Nimien normalisoimisesta

[mjauhi]

Olen edelleenkin vahvasti sitä mieltä, että nimet tutkimusvaiheessa pitää esittää lähteen alkuperäismuodossaan. Niistä selviää paljon nimen, talon ja suvun historiaa. Kun tutkimus on edennyt esim. 1540-luvulle, voi alkaa miettiä litanian normaalistamista. Jos haluaa, voi merkitä esim. Juho Partanen( Ion Pardain), josta ilmenee, että Juho kuuluu Parta-sukuun ja on jonkun Parran (Pardan) poika.

mitä mieltä?

mjauhi

[mjauhi]

Jatkoa edelliseen: Jos nimi olisi Juho Partanen (Ion Pardalain) tutkija voisi olettaa, että Juho tuli Partalan talosta, jonka perusti joku Juho Partasen esi-isä; Parta.

[mjauhi]

Varsinainen asia: Normaallisestu muoto esimerkissä Juho Partanen kätkee taakseen paljon informaatiota, jota muutkin voisivat hyödyntää, joten voitaisiin esittää molemmat vaihtoehdot. Eli Juho Partanen (Ion Pardain) digiark. (6666) kuva 111 .Lähde ja ja nimen alkuperäinen muoto pitäisi esittää.

mjauhi

[Juha]

Aiheesta on käyty ns. loppumattomia keskusteluja Suku Forumilla jo vuosia;

Tässä muutamia keskusteluketjuja


http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=16333
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=9661
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=7285



Suomen Sukututkimusseura
Suku Forumin ylläpidon puolesta
Juha

[mjauhi]

Tästä pitää keskustella tai väitellä. Ei sukututkimukset saa olla " Soli deo gloria" eli muistini mukaan veroilmoituksessa.
mjauhi

[Matti Lehtiö]

Ilman muuta kannattaa ja itse asiassa se on ratkaisevan tärkeää!!

Yleisesti keskustelun aiheenahan on se, miten tutkimustulokset esitetään!

Mutta alkuperäiseen kysymykseen ja aikaan josta ei ole kastettujenluetteloita (1500-1600-luvut).
Löytyy useampiakin erimerkkejä, joissa veroluetteloiden laatijoilla oli vaikeuksia merkitä nimi oman "standardinsa" mukaiseksi ja siitä syntyy tilanteita, joihin on ladattu sukututkijoille sudenkuoppa.
Esimerkki:
Eräässä pohjalaisessa talossa vuorottelee isäntinä: Matts Ericksson ja Matts Eskillsson.
Selkeistä patronyymieroavaisuuksista huolimatta kysymyksessä on yksi ja sama henkilö. Miten tämä on selitettävissä?

Selitys asiaan on se, että Matin isännimi oli "jostakin Erkin ja Eskon väliltä" - muoto, jota kirjuri ei osannut selkeästi lokeroida omiin nimistandardeihinsa. Tässä tapauksessa se on aivan yleinen henkilönimi jo 1500-luvulla: EERO!

Matti Lehtiö

[Amateur]

Olen miettinyt, että tekisi kaksi puuta. Toinen suomalaisilla nimillä, paitsi ruotsinkieliseltä alueelta, jossa olisi hassu väittää Johania Jussiksi, yhtä hassua kuin Jussia Jönsiksi tai Johaniksi suomenkielisillä alueilla (jos kirjurit ei edes osannut päättää, mitä kirjoihin milloinkin laittaisi). Tai ehkä Jöns/Johan ei ollut edes Jussi tai Juhani 1500-luvulla. Mistä minä tiedän. Toisen puun sitten kirjaisin kokonaan ruotsinkielisillä nimillä siihen asti, että dokumentissa on se suomenkielinenkin versio.

Mielenkiinnolla odotan selitystä, miksi tämäkin olisi huono idea. ;)

Toisaaltaan tällä hetkellä -eikä ehkä ikinä- riitä rahkeet tai mielenkiinto siihen, että sitten tuolla akselilla Pohjanmaa -Etelä-Pohjanmaa pystyisi kovin tarkaan sanomaan, missä vaiheessa kukin kulloinkin on siirrytty ruotsinkielestä suomenkieleen tain päinvastoin. Jossain on ihan samassa kylässä ollut välillä sekä-että -porukkaa tai ainakin parin kymmenen kilometrin säteellä. Osa ehkä kaksikielisiä ja osa ehkä enemmän yksikielisiä. Ota niistä sitten selvää. Kotikielestä välittämättä on sitten syntynyt uusia aluksi ehkä osin kaksikielisiä -ainakin hetkellisesti- perheitä.

Entä kun esivanhempi on muuttanut täysin ruotsinkieliseltä alueelta täysin suomenkieliseen kylään? Merkitäänkö Johaniksi ja Mariaksi vai Juhaniksi ja Marjaksi tai jopa Marjataksi? Syntymänimen mukaan vain sen mukaan, missä on asunut kymmeniä vuosia eikä kukaan kuitenkaan osannut sanoa Sandbergiksi vaan Samperiksi. (Nimiesimerkki hatusta.)

Joten (minulle) epäselkeissä tapauksissa kuitenkin väitän Eskiliä Eskoksi tai Jussia Johaniksi. Paremmman tiedon puutteessa. Talonnimistäkään ei aina voi kovin tarkkaan päätellä mitään. Suomenkielisen nimisessä talossa onkin alettu puhumaan ruotsia tai päinvastoin. Talon nimi kun ei muutenkaan välttämättä liity sukuun tai suvun nimistöön kuin ehkä vain asumisen kautta.

[tkukkonen]

Olen miettinyt, että tekisi kaksi puuta. Toinen suomalaisilla nimillä, paitsi ruotsinkieliseltä alueelta, jossa olisi hassu väittää Johania Jussiksi, yhtä hassua kuin Jussia Jönsiksi tai Johaniksi suomenkielisillä alueilla (jos kirjurit ei edes osannut päättää, mitä kirjoihin milloinkin laittaisi). Tai ehkä Jöns/Johan ei ollut edes Jussi tai Juhani 1500-luvulla. Mistä minä tiedän. Toisen puun sitten kirjaisin kokonaan ruotsinkielisillä nimillä siihen asti, että dokumentissa on se suomenkielinenkin versio. Ei ole välttämättä tarpeen luoda toista puuta. Ainakaan ei ole tarpeen, jos ohjelmasi sallii rinnakkaisen nimen luonnin. Sukuohjelmisto 11 sallii luoda erikoistietojakson, johon kirjoitan Arkistonimi: Zacharias Petri tms. Silloin tämä rinnakkaisnimi tulostuu henkilötietojen loppuosaan. Paljon työtä säästyy siihen nähden, että olisi kaksi sukupuuta. Muista ohjelmista en tiedä, mutta kannattaa selvittää!

[Matti Lehtiö]

Lainaus:
"Olen miettinyt, että tekisi kaksi puuta. ..Toisen puun sitten kirjaisin kokonaan ruotsinkielisillä nimillä siihen asti, että dokumentissa on se suomenkielinenkin versio.

Mielenkiinnolla odotan selitystä, miksi tämäkin olisi huono idea."

Itseltä pitäisi mielestäni kysyä, mitä lisäarvoa se antaa? Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että kirjurin mielivaltaiset standardinimet ovat ensisijaisesti mukavia kursiotiteettejä" Alkuperäislähteisen mielivaltaisista nimilyhennyksistä nyt puhumattakaan.

Kysymys siirtyminen puhtaasti ruotsinkieliseltä alueelta suomenkieliselle alueelle tai päinvastoin?

Hyvänä lähtökohtana ja osittain perusteltunakin itse pidän sitä, että kielenvaihto tapahtuu seuraavassa sukupolvessa. "Sekakieliset" alueet ovat ongelmallisempia, niissä ei ole käytönnössä muuta mahdollisuutta, kuin tutkia pidemmällä aikavälillä alueen kielellisisä kehitystä.

Matti Lehtiö

[Amateur]

Kiitän hyvistä vastauksista, eipä noihin mitään lisättävää.

Ehkä teen noin, että laitan arkistonimen samaan puuhun. Toistaiseksi on vähän sekavanlaisia käytäntöjä eikä omaa vielä vakiintunut.

Kielirintama-alueet tosiaan aiheuttaa päänvaivaa eniten.

Toisaaltaan ei sitäkään aina tiedä, että mitä kieltä tervan siivellä fiinimmälle korttelille muuttanut esi-isä loppujen lopuksi käytti, jossa naapurit mitä luultavimmin nimistä ja sen pohjalta asemista päätellen (tai sitten ei) puhuivat ruotsia tai entä lapsensa. Aika harva niin hyvin varustautunut historian tiedoissaan, että heti tietää tällaiset tapaukset, paitsi tietysti täällä olevat jotkut täysin ammattimaiset sukututkijat tai jo alunperin varsinaiset historioitsijat. Ehkä sitten vaikka lasten kummeista voisi saada jo parempaa käsitystä käytettävästä kielestä paremmin kuin naapureista, jos heistäkään.

[Villel]

Tästä asiasta on todella keskusteltu ja väitelty jo aikaisemminkin moneen kertaan, eikä varmaan kaikkia tyydyttävää ratkaisua tähän saada koskaan aikaan. Nimien normalisoimisessa (sama nimi kirjoitetaan aina samaan vakiomuotoon, vaikka lähteissä esiintyy vaihtelua) on tietysti se hyöty, että erilaiset hakutoiminnot löytävät varmuudella kaikki samannimiset.
Mutta käytännössä ei nimi aina mene sen mukaan, mikä on alueen vallitseva kieli. Varsinkin suomenkieliset ovat harrastaneet ja harrastavat edelleenkin myös "vierasperäisiä" nimenmuotoja. Taitaisi nobelkirjailijamme kääntyä haudassaan, jos joku sukututkija tekisi hänestä Ransu Eemelin. Toisaalta myös ruotsinkieliset ovat antaneet lapsilleen joskus myös suomalaisia nimiä.
Ville Lehtinen

[samiku]

Itse olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että kirjoitan nimet sukupuuhuni siinä muodossa jossa voin ne helpoiten löytää dokumenteista, vaikka olisivatkin omituisia. Normalisoinnin voin aina tehdä mielessäni. Jos joskus julkaisisin jotakin paperille, voisi tilanne olla toinen.

[Erkki]

Mikä merkitys sitten on henkilöön liittyvien nimien variaatioissa 1500-luvun tienoilla? Harvemmin tämä vastasi sitä muotoa, mitä sillä seudulla henkilöstä käytettiin. Eiköhän nimen asun antanut käräjäkirjuri, veronkantaja tai vastaava ns. virkamies joista asuista täällä nyt arvotaan oikeaa!
Ja näiden kirjureiden päätös taisi useimmiten olla sen "luullun ymmärtämisen" tuotos.
Ja sitteen täällä ollaan tietävinään miten nimi "pitää" kirjoittaa.

[Amateur]

Mikä merkitys sitten on henkilöön liittyvien nimien variaatioissa 1500-luvun tienoilla? Harvemmin tämä vastasi sitä muotoa, mitä sillä seudulla henkilöstä käytettiin. Eiköhän nimen asun antanut käräjäkirjuri, veronkantaja tai vastaava ns. virkamies joista asuista täällä nyt arvotaan oikeaa!
Ja näiden kirjureiden päätös taisi useimmiten olla sen "luullun ymmärtämisen" tuotos.
Ja sitteen täällä ollaan tietävinään miten nimi "pitää" kirjoittaa.

Minä en ainakaan luule tietäväni, vaan tiedän arpovani nimet, jos ne pitäisi ns. normalisoida, siinä mielessä se dokumenteissa näkyvät kirjurin kuullunymmärrysnormalisointirandomointi ovat varmempia verrattuna takaisinnormalisoitirandomointiin.:oo:

[Matti Lehtiö]

Tietenkin on selvää, että emme pysty tietämään, kuin pienen osan henkilöiden todellisista puhuttelunimistä, mutta jos asiaan paneutuu, tietämme tutkimusalueen henkilöiden yleisimmät puhuttelumuodot, jotka poikkeavat eri puolilla Suomea toisistaan.

Matti Lehtiö

[Erkki A Tikkanen]

Tietenkin on selvää, että emme pysty tietämään, kuin pienen osan henkilöiden todellisista puhuttelunimistä, mutta jos asiaan paneutuu, tietämme tutkimusalueen henkilöiden yleisimmät puhuttelumuodot, jotka poikkeavat eri puolilla Suomea toisistaan.

Matti Lehtiö
Niinpä, se Heikkilässä asuva Hendrich oli taatusti Heikki, eikä Hendrich, niinkuin joku kirjuri yritti esittää.
Sitten kun joku esittää Hendrichilä-nimisen talon, voin hiukan joustaa. Muuten en, ainakaan omissa tutkimuksissani. :cool:

[Matti Lehtiö]

Eräs ammattimainen historioitsija kirjoitti kauan sitten erään talon asutushistoriasta, että talon ensimmäinen isäntä oli Erkki, josta se varmaankin sai talonnimekseen Eerola. Olen kyllä erimieltä:), vaikka veroluetteloissa ko. herran etunimi kirjoitetaankin muodossa Erick.
Matti Lehtiö

[Tapani Kovalaine]

Maanmittareilla on ollut hyvin läheinen kosketus talollisiin, kun on työnä ollut isojako tai uusjako ja niihin liittyvä tilojen nimien määrittely.

Esimerkiksi Liperiin aikoinaan kuuluneessa Maljasalmen kylässä talo nro 4 sai nimen Eerikkälä vaikka omistusketjussa oli pelkkiä Erik Asikaisia monessa polvessa. Talosta nro 15 tuli Ollila, vaikka kaikki isäntinä olleet olivat Olof Koistisia. Talosta 18 tuli Pekkala, vaikka isäntä Petter Mattsson Juvosen nimen perusteella oli luullut tilasta tulevan Petterilä.

Maanmittareiden rasituksena ei ollut samanlaista pakkoruotsin vaatimusta kuin papeilla kirkonkirjojen pitämisessä. Heillä oli varaa normalisoida sen mukaan, mitä toiveita asiakkailta saivat toimituksessa lettipullan (vrt. leetapulla) ja kahveen ohella. Näin syntyi monta Niilolaa, Anttilaa, Eenokkilaa, Kyöstälää, Jaakkolaa, Paavolaa, Mattilaa, jne. Voimme huviksemme ajatella nuo tilojen nimet ruotsintoina eli Jacobbila, Gustavila, Påhlila, Mattsila tai Andersila, mutta talojen isännillä oli parempaakin tekemistä kuin leikitellä tilojensa nimillä.

Montako Nilsiä on tarvittu, että eräs kunta sai nimekseen Nilsiä? Vai onko tässä kyseessä neljäs kunta, jonka nimessä on teonsana, kuten kaavi, sauvo, kisko, ... Neljäntenä on tosin tähän asti tarjottu käskynimien luokkaan isänmaamme nimeä: suomi!

[JHissa]

Niinpä, se Heikkilässä asuva Hendrich oli taatusti Heikki, eikä Hendrich, niinkuin joku kirjuri yritti esittää.
Sitten kun joku esittää Hendrichilä-nimisen talon, voin hiukan joustaa. Muuten en, ainakaan omissa tutkimuksissani. :cool:
Entäs kaustislainen pelimanni Hintrikki Peltoniemi (1854–1936), joka koki sukupuolenvaihdoksen kun Reino "Repe" Helismaa (1913-1965) muutti hänet naiseksi sanottaessaan "Peltoniemen Hintriikan surumarssin".

[sukutut642]

Nilsiästä vielä: epäilen kyllä (saa olla eri mieltä) että Nilsiä-nimi on alun perin saamenkieltä kuten Kaavikin (=lahti) eikä siis varmaankaan ole tekemistä Nilsin tai "nilsimisen" kanssa. Samanlaisia saamen sanoja ovat ainakin Varkaus, ja siellä oleva Siitin-selkä:D:

[Solja]

Hei,

"Sukuohjelmisto 11 sallii luoda erikoistietojakson, johon kirjoitan Arkistonimi: Zacharias Petri tms. Silloin tämä rinnakkaisnimi tulostuu henkilötietojen loppuosaan. Paljon työtä säästyy siihen nähden, että olisi kaksi sukupuuta."

Suosittelen ylläolevaa. Etenkin jos käyttää sukututkimusohjelmaa, etunimien normalisoinnilla säästää vaivojaan. Helpottaa huomattavasti tietokantaan tehtäviä hakuja, kun ei tarvitse kauheasti säätää etunimen kanssa.

Tapanin kommentti on mielenkiintonen ja huomioitava "Maanmittareiden rasituksena ei ollut samanlaista pakkoruotsin vaatimusta kuin papeilla kirkonkirjojen pitämisessä."

Joskus olen miettinyt, tiesiköhän mieheni isoisän isä, että hänen virallinen nimensä kirkonkirjoissa oli Siegfrid? Sipoksi häntä kuitenkin koko 90 vuotta kestäneen elämänsä ajan kutsuttiin - ja Sipo oli Sipon isäkin nimeltään.

Tuttavallisemmin Hauta-Sipo - asui Hautalan metsänvartijan torpassa - sukunimeä ei käytetty.

-Solja

[JHissa]

Hei,

"Sukuohjelmisto 11 sallii luoda erikoistietojakson, johon kirjoitan Arkistonimi: Zacharias Petri tms. Silloin tämä rinnakkaisnimi tulostuu henkilötietojen loppuosaan. Paljon työtä säästyy siihen nähden, että olisi kaksi sukupuuta."

Suosittelen ylläolevaa. Etenkin jos käyttää sukututkimusohjelmaa, etunimien normalisoinnilla säästää vaivojaan. Helpottaa huomattavasti tietokantaan tehtäviä hakuja, kun ei tarvitse kauheasti säätää etunimen kanssa.

Tapanin kommentti on mielenkiintonen ja huomioitava "Maanmittareiden rasituksena ei ollut samanlaista pakkoruotsin vaatimusta kuin papeilla kirkonkirjojen pitämisessä."

Joskus olen miettinyt, tiesiköhän mieheni isoisän isä, että hänen virallinen nimensä kirkonkirjoissa oli Siegfrid? Sipoksi häntä kuitenkin koko 90 vuotta kestäneen elämänsä ajan kutsuttiin - ja Sipo oli Sipon isäkin nimeltään.

Tuttavallisemmin Hauta-Sipo - asui Hautalan metsänvartijan torpassa - sukunimeä ei käytetty.

-Solja
Minun esipolvistani löytyy Simuna-nimisiä, jotka olisivat olleet varmaan ihan simona jos joku "sukututkija" olisi normalisoinut heidän etunimensä muotoon Simo. Simunasta on myös muodostunut tilannimi Simula.

[Solja]

Varmasti olisi ollut simona :D:

Kommenttini olikin tarkoitettu vain vinkiksi joka helpottaa tutkimuksen tekoa ja henkilöiden kirjaamista tietokantaan / löytämistä tietokannasta.

Kastenimen voi kirjata myös suluissa - tyyliin Henrik (Heikki) tmv.

On koettu käytännössä hyväksi toimintatavaksi.

-Solja

[Matti Lehtiö]

Itse aiheesta.
Tässä joitakin aikoja sitten tuli mieleeni, että ilmeisesti juuri koskaan ei ole pohdittu rippikirjan nimistöä siinä vaihessa, kun se "yhdessä yössä" muuttui suomenkieliseksi.

Uskallan väittää, että tässäkin tapauksessa pappi normalisoi nimet oman nimirepertuaarinsa mukaisiksi! Uskovatko muut?

Eli se tarkoittaisi, että ehkä vasta vuosisadan vaihteessa kastenimi alkoi olla se, mitä vanhemmat toivoivat vai oliko vielä silloinkaan?

Matti Lehtiö

[Matti Lehtiö]

Simo vai Simuna
Juuri painoon menossa olevassa Eteläpohjalaiset Juuret julkaisussa on sattumalta artikkeli, jossa pohditaan miten ruotsinkielinen Simon nimi tulisi Etelä-Pohjanmaalla normalisoida erilaisten arkisto- yms lähteiden perusteella.

Matti Lehtiö

[Jaska]

Montako Nilsiä on tarvittu, että eräs kunta sai nimekseen Nilsiä? Vai onko tässä kyseessä neljäs kunta, jonka nimessä on teonsana, kuten kaavi, sauvo, kisko, ... Neljäntenä on tosin tähän asti tarjottu käskynimien luokkaan isänmaamme nimeä: suomi!
Etymologiset sanakirjat eivät tunne nilsiä-verbiä, mutta sen sijaan kirjasta Elimäen tarkoitus sitä ehkä voisi etsiskellä... ;)

Suomalainen paikannimikirja osaa vain verrata nimeä nila- ja nilistää-sanoihin (jälkimmäisen merkitys 'nylkeä tuppeen; ottaa sisälmykset ulos kalaa perattaessa').

Saamesta löytyisi sitten sana nilssistit 'nauraa epämiellyttävällä tavalla'.
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=lekseemi&lekseemi_id=355

[H.Arjava]

"Matti Lehtiö:
Itse aiheesta.
Tässä joitakin aikoja sitten tuli mieleeni, että ilmeisesti juuri koskaan ei ole pohdittu rippikirjan nimistöä siinä vaihessa, kun se "yhdessä yössä" muuttui suomenkieliseksi.
Uskallan väittää, että tässäkin tapauksessa pappi normalisoi nimet oman nimirepertuaarinsa mukaisiksi! Uskovatko muut?
Eli se tarkoittaisi, että ehkä vasta vuosisadan vaihteessa kastenimi alkoi olla se, mitä vanhemmat toivoivat vai oliko vielä silloinkaan?"


Tutkimuksessani kangasniemeläisen nimistön kehityksestä 1684-1899 (Alpiini ja Otteljaana SKS 2005) esittelen 12. ja 13. luvussa kansankielisten lyhentymien ja suomalaisten muunnosten ilmestymistä kirkonkirjoihin. Kyllä jo 1870-luvun puolella on kirjattu suomenkielisiä nimiä ja sitten yleisesti kielilain tultua voimaan.
Puhekielisiä nimiä näkyy ensin vanhempien kohdalla. Kastetilaisuudessa he ilmoittavat sen nimen, joilla heidät tunnettiin: Ville, Mikko, Riikka jne. Lapsiakin kastettiin jo suoraan Aaroksi ja Miinaksi, Aatuksi ja Vapuksi. Vanhoja muotoja esiintyy rinnalla: Vilppu, Filip, Filippus, Wiilipp ja Wilippi. Tämä kertoo mielestäni, että pappi kirjasi parhaansa mukaan vanhempien toivomuksen eikä omaa mieltymystään.
Kangasniemi on sisämaan supisuomalainen pitäjä ja papit osasivat 1800-luvun lopulla hyvin suomea. Rannikon kaksikielisillä alueilla tilanne saattoi olla toinen.
Hellevi Arjava

[Matti Lund]

"Matti Lehtiö:
Itse aiheesta.
Tässä joitakin aikoja sitten tuli mieleeni, että ilmeisesti juuri koskaan ei ole pohdittu rippikirjan nimistöä siinä vaihessa, kun se "yhdessä yössä" muuttui suomenkieliseksi.
Uskallan väittää, että tässäkin tapauksessa pappi normalisoi nimet oman nimirepertuaarinsa mukaisiksi! Uskovatko muut?
Eli se tarkoittaisi, että ehkä vasta vuosisadan vaihteessa kastenimi alkoi olla se, mitä vanhemmat toivoivat vai oliko vielä silloinkaan?"


Tutkimuksessani kangasniemeläisen nimistön kehityksestä 1684-1899 (Alpiini ja Otteljaana SKS 2005) esittelen 12. ja 13. luvussa kansankielisten lyhentymien ja suomalaisten muunnosten ilmestymistä kirkonkirjoihin. Kyllä jo 1870-luvun puolella on kirjattu suomenkielisiä nimiä ja sitten yleisesti kielilain tultua voimaan.
Puhekielisiä nimiä näkyy ensin vanhempien kohdalla. Kastetilaisuudessa he ilmoittavat sen nimen, joilla heidät tunnettiin: Ville, Mikko, Riikka jne. Lapsiakin kastettiin jo suoraan Aaroksi ja Miinaksi, Aatuksi ja Vapuksi. Vanhoja muotoja esiintyy rinnalla: Vilppu, Filip, Filippus, Wiilipp ja Wilippi. Tämä kertoo mielestäni, että pappi kirjasi parhaansa mukaan vanhempien toivomuksen eikä omaa mieltymystään.
Kangasniemi on sisämaan supisuomalainen pitäjä ja papit osasivat 1800-luvun lopulla hyvin suomea. Rannikon kaksikielisillä alueilla tilanne saattoi olla toinen.
Hellevi Arjava


Varmaan noinkin on menetelty.

Aloin kuitenkin selvittää Laihian kirkonkirjojen etunimimuunnosten taustoja.

Siis kun suomenkielinen kirjauskäytänne "rantautui" Laihian seurakuntaan 1870 -luvun lopulla, muutettiin esimerkiksi rippikirjan viimeisellä ruotsinkielisellä jaksolla olleen "Mikael" -nimet "Mikki" -nimiksi. Näin pappi noudatti sitä, miksi pääsääntöisesti henkilöä sanottiin.

Mutta sitten muistaakseni 1910 -luvulla, kun taas alkoi uusi rippikirjajakso, edellisellä jaksolla olleet "Mikki" -nimet muutettiin "Mikko" -nimiksi. Eräiden muitten etunimien kohdalla oli samanlaisia muunnoksia: eteläpohjalaisista etunimimuodoista siirryttiin yleisemmin sisähämäläisiin tai "yleiskielisiin" etunimimuotoihin. Nämä olivat mielestäni ihan runttausmeiningillä tehtyjä muunnoksia, sillä eihän paikallinen vanha kansa muuttanut mihinkään omia nimikäytänteitään eikä vanhukset ole muuttaneet niitä vieläkään omista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan puhuessaan.

Uudisnimet tulivat kuitenkin hiljalleen julkisuuskielenkäyttöön tai viralliseen kielenkäyttöön ja alkuperäiset etunimet jäivät tuttavalliseen nimikäytänteeseen. Mielestäni näin syntyi kirkkoherranviraston normaalistamisen kautta kaksikerroksiset paikalliset etunimikäytänteet, navetassa noudatettiin yhtä ja juhlasalissa toista.


Tuskin tällainen normaalistaminen oli sen harvinaisempaa, mutta ajattelin, että jotain saattaa riippua aina kunkin papin taustoistoista.

Laihialle tulikin 1900 -luvun alussa uusia pappeja "kaukomailta". Kaukaisin oli tietysti Frans Kärki (Toivon isä), kun Franssin kotikonnut jäivät myöhemmin sinne Venäjänmaan puolelle. Frans on näistä sikäli läheisin, että kastoi isäni ja oli rouvansa kanssa vielä isäni kumminakin. En kuitenkaan tee Fransista muutoksen pääjehua. Ajoitus ja oletettavat vastuusuhteet sopivat ehkä paremmin Matti Saaninkoskeen (alkuaan Blomqvist), josta tuli Laihian kappalainen vuonna 1913. Saaninkoski on syntynyt Helsingissä ja ainakin asunut "Ylä-Hämeessä" ja tunnustautunut sikäli hämäläiseksi, että oli teininä kirjautunut hämäläiseen osakuntaan. Siten ajattelen, että Saaninkoskella ovat olleet otolliset taustat uudistaa Laihian kirkonkirjojen "parannettu" normaalistaminen. Kirkkoherrana on ollut hänen tullessaan Klas Hohenthal, joka olisi "siunannut" muutostyöt? - Hohenthalia itseään en osaa pitää tänä todellisena muutosvoimana, koska hän ei ollut lainkaan käyttänyt aikaisemmin (tuli Laihialle 1904) siihen otollista tilaisuuttaan.

Homma on voinut tietysti mennä aivan toisinkin, mutta tämä juolahdukseni tuntuisi aika luontevalta?

terv Matti Lund

[Matti Lehtiö]

Kaima puki sanoiksi sen, jota olen muutaman tunnin miettinyt H.Arjavan viestin lukiessani. Mikä vaikutus oli pappien kasvuympäristöllä? Ensisijaisesti itse mietin äidinkieleltään ruotsinkielisten pappien kannalta. Asuin ja syntymä kunnassani Isosakyrössä oli syntymäpaikkakunnaltaan hyvin monenkirjavaa joukkoa, joten sen vaikutuksen analysoiminen on haastavaa.

Matti Lehtiö
Joka uusimpien - eilen julkaistujen tietojen mukaan ei ole oikeutettu käyttämään itsestään määritettä eteläpohjalainen.
Ps. Ollaankohan Etelä-Pohjanmaan historia teossarjankin nimeä muuttamassa?

[JHissa]

Kaima puki sanoiksi sen, jota olen muutaman tunnin miettinyt H.Arjavan viestin lukiessani. Mikä vaikutus oli pappien kasvuympäristöllä? Ensisijaisesti itse mietin äidinkieleltään ruotsinkielisten pappien kannalta. Asuin ja syntymä kunnassani Isosakyrössä oli syntymäpaikkakunnaltaan hyvin monenkirjavaa joukkoa, joten sen vaikutuksen analysoiminen on haastavaa.

Matti Lehtiö
Joka uusimpien - eilen julkaistujen tietojen mukaan ei ole oikeutettu käyttämään itsestään määritettä eteläpohjalainen.
Ps. Ollaankohan Etelä-Pohjanmaan historia teossarjankin nimeä muuttamassa?
Kannattaa muistaa, että Pohjanmaan maakunta erosi Etelä-Pohjanmaan maakunnasta vasta vuonna 1994 voimaan astuneessa aluekehityslainsäädännön uudistuksessa
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1993/19931135
ja Isokyrö, Vähäkyrö (nyk. Vaasan eksklaavi) ja Laihia ovat kuuluneet Pohjanmaan maakuntaan käytännössä vasta vuodesta 1998
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1998/19980147

[Heikki Särkkä]

Vanhemmissa lähteissä ei ole olemassa yhtä arkistonimeä samasta henkilöstä (äärimmäisen harvoja poikkeuksia kenties lukuun ottamatta). Siinä mielessä ei ollenkaan riittäisi yksi puu arkistonimillä ellei sitten merkitse kunkin henkilön kohdalle kaikkia eri asiakirjoissa esiintyviä nimiä. Kuten Matti Lehtiö jo aiemmin totesi, on vaikea nähdä, mitä hyötyä tästä olisi.

Henkilön identifioimiseen ei riitä pelkkä nimi, tarvitaan paljon muutakin: summittainen elinaika (olettaen, että syntymä- ja kuolinaika eivät ole määritettävissä), asuinpaikka eri aikoina, ammatti, perhesuhteet jne.