Viitasaaren DNA-projekti

[Irma Nykänen]

Keskisuomalaisessa oli toissapäivänä raflaava juttu viitasaarelaisten geeniperimästä.
Viitasaariset eivät varmaankan ole geeniperimältään ihan erilaisia, kuin suomalaiset yleensä, joten meistä aika moni kantaa itäistä perimää. Viitasaariset katsovat mammutin metsästäjien jälkeläisten hiihdelleen Siperian läpi Viitasaarelle, koska miesten hahlotyypeissä on paljon samaa kuin jakuuteilla ja burjaateilla. Minä sanon, ettei pelkästään hiihtämällä tultu. Nuoret miehet ehkä hiihtivät, mutta kuormasto, so. vanhukset, naiset ja lapset sekä vähäinen omaisuus kulki jakutianponeilla eli verhojanskin hevosilla.
Hevosten DNA on selvitetty ja rotuja vertailtaessa on todettu, että suomenhevosen lähimmät geneettiset sukulaiset ovat eestinhevonen ja jakutian poni. (HU 21.12.2012).
Karavaaneista tai pakolaisaalloista jäi matkalle osa ja Siperiassa on vielä tänäkin päivänä suomensukuisia heimoja, tosin huonossa hapessa.

Viitasaaristen keskieurooppalaisistakin juurista minulla on hypoteesi.
Viitasaarella oli Vuorilahden säteritila, jonka isäntä oli vänrikki Carl Gustaf Schöneman. Hänen esi-isäkseen on arveltu Ruotsin armeijaan Puolassa 1655 värväytynyttä majuri Martin Schönemania. Schönemanit sekoittuivat ruotsalaisperäisiin säätyläissukuihin ja kuinka moni viitasaarelainen piika tai torpan tyttö mahtoikaan langeta säterin miehiin tai heidän vieraisiinsa?

[E Juhani Tenhunen]

Keskisuomalaisessa oli toissapäivänä raflaava juttu viitasaarelaisten geeniperimästä.

DNA-projektista on SukuForumilla keskusteltu mm. Koliman seudunsavolaissukujen osalta (Eskil Pihlroth ja Dorde Laukkanen).

E. Juhani Tenhunen, Olari, Espoo

[Irma Nykänen]

Luin ehdottamaasi ketjua. Eikös se anna paremminkin todennäköisyyksiä kuin varmoja vastauksia yhteisistä esi-isistä? Vielä epävarmempaa taitaa olla yhteisen esi-isän ajoitus.
Jännää sinänsä ja antaa mielikuvitukselle tilaa ihan niin kuin Keskisuomalaisen jutussakin.
Käsittääkseni isälinjoja on vähempi kuin äitilinjoja noin maailman mitassa.

[skoykka]

Keskisuomalaisessa oli toissapäivänä raflaava juttu viitasaarelaisten geeniperimästä.
Viitasaariset eivät varmaankan ole geeniperimältään ihan erilaisia, kuin suomalaiset yleensä, joten meistä aika moni kantaa itäistä perimää. Viitasaariset katsovat mammutin metsästäjien jälkeläisten hiihdelleen Siperian läpi Viitasaarelle, koska miesten hahlotyypeissä on paljon samaa kuin jakuuteilla ja burjaateilla. Minä sanon, ettei pelkästään hiihtämällä tultu. Nuoret miehet ehkä hiihtivät, mutta kuormasto, so. vanhukset, naiset ja lapset sekä vähäinen omaisuus kulki jakutianponeilla eli verhojanskin hevosilla.
Hevosten DNA on selvitetty ja rotuja vertailtaessa on todettu, että suomenhevosen lähimmät geneettiset sukulaiset ovat eestinhevonen ja jakutian poni. (HU 21.12.2012).
Karavaaneista tai pakolaisaalloista jäi matkalle osa ja Siperiassa on vielä tänäkin päivänä suomensukuisia heimoja, tosin huonossa hapessa.

Viitasaaristen keskieurooppalaisistakin juurista minulla on hypoteesi.
Viitasaarella oli Vuorilahden säteritila, jonka isäntä oli vänrikki Carl Gustaf Schöneman. Hänen esi-isäkseen on arveltu Ruotsin armeijaan Puolassa 1655 värväytynyttä majuri Martin Schönemania. Schönemanit sekoittuivat ruotsalaisperäisiin säätyläissukuihin ja kuinka moni viitasaarelainen piika tai torpan tyttö mahtoikaan langeta säterin miehiin tai heidän vieraisiinsa?

Mielenkiintoinen historia hevosista ja ihmisistä. Tyttäreni anopin suvussa on yksi Schöneman, joka meni Aspille vaimoksi. Muuten sukunimet ovat ihan tavallisia Savoon viittaavia nen-päätteisiä.

[Pekka Paavola]

Viitasaaren seutu ei ole pelkästään savolaissuuntaisen muuttoliikkeen aluetta, koska Päijänteen suunnasta eli suoraan etelästä tai jopa lounaalta Päivänteen vesistöön ja näitäkin reittejä pitkin on voitu siirtyä kohti pohjoista ja tällöin ns. läntisen DNA-haplotyypit lisääntyvät.

-Pekka Paavola-

[Irma Nykänen]

Tiedän toki, että pohjoinen Keski-Suomi oli hämäläisten eräaluetta ja jotkut hämäläiset muuttivat tänne jopa asumaan. Sotilaiden päällystö ja ruotsinkielinen virkamiehistö tuli eteläistä ja lounaista reittiä.

Ruotsinkielistä virkamiehistöä oli papit ja osa lukkareistakin. Joskus olen jopa miettinyt, että olisimmeko lähes kaikki ruotsinkielisiä, jos emme olisi tulleet liitetyksi Venäjään autonomisena alueena. Ruotsinkielestä virkakielenä luovuttiin vähitellen vasta Venäjän vallan aikana. Kirkonkirjatkin suomalaistuivat vasta 1870-luvulla.

Mutta se mitä jankutan, on että DNA-tutkimus ei yksilötasolla anna varmoja vastauksia juuri isyystutkimuksia kauemmaksi.

[Kimmo Kemppainen]

No, jos kahden miehen Y-haplotyyppi on sama ja markkereissa on jonkinlainen ero, niin yhteisen esi-isän ajoittaminen ei ole nykyisellä tarkkuudella mitenkään tyydyttävällä tasolla (= ainakaan minä en ole tyytyväinen). Eri asia on, jos yhteys tunnetaan asiakirjoista ja DNA-testi tarjoaa vahvan tuen joskaan ei 100 %:n varmistusta.

Mutta jos haplotyyppi onkin eri, niin tulos on täysin varma: isälinja on eri. Poissulun varmuus voi olla 100 %.

Ongelmaksi jää, että niin suuri osa Suomen miehistä kuuluu samaan haplotyyppiin joka tapauksessa. Oma käsitykseni on se, että nykyisin testataan vielä liian vähillä markkereilla.
Kimmo Kemppainen




Mutta se mitä jankutan, on että DNA-tutkimus ei yksilötasolla anna varmoja vastauksia juuri isyystutkimuksia kauemmaksi.

[Jaska]

No, jos kahden miehen Y-haplotyyppi on sama ja markkereissa on jonkinlainen ero, niin yhteisen esi-isän ajoittaminen ei ole nykyisellä tarkkuudella mitenkään tyydyttävällä tasolla (= ainakaan minä en ole tyytyväinen). Eri asia on, jos yhteys tunnetaan asiakirjoista ja DNA-testi tarjoaa vahvan tuen joskaan ei 100 %:n varmistusta.

Mutta jos haplotyyppi onkin eri, niin tulos on täysin varma: isälinja on eri. Poissulun varmuus voi olla 100 %.

Ongelmaksi jää, että niin suuri osa Suomen miehistä kuuluu samaan haplotyyppiin joka tapauksessa. Oma käsitykseni on se, että nykyisin testataan vielä liian vähillä markkereilla.
Kimmo Kemppainen
Tarkennan sen verran, että haplotyyppi on se yksilöllinen lukusarja, joka on nykytarkkuudella (67 markkeria vielä yleisin, mutta 111 markkeria lisääntyvässä määrin) sama vain todellisilla lähisukulaisilla. Keskimäärin tapahtuu 1 mutaatio kahdeksassa sukupolvessa 67:llä markkerilla ja 1 mutaatio viidessä sukupolvessa 111:llä markkerilla.

Haploryhmä on sitten tietyn SNP-mutaation määrittämä valtavan suuri ja heterogeeninen porukka, esim. N1c1 tai I1.

Ajoitusten tarkkuus paranee 111:llä markkerilla kahdesta syystä:
1. Vaaditaan vähemmän sukupolvia yhden mutaation syntyyn/tavoittamiseen.
2. Todennäköisyys sille, että kuluu kymmeniä sukupolvia ilman mutaatioita, on huomattavasti pienempi kuin 67:llä markkerilla.

Pari-kolme haplotyyppiä antavat vielä epävarman ajoituksen esi-isälle, mutta kymmenkunnan näytteen kohdalla yksilölliset erot jo tasoittuvat ja saadaan usein keskimääräinen aikasyvyys, joka vastaa sukututkimuksen tuloksia.

[Kimmo Kemppainen]

Kuinka sitten kannattaisi valita näytteenantajat? Tarkoitan, että mistä kohdista sukupuuta haarautuvia sukulinjoja kannattaisi valita, jotta saataisiin tarkin mahdollinen arvio etäisyydestä yhteiseen esi-isään: mahdollisimman kaukaisia haaroja vai eri kohdista haarautuvia haaroja?
Kimmo Kemppainen


Pari-kolme haplotyyppiä antavat vielä epävarman ajoituksen esi-isälle, mutta kymmenkunnan näytteen kohdalla yksilölliset erot jo tasoittuvat ja saadaan usein keskimääräinen aikasyvyys, joka vastaa sukututkimuksen tuloksia.

[Aarno R]

Kuinka sitten kannattaisi valita näytteenantajat? Tarkoitan, että mistä kohdista sukupuuta haarautuvia sukulinjoja kannattaisi valita, jotta saataisiin tarkin mahdollinen arvio etäisyydestä yhteiseen esi-isään: mahdollisimman kaukaisia haaroja vai eri kohdista haarautuvia haaroja?
Kimmo Kemppainen

Suvussamme on onneksemme hyvä sukupuu 1500-luvulle saakka ja löytyy useita isälinjoja nykypäivään. Valitsimme yhteisen esi-isän mahdollisimman kaukaa 1600-luvun alusta neljälle haaralle ja lisäksi joitakin myöhemmin näistä haarautuneita isälinjoja. Tulokset olivat erinomaisia 67 markkerilla. Kahdessa linjassa ei yhtään mutaatiota 400-vuoden aikana ja enimmillään kaksi mutaatiota kahdessa haarassa. Yhteinen esi-isä tuli siten varmistettua kaikille tutkituille haaroille ja oli mahdollista ajoittaa ja sijoittaa tapahtuneet mutaatiot eri haaroihin sukupuussa.

Pitäisin erinomaisena, jos suvusta löytyisi tutkittavaksi vähintään kolme isälinjaa nykypäivään. Se helpottaa tulosten arviointia ja samalla varmistaa isälinjat oikeiksi. Isälinjojen ei välttämättä tarvi erkaantua vanhimmasta tunnetusta esi-isästä, mutta mielellään haarautumien olisi hyvä olla tapahtunut jo muutamia sukupolvia sitten, viimeistään 1800-luvulla.

Pidän sukututkimuksen kannalta turhina Y-DNA -testejä, jos tutkittavien markkereiden määrä jää 67 markkerin alle. On toki mielenkiintoista tietää esi-isän habloryhmä ja karkea reitti Afrikasta muutaman 10 000 vuoden tarkkuudella. Tätä voi myöhemmin tarkentaa, tilaamalla samaan näytteeseen tarkentavia tutkimuksia.

http://mantsa.yhdistysavain.fi/sukututkimus/

[Pekka Paavola]

Aarno. Teitä on lykästänyt. Onko nuot lähes täysmätsit osoituksena ,että alueen vanhat isälinjat on pysyneety suht. lähellä toisiaan piktät ajat? Onko yhtää isä- linjaa, jotka on maatieteelliesti etäällä toisiinsa näytteen antajia vertailtaessa? Minulla on nyt 2 kpl -3 steps/ 67 Marker. Toinen näytteen- antaja on Finnskogista ja missä sukupuu on juonnettu 1660 luvulle. Toinen mätsi on Viitasaaren seudulla, jonka näytteen antajas sukupuutta ei/en ole saatu.
Sitten on yksi mätsi Alavus -4steps/67 marker. Kun oma sukuni on Pudasjärven Oinaita 1500-luvulla, nuiden edellisten kanssa mulla on ollut yht .esi-isä Viikinkiajan lopulla tai tai Keskiajan alussa.

Pekka Paavola

[Aarno R]

Aarno. Teitä on lykästänyt. Onko nuot lähes täysmätsit osoituksena ,että alueen vanhat isälinjat on pysyneet suht. lähellä toisiaan piktät ajat? Onko yhtää isä- linjaa, jotka on maatieteelliesti etäällä toisiinsa näytteen antajia vertailtaessa? Minulla on nyt 2 kpl -3 steps/ 67 Marker. Toinen näytteen- antaja on Finnskogista ja missä sukupuu on juonnettu 1660 luvulle. Toinen mätsi on Viitasaaren seudulla, jonka näytteen antajas sukupuutta ei/en ole saatu.
Sitten on yksi mätsi Alavus -4steps/67 marker. Kun oma sukuni on Pudasjärven Oinaita 1500-luvulla, nuiden edellisten kanssa mulla on ollut yht .esi-isä Viikinkiajan lopulla tai tai Keskiajan alussa.

Pekka Paavola

Aluksi vastauksia kysymyksiisi:
Nämä lähiosumat johtuvat siitä, että testasimme sukuseuran toimesta henkilöitä, jotka tutkitusti lähtevät samasta isästä 1600-luvulla ja saimme sille vahvituksen DNA-tulosten kautta. Kaikki nämä isälinjat tulevat Vanhan Ruovedellä ja Keuruulla tunnetuista taloista, joten sukulinjat ovat pysyneet pitkälle 1800-luvulle saakka samoilla alueilla.

Tämän lisäksi on muutama lähiosuma, jotka ajoittuvat samaan aikakauteen (etäisyys 2-3/67). Nämä sijoittuvat mm. Lapualla ja Sääksmäellä 1600 ja 1700-luvulla asuneille sukuhaaroille. Kirjallisesta materiaalista tutkittua sukuyhteyttä ei toistaiseksi ole tiedossa.

Muitakin lähiosumia on (etäisyydellä 4-5/67), mutta osasta niistä puuttuu tunnetun esi-isän tiedot tai sukuyhteyttä ei ole tiedossa. Yksi osuma näyttäisi tulleen meren takaa kauempaa. Näistä jotkut voisivat parhaimillaan ja hyvällä onnella löytyä.

Nämä sinun osumasi (2-3/67) ovat kovin lähellä ja hyvällä onnella sukuyhteydet voisivat löytyä vielä perinteisen sukututkimuksen keinoin.
Tällä viittaan mahdollisuuteen, että sukuyhteys kuitenkin voisi löytyä 1500- ja 1600-luvun asutushistoriasta.

Mielestäni on tärkeää huomata, että GD:tä eli etäisyyttä verrattaessa johonkin esivanhempaan kahdessa eri nykypolven haarassa, etäisyys eli mutaatioden määrä pitää jakaa kahdella. Tämä siksi, että kumpikin vertailtava haara on käynyt oman polkunsa ja toisistaan riippumatta mutaatiot ovat voineet tapahtua eri markkereissa. Tämä on tärkeää laskettaessa arvioitua ajankohtaa, milloin sukuhaarat ovat eronneet. Tämä on kuitenkin "tilastomatematiikkaa" ja todellisuudessa kaikki vertailuajassa erottavat mutaatiot ovat voineet tapahtua vain toisessa näistä haaroista.

Tässä voisi auttaa, jos esim. Häkkisen Jaakon Nic1-haplopuusta (tai vastaavasta) löytää lähellä olevan alahaploryhmän ("heimojako") ja voisi verrata siihen omaa ja omia lähiosumiaan?? Etäisyys saattaa puolittua tmv.

Toinen mutaatioden määrä selittävä tekijä näyttää myös nouseen keskusteluun. Jos mies saa pojan nuorella iällä, mutaation todenäköisyys on suurempi verrattuna siihen, että poikalapsi syntyy miehen ollessa iäkkäämpi. "Maallikkojärjellä" tämän voisi selittää siten, että elämänaikana tapahtuu asioita, jotka muuttavat miehen perimää, joka siirtyy lapselle. Tiede aikanaan todistakoon tämän. :)

T. Aarno

[Pekka Paavola]

Aluksi vastauksia kysymyksiisi:
Nämä lähiosumat johtuvat siitä, että testasimme sukuseuran toimesta henkilöitä, jotka tutkitusti lähtevät samasta isästä 1600-luvulla ja saimme sille vahvituksen DNA-tulosten kautta. Kaikki nämä isälinjat tulevat Vanhan Ruovedellä ja Keuruulla tunnetuista taloista, joten sukulinjat ovat pysyneet pitkälle 1800-luvulle saakka samoilla alueilla.

Tämän lisäksi on muutama lähiosuma, jotka ajoittuvat samaan aikakauteen (etäisyys 2-3/67). Nämä sijoittuvat mm. Lapualla ja Sääksmäellä 1600 ja 1700-luvulla asuneille sukuhaaroille. Kirjallisesta materiaalista tutkittua sukuyhteyttä ei toistaiseksi ole tiedossa.

Muitakin lähiosumia on (etäisyydellä 4-5/67), mutta osasta niistä puuttuu tunnetun esi-isän tiedot tai sukuyhteyttä ei ole tiedossa. Yksi osuma näyttäisi tulleen meren takaa kauempaa. Näistä jotkut voisivat parhaimillaan ja hyvällä onnella löytyä.

Nämä sinun osumasi (2-3/67) ovat kovin lähellä ja hyvällä onnella sukuyhteydet voisivat löytyä vielä perinteisen sukututkimuksen keinoin.
Tällä viittaan mahdollisuuteen, että sukuyhteys kuitenkin voisi löytyä 1500- ja 1600-luvun asutushistoriasta.

Mielestäni on tärkeää huomata, että GD:tä eli etäisyyttä verrattaessa johonkin esivanhempaan kahdessa eri nykypolven haarassa, etäisyys eli mutaatioden määrä pitää jakaa kahdella. Tämä siksi, että kumpikin vertailtava haara on käynyt oman polkunsa ja toisistaan riippumatta mutaatiot ovat voineet tapahtua eri markkereissa. Tämä on tärkeää laskettaessa arvioitua ajankohtaa, milloin sukuhaarat ovat eronneet. Tämä on kuitenkin "tilastomatematiikkaa" ja todellisuudessa kaikki vertailuajassa erottavat mutaatiot ovat voineet tapahtua vain toisessa näistä haaroista.

Tässä voisi auttaa, jos esim. Häkkisen Jaakon Nic1-haplopuusta (tai vastaavasta) löytää lähellä olevan alahaploryhmän ("heimojako") ja voisi verrata siihen omaa ja omia lähiosumiaan?? Etäisyys saattaa puolittua tmv.

Toinen mutaatioden määrä selittävä tekijä näyttää myös nouseen keskusteluun. Jos mies saa pojan nuorella iällä, mutaation todenäköisyys on suurempi verrattuna siihen, että poikalapsi syntyy miehen ollessa iäkkäämpi. "Maallikkojärjellä" tämän voisi selittää siten, että elämänaikana tapahtuu asioita, jotka muuttavat miehen perimää, joka siirtyy lapselle. Tiede aikanaan todistakoon tämän. :)

T. Aarno

Tuo mutaatioaltiuden lisääntyminen silloin, kun mies saa poikalapsen vanhalla iällä kasvaa on mulla ollut tiedossa. Minun Oinas-suvussa 1550-luvulta tähän päivään on puolen tusinaa isiä, jotka ovat minussa linjassa tulleet isäksi vanhalal iällä.

-Pekka Paavola-