PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Gorgonius Sigfridsson Marttila


Mika.S
18.02.14, 19:53
Löytyisikö tietoa tästä Gorgoniuksesta. Timo Verhon Marttilan talonpoikassuvuissa on Gorgoniuksesta sukujohto, ja hänen isänsä oli Sigfrid ja äiti Brita. Syntyi Marttila Siutila Sipilä/ Korju 1623 ja kuoli 4.11.1707. Netistä löytyy tieto, että joku "ehkä" esi-isistään Gorgonius olisi Satakuntalaisen Hannu Pekanpojan lippukunnan 3. neljänneksenmestari 1592. Olisiko näillä "Gorgoilla" jotain yhteyttä?

Knaapi
18.02.14, 22:11
Gorgonius-nimi on Suomessa erittäin harvinainen. Itse olen löytänyt 1500- ja 1600-luvulla vain kolme tai neljä. 1500-luvun lopussa tosiaan mainitaan Gorgonius Sipinpoika -niminen sotilas, joka ajallisesti sopisi Korjun isännän isoisäksi. Mitään todistetta en ole löytänyt. Korju on kansanomainen muoto Gorgoniuksesta. Oli kaksi samannimistä pyhimystä, toinen Bysantissa ja toinen Roomassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gorgonius

http://www.cazfi.net/nimet/wiki/Vanhoja_nimi%C3%A4_F-J


Jälkimmäiseltä eli Rea Uotila-Lindqvistin ylläpitämältä sivulta: Gorgonius: 1500- ja 1600-luvuilla Suomessa tavattu nimi, Marttilassa kansan suussa Korju. Gorgonius Sipinpoika, satakuntalaisen Hannu Pekanpojan lippukunnan 3. neljänneksenmestari 1592. RSA, MR 1592/36." - Kyösti Kiuasmaa Suomen alempi sotilaspäällystö 1500-luvun loppupuolella (n. v. 1570-1600). Historiallisia tutkimuksia 73, 1968, s. 116-245.) - Erkki Lehtinen: Lapuan historia I. Ylinurmo Gorgonius 1657, s. 292.

Olikohan neljäs Gorgonius Nauvosta?


Marttilan Siutilassa on myös Tattari, ja Aulis Oja tulkitsee Marttilan historiassa sen saaneen Juutilan tavoin nimensä kansallisuudesta. Edellistä asutti tattari eli mustalainen eli romani ja jälkimmäistä juutti eli tanskalainen. En ole löytänyt Gorgoniuksen perheelle yhteyttä Siutilan Tattarin vanhaan sukuun, mutta Gorgoniuksen jälkeläisistä näyttää tulevan 1600-luvun lopulla naapuritalojenkin isäntiä.

Gorgonius-nimeen liittyy mielenkiintoinen seikka, josta keskustelin Suomen romanien historian toimittajan Panu Pulman kanssa ennen kirjan ilmestymistä. Ensimmäiset romanit tulivat Ruotsiin 1512, kun kreivi Antonius toi joukkonsa Skotlannin ja Tanskan kautta Tukholmaan mukanaan Skotlannin Jaakko IV:n suosituskirje. Jaakko IV kuoli 9.9.1513, joka on sattumoisin Gorgoniuksen päivä. Olisiko nimi tullut tänne romanien mukana ja päätynyt käyttöön kunnianosoituksena Jaakolle? En tiedä, onko siitä varhaisempia havaintoja. Romanikirjailija Paul Polansky kertoi minulle, että romanit suosivat bysanttilaisten pyhimysten nimiä, joten Gorgonius olisi hänen mielestään hyvin voinut tulla tällä tavalla.

Suuren nimikirjan mukaan Marttilassa oli Tattari-niminen talo jo 1549, siis hieman varhain romanien Suomeen-tuloa ajatellen (muistaakseni he tulivat samoihin aikoihin tai vasta vähän myöhemmin). Tattari voi merkitä myös tattarinviljelijää. Osa tulijoista päätyi Suomessa sotilaiksi, mutta todennäköisesti vasta 1600-luvun puolella. Paikalleen asettuneita mustalaisia sanottiin usein tattareiksi (heidät sekoitettiin tataareihin).

Valitettavasti lähdetiedot ovat kuulemma niin niukkoja, ettei niiden perusteella voi sanoa mitään. Edellä oleva on vain omaa spekulaatiotani, mutta ajatuksena kiehtova. Siutilan Gorgonius on varmaan 15-kertainen esi-isäni äitini kautta. Äiti kertoi usein, kuinka häntä haukuttiin koulussa mustalaiseksi ruskeiden silmien ja mustien hiusten takia. Hän ei ehtinyt saada tietää, että hänen perimässään on paljon muutakin eksoottista. Rupesin toissavuonna tutkimaan Siutilaa puolivahingossa, kun Hiskin kuolleiden luettelossa 1717 mainittiin eräs "gammal tattar". Luulin ensin sen tarkoittavan tattaria. Teksti on kuitenkin kopioitu Hiskiin väärin. Alkuperäisestä luettelosta selviää, että kyse on Tattarin vanhastaisännästä.

Mika.S
18.02.14, 22:48
Yhteys Tattarin perheeseen löytyy ainakin olettaisin niin. Karl Henrikinpoika Tattari s.n. 1685. (Sotilas - talollinen Marttila, Siurdela, Tattari. Ollut Tattarissa ainakin Say:n mukaan 1707-1709). Isä olisi Henrik Sigfiridinpoika Korju s.n. 1660 Marttila Siutila, Korju. Hänen isänsä olisi Sigfrid Sigfidsson Korju s. n. 1640 Siutila, Korju.
Gorgonius on kieltämättä harvinainen ja erikoinen nimi. Ehkäpä nimi olisi kuitenkin Göranin esinimi. Gorgoniuksen isä Sigfrid ei viittaa mitenkään Venäjälle tai romaaneihin. Enemmänkin Ruotsiin. Olisikohan kuitenkaan ruotsin sotilaissa ollut romaaneja päällystössä?

Mika.S
18.02.14, 23:05
Göran Henriksson Korju s. 2.3.1701 Marttila, Siutila, Korju k.28.5.1777 meni avioon Kristina Martintytär Raikkolan kanssa s. 8.9.1700 Marttila, Tiipilä, Raikko ja k. 2.1.1792 Marttila, Siutila, Korju.

Kristiinan vanhemmat Martti Matinpoika Raikkola ja Karin Martintytär. Martin vanhemmat Matias Simonis Judius s. n. 1615 Marttila, Juutila, Judius k. 1697 ja vaimo Margareta Heikintytär s.n. 1620 ja k. 24.10 1697.

Eli kuten sanoit Juutti suku menee yhteen Korjun kanssa Marttilassa.

Mika.S
18.02.14, 23:27
Henrik Sigfridsson Korjulla vaimo Kirstin. Heillä Pojat Karl Henriksson s.n. 1685 ja Henrik Henriksson "Fernbohm". Henrikillä vaimo Karin Mårtensdotter. Hiskin tiedon mukaan lapset:
Matts Henriksson
Nils Henriksson
Annika Henriksdotter
Maria Henriksdotter

Matts syntyi n. 1706 ja k. 25.10.1785 Marttila, Lovi Savela trp ja vaimo Lisa Kallentytär Tattari s. 26.12.1709 ja k.30.4.1763

Mika.S
19.02.14, 01:08
Fernbohm nimi viittaa enenmmänkin Ruotsiin. Olisikohan Henrik Henriksson Fernbohm ottanut vanhan nimen käyttöönsä? Fernbohmeja löytyy ruotsista, muttei paljoakaan suomesta. Ei yleinen sotilasnimi. Johtopäätökseni on, että Marttilassa asui jokin Gorgonius Sigfidsson niminen sotilas, jonka "esi-isä" oli aliupseeri Satakunnan sotilaana.

Knaapi
19.02.14, 11:00
Gorgonius ja Georgius (josta siis on tullut Göran) ovat kaksi eri nimeä ja niillä on erilainen tausta. Edellinen muuten oli Diocletianuksen hovissa ja jälkimmäinen Diocletianuksen joukoissa 200- ja 300-luvun taitteessa.

Ruotsin kautta tulleet romanit toivat Suomeen ruotsalaisia sukunimiä ja ehkä etunimiäkin. Venäjään muutto ei liity. Idästä tuli myöhemmin eri porukoita. Sipi (Sigfrid) on saatu nimenomaan Ruotsista.

Oja puhuu Juutilan ja Tattarin isäntien alkuperästä, ei sukulaisuudesta, mutta varmasti sukulaisuuttakin on jossain vaiheessa tullut, pienellä paikkakunnalla. En valitettavasti ehdi nyt paneutua Korjun jälkipolviin tarkemmin.

Kuten sanottu, siutilalaisten mahdollinen romanitausta on vain hypoteesi muiden joukossa. Moni seikka puhuu myös sitä vastaan. Tosin DNA-testini osoitti, että minulla on eteläaasialaista perimää enemmän kuin suomalaisilla yleensä. Se voi viitata kaukaiseen romanitaustaan mutta yhtä hyvin vahvan kaukasialaisperimän mukana tulleeseen lisään. Sen osuus on kuitenkin niin pieni, että se voi olla mistä tahansa.

LaaksonLilja
19.02.14, 13:50
Sigfrid-nimi on 1700-luvun Ruotsissa harvinainen, poikkeuksena esim. metsäsuomalaiset ja nimenomaan suomalaisten jälkeläiset. Sigfrid on siis tyypillinen suomalainen nimi, jota ei esiinny ruotsalaisilla. Sigrid-nimeä Ruotsissa näiltä ajoilta löytyy, mutta se onkin naisen nimi.

Knaapi
19.02.14, 14:46
Tässä on ollut puhe 1500- ja 1600-luvusta. Suomalaisen nimikirjan mukaan "lähinnä ruotsalaisesta henkilönnimistöstä lainautuneesta Sigfridistä on meillä käytetty mm. asuja Sipi, Sipo ja Sippo jne." Alkuaan nimi on tietysti germaaninen.

Juha
19.02.14, 15:01
Sigfrid on siis tyypillinen suomalainen nimi, jota ei esiinny ruotsalaisilla


Mistä tämä tieto on peräisin?



Juha

ristojohannes
19.02.14, 15:42
Sigfrid/Sipi nimestä Marttilassa.
Sigfrid-nimi meni "muodista" pois 1700 luvun alussa. Viimeinen Sigfrid-nimiseksi kastettu poika syntyi 1729.
1600-luvulla se oli yleisemmässä käytössä.

Essimi
19.02.14, 19:52
Sigfrid kuuluu vanhaan ruotsalaiseen almanakkaan 14.2. ja 15.2. :
http://almanakka.helsinki.fi/fi/arkisto/riikinruotsalaisia-almanakkoja-1198-1805.html

Mika.S
19.02.14, 22:50
Gorgonius ja Georgius (josta siis on tullut Göran) ovat kaksi eri nimeä ja niillä on erilainen tausta. Edellinen muuten oli Diocletianuksen hovissa ja jälkimmäinen Diocletianuksen joukoissa 200- ja 300-luvun taitteessa.

Ruotsin kautta tulleet romanit toivat Suomeen ruotsalaisia sukunimiä ja ehkä etunimiäkin. Venäjään muutto ei liity. Idästä tuli myöhemmin eri porukoita. Sipi (Sigfrid) on saatu nimenomaan Ruotsista.

Oja puhuu Juutilan ja Tattarin isäntien alkuperästä, ei sukulaisuudesta, mutta varmasti sukulaisuuttakin on jossain vaiheessa tullut, pienellä paikkakunnalla. En valitettavasti ehdi nyt paneutua Korjun jälkipolviin tarkemmin.

Kuten sanottu, siutilalaisten mahdollinen romanitausta on vain hypoteesi muiden joukossa. Moni seikka puhuu myös sitä vastaan. Tosin DNA-testini osoitti, että minulla on eteläaasialaista perimää enemmän kuin suomalaisilla yleensä. Se voi viitata kaukaiseen romanitaustaan mutta yhtä hyvin vahvan kaukasialaisperimän mukana tulleeseen lisään. Sen osuus on kuitenkin niin pieni, että se voi olla mistä tahansa.


Say:n mukaan Tattarilla on asunut varsin tavallista senaikaisia nimiä käyttäviä ihmisiä; 1560 Per Grellsson ja 1580 Per Nillsson. Hypoteesi erikoista romaaninimistä on tuulesta temmattua. Ehkäpä Knaapi vain näkee Rothenbergejä ja romaaneja vilistelvän pitkin Marttilan pitäjää 1500-luvulla. Uskon tattari nimen tulevan viljellystä kasvista, jota Marttilassakin ehkä viljeltiin huonolla menestyksellä jo 1500-luvulla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tattari

Knaapi
20.02.14, 11:27
Ehkäpä Knaapi vain näkee Rothenbergejä ja romaaneja vilistelvän pitkin Marttilan pitäjää 1500-luvulla

Miksi Rothenbergejä? He tulivat 1700-luvulla. Miksi yleensäkin tuollainen ylimielinen ja loukkaava sävy? Emme taida edes tuntea toisiamme.

Romani = tattari, mustalainen.
Romaani = proosamuotoinen kirjallinen teos.

Poistun tästä keskustelusta.

Mika.S
20.02.14, 11:56
Löytyisikö tietoa tästä Gorgoniuksesta. Timo Verhon Marttilan talonpoikassuvuissa on Gorgoniuksesta sukujohto, ja hänen isänsä oli Sigfrid ja äiti Brita. Syntyi Marttila Siutila Sipilä/ Korju 1623 ja kuoli 4.11.1707. Netistä löytyy tieto, että joku "ehkä" esi-isistään Gorgonius olisi Satakuntalaisen Hannu Pekanpojan lippukunnan 3. neljänneksenmestari 1592. Olisiko näillä "Gorgoilla" jotain yhteyttä?

Alkuperäinen kysymykseni oli siis Gorgonius Sigfidsonin esivanhemmista, joka oli ehkä sotilas. Historiaa 300-luvulta tai Tattareista en kysynyt. Kysymys siis oli Korjun talosta Marttilassa. Ymmärrän rönsyilevää ajatuksenkulkua, mutta asian vierestä hypoteeseja heitellen, ei kuulu tälle areenalle ilman mitään aineistoa.

Make
20.02.14, 12:55
Mode-sedän kommentti:

Pidetäänpä keskustelu asiallisena eikä mennä henkilökohtaisuuksiin.

Sukututkimukseen kuuluu myös nimistön historian ja taustan selvittäminen. Se avaa uusia polkuja tutkimuksille ja lopputulos voi olla iloinen tai kurjakin tulos, jos tausta ei jostain syystä miellytäkään. Asennoidutaan tutkimusotteellisesti asioihin ja sallitaan välillä hypoteesienkin esittäminen. Totuuskin on joskus aiemmassa vaiheessa voinut olla hypoteesin kaltainen.

Yst. Terv. Make, mode-setä

LaaksonLilja
20.02.14, 13:55
Sigfrid-nimi on 1700-luvun Ruotsissa harvinainen, poikkeuksena esim. metsäsuomalaiset ja nimenomaan suomalaisten jälkeläiset. Sigfrid on siis tyypillinen suomalainen nimi, jota ei esiinny ruotsalaisilla. Sigrid-nimeä Ruotsissa näiltä ajoilta löytyy, mutta se onkin naisen nimi.

Mistä tämä tieto on peräisin?



Juha

Tein tämän johtopäätöksen sen jälkeen, kun olin muutaman vuoden käynyt läpi Keski-Ruotsin kirkonkirjoja enkä ollut törmännyt yhteenkään "aito-ruotsalaiseen" Sigfridiin, naispuolisiin Sigrideihin kylläkin ja kuten jo mainitsin, Sigfrideihin, joilla oli nimenomaan suomalaistausta. Tässä oli tosin kysymyksessä 1600-luvun loppupuoli ja 1700-luku. Germaaninen Siegfrid (merk. "Voitto-Rauha")-nimihän on saksankielisissä maissa yleinen miehennimi tänäkin päivänä sekä Sigrid naisilla. Hyväksyn kuitenkin teorianne, että Sigfrid-nimi meni vain yksinkertaisesti pois muodista 1600- ja 1700-luvuilla enkä lähde vänkäämään vastaan:) Mutta silti, huomio kaikki foorumilaiset! Myöhäisemmät Sigfridit Ruotsissa kannattaa tutkia pari sukupolvea taaksepäin: sieltä luultavasti pullahtaa suomalainen esi-isä sukupolvi tai kaksi taaksepäin.


Sukututkimukseen kuuluu myös nimistön historian ja taustan selvittäminen. Se avaa uusia polkuja tutkimuksille ja lopputulos voi olla iloinen tai kurjakin tulos, jos tausta ei jostain syystä miellytäkään. Asennoidutaan tutkimusotteellisesti asioihin ja sallitaan välillä hypoteesienkin esittäminen. Totuuskin on joskus aiemmassa vaiheessa voinut olla hypoteesin kaltainen.
http://www.freesmileys.org/smileys/smiley-signs064.gif (http://www.freesmileys.org/smileys.php)

admin
20.02.14, 17:10
Tein tämän johtopäätöksen sen jälkeen, kun olin muutaman vuoden käynyt läpi Keski-Ruotsin kirkonkirjoja enkä ollut törmännyt yhteenkään "aito-ruotsalaiseen" Sigfridiin, naispuolisiin Sigrideihin kylläkin ja kuten jo mainitsin, Sigfrideihin, joilla oli nimenomaan suomalaistausta. Tässä oli tosin kysymyksessä 1600-luvun loppupuoli ja 1700-luku. Germaaninen Siegfrid (merk. "Voitto-Rauha")-nimihän on saksankielisissä maissa yleinen miehennimi tänäkin päivänä sekä Sigrid naisilla. Hyväksyn kuitenkin teorianne, että Sigfrid-nimi meni vain yksinkertaisesti pois muodista 1600- ja 1700-luvuilla enkä lähde vänkäämään vastaan:) Mutta silti, huomio kaikki foorumilaiset! Myöhäisemmät Sigfridit Ruotsissa kannattaa tutkia pari sukupolvea taaksepäin: sieltä luultavasti pullahtaa suomalainen esi-isä sukupolvi tai kaksi taaksepäin.


Itselleni Sigfrid nimi ei ole mitenkään tuntematon joskin nyt tuntuu aika vanhanaikaiselta.

Ruotsinkielinen Wikipedia kertoo seuraavaa nimestä ja esiintymisestä:

Sigfrid, germanska språk germanskt mansnamn, och bildat av två ord som betyder seger och fred. Jämför Siegfried, Sigurd. Namnet har använts som dopnamn i Sverige sedan 1200-talet. Sankt Sigfrid etablerade kristendomen i Växjö. Hans tre medhjälpare och systersöner Unaman, Sunaman och Vinaman halshöggs av den hedniska befolkningen under Sigfrids frånvaro. När han återvände till platsen vid sjön där vägarna möts, Vägsjö, fick han till sin fasa se sina vänners huvuden flyta på sjöns yta. Sigfrid räddade deras kvarlevor och de tre gravsattes i mittskeppet på Växjö domkyrka. Namnet är inte vanligt bland de yngre. 31 december 2005 fanns det totalt 4 913 personer i Sverige med namnet Sigfrid varav 352 med det som tilltalsnamn. År 2003 fick 24 pojkar namnet, men ingen fick det som tilltalsnamn. Namnsdag: 15 februari.

Mika.S
20.02.14, 22:51
Hyvin mielenkiintoinen asia kaikille sukututkijoille, jos olettamus on oikea. Itse olen kiinnostunut 1500-1600 luvun suvuista ja nimistä ja Sigfid on tullut vastaan lukemattomia kertoja.

Mika.S
21.02.14, 00:08
Tein tämän johtopäätöksen sen jälkeen, kun olin muutaman vuoden käynyt läpi Keski-Ruotsin kirkonkirjoja enkä ollut törmännyt yhteenkään "aito-ruotsalaiseen" Sigfridiin, naispuolisiin Sigrideihin kylläkin ja kuten jo mainitsin, Sigfrideihin, joilla oli nimenomaan suomalaistausta. Tässä oli tosin kysymyksessä 1600-luvun loppupuoli ja 1700-luku. Germaaninen Siegfrid (merk. "Voitto-Rauha")-nimihän on saksankielisissä maissa yleinen miehennimi tänäkin päivänä sekä Sigrid naisilla. Hyväksyn kuitenkin teorianne, että Sigfrid-nimi meni vain yksinkertaisesti pois muodista 1600- ja 1700-luvuilla enkä lähde vänkäämään vastaan:) Mutta silti, huomio kaikki foorumilaiset! Myöhäisemmät Sigfridit Ruotsissa kannattaa tutkia pari sukupolvea taaksepäin: sieltä luultavasti pullahtaa suomalainen esi-isä sukupolvi tai kaksi taaksepäin.


http://www.freesmileys.org/smileys/smiley-signs064.gif (http://www.freesmileys.org/smileys.php)

Miksi Rothenbergejä? He tulivat 1700-luvulla. Miksi yleensäkin tuollainen ylimielinen ja loukkaava sävy? Emme taida edes tuntea toisiamme.

Romani = tattari, mustalainen.
Romaani = proosamuotoinen kirjallinen teos.

Poistun tästä keskustelusta.

Knaapille tiedoksi, että voimme olla kaukaisia serkkuja keskenämme. Tattari nimi esiintyy myös omassa sukututkimuksesani monesti

Mika.S
26.02.14, 10:03
Gorgonius-nimi on Suomessa erittäin harvinainen. Itse olen löytänyt 1500- ja 1600-luvulla vain kolme tai neljä. 1500-luvun lopussa tosiaan mainitaan Gorgonius Sipinpoika -niminen sotilas, joka ajallisesti sopisi Korjun isännän isoisäksi. Mitään todistetta en ole löytänyt. Korju on kansanomainen muoto Gorgoniuksesta. Oli kaksi samannimistä pyhimystä, toinen Bysantissa ja toinen Roomassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gorgonius

http://www.cazfi.net/nimet/wiki/Vanhoja_nimi%C3%A4_F-J


Jälkimmäiseltä eli Rea Uotila-Lindqvistin ylläpitämältä sivulta: Gorgonius: 1500- ja 1600-luvuilla Suomessa tavattu nimi, Marttilassa kansan suussa Korju. Gorgonius Sipinpoika, satakuntalaisen Hannu Pekanpojan lippukunnan 3. neljänneksenmestari 1592. RSA, MR 1592/36." - Kyösti Kiuasmaa Suomen alempi sotilaspäällystö 1500-luvun loppupuolella (n. v. 1570-1600). Historiallisia tutkimuksia 73, 1968, s. 116-245.) - Erkki Lehtinen: Lapuan historia I. Ylinurmo Gorgonius 1657, s. 292.

Olikohan neljäs Gorgonius Nauvosta?


Marttilan Siutilassa on myös Tattari, ja Aulis Oja tulkitsee Marttilan historiassa sen saaneen Juutilan tavoin nimensä kansallisuudesta. Edellistä asutti tattari eli mustalainen eli romani ja jälkimmäistä juutti eli tanskalainen. En ole löytänyt Gorgoniuksen perheelle yhteyttä Siutilan Tattarin vanhaan sukuun, mutta Gorgoniuksen jälkeläisistä näyttää tulevan 1600-luvun lopulla naapuritalojenkin isäntiä.

Gorgonius-nimeen liittyy mielenkiintoinen seikka, josta keskustelin Suomen romanien historian toimittajan Panu Pulman kanssa ennen kirjan ilmestymistä. Ensimmäiset romanit tulivat Ruotsiin 1512, kun kreivi Antonius toi joukkonsa Skotlannin ja Tanskan kautta Tukholmaan mukanaan Skotlannin Jaakko IV:n suosituskirje. Jaakko IV kuoli 9.9.1513, joka on sattumoisin Gorgoniuksen päivä. Olisiko nimi tullut tänne romanien mukana ja päätynyt käyttöön kunnianosoituksena Jaakolle? En tiedä, onko siitä varhaisempia havaintoja. Romanikirjailija Paul Polansky kertoi minulle, että romanit suosivat bysanttilaisten pyhimysten nimiä, joten Gorgonius olisi hänen mielestään hyvin voinut tulla tällä tavalla.

Suuren nimikirjan mukaan Marttilassa oli Tattari-niminen talo jo 1549, siis hieman varhain romanien Suomeen-tuloa ajatellen (muistaakseni he tulivat samoihin aikoihin tai vasta vähän myöhemmin). Tattari voi merkitä myös tattarinviljelijää. Osa tulijoista päätyi Suomessa sotilaiksi, mutta todennäköisesti vasta 1600-luvun puolella. Paikalleen asettuneita mustalaisia sanottiin usein tattareiksi (heidät sekoitettiin tataareihin).

Valitettavasti lähdetiedot ovat kuulemma niin niukkoja, ettei niiden perusteella voi sanoa mitään. Edellä oleva on vain omaa spekulaatiotani, mutta ajatuksena kiehtova. Siutilan Gorgonius on varmaan 15-kertainen esi-isäni äitini kautta. Äiti kertoi usein, kuinka häntä haukuttiin koulussa mustalaiseksi ruskeiden silmien ja mustien hiusten takia. Hän ei ehtinyt saada tietää, että hänen perimässään on paljon muutakin eksoottista. Rupesin toissavuonna tutkimaan Siutilaa puolivahingossa, kun Hiskin kuolleiden luettelossa 1717 mainittiin eräs "gammal tattar". Luulin ensin sen tarkoittavan tattaria. Teksti on kuitenkin kopioitu Hiskiin väärin. Alkuperäisestä luettelosta selviää, että kyse on Tattarin vanhastaisännästä.

Jos voitasiin todentaa, että Gorgonius Sigfridsson olisi vaikkapa myöhemmän Gorgoniuksen iso-isä, jota kyselin Marttilan Korjusta, niin viittaan hänen mahdolliseen taustaansa:
Lainaus Kiuasmaan kirjasta s.113, Suomen alempi sotilaspäällystö 1500-luvun loppupuolella (n. 1570-1600).
Sosiaalisesti kiintoisa on kirjallisuudessa usein lainattu vuodelta 1589 valitus myös sotilaspäällystöstä, kun valituksessa todetaan pappien ja porvarien poikien lähteneen innokkaasti sotapalveluun saadakseen itselleen verovapauksia huolettomaan elämään talonpoikien kustannuksella.
Valituksessa mainittujen säätyjen edustajat suorittivat ratsupalvelua tai tulivat kuulumaan kenttäarmeijan ja laivaston alempaan päällystöön eli uuteen kruunun toimihenkilöiden luokkaan. Kaikki tämän yhteiskuntaryhmän jäsenet eivät tietystikkään olleet peräisin pappiloista eivätkä porvarisuvuista - joukossa oli pienrälssiä ja ilmeisesti vauraiden talonpoikaissukujen poikia - mutta todennäköisesti keskisäädyt olivat runsaimmin edustettuina. Samaten ylempien säätyjen palveluskuntaa hakeutui armeijaan.

Jos Gorgonius Sigfridsson kuului Satakuntalaisen Hannu Pekanpojan alempaan päällystöön ja oli 3. neljänneksenmestari 1592, niin uskon hänen taustansa löytyvän enemmänkin Kiuasmaan viittaavista senaikaisista yhteiskuntaluokista.

Neljänneksenmestari sotilasarvo on lähellä senaikaista luutnanttia ja vänrikkiä.

Mika.S
26.02.14, 12:05
Kiuasmaa viittaa kirjassaan s.114 myös seuraavasti:
Runsaasti ammattitaitoista palvelijakuntaa tarvitseva aate kilpaili kruunun kanssa sopivan henkilöaineksen pestaamisesta omaan palvelukseensa. Tähän viittaa mm. Juhana III:n sota-artikklien kohta 38. koht KIELTÄMÄLLÄ sotaväen siirrynnän aatelin palvelukseen, mistä kruunu ei heitä enää helposti tavoittaisi. Varsinaisia talonpoikia tuskin hakeutui kruunun toimiin (vrt Blomstedt, HAik 1958, 289-295).

Monet päällystössä olleet ovat saaneet verovapauksia tiloihinsa, ja neljännesmestareillakin tuntuu olevan maaomistuksia ja verovapauksia kruunulta.
http://www.genealogia.fi/hakem/sotilaspaallysto.htm

Toinen mielenkiintoinen henkilö kiuasmaan kirjassa on sivulla 182. Siinä Markku Martinpoika Judaksen tiedot seuraavasti:
Suoritti Liedossa sotaväen katselmusta 1573-1574 (arvoasema tuntematon), Knut Juhonpohjan ratsulippueen profossi 1587, Turun kaupungin 1594-1601. Ratsukkoja 1596-1597 Antti Laurinpojan lippueessa, minkä johdosta sai verovapauden kahteen Perniössä olevaan tilaan.

Tässä voisi olla myös nimen samankaltaisuutta Marttilan Juutilan taloon, jossa löytyy nimiä Jute, Jutas, Judius

Mika.S
26.02.14, 13:48
Voihan Jute tai Juthas olla yleisnimitys Juuteille eli tanskanmaalta tulleille...

Jutaksia löytyy mm. Paimion Kaimalasta ja Piikkiön Hepojoelta. Näistä paikoista on n. 10 km etäisyys toisiinsa, sekä Marttilan Juutilaan. Valitettavasti Anu Johanssonin selvitys Jutheista katosi palvelinrikon myötä :(

Mika.S
26.02.14, 20:31
Uskon enemmänkin seuraavanlaiseen "teoriaan"
Isommat talot ovat olleet jonkinasteisten aatelisten omistamia tai kruunulta saatuja läänityksiä. Suvun päämies asui omassa asuinkartanossaan, mutta jälkeläisille piti myös saada oma talo ja tila.

Tila annettiin jostain omista maista tai omistuksista. Lapsilla ja pojilla ei ollut montaa vaihtoehtoa. Rupesivat jonkinasteisiksi sotilaisiksi ja pyrkivät saamaan tilalleen verohelpotuksia. Toinen vaihtoehto olisi varmaan ollut lukea papiksi jossain ulkomailla ja kolmas vaihtoehto oli tietysti jäädä isännäksi taloon ja "talonpoikaistua".

En muuten voi uskoa selityksiä, miten talonpoikaistaustainen poika rupeaa opiskelemaan papiksi ja valmistuu ulkomailta, jos senaikainen pappiskoulutus maksoi keskinkertaisen maatilan verran....

Say:n tiedot jo kertovat sen. Monissa taloissa asui sotilaita jo 1500-luvulla. Marttila tai sen lähikunnat Paimio tai Lieto eivät tee poikkeusta tähän sääntöön. Jokainen voi itse sen todeta katsomalla Say:n taloja tai perehtymällä Paikallishistoriaan

Mika.S
26.02.14, 22:03
Ro-ma-nei-sta ei ole siis kysymys. Eikä myöskään Venäjän tataareista. Ehkäpä Knaapin teoria oli tarkoituksenmukaisesti hämäävä. Ei myöskään ole kysymys Romanoveista, jotka liittyvät taas toiseen sukupiiriin....

Kysymys on vain ihmisistä, jotka asuttivat pientä Marttilan pitäjää 1500-luvulla. Ehkäpä Juhalla, Ristolla ja monella muulla on parempaa tietoa senaikaisista asioista, mutta ette halua sitä forumilla esittää....

Ehkäpä Marttilan taistelua ei käyty sattumalta Krouvin mailla Mäntsälän ja Krouvin välissä...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Marttilan_taistelu