Tutkimustietojen luovutus toiselle tutkijalle

[Ansku]

Kysyisin mielipidettä seuraavaan tapaukseen.
Olen jokin aika sitten saanut USA:sta täydennystietoja tutkimuksiini. Tietojen lähettäjä ei maininnut mistä tiedot olivat peräisin ja oletin niiden olevan hänen omia tutkimustuloksiaan. Siksi laitoin lähdetietoihin lähettäjän nimen. Nyt on selvinnyt, että tiedot olikin luovuttanut toinen henkilö suomesta.

Tämä tutkija kysyykin nyt, onko tietoja luovuttaneelle henkilölle mitään tehtävissä? He ovat keskenään kaukaisia serkkuja, kuten molemmat myöskin minun kanssani. Tämä suomalainen tutkija oli laittanut hänelle aikoinaan tietoja omista esivanhemmistaan. USA:n serkku on suomen serkun mielestä syyllistynyt aineiston varkauteen tai ainakin väärinkäyttöön, eikä USA:n serkku ole maininnut suomen serkulle asiasta mitään.

Sukututkimustietojahan luovutetaan päivittäin ristiin rastiin eri tutkijoiden välillä. Olisi mukavaa kuulla esim. Sukututkimusseuran mielipide asiaan.

terveisin, Anneli Kotisaari

[harrysme]

Turhaa niuhotusta. Alkuperäinen lähde on tietysti hyvä olla, erityisesti jos kyseessä ei ole rutiininomaisesti kirjasta, kirkonkirjoista tai SAY:stä noukittu tieto, vaan perusteellisella tutkimustyöllä hankittu.

[Matti Lund]

Kysyisin mielipidettä seuraavaan tapaukseen.
Olen jokin aika sitten saanut USA:sta täydennystietoja tutkimuksiini. Tietojen lähettäjä ei maininnut mistä tiedot olivat peräisin ja oletin niiden olevan hänen omia tutkimustuloksiaan. Siksi laitoin lähdetietoihin lähettäjän nimen. Nyt on selvinnyt, että tiedot olikin luovuttanut toinen henkilö suomesta.

Tämä tutkija kysyykin nyt, onko tietoja luovuttaneelle henkilölle mitään tehtävissä? He ovat keskenään kaukaisia serkkuja, kuten molemmat myöskin minun kanssani. Tämä suomalainen tutkija oli laittanut hänelle aikoinaan tietoja omista esivanhemmistaan. USA:n serkku on suomen serkun mielestä syyllistynyt aineiston varkauteen tai ainakin väärinkäyttöön, eikä USA:n serkku ole maininnut suomen serkulle asiasta mitään.

Sukututkimustietojahan luovutetaan päivittäin ristiin rastiin eri tutkijoiden välillä. Olisi mukavaa kuulla esim. Sukututkimusseuran mielipide asiaan.

terveisin, Anneli Kotisaari


Peruskysymys on, mitä tietoja luovuttaneelle henkilölle on tehtävissä.

Mielestäni jotenkin "paperille pannut tiedot", vaikkei niitä olisikaan julkaistu laajalle yleisölle, vaan pienelle piirille kuten jollekin valikoidulle sukupiirille, tulevat aina lähtökohtaisesti "vapaaksi tiedon riistaksi".

Tähän "vapaan tiedon riistan" käyttöön on perinteisesti liittynyt monia hyviä pelisääntöjä, joita olisi suotavaa noudattaa, jotta tiedon arvo ja lähteet eivät mitenkään sekaantuisi.


Pääosin sukutututkimusten tulosten julkistamiseen ja esittämiseen tulisi soveltaa samoja periaatteita kuin tieteellisten tutkimustenkin tulosten esittämiseen.

Voisi sanoa, että esittämisen tulisi noudattaa hyvää tutkimustulosten esittämistapaa. Sellaista nyt noudatetaan ainakin eri tieteissä, joten niistä on saatavissa soveltavia malleja.

Painetussa lähteessä esitetyt tutkimustiedot, niiden skaala ja oikeellisuus, ovat aina ennen muuta tekijästä riippuvaisia ja ilman tietoa tekijästä tieteelliseltä kannalta lähtökohtaisesti arvottomia, jos tietojen lähde jää täysin arvoitukseksi.

Mitään yksinoikeutta tai omistusoikeutta ylipäänsä ei kenelläkään voi olla lähtökohtaisesti minkään tutkimustulosten tietoihin, vaan kuka tahansa voi lähtökohtaisesti lainata tietoja, jos on saanut niitä käsiinsä.


Perusperiaate joka näin ollen kuuluu tutkimustietojen esittämiseen, on niiden esittämisen täydellinen avoimuus ja vilpittömyys sekä tietojen tarkastettavuus.

Siis jos lainaa jonkun esittämiä tietoja, tästä lainaamisesta täytyisi vähintäänkin jäädä selvä jälki ja hyvää tapaa noudattaen ainakin lainattavan nimi tunnistettavasti.

Tietojen tarkastettavuus on tärkeä periaate, mutta ymmärrettävästi sukututkimuskentässä on liikkeellä paljon lähes julkaisematonta materiaalia kuten esimerkiksi joidenkin edesmenneitten tutkijain suppealle sukupiirille osoittamia monisteita tai muistiinpanoja, joita ei ole enää yleisesti saatavissa. Esityksissä tulisi kuitenkin jotenkin ilmetä, jos sellaisia lähteitä on käytetty. Toisaalta sikäli kuin monisteisiin ja mappeihin on koottu tietoja vain kirkonkirjoista, reititystä tietojen oikeellisuuden tarkastamiseen ei ole vaikeaa konstruoida, vaikkei näihin materiaaleihin päästäisikään enää suoraan käsiksi.

Eräs pieni seikka, joka kuuluu tutkimustulosten esittämisen hyviin tapoihin, on tutkimustulosten meriitin peittelemätön ilmaisu, eli kenelle ansio kuuluu. Useimmiten riittää, että pelkkä nimi, joka on tietojen takana, ilmenee tunnistettavasti. Meriittejä, jotka on tuotava esiin, on monenlaisia.

On suuri meritti päästä maratonilla maaliin asti, vaikka jäisi viisi tuntia maailmanennätyksestä, mutta maailmanennätyksen rikkominen on kuitenkin hieman suurempi meriitti. Tähän verrattavissa on sukututkimuskin. Sille voi asettaa erittäin kunnianhimoisia tai vähemmän kunnianhimoisia tavoitteita, ja pyrkiä niihin omien edellytysten mukaisesti. Useimmissa sukuselvityksissä ei ole ollut sen kummoisempaa vaativuutta kuin sinnikäs keruutyö, jossa on päästy pilkältä matkalta maaliin asti. Se että se on vaatinut ahkerointia, olisi suotavaa jotenkin näkyä, kun tuloksia lainataan.

Toisaalta voidaan asettaa myös sangen vaativia tavoitteita, jotka edellyttävät paitsi paljon työtä, myös lahjakasta osaavuutta menetelmien hallitsemiseksi, niin tietojen löytämiseksi kuin niiden oikeellisuuden arvottamiseksi, luotettavuuden saavuttamiseksi. Tämä vaativuus tai tietojen vaikea avautuvuus, kun siitä on ilmeisesti kysymys, tulisi jotenkin erottua, kun tuloksia lainataan.

Menneellä viikolla jaettiin taas joidenkin tieteenalojen Nobel -palkintoja. Sehän aina saa meriitin korostumaan. Jotkut palkituista olivat osoittaneet ansionsa jo noin 50 vuotta sitten, mutta vasta nyt suitsutettiin heidän ansioitansa oikein olan takaa. Näiden ansioituneitten löytämä tieto on ollut joiltain osin yleistä "käyttötavaraa" jo vuosikymmeniä siitä alkaen, kun se oli julkaistu jossakin arvostetussa tieteellisessä julkaisussa, mutta suurelle yleisölle ne tulivat tunnetuiksi vasta nyt.


terv Matti Lund

Ps. Vastaus peruskysymykseen: kehoitus: pelaa hyvä ihminen avoimin kortein ja anna ansio sille, jolle se kuuluu. Ja jää odottamaan, onko kehoituksella mitään vaikutusta. - Muuta ei liene tehtävissä.

[Erkki A Tikkanen]

Tuohon Matin selvitykseen ei paljoa lisättävää. Luin kerran jostain, että jos tiedot ovat perustietoja, eli lähinnä nimi ja vuosimerkintöjä, eli ns. perustietoja, jotka kuka tahansa voi noukkia kirkon eri kirjoista, tai sitten maallisten viranomaisten kirjoista, niin nämä tiedot ovat sellaisenaan vapaata riistaa.
Jos taas on tehty enemmänkin asian eteen, eli julkaistu elämänkerrallisiksi katsottavia kirjoitelmia, ne ovat taas jo enemmänkin vähintään tekijän maininnalla olevia tietoja.
Tekijänoikeuksia on aika vaikea alkaa tulkitsemaan perustiedoista, kyseessähän pitää olla kovastikin hengentuote ennen kuin mitään voi alkaa edes vaatimaan.
Mutta mitä tietoja luovuttaneelle voisi tehdä, no, ainakin nuhdella ajattelemattomuudesta ja hyvien tapojen unohtamisesta. Tuskin muuta.
Hyvät tavat on tietysti syytä muistaa, tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän. :cool:

[JouniK]

Tekijänoikeuksia on aika vaikea alkaa tulkitsemaan perustiedoista, kyseessähän pitää olla kovastikin hengentuote ennen kuin mitään voi alkaa edes vaatimaan.


Tekijänoikeus koskee aina sitä nimenomaista muotoa, esimerkiksi tekstiä, johon tekijä on tiedon saattanut. Tekijällä on aina ja poikkeuksetta oikeus kaikkiin suttupapereihinsakin, ellei hän ole sitä nimenomaan toiselle luovuttanut. Sisällön syvällisyydellä ei ole juridista merkitystä.

Sen sijaan IPR-lainsäädäntö ei koske tekstin sisältämiä ideoita, tausta-aineistoa tms. eli itse tietoa.

Lainasin tähän viestiin Erkin viestiä ja tietosisällön pitäisi olla Suomen lain mukainen. Mitään keksinnöllistä tässä ei ole. Silti minulla on tekijänoikeus tähän viestiin.

Näin siis lain mukaan. Tieteellinen/taiteellinen originaalisuus ja hyvät tavat ovat sitten aivan eri asioita. Minun on helppo yhtyä edellisiin kommentteihin siinä että aina kannattaa kiittää ja laina-asioissa on hyvä olla tarkka muutenkin kuin tieteessä.

(c) Jouni

[Ansku]

Tuohon Matin selvitykseen ei paljoa lisättävää. Luin kerran jostain, että jos tiedot ovat perustietoja, eli lähinnä nimi ja vuosimerkintöjä, eli ns. perustietoja, jotka kuka tahansa voi noukkia kirkon eri kirjoista, tai sitten maallisten viranomaisten kirjoista, niin nämä tiedot ovat sellaisenaan vapaata riistaa.
Jos taas on tehty enemmänkin asian eteen, eli julkaistu elämänkerrallisiksi katsottavia kirjoitelmia, ne ovat taas jo enemmänkin vähintään tekijän maininnalla olevia tietoja.
Tekijänoikeuksia on aika vaikea alkaa tulkitsemaan perustiedoista, kyseessähän pitää olla kovastikin hengentuote ennen kuin mitään voi alkaa edes vaatimaan.
Mutta mitä tietoja luovuttaneelle voisi tehdä, no, ainakin nuhdella ajattelemattomuudesta ja hyvien tapojen unohtamisesta. Tuskin muuta.
Hyvät tavat on tietysti syytä muistaa, tee toiselle kuten haluaisit itsellesi tehtävän. :cool:

Kiitos vastauksista. laitan tiedon eteenpäin kysyjälle.
Minulle on selvää, että lähteet tulee mainita, mutta vuonna 2006 sattui tietojen siirrossa paha moka.
Siirsin silloin siihen astiset tutkimustiedot Genus ohjelmasta Sukujutut ohjelmaan ja mielestäni ruksasin kaikki valinnat. Eli kaikkien tietojen piti siirtyvät uuteen ohjelmaan. Vaan näinpä ei käynyt.
Osa henkilöteksteistä katosi, osa tuli kahteen kertaan ja lähdetiedot katosivat.
Lähdetietojen katoaminen sai aikaan muutamia kiukkuisia viestejä, olin luvatta ottanut käyttöön toisten tutkimustuloksia ja henkilötekstejä. Onneksi olen aina tallentanut kaikki tiedot mitä olen maailmalta saanut ja pystyin viestien perusteella osoittamaan tiedot tulleeksi aina kyseisiltä henkilöiltä. Ja sitä mukaa korjailin puuttuvia tietoja.
Vieläkin tulee vastaan henkilöitä, joilla ei ole mainintaa lähteestä, mutta täydellistä minusta ja keräily- ja tutkimustuloksistani ei tule koskaan, ehkä :)

Iloisen onnellista, lupsakkaan leppoisaa ja hyväntuulista päivää kaikille!

[Sami Lehtonen]

Tekijänoikeus koskee aina sitä nimenomaista muotoa, esimerkiksi tekstiä, johon tekijä on tiedon saattanut. Tekijällä on aina ja poikkeuksetta oikeus kaikkiin suttupapereihinsakin, ellei hän ole sitä nimenomaan toiselle luovuttanut. Sisällön syvällisyydellä ei ole juridista merkitystä.


Ei pidä paikkaansa! Tekijänoikeus on vain sellaisella hengentuotteella, joka ylittää ns. teoskynnyksen. Millainen teksti sitten ylittää teoskynnyksen onkin kokonaan toinen kysymys.

Tiedolla sinänsä ei ole tekijänoikeutta niinkuin tässä edellä on jo ansiokkaasti tuotu esiin. Jos kyse olisi varsin mittavasta aineistosta, jonka kerääminen on edellyttänyt paljon vaivaa ja mahdollisesti omaperäistä tapaa käsitellä tietoja, voi kerätyllä tiedollakin olla luettelosuoja.

Joka tapauksessa mahdollinen tapahtunut rikos on laadultaan asianomistajarikos eli alun perin tietoja luovuttaneen sukututkijan pitäisi käynnistää mahdollinen rikosoikeudellinen prosessi tutkintapyynnöllä. Asiaan vaikuttaa hyvin paljon se, missä määrin kyse oli vain poimituista tiedoista ja toisaalta mahdollisesti tekijänoikeuden alaisesta proosamuotoisesta tekstistä. Jälkimmäisen osalta tietysti tietojen luovuttajan olisi ehkä ollut hyvä täsmentää luovuttamiensa tietojen laatu ja miten toivoo vastaanottajan tietoja käsittelevän tai käyttävän.

Koska esimerkki koskee tietojen luovuttamista Yhdysvaltoihin, niin lienee paikallaan muistuttaa, että henkilötietolain mukaisestihan EU-alueen ulkopuolelle ei saa luovuttaa elossa olevien henkilöiden henkilötietoja ilman näiden nimenomaista suostumusta. Yhdysvaltoihin tietojen luovuttaminen on tosin mahdollista ilman suostumustakin, jos vastaanottaja kuuluu ns. Safe Harborin piiriin. Tältä osin tietoja alun perin luovuttanut on saattanut syyllistyä lainvastaiseen tekoon.

[JouniK]

Onneksi olen aina tallentanut kaikki tiedot mitä olen maailmalta saanut ja pystyin viestien perusteella osoittamaan tiedot tulleeksi aina kyseisiltä henkilöiltä.

Tuo on viisautta. Nykyään kun tehdään paljon yhteistyötä kannattaisi aina sopia tai vähintäänkin säästää viestit, niin monelta jälkipuheelta ja pahalta mieleltä vältyttäisiin.

Ei pidä paikkaansa! Tekijänoikeus on vain sellaisella hengentuotteella, joka ylittää ns. teoskynnyksen. Millainen teksti sitten ylittää teoskynnyksen onkin kokonaan toinen kysymys.


Olet aivan oikeassa, hieman kärjistin. Mielestäni kuitenkin kannattaa mieluummin hieman liioitella kuin vähätellä tekijän oikeuksia. Kaikkihan me olemme tekijämiehiä ja -naisia, kun oikein silmiin katsotaan.:)