1700-1800- lukujen hallinnon aikataulut

[AnskuK]

Esitänpä nyt tässä pienen, ehkä hölmönkin kysymyksen, mikä on jäänyt vaivaamaan.

Eli kuinka nopeasti yleensä eri viranomaiset toimivat hoitaessaan ihmisten asioita, ja kuinka nopeasti tavallisten ihmisten tietojen piti olla toimitettuna viranomaisille.

Siis jos vaikka joku kuoli, niin oliko olemassa jotain aikarajaa, johon mennessä perunkirjoituksen ja perinnönjaon tuli olla tehtynä.

Tai jos joku esimerkiksi haki pitäjänkäsityöläisen paikkaa, niin pitikö paikkaa hakea montakin vuotta aiemmin, ennenkuin asia otettiin käsittelyyn.

Tai esimerkiksi tilanjako. Jos asiakirjoissa löytyy jaetun tilan tiedot , sanotaan nyt vaikka ensimmäistä kertaa vuodelta 1800, niin kuinka kaukaa taaksepäin täytyy tietoja lähteä etsimään, että löytää jakamista käsitteleviä asiakirjoja

(em. ovat omassa tutkimuksessa vastaan tulleita tapauksia)

Joo, ja yritän tässä tosiaan selvitellä itselleni tuomiokirjoja ja muita tällaisia asiapapereita, mutta on hieman hankalaa, kun ei oikein tiedä, kuinka pitkältä ajalta tietoja kannattaa missäkin tilanteessa käydä lävitse.

[Minna K.]

Siis jos vaikka joku kuoli, niin oliko olemassa jotain aikarajaa, johon mennessä perunkirjoituksen ja perinnönjaon tuli olla tehtynä. Kansalaisten velvollisuus oli toimittaa perunkirjoitus lain mukaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua kuolemasta Tässä linkki vuoden 1734 valtakunnanlakiin (Perintökaaren IX luku, 2.§.):

http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/1734/l175905.html (http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/1734/l175905.html)

Käytäntö oli kuitenkin kaukana tästä ohjeesta. Usein perukirjaa ei tehty lainkaan tai sen tekeminen lykkääntyi vuosikausia. Esimerkiksi erään talon emäntä kuoli vuonna 1763 ja isäntä v. 1785, mutta noilta vuosilta hakien ei löydä mitään, sillä pariskunnan perinnönjakokirja on laadittu vuonna 1780, jolloin leski halusi luopua isännyydestä ja samalla vasta jaettiin myös emäntävainaan omaisuus.


Tai jos joku esimerkiksi haki pitäjänkäsityöläisen paikkaa, niin pitikö paikkaa hakea montakin vuotta aiemmin, ennenkuin asia otettiin käsittelyyn. Tuomiokirjoja selatessani minulle ainakin on tullut sellainen käsitys, että viranomaiset hoitivat asiansa viivyttelemättä eikä juttujen käsittelyä turhaan lykätty. Tietysti jonkin riitaisan asian käsittely saattoi notkua tuomioistuimessa vuosia, kun lykkäyksiä oli tehtävä esim. asianosaisten poissaolojen, puuttuvien asiakirjojen tai lisätodistajien paikalle kutsumisen vuoksi.

Käräjäkirjoja selatessa kannattaa ehkä edetä ajassa taaksepäin, sillä asian edelliseen käsittelyyn viitataan usein pykälän tarkkuudella, joten kaikki osaset löytyvät suhteellisen nopeasti, kunhan pääsee kiinni asiaan.


Tai esimerkiksi tilanjako. Jos asiakirjoissa löytyy jaetun tilan tiedot , sanotaan nyt vaikka ensimmäistä kertaa vuodelta 1800, niin kuinka kaukaa taaksepäin täytyy tietoja lähteä etsimään, että löytää jakamista käsitteleviä asiakirjoja Jos perintötila on halottu, niin asia on täytynyt huudattaa käräjillä kolme kertaa. Koska käräjiä oli vain pari kertaa vuodessa, aikaa prosessiin kului noin vuoden verran. Arkistosta kannattaa kysyä lainhuudatuskortistoa. Tässä esimerkiksi Hämeenlinnan maakunta-arkiston linkki.

http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/HMA/hmalainh.pdf (http://www.arkisto.fi/uploads/Aineistot/HMA/hmalainh.pdf)

Terveisin
Minna K.