Kyynämäen omistuksen periytyminen [Arkisto]

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kyynämäen omistuksen periytyminen

jjj

09.09.13, 09:16

Metta Gregerintytär (Horn) asuttaa Kyynämäki I:sen rälssitilaa 1545- . Hänen isänsä vaimoa ei tunneta mutta olettaisin että omistus Kyynämäkeen täytyy tulla sieltä. En tunne muita tunnettuja Kyynämäen omistajia kuin Niilo Olavinpoika Särkilahden. Jos omistus tuli tätä polkua niin ongelma olisi siinä että esim. Karin Eriksdotter Stiernkors omisti Kyynämäen II:sen prebenda-tilaa panttinaan. Sinänsä Nils Särkilahdella on parikin jälkeläistä joilla on sopivan ikäisiä tyttäriä.
Tunnetaanko muita varhaisia Kyynämäen omistajia? Tämä saattaisi auttaa Greger Jacobsson Hornin vaimon löytymisessä.

Hela

09.09.13, 22:49

Perinnönjaossa Lasse Larssonin (Finne) jälkeen 1425 hänen leskensä luovutti Kyynämäen veljeksille Sune Sunesson ja Torgils Sunesson (Ille) sekä heidän serkkunsa miehelle Niklis Haritulle. Valtaneuvos Nils Olofsson (Stiernkors) ilmeisesti osti yhden näistä kolmesta osuudesta, sillä kun hänen leskensä Elin Nilsdotter (Tavast) 1458 luovutti sen Naantalin luostarille tyttärensä Alitzan proventiksi, sitä sanotaan nimenomaan ostorälssiksi. Mitään muuta ei tiedetä Kyynämäen vanhimmasta historiasta. Noiden kahden muun rälssiosuuden vaiheet jäävät epäselviksi, eikä myöskään tiedetä, oliko Kyynämäessä lisäksi muuta rälssiä. On tietenkin mahdollista mutta ei todistettavissa, että Gregers Jakobssonin (Horn) tuntematon vaimo olisi kuulunut Kyynämäen vanhan rälssin perillisiin.

Jouduin rälssiratsupalveluskirjassani toteamaan, että Kyynämäen historiaa on mahdotonta selvittää ilman tarkkaa perustutkimusta. Hahmottelin kuitenkin kirjan henkilöjaksoissa 1500-luvun osalta karkean jaon kolmeen rälssitilaan, joista yksi muuttui rälssittömäksi ratsutilaksi. Ne kolme verotaloa, jotka mainitaan vuoden 1540 maakirjassa (yksi oli itse asiassa em. luostaritila), sulautuivat nopeasti rälssiin. Yhtä tilaa omisti vuosisadan puolimaissa edellisessä viestissä mainittu Märta Gregersdotter (Horn) ja hänen poikansa Grels Olofsson. Samaan aikaan oli Kyynämäessä rälssimies Olof Larsson, joka on ollut aiemmin täysin tuntematon. Näitä kahta tilaa ei aina ole helppo erottaa toisistaan. Kolmas tila oli peruutettu Naantalin luostarilta ja Erik Bertilsson (Slang) sai sen panttitilaksi 1573. Hänen vaimonsa oli todennäköisesti Stiernkors-suvun perillisiä isänäitinsä kautta, mutta tässä ei näytä olleen kyse perintöoikeuksista.

Henrik Impola

jjj

10.09.13, 14:49

Kivipää

10.09.13, 16:10

Perniön Osalassa näkyy 1550-luvulta 1580-luvulle eräs Matts Larsson. Hän näyttää myöhemmin olleen sekä Laukan että Melkkilän lampuotina. Olisikohan hän ollut sukua Kyynämäen Olof Larssonin kanssa?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=878934

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=941750

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=885570
_________________
Matti Pesola

jjj

10.09.13, 17:11

Matts Larssonia en osaa kommentoida, mutta ohessa paremmin skaalautuva kuva

Hela

10.09.13, 22:00

Kiitos vastauksesta!

Olen myös yrittänyt hahmottaa noiden kolmen tilan asukkaita. Koska tilojen järjestys hieman vaihtelee SAY:n eri otoksissa olen asettanut tilat perätysten henkilönimien perusteella. Henkilöiden osalta viittaan em. mainioon kirjaasi. Numerointi vastaa vuoden 1540 tilannetta; täten I on Metta rouvan tila ja samaisella tilalla näkyvät aikajärjestyksessä myös hänen poikansa Greger Olofsson (edellämainitut siirtyvät Lemon säteriin), Olof Larsson (Mettan vävy), Klemet Olofsson (mahdollisesti edellisen veli) sekä omistusjärjestelyjen jälkeen Hans Paavalinpoika Juusteen. Ilmeisesti Olof Larssonin kuoltua Juusteenin vaimo Kerstin Frillentytär panee toimeksi ja ostaa Kyynämäen sillä seurauksella että hänen sisarensa Ingeborgin mies, Erik Olofsson (eli Olof Larssonin poika) jää ilman tilaa ja joutuu muuttamaan Kyynämäki III:seen.

Tilalla näkyvä Klemet Olofsson on todennäköisesti sama, joka esiintyy Kyynämäki III:ssa ja tämä selittyisi sillä että hän olisi Erik Olofssonin setä.

Ylläoleva ja myös liitekaavio menevät mielestäni oikeaan suuntaan. Tarkoitit varmaan että Clemet Olofsson oli Erik Olofssonin veli, ei setä.

Päätila, jonka olet merkinnyt Kyynämäki I:ksi, oli Hans Pålsson Juustenin sekä toisaalta Grels Olofssonin ja hänen poikansa Henrik Grelssonin välisen kiistan kohteena vuodesta 1589 alkaen. Tuona vuonna ”hustru Kirstin” (Juustenin vaimo Kerstin Frille) sai K.M.:n kirjeen mainittuun tilaan elinajakseen. Sen jälkeen Hans Pålsson on merkitty omistajaksi 1600-luvun alkuvuosiin saakka, mutta ainakin jo 1614 tila oli Grels Olofssonin säteri (todellisuudessa hänen poikansa Henrik Grelssonin). Jesper Mattsson Kruusin suuressa rälssintarkastuksessa 1618 se on jälleen Hans Pålssonin nimissä, mutta pian sen jälkeen kiista päättyy ja tila vakiintuu Henrik Grelssonin säteriksi.

Jully Ramsay ei onnistunut ratkaisemaan Kyynämäki-problematiikkaa, mutta hän antaa arvokkaan avaimen tarkastelua varten mainitessaan, että Kyynämäki oli Kerstin Frillen ”arvgods”. Perintöoikeuden on täytynyt tulla hänen äitinsä Karin Eriksdotterin kautta, joka kuului Galt-sukuun. Myös Grels Olofssonin jälkeläiset käyttivät Galt-nimeä ja –vaakunaa, mutta olen lähtenyt siitä että ne tulivat hänen vaimonsa kautta ja erillään Kyynämäen omistuksesta, koska Kyynämäki oli hänen äidillään jo 1545. Olisiko Metta Gregersdotterilla sittenkin ollut yhteyksiä Galt-sukuun miehensä tai tuntemattoman äitinsä kautta ja olisiko Kyynämäen rälssi, lukuunottamatta luostarille lahjoitettua tilaa, kuulunut 1400-luvulla Galt-suvulle? Olen yleensä vättänyt spekulointia ja heitän tämänkin ajatuksen vain osoittaakseni, kuinka tarpeellista luotettava perustutkimus on tässä tapauksessa.

Henrik Impola

Kivipää

11.09.13, 10:49

Luotettava perustutkimus olisi tosiaan tarpeen. Jully Ramsayn ja Erik Anthonin ns. perusteokset eivät paikka paikoin anna riittävää kuvaa suomalaisesta rälssistä 1400-1500-luvuilla. Henrik Impolan teoksessa julkistettiin useita uusia rälssimiehiä ja -naisia, Tapio Vähäkangas toi taannoin Genoksessa esiin luettelon Suomen aatelistosta v. 1581, jossa oli enemmän nimiä kuin muissa 1500-luvun aatelisluetteloissa. Ja myös tällä SukuForumilla on tuotu esiin sellaisia aatelishenkilöitä, joita aiemmat lähdeteokset eivät ole maininneet.
______________
Matti Pesola

A.K.Johansson

20.09.13, 11:41

Kyynämäen selvittäminen edellyttäisi Galt-suvun selvittämistä. Kuka oli Job Galt, ja oliko hän sukua Kuggbölen Jöns Jönssonille? Kummatkin mainitaan 1477, kun Jöns Dieknen hallitseman Melkkilän rajoja setvittiin. Paikalla oli useita vaikutusvaltaisia henkilöitä (FMU 3676).
Selvittämistä vaatisi myös Peder Sporen vaimon Margareta Pedersdotter Melkkilän tausta. Margareta oli leski ainakin 1550-luvulla, jolloin hän avioitui Peder Sporen kanssa. Valta kasvoi entisestään, kun tytär avioitui Slang-sukuun. Oletan, että Margareta oli syntynyt 1520-luvulla ja hänen isänsä voisi olla Peder Galt. Kuggbölen Jöns Jönssonin Birgitta tytär ja tämän puoliso ovat eläneet 1500-luvun kummankin puolen. Peder Galtilla ja Birgitan tyttärellä oli ilmeisesti useita lapsia, mutta todennäköisesti heidän lapsillaan oli myös serkkuja. Kyynämäessä mainittu Thomas Persson löytyy myös Torsbölestä, ja mm. Skoilasta yhdessä Erik Olssonin kanssa.
Galteja on Perniön ja Kemiön ohella asunut Taivassalon Kunnaraisissa, josta löytyy 1550-60-luvulta Lasse Galt (Lars Jönsson?), Knut Larsson ja Simon Larsson Galt, heitä ennen Marget vidua (SAY).
Anu Johansson

Kivipää

20.09.13, 12:49

Tuon linkin takana olevan asiakirjatiedon mukaan Jop Galt(h) lienee ollut talollinen (nimetty kuusi aatelista ja kuusi talonpoikaa). Kemiön ja Perniön historia kaipaisi tarkempaa lisäselvitystä erityisesti rälssisukujen osalta. Omistukset risteävät näissä pitäjissä siihen malliin, että samoja sukusikermiä on epäilemättä paikalla ollut. Minulla on sellainen intuitio, että esim. Ispoisten suvun juuria ja sukuyhteyksiä voisi Piikkiön lisäksi löytyä Kemiön ja Perniön suunnalta. Sigfrid ja Olof Mattsonin omistukset Kemiössä ja Laukan Sigfrid (= Sigfrid Mattson?) Perniössä viittaavat vahvasti siihen suuntaan.

http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=3676
______________
Matti Pesola

A.K.Johansson

20.09.13, 20:02

Kemiön Torsbölen yksi tiloista (3 st) oli 1540-luvultaalkaen merkitty Olof Larssonin nimiin. Rinnan Olofin kanssa tilalla on mainittu Lasse Olofsson. Tilalta maksetaan flöteveroa, ulkokylänmiehet rälssiveroakin (MattsJönsson, Thomas Jönsson, Lasse Persson). Lasse Olsson on itse suorittanut ratsupalvelusta ja kaatunut rintamalla1604. Tilalle jäi Valborg –leski. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1318919 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1318919)

Taivassalon Strömmassa on ilmeisesti ollut jaettu rälssitilaja verotila/pieniä verotiloja. Toisella rälssitilalla ennen Lasse Olssonia on Olof Larsson, joka on kuollut 1567, jonka jälkeen tilalla mainitaan leski Anna. Strömman Lasse Olsson palveli ratsastajana Akseli Kurjen joukoissa 1580-90-luvulla (Impola 2011, 249). Strömmassa on 1558 mainittu myös Margit leski. Kunnaraisissa (Gunnaris tai Gunnarsby SAY:ssa) on myös joku Margit leski 1540 ja 1555 (myös Knut Galt). Mielenkiintoiseksi menee, kun Lasse Olssonin 4 tangon Strömman verotilalla mainitaan vuonna 1596 Erich Bertilsson. Samaan aikaan tila läänitettiin Ivar Gustafssonille.

Vähemmilläkin pelimerkeillä voisi tehdä oletuksia. Strömman Mariet voisi olla Margareta Pedersdotter Galt, Anna hänen sisarensa ja Olof Larssonin (Spåra) toinen vaimo. Olof Larsson oli vanha mies (syntynyt noin 1490-luvulla), mutta vielä 50-vuotiaana hän on voinut avioitua itseään 20-30 vuotta nuoremman Annan kanssa. Strömman ja Torsbölen Lasse Olsson olisi syntynyt tästä liitosta, mahdollisesti myös Kyynämäen Erik Olsson. Olof Larssonin vaimon on oletettu olleen Grels Olssonin (Horn) sisar, mutta itse pidän heitä yhdistävänä tekijänä Galt-sukuisia vaimoja. Grelsin äiti saattoi asua miniänsä luona.
Olofin ensimmäisestä avioliitosta oli ”Juvan Jeppe”, joka ilmeisesti kuoli 1559 Paimion Munkkilassa. Strömmassa esiintyvä Sigfrid Jacobsson voisi olla Jacob Spåran poika. Sopisiko Strömman Brita Sigfridsdotter Eric Sigfridssonin sisareksi? Jos Margareta olikin leski jo 1540?

Se, että Olof Larsson väistyy mm. Paarskylästä ja että tilalle tulevat Margareta Pedersdotter Mälkkilän lampuodit, merkitsevät sitä, että Olof kuoli 1560-luvulla. Maa- ja verokirjoissa henkilön nimeä näyttää ”kuljetetun” vuosia - vielä 1900-luvun alkupuolellakin. Asiakirjoihin ja virkamiehiin ei ole aina niin luottaminen.

Anu Johansson

jjj

24.09.13, 07:03

Edellä olemme saaneet roppakaupalla aineistoa sukupolvikuilun rakentamiseksi. Oheisessa kaaviossa Ille sukua lukkunottamatta yhden kolmanneksen omistajaa, Torgils Sune Jönssoninpoikaa, josta kaiketi ei tiedetä mitään. Kun Sun Sunesson syntyi 1390 tienoilla niin siitä on kutakuinkin tasan sata vuotta neljänteen sukupolveen Karin Eriksdotterin esivanhempia, joissa esiintyi jo aukkoja.
Lars till Pojobystä ei tiedetä mitään, mutta se tuskin auttaa Kyynämäen periytymisongelmassa, koska Metta Gregerintytär jo asui siellä kuin kotonaan. Jos Kyynämäki I siirtyi Frillen perintönä niin siinä tapauksessa Påvel Henriksson Frille ja Erik Galtin tuntematon vaimo muodostavat brännpunktin.
Olenko kaavioissa missannut jotain tähdellistä?

A.K.Johansson

24.09.13, 14:15

Sopiiko Ille-kaavioon vielä Jöns Djäkn? Kun hän osti Yli-Melkkilän 1449, olettaisi, että ostamiseen tarvittiin Ille-suvun myötämielisyys, kun puolet tilasta siirtyi suvun ulkopuolelle (vai siirtyikö?). Olen yrittänyt ymmärtää, kenelle Jöns Djäknin ostamat tilat kuuluivat 1540-luvun jälkeen. Peder Spåra peri Djäknin tyttäreltä Yli-Melkkilän tilan, joka meni siis hänen puolisolleen Margareta Pedersdotterille. Peder peri ilmeisesti myös Finängin niityn (Erik Bertilssonin hallussa) ja tilan Perniön Lappnäsista, ehkä vain 2 tankoa, mutta toiset 4 oli Olof Jönssönin hallussa, sitten Matts Olofssonilla. Nämä herrat voisivat olleet sukua herra Jöns Grindille, jonka tiedetään perineen tilan Lappnäsistä (Impola, viite 225). Voisi äkkimiten ajatella, että neljä tankoa meni alkujaan Jöns Djäknin pojan kautta eteenpäin (?). Nurkkilassa oli ilmeisesti samalla 5 tangon tilalla Erik Olsson niminen henkilö 1540-luvulla. Penttilässä 1571 Her Jöns till Gunnila ja 1580-luvulla Erik Bertilssonin lampuoti.
Pojobyn Larsin selvittäminen voisi olla ratkaisevaa. Hän voisi olla yksi lenkki Olof ja Jöns Larssonin ketjussa. Jos Jöns Djäknellä on ollut poika nimeltä Måns, tulisi näin Johan Silfverspåren 1600-luvulla suvustaan esittämä ketju toteen näytetyksi. - Tämä on nyt tietenkin vain sivujuoni tässä Kyynämäen jutussa. Ja sitä niin mukavaa spekulointia...:oo:
Anu Johansson

jjj

24.09.13, 18:02

Kiinnostava kysymys! Toivottavasti jostain löytyisi lisätietoa. Tuo Silfverspåren esitys on ainakin kovan luokan aikalaistodiste. Minulle tuntematon. Voitko kerrata sisällön?

Hela

24.09.13, 20:39

Tämän ketjun aiheesta, Kyynämäen historiasta, en osaa varmuudella sanoa muuta kuin mitä on jjj:n ja minun viesteissäni 10.9. Vuosien 1425 ja 1545 väliltä lähteet kertovat vain yhden tilan luovutuksesta luostarille 1458. Myöhemmän omistushistorian valossa vaikuttaa siltä kuin molemmat muut tilat, tai ainakin toinen, ovat tuon 120 vuoden ”pimeän” jakson loppupuolella olleet Galt-suvun hallussa. Peder Galt, joka avioitui Kuggböleen, lienee ollut kotoisin Kyynämäestä, ja Kerstin Frillen perintöoikeus on kulkenut linjaa Peder Galt - Olof Galt till Kuggböle - Erik Olofsson till Pojoby och Kuggböle - Karin Eriksdotter - Kerstin Frille. Toinen linja näyttää kulkeneen Kyynämäestä Metta Gregersdotteriin (Horn) joko hänen äitinsä tai miehensä kautta. Jjj:n tauluihin (”Kyynämäkeä janoavat” ja ”Kyynämäen omistajat”) en voi ottaa kantaa; teksti on niin pientä etten saanut siitä luettavaa.

Anu Johanssonilla on tähän liittyvistä sukuyhteyksistä huomionarvoisia olettamuksia, joista monet voivat hyvinkin pitää paikkansa. Varsinkin ajatus, että Margareta Pedersdotter till Mälkilä olisi Peder Galtin tytär, on mielenkiintoinen.

Kaksi asiaa olisi hyvä pitää mielessä, kun pohditaan 1500-luvun rälssin sukuyhteyksiä. Käytössä olevia etunimiä oli vain muutamia. Olof ja Lars olivat kaikkein yleisimpiä, joten on syytä olla varovainen tämännimisten miesten yhdistämisessä toisiinsa. Toiseksi SAY:n nimimyllerryksessä ei aina ole helppoa tietää, ketkä olivat rälssimiehiä, ketkä lampuoteja ja ketkä verotalollisia.

Henrik Impola

A.K.Johansson

24.09.13, 22:00

Nimiä vilistää. Perniön Korfkullassa, Kårkullassa, on ollut 1550-60-luvulla myös joku Olof Larsson, jonka perään tai eteen on laitettu Lille. Siellä asui siis Pikku-Olavi... erotuksena Iso-Olavista? "Olof i Kynemäki" istui lautamiehenä Perniön talvikäräjillä mm. 1556, ja samoilla käräjillä oli Paarskylästä joku Tomes, ilmeisesti Tomas Jåpsson, joka oli läsnä myös kesäkäräjillä (voutikunnan sakkoluettelot ja kirkollisten verojen tilit 1556-1556, 624,625).
Tuo tieto Johan Ericsson Spåran Turun hovioikeudessa 1640-luvulla esittämästäänsukuketjusta lienee julki tuonut Anrep ( http://runeberg.org/anrep/4/0095.html (http://runeberg.org/anrep/4/0095.html) ). Jarl Gallén on käsitellyt aihetta (Spårar och Silfverspårar 1961) ja Veli-Pekka Toropainen. Ketjn pitäisi siis alkaa Jöns Spårasta (den gamle?) > Måns Jönsson (tuntematon) >Lars Månsson (tuntematon) > OlofLarsson (i Pojoby? i Kyynämäki? i Paarskylä?) > Jacob Olofsson (Marttila, Juva; Lieto, Moisio; Paimio, Munkkila?) >Olof Jacobsson (kirkkoherra Olaus Jacobi, Lemu) > Eric Olofsson (pormestari Turku; Kaarina, Harittu) > Johan Ericsson Silfverspåra.
On mahdollista, että tällaista sukuketjua ei joko ole tai sitä ei vain ole löydetty, mutta voi myös kysyä, tiesikö Johan Spåra esi-isänsä seitsemänteen sukupolveen. Tai jos kyseessä olikin joku muu hyväsyntyinen ”Jöns”, joka on ollut lähellä Spåra-sukua - tai jos häntä ovat aikalaiset sillä nimellä kutsuneet. Spurilan Spåra-suvun "rinnakkaissukuun" mielestäni viittaa Johanin käyttöönottama uusi nimi.
Edellä esittämäni Jöns Djäkn olisi siten vain yksi ehdotus – mitä hänen suvustaan tiedetään? Jönssin tyttären on oletettu olleen Jöns Mattson Spåran vaimo. Ja lisätietoa pitäisi etsiä myös linnanvouti Lars Månssonista, joka välitti Märtan osuuden Helgosta ilmeisesti sisarensa miehentappoon liityen (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=6243 (http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=6243)).
Anu Johansson

Kivipää

24.09.13, 22:07

Anu Johansson olettaa Margareta Persdotter till Mälkilän olleen Peder Galt till Kuggbölen n. 1520-luvulla syntynyt tytär. Minusta hän ei ajallisesti oikein sovi Pederin tyttäreksi, koska Pederin pojanpoika Erik Olofsson till Pojoby oli Margaretan kanssa samoja ikiä.

Erik Olofssonin eno oli Bertil Håkansson till Balkis eli tämän poika Erik Bertilsson till Mälkilä oli Erik Olofssonin serkku. Erik Bertilsson avioitui Margareta Persdotterin Karin-tyttären kanssa, jonka Henrik Impola on arvioinut isänsä kautta kuuluneen Ispoisten sukuun. Näin selittyisivät Perniön Laukan ja Osalan omistuskuviot ja -kiistat.

Ps. Henrik Impolalle tiedoksi. Jyri Järvenkylän avatut pdf-tiedostot saa klikattua suuremmiksi siitä yläpuolen "prosenttivalikosta".
_______________
Matti Pesola

A.K.Johansson

25.09.13, 20:03

Jospa BritaHåkansdotter Slangin ensimmäinen mies Olof ei ollut Peder Galtin poika? He tuntuvat enemmänkin saman ikäpolven henkilöiltä. Olof oli Brigitta Jönsdotter till Kuggbölen jälkeläisiä - elleiperäti tämän poika. Se selittäisi, miksi Kuggböle meni Brita Slangin pojalle.Jos Peder Galt varmisti, että myös tyttären lapsille jäisi isoäidin perintöä,ja hoiti tilat Skäggbölestä ja Torsbölestä takaisin suvulle. Mitä tulee Margareta Pedersdotteriin ja Per Erikssonin samanlaisiin sinetteihin, antaisi sukulaisuus (pikkuserkut?) tälle selityksen. Jöns Jönsson till Kuggböle on ilmeisesti luettavissa hyväsyntyisiin(FMU 3676).

Kysymys on siitä, miten Skäggbölen ja Torsbölen tilojen palauttamisen liittyvien asiakirjojen tapahtuma-ajat ajoitetaan (FMU 6540 ja 6275). Kun Severin Påvelsson oli Turun linnassa voutina Sten Sture vanhemman (?) aikaan (1470-97,1501-1504) Kuggbölen Birgitta Jönsdotter oli kihloissa maavouti Jeppe Nilssoninkanssa. Sitten Jeppe määrättiin Hämeenlinnaan, jossa hän ehti toimia ennenkuolemaansa neljä vuotta. Jepen kuoltua virkamiehet olivat ottaneet tilat Skäggbölessä ja Torsbölessä kruunulle, vaikka ne olivat olleet Birgitan perintöä.Vahingon korjaaminen Birgitan hyväksi oli kestänyt jo 29 vuotta, kuten Severin kirjeessään toi asian esille vuonna 1526. Vuonna 1530 Peder Galt kirjoitti asiasta kirjeen kuninkaalle. – Mikäli tulkitsin oikein noita juttuja. Jos joku tietää, milloin Severi Paavalinpoika oli Turun linnan voutina. Hän siis eli ainakin pitkään Jepen jälkeen. Ajankohta 1490-luvulla tuntuisi sopivalta Birgitan tyttären syntymäajankohdaksi.
Anu Johansson

Anu Johansson

A.K.Johansson

01.10.13, 14:30

Kirjoitan jatkoa tähän Kyynämäkeä koskevaan osuuteen, koska tulin esittäneeksi asioita, jotka kaipaavat täydentämistä. Jatkan myöhemmin vielä Torsbölestä.

Birgitta Jönsdotter till Kuggbölen perintö

Torsbölen ja Skäggbölen historiaa valottaa kaksi asiakirjaa (FMU 6540 ja 6275). Kun Severin Påvelsson oli Turun linnassa voutina Sten Sture vanhemman aikaan (1470-97, 1501-1504), Kuggbölen Birgitta Jönsdotter oli kihloissa maavouti Jeppe Nilssonin kanssa. Sitten Jeppe määrättiin Hämeenlinnaan, jossa hän toimi ennen kuolemaansa neljä vuotta. Jepen kuoltua Birgitta oli menettänyt kruunulle Skäggbölen ja Torsbölen tilat. Väärinkäsityksen korjaaminen Birgitan hyväksi oli kestänyt jo 29 vuotta, kun Severin toi asian esille vuonna 1526 (jo 1497 asia oli tiedossa, joten Jeppe kuollut viimeistään 1493).Vuonna 1530 kuningas palautti tilat Peder Galtille, hänen vaimolleen Birgitan tyttärelle ja heidän perillisillensä.Tältä pohjalta on oletettu, että perintö on siirtynyt Peder Galtin perillisten kautta eteenpäin.
Tapahtumien ajankohta jää avoimeksi. Birgitan isä Jöns Jönsson till Kuggböle oli elossa 1477 (FMU 3676), mutta ilmeisesti kuollut viimeistään1490-luvulla. Birgitta oli neljä vuotta kihloissa Jeppe Nilssonin kanssa, joten perillisiä olisi saattanut syntyä. Birgitta on voinut avioitua 1490-luvun puolivälissä, jolloin ehkä Birgitan tytär eli Peder Galtin vaimo on syntynyt.
Kuggbölen peri Erik Olsson (till Pojoby; kuoli noin 1566).Perinnön on ajateltu tulleen isänä pidetyn Olof Pedersson Galtin kautta. Ei ole tiedossa, oliko Birgitta Jönsdotterilla muitakin lapsia. Kuggbölen periytymisestä ei asiakirjoissa puhuta. Kuggböle olisi voinut periytyä suoraan pojalle ja pojanpojalle.

Tuntuu siltä, että esitetyissä sukuketjuissa on yksi polviliikaa, jos tiloja koskevat tapahtumat ovat sijoittuneet 1490-luvulle. Birgitta Jönsdotterin tytär on syntynyt ehkä 1490-luvulla ja avioitunut Peder Galtin kanssa 1510-luvulla (jälkeläisiä oli vuonna 1530). Peder Galtin poika Olof Pedersson olisi syntynyt ehkä 1510-luvulla. Kiirettä on pitänyt, jos Erik Olofssonin ja hänen poikansa Per Erikssonin pitäisi kumpikin olla syntynyt1540-luvun alkuun mennessä. Erik Olssonin poika Per Eriksson toimi aktiivisesti1560-luvulla, mahdollisesti jo 1550-luvulla.
Brita Håkansdotter Slangin ensimmäinen mies Olof on tuskin ollut Peder Galtin poika. Kuggböle on periytynyt Olofin tai tämän ensimmäisen vaimon kautta Erik Olofssonille ja tämän perillisille.
Olof on ollut Birgitta Jönsdotter till Kuggbölen perillisiä - jos ei tämän poika, niin vävy. Jos oletetaan, että Birgitta Jönsdotterin tytär olisi ollut kahdesti aviossa, eli Olof ensin ja sitten Peder Galt, niin Olofin olisi pitänyt olla kuollut ennen Peder Galtia. Olof on kuitenkin sijoitettu Brita Håkansdotter Slangin puolisoksi.

Kemiön Skäggbölessä oli 1540 14 tankoa veromaata ja loput oli rälssinä (SAY). Erik Anderssonilla oli 3 tankoa ½ kyynärää rälssimaata, mutta Henrik Impolan tiedon mukaan kylässä oli myös 6 tankoa rälssimaata Per Olssonilla. Oletan, että tämä Per Olssonin rälssimaa voisi olla kylän itäpuolella sijainnut Berga, joka näyttääkin aivan siltä, että se on lohkottu Skäggbölestä (ehkä 1530-luvulla). Erik Bertilsson Slang sai omistamiinsa Bergan ja Skäggbölen maihin rälssioikeuden 1569, jotenhän on ollut tuolloin naimisissa Margareta Melkkilän tyttären Karinin kanssa.Bergaa koskevalta sivulta (SAY) löytyy maininta: Per Olsson omistaa kylästä 6 tankoa yhdessä jakoveljiensä kanssa. Toiset kuusi tankoa omisti Hans Marcusson.Tämän Per Olssonin on oltava Peder Galt. Margareta Pedersdotter Melkkilä on ollut hänen tyttärensä ja Birgitta Jönsdotter till Kuggbölen tyttärentytär.

Skäggböleä peri eniten Margareta. Hän näyttäisi perineen Erik Anderssonin hallussa 1540-50-luvulla olleen verotilan (5 st) ja isänsä rälssimaan 1560-luvulla. Osa rälssimaasta meni Knut Henrikssonin (Kalmusnäs) vaimolle, joka sai myös pienen verotilan. Knut Henrikssonin vaimo on saattanut kuulua rälssimies Erik Anderssonin sukuun. Knut Henriksson ja Erik Bertilsson omistivat yhdessä kylän rälssimaat 1580-luvulla. Tila oli siirtynyt 1599 Karinille, Margaretan tyttärelle. Vuonna 1634 tila on Margareta”Schlangin” omistuksessa ja nimeltään Mellangård (SAY).

Karin Olofsdotter ja hänen veljensä, Kuggbölen perinyt Erik Olofsson saivat kumpikin osansa Skäggbölestä. Karinin miestä Matts Skytteä syytettiin siitä, että hän ajoi kylästä tiloiltaan neljä talonpoikaa. Maat on pantu uusjakoon 1550-luvulla. Matts kuoli 1556 (Impola 272). Kun vuonna 1555 Skäggbölen rälssitilalla mainitaan Matts Skytt, on seuraavana vuonna mainittu Ingeborg ja 1557-59 Karin, mahdollisesti Skytten leski. Skäggbölen yhdellä verotilalla mainitaan myös rouvat Ingeborg ja Karin 1560-luvulla.

Karinin ja veljensä Erikin ohella perijöitä ovat olleet Erikin lapsista ainakin Per Eriksson till Pojoby. Per Erikssonin lampuodit hoitivat 1560-luvulla kylän kahta verotilaa, joista toinen tila nähtävästi jatkoi itsenäisenä, ja siitä muodostui 1600-luvulla Norrgård-niminen tila.

Toinen Per Erikssonin lampuotitilana hoidetusta tilasta ilmeisesti yhdistettiin tilaan, jota myöhemmin isännöi Antonius Timmerman. Tila oli 1654 nimeltään Västergård, ja sen omisti Hans Thomasson Starck, sitten Christer Skalm. Hanssin isä Thomas Henriksson on todennäköisesti mainittu Matts Anderssonin verotilalla jo 1556. Myöhemmin tila siirtyi Erik Olssonin Valborg-tyttärelle, ja tämän miehelle Antonius Timmermannille. Heidän jälkeensä Skäggbölen Västergård ja Kuggböle siirtyivät Gabriel Sigfridssonin omistukseen.Vuonna 1614 tila on rouva Karinin (?), ja Gabrielin isä Sigfrid Persson toimitilalla lampuotina, Gabriel ratsastajana. Sigfridille oli merkitty poika ja pojanlapsikin (SAY). Tilan hallintakuvio on samantapainen kuin Paimion Kasvalassa.

Anu Johansson

jjj

02.10.13, 09:12

Göran Olofsson till Hirvilax oli Etelä-Suomen alikirjuri 1563. Tämä viittaisi syntymäaikaan 1540 korvilla. Isänsä oli todennäköisesti syntynyt n. 1510 käyttäen 30v sukupolviarviota, joka pätee keskimääräisesti erittäin hyvin. Olofin vaimo NN olofintytär Galt olisi siis syntynyt noin 1510-15. Tämä indikoi Olof Pedersson Galtin syntymistä 1480-1490.
Birgitta Matintytär Skytte vihittiin 1556 Månsin kanssa, joten hänen todennäköisin syntymäaikansa olisi n.1530. Isänsä Matts Pedersson Skytte eli noin 1500-17.8.1556. Hänen 1. vaimonsa syntymäajaksi sopii hyvin myös n.1500. Täten 2. Karin-vaimon syntymaika olisi todennäköisesti 1505-15. Tämä stemmaa hyvin em sisarensa syntymäaikaan. Kaiken kaikkiaan on pääteltävissä että Peder Galt syntyi viimeistään 1470 mutta todennäköisimmin jo 10v aiemmin.
Mutta tämä ei kaiketi kaada hyvää päättelyäsi Anu. Toisaalta se osoittanee että vaikkakin 1500-luvun taitteessa on tiettyä genealogista tungosta niin aiemmin arveltujen sukupolvien jatkumo lienee myös mahdollinen lähtien siitä, että Brigitan tytär oli aiemmasta avioliitosta.

A.K.Johansson

02.10.13, 14:37

Pitäisin Perniön Hirvilahden Olof Olofsson Galtia enemmänkin Peder Galtin veljenä. Olof Olofsson Galt asui Hirvilahdessa 1540-63 (Impola 222-223; SAY Perniö), ja ilmeisesti hänen tyttärensäoli avioitunut Olof Jöransson Hirvilahden kanssa. Jöran Olofsson olisi siten Olof Olofsson Galtin tyttärenpoika. Samainen Olof Olofssson saattoi hallita samaan aikaan Keffenkärr-nimistä paikkaa Kemiössä ja saattaisi ollamainittu myös Pörtnäsissä Per Olsson Galtin ja poikansa (?) Olof Pederssonin kanssa; kylässä on myös (Skäggbölen?) Matts Andersson 1540-50-luvulla (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1304816 (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1304816)).
Nämä kaksi "Olof Galtin" poikaa olisivat siten syntyneet noin 1490-1500. Kun pohditaan Kyynämäen omistusta, muistaakseni Metten miestä Olof Jönssonia on myös arveltu Galt-sukuiseksi.
Anu Johansson

Hela

02.10.13, 22:39

Ehdin nyt tehdä vain muutamia reunahuomioita tähän laajaan kysymysvyyhtiin, joka kirjassani tulee esiin vain osittain, koska päälähteet (ratsupalvelusluettelot) alkavat 1537, oikeastaan vasta 1554.

Anu Johanssonin tärkein huomio on Peder Galtin ja Mälkkilän Margaretan isä-tytär-suhde. Tämä tieto on arvokas lisä 1500-luvun rälssin tuntemukseen. Sukulinjaa Peder Galt - Olof Galt - Erik Olofsson epäilin itsekin, mutta en ehtinyt siihen paneutua. Voi todella olla niin, että Erik Olofssonin isä Olof oli Birgitta Jönsdotterin poika tai vävy eikä ehkä ollenkaan Galt, koska Erik Olofsson esiintyy vain patronyymilla. Muilta osin se mitä olen Galteista sanonut lienee yhtä varmaa tai epävarmaa kuin mitkä tahansa muut olettamukset. Täysin varmoja lähteitä ei ole.

Skäggbölen ja Torsbölen palautuspäätöksessä 1530 puhutaan vain vävystä Peder Galtista. Keskustelussamme Anu Johansson oli sitä mieltä että Birgitta Jönsdotterin muutkin perilliset ovat saaneet osuuksia. Skäggbölen osalta voidaankin todeta, että se jakautui kahdelle perilliselle. Vertasin äsken vuoden 1540 alkuperäistä maakirjaa (Suomen Wanhimmat Maakirjat, s. 170) ja SAY:ta toisiinsa ja huomasin, että SAY:ssa on Skäggböle ja Berga sekoitettu toisiinsa. Skäggbölessä oli originaalin mukaan kaksi rälssitilaa, Erik Anderssonin (3 tankoa + 1 kyynärä) ja Peder Galtin (6 tankoa) ”med sin skiptis broder”. Kuka tämä jakoveli oli, sitä on vaikea lähteä arvailemaan. Tämä jälkimmäinen tila on SAY:ssa merkitty Bergaan kuuluvaksi ja Skäggböleen on merkitty vain Erik Anderssonin tila. Bergassa oli kuitenkin originaalin mukaan 1540 vain Hans Markussonin rälssitila, sekin 6 tankoa.

Edellisissä viesteissä oli muitakin mielenkiintoisia ajatuksia, joihin voisin otta kantaa vain tutustumalla tarkemmin niihin lähteisiin, joita kenties on olemassa.

Henrik Impola

jjj

10.10.13, 19:21

Edellä olevissa kirjoituksissa tuodaan esiin seuraavat oleelliset Kyynämäen periytymiseen vaikuttavat seikat:
-alunperin Kyynämäki tuli perintönä Sune Illen sukuun. Sen edelleen periytymisen kulkua ei tiedetä eikä todistettavissa olevaa reittiä ole näköpiirissä, pari ideaa kyllä. Osa tästä Kyynämäen kokonaisuudesta (Kyynämäki II) on ilmeisesti siirtynyt ostorälssinä Nils Olofsson Stiernkorsille koskapa tätä osaa käytetään hänen tyttärensä proventtina.
-Hans Pålsson Juusteen ja Henrik Grelsson kiistelivät Kyynämäki I:n omistukseksesta 1589-1618. Riidan aiheutti epäselvä perimys. Ramsayn vihje Kyynämäen kuulumisesta Kerstin Frillen perintömaihin perustuu olettamukseen, että tämän äiti Karin Eriksdotter oli Galt suvultaan ja sitä kautta automaattisesti Kyynämäen perijä reittiä Karin Eriksdotter -> Erik Olofsson -> Olof Olofsson Galt -> Olof Galt. Lähempi perehtyminen Galtin sukuun näyttäisi siltä, että kiistakumppanin Henrik Grelssonin omistus todennäköisesti perustuu samaan Galt sukuun mutta reittiä: Henrik Grelsson -> Nn Pedersdotter Galt -> Peder Olofsson Galt -> Olof Galt. Samaan Oloffiin päätyminen mutta omistusriidan kääntyminen Henrik Grelssonin voitoksi indikoi joko Galtin perheen sisäisiä jälkisäädöksiä, joita ei tunneta tahi jotain muuta, Galttien ulkopuolista syytä. Sellainen saattaisi olla Peder Galtin avioliitto Kuggbölen omistajattaren kanssa. Hänen sukunsa, Jöns Jönsson till Kuggbölen suku, saattaisi olla alkuperäinen Kyynämäen omistaja. Tähän tarjoaisi mahdollisuuden esim. Margareta Pedersdotterin tuntematon aviomies Jöns, josta lisää seuraavassa. Edelläolevassa Galt perimyksessä lähdetään siis siitä että Peder Oloffsonin osuus Skäggbölessä "med sin skiptis broder" tarkoittaa kirjaimellisesti omaa veljeä Olof Oloffsonia. Jos toisaalta kaksi Jöns Jönsson till Kuggbölen sukuun kuuluvaa tytärtä ovat avioituneet Galtin veljesten kanssa niin tämä eroavaisuus katoaa.
-Kyynämäki I:n hallintariitojen jälkeen omistus vakiintuu Henrik Grelssonin omaisuudeksi 1620-luvulla. Hänen omistuksensa kokonaisuudessaan tai osittain voi olla kotoisen Galt-suvulta, johon hänen äitinsä ilmeisesti kuului (Henrik ja sisarukset käyttivät Galt nimeä). Täten Grels Olofsson till Kyynämäen vaimo on saattanut olla Peder Galtin tytär (on arveltu että Peder olisi alunperin Kyynämäen yksi omistajista ja ajoitus toimii). Toinen mahdollinen reitti omistuksen periytymiseen kulkee luonnollisesti Grels Olofsonin isän tai äidin kautta. Äiti Metta asui Kyynämäki I:n rälssitilaa 1545-59. Tämä asumisoikeus voi tulla hänen tuntemattomalta äidiltään mutta mitään viitteitäkään tästä ei tunneta. Toisaalta (osa)omistus saattaa yhtä hyvin tulla hänen miehensä kautta. Tämän Olof Jönssonin isä, Jöns, on samaa ikäpolvea kuin Sune Illen perillisen Margareta Pedersdotter till Nedre Mälkilän aviopuoliso Jöns, josta ei tiedetä mitään. Saattaisi siis tulla Kemiöstä. Toisaalta tämäkin on puhdasta spekulointia sillä ei ole osoitettavissa että Kyynämäki olisi perheen sisällä periytynyt juuri ko. Margaretalle.
-Kolmas ratkaisematon kysymys on miksi Olof Larsson asui samaa Kyynämäen 1-tilaa kuin aiemmin mainittu Grels Olofsson ja hänen jälkeensä Hans Juusteen. Johtuiko se ainoastaan siitä että Olof Larsson oli em. Grels Olofssonin lanko ja siten asumisoikeus tuli Grelsin äidin Mettan kautta vai oliko Olofilla muitakin yhteyksiä? Olof Larssonin tausta on toistaiseksi tuntematon. Häntä kutsutaan aatelismieheksi 1570 ja on myös mukana vuoden 1581 Suomen aatelia koskevassa luettelossa, istuu lautamiehenä käräjiä 1556 ja kuolee 1580/90-taitteessa, jolloin Kyynämäessä alkavat omistusjärjestelyt Juusteenin vaimon Kerstin Frillentyttären hankittua tilaan elinikäisen omistusoikeuden. Pojobystä häntä ei löydä vaikka isänsä siellä asui 1540-luvun alkupuolella. Pojobystä kylläkin löytää potentiaalisia saman isän poikia kuten Johan (Jöns) Larsson ja Henrik Larsson tai Matts Larsson Osalasta mutta nämä eivät edistä tunnistusta. Olof Larssonin nimikaimoja löytyy monista kylistä. Todellinen alter ego taitaa olla Olof Larsson till Hossla i Paarskylä. Myös isäksi sopivia Lasseja löytyy paljon; mm. Lars Jönsson Galt Taivassalosta tahi Lars Pedersson Galt Germundsvidjasta. Toisaalta Galt sukuinen isä vain lisäisi vaikeutta selittää miksi Olof Larssonin poika ratsumies Erik Olofsson ei saanut periä isänsä taloa. Joka tapauksessa Olof Larssonin vanhempien identifiointi selvittäisi merkittävästi Kyynämäen historiaa.

jjj

10.10.13, 19:45

Karin till Kurjalaa, sn1480, kutsutaan 1520 leskeksi miehensä Johan Viborgin kuoleman jälkeen, joka tapahtui noin 1518. Karin avioitui uudelleen arviolta 1518-1520 Jöns Michelsson till Moisio kanssa ja he saivat perillisiä aikaisintaan seuraavasti: Mårten sn1520, Brita sn1522 ja Margareta sn1525.
Brita Jönsdotter meni naimisiin itseään vanhemman Olof Hansson till Muurlan kanssa. Vihkivuotta ei tiedetä mutta oletetaan Britan olleen noin 20v, joten heidän ainoan lapsensa Annan voidaan arvioida syntyneeksi aikaisintaan noin 1542.
Olof avioitui uudelleen Brita Håkansdotter Slangin kanssa ja voidaan arvata että heidän lapsensa Brita Olofsdotter ja Karin Olofsdotter syntyivät aikaisintaan 1544 ja 1546.
On ajateltu että Brita Håkansdotter Slang olisi ollut aiemmin aviossa Olof Olofsson (Pederson) Galtin kanssa. Koska toisaalta mainittu Olof Galt oli ollut tahollaan aiemmin naimisissa ilmeisesti Kuggbölen perijättären kanssa, josta siunaantui lapset Karin Olofsdotter ja NN OLofsdotter. Heidän on oltava syntyneitä 1505-1512, koska myöhemmästä Olofin liitosta Britan kanssa oli siunaantunut Erik Olofsson sn 1515.
Tämä ketju monine liittoineen voi olla oikein koska katsottaessa Olof Galtin kannalta niin kolme lasta kahden vaimon kanssa välillä 1500-1515 ei ole mahdoton. Samaten kaikki näyttäisi olevan kunnossa katsottaessa liittoja Olof Hansson till Muurlan kannalta; kaksi vaimoa ja kolme lasta välillä 1542 - 1546 tuntuu normaalilta. Sen sijaan katsottaessa asiaa Olofin jälkimmäisen vaimon Brita Håkansdotterin kannalta käy ilmi mahdottomuus: Erik Olofsson sn1515, ja toisen miehen kanssa Brita Olofsdotter sn1544 ja Karin Olofsdotter sn1546. Tämä aiheutuu Brita Jönsdotterin syntymisestä vasta 1520 luvulla. Brita Håkansdotterille kahden lapsen synnyttäminen on ollut kova paikka yli 50vuotiaalle.
Impola on esittänyt tämän teorian kahdesta Olavista kirjassaan s115. Sitä on näin katsottuna helppo epäillä mutta todistuskin löytyy, sivulta 386.
Jokin tässä päättelyketjussa todennäköisesti heittää mutta en vielä tiedä mikä!

jjj

12.10.13, 13:00

Helpottaakseni perimysjärjestyksen hahmottamista tein oheisen kaavion Galt-suvun päähaarasta. Henkilöt löytyvät Say:sta mutta heidän väliset suhteensa ovat epävarmoja joten mielipiteiden vaihto on tervetullutta.

A.K.Johansson

20.10.13, 15:30

Kemiön Torsbölen ja Skäggbölen tilojen perimiset voisivat antaa lisätietoa Kyynämäen Olof Larssonista, joka omisti yhden tilan Torsbölessä ja mainitaan myösGermudsvidjassa yhdessä Lars Pedersson Galtin (?) kanssa. Jos Olof oli itse sukua Pohjankylään (veli Jöns Larsson), hän saattoi olla sukua Erik Olssonin vaimolle. Jos taas Olofin (toinen?) vaimo olisi ollut sukua Galt-suvulle, selittäisi se tilojen hallintaa Kyynämäessä.
Kemiön Torsbölessä oli vuonna 1540 SAY:n mukaan 12 tankoa veromaata ja ”loput rälssimaata”. Tämä ”loput”näyttäisi olleen kaksi tilaa, joista toisesta maksettiin flöteveroa, toinen oli rälssimaata. Rälssi oli 1540-50-luvulla ulkokylänmiesten hallussa: Lars Pedersson, Matts Jönsson sekä Nils Persson. He olivat todennäköisesti Peder Galtin lähipiiriä. Tilasta tuli säteri, kun Lasse Torkilsson muutti sinne asumaan. Lassen jälkeen tilalla asui leski Walborg ja 1500-luvun lopulla ”nobilis” Knut Larsson. Knut voisi olla Taivassalon Gunnarsbyssä mainittu Knut Galt (1567 Knut Larsson). Jos näin on, Taivassalossa asui veli Simon Larsson Galt 1540-70-luvulla. Strömman Margit voisi siten olla myös Galteja. Eikä ole mahdotonta, etteikö Taivassalon Strömman Olof Larsson olisi myös sama henkilö, joka Kemiössä ja Perniössä kytkeytyy Galteihin.
Torsbölen flötetila kuului 1540-luvulla Jöns Pederssonille. Jönssin kanssa tilalla mainitaan Nils Persson, ja myöhemmin Nilsin poika Grels. Nils Perssonin tapaa myös Olof Galtin Keffenkärr-nimiseltä tilalta.
Torsbölen veromaat jakautuivat 1540 kolmen miehen kesken: Erik Olsson (Kuggböle?), Matts Olsson (tyttären mies?) ja Olof Larsson (Kyynämäki?). Olof Larssonin tila siirtyi ilmeisesti pojalleeen Lasse Olssonille. Matts Olsson katoaa ja tila näyttäisi yhdistetyn hetkittäin Erik Olssonin verotilaan. Mielestäni tämä tila siirtyi 1500-luvun loppupuolella Erik Torkilssonille. Lasse ja Erik Torkilssonilla oli kytkentä Skäggböleen sekä Påvalsböleen, joista Margareta Melkkiläkin peri tiloja
(Impola 2011, 160, 251). Torkkelinpoikien isoäiti on saattanut olla sukua Peder Olsson Galtille tai tämän vaimolle. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan auta Kyynämäen Olavin henkilöllisyyden selvittämistä.

Anu Johansson

Kivipää

20.10.13, 18:04

Onkohan Kemiön Norrsundvikin Vestergårdissa 1550-luvulla näkynyt (SAY) Erik Ol(of)sson (pso. Anna) eri henkilö kuin esim. tässä ketjussa mainitut kaimansa?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1305002
________________
Matti Pesola

A.K.Johansson

03.01.17, 21:04

Olisi kiinnostavaa virittää tämä Perniön Kyynämäkeä koskeva keskustelu uudelleen käyntiin, ja keskustelua voisi laajentaa koskemaan myös Paarskylää, Pohjankylää ja Pyhäjokea, koska tiloja ovat osin hallinneet 1500-luvulla samat henkilöt ja suvut. Asiasta voisi muutaman vuoden jälkeen jollain löytyä uuttakin tietoa, ja muillakin sivuilla löytynee samaa aihepiiriä koskevia tietoja.
Anu Johansson

Kivipää

04.01.17, 12:38

Hyvä ajatus. Kiitos Anu siitä, että olet tuonut uusia avauksia 1400-1500-lukujen sukuihin liittyvään keskusteluun. Kemiön ja Perniön rälssimaiden omistussuhteissa on vielä mielenkiintoista selvitettävää. Ja kuinka ollakaan, niin myös Ispoisten Sigfrid on siellä(kin) mukana.

Matti Pesola

A.K.Johansson

24.01.17, 22:22

Tämä aiempi keskustelu on koskenut Perniön Kyynämäen tilojen omistuksia. Jatkan Olof Larssonin henkilöllisyyden selvittelyä ja laajennan keskustelua Pohjankylään, sillä Olof Larsson niminen henkilö omisti myös Perniön Pohjankylässä tilan. Häntä ei ole mainittu SAY:ssa, mutta hänen hallussaan ollut tila saattoi siirtyä (veljen?) Jöns Larssonin haltuun. 1500-luvun alussa Pohjankylässä yksi tila oli kuulunut jollekulle Larsille (Impola 2011, 319).

”Kyynämäen Olof” toimi Perniön käräjillä lautamiehenä 1550-luvulla. Pidän tätä Olof Larssonia samana henkilönä, joka omisti flötetilan 1540-50-luvulla Kemiön Torsbölessä, jossa tilan pitoa jatkoi Lars Olofsson. Kemiön kesäkäräjillä 1561 juuri Kyynämäen Olof Larsson sai itse tuomion lyötyään Svidjan Olof Jönssonia (Digiarkisto/ Näsin kartanon sakkoluettelot 1561-1561; 937).
Olof Larsson mainitaan 1540-50-luvulla Torsbölessä, samoin Kuggbölen Erik Olsson ja Galt-sukuun kuuluneita henkilöitä. Myös Erik Olssonilla oli hallussaan Pohjankylän tila. Erik Olssonin isä tai äiti on kuulunut Kuggböle-sukuun. Hänen pojallaan Per Erikssonilla ja Melkkilän Margareta Pedersdotterilla (isä Peder Galt, äidinäiti Birgitta Jönsdotter Kuggböle) on ollut samanaiheinen vaakuna (Pyhä Mikael ja käärme).

Kyynämäen Olof Larssonilla tai hänen vaimollaan on ollut sukusiteitä myös Mette Gregersdotteriin (Horn). Syy siihen, että Olof Larssonin nimi on mainittu vuorotellen Metten ja pojan Grelsin kanssa vuodesta 1567 alkaen tilalla, voi johtua siitä, että Olof Larsson oli jo kuollut, ja hänen poikansa Erik Olofsson oli vielä alaikäinen. Olen ehdottanut, että Olofin toinen vaimo ja Erikin äiti voisi olla Anna, joka eli leskenä 1567 alkaen Taivassalon Strömmassa. Tämä puoltaisi sitä, että joku muu vastasi Kyynämäen tilan hoidosta. Strömman tilalla on mainittu Lasse Olofsson. Kyynämäki ja Strömm voisivat kytkeytyä Kahiluodon omistajiin. Mutta olisiko "Anna" ollut Metten ja hänen puolisonsa Olof Jönssonin tytär? Mistä Olofin oikeus Kyynämäen hallintaan olisi tullut?

Kyynämäen Olof Larsson voisi olla myös henkilö, joka hallitsi jonkin aikaa yhtä Paarskylän tilaa. Jos Olof Larssonin ja Lars Clemetssonin Paarskylän tilat menivät 1560-luvulla Peder Spåran leskelle Melkkilän Margareta Pedersdotterille (Galt), ja jos pari muuta tilaa kuului Peder Spåran sisaren Margareta Jönsdotterin perillisille (Impola 2011, 318), huomattava osa Paarskylää oli kuulunut Jöns Jönsson Spåran perillisille. Olisi ymmärrettävää, että Olof Larssonin hallussa oli ollut yksi Paarskylän tila, mikäli hänen isänsä Lars olisi ollut Peder ja Margaretan Spåran serkku.

Jos Olofille ja hänen mahdolliselle veljelleen Jöns Larssonille etsii isäkandidaattia, Pohjankylän Larsin ”pitäisi olla” Lars Månsson - kuten Johan Silfverspåra oli sukulinjansa esittänyt.

Ajallisesti sopiva vouti Lars Månsson toimi 1500-luvun alkukymmenillä Huittisissa ja Kokemäella, sitten Turun linnassa. - Onko hänestä tietoa? Olisiko hänen vaimonsä perinyt Perniön Pohjankylää? Se, että Greger Jacobsson Hornin tyttären (Christinan?) tekemän surman sakkomaksun välitti kruunulle Turun linnan vouti Lars Månsson. Miksi juuri hän? Sukulainen?

Perniön Laukon Peder Nilsson peri äitinsä suvulta Leipyölin, Pohjankylää, ja Pederin jälkipolvet ovat saattaneet lunastaa Pyhäjokea, jota omisti 1300-1400-luvun vaihteessa Pederin äidin isä Hartviq Flög. On vaikea ajatella, että Greger Jakobssonin perillisten haltuun tulleet Leipyöli ja Pyhäjoki eivät olisi periytyneet Peder Nilssonilta. Gregerillä, hänen vaimollaan, sisarellaan, tämän miehellä tai isällä Jakobs Olsson Hornilla on ollut jokin rooli perimyskuviossa. Gregerin isä Jakob Olsson Horn eli samaan aikaan kuin Laukon Peder Nilsson. Peder Nilssonin äiti oli ollut naimisissa Jakobin veljen Jusse Olosson Hornin kanssa. Voisiko Jakob olla perinyt edesmenneen veljensä osuuden?

Greger Jacobsson ei kuitenkaan näyttäisi perineen Pohjankylää. On kuitenkin mahdollista, että hänen sisarensa Cecilia Jakobsdotter olisi voinut periä tilan Pohjankylästä. Cecilian tyttärentytär Cecilia Engelbrektsdotter omisti yhden tilan Halikon Rikalasta ja kaksi tilaa Porvoon Hagasta ja Kräpelbystä (Impola 2011, 75). Hänen poikansa Nils Perssonin (till Pepot) ja vaimon Hebla Månsdotterin vaakunat ovat olleet mm. Porvoon kirkon ohella Perniön kirkossa (Impola 20011, 311). Yksi Pohjankylän tiloista oli 1550-luvulla jonkun Per Nilssonin hallussa, ja näyttää siltä, että tila siirtyi Nils Perssonille. Tämä ja Erik Nilssonin tila siirtyivät kruunun haltuun 1500-luvun lopulla (ödisjord 9 st, 2 cronoland), ja 1600-luvun alussa tilat nähtävästi läänitettiin Muurlan Hans Lindelöfille.
AKJ

A.K.Johansson

01.04.17, 15:41

Jatkan edelleen Perniön Kyynämäen Olof Larssonin ja Kemiön Kuggbölen Erik Olofssonin henkilöllisyyden ja heidän mahdollisten sukulaissuhteiden pohdiskelua.
Perniön Pohjankylän Jöns Larsson avioitui Olof Hansson Muurlan ensimmäisestä avioliitosta syntyneen tyttären Annan kanssa. Anna peri Muurlan Walkjärven. Jöns Larssonin Pohjankylän tila näyttäisi periytyneen jälkipolville. Tilalta suoritettiin ratsupalvelua 1600-luvun alussa. Jos kyse on rälssitilasta, joka oli ollut aiemmin Olof Larssonin nimissä, voidaan olettaa, että tilan haltija 1500-luvun alkupuolella oli heidän isänsä Lars, jonka henkilöllisyys ei ole selvinnyt. Jöns Larssonin avioituminen osoittaa, ettei hän kuulunut Muurla-sukuun, ja tuskinpa hänen veljensäkään.
Kyynämäen Olof Larssonin poika Erik Olofsson ja Kuggbölen Erik Olofssonin tyttärentytär ovat olleet naimisissa. Olof Larsson ja Kuggbölen Erik Olofsson eivät näin ollen olisi olleet lähisukulaisia.
Kyynämäen Olof Larssonilla ja Kuggbölen Erik Olofssonilla on ollut hallussaan Pohjankylässä tila, mutta omistuksille ei tunnu löytyvän yhteistä nimittäjää. Kuggbölen Erik on liitetty Muurla-sukuun. Ramsay on esittänyt, että Erikin äiti olisi ollut Brita Håkansdotter, jonka toinen mies oli Muurlan Olof Hansson (http://runeberg.org/frfinl/0427.html). Erikin äiti on mahdollisesti ollut Britan Slangin ensimmäisen Olof-nimisen puolison ensimmäinen vaimo (vrt. Impola 2011,115). Erik ei tiettävästi perinyt Brita Slangia eikä Olof Hanssonia. Erik Olofssonin Pohjankylän tila on ollut eri tila kuin Olof Hanssonin Risa-niminen tila. Erik Olofssonin tila on ollut Storpojoby, josta 1600-luvun alussa aikana on käytetty nimeä Pojogård, eli todennäköisesti kyse on Pohjankartanosta.
Erik Olofsson on yhdistetty myös Galt-sukuun, joskaan Erik eivätkä hänen perillisensä ole tätä sukunimeä käyttäneet. Kyynämäen Olof Larssonilla ja Erik Olofssonilla oli kummallakin verotila Kemiön Torsbölessä, jossa ilmeisesti myös Galt-sukuisilla oli rälssi- ja flötemaata. Erik peri Kuggbölen sekä sisarensa Karinin kanssa tiloja Skäggbölestä ja Torsbölestä. Kemiön tilojen perintö voisi selittyä isän veljenosuusperinnöllä.
Birgitta Jönsdotterin (isä Jöns Jönsson till Kuggböle) tytär avioitui Per Olsson Galtin kanssa. Birgitta Jönsdotterin perillisten menettämien Skäggbölen ja Torsbölen perintöosien palauttamisvaatimuksissa Kuggböleä ei mainittu. Kuggbölen "perinnönjako" on siten tapahtunut jo aiemmin. Birgitalla on ilmeisesti ollut myös toinen tytär, joka peri tiloja mm. Skäggbölestä (Erik Andersson > Knut Henriksson till Kalmusnäs).
Erik Olofssonin sisar Karin ei tiettävästi omistanut Pohjankylää, joten Erikin haltuun tullut tila on ollut hänen vaimonsa perintöä (ks. Impola 2011, 115). Erikin on arveltu olleen naimisissa kahdesti. Per ja Karin ovat ensimmäisestä avioliitosta, Valborg ja Gabriel Sigfridssonin vaimo toisesta liitosta.

Erik Kuggbölen ensimmäinen vaimo on ollut sukua Anders Boijelle, mahdollisesti tämän tytär. Per Eriksson peri Pohjankartanon; palaan tähän tuonnempana. Per Eriksson jakoi Matts Simonssonin kanssa Arlapahden. Arpalahden tilanpuolikasta hallinnut Ingeborg on ollut Erik Olofssonin leski. Sauvon Hennabölen omistus viittaa myös Anders Boijen perillisiin. Hennaböleä (Hemböle) omistivat sisarukset Per Eriksson ja Karin Eriksdotter sekä Måns Nilsson (Stiernkors), jonka vaimo oli Karin Hansdotter Starck. Karinin sisaren Anna Hansdotterin äiti oli ”hustru Kadrina till Pojoby” eli Anders Boijen tytär. Hennaböle näyttää jaetun ainakin Boijen sisarten kesken.

”Pojobyn” Erik Olofsson vaikutti myös Turussa (ks. Impola 2011, 385-386; http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11267-p-4.html). Kerstin Knutsdotter antoi torin varren kivitalon tytärpuolelleen Kerstinille ja tämän puolisolle Erik Olossonille. Asiakirjan allekirjoittajina ovat Kerstin Knutsdotter eli Erikin anoppipuoli, Thomas Jönsson Ryting eli Erik Olofssonin miniän Saran isä sekä Simon Thomasson, joka oli Paraisten Kapellstrandin isäntä ja Anna Hansdotter Starckin puoliso. Annan äiti oli siis ”Kadrina till Pojoby”. Erikin vaimon Kirstin/Kerstin Larsdotterin (Finne?) äiti on siis joko ollut Anders Boijen tytär ”Pohjankylän Katriina” tai hänen sisarensa. Jos kyse on Lars Finnen ja Anders Boijen tyttären avioliitosta, edellyttää se, että Lars Finne olisi ollut naimissa kolmesti.
1544-03-19 Kerstin Knut Danssons dotters gåvobrev på en stengård med tre stenbodar och källare vid torget i Åbo till Erik Olsson och hans hustru, som är Kerstins styvdotter. Original med 3 sigill (Kerstin Knutsdotter, Thomas Jönsson (Ryting) och Simon Thomasson) och spår av 2 sigill. (Tryckt i Bidrag till Finlands historia 3, nr 204).

Vuodelta 1526 olevassa asiakirjassa (DF 6278) on mainittu joku Hans Boye. – Voisiko tämä olla juuri Hans Persson (Starck?), joka oli naimisissa Anders Boijen tyttären Karinin kanssa? Miten Anders Boije oli saanut Pohjankylän tilan haltuunsa? Asuiko Anders Boije Teijolla 1470-luvulla? Andersin pojanpoika Anders vaikutti Teijolla 1500-luvun loppupuolella. (”Anders i Tycke” DF 3676 v. 1477; ks. ”Anders Boijan” DF 4976, v. 1503; Impola 2011, 358).
Anders Boijen isä oli Karl Andersson ja äiti Bengt Krokin tytär Margit. Karl Anderssonilla on ollut yhteyksiä Jacob Olsson Hornin perillisiin, sillä hän myi osan Porvoon Kallolaa Cecilia Jacobsdotter Hornin puolisolle Tuve Månssonille (DF 4349; vrt. DF 2609). Margit Krokin sisarista Gertrud tai Birgitta mainitaan olleen naimisissa jonkun Jacob Olssonin kanssa.
Pohjankylää perinyt Margit Hartwigsdotter oli naimisissa Jusse Olsson Hornin kanssa, joten mahdotonta ei ole, että Jacob olisi perinyt maata veljeltään. Jacob Olsson Hornin vaimona tunnetaan kuitenkin Gammelbyn Christina Ingesdotter. On myös mahdollista, että Pohjankylän perintö olisi peräisin Margit Bengtdotter Krokin äidin Margareta Widbrudsdotterin äidin suvulta asti.

Kuggbölen Erik Olofssonin Pohjankylän omistus on siis ollut hänen ensimmäisen vaimonsa perintöä. Jos Kerstin eli vielä vuonna 1544, Erik on avioitunut Ingeborg Eriksdotterin kanssa vasta 1540-luvun lopulla tai 1550-luvulla. Poika Per Eriksson mainitaan ehkä jo 1550-luvulla, mutta viimeistään 1565 Pohjankylässä (SAY Perniö) ja vuonna 1567 Paraisten Sandvikin tilalla (SAY Parainen). Per on siis vastannut tiloista isänsä kuoltua. Sandvikin tila siirtyi 1589 Ingeborgin toisen tyttären Walborgin miehelle Antonius Timmermanille.
Ingeborgin ”paraislaisuuden” myötä on ymmärrettävää, että hänen toinen tyttärensä avioitui Starck-sukupiiriin kuuluneen Gabriel Sigfridssonin kanssa. Kuggböle periytyi kuitenkin Erik Olofssonin ensimmäisestä avioliitosta olevan tyttären Karinin (& Frille Påvelsson) ja tämän tyttären Ingeborgin toisen miehen Thomas Henrikssonin kautta Starck-suvulle.

Anu Johansson

Benedictus

02.04.17, 09:57

”Pojobyn” Erik Olofsson vaikutti myös Turussa (ks. Impola 2011, 385-386; http://suku.genealogia.fi/archive/in...11267-p-4.html (http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11267-p-4.html)). Kerstin Knutsdotter antoi torin varren kivitalon tytärpuolelleen Kerstinille ja tämän puolisolle Erik Olossonille. Asiakirjan allekirjoittajina ovat Kerstin Knutsdotter eli Erikin anoppipuoli, Thomas Jönsson Ryting eli Erik Olofssonin miniän Saran isä sekä Simon Thomasson, joka oli Paraisten Kapellstrandin isäntä ja Anna Hansdotter Starckin puoliso. Annan äiti oli siis ”Kadrina till Pojoby”. Erikin vaimon Kirstin/Kerstin Larsdotterin (Finne?) äiti on siis joko ollut Anders Boijen tytär ”Pohjankylän Katriina” tai hänen sisarensa. Jos kyse on Lars Finnen ja Anders Boijen tyttären avioliitosta, edellyttää se, että Lars Finne olisi ollut naimissa kolmesti.
1544-03-19 Kerstin Knut Danssons dotters gåvobrev på en stengård med tre stenbodar och källare vid torget i Åbo till Erik Olsson och hans hustru, som är Kerstins styvdotter. Original med 3 sigill (Kerstin Knutsdotter, Thomas Jönsson (Ryting) och Simon Thomasson) och spår av 2 sigill. (Tryckt i Bidrag till Finlands historia 3, nr 204).
-------------
Ylläolevan mukaan siis pormestari Knut Danssonin tytär myi kivitalon Turun suurtorin varrelta tytärpuolelleen Kerstin Larsdotterille.
Tämä talo oli Brinkalan talo, jonka Kertin Larsdotterin 2. puoliso nyi Nils Birgerssonille 1560-luvulla.

Kerstin Larsdotterin äidiksi on mainittu Valborg Flemming, jonka poijat ensi aviosta Håkan Timmenssonin kanssa ovat siis Slang suvun alkajat.
Slangit kai jossain vaiheessa käräjöivät juuri Brinkalan taloa itselleen.

Tuo Kerstin Larsdotterin puoliso 1. Erik Olofsson oli vouti, jolla oli hankaluuksia Kustaa Vaasan kanssa ja taisi lopulta menettää päänsäkin siinä touhussa.
-------------
Laitan tähän toisessa ketjussa olleen koosteeni aiheesta. Laitan koko jutun, vaikak se ei koske aihetta.
Ketä olivat nuo kaksi Nilsdotteria, joista Brita sanotaan välbörig kvinnaksi. voisivatko liittyä tutkittuihin sukuihin?

Onko varmaa, että Erik Olofsson oli Pohjankylän omistaja, eräissä jutuissa häntä on arveltu jopa ruotsalaiseksi, hänellä taisi olla jokin miestappo ruotsissa.

A.K.Johansson

02.04.17, 14:05

Kiitos kommentista. Tunnet Brinkkalan kuviot parhaiten. Erik Olssoneja on ollut monia ja moneen kertaan kopioiduissa lähteissä on virheitä.
Joku Lars Finne hallitsi Kakskerran (Paraisten) Prinkkalaa vielä 1540-luvulla (SAY). Hänen jälkeensä mainitaan Kerstin (tytär vai vaimo?). Onko mahdotonta, että Kerstin Knutsdotterin puoliso olisi ollut Lars Larsson Finne, jonka ensimmäisestä avioliitosta olisi syntynyt tytär Kerstin Larsdotter?

Voi olla sattuma, että Kerstin Knutsdotterin lahjoitusasiakirjan allekirjoittajina olivat voudit Thomas Ryting ja Simon Thomasson – ilman että todistajilla oli sukulaissuhdetta lahjoituksen saajiin.
Erik Olofssonin poika Per Eriksson peri Pohjankylän tilan ja Erikin tyttärien jälkipolvet hallitsivat Kuggböleä. Per Erikssonin lampuodit hoitivat Erikin kuoltua kemiöläistiloja. Per Erikssonin puoliso oli Sara Thomasdotter (Ryting), joka sai haltuunsa Pohjankylän tilan. Kapellstrandin Simon Thomassonin puolison Anna Hansdotterin äiti on ollut ”hustru Kadrina till Pojoby” (Eerik Flemingin maakirjat, s. 132; ks. myös Impola 2011, 358). Simon olisi siten edustanut todistajana Erikin vaimon sukua. Arpalahden Matts Simonssonin ja Per Erikssonin omistukset puhuvat sen puolesta, että heillä on ollut yhteistä sukutaustaa. - Oli Kuggbölen Erikin ensimmäinen vaimo Kerstin Larsdotter tai ei, katson, että Pohjankylän tila oli Per Erikssonin äidinäidin perintöä Anders Karlssonin (Boije) suvulta.
AKJ

A.K.Johansson

02.04.17, 14:28

Tarkoituksena oli siis yrittää selvittää Kyynämäen Olof Larssonin ja Erik Olofssonin taustoja. Heillä on todennäköisesti ollut kummallakin omistuksia Pohjakylässä, ja siksi laajensin tätä keskustelua Pohjankylään.
Tässä vielä hajatietoja Perniön Pohjankylästä. Isojaon aikaan (1788-92) Pohjankylässä oli yhdeksän tilaa: Uotila, Jussila, Halla, Nirva, Mattila, Risa, Frälse ja kaksi Ristkankareen tilaa ( ks. esim. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1802). Pohjankartano on saattanut olla vielä keskiajalla osa Pohjankylää. Pojogård oli siis Per Erikssonin perimä tila.
Yksi Boije-suvun mahdollisesti omistuksessa olleista tiloista (ks. Karin Andersdotter Boije) on saattanut siirtyä Nils Andersson Boijen vaimo Brita Christersdotter Hornin kautta Joensuun kartanon alaisuuteen. Frälssi-niminen tila (½ hm) kuului Christer Classon Hornille, joka oli ottanut haltuunsa myös vanhan myllynpaikan ja rakennuttanut siihen itse uuden (Perniön historia II, 224).
Korsgård eli Ristikartano mainitaan 1560 yksinäistilana ja ”kuninkaan omana” (SAY), joka sekin läänitettiin Per Erikssonille ja pantattiin myöhemmin Erik Bertilssonille. Lindved Classonin haltuun tila oli siirtynyt 1620-luvulle tultaessa. Anna Lindved Classonin vaimo riiteli 1623 Lasse Hendrikssonin kanssa Pohjankylän Tuohitunlammen 1/4 omistuksesta, jonka Ylikylän Jacob (mainittu uudistilallisena Yliskylässä 1555) oli omistanut.
Pohjankylästä puhuttaessa viitataan monesti Muurla-sukuun. Isosta kylästä tiloja omistivat monet muutkin. Muurlan Olof Hanssonin hallussa ollut säteritila oli nimeltään Risa, joka oli 1600-luvun alussa myös ”½ hm”. Tila siirtyi Joakim Diriksson Brandille, 1600-luvun alussa Brita Brandille ja sitten Hans Hansson Muurlan (Lindelöf) omistukseen. Mahdollisesti Muurla-suvulle kuului myös se neljän tangon tila, jonka haltijana mainitaan Hans Murainen (1540-80-luvulla).
Pohjakylän keskiaikaisista asukkaista ja omistajista on Brun-sukuun kuuluneiden ohella mainittu mm. ”Niclis Poya, Hans ibidem” (v. 1479, DF 3782), ”Hinrich Poijast” (vrt. DF 1820; 6239). Eräs ”Pojobyn Niilo” vaikutti Hämeenkylässä 1540-luvulla. Niclis Poyaa on arveltu Nils Finvidssoniksi. -”Philpus Niklisson av Finnilä säljer åt Nådendals kloster för 63 ½ mark i guld och reda penningar sitt fäderne uti Finnilä i Merimasku socken och sitt möderne uti Pojo gård i Bjärnå” (DF 4615). Laaditusta tiivistelmästä saa käsityksen, että keskiaikaisessa lähteessä tarkoitetaan Pohjankartanoa, mutta tekstissä mainitaan vain ”i Poya j Biærno”, joten kyse voi olla mistä tahansa Pohjankylän tilasta.
Katarina Pedersdotterin ja Finvid Jönssonin pojanpojat Finvid ja Philpus Nilsson vaihtoivat perintöosuuksia 1490-luvulla “at epter thet jach vpböd mith retta ærffda godz fæderne och möderne, som jach byte met myn kære broder Fynwedh Nilesson fran Biærna och til Fynnilæ” (DF 4590 v. 1495). Jos Philpus vaihtoi Pohjankylän perintönsä Finnilään, vaihto veljen kanssa voisi tarkoittaa, että Finvidille tuli kaksi osaa Pohjankylää.
AKJ

Benedictus

02.04.17, 16:06

Sorry, kiireessä sähläsin, enkä laittanutkaan tuota koostetta esille.

Hans Eriksson Brinkala taisi kuolla joskus 1603? aikoihin, poikansa ja tyttärensä vaikuttivat vielä paljon myöhemmin.

Vanhaa juttua Brinkkalan talosta:
Palaan vähän taaksepäin tässä keskustelussa. Muutamia puheenvuoroja sitten kerrottiin kuningas Kustaa Vaasan puuttuneen Brinkkalan asioihin. Kyse oli silloin kivitalosta Turussa, jonka Erik Olofsson oli ostanut Kristina Knutintyttäreltä.
Tarinaa talonkaupoista kerrotaan Tukholman raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa
v.1578.
"Hans Hane osoitti Kuninkaan kirjeellä (nähtävästi Erik XIV) vaimo Kirstille ja hänen pojalleen mainitulle Hans Erikssonille, että em. talo oli verojen vuoksi joutunut kruunulle kuninkaan isän kuningas Kustaan aikana.
Ja vaikka sama talo oli saatu takaisin, oli Olof Eriksson, jonka Kirsti oli ottanut miehekseen mainitun Erik Olofssonin kuoltua, myynyt talon edesmenneelle Nils Birgerssonille 200 Unkarin guldenista, 700 kuningas Kustaan rahasta ja 7 kyynärästä englantilaista kangasta"
Monimutkaisen kaupan selvittely jatkuu, mutta jo tästä käy ilmi ettei kyse ollut maatilasta vaan kaupunkitalosta ja että Erik Olofsson oli joutunut velkoihin valtiolle virkamiehen hommassaan.
Lisäksi kannattaa muistaa, etteivät nämä Brinkkalan sukuun kuuluneet henkilöt olleet aatelisia, vaan tavallisia virkamiehiä ja porvareita Turussa. Vasta Hans Erikson aateloitiin, mutta vain hän ja hänen perillisensä.
Keskustelussa esiintynyt vaimo Kirsti Brinkkalasta oi mielestäni Kirsti Laurintytär, Erik Olofssonin vaimo.

Liisa R
-----------------------
Aulis Ojan mukaan Brinkkalan-suku menisi seuraavasti:

Lauri Niilonpoika (Finne)
- pso I Valpuri Henrikintytär (Fleming), I vaimon I pso Haakon Tidemaninpoika,
- pso II Kristiina Knuutintytär (isä Knut Daninpoika); II vaimon I pso Mauno Olavinpoika

Jolla tytär I aviosta(Valborg Flemingin kanssa):
Kristiina Laurintytär, pso I Erik Olavinpoika, pso II Olavi Erkinpoika.

Lapsia:
Hannu Eerikinpoika till Brinkkala
tytär, pso Turun kaupunginkirjuri Hannu Hane

Mahdollisesti myös:
- Turun porvari Pietari Eerikinpoika Säämiskämaakari
- Etelä-Suomen kihlakunnankirjuri Matti Eerikinpoika k.1599

Eli Kristiina Knuutintytär oli Erkki Olavinpojan anoppipuoli.
__________________
terveisin
Antti Järvenpää

Kuten ylläolevasta selviää oli porvari Lars Finnellä kaksi vaimoa, 2. vaimon Kristiina Cnutsdotterin vävypuoli oli siis vouti Erik Olofsson, jonka velkojen takia tämän hankkima Turun Brinkalan talo oli välissä vierailla. Hans Hane oli siis Hans Eriksson till Brinkalan lanko.
Siis vouti Erik Olofsson Kirstin Larsdotter Brinkalan puoliso osti kaupunkitalon Turusta, eikä ollut Brinkalan maatila/Kartanon omistaja Kakskerrassa.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166080

Hans Erikssonin äidin isä Lars Finne ja vaimonsa Valborg Henriksdotter Fleming siis omistivat Kaarinan Kakskerran Brinkalan kartanon, silloin tosin lienee ollut vaatimaton, koska kerrotaan Hans Erikssonin rakentaneen sinne tiilitalon.
Brinkala oli ollut Turun luostarin tiilitehdas, joten se on joutunut Luostarilta Kuningas Kustaa Vaasalle ja tältä varmaankin kaupalla Lars Finnelle.
---------------------------
Olof Eriksson, jonka Kirsti oli ottanut miehekseen mainitun Erik Olofssonin kuoltua, myynyt talon edesmenneelle Nils Birgerssonille 200 Unkarin guldenista, 700 kuningas Kustaan rahasta ja 7 kyynärästä englantilaista kangasta"

Tuo yllä on aika kiinnostava seikka!
Brinkalan Kristina Larsdotterin 2. puoliso Olof Eriksson oli myynyt Brinkalan talon Nils Birgerssonille.

Ajankohta lienee 1560 lukua, koska asiaa käsiteltiin 1578.

Koska Brinkalan talon osti Nils Birgersson, saattoi siihen kauppaan kuulua myös suvun hautapaikka, eli Brinkalan kuori.

Voidaanko vetää johtopäätös, että Nils Birgersson Brinkalan omistaja, olisi ollut Kirstin ja Brita Nilsdotterien isä.

Kuten olen esittänyt, olisi kamreeri Sigfrid Sigfridssonin äiti ollut Kirstin Nilsdotter, ja isänsä Sigfrid Mårtensson porvari Mårten Kyrön poika.

JOS tämä Nils Birgersson voidaan yhdistää Brinkalan kuoriin ja Kirstin Nilsdotteriin, selittäisi tämä myös että kuorissa olisi jo kamreerin isän hauta, kuten myös tämän Nilsin.
Kamreeri olisi siis perinyt Brinkalan kuorin äidiltään Kerstin Nilsdotterilta, mikä tuntuu aika luontevalta, koska hautapaikat olivat kalliita ja kokonaisen kuorin osto olisi tainnut olla kallis ja luultavasti mahdoton hankinta, monilta omistajilta.

Koska Brita Nilsdotteria kutsuttin välbörig kvinna nimellä eli hyväsyntyinen eli rälssinainen, tarkoittaisi tämä, että tuo Nils Birgersson oli rälssimies.
-----------------
Jos Pohjankylän Erik Olofsson on sama kuin Brinkalan vävy, vouti Erik Olofsson, on tällä täytynyt olla aiempi puoliso, ennen Kerstin Latsdotteria, koska nämä Brinkalan sukuiset tunnetaan.

Oli Kuggbölen Erikin ensimmäinen vaimo Kerstin Larsdotter tai ei, katson, että Pohjankylän tila oli Per Erikssonin äidinäidin perintöä Anders Karlssonin (Boije) suvulta.
AKJ
Jos Kirstin Larsdotter olisi 2. vaimo niin silloin Erik Olofssonilla on hyvinkin voinut olla 1. vaimo ennen Kerstiniä, eli Per Eriksson ja vaikka tyttäriä useampia.

Benedictus

02.04.17, 20:31

Lainaus:
Olen ehdottanut, että Olofin toinen vaimo ja Erikin äiti voisi olla Anna, joka eli leskenä 1567 alkaen Taivassalon Strömmassa. Tämä puoltaisi sitä, että joku muu vastasi Kyynämäen tilan hoidosta. Strömman tilalla on mainittu Lasse Olofsson. Kyynämäki ja Strömm voisivat kytkeytyä Kahiluodon omistajiin. Mutta olisiko "Anna" ollut Metten ja hänen puolisonsa Olof Jönssonin tytär? Mistä Olofin oikeus Kyynämäen hallintaan olisi tullut?

http://runeberg.org/frfinl/0134.html
http://runeberg.org/frfinl/0220.html
http://runeberg.org/frfinl/0217.html
http://runeberg.org/frfinl/0219.html

A.K.Johansson

03.04.17, 06:20

Toistaiseksi ei ole muuta selitystä ollut kuin Galtit. Taivassalossa on asunut myös Galt-sukua, joten vaimon suku selittäisi Olof Larssonin Kyynämäen omistuksen, samoin Strömman Annala-nimisen osatilan ja Kemiön Torsbölen tilan omistusta. Metten puolisoa Olof Jönssonia on pidetty Galt-sukuisena. Se, että "Anna" olisi Metten tytär ei oikein tunnu oikealta, sillä silloin Olofin ja hänen vaimonsa perilliset olisivat todennäköisesti perineet jotain Metten suvulta.
AKJ

Benedictus

10.04.17, 20:57

Lainaus:
Innamon saari ja kylä - osa 2

Granitin sukukronikasta

http://www.pbk-pvk.fi/images/innamo/small/dido2.jpg (http://www.pbk-pvk.fi/images/innamo/large/dido2.jpg) Dido Björkblad

Muistelmateos Tusen öar sisältää metsänhoitaja A. W. Granitin kirjoittaman Fagerströmien nauvolaissuvun kronikan. Sen mukaan Innamon saariryhmä olisi keskiajalla kuulunut eräälle hansakauppiassuvulle. 1500-luvun alussa sukua edusti Jöns Gaut tai Gote Gotlannista.
Innamo sijaitsi noina aikoina vilkasliikenteisen väylän varrella ja kylässä vieraili sekä kruunun väkeä, postinkuljettajia että muitakin matkalaisia. Aluksia todennäköisesti muonitettiin täällä ja saarelaiset järjestivät kyyditystä tarvitsijoille. Saaren elinkeinoihin kuului luultavasti myös purjealusten rakentaminen Turun porvaristolle.

Jöns Gautin poika Henrik Jönsson, yleensä Henrik Innamaksi kutsuttu, oli niiden aikojen etevimpiä laivureita ja kauppamiehiä. Niinä vuosina kun Juhana Herttua asui Turun linnaa, oli Henrik hänen uskotuin "matkamiehensä", jonka huomaan hän uskoi toimeksiantoja sekä kotimaassa että ulkomailla. Henrik Innaman kuoltua hänen vaimonsa Walborg Eriksdotter (Valpuri Eerikintytär) jatkoi miehensä liiketoimia menestyksekkäästi. Valpuri Innamaan katu Turussa on nimetty hänen mukaansa.

Jönsin kuoleman jälkeen Innamo näyttää jaetun hänen kahden vävynsä, Frans Clemetssonin ja Hans Thomassonin kesken. Tiloja lienee kutsuttu nimillä Gaudis ja Storgård. Frans Clemetsson kuului oletettavasti Grabben sukuun. Hänellä oli monta lasta, joista poika Clemet peri tilan ensin. Myöhemmin tila siirtyi toiselle pojalle, Jöns Franssonille. Tämän tytär Margareta nai kruunun leivissä olleen perämiehen, myöhemmin nimismieheksi nimitetyn Henrik Mattssonin, joka kuoli vuonna 1635.
Hans Thomasson kuului otaksuttavasti erittäin vanhaan rälssisukuun Esping tai Clade, joka oli niihin aikoihin laajasti levittäytynyt Paraisten ja Korppoon seuduille. Hans Thomasson hallitsi Innamon päätilaa vuonna 1540 ja hänen jälkeläisensä aina 1690-luvulle asti. Hans Erikssonin myötä tämä sukuhaara sammui hallittuaan tilaa 160 vuotta. Sen jälkeen tila, jota silloin kutsuttiin nimellä Erikas, siirtyi perintönä toisessa sukuhaarassa, lähinnä Erik Erikssonille ja Johan Erikssonille, vielä isovihan jälkeenkin.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=962876
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=965562
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=967473
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=968886

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=962855
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=965534
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=967454
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=968873

Yllä on kronikkaa Innamon Saaren asukkaista.

Kiinnostavaa on yllä mainittu nimi Innamon isäntänä Jöns Gaut tai Gote.
Gote tarkoittanee saksalaista ,mutta tuo Gaut on outo.
Voisiko nimi GAUT olla väärin ymmärretty ja siinä olisikin GALT.

Tämä tuntuu ymmärrettävältä, koska Nauvossa on myös *GALTBY.

Vedin tuohon yhteenvedon SAY:stä. Sukuja tuntevat voivat pohtia, voisiko tuossa olla osa Galt sukuun kuuluvia, osa ehkä Espingejä?

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=769735
Mitähän omistuksia olivat nämä Nauvon Högsarin, Turun kirkkoherra Thomas Larssonin tilat, hänhän oli Henrik Innamaan vävy.

Seija Randell

16.04.17, 13:32

En ole perehtynyt Perniössä olleisiin aatelisiin tms. sukuihin. Kokonaisuus tuntuu vaikealta ja melkoista älykkyyttä vaativalta. Sallittakoon silti keskustelun osallistuminen.
Minun yksi esiäitini löytyy Perniön Saaresta; hän on Nils Nilssonin vaimo Carin Johansdotter, joka saamani tiedon mukaan olisi kuollut 7.5.1711.
Carinin äiti olisi Margareta Svensdotter, sitten Sven Henriksson (talollinen Saaren Isossatalossa 1634) ja hänen isänsä äiti Cecilia Horn af Lemo jne. Saamissani tiedoissa on laajalti näitä "parempia" sukuja, mutta ketju ei ilmeisesti ole aukoton. En nyt löydä merkintää siitä, missä kohdin varma tieto puuttuu, mutta esivanhempilinja kiinnostaisi selvittää. Kyse oli siis tyttären tietojen epävarmuudesta.
Toinen asia: miten näihin henkilöihin liittyy se "Karvalan Nisse", jonka sinetistä on kuva Halikon historiassa ? Hänen oletetaan em.perusteella asuneen täällä Karvalassa. Kauppakirjalla 25.11.1426 hänen vaimonsa Elin Vilkinsdotter myy tilansa syytinkiä vastaan pikkuserkulleen Margit Florikintyttärelle ja tämän pojalle Peder Niklissonille. Tilat hän on perinyt vanhemmiltaan ja veljiltään ja ne ovat Pojo ja Löfböle Perniössä ja Karvala Halikossa. Patronyymit eivät ihan täsmää, mutta jotakin yhteyksistä saattaa löytyä. En tiedä, voiko Niklis olla sama kuin Nils ?
Nimistä puheen ollen on hauska havaita Vilkin-nimen säilyminen. Setääni Viljoa kutsuttiin myös Vilkiksi. Ja onko siis Metta sama kuin Märta vai ymmärsinkö väärin ?

A.K.Johansson

08.05.17, 22:27

Kertaan tuota Flög-suvun yhteydessä esittämääni teoriaa, josta voi olla liittymä myös Kyynämäkeen. Perniön Leipyöli sekä Pyhäjoki (Helgå) olivat jotenkin tulleet Greger Jakobsson Hornin ja tämän tyttärien omistukseen. Gregerin vaimoa ei tunneta.

Elin Vilkinsdotter, Halikon Karvalan Niilon vaimo, myi syytinkiä vastaan serkulleen Margit ”Floriks dotterille” ja tämän pojalle Peder Niklissonille vanhemmiltaan ja veljiltään perimänsä tilat Perniön Pohjankylästä (Pojoby) ja Leipyölistä (Lövböle, Leefweböle DF 1820, v 1426) sekä Halikon Karvalasta. Margitin patronyymi on asiakirjassa Flöriks dotter (https://sok.riksarkivet.se/dokument/sdhk/20769.JPG), ja oletan, Margitin äiti on avioitunut Hartvigin kuoltua Flörik Jönssonin kanssa (ks. DF 1537 v. 1418), ja tytärpuolta on kutsuttu Flörikin tyttäreksi.
Laukossa asunut Peder Nilsson sai noin puolet Pyhäjoen panttirahoista, kun tilalle suunniteltiin luostaria. Tila oli kuulunut Pederin äidin vanhemmille ”Peders moders föräldrar i förtiden” (DF 2650), eli tila oli Hartwig Flögin ja hänen vaimonsa, Inge Brunin tyttären hallussa.

Karvalan Niilon vaimo Elin Vilkinsdotter oli Vilkin Ingesson Brunin tytär. Inge Brunin vaimo Bengta on saattanut perinyt tiloja Halikosta ja Perniöstä. Lasse Brun myi Margit Hartvigsdotterin toiselle aviomiehelle Jusse Hornille tilan Rikalasta. Margit antoi Rikalan Naantalin luostarille saaden sieltä lepopaikan (DF 2709).
Rikalan tila saattoi periytyä Jakob Hornin perillisille, ja ehkä juuri tätä tilaa havittelivat Grels Olsson ja Spurilan Klas Kristersson (Impola 2011, 127).
Mielenkiintoinen sattuma on, että Halikon Karvalassa on 1540-luvulla joku Olof Larsson niminen henkilö (SAY, Halikko).

Kyynämäen kylän tilojen omistajatiedot ovat sekavat, kuten on todettu. Olof Larssonin oletettu poika Erik Olsson sai isänsä tilan verovapaaksi ”haft fritt sitt faders hm thet han besitter opå” (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=885477). Erik Olsson palveli itse ratsujoukoissa, mutta Olof Larsson ei suorittanut ratsupalvelusta (Impola 2011, 115). Kyynämäen kylässä oli vuonna 1540 10 tankoa veromaata, ja loput oli rälssimaata. Vaikka Olof Larsson on ollut ”adelsman, nobilis, libertas”, hänen Kyynämäen tilansa oli 1540-50-luvulla Jöns Jakobssonin viljelemä verotila. Mahdollisesti sama Jöns Jakobsson on mainittu 1559-1561 myös Leipyölissä (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=878920). Olof Larssonilla ja Grels Olssonilla (äiti Mette Gregersdr Horn) on voinut lisäksi olla yhteistä omaisuutta, mikä on aiheuttanut sekaannusta.

Grels Olssonin hallussa on ollut Kyynämäen kylän rälssimaata ja osa ”Karin reliktalla” (SAY, 1553). Rälssitilan lampuoti näyttäisi olleen Matts Henriksson.
Leipyölin flötetila (3 st 2 al) oli ulkokyläläisen hallussa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=878920), mutta Leipyölissä on 1559 mainittu myös Matts Henriksson sekä ”Sisel”. - Grels Olssonin tytär on ollut nimeltään Cecilia, mutta oliko tila jo luovutettu hänelle? Vuonna 1585 Leipyölin kummatkin tilat olivat Cecilian miehen Erik Henriksson nimissä.

Noihin kahteen 1550-luvulla Kyynämäessä ja Leipyölissä ilmenevään nimeen, Siseliin ja Kariniin, kiinnittyy huomio. Keitä he olivat? Grels Olssonin tytär ja isotäti ovat olleet Cecilioita. Myös Peder Spåran äiti oli Cecilia Hansdotter Fleming. Ja hänen sisarensa oli Karin. Olisiko mahdollista, että Hannuntyttäret olivat elossa vielä 1540-50-luvulla; toinen asui Leipyölissä ja toinen Kyynämäessä?

Kun vuonna 1537 ilmeisesti Mette Gregersdotterin aviomies Olof Jönsson kyseenalaisti Erik Flemingin Pyhäjoesta (1/4 tila) maksaman hinnan, asiaa oli todistamassa myös Peder Spåre. Erik Flemingin maakirjassa mainitaan, että ”Peder Spore, som oc en byrdeman är til samma godzit, huar thet jcke forbrutit wore, vm sit jnsegel medh mino egno til vitnesbyrd dhetta breff hengia lote…”- Oliko Peder Spore asianosainen vai miten tuo "byrdeman" on tulkittava? Onko niin, että Pederin äidinisä oli Hans Magnusson Flemming ja äidinäiti oli Greger Jakobsson Hornin tytär Christina, joka surmasi aviomiehensä ja teloitettiin (tuomio talvella 1525). Hans Flemingin vaimoa ei tunneta - eikä Christinan aviomiestä.

Linnunpään Truda oli lahjoittanut miehensä Lasse Bertilssonin kanssa Oorlahden tilan Naantalin luostarille vuonna 1451 (DF 2878), ja 1480-luvulla todettiin, että Hans Fleming oli pitänyt Oorlahtea laittomasti hallussaan (DF 4208). Voidaan olettaa, että jos Hans Flemingin vaimo on ollut Trudan jälkeläinen, Hans hän piti tilaa "omanaan".

Perniön Laukon Peder Nilsson olisi voinut avioitua Trudan tyttären kanssa ja heillä olisi saattanut olla kaksi tytärtä. Jos Laukon Sigfrid Mattsson avioitui ”Karin till Ekekullan” sisarentyttären kanssa, tämä Karin olisi voinut olla Greger Jakobsson Hornin vaimo. Greger todennäköisesti asui jo 1470-luvulla Pyhäjoella. Karinin Hauho-perintö voisi olla Skytte-suvulta.
AKJ

Seija Randell

09.05.17, 10:56

Riikola vain Rikala ?
Menee hiukan sivuun, mutta onkohan tuossa kysymys Halikon Rikalasta vai Riikolasta ? Nimet on joskus sekoitettu. Halikon vanhassa historiassakin mainitaan, että Riikola olisi ollut lampuotitila, mutta täytyy olla kyse Rikalassa olevasta tilasta, sillä Riikola on yksi niitä harvoja taloja, jotka säilyttivät veroluontonsa koko ajan. Nimien sekaannus on ymmärrettävä.
Nimittäin Riikola on naapurissani ja on puhuttu sen Luostarmäestä. Nyt varmistin sen sijainnin. Naapuri kertoi paikalla olleen paljon isoja pitkanmuotoisia kiviä, jotka hän oli kuljettanut pois. Ilmeisesti kivet olivat sen verran erikoisia olleet, että oli yritetty katsoa, lukisiko niissä jotakin. Paikka on lähellä jokiuomaa, töyräällä, ja siitä meni vielä 50-luvulla tie. Kysymys ei siis ole voinut olla mistään torpasta, josta löytyisi vain nurkkakivet.
En tiedä, miten nämä rakennukset luostarille tehtyyn lahjoitukseen liittyisivät, mutta sitä pitäisi todennäköisenä, että luostarille lahjoitettu tila on Riikolassa eikä Rikalassa.
Asun tosiaan Karvalassa, jonka pihapiiristä löytyy esihistoriallisten indikaattorikasvien lisäksi (keskiaikaisia ?) lääkekasveja, hullukaalia ja keltanoa ja muuta mielenkiintoista. Sukuni on tullut tänne 1845, mutta Riikolassa se on ollut ainakin jo 1600-luvun lopulla.
Olen jäänyt myös miettimään niitä isoja kiviä, jotka löytyivät meidän myöhemmän rakennusken purun yhteydessä esiin tulleen vanhan navetan alta. Jonkun navetan takia lähes kuutiometrin kokoisia kiviä tuotu ? Laastiakin löytyi aika syvältä. Ja sitä nokista maata ja muuta löytyy sieltä sun täältä.
No, tämä nyt kuuluu sarjaan "eletty ja asuttu ennen".