Eric Grelsson Staversby 1730-1740

[raimoensio]

Olisiko Eric Grelsson ja vmo Maria Johansdr lapsineen voinut päätyä räätäliksi Porin Ruosniemeen n. 1745 ja sitten Noormarkkuun kartanon lampuodiksi?

[Essimi]

Saattaahan tuo olla mahdollista. Erik ja Maria vihittiin Staversbyssä 21.12.1729. Ruosniemen rippikirjassa (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5511234) on ilman ikää pari lasta, joiden syntymä saattaa löytyä jo Pohjanmaalta: Anna ja Maria.
Vähänkyrön syntyneistä löytyy Erich Grelsson -nimiselle isälle Greggilässä syntyneitä lapsia Simon 1731 ja Anna 16.12.1732, Mustasaaresta puolestaan löytyy Erich Grelssonille ja Maria Johansdotterille Staversbyssä syntyneet Johan 21.6.1730, Mats 4.2.1735, Maria 7.6.1736 ja Elisabet 5.11.1738.
Yksi lapsista kuoli Vähässäkyrössä 21.7.1732 Hiskin mukaan.
Vähänkyrön rippikirjoista ei pariskuntaa Greggilästä löydy (elleivät ole sotilas Erich Pousar? ja vaimonsa Maria http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6729091)
Tuskin ovat, koska lasten syntymien yhteydessä ei mainita isän ammattia.
Mustasaaren muuttoja tai rippikirjoja ei valitettavasti ole tarvittavalta ajalta ainakaan netissä.

[raimoensio]

Hei ja kiitos

Näyttää lohduttavalta

Vaimo Maria Johansdr kuoli Ruosniemessä 9.1.1755 ja kuolin iästä laskettuna saadaan sa 6.6.1701 (Stavarsbyssä Maria Johandr 8.8.1701)

Matts Ericsson kuoli 21.5.1743 >> syntynyt n. 14.12.1734
Anna Ericsdr syntynyt Pomarkun rk1804 mukaan 18.12.1735
Maria Ericsdr s. 1737 (arvaus)
Lisa Erics syntynyt Pomarkun rk1804 19.11.1741

Koska rippikirjojen syntymäajat ovat myöhään, niin ne ovat epäluotettavia. (Noormarkun ja Pomarkun kirjat puuttuvat 1745-1804)

Eric Grelssonin 2. vaimo oli Kaisa Johandr Klemetti Noormarkusta, josta muuttivat 1757 Pomarkun Längelmäen kylän Riutan lampuodiksi. Riutan oli ostanut verolle 1753 Noormarkun kartanot omistajat.

[metjipi]

Hej,
först behöver jag ursäkta att jag svarar på svenska.

Det ser nog ut som om Erik Grelsson och hustrun Maria Johansdotter kommit från Staversby i Korsholm.

Eriks härkomst känner jag inte till, men Maria Johansdotter var dotter till Johan Eriksson och Brita Thomasdotter på Galt hemman i Staversby.

Enl en tingsnotis från Mustasaari tinget i april 1744 får denna Maria Johansdotters man Erik Grelsson ut Marias "fäders arv" om "72dr kmt och en ko".

Med vänlig hälsning
Fredrik Eriksson, Vörå.

[raimoensio]

Tack

Men jag förstår inte "72dr kmt"

Eli on mahdollista ja luultavaa, että Maria Johansdrin mies Eric Grelsson on sama joka tuli Ruosniemeen ja sitten Noormarkun kartanon lampuodiksi.

Ruotsin kielen taito varmasti helpotti asioimista kartanon omistajien kanssa.

[Ingeborg Palmén]

Hej,
Luulen että se on 72 daler kopparmynt. Paljonko se sitten oli, sitä en tiedä, menen aina sekaisin näistä vanhoista rahoista. Onneksi en elänyt silloin, kun oli kupari ja hopeataaloja sekaisin. Ja seuraavalla vuosisadalla tuli vielä ruplat . . .
Mutta jo lehmä oli arvokas.

[Matti Lund]

Hej,
Luulen että se on 72 daler kopparmynt. Paljonko se sitten oli, sitä en tiedä, menen aina sekaisin näistä vanhoista rahoista. Onneksi en elänyt silloin, kun oli kupari ja hopeataaloja sekaisin. Ja seuraavalla vuosisadalla tuli vielä ruplat . . .
Mutta jo lehmä oli arvokas.

Tuo vuosi 1744 on hankala näin ulkomuistista arvioida rahan arvoa.

Nimittäin rahan arvo oli 1600 -luvulla aika vakaa, talous sangen kontrolloitua ja vakautta kesti 1730 -luvulle asti. Sen jälkeen taloutta vapautettiin ja alkoi hurja inflaation laukka. Pian yhtä kuparitaalaria isonvihan jälkeen vastasi kaksi taalaria ja siitä jonkin ajan kuluttua kolme taalaria. Aika nopeaan tahtiin.

Isonvihan aikoihin tavallinen rengin vuosipalkka oli 30 taalaria, isonvihan jälkeen 40 taalaria, mutta saattoi olla 1744 jo paljon enemmän.

Lehmän arvo oli myös venyvä käsite: hyvin lypsävä lehmä oli puolet arvokkaampi kuin nuori lehmä, jonka lopullisesta lypsävyydestä ei ollut vielä varmuutta.

Jossain vaiheessa lehmä oli yleensä sellaiset 20 taalaria, mutta en nyt uskalla antaa tarkempaa vuosireferenssiä.

Taurila kuului Mustasaaren selvästi kaksikielisiin kyliin, jossa huomattavalla osalla väestöstä oli sukujuuria varsinkin Vähäänkyröön, mutta jonkin verran muihinkin suomenkielisiin pitäjiin. On jopa vaikea arvioida tässä vaiheessa, kumpi kieliryhmä oli Taurilassa suurempi. Myöhemmin kun säilyneet Mustasaaren rippikirjat alkavat, joihinkin jaksoihin on merkitty asukkaitten kieli lähinnä sen takia, että seurakunnassa tiedettiin hankkia kullekin rippilapselle katekismus hänen oikealla äidinkielellään.

Asukkaitten kielen tutkiminen on sangen mielenkiintoista. Osa oli kaksikielisiä tai omaksuivat nopeasti asuinpaikan pääkielen, mutta tulee vastaan myös tapauksia, että asukkaat pysyivät suomenkielisinä polvesta polveen, vaikka asuivat koko ajan Mustasaaressa.

terv Matti Lund

[Kimmo Kemppainen]

Tähän raha-asiaanhan liittyi vielä sellainen kommervenkki, että ison vihan aikaan lyötiin hopeataalerin korvikkeiksi kuparisia hätärahoja, joiden päälle sitten ison vihan jälkeen lyötiin yhden kupariäyrin lantteja.

Kansa muistaakseni otti totuttuun tapaan kunnolla takkiin.
Kimmo Kemppainen

Tuo vuosi 1744 on hankala näin ulkomuistista arvioida rahan arvoa.

Nimittäin rahan arvo oli 1600 -luvulla aika vakaa, talous sangen kontrolloitua ja vakautta kesti 1730 -luvulle asti. Sen jälkeen taloutta vapautettiin ja alkoi hurja inflaation laukka. Pian yhtä kuparitaalaria isonvihan jälkeen vastasi kaksi taalaria ja siitä jonkin ajan kuluttua kolme taalaria. Aika nopeaan tahtiin.

Isonvihan aikoihin tavallinen rengin vuosipalkka oli 30 taalaria, isonvihan jälkeen 40 taalaria, mutta saattoi olla 1744 jo paljon enemmän.

Lehmän arvo oli myös venyvä käsite: hyvin lypsävä lehmä oli puolet arvokkaampi kuin nuori lehmä, jonka lopullisesta lypsävyydestä ei ollut vielä varmuutta.

Jossain vaiheessa lehmä oli yleensä sellaiset 20 taalaria, mutta en nyt uskalla antaa tarkempaa vuosireferenssiä.

Taurila kuului Mustasaaren selvästi kaksikielisiin kyliin, jossa huomattavalla osalla väestöstä oli sukujuuria varsinkin Vähäänkyröön, mutta jonkin verran muihinkin suomenkielisiin pitäjiin. On jopa vaikea arvioida tässä vaiheessa, kumpi kieliryhmä oli Taurilassa suurempi. Myöhemmin kun säilyneet Mustasaaren rippikirjat alkavat, joihinkin jaksoihin on merkitty asukkaitten kieli lähinnä sen takia, että seurakunnassa tiedettiin hankkia kullekin rippilapselle katekismus hänen oikealla äidinkielellään.

Asukkaitten kielen tutkiminen on sangen mielenkiintoista. Osa oli kaksikielisiä tai omaksuivat nopeasti asuinpaikan pääkielen, mutta tulee vastaan myös tapauksia, että asukkaat pysyivät suomenkielisinä polvesta polveen, vaikka asuivat koko ajan Mustasaaressa.

terv Matti Lund