Puhuttiinko Sauvossa 1800-luvulla Suomea?

[Wilmak]

Löytyykö jostain tietoa eri paikkakuntien kielisuhteista aikaisemmilta vuosisadoilta?

Suvussani on kulkenut juttu siitä, miten isoisoisäni oli köyhä ruotsinkielinen ahvenanmaalainen kalastaja, joka vaihtoi nimensä suomalaiseksi, muutti Hollolaan ja nai rikkaan suomenkielisen talontyttären.

Tähän mennessä Ahvenanmaa (Nauvo...) on muuttunut Sauvoksi. Kalastajuudesta en osaa sanoa, mutta olikohan edes ruotsinkielinen? Ainakin nimenmuutosilmoitus löytyi suomenkielisestä lehdessä :)

On tää netti vaan eri hauska vehje :D

[L.E]

Puhuttiinko Sauvossa 1800-luvulla Suomea?
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/kirkonkirjat/sauvo/rippilapset_1839-1884_jk578/13.htm

Kyllä

L.E

[Wilmak]

Kiitos linkistä!

Enpä, aiemmin vain suomenkielisten alueiden kirjoja lukeneena älynnytkään, että tuollaisiakin listoja on tehty.

t. Wilma

[Seija Randell]

Äitini vanhemmat muuttivat Sauvoon 1917 Halikosta. Perheen puheessa ei siis vanhaa "sauvolaista" ole havaittavissa. Tosin tätini sanoi, että "sinä", kun halikkolainen sanoo "sää". Ilmeisesti paikkakunnan puhe oli ainakin osin "ruotsinsekaista". Mieleeni on jäänyt esimerkki: "Kyl sine tiettä mitte sinu selkkä sano ku sine kantta kokko peevä toore heinä latto."
Ihan yleisemminkin olen ruvennut miettimään, että täällä ruotsinkielisen rannikon tuntumassa oltiin ehkä kaksikielisempiä kuin yleensä ajatellaan. Hiljattain näin esim. jossakin Perniön rippikirjassa maininnan "finsk" jonkun henkilön kohdalla, siis suomenkieliseksi olettamallani alueella (ei Särkisalossa). "Oletetun "kielirajan" molemmin puolin oli muuttoliikettä, ja myös esim. Angelniemeltä Ahvenanmaalle.
Sukututkimuksessa tämä tuottaa ihmettelyä henkilö- ja paikannimien kirjaamisessa. Kylien nimenmuutoksista on tiedot historiakirjoissa, mutta talonnimiäkin on muutettu, esim. Sauvossa on virallisesti Erkkilä-niminen talo, jota kaikki paikkakuntalaiset sanoavat entiseen tapaan Eerikkeläksi. Vääriä johtopäätöksiä syntyy.

[Maaret Eloranta]

Kuten tuosta rippilasten listasta näkeee, sukunimi ei kerro äidinkielestä. Lounais-Suomessa vielä 1800-luvulla suuri osa tavallisesta väestä käytti vain isännimiä. Jos joku joutui sotilaaksi, hän sai ruotsinkielisen sotilasnimen ja jos ryhtyi esim. käsityöläiseksi, otti itse jonkun sukunimen. Isoisäni esivanhemmat olivat suomenkielisiä: suutari Cavén, räätäli Widgren jne. Isoäitini oli ruotsinkielinen Lehtonen.
1900-luvun taitteen suomalaisuusliikeeseen liittyen sukunimiä suomennettiin, myös ruotsinkieliset saattoivat vaihtaa nimen poliittisena kannanottona.
Useamman kielen osaaminen on saaristossa ollut arkipäivää. Väki sai aikanaan käydä kauppaa suoraan Tukholmaan. Ei varmaan olisi ummikolta kaupankäynti sujunut!

Maare