Kuolinsyy tuntematon 1854-1878

[Maisa]

Kuolinsyistä on toki keskusteltu usein ja lähteitä, kuten Arno Forsiuksen sivut, löytyy kyllä. Mutta pakko on tuoda pohdittavaksi, mikä voisi olla syynä saman perheen lasten kuolemaan.

Siis jyväskyläläinen perhe, jossa perheenlisäystä noina otsikon vuosina peräti 16 kappaletta, poikia 5 ja tyttöjä 11. Näistä lapsista kuolee lapsuudessa 13, joista 8 kuolinsyy on tuntematon (oas). Yhdellä lapsella on heikkous, yhdellä pistos, yhdellä kuristustauti ja kahdella yskä.

Lapsista 5 kuolee alle 1 viikon ikäisenä!!! 3 lapsista kuolee alle 2 viikon ikäisenä. Yli kahden viikon mutta alle kuukauden ikäisenä kuolee 2 lasta. Yksi lapsi kuolee 1 kuukauden ja 9 päivän ikäisenä, yksi 3½ kuukauden ikäisenä ja yksi 9 kk ikäisenä.

Eka pohdinta on tietty tuberkuloosi, mutta vanhemmat elävät vielä vuosisadan vaihteessa, joten heidän kuolinsyy jää tällä hetkellä selvittämättä. Kolme eloonjäännyttä lasta elää myös vuosisadan vaihteessa ja heidän lapsillaan ei ainakaan ole näkynyt lapsikuolleisuutta.

Seuraavaksi tietty mietitytti hygienia, mutta samoissa taloissa, joissa perhe eli, ei näy näin roimaa kuolleisuutta.

Kolmas pohdinta on, onko kyseessä ehkä jokin perinnöllisyyteen liittyvä asia. :oo: Mutta seuraavassa sukupolvessa ei ainakaan 1800-luvulla näy...

Mikä muu voisi tulla kyseeseen?
Pohtii

[Kimmo Kemppainen]

Eipä kai kertomasi perusteella ole syytä epäillä muuta kuin yleistä kurjuutta, aliravitsemusta ja infektioita.
Kimmo Kemppainen



Kuolinsyistä on toki keskusteltu usein ja lähteitä, kuten Arno Forsiuksen sivut, löytyy kyllä. Mutta pakko on tuoda pohdittavaksi, mikä voisi olla syynä saman perheen lasten kuolemaan.

Siis jyväskyläläinen perhe, jossa perheenlisäystä noina otsikon vuosina peräti 16 kappaletta, poikia 5 ja tyttöjä 11. Näistä lapsista kuolee lapsuudessa 13, joista 8 kuolinsyy on tuntematon (oas). Yhdellä lapsella on heikkous, yhdellä pistos, yhdellä kuristustauti ja kahdella yskä.

Lapsista 5 kuolee alle 1 viikon ikäisenä!!! 3 lapsista kuolee alle 2 viikon ikäisenä. Yli kahden viikon mutta alle kuukauden ikäisenä kuolee 2 lasta. Yksi lapsi kuolee 1 kuukauden ja 9 päivän ikäisenä, yksi 3½ kuukauden ikäisenä ja yksi 9 kk ikäisenä.

Eka pohdinta on tietty tuberkuloosi, mutta vanhemmat elävät vielä vuosisadan vaihteessa, joten heidän kuolinsyy jää tällä hetkellä selvittämättä. Kolme eloonjäännyttä lasta elää myös vuosisadan vaihteessa ja heidän lapsillaan ei ainakaan ole näkynyt lapsikuolleisuutta.

Seuraavaksi tietty mietitytti hygienia, mutta samoissa taloissa, joissa perhe eli, ei näy näin roimaa kuolleisuutta.

Kolmas pohdinta on, onko kyseessä ehkä jokin perinnöllisyyteen liittyvä asia. :oo: Mutta seuraavassa sukupolvessa ei ainakaan 1800-luvulla näy...

Mikä muu voisi tulla kyseeseen?
Pohtii

[Maisa]

Todellakin mahdollinen. Mutta harrastan inttämistä - toisaalta olisi pitänyt antaa muutama lisätieto.

Aikuiseksi kasvaneet kolme lasta ovat järjestyksessä 4. lapsi s. 1856 (toinen kaksosista), 9. lapsi s. 1866 eli juuri ennen suurta kurjuudenaikaa sekä 15. lapsi s. 1875.

Jos kyse olisi vain kurjuudesta, niin en voi kuin hattua nostaa äidille, joka jaksoi kaikki nuo vuodet (erityisesti1860-luvun kauheuksien aikana) yhä uudestaan kantaa lasta kuolematta itse kurjuuteen - siis oli todellakin elossa vielä 1899 (s. 1832).

[Kimmo Kemppainen]

No, kerro, mitä tarkasti ottaen epäilet.

Jokin epäily voisi herätä siitä, jos lapset olisivat alkaneet järjestään kuolla esimerkiksi neljännestä eteenpäin. Kuitenkin eloonjääneet lapset ovat syntymäjärjestyksessä täysin hajallaan ja kolme ensimmäistä ovat kuolleet. Jopa 15. lapsi on selvinnyt hengissä. Sopii sattumaan minusta.

Tietysti voisi katsoa, selittääkö jokin, esimerkiksi sukupuoli, eloonjäämistä.

Ota ja katso, ovatko lasten tunnetut kuolinsyyt linjassa saman vuoden kuolinsyiden kanssa. Samantyyppisiä infektiokuolemia olisi luultavasti samana vuonna muitakin. Toisaalta perheellä on voinut olla erityispiirteitä, kuten imeväisten ruokkimistapa tai tartuttava tubipotilas perheenjäsenenä.
Kimmo Kemppainen


Todellakin mahdollinen. Mutta harrastan inttämistä - toisaalta olisi pitänyt antaa muutama lisätieto.

Aikuiseksi kasvaneet kolme lasta ovat järjestyksessä 4. lapsi s. 1856 (toinen kaksosista), 9. lapsi s. 1866 eli juuri ennen suurta kurjuudenaikaa sekä 15. lapsi s. 1875.

Jos kyse olisi vain kurjuudesta, niin en voi kuin hattua nostaa äidille, joka jaksoi kaikki nuo vuodet (erityisesti1860-luvun kauheuksien aikana) yhä uudestaan kantaa lasta kuolematta itse kurjuuteen - siis oli todellakin elossa vielä 1899 (s. 1832).

[Maisa]

Enhän minä mitään erityistä epäile. Kuten alussa kirjoitin, niin tietty ekaksi tuli keuhkotauti, tubi mieleen, varsinkin kun muutamalla lapsella on yskä kuolinsyy. Kyllä keuhkotauti tappoi kovasti ja pitkän ajan.

Toinenhan oli hygienia, mutta sitä pohdin ja hylkäsin, koska luulisi jonkun lapsen kuolleen ripuliin, punatautiin tai lavantautiin, jotka levisivät tehokkaasti varsinkin 1860-luvulla.

Ravinnon huonolaatuisuus ja vähäisyys sekä siitä johtunut heikkous ovat myös tuon ajan kuolemaan johtaneita syitä. Siinä ehkä selittyisi se minua vaivaava asia, että tasaisesti pienen elinajan jälkeen lapset kuolevat pois. Mutta luulisi myös, että vaimon hedelmällisyys olisi nälän takia hieman laskenut, mutta ei - lapsia syntyy tasaisesti.

Sitten voi pohtia muita syitä. Se ei liene mahdollista, että vaimolla ja miehellä olis eri Rhesus-tekijä, koska silloinhan (muistini mukaan) ensimmäisen jälkeen kuolivat seuraavat lapset hyvin pian syntymän jälkeen. Mutta nyt eloonjäävät ovat katraan keskeltä.

Olen tutkinut vasta noin 10 vuotta sukua ja tämä on lajissaan "ennätys", että perheen lapsia kuolee noin järjestelmällisesti ja paljon. Poikien ja tyttöjenkään välillä ei näytä olevan mitään selittävää tekijää. Ja rokotukset suojasivat joiltakin kulkutaudeilta, joten nekään eivät tule kysymykseen.

Edelleen asiaa pohtien

[Kimmo Kemppainen]

On niissä kuolemissa melkein vuorenvarmasti ollut näitä mainitsemiasi kulkutauteja syynä, kun kerran nälkävuodetkin sattuivat kohdalle.

Aivan pienellä lapsella tuollainen raju kulkutauti voi aiheuttaa niin fulminantin septisen taudinkuvan, ettei tunnusomaisia oireita edes ehdi kehittyä ennen kuolemaa. Näin olen ainakin ymmärtänyt.

Hygieniankin merkitys oli tietysti rajallinen, kun epidemia raivosi joka puolella.
Kimmo Kemppainen

Enhän minä mitään erityistä epäile. Kuten alussa kirjoitin, niin tietty ekaksi tuli keuhkotauti, tubi mieleen, varsinkin kun muutamalla lapsella on yskä kuolinsyy. Kyllä keuhkotauti tappoi kovasti ja pitkän ajan.

Toinenhan oli hygienia, mutta sitä pohdin ja hylkäsin, koska luulisi jonkun lapsen kuolleen ripuliin, punatautiin tai lavantautiin, jotka levisivät tehokkaasti varsinkin 1860-luvulla.

Ravinnon huonolaatuisuus ja vähäisyys sekä siitä johtunut heikkous ovat myös tuon ajan kuolemaan johtaneita syitä. Siinä ehkä selittyisi se minua vaivaava asia, että tasaisesti pienen elinajan jälkeen lapset kuolevat pois. Mutta luulisi myös, että vaimon hedelmällisyys olisi nälän takia hieman laskenut, mutta ei - lapsia syntyy tasaisesti.

Sitten voi pohtia muita syitä. Se ei liene mahdollista, että vaimolla ja miehellä olis eri Rhesus-tekijä, koska silloinhan (muistini mukaan) ensimmäisen jälkeen kuolivat seuraavat lapset hyvin pian syntymän jälkeen. Mutta nyt eloonjäävät ovat katraan keskeltä.

Olen tutkinut vasta noin 10 vuotta sukua ja tämä on lajissaan "ennätys", että perheen lapsia kuolee noin järjestelmällisesti ja paljon. Poikien ja tyttöjenkään välillä ei näytä olevan mitään selittävää tekijää. Ja rokotukset suojasivat joiltakin kulkutaudeilta, joten nekään eivät tule kysymykseen.

Edelleen asiaa pohtien

[Anne Karhunen]

Hei!
Onko lasten syntymien välillä miten pitkä aika? Eli miten nopeasti äiti on tullut uudelleen raskaaksi edellisen synnytyksen jälkeen. Ja onko niillä, jotka ovat jääneet henkiin pidempi aika raskauksien välillä? Ajattelen lähinnä sitä, että jos äiti on imettänyt lasta, niin uuden raskauden todennäköisyys on pienempi, kuin silloin kun imetys ei jostain syystä onnistu. Näin lapsi ehtii saada äidinmaidosta suojaa ulkoisia tautivaaroja vastaan. Tämäkään ei tietenkään auta kaikkeen, mutta on ehkä yksi mahdollisuus.
Anne K.

[Heikki Koskela]

Olen tavannut hautakiviä kuvatessani samansuuntaisen tapauksen yhden perheen osalta. Samaan muistolaattaan on kaiverrettu viiden lapsen syntymä ja kuolema heidän omalle syntymäpäivälleen. Kuolinpäivä on siis sama kuin syntymäpäivä.
Kyseessä ei tässä tapauksessa voi olla köyhyys tai huono hygienia varsinkin kun lapset olivat syntyneet 1970-luvun lopussa ja 1980 alussa. Tapauksien täytyy liittyä lasten perimään vanhemiltaan.

[Maisa]

Tuopa oli mielenkiintoinen Anne! Tarkistin heti. Tuntuu hyvin loogiselta selitykseltä eloonjäänneiden osalta.

Perheessä ensimmäisen eloonjäänneen osalta väliä seuraavaan on 2½ vuotta, joten imetys on onnistuessan varmaan jatkunut tarpeeksi pitkään.

Keskimmäisen väli seuraavaan lapseen on 2vuotta ja kahdeksan kuukautta ja tuolloin on juuri nälänhädän vuodet. Siksipä ehkä tuo 1866 syntynyt lapsi on säästynyt.

Kolmannen kohdalla väli on pisin eli 3 vuotta 1kk.

Ja kyllä sitä pohdin tuon perimän osuutta edelleen.

[PäiviKL]

En aivan tarkkaan lukenut selvitystäsi, mutta oletko tarkastellut perusteellisemmin kasteaikoja, hätäkasteita? Kuolivatko ennen kasteen vahvistamista? Entä mahdolliset keskoslapset?
Minulla on erään lapsen syntymän kohdalle merkitty "keskeneräinen".
Ei taida olla aina selvillä tuohon aikaan, oliko raskaus täysiaikainen.

Terveisin PäiviKL

[Maisa]

Piti heti tarkistaa kastetiedot uudestaan ja ei - ei yhtään merkintää hätäkasteesta. Kaksospari, joista siis toinen selvisi, oli kastettu kyllä samana päivänä, mutta kastajana pappi - se voi olla hätäkutsuna. Yksi lapsista kastettiin päivän ikäisenä ja muut sitten viikon tai kahden sisällä. Kaikilla kastajana pappi. Kukaan ei siis myöskään kuollut ennen kastetta.

Kiitos osallistumisesta pohdintaani. Tämä kyllä pyörittää minun pieniä aivojani!

[Kaarlo Mikael]

Vuosisatojen kuluessa löytyy sukuja tai perheitä, joissa sukupolvesta toiseen on korkea lasten kuolleisuus, ja toisaalta perheitä, joissa lapsia kuolee alle keskimäärän. Olen ajatellut suuren lapsikuolleisuuden heijastelevan suhtautumista lapsiin. Heistä ei välitetä, saavat hääriä omissa oloissaan kesät talvet ulkona ja sisällä, huonon hygienian lisäksi tulee piittaamattomuus riittävästä vaatetuksesta ym. Huolimattomuutta kuvastaa lasten kuoleminen kiehuvaan veteen, hukkuminen jne. Kirjoihin tulevat kuolinsyyt eivät todennäköisesti aina ole edes oikeaan suuntaan viittaavia, sillä pappi kirjoittaa mitä hänelle on kerrottu.

Hoidosta riippumattomiakin onnettomuuksia voi toki tulla; yskä tai hengenahdistus kesällä voi johtua allergisesta reaktiosta, ampiaisenpistoa ja nopeasti seuraavaa tukehtumista ei osata yhdistää jne.

Huono ja ymmärtämätön lastenhoito ei silti merkinnyt, että lasten kuolemat olisi kuitattu välinpitämättömyydellä. Monet esimerkit vaikkapa vanhoista hautakivistä osoittavat että pieniä vainajia surtiin. Tuskin niitä kiviä on pelkästä näyttämisen halusta pystytetty.

Vasta Arvo Ylpön toiminta lastenhoidon muuttamiseksi alkoi tuoda parannusta tilanteeseen ja pikkulasten kuolleisuus väheni nopeasti.

Mikko Laaksonen