Hopeavyöt, perintö ja varallisuus

[Benedictus]

Kaisa Kyläkoski toi blogissaan esille kiinnostavan tiedon, joka koskee vanhaa pukukoristetta vyötä.
Kyseessä on hopealla tai messingilla tai jopa kullallakin koristellut pukuvyöt, joiden arvo on ollut suuri senajan varallisuuteen nähden. Niistä ei liene tehdyn isompaa tutkimusta ja onkohan niitä paljoakaan säilynyt nykypäiviin.
Kyse ei siis ole pohjalaisten helavöistä vaan muuallakin maassa pidetyistä arvoesineistä.

Lainaus Kyläkoski:
Lehtien ja Sihvon kuvaus alkaa keskiajalta, jolloin väljä puku kaipasi vyötä. Niitä heloitettiin varallisuuden mukaan messingillä tai jalometalleilla. Olaus Magnuksen historiassa minulta on jäänyt huomaamatta huomio, että "1500-luvulla sekä naiset että miehet kantoivat yleisesti kullasta tai hopeasta tehtyä vyötä". Ei tainnut koskea kaikkia yhteiskuntaluokkia?

http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/

Tullitilit 1500-luvun lopusta kertovat messinkivöiden tuomisesta Euroopasta.
Varsinais-Suomesta Lehtinen ja Sihvo ovat löytäneet muutamia asiakirjamainintoja hopeavöistä. Paimion Martinus-kirkkoherran leskellä Brita Matintyttärellä oli vuonna 1597 testamentattavana kaksi 30 luodin painoista hopeavyötä ja kullattu vyö. Mynämäellä pantattiin 1666 hakasolvella varustettu hopevyö, jonka lähes 30 helaa oli kiinnitetty punaiselle verkapohjalle. Hiittisissä talollisen leski Maria Grelsintytär sai vuonna 1707 perintönä 40 1/2 luotia painavan hopeavyön, jossa oli yhdeksän kullattua levyä ja nappiin päättyvä ketju.

Aloitin tämän ketjun, koska näkisin noiden koristevöiden olleen myös tärkeä omaisuusmuoto, joiden periytyminen äideiltä tyttärille voisi kertoa sukusuhteista lisää tietoa, koska nuo vyöt on aina mainittu perinnön osina, senverran arvokaita olivat.

Tämä tuntuu olevan tuntematon sarka, siksi ajattelin, että kerätään tänne tietoa noista vöistä, jos joku suku-historian- tai kulttuurintutkija haluaisi asiaan perehtyä lähemmin.

Itselleni tulee mieleen Henrik Impolan Collinius suvun tutkimus.

Bertil Matinpoika esiintyy lähteissä myös ensimmäisen avioliittonsa perusteella. Hänen vaimonsa Margareeta Hannuntytär kuului samaan johtavaan satakuntalaiseen väestökerrokseen kuin Rautajoen Beata-rouva. Heidän häitään vietettiin Karkun Rainion nimismiestalossa viimeistään kesällä 1624. [36] (http://www.genealogia.fi/genos/66/66_150.htm#36) Margareetan isä nimismies Hannu Juhananpoika - erään myöhäisen jälkeläisensä muistelmissa "Hannes Birkarlen", viimeisiä pirkkalaispäälliköitä [37] (http://www.genealogia.fi/genos/66/66_150.htm#37) - oli yhdistänyt Rainion kylän talot 7 1/2 äyrin ratsutilaksi. Hänen leskensä Beata avioitui Ylä-Satakunnan kihlakunnan voudin Niilo Eerikinpojan kanssa. Äidin kuoleman jälkeen sisarukset, joihin kuului mm. Lilius-suvun kantaisä, Längelmäen kirkkoherra Henrik Rainenius, sopivat Niilo Eerikinpojan kanssa 1624 omaisuusjärjestelyistä: isäpuoli sai 200 hopeataalaria ja äidin kullatun hopeavyön sekä luopui vaatimuksistaan muuhun omaisuuteen ja nimismiesveroon. Margareetan osalle tuli mm. äidin vaatevarasto ja "arkinen hopeavyö" (hvardags sölfbeltte). [38] (http://www.genealogia.fi/genos/66/66_150.htm#38) Perintöselvittelyt jatkuivat vielä 1628, jolloin Bertil Matinpoika vaati langoltaan Juha Hannunpojalta vaimonsa osuutta kiinteimestä omaisuudesta sekä perheen hopeasta ja kuparista. [39] (http://www.genealogia.fi/genos/66/66_150.htm#39)

http://www.genealogia.fi/genos/66/66_150.htm

Hänen leskensä Beata avioitui Ylä-Satakunnan kihlakunnan voudin Niilo Eerikinpojan kanssa.
Tämä Beata oli perintöselvitysten perusteella aatelisen Dönsby-suvun tytär, joten kullatujen ja hopeisten vöiden olemassaolo liittynee hänen myötäjäisiinsä.

Löytyykö näitä arvovöitä miten paljon perinnönjaoista?

[Benedictus]

Tässä Elias Johansson Calleisen yo-matrikkelitiedoissa mainitaan myös sölfbelte perinnönosana.
Karkun ja Mouhijärven käräjät 6.–8.2.1682 s. 476 (Simon Larsson j Haudansari och Nykyrkio S:n förekom nu för Rätta och söckte på sin Swågers wägnar Christer Christerssons som j Stocholm tienar hoos hans Excell: Scheding Rosenhane det Arff och ett Sölfbelte som aff Befallningzman Sal: Johan Bertillsson j Kallis och Wirmo Sochn skall inlöst wara, och honom tillfalla borde effter sin Sal: Fader Christer Opbördzskrifware som bodde j Nykyrkie Sochn och Kaukola by aff sin Broders Erich Christerssons Enkia i Jalkawalla Margeta Hindrichzd:r som är j Annat Giffte med Clemet Jöransson Ib:m);

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1376

[Kataja]

Tässä Elias Johansson Calleisen yo-matrikkelitiedoissa mainitaan myös sölfbelte perinnönosana.
Karkun ja Mouhijärven käräjät 6.–8.2.1682 s. 476 (Simon Larsson j Haudansari och Nykyrkio S:n förekom nu för Rätta och söckte på sin Swågers wägnar Christer Christerssons som j Stocholm tienar hoos hans Excell: Scheding Rosenhane det Arff och ett Sölfbelte som aff Befallningzman Sal: Johan Bertillsson j Kallis och Wirmo Sochn skall inlöst wara, och honom tillfalla borde effter sin Sal: Fader Christer Opbördzskrifware som bodde j Nykyrkie Sochn och Kaukola by aff sin Broders Erich Christerssons Enkia i Jalkawalla Margeta Hindrichzd:r som är j Annat Giffte med Clemet Jöransson Ib:m);

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1376

Nuo viimeksi mainitut taitavatkin olla Suodenniemen Jalkavalan Koppelon väkeä. Pitääpä perehtyä näihin uudestaan. Minkä takia asia oli Mouhijärven käräjillä?
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=590186

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=590954&fullpic=1

Marjatta

[Jouni Kaleva]

Iin nimismies (ja epäilemättä paikkakunnan varakkain mies) Sigfrid Martinpoika Korvala kirjautti Iin talvikäräjillä 1645 testamenttinsa. Hänellä oli 5 tytärtä, joista nuorin, Annikka sai erikseen oman osuutensa lisäksi äitinsä vaatteet sekä 2 hopeavyötä (sålfbeltar).

Valitettavasti tämä Annikka häipyy näköpiiristäni. Olisi kiinnostavaa tietää, mihin nuo hopeavyöt sittemmin päätyivät.

[kkylakos]

Tuon Benedictuksen lainaaman blogikirjoitukseni osoite tarkemmin: http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2013/08/krinoliinista-hopevyohon.html

Tuomiokirjakortistosta voisi löytyä viitteitä näihin vöihin ja voi olla, että Rahwaan puku -kirjaa kirjoittaneet ovat niitä hyödyntäneetkin. Heidän tekstissään oli muistaakseni yksi esimerkki suvussa säilyneestä vyöstä.

Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa on näköjään vielä nämä tuomiokirjamaininnat vöistä. Eivät kaikki liity perintöihin, mutta kopsasin lisätodisteeksi esinetyypin suhteellisesta yleisyydestä. Ja samalla tuli esiin omia esiäitejäni vöiden käsittelijöinä ja haltijoina.

Jakob Jacobus Jacobi, Mascuensis 846 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=846). ... Naantalin RO 11.9.1661 (Wällärde H:r Jacob Jacobi Opå sijn Swer moders Wälb: Frw Hebla Oloffzdotter Stiern Kors wegnar, kärde till Madz Andersson, honom hafua bekommit till Lääns af Wälb: Frwn, et sölff belte, och sedhan dhz annorstedz pantsat, Nw fordrar hon sit igen),

Lars Leerman Laurentius Germundi, Ostrogotus 1386 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1386). ... Halikon ja Uskelan käräjät 28.2.–1.3.1673 20v (Huadh dett Sölf:r belttet wedhkommer, som Adjunctus i Halicko H:r Georgius Henrici [Herrainen] af Pastore i Halicko Sahl. H:r Æschillo Ambrosij bekommit så befans af 1670 åhrs Protocol Dat. den 8. 10. och 11. Octob. att alla bem: Sahl. Pastoris Mobilier eller löösörar, H:r Laurentio Leerman till dömbde ähro, dy och nu dömbdes H:r Georgius samma Sölf:r belttet H:r Laurentio restituera, och således sigh efter afsagde doom efterrätta),

Johan Saarman Johannes Johannis, Ostrobotniensis 2298 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2298). ... Lapuan käräjät 24.–28.7.1690 s. 94 (Rector Scholæ Wasensis Ehrewördige och Höghwällärdhe H:r Johannes Saarman Kärde till sin Swåger Hindrich Jacobsson Kauha i Cortane att Han till sigh tagit dhen Sölf:r beggare om 14 Lodh som Hans Sahl: Moder Honom Testamenterat ... Så berättadhe och H:r Sarman att Hindrich Sompi i Cauhafwa skall hoos sigh innehafwa ett Sölfwer belte och een Skedh utj Hwilken skedh och belte Samptel: 7 Sysken 3 Söner och 4 Döttrar skohle wara Låttägande Hwilket Sompis Hustru Nu Närwarande tillstodh ...);

Johan Nigraeus Johannes Georgii, Viburgensis 2532 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2532). ... KA mf. ES 1794 (gg 1) Pälkjärven käräjät 21.–22.2.1673 f. 116 (Framkom Kyrckieheerden her Johan Glumerus och framladhe denne Rättens Uthslag af den 19 febr: 1670, hwar Uthinnan förmähles, Att Anders Jäskeläin ähr pålagt worden, dett Sölfbelttet som han seijer sig funnit hafwa, till her her Gregorij[!] Nigræj fullmehtige bem:te her Johan tillhanda att lefwerera, Beswärandes att han dett inttet effterkommit, Uthan till her Samuel i Libelitz samma bälttet Lefwererat haf:r, Begärandes altså bem:te pastor her Johan, att her Nigræus till sin Rätt här Uthinnan förhielpas måtte, emedhan dett bältte hans Syster tillhörigt warit och hoon Uthan arfwingar död blifwit hafwer, hwar till her Samuels fullmechtige Kyrckieherden her Matz Swarade, att her Samuel till samme bälttet Ähr Lagligen berättigat worden, alldenstund her Samuels hustro, hwilken war bem:te Nigraj Syster, hafwer ett barn Uthj Lijfwet sig effterlembnat, då modren Uthaf Ryssen wed senaste rupturs tijdhen ihiäll skuten blef, så att barnet opå sin dödhe Modhers bröst in till andra dagen, sedan Modren allaredha död war, Lefwat och legat haf:r, som Sigfredh Hämäläin dett med aflagden Edh här för Rätta den 23 Septemb: 1670 witnat haf:r ...) Pälkjärven, Ilomantsin ja Suojärven käräjät 18.–19.2.1670 f. 397v (ett Sölf belte ... Capplans Her Samuels uthj Libelitz Sahl: Hustro tillhörigt ... effter dett 7 Capitell i Erfde B:n, Her Georgi Ericj Nigræi Fullmechtige åfwanbem:te Her Johan [Glumerus] tillhanda lefwerera);

Johan Amnorinus Johannes Johannis, Finno U383 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U383). ... Joukion, Uukuniemen ja Jaakkiman käräjät 24.–30.10.1691 f. 218v (Effter som Thomas Simonsson från Jackimanwara medh aflagd Edh ehrhöltte, att hans Sahl: Moder fordom Kyrckieheerdens H:r Simons Mathiæ Enkia hustro Margretha Thomas dotter, eij haar mehra ägendom 1675 då han H:r Simon dödde, medh sigh hafft, enär han till honom kom, än han uthj dett Inventario, som han nu uthj Rätten inlagdt, haar optekna låtit; såsom ok att denne Thomas Simonssons Swåger Kyrckieheerde Sahl: H:r Johan Amnorinus i Jackimanwara, haar ok så Myckit på sin andehl bekommit, som han ok uthj samma Inventario haar opskrif:a låtit, Jämwähl ok att Sahl: H:r Simon haar bem:te sin Mågz H:r Johans Amnorini giäld 50 Richz D:r i Wijborg bettalt, bewijsandes der jempte med Cappellanens H:r Erich Hassels Attest de Dato d: 19 Novemb:s 1690 att bem:te hans Mohr Margetha Thomas dotter haar wed sitt yttersta bekändt att effter henne wore intet till att ärfwa medan hennes Son uthj hennes ålderdom så långan tijdh henne födt och uppehållit och dhe andra Barnen förr fådt sin dehl öf:r och icke under, och dett Sölf beltte som hon än hade hafft, haar hoon åth bem:te sin Sons Thomas hustru Testamenterat, effter som hoon henne i hennes ålderdoms swagheet i långan tijdh bettre än någon dotter sytt och skött hade, som samma bewijss wijdare uthwijsar; dy uphäfwes H:r Johans Johannis Amnorini prætension om något arf effter bem:te sin MoorModer och Thomas Simonsson ehrkendes att behålla dett ringa än effter henne kan haf:a warit, effter dett 31 Cap: Jord: B: L: L:, 17 Cap: Jorde B: 17 och 19 Cap: Erfde B:),

Anders Herkepaeus Andreas Andreæ, Tavastensis 3928 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3928). ... Hauhon ja Tuuloksen käräjät 27.–28.2.1702 s. 58 (Emedan Studenten D:nus Andreas Herkepæus efter dess uthändige obligation af d: 31 Decembr: 1696 blifwit å dess Moders Hustru Catharina Gabrielsdotters wägnar skyldig till Lenssman i Cangasala Sochn och Åbo Lähn Wählförståndig Johan Svarthafra 2611 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2611), ett förgylt bälte a 60 ½ lodh, som besagde Herkæpæus i Lijflandh för spanmåhl uthsatt, men eij inlöst och ägaren återstält);

Karl Ithimaeus Carolus Axelii, Viburgensis 2707 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2707). ... Uudenkylän käräjät 26.2.1641 f. 94 Hwilcken Belltte war be:ltte S: Hustru Kharins broders Bältte)

Anders Carelius, myöhemmin (1682) Carlin (myös Cuarlin) Andreas Josephi, Cumoensis 2474 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2474) ... Rauman RO 2.9.1695 (Commissarien Mons:r Andreas Carlin föregaf sin Modher h:o Margaretha Andersdotter för någon tijdh sedan pantsatt till hustro Anna Jöransdotter i Pungila (katso 1300 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1300)) ett stoort förgylt Sölf bältte emot 100 D:r Kopp:r m:tz försträckning, Och som h:o Annas dotter Carin Sigfredzdotter skall willia förebära samme bältte uthi branden 1682 wara förbränd, så anhåller Carlin, att hon måtte opkomma och sådant bewijsa eller Eedel:n ehrhålla, effter som han med wittnen will fulltyga, bälttet jempte annat Sölfwer som effter branden qwarblef)

Kasper Alexius, myöhemmin Alstadius Casparus Martini, Ostrobotniensis 1949 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1949). ... Vähänkyrön käräjät 13.8.1695 s. 155 (Sacellanen her sammastädes wyrdige och wällerde H:r Jacob Mullovius berettade att des Moorbroder Cappellanen för detta Sahl: Casparus Alstadius A:o 1675 d: 11 Julij till sina Studiers fortsättiande af denna Lillekyrå Kyrkia till läns tagit 50 D:r K:m:t hwilka medell i Kyrkiobooken skola wara på des K: Moders Räckningh Opförde effter som och Hoon samma åhret 1675 då stoor Misswäxt warit äfwen länt af Kyrkian 50 D:r K:m:t på ett Sölf:r bälte som Hoon der emooth till Kyrkian i pantt satt. Änckian Elisabeta Laibeck leet igenom sin Fullmechtige Jöran Matzson insinuera i Retten Arffskifftes Instrumentet effter des Sahl: Swär Fader Pastorem Loci Martinus Alstadius uprettadt d: 3 Februarj 1669 att dhes Sahl: Swärmoder Agneta Jacobsdåtter påtagit sigh af dedt henne till deelte Spanmåhlet all gieldh att betahla, hwar uthj ibland annat och så nembnes Kyrkiones fordran berettandes nu Fullmechtigen att Barnen effter henne ärfft. Fördenskull pröfwade Rätten Skiäligit att dhee hwar och Een proportionaliter till dhee 50 D:r K:m:t böra swara),

Anders Almannus Andreas Michaelis, Neostadensis 1299 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1299). ... Kangasalan käräjät 23.–25.9.1678 f. 431v (Det Sölf bälte Sahl: H:r Andreas Almannus hoos Lendzmannen Clas Hansson pantsatt haf:r blef nu andre gången uplyst)

Per Lundeberg Petrus Petri, Nylandus 1078 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1078). ... Helsingin RO 19.2.1666 (Uplystes 2 gången Peer Gustaffsons Sohns Petter Lundebergz ett Sölf:r bälte och 1 Amulerat Guldring till Rådhman Hans Johanson pantsatt)

Tomas Laxenius Thomas Thomæ, Satacundensis 691 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=691). ... Uudenkylän käräjät 19.–21.7.1660 f. 55v (Kärde Dns: Ericus Herkæpeus på sin Faders Systers Hust: Margreta Christophersdotters, fordom Cappelans i Ruowesi Sochen efterlåtne Enckias, wägna till Kyrckieheerden uti Itimaa Wällärde H:r Ericum Arvidi 43 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=43) om eett Pantzar Sölf:r Bälte om 25 lodh, een gammall Sölfskeedh om 2 lodh och een Richzdahl:r om 3 lodh, som han af henne för een tijdh sedan i Åbo at förfärdigas, emot tagit hade, men sedan sitt eij kunnat igen bekomma, ehuru wäll hoon der på anfordringarne schall giort hafwa, dy begierte han nu om sijder genom Rättens tuångh sådant mächtigh blifwa måtte; Kyrckieheerden H:r Erich kunde der till eij neeka, Uthan det alt tillstoodh, allenast förebar sigh Sölfredt lefwererat till een Guldsmedh i Åbo, M: Frantz på Kyrckiegatan boendes, den i medler tijdh han åth Österbotn warit hade, döder blifwit, och altså hans Qwarlefde Egendom på Rådhwset till Gieldens afbetalning Uptagit ... Dömbdes han [H:r Erich] det be:te hust: Margreta tillställa, eller och medh peningar betala);

Johan Finnerus Johannes Nicolai, Vichtiensis 444 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=444). ... Vihdin käräjät 10.6.1691 f. 113 (Corporalen Manhafftigh Lars Jacobsson ifrån Tartila upwijste rådstugu Rättens dom i Helssingfårs aff d: 7 Martij 1691 uppå ett Sölf:r bälte om 37½ Lodh, hwilcket han å sin systers sahl: h:o Kirstin Jacobssdotters barns wegnar, som hon medh sahl: H:r Cappelanen wällärde H:r Johan Finnero aflat hafwer, för hwilcka fem omyndige barn denne Corporal sigh förmynderskapet antagit lagl:n åter wunnit hafwer, och af Cronans Länsman wälförståndig Hendrich Jacobsson nu berättes ad datum wäl om deras upfostring och ringa ägendom disponerat, så att honom å barnens wägnar säkert kan betroos detta bältet, att emottaga, och till deras bästa anwända, såsom deras rätta förmyndare, hwilcket honom till laga bewijs meddeles);

Henrik Ankerus Henricus Bartholdi, Töfsalensis 442 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=442). ... Uudenkaupungin RO 20.4.1657 (Effter som Sal: Berttill Blåsijsons Enckia hustru Anna Anders dåtter, effter sin den 28 Januarij sistförleden uthgifne bewijss till står sin Sal: man j sin lijfz tijdh hafua tilldeelt ått sin dåtter, Johan Jacobsons hustru Kirstin eett Sölfbälte, den Jochim Eickmans hustru Lijssbeta sedan sin moder och Syster Owitterligen hafuer pantsatt till Eskell Runoj för några tillåns tagne Penningar och bältet sedhermera kommit igenom arffskiffte och låån till Erich Runoj, Hafuer och Jochim Eickmans hustru Lijssbetta sin Syster bem:te hustru Kirstin Owitterligen pantsatt hennes Turxgrofgröns tröija till Bookhållaren Daniell Brömpse, såsom Jochim Eickman sampt hans hustru sielf bekende, dy ährkänner Rätten, att Jochim Eickman innan 14 dagar effter lagh, inlöser och förskaffar Johan Jacobson tillhanda bådhe Sölfbälttet och twrxgrofgröns tröija)

Tomas Thomas Johannis, Aboensis 196 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=196). ... Loimaan käräjät 6.–9.3.1697 f. 140 (Pastorskan dydgesamma hustru Christina Collina tilltalte Jacob Josephssons hustru ifrån Klåkarla, Wallborg Simonsdotter om 150 D:r K: M:t och 3 Tunnor Rågh henne aff dygdesamma hustru Elizabetha Thomæa ifrå Säppelä blifwit länte, emot 1 Sölfwer bälte, 1 Bägare, 5 Sölfwerskedar, 1 Malm Liusstaka, 1 Fårskins fäll med brokel läcke öfwerdragit, och 2:ne wepor);

Henrik Karhu Henricus Gregorii, Äyräpäensis U30 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U30) ... Äyräpään kihlakunnan käräjät 14.–17.3.1664 s. 12 (Effter richtigh Liqvidation emellan Rådman:n Wäl:t Justinus Von Broken 771 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=771) och H:r Hendrich Karhu, blif:r H:r Hendrich skyldigh oppå dedh Sölf:r bälte som H:r Hendrich hoos Sahl: Jonas Anderss:s Ärfwingar förbydt och i stället ett ringare bälte och en lijten sölfwer stoop hoos Lendzman:n Mattz Toika inlagt),

[Sinilakki]

Nyt täytyy kysyä kokeneimmilta tutkijoilta, oletteko törmänneet kertaakaan sellaiseen, että joku perintöä piilotellut olisi siitä myöhemmin jäänyt kiinni? Omissa tutkimukssisani on eräs tapaus, jossa on syytä epäillä, että yksi perillisistä piilotteli äitinsä hopeakoruja, josta hänet sitten myöhemmin vietiin käräjille, joskaan koska koruja ei löytynyt, ei voitu todistaa, etteikö jo lasten isäpuolisi olisi myynnyt niitä pois äidin kuoleman jälkeen.

Tokihan perintöä (varsinkin irtainta) on piiloteltu kautta aikain, mutta kuinka yleistä se on. Onko asiasta minkäänlaisia tutkimuksia tai kokemuksia?

[Kimmo Kemppainen]

Kyllä,
muuan Kurikan emäntä tuli tunnontuskiin ja ilmiantoi itsensä perinnön salaamisesta. Jutussa on historiallisestikin mielenkiintoisia tietoja salatusta perinnöstä.
Kimmo Kemppainen

Nyt täytyy kysyä kokeneimmilta tutkijoilta, oletteko törmänneet kertaakaan sellaiseen, että joku perintöä piilotellut olisi siitä myöhemmin jäänyt kiinni? Omissa tutkimukssisani on eräs tapaus, jossa on syytä epäillä, että yksi perillisistä piilotteli äitinsä hopeakoruja, josta hänet sitten myöhemmin vietiin käräjille, joskaan koska koruja ei löytynyt, ei voitu todistaa, etteikö jo lasten isäpuolisi olisi myynnyt niitä pois äidin kuoleman jälkeen.

Tokihan perintöä (varsinkin irtainta) on piiloteltu kautta aikain, mutta kuinka yleistä se on. Onko asiasta minkäänlaisia tutkimuksia tai kokemuksia?

[Sinilakki]

Kyllä,
muuan Kurikan emäntä tuli tunnontuskiin ja ilmiantoi itsensä perinnön salaamisesta. Jutussa on historiallisestikin mielenkiintoisia tietoja salatusta perinnöstä.
Kimmo Kemppainen

Minun tutkimani tapaus sijoittuu 1800-luvulle, mutta kyllä näitä siis selvästi on tapahtunut - saatikka vielä ne tapaukset, joissa perintö on salattu ja salausta ei ikinä tunnustettu. Historia on "syönyt" todisteet ja asiat ovat hävinneet asiakirjojen hämäriin. Mieleeni nousee myös eräs tapaus 1900-luvun alusta, jossa sukupiiriini kuuluva naishenkilö väitti naapurin käyneen yöllä heillä varastamassa kultasormuksia. Noh, kultasormuksia ei löytynyt, mutta naapurin perunkirjoituksessa myöhemmin listataan "5 kultasormusta", jotka kummallisesti ilmestyivät perintöön, vaikka kyseessä oli torpparipariskunta...

Tässä saattaisi olla aineista ainakin pienimuotoiselle tutkimuksellekkin!

[Kimmo Kemppainen]

Niin juu, minun tapaukseni oli 1600-luvulta. Kyllähän niitä perintöriitoja on käräjillä ollut tavan takaa, milloin mistäkin syystä joku ei ole saanut perintöosaansa.
Kimmo Kemppainen

Minun tutkimani tapaus sijoittuu 1800-luvulle, mutta kyllä näitä siis selvästi on tapahtunut - saatikka vielä ne tapaukset, joissa perintö on salattu ja salausta ei ikinä tunnustettu. Historia on "syönyt" todisteet ja asiat ovat hävinneet asiakirjojen hämäriin. Mieleeni nousee myös eräs tapaus 1900-luvun alusta, jossa sukupiiriini kuuluva naishenkilö väitti naapurin käyneen yöllä heillä varastamassa kultasormuksia. Noh, kultasormuksia ei löytynyt, mutta naapurin perunkirjoituksessa myöhemmin listataan "5 kultasormusta", jotka kummallisesti ilmestyivät perintöön, vaikka kyseessä oli torpparipariskunta...

Tässä saattaisi olla aineista ainakin pienimuotoiselle tutkimuksellekkin!

[Sinilakki]

Niin juu, minun tapaukseni oli 1600-luvulta. Kyllähän niitä perintöriitoja on käräjillä ollut tavan takaa, milloin mistäkin syystä joku ei ole saanut perintöosaansa.
Kimmo Kemppainen

Niin, aivan, useinkin tapahtui pelkkiä laiminlyöntejä ja joskus joku on jopa jättänyt perintöosansa hakematta - syystä tai toisesta. Voihan se olla, että esimerkiksi terveydentila ei ole mahdollistanut pitkää ja rasittavaa käräjöintiä perinnöstä, joka ei edes todellisuudessa ollut niin suuri. Mutta annampa vielä 1940-luvun puolelta erinomaisen esimerkin isoisoisäni Eino A. Tuomisalon kirjoittamista muistelmista. Einon kasvattivat hänen isovanhempansa Maria ja Matti Metsälä, jotka testamentissaan jättivät koko kiinteän omaisuutensa tyttärenpojalleen Einolle. Noh, tämä oli jo tavallaan riitainen prosessi, kun testamentissa erikseen kielletään, ettei Einon isällä, August Tuomisalolla saa olla mitään tekemistä tämän omaisuuden kanssa ja Einolle nimettiin kaksi holhoojaa vastaisuuden varalle. Toinen holhooja oli Einon tädin aviomies ja toinen toinen isoisoisäni Herman Salmela. Noh, holhoojille ei ikinä tullut tarvetta, kun Maria Metsälä eli pitkän elämän ja menehtyi yli 80-vuoden vanhana 1941 ja Eino oli jo täysi-ikäinen ja siten oikeutettu hallitsemaan perimäänsä omaisuutta.

Tästä perunkirjoituksesta muodostui kuitenkin aikakaudelle tyypillinen perintötaistelu - varsinkin kun kaikesta, tarvekaluistakin, oli pulaa. Voin kuvitella, että entisajan (1600-luvun yms.) perintöriidat ovat varmasit saaneet joskus tällaisia piirteitä. Eino kuitenkin kirjoittaa 2010 julkaistussa muistelmateoksessaan Kun kello kenkkuili ja muita muistelmia, s. 128-130 seuraavaa.

(Ja vielä huomioksi lukijoille, kyllä, Eino August Tuomisalo on syntynyt alle 100-vuotta sitten, tarkkaanottaen 17.6.1915 Ruotsinpyhtään Haavistossa. Mutta hän on edesmennyt vuonna 28.2.1993 Ruotsinpyhtään Haavistossa ja koska muistelmateksi on julkaistussa teoksessa, joka on kenen tahansa saatavilla ja lisäksi minulla on perikunnan lupa käyttää muistelmateoksen tekstejä vapaasti, kopioin tämän erittäin mielenkiintoisen tarinan myös tänne).

Täsmennän lisäksi vielä itse tapahtumista. Maria Metsälä (tekstin mamma) menehtyi 8.2.1941 Ruotsinpyhtäällä ja perunkirjoitus suoritettiin saman kuun loppupuolella. Mainitut Emilia Metsälä (sairaanhoitajatar ja entinen ylihoitaja) ja sisarensa Lyydia Yrjölä olivat Einon tätejä, kauppias Matti Metsälän ja tämän vaimon Marian vanhempia tyttäriä. Einon äiti Anna Elin Tuomisalo oli menehtynyt jo 1916 Helsingissä sisäiseen verenvuotoon. Lisäksi on huomautettava, että kaikki mainitut henkilöt ovat jo edesmenneitä, viimeinenkin heistä menehtyi (isoisoäitini Lempi Tuomisalo) 2010.

Luku 25. Perunkirjoitus

Maria Metsälän kuoleman jälkeen, oli lain mukaan pidettävä perunkirjoitus. Eino Tuomisalo, oli saman lain mukaan perillisten kokoonkutsuja, koska oli testamentin kautta tullut suurimmaksi perilliseksi. Testamentti oli taas palkintoa Anna Elin Tuomisalon o.s. Metsälä ansioista hänen töistään vanhempiensa hyväksi. Testamentin saajalla itsellään ei siihen mitään ansiota ollut.

Kun määräpäivä koitti saapuivat kaikki kutsutut, ensin tuli toimitusmies Matti Kaivola-Kalliola määräajalla ja astui sisään, tervehti talonväkeä ja istui pöydän viereen, otti salkustaan papereita ja laittoi kirjoituskoneen kuntoon. Alettiin odottaa toisia perillisiä ja juotiin oikeaa kahvia ja keskusteltiin valtakunnan vaikeasta asemasta. Kun oli mennyt tunti herastuomari kysyi kuinka kokoonkutsuminen oli tapahtunut.

Vastasin, että täysin virallisesti ja tähänpäivään, mutta kutsutut ovat jo tunnin myöhässä. Nyt herrastuomari laittoi paperin kirjoituskoneeseen alkaen kirjoittamaan, kysyen olisiko paikalla sopivia todistajia. Nimesin todistajiksi vaimoni sisaren Ruusu-Maria Mäkelän ja evakon Liisa Peipon. Nyt alkoi näyttää siltä, että homma päättyy lyhyeen ja toiset perilliset eivät välitä valvoa etujaan.

Tuntien lähimmät sukulaiset ja heidän mielenlaatunsa hyvin ihmettelin ja katselin tämän tästä ikkunasta Likaveräjälle päin, mutta ei näkynyt muuta kuin kirkkaan aurinkon kilo maaliskuiselta hangelta. Yhtäkkiä kuului kulkusten kilinää, menin ikkunaan ja näin, että pihalle tuli hevonen ja reki, komea perätäkki heilui ja reessä istui vällyjen alla [tätini] Emilia Metsälä, [tätini] Lyydia Yrjölä ja [hänen miehensä] Antti Yrjölä.

Tajusin heti että myöhästyminen oli tahallinen, kun Antti Yrjolä sanoi heti sisään tultuaan: ”Päivää täälhän on jo kirjotukset käynnis eihän meittii enään taila tarviikaan tääl ollenkaan muuta kun paneh nimet valmihih paperih.”

Toimitusmies huomautti: ”Virallisih tilaisuuksih pitää tulla ajallah.”

Alkoi toimitus. Kirjattiin testamentti ja alettiin pöyhiä mamman henkilökohtaisia tavaroita, Emilia ja Lyyti varsikin vaatekasaa. He olivat kuin myrskynmerkki - eivät pitäneet oikein minusta eikä minun vaimostani, kaikkein vähiten vaimoni sisaresta ja niin syntyi seuraava keskustelu ja se oli sellainen, ettei sellaista ole meillä sen jälkeen käyty.

Lyyti kysyi: ”Onks täs nyt kaikki mamman pito ja liina vaatteht, eiks sil tään enemmän ollu?” Lempi vaimoni vastasi: ”Kyl ne siin on kaikki emmiä tiälä mitäh muita olevan, mut jos Eino tiätäis viäl olevan jotah muuta.” Minä vastasin: ”En miä muuta tiälä, mut eksiä puhunnu kerran, että mamma toi teille jotah ja taishan se puhuu siit ittekin onks siäl Yrjöläs mitään muuta mamman omaisuutta kun ne mamman pankki kirjat, niishän on 15 000 markan talletukset?”

Antti otti taskustaan pankkikirjat ja laittoi pöydälle sanoen: ”Täshän nää on.”

Emilia joka sairasti pahaa jakomielitautia ja oli hyvin epärehellinen kaiken lisäksi itsekkin kysyi: ”Onks nää nää emäntä ja piika piilottannu mihkään mamman vaattehii, nekun on kuulemma vähän niinkun sellaist epärehelliist sukuukin, niinkun miä olen vähä kuullu ihmisten puhuvan?” Lyyti lisäsi: ”Niin näilen äitihän varasti meiltä ennen yhlen pulsterin, mut myähän hajettih pulster takasin.”

Nyt alkoi olla ukonilman tuntua ja Lyyti löi lisää löylyä, vaikka hän oli Lempin ja Maijan [Ruusu-Maria] sylikummi, niin ei yhtään harkinnut sanojaan vaan pamautti suoraan solvauksen: ”Täälhän toi Maijakin on sit huarkakarajah elätelly kyl sen nyt on tääl hyvä olla.”

Silloin Maija räjähti: ”Älä siä saatana hauku ketäh huariks ja varkahiks sinunkin vitustas on tullu sellain huara, että se on kavaltannu rahaa ja huarannu naimisisolevan miähen kans ja olis nyt linnas jos ei olis rahankans pelastettu ehlon alle!”

Kääntyen Emilian puoleen sanoi Maija: ”Kyl se sinullekin olis ollu paremp kun sinut olis piletty siäl hullujen huanehes, eihän sinust ol kun pelkkää harmii tääl muille ihmisille.”

Emilia suuttui silmittömästi: ”Onks tänne käsketty haukuttavaks, miä lählen nyt ja miä en muuta tarvi kun ton kiikkutualin jonka miä olen mammalle antannu ja miä viän sen heti rekeh valmihiks, että viäläh tuali mennessänne Yrjöläh.”

Silloin Antti nousi ylös ja sanoi: ”Meille ei viäl mitäh keikkutualii, eikä muutah rojuu” ja lisäsi ”Lyyti nyt lähtäh.” Antti sujautti pankkikirjat taskuunsa, se oli Lyytin osuus, laittoi turkit päällensä, hatun päähänsä ja lähti ulos.

Lyyti sipaisi mamman vaatteita kainaloonsa ja lähti perästä. Emilia puki kiireesti päällysvaatteet, tempaisi kiikkutuolin mukaansa, mutta silloin kulkuset kilisivät jo pois pihalta ja Emilia jäi kun nalli kalliolle.

Nythän Emilia suorastaan raivostui ja suoritti todellisen suurtyön, verrattoman sisunnäytteen, kun alkoi hinata keinutuolia yli peltojen paksussa hangessa kohti Tammelaa. Minä pyytelin herastuomarilta anteeksi sukulaisteni käyttäytymistä, mutta hän sanoi: ”Ei se mitään, on jossain yritetty tapellakin.”

Minä itse ajattelin, että ainakin Maija oli oikeassa, mutta olisi se saanut jäädä sanomatta noin karkeasti, vaikka ärsyke oli kieltämättä kova.

Peipon Joosepin kanssa katseltiin tuvan ikkunasta kun Emilia-täti hiljalleen pahrusti Kurenluitsin lähteen luona ensin polulle ja sitten metsän peittoon. Jooseppi sanoi, että kyllä minä hyvin kuulin, mutta hän ei silti ole kuullut, että todistaja joutuisi esittämän pääosaa perunkirjoituksessa.

Tämän jutun oikeaksi todistaa ja samalla ilmoittaa, ettei jutussa ole tippaakaan mielikuvitusta.

Eino Tuomisalo

[Sinilakki]

Tavallaan tähän liittyy myös mainitun Emilia Metsälän äidistään Mariasta kirjoittama hyvin erikoinen muistokirjoitus helmikuulta 1941. Ilmeisimmin sitä ei koskaan lähetetty Uuden Suomen toimitukselle asti, mutta itse muistokirjoitus on säästynyt suvun papereissa. Kyseessä on ehkä erikoisin koskaan näkemäni muistokirjoitus, tuntuu kuin Emilia (joka oli kyllä, kuten Einokin sanoo, mielisairas) syyttelisi itseään ja muita omaisia jostakin... Kentias äidin huonosta hoidosta?

Vielä valokuva mainituista Maria ja Matti Metsälästä vuodelta 1892 tai 1893: http://mediasvc.ancestry.com/image/2a986131-2d67-41cc-810b-9e33f01aa599.jpg?Client=Trees&NamespaceID=1093
Ja tyttärensä Emilia ja Eva Lydia (Lyydia) Kotkassa muutamaa vuotta myöhemmin, noin vuonna 1895: http://mediasvc.ancestry.com/image/86b2a5cb-6924-481a-9569-37c9c98a6aad.jpg?Client=Trees&NamespaceID=1093
Sekä kolmas tytär Anna Elin yksinään valokuvassa noin 1905: http://mediasvc.ancestry.com/image/07f84653-b205-4205-866a-795a87c516dd.jpg?Client=Trees&NamespaceID=1093

Ja vielä Maria ja Matti Metsälä valokuvattuna Helsingissä 10. hääpäivänään 30.9.1886: http://mediasvc.ancestry.com/image/6003871e-1fd0-4f9a-b800-246776d4172f.jpg?Client=Trees&NamespaceID=1093

Äidin muistolle

Onnellinen on varmasti äiti laskettuaan matkasauvansa pitkän työntäytäisen
päivätyön jälkeen. Nuku rauhassa äiti pieni.

Neljä kertaa laskit peruskiven kodillesi omalla työlläsi. Näit monta pula-aikaa, etkä silti pyrkinyt sosialisoimaan yhteiskuntaa.
Tuomisit ylellisyyden, tuomitsit tuhlaavaisuuden. Neuvoit sitä minkä elämäsi taipaleella opit käytännölliseksi.
Kunnioitit työtä. Uskonnolisella mielellä teit todellista kylvötyötä, henkisesti ja
aineellisesti. Et laskenut kynttilääsi vakan alle. Kun mökkiäsi uhkasi pimeys
saadessasi ½ litraa öljyä kuussa jaksoit joulukuussa kirjoittaa: ”öljy on loppu
lampusta, löytyneekö kynttilöitä?”

Turhaa on meidän odottaa Jumalalta siunausta, jos emme ole tehtäväämme
oikein täyttäneet viettäessäsi elämäsi iltaa. Pitikö sinun uupunein voimin haparoida lääkettä, joka tuotti vain tuskia. Ken luki ehtoorukouksesi, jonka kautta elämäsi elit, saadaksesi matkaevästä.

Ei tule enään huomioon ken kirjoittaa kauneimmat sanat seppeleen nauhoihin,
ken ensin seppeleen laskee. Kysymys on vain ymmärsimmekö sinua oikein, voimasi uupuessa, silmäsi valon himmentyessä. Ollessasi eessä tuonen matkan, saitko hoivat hellimmät?

Arvoisan Uuden Suomen toimitukselle, pyydän teitä kunnioittavasti
julkaisemaan edellä olevan kirjoituksen äidistäni.

Kunnioittaen,

E. Metsälä
os. Edelfeltinkatu 4, Kotka

Ja päätetään tämä viesti Maria Metsälän hautajaiskutsuun helmikuulta 1941: http://mediasvc.ancestry.com/image/69839d2f-3fcf-4781-b440-be76909fdc03.jpg?Client=Trees&NamespaceID=1093

[Benedictus]

Perintöriidat ovat enemmin sääntö kuin poikkeus.

Hopeavöistä näyttäisi olevan aika paljon tietoa saatavilal. Huomioitavaa, että ne usein mainitaan erikseen, muun omaisuuden lisäksi ja saajansa saa sen kokonaisena. eli niitä ei näköjään mielellään hajotetu perillisten kesken.

Onkohan tapauksia, joissa voidaan seurata esineen siirtymistä suvun sisällä?

Mihinkähän Karkun Rainion emännän hopeavyöt mahtoivat päätyä?

[Benedictus]

Elin haastoi Karnaisten valttarin Hans Klasinpojan seuraavan vuoden käräjille, koska tämä ei ollut palauttanut pantiksi jätettyä 40 luodin painoista (532g) hopeavyötä, vaikka velkasumma 20 taalaria oli maksettu. Hans Klasinpoika sanoi, että alkuperäinen lainasumma aivan oikein oli maksettu, mutta vyötä vastaan oli todellisuudessa lainattu enemmän: alkuperäisen summan lisäksi 1,5 taalaria katselmusmatkarahaa, rovastille hautajaisrahaa Hans Mattsinpojasta 1 taalari, miniälle Annalle 13 taalaria, kun Elin ajoi hänet talostaan, sekä edesmenneelle Kristerille 1,5 taalaria. Käräjät päätti, että Elin saisi vyönsä takaisin Annan maksettuaan Hans Klasinpojalle velkansa 13 taalaria. Vertailun vuoksi voisi mainita, että suolatynnyrin tai tamman hinta Lohjalla niihin aikoihin oli noin 20 taalaria.

http://juhansuku.blogspot.fi/2011_03_01_archive.html

Kuten yllä näkyy ei tuollaisen hopeavyön arvo ollut mitenkään vähäinen.

[Benedictus]

http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2015/06/hopeavyot-katso-kuvat.html
Tässä Kaisa Kylä-Kosken hopeavyötutkimus.