PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Miten tulisi tulkita "e." sukututkimuksessa?


Laardi
26.10.13, 21:22
Lyhenne "e." tarkoittaa sukunimien yhteydessä minulle "entinen nimi". Miten ko. lyhenne tulisi tulkita sukututkimuksia lukiessa, vrt.

Stuut e. Stutaeus

--> Stuut eli Stutaeus vai Stuut -entinen nimi- Stutaeus ?

Juha
26.10.13, 21:41
e = eli



Juha

Heikki Särkkä
26.10.13, 21:43
Onko tutkimus kirjoitettu suomeksi vai ruotsiksi?

ttulkki
26.10.13, 22:08
e = eli



Juha

varsinaisesti kuitenkin:

l. = eli

Erkki A Tikkanen
27.10.13, 19:32
e./e tarkoittaa sukututkimuksessa entinen (sukunimi). Se voi olla naisella entinen aviosukunimi, joka ei siis ole sama kuin o.s. eli omaa sukua.

Laardi
27.10.13, 23:40
Onko tutkimus kirjoitettu suomeksi vai ruotsiksi?

Suomeksi.

Eli tämän ketjun päätteeksi:
e. = entinen nimi (suomi)
ell. = eller (ruotsi)
l. = eli (suomi)
o.s. = omaa sukua (suomi)

'Eller' ja 'eli' tarkoittanevat samaa eri kielellä tässä tapauksessa?

Tapani Kovalaine
28.10.13, 14:39
Sukututkimuksia tehdessä tulee monesti esille sukuselvitykset, joita on tety ainakin sadan vuoden ajan pappiloissa ja kirkkoherranvistaoissa sekä muissa väestörekistereissä.

Sukuselvityksissä tehtiin selvä pesäero tyttönimen ja entisen nimen etuliitteessä. Entinen nimi oli e. ja omaa sukua oleva nimi oli o.s.

Joskus 1990-luvulla tuli tietoteknisesti perustavissa olevista ja hyvää tarkoittavista syistä muutos, jossa o.s. syrjäytettiin. Lyhenne e. pitää sisällään tyttönimen ja entisen nimen.

Hauska yksityiskohta nimilakien muuttumisen takia syntyi 1.1.1988. Siihen asti Turunen mennessään Turusen kanssa naimisiin oli Turunen o.s. Turunen ja vuodesta 1988 lähtien Turunen. Syy moiseen oli se, että jos henkilö avioitui saman sukunimen omaavan kanssa, hän ei joutunut (= päässyt) valitsemaan kumman sukunimen hän ottaa. Ja siitäkös eräät porua pitivät, sillä virkatodistuksesta ei ilmennyt nimien kohdalla avioituminen kuten ennen.

Olisikohan hyvää tarkoittavien syiden joukkoon luettava sellainen lainmuutos, jonka ansioista puoli prosenttia sulhasista siirtyy käyttämään vihkimisen jälkeen morsiamen sukunimeä? Tyttönimen sijasta voisi näissä tapauksissa puhua poikanimestä.

Kun henkilö avioituu kahdeksannen kerran ja entisten nimien ketju on pitkä, niin vain erityisiin käyttötarpeisiin tulee sukuselvityksissä ja virkatodistuksissa näkyviin täydellinen nimihistoria. Ja saattaapa tämä periaate olla voimassa jo heti silloin, kun henkilö ensimmäisen kerran muuttaa sukunimeään avioitumisen tai muun syyn vuoksi.