Järjestäkääpä serkkutreffit!

[Tuulakki]

Olin kuullut juttuja tällaisten treffien suosiosta ja niinpä ryhdyin itsekin järjestämään sellaisia. Varsin antoisaa tavata läheisiä sukulaisia "ihan muuten vain" ilman surujuhlaa tai lahjahuolia. Jonkinlaista kevyttä asiaohjelmaakin oli pari tuntia, muuten tämä nostalginen ja lämminhenkinen tapaaminen risteilyllä Tku-Mhm-Tku sujui kuulumisten vaihdon ja hyvän ruuan merkeissä.

Suosittelen lämpimästi tällaista tapaamista muillekin - miksei pikkuserkuillekin - siitä huolimatta, että suku järjestäisi myös sukujuhlia.

[Juha]

Olen ollut muutamissa mukana esitelmöimässä ja muutoinkin. Voin myös lämpimästi suositella :)



Juha

[jwesteri]

Hei!
Jos serkkuja on paljon, treffit voi myös järjestää sukuseuran varsinaisen sukukokouksen yhteyteen. Esim. vapaamuotoisen iltaohjelman lomaan,jolloin tilajärjestelyt on jo hoidettu. Kaikkien ei tarvitse osallistua viralliseen kokoukseen, mutta halutessaan voivat senkin tehdä.

Mukavaa on myös serkkujen kanssa ihan omalla porukalla kiertää vaikka suvun vanhoja asuinpaikkoja. Aina on tärkeää syödä hyvin ja varata paljon aikaa lähisuvun kuulumisten läpikäyntiin.

[Tuulakki]

Tuo sukuseura-ajatus on monesti käynyt mielessä, mutta se taitaa tyssätä siihen, että sukumme on "liian suuri". Jos otettaisiin mukaan kaikki isoisäni s. 1877 sisarukset jälkipolvineen, niin veikkaanpa lukumäärän menevän toiselle tuhannelle. :rolleyes: Lisäksi tulisi pieni ongelma: minkä suvun sukuseura me olisimme, kun isoisän vanhemmat olivat suvun ensimmäiset talonpitäjät kyseisessä talossa (kuten isoisäni sittemmin omassaan) ja sitä ennen ei kauaksi ulottuvia "sukutaloja" ole isoisän isoäidin kotitaloa lukuunottamatta.
Toki olen valmis liittymään heti, jos joku kerää nimet ja hoitelee yhteydet! Nyt järjestän tapaamisia silloin tällöin vain oman isoisäni jälkipolville, joita niitäkin taitaa olla yli 150.
Meillä on serkkujen suhteen sikäli erityinen tilanne, että lukuunottamatta kahta alunperin 28:sta serkuksesta olemme aloittaneet kansakoulumme saman kunnan kahdessa (20+8) koulussa ja taidamme osata kylät, kartat ja hautakivet vieläkin ulkoa. Rikkaus sekin!

[Vekkuli]

Ensi kesänä tapahtuu!

[leilalm]

Otin rohkeasti yhteyttä serkkujeni isän avion ulkopuolisen lapsen jälkeläisiin.Ensin kirjeellä lähestyin asiassa serkkujani (heille nämä `uudet`sukulaiset olivat yllätys),sitten varasimme pöydän viehättävästä ravintolasta ja näin he näkivät ensi kertaa hyvän ruuan ja tietysti juomien parissa.Ilta jatkui leppoisassa tunnelmassa iltamyöhään!Päätimme tavata uudelleen isommalla serkkujoukolla ja niin tapahtui:paikalla kymmenisen serkkua aviosiippoineen tutustumassa serkkupuolemme (voiko olla serkkupuoli?!?) lapsiin.Tuntui kuin olisimme tunteneet `aina`.Seuraavana suunnitteilla kutsua kokoon kaikki 23 serkkua... Leilalm

[Tuulakki]

Miten joku ylipäätään voisi olla serkkupuoli, kun vain toinen serkun vanhemmista on oman vanhempasi sisar tai veli joka tapauksessa. Jostain syystä nimitys on yleistynyt - ilmeisesti nykyperheiden hieman erilaisen rakenteen vuoksi. Jos ihan tarkkaan nimikettä ajattelee, lähinnä katsoisin "serkkupuolen" olevan isä- tai äitipuolen sisaruksen lapsi, muttei sekään ole selkeä ilmaisu.
Itse olen käyttänyt leikillisesti tietyistä tutuista henkilöistä nimitystä tuplaserkukset. Näiden molemmat vanhemmat ovat sisaruksia/veljeksiä :). Toinen omatekoinen nimitys on "serkunserkku" - eli kahdella henkilöllä on yhteinen serkku. He eivät ole keskenään sukua, mutta ovat tulleet hyvin tuntemaan toisensa esim. perhejuhlissa.

[leilalm]

Kiitos kaunis selvennyksestä!Joku veti koneen ääreen klo kolme katsomaan tätäkin mielenkiintoista keskustelua;hyödyllistä (!) tekemistä,kun uni loppuu kesken.Leilalm

[Kimmo Kemppainen]

Minulle puoliserkku tarkoittaa isän tai äidin puoliveljen tai puolisiskon lasta, joka on verisukulainen, jonka kanssa on yksi yhteinen isovanhempi.

Serkkupuoli tarkoittaa minulle sellaista serkkua, joka on avioliittojen kautta serkku mutta ei verisukulainen.

Tämä on siis vain oma tapani, suomenkielinen versio ruotsin halv- ja styv-käytännöstä.
Kimmo Kemppainen

Miten joku ylipäätään voisi olla serkkupuoli, kun vain toinen serkun vanhemmista on oman vanhempasi sisar tai veli joka tapauksessa. Jostain syystä nimitys on yleistynyt - ilmeisesti nykyperheiden hieman erilaisen rakenteen vuoksi. Jos ihan tarkkaan nimikettä ajattelee, lähinnä katsoisin "serkkupuolen" olevan isä- tai äitipuolen sisaruksen lapsi, muttei sekään ole selkeä ilmaisu.
Itse olen käyttänyt leikillisesti tietyistä tutuista henkilöistä nimitystä tuplaserkukset. Näiden molemmat vanhemmat ovat sisaruksia/veljeksiä :). Toinen omatekoinen nimitys on "serkunserkku" - eli kahdella henkilöllä on yhteinen serkku. He eivät ole keskenään sukua, mutta ovat tulleet hyvin tuntemaan toisensa esim. perhejuhlissa.

[leilalm]

Vielä `serkkupuolesta`.Mutta onhan tämä äitini veljen avioton lapsi minulle serkku siinä kuin hänen avioliitossa syntyneet lapsensakin.Aivan sama onko siinä pappi sanonut sanansa...Siis serkku ainakin minulle,kylläkin jo poistunut muille laitumille.Samaa verenperintöä ja näköä!Leilalm

[Erkki]

Pari kokemusta on.
Ensimmäisellä kerralla kaikki meni hyvin, tavattiin jopa pari Atlannin takana syntynyttä serkkujemme lasta. Ihan mukavia kontakteja.
Seuraavalla kerralla minulla oli kerrottavana tuore selvitykseni mihin ja missä olosuhteissa enoni katosi keväällä 1918, siis suvulle täydellisen 90 vuotta kestäneen tietämättömyyden jälkeen.
Tämä tiedon julkistaminen pillastutti yhden lähisukulaiseni siinä määrin, että hän kielsi minulta "näiden luiden enemmän kaivelun". Kaivelu jatkuu osaltani, mutta 'sukulaisuus' mainittuun henkilöön ei.
Suosittelen näiden kokemusteni jälkeen vastaavissa tapaamisissa syventymistä Oscar Wilden tapaan pelkästään hyvään ruokaan, koska sellaisesta nauttiessaan sietää hetken myös sukulaisiaan.

[leilalm]

Serkkutreffit vähän nyt hyppää raiteiltaan,mutta ei se mitään.Kaikesta voi keskustella.Minunkin isoisäni ´katosi´1918,mutta Tammisaareen ja selvisi ihmeen kaupalla hengissä.Eihän tässä muuten oltaisikaan.Siltä puolelta minulla ei serkkuja,muita etäisiä sukulaisia kuitenkin.Joka käänteessä,melkein, olen asiasta puhunut ja olen saanut joko sympatiaa tai hiljaisuuden.Minusta tuntuu,että isänikin oli hiljaa asiasta;olihan se pitkään niin arka asia.Kohta sata vuotta tapahtuneesta.Ja tottakai jatkan vanhojen asioiden kaivamista minäkin.´Kaivamiset´ovat tuoneet isäni puolelta esiin kirkkoherroja,aatelissuvun ja tietysti piikoja ja renkiä!Mutta ei siis serkkuja...Leilalm

[ristojohannes]

Jatkan edellisten viestien aiheesta. Vaikka , ehkä sivuraiteilla ollaan aloituksesta.
Olin vajaa kymmenen vuotta sitten erään sukukirjan tekemisessä mukana, lähinnä tiedon kerääjänä.
Tein luettelon suvun jäsenistä jotka menehtyivät vuosina 1939-45, otsikolla sankarivainajat, heitä löytyi silloin runsaat 40 henkeä.
Luetteloni otettiin kiitoksella vastaan.
Tarjosin myös luetteloa 1918 menehtyneistä suvun jäsenistä, heitä löysin muistaakseni 12-13 vainajaa tai kadonnutta.
Tätä luetteloa ei katsottu sopivaksi kirjaan.
1918:n sisällissota oli suvun kannalta veljessota, koska molemmilta puolilla oli suvun jäseniä, tosin menehtyneet olivat hävinneeltä puolelta.
Esimerkiksi kolme suvun nuorta naista, nuorin 16-vuotias, jotka teloitettiin Lahdessa.

[leilalm]

vielä...mieheni suvusta on tehty varsin sanoisinko upea sukukirja ja siinä kyllä mainitaan kaikki kolme 1918 kuollutta punaista oikein asiallisesti.Leilalm

[ristojohannes]

Täydennys, kertomastani sukukirjasta.
Henkilöt, jotka menehtyivät 1918, useimmat löytyvät kirjan sukutauluista.
Kuolinaika on monella, se aika joka on oikeudessa myöhemmin vahvistettu kuolinajaksi. Joten pitää vähän lukea "rivien välistä"