Sumiaisten Matilaiset - Matila

[Harri Saastamoinen]

Onko kukaan tutkinut Sumiaisten Matilan talon Matilaisten sukua? Minulla on etsinnässä noin 1700 syntyneen Johanin vanhemmat.

26. joulukuuta 1726 kyseinen Johan avioituu Rautalammilla Kristiina Liimataisen kanssa ja vihkimerkinnässä Johanin kotikylän merkintänä on Saarijärvi johon myös Konneveden ja Sumiaisten alueita kuului.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rautalampi/syntyneet-vihityt-kuolleet_1695-1712_tk1101/126.htm

Vuoden 1712 henkikirjoissa Matilan talossa näkyvät enää Lauri perheensä kanssa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13293988
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1299104

Samoihin aikoihin Konneveden Pyhälahdessa asustavat mm. Knut Matilainen ja Walborg Matilainen joilla 1702 syntynt poika Johan jota en voi yhdistää Rautalammille tulleeseen Johaniin. Todennäköisesti tästä Johanista olisi kyse:
http://hiski.genealogia.fi/hiski/4mhfor?fi+0445+kastetut+390

Jos jollakin olisi Matilan Matilaisia kansissa tai vinkkiä mistä kirjoista voisin katsoa niin kiitollisena otan tiedot vastaan.

[Harri Saastamoinen]

Tässä Kovasten suvun historiikissa sivutaan Matilan Matilaisia:

Edellä on pyritty selvittämään historian eri vaiheita, jotka johtivat siihen, että Paadentaipaleen Kovalasta tuli pysyvä asuinpaikka ja Kovasen suvun kantatalo. Suku isännöi taloa kolmattasataa vuotta.

Arpiaisten suku asettui siis uudisasukkaiksi Kovalan paikalle. He isännöivät taloa vuosien 1559-1638 ajan. Muutaman vuoden ajan sitä viljeli Esko Pertunpoika, jonka jälkeen Kovasen suvun hallinta alkoi vuonna 1644. Niilo Tuomaanpoika Kovanen muutti perheensä kanssa kyseisenä vuonna Kovalaan. Hän oli avioitunut Anna Mikontytär Matilaisen kanssa ja asui siihen aikaan Sumiaisten Raikkauden kylän Savolassa. Matilaisen suku hallitsi saman kylän kantataloa Matilaa jo vuodesta 1553 lähtien ja, kun sitä oli 1617 halottu, syntyi uusi talo, joka sai myöhemmin nimen Savola Niilo Kovasen jälkeisen isännän mukaan. Savolaa asui aluksi Mikko Jussinpoika Matilainen, jonka vävy Niilo Tuomaanpoika oli. Mikko Jussinpoika kuoli 70 vuoden ikäisenä 1634 ja vuonna 1635 talon haltijaksi on verokirjaan merkitty hänen leskensä. Talossa asui silloin myös vävy Niilo Tuomaanpoika Kovanen puolisonsa kanssa. Heille syntyi siellä ainakin poika Mikko Niilonpoika Kovanen, isoisänsä kaima. Niilo Kovanen oli isäntänä Savolassa vain viitisen vuotta, vuodesta 1636 noin vuoteen 1640, jolloin perhe muutti Paadentaipaleen Kovalaan.

Muuton syitä voi vain arvailla. Joka tapauksessa Savolaa seuraavana isäntänä muutaman vuoden hallinneen Pekka Savolaisen jälkeen talo oli autiona kymmenkunta vuotta. Kun reduktiotoimikunta 1683 tutki tilojen elinehtoja, niin se totesi Raikkauden ja Sumiaisten kylien pellot kivisiksi ja kelpaamattomiksi puolet metsistäkin. Toisaalta Matila oli vauras talo. Matilan ensimmäinen isäntä oli Jussi Mikonpoika Matilainen vuodesta 1553 vuoteen 1606. Hän rakensi tilastaan hyvin toimeentulevan uudistalon, jossa vuonna 1571 hopeaveroluettelon mukaan oli 3 hevosta, 7 lehmää, 8 lammasta, 4 sikaa ja nuorta karjaa 7. Koko Vanhassa Laukaassa Matilan lisäksi oli vain Leivonmäen rälssitalossa 3 hevosta ja uudistaloista vain Muhlunniemessä oli myös 7 lehmää. Hopeaveroluettelossa otettiin karjan lisäksi huomioon arvometalliesineet ( löytyi vain kuparisia ) ja rahat. Tässä luettelossa Jussi Mikonpoika Matilainen oli kolmas 134,8 markan varallisuudellaan.

http://suvut.genealogia.fi/kovanen/sukuviesti/200202/kovalanhistoriaa.html

[Harri Saastamoinen]

Tässä ote Keskisuomalaisesta vuodelta 1955:

Palaamme nyt 1500-luvulla suoritettuun Keski-Suomen erämaiden asuttamiseen. Tarkoituksena oli se, että hämäläiset saisivat asettua uudisasukkaiksi entisille erämailleen, mikäli haluaisivat. Hämäläisillä oli kuitenkin harvemmin kiinnostusta asiaan ja jäivät mieluummin vanhalle kotiseudulleen. Savolaiset taas hyvin mielellään antautuivat uudisasukkaiksi, saadessaan siihen tilaisuuden.

Jo erämaiden tarkastustilaisuudessa hyväksyttiin useat uudisasukkaat, jotka asettuivat kukin viljelemään entistä eräkappaletta. Pari Sumiaisten erämaata - Keitele ja Hietalahti – todettiin asumistarkoitukseen kelpaamattomaksi. Mikä tähän lieneekin ollut syynä, niin muutamia vuosia myöhemmin näyttää uudisasukas asettuneen näihinkin paikkoihin.

Luettelen uudisasukkaat, jotka nyt ryhtyivät viljelemään Sumiaisten uutta eräkappaletta. Kertoneräsijaan hyväksyttiin Juho Matilainen uudisasukkaaksi. Sumiaisten kirkon seudulle Hietalahteen tuli eräs Esko Olavinpoika. Tällä ei liene ollut tarpeeksi intoa uudisraivaajaksi ja hän luopuikin pian yrityksestään. Kirkon seudulle asettui silloin kaksi uudistalollista Paavo Kähkänen ja
Antti Kokkonen. Molempiin aateliston omistamiin erämaihin isännät ottivat lampuodit. Lohilahteen tuli Lauri Mäkäräinen ja Hytölään Juho Mäkeläinen. Keiteleen Syväänlahteen asettui Lasse Viroinen. Mäkelän talon paikalle tuli isännäksi Juho Mäkeläinen, samanniminen kuin Hytölässä.

Olen edellä verrannut Sumiaisten eräkappaleita jakokuntiin. Jakokuntia on kuitenkin 7. Tässä tarkastelussa ei huomioida Raikkouden kylän Ukon kantatalon maita, sillä tämä talo on alkuaan kuulunut Paadentaipaleen kylään, siis Äänekosken puolelle, eikä muodosta omaa jakokuntaa.
Seitsemäs eräkappale on kuitenkin ollut olemassa ellei nyt ole kysymys alueesta, jota kukaan ei ole omistanut. Muutamia vuosikymmeniä muiden uudistalojen perustamisen jälkeen ilmestyy tileihin v. 1587 uusi talo. Talon omistaa aatelisherra, Janakkalan Monikkalan isäntä Hannu Hannunpoika,
hyvin tunnettu mies senaikaisista puoluetaisteluista. Taloa viljeli lampuoti. Vasta v. 1601 saamme tietää, että hän on nimeltään Pekka Rehunen. Tämä omistus on Sumiaisjärven eteläpuolella, Mäkelän eli Hietalahden ja Hytölän välissä. Lampuodin talo oli Saarikkaanjärven rannalla. Isännän Hannu Hannunpojan appi oli edellä mainittu Eerik Boije, Lohilahden omistaja. Onkin hyvin luultavaa, että Rehula –kuten voisimme taloa kutsua- on kuulunut Hannu Hannunpojan vaimon perintönä saamiin omistuksiin ja ollut aikaisemmin samoilla omistajilla kuin Lohilahti. Näin ei ole katsottu tarpeelliseksi sitä erikseen mainita, sen ollessa asumaton.

Mistä sitten uudisasukkaat olivat kotoisin ? Esko Olavinpoika, joka yritteli kirkon seudulle, on ilmeisesti ollut hämäläinen, sillä savolaiset esiintyvät yleensä sukunimellä varustettuina. Mitä sukunimellä mainittuihin uudisasukkaihin tulee, niin on samansukuisia näihin aikoihin useiden talojen isäntinä Savossa lukuun ottamatta Viroista, jota nimeä ei näy esiintyvän Savossa. Matilaisia tai Mattilaisia on vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan talollisina 11 talossa, Kokkosia 10:ssä, Mäkeläisiä, Rehusia ja Kähkösiä 4:ssä ja Mäkäräisiä 3:ssa talossa. Voinemmekin pitää varmana, että tämän nimiset uudisasukkaat ovat kotoisin Savosta. Vaikeampi on sanoa, mistä päin Savoa kukin on tullut. Laskemalla kysymyksessä oleviin sukuihin kuuluvien talollisten lukumäärän Savon eri pitäjissä, voimme päästä jonkinlaiseen todennäköisyyteen, mistä päin Sumiaisiin on muutettu. Huomaamme silloin, että eniten näitä on ollut Visulahdessa, nyk. Mikkelin kaupungin pohjoispuolella 13 ja Juvalla 11 talollista. Näitä pitäjiä voimme siis lähinnä pitää ensimmäisten Sumiaisten syntymäseutuna. Mainittakoon, että Mäkäräisiä, jota sukua asettui Sumiaisten Lohilahteen, oli talollisina hopeaveroluettelon mukaan ainoastaan Visulahdella.

Syvälahden isäntäsuvun sukunimi Viroinen, joka myöhemmin esiintyy myös muodossa Virolainen, viittaa Virolaiseen sukuperään. Näihin aikoihin Ruotsin valta alkoi ulottua Viron puolelle Suomalaisen Klaus Kristerinpoika Hornin johtaman joukon otettua Tallinnan kaupungin haltuunsa. Tämä on tietenkin vaikuttanut lähentävästi Viron ja Suomen välisiin suhteisiin.

Meillä on nyt selvillä Sumiaisten talojen ensimmäiset isännät. Tarkastamme nyt vielä näiden talojen omistussuhteita muutaman sukupolven aikana ja uusien talojen perustamista tänä aikana. Kirkon seutua Mäkelää ja Rehulaa ruvettiin kutsumaan Sumiaisten kyläksi. Kirkon seudun toisessa talossa pysyy Kähkösen suku omistajana 1600-luvulle saakka, kunnes 1636 isännäksi tulee Pekka Savolainen, Savosta kotoisin, ja hänen mukaansa aletaan taloa kutsua Savolaksi. Toisessa talossa Antti Kokkonen on vain pari vuotta isäntänä ja isännäksi tulee Olli Ruuskanen, savolaista sukua hänkin. Parinkymmenen vuoden kuluttua Ruuskasen talo yhdistetään Savolaan, joka sitten 1620-luvulla jakaantuu kolmeen osaan, Savolaan, Hakolaan ja Tiitilään.

Mäkelää hallitsee Mäkeläisen suku 1600-luvun puoliväliin saakka, sitten tulee isännäksi hämäläinen mies , Perttu Hämäläinen. Saarikkaanjärven rannalla oleva talo jakaantuu 1621 kahtia, jolloin syntyvät Saarikas eli Sorri ja Sormunen eli Rehula. Kummassakin osassa ovat edelleen lampuoteina Rehusen suvun jäsenet.

Hytölä on luettu –merkillistä kyllä- viime vuosisadalle saakka Laukaan Lievestuoreen kylään. Syynä olivat maanomistussuhteet. Aatelin Skytte-suku, joka omisti Hytölän, omisti nimittäin taloja Laukaan Lievestuoreella. Hytölän lampuoteina oli Mäkeläisiä 1600-luvun alkuun saakka, jolloin lampuodiksi tulee Matilasta Pekka Matilainen. Hytöset ovat myöhemmän ajan tulokkaita.

Matilaa, Lohilahtea ja Syväälahtea ruvettiin kutsumaan Raikkouden kyläksi.
Matila oli sumiaisten vaurain talo. Siihen onkin kuulunut puolet koko Sumiaisten pinta-alasta. Matilan talon maalla oli tilaa useammallekin talolle. Pari talonpoikaa läksi talon erämaihin raivaamaan itselleen uusia uudisviljelyksiä ja näin syntyi 1630-luvulla nyk. Konneveden pitäjän vastaiselle rajalle Haapamäen ja Raution uudistalot. Raikkoudenniemellä oleva Matila oli vähän aikaisemmin jakaantunut kahtia. Toinen puolisko sai vähän myöhemmin nimen Savola. Matilaisen elinvoimainen suku hallitsi edelleen kaikkia näitä uusiakin taloja. Olemme nähneet suvun levinneen myös Hytölään.

Lohilahti oli Lauri Mäkäräisen viljeltävänä 1570-luvulle saakka. Sen jälkeen olivat lampuoteina Mikko Talikainen ja Olli Väisänen, molemmat savolaisia.
Syvälahdella hallitsi Virosen suku 1600-luvun puoliväliin saakka, jolloin isännäksi tuli Olli Kansanen, v. 1627 Syvälahden talo oli jakaantunut kahtia, jolloin Pekka Vironen perusti Pynnönsaareen uudistalon. Hän ei kuitenkaan kauan jaksanut hoitaa taloaan. Kadot ja raskaat verot tekivät talonpojan elämän noihin aikoihin hyvin vaikeaksi. Useita taloja jätettiin autioiksi. Näin kävi myös Pynnönsaaren talon. Uusi isäntä savolainen Sipi Pynnönen otti tämän autiona olleen talon viljeltäväksi v. 1640. Hänen nimestään niin saari kuin talokin on saanut nimensä. Pynnösen suku ei saarella tullut pitkäikäiseksi, sillä Sipin jälkeen joutui tämäkin talo Matilaisen suvun haltuun.

Näin olemme seuranneet Sumiaisten asutushistoriaa 1600-luvun puoliväliin. Hyvin vähäinen asutus oli vielä. Kun vakinaisen asutuksen syntymisen aikaan perustettiin Sumiaisiin 8 taloa, oli niitä sata vuotta myöhemmin 14. Asukkaita niissä tuskin lienee ollut paljon yli 100 hengen.

Hämäläiset ovat muinaisina aikoina harjoittaneet Sumiaisissa pyyntielinkeinojaan. Jo kaukaisista ajoista saakka maa on ollut jaettuna noiden erämiesten, Hauholaisten, yksityisesti omistamiin kappaleisiin, erämaihin. Näitä on ilmeisesti ollut 8, sillä Keiteleen 2. miehen erämaa on yhdistetty kahdesta erillisestä. Kun maata uuden ajan alussa tarvittiin asuttamistarkoituksiin, niin valtiovalta pakotti hämäläiset talolliset luopumaan maaomaisuuksistaan Sumiaisissa, kuten muuallakin Keski-Suomessa.

1500-luvun asutuspolitiikkaa voimme verrata oman aikamme maanhankintalain mukaiseen asuttamiseen. 1500-luvulla vain ei maksettu minkäänlaisia korvauksia luovuttajille. Valittivatpa Hämäläiset vielä vuosisatoja myöhemmin saavansa maksaa veroja vanhoista keskisuomalaisista kalavesistään.Savolaisten ottaessa haltuunsa hämäläisten entiset erämaat, säilyivat erämaat, säilyivat erämaiden vanhat rajat. Niistä tuli vain jakokuntien rajoja. Käsittääkseni perustuu Sumiaisissa nykyinen maanjako vanhimmalta osaltaan kaukaisiin erämaiden perinteisiin. Otaksuisin noiden vanhojen rajojen monessa tapauksessa syntyneen erämiesten pyyntipoluista. Sumiaisissa voisi viitata Hytölän ympärysrajan Pukaranpolkuun.

Olemme viipyneet eräissä Sumiaisten historian varhaisimmissa vaiheissa. Karua ja ankaraa on ollut uudisraivaajien elämä, heidän taistelunsa kovaa luontoa vastaan melkein asumattomilla erämailla. Kaikki he ovat yrittäneet parhaansa, toiset tosin väsyen kesken. Heidän työnsä elää myöhempien sukupolvien Sumiaisissa ja vielä nykypäivän Sumiaisissa. Heidän raivaamiaan peltoja viljellään vieläkin. Nykyinen sukupolvi ei ole yksin. Se voi oppia isiltään, heidän työstään ja heidän uskostaan. Se voi kestää siinä, missä isätkin ennen. Ja kerran se on jättävä tämän erämaasta vallatun maan lapsilleen.

(julkaistu Keskisuomalaisessa 184-85 / 1955)

Keskisuomalaiselle fil.maist. Nils Berndtson

[Harri Saastamoinen]

http://www.vaksy.com/vaksy/maat.htm

Äänekosken ja Suolahden maatalous

Maanviljelyksen alku sijoittuu pysyvän asutuksen syntyyn 1500-luvulla. Ensimmäiset Ääneseudun maakirjaan merkityt kantatalot olivat:

- Mämmenniemi (Niilo Pekanpoika Pälkäneeltä) Äänekosken kylä 1552

- Matila (Jussi Mikonp. Matilainen) Sumiaisten Raikkauden kylässä 1553

- Muhluniemi (Antti Antinpoika Tarvainen) Koiviston kylä 1553

- Kovala (Matti Pekanp. Arpiainen) Äänekosken kylä 1559

- Syvälahti (Lauri Viroinen) Raikkauden kylä Sumiaisissa

- Paatela (Antti Väisänen) Paadentaipaleen kylä 1564

- Vatia (Pekka Leinonen) Haapavatian kylä 1564

- Peura ( Matti Niilonpoika) Haapavatian kylä 1564

- Lohilahti (Lauri Mäkäräinen) Raikkauden kylä Sumiaisissa 1564

- Savola (Paavali Kähkönen) Sumiaisten kylä 1564

- Mäkelä (Jussi Mäkeläinen) Sumiaisten kylä 1564

- Hytölä (Taipale, Rälssitila; Jussi Mäkeläinen ) Sumiaisten kylä 1564

- Sorri (aluksi Saarikas; Monikkalan Hannu Hannunpojan lampuoti) Sumiaisten kylä 1586

Kantatilat halottiin viimeistään 1600-luvun alussa perinnönjaoss. Jotkut vaihtoivat omistajaa.

Kantatiloja halottiin edelleen vilkkaasti 1700-luvulla. Vilkas torppien perustaminen 1700-luvulla ja isojaon toimeenpano 1800-luvun alkuvuosikymmeninä edistivät uudistilojen syntyä. Vuodesta 1860 uudistilojen perustaminen hidastui huomattavasti, mutta mäkitupien määrä taas kasvoi dramaattisesti.

Vanhan Äänekosken alueella oli 1900-luvun taitteessa noin 150 torppaa, siis keskimäärin 1 - 2 torppaa joka talolla. Vuosina 1919 - 1929 itsenäistyi silloisessa Äänekosken kunnassa 122 vuokratilaa (torpparivapautus 1918, Lex Kallio 1922).

Siirtoväen asutustoiminta toi uuden kerrostuman Ääneseudun maalaisväestöön.

[Harri Saastamoinen]

Kiitokset kaikille runsaista vinkeistä. Asia tuli selvitettyä.