Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Armeija- ja sota-aikaisen kirjeenvaihdon käsittelystä
Oletko dokumentoinut sukusi sota-aikaista kirjeenvaihtoa?
Hallussani on hyvin laaja kirjemateriaali isäni armeija- ja sotavuosilta 1940-1944, satoja kirjeitä. Sotahistoriallisesti tiedot "sieltä jostakin" jäävät niukaksi sotasensuurin vuoksi - jollaisia leimoja muutamissa kirjeissä on. Kotirintama-historiaa kirjeet suorastaan tulvivat, samoin naisten selviämistä maataloudessa ilman isännän tukea ja turvaa. Mielenkiintoista tietoa perheelle, muutenhan asiaa on dokumentoitu kiitettävästi.
Kirjeissä puhutaan myös valokuvista, joita voisin yhdistää materiaaliin, sillä kaikki filmit v. 39 alkaen ovat myös hallussani. Kuvat mahdollisesti alkavat "elää", kun niitä vertaa kirjeisiin.
Miten tällaista arkistoa olisi fyysisesti järkevää käsitellä ja "dokumentoida" perheen sisäiseen käyttöön ja jälkipolville? Nyt otin kokeeksi vuoden -40 armeija-ajan kirjeet kesäkuusta lokakuulle. Kirjeiden määrä on suuri, kymmeniä kirjeitä kuukaudessa on kulkenut pariskunnan välillä, jopa monena perättäisenä päivänä on kirjeitä kirjoitettu. Otin pois kirjeet kuorista, lisäsin puuttuvat päivämäärät ja järjestin kirjeet ja kuoret eri pinoihin aikajärjestykseen. Kuoret ovat tosin huonokuntoisia, mutta varsinaiselta sota-ajalta postiosoitteista saanee jotain vinkkiä paikkakunnista. Ajattelen hankkia happovapaita kulmalukkokansioita tms. näiden säilytykseen.
Mitä seuraavaksi? Jos kirjoitan puhtaaksi vain olennaisten asioiden osalta, saanko korjata pienet kirjoitusvirheet? Vai onko "padempi kirjotaa" sanasta sanaan - jolloin luettavuus hieman kärsii ja joka kirjeen samanlaiset alku- ja loppukaneetit latistuttavat: en nyt muista mitään erityistä kirjoitettavaa...? Paljonko saa tai voi tai kannattaa sensuroida? Jos palvelijalla kävi lomailevia solttupoikia yöllä humalassa kolkuttelemassa ikkunan takana - eksyen ensin vanhanemännän ikkunan alle... liekö mikään rikos, mainita siitä :)?
Olen kiitollinen kaikista vinkeistä! Skannaamistakin olen miettinyt - siltä varalta, että kirjeet ovat nyt jo haurastuneet ajan myötä. Jos skannaan, onko järkevin tapa arkistoida materiaali kirjeen päivämäärän mukaan tyyliin 1940-10-01_LPR eli Lappeenranta?
Itselläni on myös isovanhempien talvisodan aikainen kirjeenvaihto tallessa. Ukkini haavottui heti jatkosodan hyökkäysvaiheessa, joten sitä seuraavat kirjeet ovatkin sitten sotasairaalasta.
Kannatan ainakin tuota skannaamista ja koneen lisäksi muistitikulle tallentamista. tietysti Dropboxikin on kannatettava tallennusmuoto, jos oma kone hajoaa.
Kannattaisi ehkä tehdä jokaiselle lähettäjälle omat kansiot, jolloin tapahtumat olopaikasta on helpompi lukea tarinana.
Jos kirjoitan puhtaaksi vain olennaisten asioiden osalta, saanko korjata pienet kirjoitusvirheet?
Olen kirjoittanut sellaisena kuin ne näen - kaikestahan ei välttämättä saa selvää. Omat kommentit voi laittaa erikseen. Joistain tärkeämmistä jutuista olen tehnyt erikseen "säilöversion" ja "toimitetun" version muiden silmiä varten. Jos tekstiä on muokattu (vaikka kuinka vähän) siitä on mielestäni mainittava. Merkitys voi muuttua hyvin pienillä muutoksilla.
Komppaan myös vahvasti skannaamista, vaikka en ole itsekään siihen vielä ryhtynyt. Minulla on myös päiväkirja-aineistoa jota ei ole oikein mielekästä ryhtyä kirjoittamaan puhtaaksi (ja joka säilyy kirjeitä paremmin omissa kansissaan).
Minusta kirjeet on luonnollista järjestää ensin kirjoittajan, sitten vastaanottajan (jos useita) ja lopuksi päivämäärän mukaan.
Skannaa tai digitoi kameralla.
Ja jos kirjoitat, niin älä muuta merkkiäkään. Muuten menetät hänen persoonallisuutensa :)
Juha
hilmaemilia
08.10.13, 19:22
Itse julkaisin kesällä rintamakirjeitä kirjana, kaatuneen setäni kirjejäämistön. Kirjoitin vuosia sitten kaikki kirjeet koneelle puhtaaksi aikajärjestyksessä. Vuosien jälkeen tästä aloin lukea ajatuksella kirjeitä, liitin niihin sitten kuva-aineistoa. Kun kirjeet olivat kirjoitettu pääasiassa kotiväelle, rakensin lopulta koko elämäkerran sukuselvityksineen. Niinpä kirjasta tuli oikeastaan jonkinlainen sukukirja.
En sensuroinut yhtään sanaa, historioitsijan omatunto ei antanut periksi muutella alkuperäistä tekstiä.
Kun kirjeitä sijoitti aika-ja paikkakontekstiin, suuri työ olikin siten selvitellä kaikenlaisia joukkojen liikkeitä ja sotapäiväkirjat osoittautuivat erinomaisiksi lähteiksi tässä työssä.
Alkuperäiset kirjeet ovat aika haperoita, koska rintamaoloissa niitä on osaksi kirjoitettu milloin missäkin . Alkuperäiset aion siirtää maakunta-arkiston hoiviin jossakin vaiheessa ennen kuin ne hajoavat käsiin.
Niin , sitten osan kirjeistä, mm. piirroksia, skannasin kirjaan sellaisenaan.
hilmaemilia
Kiitos hyvistä vinkeistä. Tuo kirjoitusasun säilyttäminen on suurin ratkaisua vaativa asia - sillä kirjeissä on lähes aina lueteltu uudelleen kaikki lähetetyt viestit ja paketit ja tarkistettu niiden perilletulot päiväarvioineen - mikä on tietenkin hyvin oleellinen asia, mutta satoja kertoja toistettuna ei enää tunnu sujuvalta, jos se käsittää viestistä ison osan. Samoin terveiset isälle ja mitä lapset tekevät juuri äidin kirjoittamisen aikana on aina hyvin samanlaista tekstiä.
Silmäiltyäni tänään kolmen vuoden kirjeitä, olen kallistumassa siihen suuntaan, että kenties joskus valmistuva kooste sisältäisi teksteistä sekä referointeja että kuvakopioita ja puhtaaksikirjoituksia. Kirjeissä mainitaan myös paljon nimiä, joista pari on vielä elossa ja joidenkin nimien kohdalla on pakko noudattaa hienotunteisuutta henkilöiden jälkeläisiä ajatellen., mm. isyysasioita käsitellään jopa nimen mainitsemalla. Eivätkä kotirintaman naiset muutenkaan jää vallan vaille mainesanoja puolisoiden pitkän poissaolon aikana.
Eräs vasta nyt oivaltamani asia, on ollut seikka, että "sodassa" olleilla miehillä esim. Äänislinnassa v. 1942 oli asemasodan aikana melko paljon vapaa-aikaa ja järjestettyjä elokuvanäytöksiä yms. , ns. työssäkäyntiä unohtamatta. Jos omaisesi on toiminut tuolla 9/JR 60:ssä, ja ehdit aikoinaan pyytää lisätietoja (se jokin "isoisäpaketti"?) olisin kiinnostunut sähköpostitse kuulemaan lisäyksityiskohtia. Kirjeistähän ei käy selville olinpaikat. Minulla on kirjallisuutta aiheesta, mutta paikan päällä olleiden kertomukset ovat varmaan mielenkiintoisinta. Valokuvissa on joissakin henkilön nimi taustalla.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/asemasotaa_1942-1944_37696.html#media=37713
Ennen kuin tämä (kevät?)projekti lähtee käyntiin, pitää kerrata sotahistoria v. -41 alkaen- En ajattele tekeväni tästä kovin laajaa, vaan keskityn ihmisten tuntemuksiin ja käytännön asioiden sujumiseen. Ja olishan se hauska tietää, kuka vääpeli lomalta palaamisen jälkeen kannettin humalassa yöksi ulos nukkumaan, kun rähinänsä esti muiden nukkumisen...
Kirjeenvaihtoon kuuluu vain parikymmentä kirjettä muille tai muilta, joten niitä kirjeitä voi referoida sujuvasti muiden mukana. Olikohan kovin yleistä, että sotilas kirjoitti kotiin jopa 20 kirjettä kuukaudessa? Ja ison osan vielä äärettömän hienolla käsialalla ja mustekynällä.
Samankaltainen projekti itsellään meneillään, yli 160 käsinkirjoitettua sivua sotakirjeenvaihtoa, joskis vain osittain säilyneenä, ajoittian suuriakin aukkoja, kun osa kirjeistä kadonnut tai tuhoutunut myöhemmin. Tarkoituksena yhdistää itse kirjoitettuun tekstiin kantakortin ja sotapäiväkirjojan tarjoamat tiedot vaarini kulloisistakin liikkeistä, sillä itse kirjeissä ei anneta mitään ilmi sodan tapahtumista, vaari lähinnä pohtii eettisiä kysymyksiä ja elämän kauheutta, hän kun oli hyvin esteettinen ihminen.
Muistelmissaan vaari sivuuttaa sota-ajan lähes kokonaan, kertoo vain yhden tarinan viimeisistä kuukausistaan armeijan palveluksessa, senkin ajattelin liittää sotakirjeenvaihtoon, sillä tämä täydentää itse kirjeitä mutta myös kirjeet täydentävät muistelmien suurta aukkoa, josta ei juurikaan puhuta.
... Tarkoituksena yhdistää itse kirjoitettuun tekstiin kantakortin ja sotapäiväkirjojan tarjoamat tiedot vaarini kulloisistakin liikkeistä, sillä itse kirjeissä ei anneta mitään ilmi sodan tapahtumista, vaari lähinnä pohtii eettisiä kysymyksiä ja elämän kauheutta, hän kun oli hyvin esteettinen ihminen.
...
Samoilla linjoilla mennään. Ajattelin vielä sellaistakin (ns. irtolehtipainosta jonkinlaisella kuukausijaotuksella), että aukeaman vasemmalla sivulla kulkisi tarinaa koko maan tilanteesta yms. huomioista, myöskin valokopioina kirjallisuudesta. Teenhän tätä vain perheen käyttöön, en julkaisua varten..
Olen nyt laskenut v. -40 kirjeiden määrän juhannuksesta vuoden loppuun: n. 120 kirjettä. Siihen 4 vuoden kirjeet vielä päälle, lähestytään tuhatta! Monet kirjeet ovat kaksisivuisia, mutta jotkut hyvin lyhyitä vain toisella puolella. Peräytyminenkin koko projektista käväisi jo mielessä. Tästä tulee pitkä retki!
kaikki hyvät ihmiset pitäkää hyvässä tallessa kaikki vanhat kirjeet. ne voi tantaa myös kansallisarkistoon. ettei vaan mene korvaamatonta tietoa kaatopaikalle. minä kadotin muutossa tätini päiväkirjat hänen lotta-ajoiltaan äänislinnassa. kyllä ottaa päähän
Oletko dokumentoinut sukusi sota-aikaista kirjeenvaihtoa?
Hallussani on hyvin laaja kirjemateriaali isäni armeija- ja sotavuosilta 1940-1944, satoja kirjeitä. Sotahistoriallisesti tiedot "sieltä jostakin" jäävät niukaksi sotasensuurin vuoksi - jollaisia leimoja muutamissa kirjeissä on. Kotirintama-historiaa kirjeet suorastaan tulvivat, samoin naisten selviämistä maataloudessa ilman isännän tukea ja turvaa. Mielenkiintoista tietoa perheelle, muutenhan asiaa on dokumentoitu kiitettävästi.
Kirjeissä puhutaan myös valokuvista, joita voisin yhdistää materiaaliin, sillä kaikki filmit v. 39 alkaen ovat myös hallussani. Kuvat mahdollisesti alkavat "elää", kun niitä vertaa kirjeisiin.
Miten tällaista arkistoa olisi fyysisesti järkevää käsitellä ja "dokumentoida" perheen sisäiseen käyttöön ja jälkipolville? Nyt otin kokeeksi vuoden -40 armeija-ajan kirjeet kesäkuusta lokakuulle. Kirjeiden määrä on suuri, kymmeniä kirjeitä kuukaudessa on kulkenut pariskunnan välillä, jopa monena perättäisenä päivänä on kirjeitä kirjoitettu. Otin pois kirjeet kuorista, lisäsin puuttuvat päivämäärät ja järjestin kirjeet ja kuoret eri pinoihin aikajärjestykseen. Kuoret ovat tosin huonokuntoisia, mutta varsinaiselta sota-ajalta postiosoitteista saanee jotain vinkkiä paikkakunnista. Ajattelen hankkia happovapaita kulmalukkokansioita tms. näiden säilytykseen.
Mitä seuraavaksi? Jos kirjoitan puhtaaksi vain olennaisten asioiden osalta, saanko korjata pienet kirjoitusvirheet? Vai onko "padempi kirjotaa" sanasta sanaan - jolloin luettavuus hieman kärsii ja joka kirjeen samanlaiset alku- ja loppukaneetit latistuttavat: en nyt muista mitään erityistä kirjoitettavaa...? Paljonko saa tai voi tai kannattaa sensuroida? Jos palvelijalla kävi lomailevia solttupoikia yöllä humalassa kolkuttelemassa ikkunan takana - eksyen ensin vanhanemännän ikkunan alle... liekö mikään rikos, mainita siitä :)?
Olen kiitollinen kaikista vinkeistä! Skannaamistakin olen miettinyt - siltä varalta, että kirjeet ovat nyt jo haurastuneet ajan myötä. Jos skannaan, onko järkevin tapa arkistoida materiaali kirjeen päivämäärän mukaan tyyliin 1940-10-01_LPR eli Lappeenranta?
Samoilla linjoilla mennään. Ajattelin vielä sellaistakin (ns. irtolehtipainosta jonkinlaisella kuukausijaotuksella), että aukeaman vasemmalla sivulla kulkisi tarinaa koko maan tilanteesta yms. huomioista, myöskin valokopioina kirjallisuudesta. Teenhän tätä vain perheen käyttöön, en julkaisua varten..
Olen nyt laskenut v. -40 kirjeiden määrän juhannuksesta vuoden loppuun: n. 120 kirjettä. Siihen 4 vuoden kirjeet vielä päälle, lähestytään tuhatta! Monet kirjeet ovat kaksisivuisia, mutta jotkut hyvin lyhyitä vain toisella puolella. Peräytyminenkin koko projektista käväisi jo mielessä. Tästä tulee pitkä retki!
Minä sain oman kirjeprojektini valmiiksi jokunen viikko sitten, kun kirjoista koostettu kirja tuli painosta. Sensuuriin emme sortuneet kertaakaan, mutta kirjeiden päiväyksiä ja asemointia jouduttiin lukemisen selkeyttämiseksi muuttamaan, itse sanojen kirjoitusvirheisiin ei puututtua ja "pilkutkin on kohdillaan".
Projektin toteutumista näinkin nopealla aikataululla auttoi toimiva työryhmä. Sain onneksi mukaan kolme muuta sukulaista ja yhdessä projekti saatiin toimimaan joustavasti ja kukin keskittyi omaan erikoisalaansa, kuitenkin mahdollistaen sen, ettei ylitsepääsemättömiä esteitä syntynyt.
Nyt kun kirjeet on toimitettu kirjaksi ja "poistettu aktiivikäytöstä" olemme pohtineet, josko alkuperäiskappaleet olisi järkevää lahjoittaa jonkin arkiston säilytettäväksi.
Sain isäni veljenvaimolta nipun kirjeitä, joissa oli isäni sisarelleen rintamalta lähettämiä kirjeitä, mutta myös nippu vierailta rintamamiehiltä tädilleni lähettämiä kirjeitä. Isäni kirjeet olen lukenut, mutta nämä vieraat kirjeet ovat vielä kauniissa nipussa avaamattomina. Isäni sisar oli perheetön, joten sen vuoksi ne joutuivat ensin isäni veljenvaimon haltuun ja häneltä minulle. Hänen valokuva-albumissaan on myös joitakin kuvia sotilaista lomilla. Nimiä vain näissä kuvissa ei näytä olevan.
Mikä olisi näille kirjeille sopivin säilytyspaikka?
Turvallinen säilytyspaikka on arkistokelpoinen kansio, kts. esim. Kansallisarkiston ohjeita:
http://extranet.narc.fi/siirto-opas/?option=com_content&task=view&id=34&Itemid=49
Isäni kirjeet tietenkin säilytän hallussani, mutta nämä kirjeenvaihtokavereitten tädilleni lähettämät kirjeet, mahtaako niistä olla kenellekään mitään hyötyä. Kannattaako niitä säilyttää?
Minä säilyttäisin kaikki kirjeet yhdessä paikassa, henkilöittäin omassa nipussaan, vaikka olisivat ventovieraiden kirjoittamia. Omassa "kokoelmassanikin" on muiden henkilöiden kirjeitä enkä aio niitä hävittää. Tosin tiedän, keitä nämä muut kirjoittajat ovat.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.