloon Knuutilan mainittu julkaisu ja on sitä asiaa koskeva jokin ohimenevä maininta painetun väitöskirjan tekstissäkin.)

Virheet, ongelmat ja viallisuudet eivät kuitenkaan poistu vielä ihan sillä että väittelijällä on mahdollisuus ennen väitöskirjan painoon menoa tehdä muutoksia esitarkastettuun versionsa nähden. Virheitä, ongelmia ja viallisuuksia nimittäin poistuu vasta jos todellakin tekee muutoksia. Jos oleelliset korjaukset ja muokkaukset jäävät tekemättä, silloin esitarkastuslausunnot kertovat myös valmiista painetusta väitöskirjasta.


Noiden tässä ketjussa edellisinä viikkoina siteeraamieni Kalelan ja Lambergin huomautusten kohteena olevat ongelmat eivät näytä kuitenkaan enää esitarkastuksen jälkeen saaneen mitään oleellista muuta hoitoa kuin korkeintaan nk valohoitoa, ja ovat yhä edelleen ongelmina ja virheinä mukana painetussa väitöskirjassa. Kuten jokainen lukija voi tarkistaa.


Tässä nimenomaisessa kysymyksessä, onko painetussa väitöskirjassa joko saatu vaiko ei saatu kuntoon Kalelan ja Lambergin noiden huomautusten kohteina olleet ongelmat, virheet ja viallisuudet, eivät lukutaitoiset onneksi ole sen varassa mitä niistä vakuuttelisivat väittelijä (jolla on ymmärrettävä intressi puolustella tekelettään ja vähätellä sen massiivisia ongelmallisuuksia) tai minä tai kukaan muukaan,

vaan kukin lukutaitoinen ihminen kykenee itse lukemalla tarkistamaan nuo seikat itse painetusta väitöskirjasta. Olen vakuuttunut että jokainen järjissään oleva ihminen pystyy tunnistamaan siteeraamieni Kalelan ja Lambergin huomautusten kohteina olleita ongelmia yhä edelleen sisältyviksi painettuun väitöskirjaan.


Kannustankin ihmisiä lukemaan kyseisen väitöskirjan.

Myös toivon sinun Miettinen lukevan väitöskirjan.

Huonostakin esimerkistä voi oppia.



Olisi ilahduttavaa, jos kukaan oikeasti pystyisi löytämään ja selostamaan painetusta väitöskirjasta jonkin tietämyksellisen kontribuution tieteelle, joka olisi, sanotaan vaikka, masteringradua merkittävämpi kontribuutio.


- - - - -



Lähes sata vuotta sitten, arkistomies Ragnar Rosén tutki ja julkaisi paljon tietoa Vehkalahden paikallishistoriasta sekä Vehkalahden rälssisuvuista. Ragnar Rosén lausui silloin, että Vehkalahden rälssisuvuista tehdyissä muiden siihenastisissa tutkimuksissa on tehty virheitä virheiden perään.
Minun arvioni mukaan nyt julkaistussa väitöskirjassa "Det lokala gamla frälset som den nordiska lokalförvaltningens stabiliserare i Sverige öster om Åbo Landsrätts doms 25.6.1415 rår och Ryssestenen under 1300–1600-talen" tätä Rosénia edeltänyttä perinnettä jatketaan todella voimaperäisesti eli väitöskirja tekee Vehkalahden rälssisukuja koskevia virheitä virheiden perään.

[Pasi Pöllänen]

Sjöströmin kannattaisi ensin itse kirjoittaa väitöskirja. Se voisi vaikuttaa siihen, minkälaisia kommentteja on valmis asettelemaan.

Kaikkiin esitarkastajien lausunnoissaan esittämiin huomioihin on luonnollisesti reagoitu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että väittelijä olisi täysin samaa mieltä kaikista esitetyistä seikoista. On syytä muistaa, että historia on ns. mielipidetiede. Oleellista on, että esitetyt käsitykset ovat perusteltuja.

Kun kirjassa on 998 ss., ei minkään yksittäisen kommentin käsittely luonnollisesti voi muodostaa kovin suurta osaa kirjasta. Vaikka kaikkiin esitarkastajien kommentteihin on reagoitu, on selvää, että nämä korjaukset ja täydennykset eivät yhteensäkään voi mitenkään muodostaa kovin suurta prosenttiosuutta koko kirjan sivumäärästä. Sen vuoksi on selvää, että vaikka kaikkiin kommentteihin on reagoitu, kirja itsessään luonnollisesti pysyy pääosin sellaisena, minkälaiseksi se on rakennettu.

Tässä kirjassa on nimenomaan käsittelemällä 117 hypoteesia kukin erikseen pyritty minimoimaan subjektiivisuutta ja edistämään konkreettista kunkin yksityiskohdan käsittelyä, ts. ylemmän tason johtopäätöksiä ei ole tehty, ellei alemman tason hypoteesien käsittely sitä ole puoltanut, kuten jokainen voi kirjasta lukea. Kirja on tarkoituksella rakennettu tähän muotoon, jotta jokainen voi nähdä kirjan päättelyketjun jokaisen vaiheen.

"...järjissään oleva ihminen ...", "...massiivisia ongelmallisuuksia...", "huonostakin esimerkistä voi oppia": Nämä ilmaisut (Sjöström) ovat kaikki destruktiivisen kritiikin tunnusmerkkejä. Ne eivät lähtökohtaisesti kuulu normaaliin, tasapainoiseen ja rakentavaan tieteelliseen keskusteluun. Tieteellisessä keskustelussa käsitellään itse tutkimuksen aihepiiriin kuuluvia aiheita pyrkien itse asiaa koskevaan argumentointiin.

Jokainen lukija voi tietenkin itse vetää johtopäätöksiä siitä, miksi Sjöström näkee aihetta destruktiiviselle kritiikille.

Sjöströmin olisi parempi nyt lopettaa destruktiivisen kritiikin ja panettelun esittäminen. Vaikka se on jossain määrin tieteessä sallittu Rikoslain 24 luvun 9 §:n salliman poikkeuksen tuomalla oikeudella, Sjöström ei edusta historiatiedettä millään tasolla eikä hän edusta osoitettua tieteellisyyttä väittelemättömyytensä vuoksi eikä hän ole esittänyt mitään todellista itse kirjan sisältöön liittyvää (vain asiantuntijalausuntoihin liittyvää). Näiden seikkojen vuoksi voidaan kysyä, koskeeko Rikoslain 24 luvun 9 §:n toteaman poikkeuksen tuoma oikeus häntä tässä yhteydessä.

Lisäksi Sjöströmin kielenkäyttö voi ylittää hyväksyttävänä pidettävän rajan, koska hän ei keskustele yhdestäkään reaalisesta tutkimusaiheeseen liittyvästä kysymyksestä, vaan asiantuntijoiden lausunnoista, joista minä taas en voi asemani vuoksi sanoa käytännössä yhtään mitään.

Hänen tarkoituksensa näyttää olevan luoda sellaista kuvaa, että kirjassa olisi jotakin erityistä vikaa, vaikka kaikki kolme asiantuntijaa ovat pitäneet kirjaan tehtyä työtä riittävänä, jopa "kunnioitusta herättävänä" ja kirjaa on julkisesti menestyksellisesti puolustettu. Jos Sjöströmillä on jotakin huomautettavaa kirjaani vastaan, miksi hän ei ollut väitöstilaisuudessa esittämässä konkreettisia kommentteja itse aiheesta? Ehkä väitöstilaisuudessa läsnäolo olisi avannut hänelle joitakin seikkoja?

Kysymyksessä on nähdäkseni enemmän vahingonaiheuttamispyrkimys kuin tieteellinen rakentava keskustelu.

Täydellisiä kirjoja syntyy hyvin harvoin. Tieteellisissä asiantuntijatehtävissä toimineet tietävät, että asiantuntijan hajottaessa työn osiin ja kootessa sen uudestaan, kaikista teoksista voidaan löytää huomautettavaa ja mikäli halutaan, kommentit voidaan virittää erilaisiin sävyihin. Olemme ihmisiä.

Julkinen panettelu (Rikoslaki 24. luku, 10 §), kuten verkossa tapahtuva epäasiallisten kommenttien esittäminen hyväksyttäväksi katsottavan rajan ylittävällä tavalla on lakitekstin mukaan törkeäksi luokiteltu tuomittava teko myös tieteessä. Tuomittavia tekoja ovat myös lain lääketieteellisestä tutkimuksesta ja henkilötietolain noudattama jättäminen.

Sjöströmin kommentit ovat mielestäni hyväksyttävän rajamailla jo sen vuoksi, että hän on nyt piinannut näillä asiantuntijoiden lausuntoja (ei itse työn tuloksia) koskevilla kommentteillaan pian kolmen viikon ajan, vaikka asiassa ei de facto ole mitään huomautettavaa. Tämä ylittää mielestäni hyväksyttävänä pidettävän rajan, koska todelliset asiaa koskevat huomautukset olisi voinut esittää väitöstilaisuudessa, jos sellaisia olisi.

Sjöström pyrkii tällä toiminnallaan ottamaan itselleen sellaista valtaa, joka ei hänelle kuulu.

Arviointitehtävät on parasta jättää asiantuntijoiden tehtäväksi. Sjöström ei ole tämän kirjan tieteenalojen asiantuntija.

Hyvää kesän alkua!

[Jouni Kaleva]

Forumin ylläpito muistuttaa, että keskustelun tulee olla asiallista ja käsitellä asiaa. Ylläpito voi puuttua ja herkästi puuttuu ylilyönteihin.

Jouni Kaleva
moderaattori

[Pasi Pöllänen]

Yksi kirjani keskeisistä sanomista on se, että käytettäessä geneettistä dataa ei-lääketieteellisessä tarkoituksessa, kuten historian tutkimuksessa (pätee myös genealogiseen tutkimukseen), on otettava huomioon se, että esim. Y-kromosomissa on muutakin kuin haploryhmän tai haplotyyppien määrittämiseksi tarvittavat kohdat. Y-kromosomissa on myös joukko geenejä, joiden variantit voivat aiheuttaa sairautta.

Näiden Y-kromosomin geenien variantit kulkevat tietyin ehdoin Y-kromosomin haploryhmän tai haplotyypin mukana isältä pojalle.

Kirjallisuudessa on viitteitä tällaisista tiettyihin Y-haploryhmiin tai -tyyppeihin liittyvistä sairautta aiheuttavista Y-kromosomin geenien varianteista, mutta tietoa niistä on epäilemättä tulossa vielä runsaasti lisää nyt, kun koko genomin määrityksen hinta on laskenut ad 700 eur/hlö (v. 2000 hinta oli vielä n. 100000 eur/hlö).

Tämä tarkoittaa sitä, että mainitsemalla julkisesti esim. verkon keskustelupalstalla, mitä Y-kromosomin haploryhmää tai -haplotyyppiä jokin henkilö tai suku edustaa, voidaan mahdollisesti paljastaa myös tähän Y-kromosomin haploryhmään tai -haplotyyppiin liittyvien Y-kromosomin geenien sairauksia aiheuttavien varianttien olemassaolo henkilöllä tai suvussa.

Tieto sairauksia aiheuttavista geenivarianteista on potilastietoa, johon sovelletaan kaikkein tiukinta tietosuojaa, mm. lakia lääketieteellisestä tutkimuksesta, henkilötietolakia ja lakia potilaan asemasta ja oikeuksista

Tästä johtuen olen sitä mieltä, että esim. Y-kromosomien haploryhmiä tai haplotyyppejä ei tule määrittää historian tutkimusta tai genealogian tutkimusta varten ilman mm. lain lääketieteellisestä tutkimuksesta määrittämien edellytysten toteutumista. Tämä tarkoittaa käytännössä eettisen toimikunnan lausunnon ja informoidun suostumuksen pyytämistä potilailta ennen kuin tutkimukseen ryhdytään.

Yksittäinen henkilö voi luonnollisesti tilata itsestään geneettisiä tekijöitä (esim. Y-kromosomin haploryhmän tai haplotyypin) koskevaa tietoa (mieluiten lääkärin ohjauksessa oikean tulkinnan varmistamiseksi), mutta jos näitä tietoja aletaan kerätä yhteen useilta henkilöiltä, tilanne muuttuu. Jos selvitetään esim. suvun Y-kromosomin haploryhmää tai haplotyyppiä, on otettava näytteitä useilta henkilöiltä ja mieluiten vielä useasta eri sukuhaarasta, jotta voitaisiin sulkea pois satunnaistekijät, kuten non-paterniteetti. Silloin muodostuu henkilörekisteri, jonka käyttöä säätelee henkilötietolaki.

Jos tutkimuksessa voi syntyä tietoa, joka voi johtaa lääketieteellisen seikan paljastumiseen (kuten Y-kromosomin haploryhmä tai -tyyppi voi kertoa tähän haploryhmään tai -tyyppiin liittyvistä Y-kromosomin geenien varianteista), tulisi mielestäni soveltaa myös lakia lääketieteellisestä tutkimuksesta, vaikka laki lääketieteellisestä tutkimuksesta koskeekin ihmiseen kajoavaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa terveydestä, sairauksien syistä, oireista, diagnostiikasta, hoidosta, ehkäisystä tai tautien olemuksesta yleensä. Jos nimittäin on niin, että jonkin Y-kromosomin haploryhmän tai -haplotyypin osoitetaan myöhemmin liittyvän merkittävällä tavalla johonkin sairautta aiheuttavaan Y-kromosomin geenin varianttiin, Y-kromosomin haploryhmälle tai -tyypille syntyy sillä hetkellä diagnostista merkitystä.

Ei ole samantekevää, miten geneettistä tietoa käsitellään.

Geneettinen tieto ei ole koskaan pelkästään yksilön tietoa. Sitä ei voida käyttää vapaasti rikkomatta mahdollisesti sukulaisten tietosuojaa ja oikeuksia.

Laitan tähän yhden ainoan, melko tuoreen (v:lta 2013) esimerkin lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Tuossa esimerkissä raportoidaan evidenssiä siitä, että Y-kromosomissa sijaitsevan DAZ-geenin duplikaatit voivat selittää, miksi Y-kromosomin haploryhmä K näyttää liittyvän statistis-probabilistisesti ns. non-obstruktiiviseen siittiöttömyyteen kiinalaisessa väestössä.

Tästä esimerkistä voi ymmärtää, että jos nyt joku olisi määrityttänyt Y-kromosomin haploryhmänsä ja tulokseksi olisi tullut Y-kromosomin haploryhmä K ja hän tai joku muu olisi sitten ilmaissut verkon keskustelupalstalla tämän tiedon, hän olisi samalla ilmaissut, että hänen, hänen poikiensa, isänsä ja sukunsa kaikkien miesten hedelmällisyys saattaa olla tietyllä todennäköisyydellä alentunut.

Tällainen tieto julkiseksi esim. verkon keskustelupalstalla saatettuna saattaisi mahdollisesti vahingoittaa laajaa joukkoa ihmisiä. Kysymyksessä olisi silloin välillisesti terveystiedon saattaminen julkiseen tietoon, minkä vuoksi on mielestäni perusteltua, että kaikessa tutkimuksessa, jossa määritetään geneettistä dataa muuhun kuin lääketieteelliseen tarkoitukseen, pyydetään ennen hankkeeseen ryhtymistä lain lääketieteellisestä tutkimuksesta mukaisesti eettisen tmk:n lausunto ja osallistuvilta henkilöiltä informoitu suostumus. Rekisterinpito tutkimukseen osallistujista on hoidettava henkilötietolain mukaisesti.

Esimerkki (abstrakti, Pubmed) arvostetussa lehdessä julkaistusta alkuperäisartikkelista, jossa raportoidaan mahdollisesta Y-kromosomin haploryhmän ja sairauden aiheuttavan geneettisen tilanteen (Y-kromosomin DAZ-geenin duplikaatti) välisestä yhteydestä:



Hum Reprod. (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23696539#) 2013 Sep;28(9):2440-9. doi: 10.1093/humrep/det234. Epub 2013 May 21.
DAZ duplications confer the predisposition of Y chromosome haplogroup K* to non-obstructive azoospermia in Han Chinese populations.

Lu C (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Lu%20C%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539)1, Wang Y (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Wang%20Y%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Zhang F (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Zhang%20F%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Lu F (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Lu%20F%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Xu M (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Xu%20M%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Qin Y (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Qin%20Y%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Wu W (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Wu%20W%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Li S (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Li%20S%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Song L (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Song%20L%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Yang S (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Yang%20S%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Wu D (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Wu%20D%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Jin L (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Jin%20L%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Shen H (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Shen%20H%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Sha J (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Sha%20J%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Xia Y (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Xia%20Y%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Hu Z (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Hu%20Z%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539), Wang X (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Wang%20X%5BAuthor%5D&cauthor=true&cauthor_uid=23696539).
Abstract

STUDY QUESTION:

What are the genetic causes for the predisposition of certain Y chromosome haplogroups (Y-hgs) to spermatogenic impairment?
SUMMARY ANSWER:

The AZFc(azoospermia factor c)/DAZ (deleted in azoospermia) duplications might underlie the susceptibility of Y-hg K* to spermatogenic impairment.
WHAT IS KNOWN ALREADY:

The roles of Y chromosomal genetic background in spermatogenesis are controversial and vary among human populations. Individuals in predisposed Y-hgs may carry some genetic factors, which might be a potential genetic modifier for the Y-hg-specific susceptibility to spermatogenic impairment.
STUDY DESIGN, SIZE, DURATION:

A total of 2444 individuals with azoospermia or oligozoospermia and 2456 healthy controls were recruited to this study from March 2004 and January 2011.
PARTICIPANTS/MATERIALS, SETTING, METHODS:

We performed a two-stage association study to investigate the risk and/or protective Y-hgs for spermatogenic impairment. In addition, the genetic causes for the predisposition of certain Y-hg to spermatogenic impairment were investigated. Deletion typing and DAZ gene copy number quantification were performed for individuals in predisposed Y-hgs.
MAIN RESULTS AND THE ROLE OF CHANCE:

Y-hgs K* and O3e* showed significantly different distribution between cases and controls consistently in two-stage studies. Combined analyses identified significant predisposition to non-obstructive azoospermia in Y-hg K* [odds ratio (OR) 8.58; 95% confidence interval (CI) 3.31-22.28; P = 1.40 × 10⁻⁵], but a protecting effect in Y-hg O3e* (OR 0.64; 95% CI 0.53-0.78; P = 4.20 × 10⁻⁵). Based on the dynamic nature of the Y chromosome, we hypothesized that Y-hgs K* and O3e* may be accompanied by modifying genetic factors for their predisposing or protecting effects in spermatogenesis. Accordingly, we quantified the multi-copy DAZ gene, which has variable copy numbers between individuals and plays an important role in spermatogenesis. In combined analysis, we found that the over-dosage of DAZ was significantly more frequent in Y-hg K* than in O3e* (OR 4.79; 95% CI 1.67-13.70; P = 6 × 10⁻³).
LIMITATIONS, REASONS FOR CAUTION:

Owing to the inconsistency of genetic background, it remains to be determined whether the results derived from Han Chinese populations are applicable to other ethnic groups.
WIDER IMPLICATIONS OF THE FINDINGS:

The findings of this study can advance the etiology of spermatogenic impairment, and also shed new light on Y chromosome evolution in human populations. Y-hg-specific genetic factors of modifying spermatogenic phenotypes deserve further investigation in larger and diverse populations.

******************************************

Uskon, että viimeistään yllä olevan luettuaan useimmat ymmärtävät, miksi Sjöströmin hyökkäys kirjaani vastaan julkisesti verkon keskustelupalstalla on täysin kohtuutonta ja perustelematonta ja hyväksyttävän rajan ylittävää.

On muistettava, että kysymyksessä on uusi tiedon kenttä. Kymmenen vuotta sitten ei vielä ollut mitään tietoa Y-kromosomin haploryhmien tai -tyyppien ja Y-kromosomien sairautta aiheuttavien geenivarianttien välisistä yhteyksistä. Ei sitä tietoa vieläkään ole riittävällä luotettavuustasolla (useiden ryhmien saman suuntaiset havainnot), mutta epäilemättä uutta informaatiota tulee kertymään jatkossa. Tämä on ollut ennakoitavissa.

On syytä ottaa muuttunut kenttä huomioon. Turvallisinta on noudattaa lakia lääketieteellisestä tutkimuksesta ja henkilötietolakia sekä muuta tutkimuksen lainsäädäntöä ja ohjeistoa tarkasti myös genetiikan ei-lääketieteellisessä käytössä.

Tehtäväni on ollut aikaisemmin eettisen tmk:n jäsenenä valvoa lain lääketieteellisestä tutkimuksesta, henkilötietolain ja muiden tutkimuksen säädösten toteutumista omalla alueellani. Tehtäväni sairaanhoitopiirissä edellyttää tätä valvontaa edelleen. Lisäksi, kun käytetään Y-kromosomin haploryhmiä ja -tyyppejä, asemani andrologian (miestentautien) ja myös solubiologian dosenttina edellyttää kannanottoa koskienY-kromosomin haploryhmien ja -tyyppien ei-lääketieteellisen käytön edellytyksiä. Tätä kannanottoa olen mm. 12.4.2014 julkaistussa poikkitieteellisessä kirjassani pyrkinyt muotoilemaan.

Hyvää viikon jatkoa!

[E Juhani Tenhunen]

Tyttäreni, joka on geneetikko ja tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa, sattuu opiskelemaan myös Pölläsen väitöstiedekunnassa Joensuussa. Tässä mielessä minua kiinnostaa Pölläsen esittämä genetiikan ja hallintotieteen yhdistämisen problematiikka.

Katselin Kansalaisen karttapaikalta Pölläsen viittausta 1269 (s. 227):

Nuförtiden Kuhmis eller Kuhminen på finska, dvs. Bjärnå stations område, Sormijärvi byn finns litet mot öster från Kuhmis.

Tässä tarkoitetaan ilmeisesti paikkaa nimeltä Kumionpää, joka näyttäisi sijaitsevan sopivasti Kiikalasta Perniön Ylikylään vievän Kalatie -muinaistien varrella.

E. Juhani Tenhunen

[JaskaS]

Katselin Kansalaisen karttapaikalta Pölläsen viittausta 1269 (s. 227):

Nuförtiden Kuhmis eller Kuhminen på finska, dvs. Bjärnå stations område, Sormijärvi byn finns litet mot öster från Kuhmis.

Tässä tarkoitetaan ilmeisesti paikkaa nimeltä Kumionpää, joka näyttäisi sijaitsevan sopivasti Kiikalasta Perniön Ylikylään vievän Kalatie -muinaistien varrella.

E. Juhani Tenhunen
Kyseessä on eri kylä. Kuhminen näkyy muodossa Kuhmi vielä v. 1920 kartassa, Paarskylän pohjoispuolella suunnilleen nykyisen tien nro 12113 alkupäässä.

Maakirjassa 1875: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7456

:) Jaska

[KariKK]

Yksi kirjani keskeisistä sanomista on se, että käytettäessä geneettistä dataa ei-lääketieteellisessä tarkoituksessa, kuten historian tutkimuksessa (pätee myös genealogiseen tutkimukseen), on otettava huomioon se, että esim. Y-kromosomissa on muutakin kuin haploryhmän tai haplotyyppien määrittämiseksi tarvittavat kohdat. Y-kromosomissa on myös joukko geenejä, joiden variantit voivat aiheuttaa sairautta.

Tämä tarkoittaa sitä, että mainitsemalla julkisesti esim. verkon keskustelupalstalla, mitä Y-kromosomin haploryhmää tai -haplotyyppiä jokin henkilö tai suku edustaa, voidaan mahdollisesti paljastaa myös tähän Y-kromosomin haploryhmään tai -haplotyyppiin liittyvien Y-kromosomin geenien sairauksia aiheuttavien varianttien olemassaolo henkilöllä tai suvussa.

Tieto sairauksia aiheuttavista geenivarianteista on potilastietoa, johon sovelletaan kaikkein tiukinta tietosuojaa, mm. lakia lääketieteellisestä tutkimuksesta, henkilötietolakia ja lakia potilaan asemasta ja oikeuksista

Tästä johtuen olen sitä mieltä, että esim. Y-kromosomien haploryhmiä tai haplotyyppejä ei tule määrittää historian tutkimusta tai genealogian tutkimusta varten ilman mm. lain lääketieteellisestä tutkimuksesta määrittämien edellytysten toteutumista. Tämä tarkoittaa käytännössä eettisen toimikunnan lausunnon ja informoidun suostumuksen pyytämistä potilailta ennen kuin tutkimukseen ryhdytään.

Yksittäinen henkilö voi luonnollisesti tilata itsestään geneettisiä tekijöitä (esim. Y-kromosomin haploryhmän tai haplotyypin) koskevaa tietoa (mieluiten lääkärin ohjauksessa oikean tulkinnan varmistamiseksi), mutta jos näitä tietoja aletaan kerätä yhteen useilta henkilöiltä, tilanne muuttuu. Jos selvitetään esim. suvun Y-kromosomin haploryhmää tai haplotyyppiä, on otettava näytteitä useilta henkilöiltä ja mieluiten vielä useasta eri sukuhaarasta, jotta voitaisiin sulkea pois satunnaistekijät, kuten non-paterniteetti. Silloin muodostuu henkilörekisteri, jonka käyttöä säätelee henkilötietolaki.

Ei ole samantekevää, miten geneettistä tietoa käsitellään.

Geneettinen tieto ei ole koskaan pelkästään yksilön tietoa. Sitä ei voida käyttää vapaasti rikkomatta mahdollisesti sukulaisten tietosuojaa ja oikeuksia.

Laitan tähän yhden ainoan, melko tuoreen (v:lta 2013) esimerkin lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Tuossa esimerkissä raportoidaan evidenssiä siitä, että Y-kromosomissa sijaitsevan DAZ-geenin duplikaatit voivat selittää, miksi Y-kromosomin haploryhmä K näyttää liittyvän statistis-probabilistisesti ns. non-obstruktiiviseen siittiöttömyyteen kiinalaisessa väestössä.

Tästä esimerkistä voi ymmärtää, että jos nyt joku olisi määrityttänyt Y-kromosomin haploryhmänsä ja tulokseksi olisi tullut Y-kromosomin haploryhmä K ja hän tai joku muu olisi sitten ilmaissut verkon keskustelupalstalla tämän tiedon, hän olisi samalla ilmaissut, että hänen, hänen poikiensa, isänsä ja sukunsa kaikkien miesten hedelmällisyys saattaa olla tietyllä todennäköisyydellä alentunut.

Tällainen tieto julkiseksi esim. verkon keskustelupalstalla saatettuna saattaisi mahdollisesti vahingoittaa laajaa joukkoa ihmisiä. Kysymyksessä olisi silloin välillisesti terveystiedon saattaminen julkiseen tietoon, minkä vuoksi on mielestäni perusteltua, että kaikessa tutkimuksessa, jossa määritetään geneettistä dataa muuhun kuin lääketieteelliseen tarkoitukseen, pyydetään ennen hankkeeseen ryhtymistä lain lääketieteellisestä tutkimuksesta mukaisesti eettisen tmk:n lausunto ja osallistuvilta henkilöiltä informoitu suostumus. Rekisterinpito tutkimukseen osallistujista on hoidettava henkilötietolain mukaisesti.

Esimerkki (abstrakti, Pubmed) arvostetussa lehdessä julkaistusta alkuperäisartikkelista, jossa raportoidaan mahdollisesta Y-kromosomin haploryhmän ja sairauden aiheuttavan geneettisen tilanteen (Y-kromosomin DAZ-geenin duplikaatti) välisestä yhteydestä:


The findings of this study can advance the etiology of spermatogenic impairment, and also shed new light on Y chromosome evolution in human populations. Y-hg-specific genetic factors of modifying spermatogenic phenotypes deserve further investigation in larger and diverse populations.

On syytä ottaa muuttunut kenttä huomioon. Turvallisinta on noudattaa lakia lääketieteellisestä tutkimuksesta ja henkilötietolakia sekä muuta tutkimuksen lainsäädäntöä ja ohjeistoa tarkasti myös genetiikan ei-lääketieteellisessä käytössä.

Tehtäväni on ollut aikaisemmin eettisen tmk:n jäsenenä valvoa lain lääketieteellisestä tutkimuksesta, henkilötietolain ja muiden tutkimuksen säädösten toteutumista omalla alueellani. Tehtäväni sairaanhoitopiirissä edellyttää tätä valvontaa edelleen. Lisäksi, kun käytetään Y-kromosomin haploryhmiä ja -tyyppejä, asemani andrologian (miestentautien) ja myös solubiologian dosenttina edellyttää kannanottoa koskienY-kromosomin haploryhmien ja -tyyppien ei-lääketieteellisen käytön edellytyksiä. Tätä kannanottoa olen mm. 12.4.2014 julkaistussa poikkitieteellisessä kirjassani pyrkinyt muotoilemaan.

Hyvää viikon jatkoa!

Nämä kannanotot ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Jos siis noudatetaan ankaran johdonmukaisesti tietosuojan vaatimuksia, DNA-tutkimukset pitäisi täysin kieltää sukututkimuksessa. Sillä mikään tieto ei kuitenkaan lopulta pysy salassa, jos se on selvitetty. Eivät potilastietojenkaan vuodot mitään kovin poikkeuksellisia ole.
Toisaalta tämä kieltäminen sotii kyllä tieteellisen tutkimuksen periaatetta vastaan.

Jos kuitenkin DNA-tutkimuksia tehdään, tietoja ei saisi luovuttaa muille kuin asianosaisille ja jos oman testituloksen käyttö ei olisi sekään omassa hallinnassa, ei näistä tutkimuksista olisi kovinkaan paljon hyötyä.
Vaatii kuitenkin hyvin pitkälle vietyä erikoistunutta osaamista, että niistä FTDNA:n Y-DNA testituloksista saa selville näitä mahdollisia perinnöllisiä tauteja.
Ja jos se kaukaisin tunnettu esi-isä, joka voitaisiin mainita julkisuudessa, olisi riittävän kaukana, esimerkiksi syntynyt ennen 1600-luvun puoltaväliä, mieslinjaiset elossa olevat jälkeläiset olisivat kyllä erittäin hyvin salattuja.
Niitä nykypolvien jälkeläisiä eivät nykyisen tietosuojan aikana voi ulkopuoliset käytännössä selvittää ilman sukukirjoja, joissa esitellään myös kaikki suvun selville saadut jäsenet julkaisun aikaan. Täydellisen tietosuojan takaamiseksi tällaiset sukukirjat pitäisi siis johdonmukaisuuden vuoksi kieltää.
Päättelyketju johtaa lopulta siihen, että koko sukututkimus pitäisi harrastuksena kieltää.
Sukututkimusta voisi tehdä vain lääketieteellisessä tarkoituksessa perinnöllisten tautien tutkimuksessa. Mutta silloin lääketieteessä ei harvinaista perinnöllistä tautia pitäisi nimetä sen suvun mukaan, mistä se on löydetty, mitä lääketieteilijät ovat tehneet.

Maallikkojärjellä ajatellen kuitenkaan esimerkiksi tieto, että haploryhmä on N1 ja jotakin ei voine olla mitenkään erityisen leimaava, koska yli puolet suomalaisista miehistä kuuluu siihen ryhmään.

[E Juhani Tenhunen]

Kyseessä on eri kylä. Kuhminen näkyy muodossa Kuhmi vielä v. 1920 kartassa, Paarskylän pohjoispuolella suunnilleen nykyisen tien nro 12113 alkupäässä.

Maakirjassa 1875: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7456

Kyllä. Oikea Kuhmisi on hyvin lähellä Alista Uudenmaantietä eli Kuninkaantietä, joka oli jo Kuhmisen Eerik Laurinpojan aikana olemassa myös Vehkalahdella, mutta ei kulkenut Reitkallin vaan Summan kartanon kautta.

Isäni serkku Felix Enoch Moore Jr sattui olemaan biostatistiikan professori, joka yhtenä ensimmäisistä osoitti sydäntautien riskitekijät. Hänen nykyisen nimikko-Pew Scholarinsa erikoisalueena on ihmisgenetiikka. Pölläsen väitöskirja kertoo, mikä Y-DNA-haplotyyppi on tässä mielessä uhanalainen.

E. Juhani Tenhunen

[Pasi Pöllänen]

Nämä kannanotot ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Jos siis noudatetaan ankaran johdonmukaisesti tietosuojan vaatimuksia, DNA-tutkimukset pitäisi täysin kieltää sukututkimuksessa. Sillä mikään tieto ei kuitenkaan lopulta pysy salassa, jos se on selvitetty. Eivät potilastietojenkaan vuodot mitään kovin poikkeuksellisia ole.
Toisaalta tämä kieltäminen sotii kyllä tieteellisen tutkimuksen periaatetta vastaan.

Jos kuitenkin DNA-tutkimuksia tehdään, tietoja ei saisi luovuttaa muille kuin asianosaisille ja jos oman testituloksen käyttö ei olisi sekään omassa hallinnassa, ei näistä tutkimuksista olisi kovinkaan paljon hyötyä.
Vaatii kuitenkin hyvin pitkälle vietyä erikoistunutta osaamista, että niistä FTDNA:n Y-DNA testituloksista saa selville näitä mahdollisia perinnöllisiä tauteja.
Ja jos se kaukaisin tunnettu esi-isä, joka voitaisiin mainita julkisuudessa, olisi riittävän kaukana, esimerkiksi syntynyt ennen 1600-luvun puoltaväliä, mieslinjaiset elossa olevat jälkeläiset olisivat kyllä erittäin hyvin salattuja.
Niitä nykypolvien jälkeläisiä eivät nykyisen tietosuojan aikana voi ulkopuoliset käytännössä selvittää ilman sukukirjoja, joissa esitellään myös kaikki suvun selville saadut jäsenet julkaisun aikaan. Täydellisen tietosuojan takaamiseksi tällaiset sukukirjat pitäisi siis johdonmukaisuuden vuoksi kieltää.
Päättelyketju johtaa lopulta siihen, että koko sukututkimus pitäisi harrastuksena kieltää.
Sukututkimusta voisi tehdä vain lääketieteellisessä tarkoituksessa perinnöllisten tautien tutkimuksessa. Mutta silloin lääketieteessä ei harvinaista perinnöllistä tautia pitäisi nimetä sen suvun mukaan, mistä se on löydetty, mitä lääketieteilijät ovat tehneet.

Maallikkojärjellä ajatellen kuitenkaan esimerkiksi tieto, että haploryhmä on N1 ja jotakin ei voine olla mitenkään erityisen leimaava, koska yli puolet suomalaisista miehistä kuuluu siihen ryhmään.


Nykyisellä lainsäädännöllä kaikki on mahdollista, kunhan eettisen tmk:n myönteinen lausunto on hankittu ja verinäytteen antajat tiedostavat informoidun suostumuksen antamalla, mitä geneettisten tekijöiden määritys tarkoittaa. Eettisen tmk:n lausunnon ja koehenkilöiden informoidun suostumuksen hankkiminen eivät ole sinänsä esteitä.

Kun kokogenomianalyysit nyt jatkossa tulevat väistämättä lisääntymään ja niitä on voinut tilata verkostakin (tosin USAn FDA puuttui 23andme-palvelun tapaan välittää lääketieteellisiä tulkintoja genomitiedon mukana potilaille), tultaneen lainsäädäntökin jossain vaiheessa uudistamaan. Y-kromosomin haploryhmä- ja -tyyppianalyysit tullevat asettumaan tähän kokonaisuuteen yhtenä sen osana.

Kokogenomianalyysit tulevat muuttamaan vähitellen lähes koko lääketieteen. Tämä muutos on 100-vuotinen prosessi, mutta se alkaa nyt genomin hinnan tultua ulottuville. Minkälainen lainsäädäntö tulee tältä osin tulevaisuudessa olemaan, on vielä hämärän peitossa.

Koska tietosuojan merkitys tullee IT:n yleisen kehityksen myötä kasvamaan ja koska genomitieto tarkoittaa suurta määrää kliinisesti relevanttia tietoa, jota on suurten detaljien määrän vuoksi pakko käsitellä tietojärjestelmien avulla, luulen, että lainsäädännöllä tullaan aluetta säätelemään.

Nykyisessä lainsäädännössä on sukututkimukselle, samoin kuin historian tutkimukselle säädetty helpotuksia (esim. henkilötietolaki 18 §), mutta nämä säädökset on tehty ennen genetiikan tuloa näille sektoreille. Geneettisen tiedon käyttöä ei ole erityisesti ajateltu, kun nämä säädökset on laadittu.

Y-kromosomin yleisimpien päähaploryhmien ja -haplotyyppien osalta ongelma on luonnollisesti melko pieni, mutta koska lähtötilanteessa ei tiedetä, minkälainen esim. Y-kromosomin haploryhmä (alaryhmät) tai -tyyppi henkilöllä on, olisi otettava huomioon sekin, että tulokseksi voi tulla myös sellaisia haploryhmiä tai haplotyyppejä, jotka voivat olla kytköksissä Y-kromosomissa sijaitseviin sairautta aiheuttaviin geenivariantteihin.

Lisäksi henkilöä ja hänen sukuaan tulisi suojella siltä mahdollisuudelta, että tutkittavan Y-kromosomin haplotyyppi onkin erilainen kuin veljillä tai isällä. Sukututkimuksen tarkoitus ei ole lisätä ihmisten tuskaa. Tämä tilanne voidaan välttää testaamalla useita miehiä samasta suvusta ja ilmoittamalla vain suvussa vallitsevana esiintyvä Y-kromosomin haploryhmä tai -tyyppi. Useiden testaus tarkoittaa henkilörekisterin muodostumista ja sen mukaista menettelyä.

Kaiken kaikkiaan, pienellä järjestäytymisellä kaikki on mahdollista.

[TimoT]

Sukututkimuksiakin varten tehdyt geenikartoitukset käsittääkseni julkaistaan amerikkalaisilla palvelimilla, koska se ei olisi muka laillista Suomessa. En tosin käsitä, mitä haittaa esim. olisi siitä, jos geenikartasta yhdistämällä se sukukirjaan voisi päätellä, että minulla olisi suurentunut riski vaikkapa sydän- ja verisuonitauteihin. Näin voisin tehdä tarvittavia elämäntapamuutoksia riskin minimoimiseksi ilman, että minun itseni pitäisi mennä geenitestiin. Riittäisi että joku suvun jäsen olisi sen tehnyt. Lainsäätäjän pitäisi pitää huolta, että itse lainsäädäntö ei aiheuta ainakaan kansanterveydellistä haittaa.

PS. En ole itse väitellyt, mutta käsittääkseni vaitöskirjan tarkastusprosessi päättyy julkiseen väitöstilaisuuteen. Sen jälkeen on syytä panna pulinat pois ja antaa prosessin läpikäyneelle hänelle kuuluva arvo ja kunnia. Tämän jälkeen on syytä keskittyä tutkimuslöydösten soveltamiseen käytäntöön.

[M.Sjostrom]

vaitöskirjan tarkastusprosessi päättyy julkiseen väitöstilaisuuteen

Näin ei ole. Väitöstilaisuudenkin tuloksena ja jälkeen tulee vielä itse siinä yliopistossakin punnittavaksi kaikki aineisto, mukaanlukien vastaväitteet ja huomautukset. Väitöstilaisuudessa sinänsä ei edes myönnetä tohtorin arvoa. Tietääkseni kyseinen tiedekunta ei ole vielä päättänyt hyväksyä tätä väitöskirjaa. Toivottavasti, ja oman yliopistollisen tasonsa muistaen, ei hyväksykään, sillä käsitykseni mukaan väitöskirja on liian ala-arvoinen.

Minä tunnen hyvin monilta osin tämän tässä puheena olevan väitöskirjan tutkimusaiheen, etenkin sen johdosta että olen itse tutkinut noita samoja seutuja, samoja sukuja, samoja ja liitännäisiä historian vaiheita ja ilmiöitä. Minun tutkimusartikkeleitani näistä asioista on julkaistu tieteellisissä lehdissä, siis tieteellisen arvioinnin läpikäyneinä ja hyväksyttyinä periodikaaliartikkeleina. Sanon tämän sen osoittamiseksi että minulla on todistettua asiantuntemusta näistä.

Minä olen esittänyt tämän väitöskirjan hylkäämistä kyllä jo ennen väitöstilaisuutta, ja pysyn siinä esityksessäni.
Väitöstilaisuuden kustos lupasi ihan oma-aloitteisesti, kirjallisen esitykseni saatuaan, jo ennen väitöstä, että hän liittää esitykseni "väitöstilaisuuden pöytäkirjaan" jonka hän kertoi laativansa.



....syytä panna pulinat pois ja antaa prosessin läpikäyneelle hänelle kuuluva arvo ja kunnia. Tämän jälkeen on syytä keskittyä tutkimuslöydösten soveltamiseen käytäntöön.

Ei todellakaan. Tieteessä tutkimusta arvioidaan useinkin vasta jälkeenpäin, ja sen merkityksen avauduttua. Ja teoksen saavuttua laajemmallekin tieteen edustajien yhteisöille kuin vain sille yhdelle yliopistolle jossa väitöskirja on esitetty.
(Esimerkiksi minulla ei ole yhtään mitään tekemistä Itä-Suomen yliopiston kanssa, eikä minun voi väittää kuuluvan kyseisen yliopiston yhteisöön millään tavalla.)

Tieteellisessä kritiikissä jälkeenpäin voidaan jo hyväksytty väitöskirja havaita jopa aivan arvottomaksi, aivan vääriä tuloksia väittäneeksi. Jne. Esimerkiksi vuosikymmenten kuluttua, tutkimusmenetelmien kehityttyä. (Tai muistakin syistä.) On aivan tieteen olemuksen vastaista vaatia että jonkin väitöskirjan arviointi ja suhteuttaminen olemassaolleeseen ja tulevaan tutkimustietoon pitäisi loppua sen hyväksymiseen. Emme onneksi ole sellaisessa tieteessä, joka kanonisoisi tekeleitä ja höpötyksiä kuin vaikkapa uskonto.

Sjöström

PS. Tuossa väitöskirjassa virheet, sekaannukset, viat ja ongelmat ovat niin suuria, että sen 'löydösten soveltaminen käytäntöön' on jopa vaarallista.

[TimoT]

Asia on siis M. Sjöstömin osalta hoidossa. Hyvä niin. Keskitytään siis nyt itse tutkimuslöydöksiin ja niiden soveltamiseen käytäntöön. Yliopisto hoitaa oman leiviskänsä.

[M.Sjostrom]

... syytä panna pulinat pois ja antaa prosessin läpikäyneelle hänelle kuuluva arvo ja kunnia. Tämän jälkeen on syytä keskittyä tutkimuslöydösten soveltamiseen käytäntöön.

Ei todellakaan. Tieteessä tutkimusta arvioidaan useinkin vasta jälkeenpäin, ja sen merkityksen avauduttua. Ja teoksen saavuttua laajemmallekin tieteen edustajien yhteisöille kuin vain sille yhdelle yliopistolle jossa väitöskirja on esitetty.
(Esimerkiksi minulla ei ole yhtään mitään tekemistä Itä-Suomen yliopiston kanssa, eikä minun voi väittää kuuluvan kyseisen yliopiston yhteisöön millään tavalla.)

Tieteellisessä kritiikissä jälkeenpäin voidaan jo hyväksytty väitöskirja havaita jopa aivan arvottomaksi, aivan vääriä tuloksia väittäneeksi. Jne. Esimerkiksi vuosikymmenten kuluttua, tutkimusmenetelmien kehityttyä. (Tai muistakin syistä.) On aivan tieteen olemuksen vastaista vaatia että jonkin väitöskirjan arviointi ja suhteuttaminen olemassaolleeseen ja tulevaan tutkimustietoon pitäisi loppua sen hyväksymiseen. Emme onneksi ole sellaisessa tieteessä, joka kanonisoisi tekeleitä ja höpötyksiä kuin vaikkapa uskonto.

Sjöström

PS. Tuossa väitöskirjassa virheet, sekaannukset, viat ja ongelmat ovat niin suuria, että sen 'löydösten soveltaminen käytäntöön' on jopa vaarallista.

Jatkan tätä kommenttiani vielä lisäyksellä, että eräs professori, joskus keskusteltaessa jostakin väitöksen hyväksymisestä, totesi väitöskirjoista:
"Tieteellinen arvo päätetään tieteellisessä keskustelussa, joka vasta alkaa väitöksen jälkeen. Se voi tyrmätä työn täysin. Yliopiston arvostelu koskee opinnäytetyötä. Yliopisto ei ole tieteellisen totuuden mittari."

Muistutan tässä vielä että tieteeseen kuulu itsekorjautuvuuden mekanismi. Esimerkiksi jonkin väitöskirjan hyväksytyksikään tulemisella on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä totuuden mittarina, sillä tieteellisen keskustelun tuloksena sitten pidemmällä aikavälillä muodostuu tieto siitä, ovat väitöskirjassa esitetyt tiedot ja tulokset minkään arvoisia, ja mikä on niiden arvo.

Varoitus on tietenkin syytä esittää mahdollisimman ajoissa, jos ja kun jossakin väitöskirjassa on esitetty paikkansapitämätöntä tietoa. Jotta ihmiset voisivat tietää ja välttää siis soveltamasta käytäntöön tuloksia jotka olisivat vääriä.

[Nedergard]

Hyvä M.Sjostrom, esittäisitkö konkreettisen esimerkin, jossa tämä väitöskirja olisi väärässä? Yleisellä tasolla on helppo moittia...

[M.Sjostrom]

Hyvä Sjostrom, esittäisitkö konkreettisen esimerkin, jossa tämä väitöskirja olisi väärässä? Yleisellä tasolla on helppo moittia...

Minähän olen jo esittänyt joitakin konkretiaan meneviä esimerkkejä jo tässäkin ketjussa.

Tuon väitöskirjan virheitä on niin paljon, että niiden esittämisessä on runsaudenpula eikä ehkä tule edes aloitettua jonkin virheen esittämistä, kun niitä kaikkia on niin paljon.
Kävin pari viikkoa sitten seikkaperäisesti lävitse parisataa sivua väitöskirjasta ja kirjoitin ylös siltä osin monta kymmentä virhettä ja vastaväitteet niihin. En ole vielä edes ehtinyt käydä vastaavalla tarkkuudella lävitse muita 800 sivua. Niiden virheiden julkistamisessa nyt sitten mietin mitkä ovat isoimpia virheitä ja millä aloittaa milloinkin.
Sen muistioni (monta kymmentä virhettä vastaväitteineen) olen lähettänyt kyseiselle tiedekunnalle. Kuten mainittua, siinä muistiossa luetellut virheet ovat vasta parinsadan sivun 'matkalta' teosta.

[Juha]

Keskustelu tästä asiasta tällä forumilla päättyy toistaiseksi tähän.


Suku Forumilla ei käydä henkilökohtaisia hyökkäyksiä ketään vastaan eikä forumimme ole myöskään oikea paikka väitöskirjojen kvalifiointiin.



Suomen Sukututkimusseura
Suku Forumin ylläpito