Säätyläiskummit talonpojilla?

[Henri_e]

Voisiko joku vähän avartaa minun ymmärrystäni säätyläiskummien merkityksestä, ja miten yleistä tällainen oli talonpoikien keskuudessa. Miten pitkälle kyseessä oli jonkinlainen "hyvää hyvyyttään" tehty muodollisuus vai oliko heillä jonkinlainen asema kummilapsen tulevassa elämässä?

Itseä mietityttää sukuhaarani Hämeestä, jossa lapsilla on "hieno" kummitaulu, vaikka suku on talonpoikaista - tosin ilmeisemmin vaurasta sellaista.

Kyseessä ovat Janakkalan Konttilan Paavolassa eläneet Erik Eriksson (1720-1789) ja Anna Ersdotter (1723-?).

Heidän lapsensa, Kristian Eriksson (Paavola) on esi-isäni, syntynyt 21.4.1759 tässä:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6003345

Ja esimerkin vuoksi toinen lapsi, veli Friedric s.14.7.1762 tässä:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6003383

vielä kolmaskin,Johan, s.30.10.1756
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6003326

Olen todella huono tulkitsemaan käsialoja (edelleen), mutta sen nyt tuosta ainakin näen Friedricin ja Johanin kummeista, että siinä on nyt ainakin:
-Sotaviskaali, Monikkalan kartanon omistaja, Wälb.Hr. Erik Wilhelm Lilliebrunn.
-Majuri? vai Kapteeni? Anders Lilliebrunn
-Ehkä muitakin säätyläisiä?

Olisiko kokeneemmilla ja viisaammilla jotain minulle mielenkiintoista kerrottavaa kummien "dynamiikasta" tuona aikana?
Kiitoksia, ja toivottavasti ei ole hölmö/jo loppuunkäsitelty kysymys.

t: Henri

[Hela]

Kysymys ei ole ”hölmö” eikä ollenkaan loppuunkäsitelty, päinvastoin. Meillä on sukututkimuksessa yleisenä väärä käsitys Ruotsin vallan aikaisista yhteiskuntaoloista. Ruotsin valtakunnassa oli luokkaero vain aateliston ja aatelittomien välillä, muutoin vallitsi väestön keskeinen yhdenvertaisuus. Juuri se, että talollisten lapsilla saattoi olla kummeina paikallisia kruununvirkamiehiä, pappeja ja upseereita vaimoineen, osoittaa, ettei mitään luokkaeroa ollut. Rasistinen käsitys ”hienoista säätyläisistä” ja ”alhaisista talonpojista” syntyi meillä Suomessa 1800-luvulla, kun Ruotsin keskusvalta ei enää ollut valvomassa yhteiskuntaoloja. Se tuli fennomaanisessa kulttuurivallankumouksessa osaksi ns. suomalaiskansallista historiankäsitystä ja pesiytyi sitä kautta suomenkieliseen sukututkimukseen.

Kummeiksi on aina valittu läheisesti tunnettuja henkilöitä. Jos siis 1700-luvulla varakkaampien talollisten lapsilla tavataan ”säätyläiskummeja”, se osoittaa että vanhemmat ovat olleet heidän kansaan tuttavuussuhteessa.

Henrik Impola

[Jouni Kaleva]

Kummien funktio oli ihan konkreettisesti huolehtia lapsen elannosta, jos vanhemmat tulivat siihen kyvyttömiksi tai kuolivat. Siksi vanhempien intressi oli aina värvätä mahdollisimman vakavaraisia kummeja. Talonpojilla oli usein kaupungissa "luottoporvari" jonka välityksellä hankittiin tilan lainoitusta ja kaupattiin tuotteita. Nämä kauppasuhteet johtivat usein myös kummisuhteeseen. Lisäksi papit ja heidän puolisonsa olivat usein "kestokummeja" mitä moninaisemmalle seurakunnan kastettavien joukolle.

[Henri_e]

Kiitokset Henrik ja Jouni!

[LaaksonLilja]

Kysymys ei ole ”hölmö” eikä ollenkaan loppuunkäsitelty, päinvastoin. Meillä on sukututkimuksessa yleisenä väärä käsitys Ruotsin vallan aikaisista yhteiskuntaoloista. Ruotsin valtakunnassa oli luokkaero vain aateliston ja aatelittomien välillä, muutoin vallitsi väestön keskeinen yhdenvertaisuus. Juuri se, että talollisten lapsilla saattoi olla kummeina paikallisia kruununvirkamiehiä, pappeja ja upseereita vaimoineen, osoittaa, ettei mitään luokkaeroa ollut. Rasistinen käsitys ”hienoista säätyläisistä” ja ”alhaisista talonpojista” syntyi meillä Suomessa 1800-luvulla, kun Ruotsin keskusvalta ei enää ollut valvomassa yhteiskuntaoloja. Se tuli fennomaanisessa kulttuurivallankumouksessa osaksi ns. suomalaiskansallista historiankäsitystä ja pesiytyi sitä kautta suomenkieliseen sukututkimukseen.

Kummeiksi on aina valittu läheisesti tunnettuja henkilöitä. Jos siis 1700-luvulla varakkaampien talollisten lapsilla tavataan ”säätyläiskummeja”, se osoittaa että vanhemmat ovat olleet heidän kansaan tuttavuussuhteessa.

Henrik Impola

Mutta naimakauppoihin tämä yhdenvertainen ajatustapa ei enää taida päteä. Puoliso otettiin ihan tarkalleen omasta "säätylokerosta", poikkeuksia tähän en ole ainakaan omassa sukututkimuksessani löytänyt.

[Olarra]

Mutta naimakauppoihin tämä yhdenvertainen ajatustapa ei enää taida päteä. Puoliso otettiin ihan tarkalleen omasta "säätylokerosta", poikkeuksia tähän en ole ainakaan omassa sukututkimuksessani löytänyt.

Talonpojat säätynä ei myöskään ollut yhtenäinen ryhmä. 1800-luvulla suurtalonpoika saattoi jo olla kartanonomistaja ja naida vaikka edesmenneen kirkkoherran tyttären, kuten Simo Haapaniemi Sahalahdella. Aiemminkin nimenomaan tyttäriä joutui tyytymään "epäsäätyisiin" avioliittoihin esim. vähäisen varallisuuden tai jonkin ruumiillisen vajavaisuuden vuoksi (toinen silmä sokea tms.). Miehet harvemmin naivat alemmasta säädystä. Poikkeuksina voi mainita vanhuutta ja sairautta poteneet papit, jotka naivat taloudenhoitajansa varmistaakseen itselleen tarvittavan hoivan. Monet papit hankkivat eläissään haltuunsa maatiloja kuten rustholleja. Niinpä seuraavassa polvessa sitten saattoikin papin perillinen olla rusthollari, kuten Messukylän Vilusessa 1700-luvulla Molinit. Wirilanderin kirja Herrasväkeä on hyvää luettavaa tästä teemasta kiinnostuneille.

[Henri_e]

Mutta naimakauppoihin tämä yhdenvertainen ajatustapa ei enää taida päteä. Puoliso otettiin ihan tarkalleen omasta "säätylokerosta", poikkeuksia tähän en ole ainakaan omassa sukututkimuksessani löytänyt.

Kyllä minulla on muutamia 1700-luvun poikkeuksia, jossa suvusta, jossa on upseereja ja pappeja (yhdessä tapauksessa porvareita) tytär menee talonpojan kanssa naimisiin. Kyseessä on aina tytär tosin.

Mutta tosiaan onhan hyvin suuressa enemmistössä juuri aivan tismalleen saman taustan omaava aviopari, ja talojen suuruudetkin suunnilleen samaa luokkaa. Käsittääkseni pitkälle 1800-luvun loppuun, ja myöhemminkin, avioliitot olivat nykykäsityksen mukaan jopa lähelle järjestettyjä... Naimakauppa on hyvä sana.

Siinäpä ehkä yksi syy miksi syvästi uskonnollisessa yhteiskunnassa oli kuitenkin niinkin paljon aviottomia lapsia, ajattelisin. Tietysti ihan vaan yleisen seksuaalivietin lisäksi.

[Timo W]

Erik Vilhelm Lilliebrunn


http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6571


http://www.adelsvapen.com/genealogi/Lilliebrunn_nr_293#TAB_5

[Leo Suomaa]

Tältä sivulta
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=4879&pnum=128
näkyy että 14.11.1820 syntyneellä torpparin pojalla Erik Johanilla on kummeinaan kylän sotilasvirkatalon aatelistoa (Uggalat), kylän papistoa (Ihlström) ja suutari Anders Sundström.

[Kaarlo Mikael]

Kokemukseni mukaan näitä "paremman väen" edustajia kertyy torppareiden mutta myös usein muiden alustalaisten esikoisille kummeiksi. Seuraavat lapset saavatkin sitten tyytyä talon isäntäväkeen ja joskus myös kappalaiseen ja hänen vaimoonsa. Pahnanpohjimmaisille saa kelvata melkein kuka vaan naapuri. Nekin kannattaa silti tsekata mahdollisten sukulaisten löytymisen toivossa, jos ei muuta tietä ole ollut.

Mikko Laaksonen