eruppa
20.06.13, 18:58
Arvoisat sukututkijakolleegat!
Kansalaissodan ikävänä jälkiseurauksena kommunistien maanalainen liike pyrki 1920- ja1930-luvuilla lakoilla yms. ajamaan tavoitteitaan. Vastavetona työnantajat laativat ns. ”mustia listoja” aktiivisista kommunisteista ja sellaisiksi epäillyistä. Jos henkilö joutui tuollaiselle listalle, hänen oli käytännössä mahdotonta löytää työpaikkaa Suomesta.
1930-luvun alun lamavuosina melkoinen joukko ”mustalle listalle” joutuneita pakeni Neuvostoliittoon.Heitä ei välttämättä ajanut sinne ”aatteen palo” vaan nälkä,kun Suomesta ei voinut saada työpaikkaa. Monen siirtyneen kohtalo oli karu, kuten Lahti-Aqutinan kirjasta ”Olimme joukko vieras vaan”selviää.
Olen elämäni aikana tavannut muutamia noiden 1930-luvun alussa Neuvostoliittoon siirtyneen jälkeläisiä.Tosin heitä ei kuulu oman sukupuuni lähipiiriin. Monet noista viettivät lapsuutensa venäläisessä lastenkodeissa karussa ympäristössä, kun vanhemmat oli ensin teloitettu. Nuo lapsuudentraumat jättivät ilmiselvät jäljet noiden henkilöiden luonteeseen.
Vaikka nuo asiat ovat ikäviä, ne kuuluvat lähihistoriaan. Useimmat monistetut ”mustat listat”luultavasti poltettiin kiireellisesti syksyllä 1944 tehtaiden pannuhuoneissa tms. paikoissa. Säilyneinä ne olisivat arvokas sukututkimuslähde.Noista ajoista on jo noin 80 vuotta, joten ne tuskin enää herättäisivät poliittisia intohimoja.
Kirjoitin parikymmentä vuotta sitten professori Heikki Ylikankaalle ja ehdotin, että joku Suomen historian opiskelija voisi tarkemmin tutkia noiden mustien listojen kohtaloa. Jos yksikin löytyisi, se pitäisi ilman muuta painattaa kaikkien saataville. Ylikangas innostui asiasta ja lupasi viedä asiaa eteenpäin. Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut jälkeenpäin.
Tietääkö joku, onko tuon asian tiimoilta tapahtunut jotakin? Onko ”onnen kaupalla” jokin kappale noista listoista säilynyt jälkipolville?
Kyseleepi Erkki Porista :confused:
Kansalaissodan ikävänä jälkiseurauksena kommunistien maanalainen liike pyrki 1920- ja1930-luvuilla lakoilla yms. ajamaan tavoitteitaan. Vastavetona työnantajat laativat ns. ”mustia listoja” aktiivisista kommunisteista ja sellaisiksi epäillyistä. Jos henkilö joutui tuollaiselle listalle, hänen oli käytännössä mahdotonta löytää työpaikkaa Suomesta.
1930-luvun alun lamavuosina melkoinen joukko ”mustalle listalle” joutuneita pakeni Neuvostoliittoon.Heitä ei välttämättä ajanut sinne ”aatteen palo” vaan nälkä,kun Suomesta ei voinut saada työpaikkaa. Monen siirtyneen kohtalo oli karu, kuten Lahti-Aqutinan kirjasta ”Olimme joukko vieras vaan”selviää.
Olen elämäni aikana tavannut muutamia noiden 1930-luvun alussa Neuvostoliittoon siirtyneen jälkeläisiä.Tosin heitä ei kuulu oman sukupuuni lähipiiriin. Monet noista viettivät lapsuutensa venäläisessä lastenkodeissa karussa ympäristössä, kun vanhemmat oli ensin teloitettu. Nuo lapsuudentraumat jättivät ilmiselvät jäljet noiden henkilöiden luonteeseen.
Vaikka nuo asiat ovat ikäviä, ne kuuluvat lähihistoriaan. Useimmat monistetut ”mustat listat”luultavasti poltettiin kiireellisesti syksyllä 1944 tehtaiden pannuhuoneissa tms. paikoissa. Säilyneinä ne olisivat arvokas sukututkimuslähde.Noista ajoista on jo noin 80 vuotta, joten ne tuskin enää herättäisivät poliittisia intohimoja.
Kirjoitin parikymmentä vuotta sitten professori Heikki Ylikankaalle ja ehdotin, että joku Suomen historian opiskelija voisi tarkemmin tutkia noiden mustien listojen kohtaloa. Jos yksikin löytyisi, se pitäisi ilman muuta painattaa kaikkien saataville. Ylikangas innostui asiasta ja lupasi viedä asiaa eteenpäin. Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut jälkeenpäin.
Tietääkö joku, onko tuon asian tiimoilta tapahtunut jotakin? Onko ”onnen kaupalla” jokin kappale noista listoista säilynyt jälkipolville?
Kyseleepi Erkki Porista :confused: