Tiina Miettinen
24.11.13, 22:03
Bure-suvun DNA-tutkimus
Naapurimaassamme Ruotsissa esiteltiin viime lauantaina (23.11.13) kiinnostava DNA-analyysin tulos, josta sosiaalisessa mediassa on käynyt kova keskustelu. Peter Sjölund esitteli Genealogiska Föreningenin toimesta järjestetyssä seminaarissa Bure-suvusta tehdyn isälinjaisen DNA-tutkimuksen. Buresuvun y-happloryhmä on G2-P15 (G2a), mikä on erittäin epätavallinen Ruotsissa (1-2%). Kyseessä oli siis puhtaasti isälinjainen dna-tutkimus Bure-suvusta. Toki on muistettava, että Johannes Bureus ei itse sukunimestään huolimatta polveutunut patrilineaarisesti Bure-suvusta, vaan kyseessä oli hänen äidinäitinsä suku.
DNA-tutkimus varmisti, että 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa Bureåssa eläneen Olof Hersessonin (”Gamle Olof”) pojat Anders Olofsson ja Olof Olofsson ovat Bure-sukua, mutta kolmanneksi pojaksi väitetty Fale Olofsson ei sitä ole. Toisin sanoen nk. Laurentii-Svenonius-sukuhaaran jälkeläiset eivät olekaan Bure-sukua. Mistään valtavasta uutispommista ei silti ole kyse, sillä Svenonius-sukuhaaran polveutumista Bure-suvusta on pidetty varsin epävarmana jo pitkään (Ks. Urban Sikeborg: Johan Bures släktbok över Bureätten. Tillkomst och tillförlitlighet. Släktforskarnas årsbok 1996).
Tutkimustulos tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vuonna 1621 aateloidut veljekset Anders, Olof ja Jonas Bure eivät patrilineaarisesti ole ”Gamle Olofin” jälkeläisiä. Olof Engelbrektsson Bure (1578-1655) toimi mm. Turun hovioikeuden varapresidenttinä 1630-luvulla ja asui Suomessa, Hänen tyttärensä Elisabet avioitui Johan Munck af Fulkilan kanssa. Toisaalta on toki syytä muistaa, että veljesten äiti Elisabet Andersdotter oli kuitenkin Bure-sukua, vaikka isä Engelbrekt Laurentii (1549-1597) ei sitä uusimpien tutkimusten mukaan olekaan. Veljekset myös saivat aatelisarvonsa omista ansioistaan eivätkä niinkään sukuperänsä vuoksi, joten Dagens Nyheterin tämän päiväinen otsikko ei ole kovinkaan onnistunut...
http://www.dn.se/nyheter/vetenskap/brodratrios-adliga-status-400-arig-bluff/?brs=m
Ruotsissa varsinainen uutinen oli se, että Turun piispan Johannes Terseruksenkin äitipuolena tunnettu Margareta Hansdotter (1594-1657) ei ole Bure-sukua. Tämä siis entisestään varmistui. Niinpä moni sukututkija Ruotsissa menettää oletetun yhteytensä Bure-sukuun, sillä ”Stormor i Dalom” on siellä tunnettu lukuisten eri sukujen kantaäitinä. Margaretan isä oli Johannes Laurentii (1548-1603), joka oli siis edellä mainitun Engelbrekt Laurentiin veli. Heidän isänsä Laurentius Svenoniuksen (k.1579) sukuperä on siis nyt auki.
Mitä taas tulee kotoisaan Sursill-sukuumme, Erik Ångermaniin tai hänen Dordi-vaimoonsa, niin tämä tutkimus ei anna siihen asiaan uusia vastauksia...
Peter Sjölundin esitelmä on katseltavissa täällä (tarkemmin Bure-sukuun päästään ajassa 20.40):
http://www.genealogi.net/filmade-foredrag-om-dna/
Terveisin
Tiina Miettinen
Naapurimaassamme Ruotsissa esiteltiin viime lauantaina (23.11.13) kiinnostava DNA-analyysin tulos, josta sosiaalisessa mediassa on käynyt kova keskustelu. Peter Sjölund esitteli Genealogiska Föreningenin toimesta järjestetyssä seminaarissa Bure-suvusta tehdyn isälinjaisen DNA-tutkimuksen. Buresuvun y-happloryhmä on G2-P15 (G2a), mikä on erittäin epätavallinen Ruotsissa (1-2%). Kyseessä oli siis puhtaasti isälinjainen dna-tutkimus Bure-suvusta. Toki on muistettava, että Johannes Bureus ei itse sukunimestään huolimatta polveutunut patrilineaarisesti Bure-suvusta, vaan kyseessä oli hänen äidinäitinsä suku.
DNA-tutkimus varmisti, että 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa Bureåssa eläneen Olof Hersessonin (”Gamle Olof”) pojat Anders Olofsson ja Olof Olofsson ovat Bure-sukua, mutta kolmanneksi pojaksi väitetty Fale Olofsson ei sitä ole. Toisin sanoen nk. Laurentii-Svenonius-sukuhaaran jälkeläiset eivät olekaan Bure-sukua. Mistään valtavasta uutispommista ei silti ole kyse, sillä Svenonius-sukuhaaran polveutumista Bure-suvusta on pidetty varsin epävarmana jo pitkään (Ks. Urban Sikeborg: Johan Bures släktbok över Bureätten. Tillkomst och tillförlitlighet. Släktforskarnas årsbok 1996).
Tutkimustulos tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vuonna 1621 aateloidut veljekset Anders, Olof ja Jonas Bure eivät patrilineaarisesti ole ”Gamle Olofin” jälkeläisiä. Olof Engelbrektsson Bure (1578-1655) toimi mm. Turun hovioikeuden varapresidenttinä 1630-luvulla ja asui Suomessa, Hänen tyttärensä Elisabet avioitui Johan Munck af Fulkilan kanssa. Toisaalta on toki syytä muistaa, että veljesten äiti Elisabet Andersdotter oli kuitenkin Bure-sukua, vaikka isä Engelbrekt Laurentii (1549-1597) ei sitä uusimpien tutkimusten mukaan olekaan. Veljekset myös saivat aatelisarvonsa omista ansioistaan eivätkä niinkään sukuperänsä vuoksi, joten Dagens Nyheterin tämän päiväinen otsikko ei ole kovinkaan onnistunut...
http://www.dn.se/nyheter/vetenskap/brodratrios-adliga-status-400-arig-bluff/?brs=m
Ruotsissa varsinainen uutinen oli se, että Turun piispan Johannes Terseruksenkin äitipuolena tunnettu Margareta Hansdotter (1594-1657) ei ole Bure-sukua. Tämä siis entisestään varmistui. Niinpä moni sukututkija Ruotsissa menettää oletetun yhteytensä Bure-sukuun, sillä ”Stormor i Dalom” on siellä tunnettu lukuisten eri sukujen kantaäitinä. Margaretan isä oli Johannes Laurentii (1548-1603), joka oli siis edellä mainitun Engelbrekt Laurentiin veli. Heidän isänsä Laurentius Svenoniuksen (k.1579) sukuperä on siis nyt auki.
Mitä taas tulee kotoisaan Sursill-sukuumme, Erik Ångermaniin tai hänen Dordi-vaimoonsa, niin tämä tutkimus ei anna siihen asiaan uusia vastauksia...
Peter Sjölundin esitelmä on katseltavissa täällä (tarkemmin Bure-sukuun päästään ajassa 20.40):
http://www.genealogi.net/filmade-foredrag-om-dna/
Terveisin
Tiina Miettinen