Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Patronyymi etunimen jälkeen vai sukunimikenttään?
Tätä aihetta on varmaan käsitelty monesti, mutten löytänyt vastauksia. Käytän MyHeritage Family Tree Builder -ohjelmaa, jossa ei ole patronyymille omaa kenttää. Olen siis kirjoittanut patronyymin etunimen jälkeen ja jättänyt sukunimikentät tyhjäksi:
etunimi(et): Lisa Adams
tyttönimi: -
avionimi: -
Hyvin suuri osa suvustani on näitä Adam Adamssoneja. En ole juuri suomentanut nimiä vaan käyttänyt niitä siinä muodossa, joka on löytynyt kirkonkirjoissa. En ole useinkaan muuttanut esim. muotoa Eva Ers mitenkään. Mahdollisuuksia on liikaa Eva Erichsdotter, Eva Ericksdotter jne.
Mistä löydän keskustelua patronyymin kirjoittamisesta nimikenttiin? Entä eri muodot sukunimistä? Olen kirjoittanut näin:
etunimi: Maria
sukunimi:Kekkonen (Keckoin, Kekkoin, Kuckoin, Kukkoin)
Minä olen tehnyt niin että olen käyttänyt patronyymin sukunimikentässä jos ei isällä ole ollut sukunimi, muuten olen laittanut patronyymin etunimen jälkeen.
Mutta tämä toimii ainoastaan naisten kohdalla, jos laittaa miehille patronyymin sukunimen kohdalle niin vaimosta voi vahingossa tulla esimerkiksi Maija Henrikinpoika:D:
Angloamerikkalaiset ohjelmat eivät tue hyvin patronyymin käyttöä. Eräät muut ohjelmat ovat siinä suhteessa parempia. Eräät ohjelmat (kuten Sukuohjelmisto 11) käyttävät eri tietokenttää patronyymille ja voivat tehdä tietokantahakuja sen avulla etunimestä ja sukunimestä erillään. Patronyymillä haku on vähän vaikeaa sen ollessa etunimikentässä, oli ohjelma mikä tahansa.
Sillä, mihin sijoitat patronyymin, on merkitystä vain itsellesi niin kauan kun et tee siirtoja muualle. Valitse se, mikä on sinulle käytännöllisintä. Tee kokeita eri tilanteiden varalta (hakuja ja raportteja) ja arvioi vaihtoehtojen sopivuutta. Jos olet alussa, kokeile vielä muita ohjelmia, esim. tuttavasi käyttämää.
Jos patronyymi on sukunimen paikalla, se toimii ehkä hakuavaimena ja raporteissa paremmin kuin etunimen perässä ollessaan. Jos siirrät myöhemmin tiedot toiseen ohjelmaan, asialla voi taas olla merkitystä.
Jos siirrät tiedot gedcomilla toiseen ohjelmaan, saatat joutua siirtämään käsin suuren joukon patronyymitietoja saadaksesi niistä paljon irti. Harkitse sen puoleen nyt, olisiko parempi siirtyä toiseen ohjelmaan vielä kun kantasi on pieni tai kohtuullinen.
M.Sjostrom
19.06.13, 09:20
Käytän MyHeritage Family Tree Builder -ohjelmaa, jossa ei ole patronyymille omaa kenttää. Olen siis kirjoittanut patronyymin etunimen jälkeen ja jättänyt sukunimikentät tyhjäksi
Periaatteessa patronyymi ei ole sukunimi (eikä sukunimen osa), vaan paremminkin sitten etunimen osa.
Etunimikään se ei teknisesti ihan olisi, mutta sinne puolelle laittamisesta on kokonaisuutena yleensä vähemmän ongelmia.
Eräs mahdollisuus on ryhtyä idealistisesti kannattamaan tuossa puhdasta suomalaista kulttuuria ja hylätä patronyymi nimestä kokonaan (sehän ei pääsääntöisesti ollut oikeaa, aitoa suomalaista nimi-käytäntöä) ja sitten sisällyttää patronyymitieto vain henkilön lisätietokenttään (maininnallla että epätodellisissa, byrokraattisissa yhteyksissä kirjattu myös nimellä: ja siinä lisätietoon kirjatussa nimimuodossa sitten osana se patronyymi)
Hei!
Henkilökohtaisesti olen MyHeritagessa ruennut käyttämään patronyymiä etunimen perässä ja ns. sukunimikenttään olen merkinnyt talon nimen. Näin nimihaku FTB:ssa helpottuu huomattavasti. Naisten kohdalla on taas eri asia, mutta itse käytän tyttönimikentässä patronyymiä ja avionimikentässä talon nimeä, jonne tytär on avioitunut. Sen lisäksi laitan myös talon, mistä ko. henkilö on lähtenyt: esim Lappala e Passila. Näin sitten tiedän, että tyttö on Passilasta avioitunut Lappalaan. Samoin toimin vävyjen kohdalla: talo nimme tullut ja sitten talo mistäl lähtenyt. Sitten lasten kohdalla käytän (ennen avioitumista) "tyttönimenä" patronyymin lisäksi talon nimeä. Näin mm. sukupuussa henkilöiden seuraaminen helpottuu.
Mutta mitä taas tulee noihin nimien suomentamiseen, niin itse käytän niitä muotoja, jotka ovat rippikirjassa. En ryhdy väkisin vääntämään jotain nimeä suomeksi. Mistä minä esim. tiedän. onko Johania kutsuttu Jussiksi, Juhoksi, Juhaniksi tai Olofia Olaviksi, Olliksi jne. Kun lukee mm. noita pitäjän historioita,niin siellä on ihan väkisin väännetty ruotsinkielisistä nimistä suomennos. Tulee mieleeni eräs kirja, jossa Matts Svenssonista oli tehty Matti Soininpoika. Siinä sai pitkään miettiä, ketä kirjoittaja tarkoittaa. On myös nimiä, joille ei löydy suomen kielistä vastinetta kuten esim. Ragvalt (vai miten kääntäisitte tuon suomeksi). Eli seuraan rippikirjojen nimiä ja sitten muutan kielen, kun ne ovat rp:ssa myös suomeksi. Tämä käytäntöni aiheuttaa tiettyjä hankaluuksia mm MyHeritage Com´issa, sillä ns. osumat (aatelisnimiä lukuunottamatta) tulevat yleensä Ruotsista, Norjasta jne. Mutta parempi näin kuin esim. käyttäisin sekaisin suomea ja ruotsia, jota näkee usein käytettävän: Karl Pietarinpoika tai Erik Jaakonpoika jne. Mitä sitten tulee patronyymien käyttöön, niin en missään nimessä jättäisi niitä pois, sillä patronyymillä voin erottaa sisaruslauman lapset toisistaan sekä saman etunimen omaavat:)
eskopekka
Kiitos vastauksista! Näyttää siltä, että patronyymien kirjoittamisessa on erilaisia käytäntöjä. Itä-Hämeessä sukunimet olivat harvinaista herkkua 1800-luvun lopulle saakka. Patronyymiä ei voi siis jättää pois. Hiskissä Hartolan kohdalla patronyymi on usein kirjoitettu sukunimikenttään. Esim. Adam sukunimeltään Adamssoneja (tai Adams) on vihitty 61 kpl. Yhtäkään syntynyttä Adamia, jonka isän sukunimeksi olisi laitettu Adams(son), ei löydy. Matts Adams(s)onin Adam-pojasta tulee tavallisesti Adam Mattsson. Talon nimiä ei valitettavasti voi useinkaan käyttää, sillä suvussani on paljon maattomia, torppareita, renkejä, piikoja ja loisia. Sitten on vielä sotilaat, joiden sukunimet ilmaantuvat värväytymisen yhteydessä. Mutta kuka olikaan se Jöran, josta ei tiedetä kuin syntymävuosi, kun hän on ruvennut käyttämään sotilasnimeä. Kyllä menee tarkistuksiin aikaa!:rolleyes:
Tilanteesi olisi luultavasti helpompi jos käyttäisit ohjelmaa, joka tukee erillistä patronyymikenttää. Norjassa eräs tutkija kehitti itselleen työkalun varta vasten, jotta sai senkin seikan paremmin haltuun. Sitä ohjelmaa vain ei ole saatettu kaupalliseen vaiheeseen. Mutta onhan meillä tähän soveltuva Sukuohjelmisto 11, mikä ei edes maksa mitään. Henkilöiden tunnistamista sopiva väline ei ratkaise, mutta auttaa muutoin matkan varrella.
Heikki Särkkä
23.06.13, 21:37
Jos katsoo tutkimuksen helpottuvan rippikirjasta löytyvien nimimuotojen käytöllä, eikö olisi vielä helpompaa kirjoittaa koko tutkimus ruotsiksi, kun rippikirjat kerran ovat suurimmaksi osaksi ruotsiksi laadittuja? Jos taas haluaa kirjoittaa tutkimuksensa suomeksi, ainakin patronyymin loppuosan olisi silloin oltava suomalainen -tytär tai -poika.
Hei
Kuten totesin, niin käytän rippikirjamuotoja. Joissakin kohdin, kuten esim. Erich tai yms. muutan muodon yksinkertaisemmaksi eli puhtaasti Erik. Sama asia. Mutta en kyllä itse ala kirjoittaman etunimeä ruotsiksi ja patronyymiä suomeksi. Siitä tulee melkoinen soppa. My Heritage lukee patronyymit ovat ne sitten etunimen jälkeen tai avionimikentässä. Siinä ei ole ongelmaa. Ainoa ongelma, jota en ole vielä pystynyt ratkaisemaan on saman nimiset talot. Omassa suvussani on mm. Heikkilöitä monelta eri paikkakunnalta. Siinä ei auta patronyymi eikä mikään. Talot kirjoitan siksi, että muistan ne paremmin kuin henkilöiden nimet. Myös talojen kautta sukupuun seuranta helpottuu. Koska tutkimukseni sisältää myös esivanhempieni sisaret ja veljet, niin olen esivanhempien kohdalla käyttänyt lyhennustä ev.
Torpparit yms. kirjoitan heidän patronyymillään, sotilaat sotilasnimellä ja jos sotilaan patronyymi on tiedossa, käytän myös sitä.
Mutta jokainen taaplaa tyylillään. Ja jos suoraan sanotaan, niin My Heritage com on hyvä ohjelma, jolla voi pitää yhteyttä myös toisiin tutkijoihin. Edelleen: ohjelmelma toimii täysinsuomen kielellä, jota esim. Geni tai muut (sukujutut lukuunottamatta) eivät tee. Tosin Heritagen ns. osumatoiminto vaatisi paljon kehittämistä.:)
eskopekka
Heikki Särkkä
24.06.13, 14:24
Kukin tekee tyylillään. Esimerkiksi tunnetun Isontalon Antin nimi on rippikirjassa Anders ja talonnimi on Storgård. Harva tunnistanee Anders Storgårdin Isontalon Antiksi. Tutkimusta voi tehdä monella tavalla, myös antamalla tunnetulle Antille nimen Anders Storgård sillä perusteella, että rippikirjan nojalla näin voisi päätellä. Tätä älköön käsitettäkö suositukseksi.
Heikki Särkkä
24.06.13, 14:49
Olen jyrkästi samaa mieltä Eskopekan kanssa siitä, että Aatami Andersinpoika tai Aatami Andersson ovat vältettäviä ratkaisuja.
Heikki Särkkä
24.06.13, 15:24
Rippikirjojen etunimet ja patronyymit vaihtuvat 1800-luvun loppupuolella ruotsista suomeksi. Vastaavasti kastekirjaan merkityt suomenkielisten lasten ruotsinkieliset etunimet vaihtuvat suomenkielisiksi. Jos seurataan rippikirjan muotoja, tulisi loogisesti joka nimen kohdalle merkitä nimen muuttuminen suomenkieliseksi. Jos taas näin ei haluta tehdä, millä perusteella olisi valittava kastekirjan ruotsinkielinen muoto eikä haudattujen luettelon suomenkielinen muoto, jos nämä eriävät toisistaan samalla henkilöllä? Olisi kiinnostavaa kuulla perusteluja.
Mielestäni on kumminkin syytä varoa sen suomentamisen kanssa, vaikkakin nimet suomennettiin kirkonkirjoissa 1800-luvun loppupuolella.
Hieman "vaarallista" mielestäni ruveta suomentamaan ruotsinkieliset nimet vaan sen takia että suomenkieltä oli luvallista käyttää, koska ei voidaan olla täysin varmoja kenellä oli oikeastaan suomenkielinen nimi ja kenellä ruotsinkielinen.
Osa olivat myös kaksikielisiä kuten omassa suvussani.
Eihän 1900-luvullakaan syntyneitten nimet muutetaan mielensä mukaan sukututkimuksissa. Lydia on Lydia, eikä Lyyli ja Thomas on Thomas eikä Tuomas. Seposta ei myöskään tehdään Sebastian tai Hilmasta Hildegard.
Heikki Särkkä
24.06.13, 16:33
Kaksikielisten sukujen nimikäytäntöä etunimien suomentaminen ei tietenkään koske. Ei ole myöskään perusteltua suomentaa 1900-luvulla tai jopa 1800-luvun lopun viimeisinä vuosikymmeninä suomenkielisissä perheissä tietoisen valinnan tuloksena annettuja ruotsinkielisiä etunimiä, puhumattakaan etunimilain säätämisen jälkeen annetuista nimistä. Halusinkin kuulla perusteluja sille, miksi täysin suomenkielisten perheiden ennen vuosia 1860-1870 syntyneistä jäsenistä tulisi käyttää ruotsinkielistä nimimuotoa. Väärinkäsitysten välttämiseksi on sanottava, että oma näkökantani EI ole kielipoliittinen.
Heidi Kannisto
24.06.13, 17:02
Mietin juuri tuota mitä Marikki toi esiin nimien suomentamisesta, että tietääkö kukaan, oliko papeissa 1800-luvun lopulla sellaisia, jotka, siinä missä ennen ruotsinnettiin kaikki nimet, suomensivat ne väkisin? Nimittäin Karunassa syntynyt isoisäni isä, joka käytti eläessään nimeä Karl-Viktor Johansson, on kastettu Kaarle Viktor Juhanpojaksi. Kuitenkin tietääkseni he ovat olleet umpi ruotsinkielisiä ja esim. isoisäni oppi vasta 11-vuotiaana suomen kielen.
Itse muistaakseni My heritagessa laitoin patronyymit sukunimeksi, tosin jossain vaiheessa muutin ne etunimi-kenttään ikään kuin toiseksi nimeksi
Heikki Särkkä
24.06.13, 17:35
En ihmettelisi, vaikka tällaistakin olisi tapahtunut. Tarkkaan ottaen emme tiedä, millä nimellä joku on kastettu (oletan, että tilaisuudesta ei ole tehty äänitettä eikä paikalla olleiden kummien todistajanlausuntoja ole saatavana); tiedämme vain, mitä kastekirjaan on MERkitty nimeksi. Ero ei ole hiuksenhalkomista: esim. suomenkieliset todistajanlausunnot kirjattiin tuomioistuinten pöytäkirjoihin ruotsiksi lukuun ottamatta kunnianloukkaustapausten harvoja suomenkielisiä herjasanoja, jotka tietysti oli luonnollista kirjata alkukielellä.
Hannu Numminen
24.06.13, 19:22
Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan.
Kuten edellä on ilmaistu, ruotsinkielisen henkilön kohdalla tulee ehdottomasti kirjata Anders Andersinpoika, kun kirjauskielenä käytetään suomea. Suomenkielisellä henkilöllä voi em. muodon lisäksi kirjata hänet Antti Antinpojaksi - eikä mikään estä lisäämästä Antille lisätietoihin, että kirkonkirjoissa lukee Anders Andersson.
Kun kyse on patronyymistä, on yhtälailla suomenkielisessä tekstissä ehdottomasti vältettävä muotoa Anders Andersson, ettei kukaan erehtyisi luulemaan Anderssonia sukunimeksi.
Yksi hyvä syy kirjata suomenkieliseksi tiedetylle Anders Anderssonille suomenkielinen muoto Antti Antinpoika on, ettei erehdytä suvun muinaisessa kielessä: "ai, meidän suku olikin ruotsalainen".
Jos ei tiedetä perheen kotikieltä esimerkiksi 1750-luvulla, on hyvä mennä kyseisen asuinpaikan mukaan, jolloin päästään todennäköisyyteen (totta kyllä, jokseenkin tasan kaksikielisillä paikkakunnilla tulee arvailua). Ja jos joka tapauksessa kirjataan nimet kirkonkirjan mukaisina, esimerkiksi ruotsalaisissa muodoissaan, kannattaa silti ns. normalisoida nimet jo hakemisen takia, ettei tarvitse muistaa, kirjoitettiinko nimi Hendrich, Henrich, Henric vai Henrik...
Muuten minulle on samantekevää, millä kielellä kukin nimet kirjaa, suomen- vai ruotsinkielisissä muodoissa, mutta logiikka tulee säilyttää: Antti Andersson ei tosiaankaan käy, vaan Antti Antinpoika/Andersinpoika. Siis tarkoitan, että nimet joko suomeksi tai ruotsiksi, ei sekakielisinä ja suomenkieliseen tekstiin patronyymin päätteeksi -poika tai -tytär.
Mietin juuri tuota mitä Marikki toi esiin nimien suomentamisesta, että tietääkö kukaan, oliko papeissa 1800-luvun lopulla sellaisia, jotka, siinä missä ennen ruotsinnettiin kaikki nimet, suomensivat ne väkisin? Nimittäin Karunassa syntynyt isoisäni isä, joka käytti eläessään nimeä Karl-Viktor Johansson, on kastettu Kaarle Viktor Juhanpojaksi. Kuitenkin tietääkseni he ovat olleet umpi ruotsinkielisiä ja esim. isoisäni oppi vasta 11-vuotiaana suomen kielen.
Lopuksi vielä Heidin kysymykseen "pakkosuomesta";): kyllä tuolta näyttää esimerkiksi juuri Karunassa ja Sauvossa. Varma en ole asiasta, kun en ole päässyt kysymään keneltäkään, joka vielä saattaisi asiasta ihan oikeasti tietää.
Heikki Särkkä
24.06.13, 20:50
Täysin samaa mieltä. Tarkoitukseni ei ole käännyttää ketään, joka sanoo kauan tehneensä toisin ja tekevänsä edelleenkin, mutta toivon silloin tällöin voivani johdattaa oikeammalle tielle jonkun aloittelevan, joka (etenkin itseoppineena) arvelee löytäneensä viisasten kiven kopioidessaan rippikirjaa.
Olen ennenkin käyttänyt esimerkkinä oma isoisäni joka oli enemmänkin suomenkielinen ja kastenimi oli Johan Gustaf, lempinimi oli sitten Jussi.
Aikoinaan kun tilasin sukuselvityksen hänen esivanhemmista niin hän olikin nimellä Juho Kustaa:mad:
Sillä nimellä hän ei ikinä ollut elämänsä aikana, ellei hänen omat lapset edes ollut siitä tietoisia ja hautakivessäkin on ruotsinkielinen versio ja missään henkikirjoissa ym. ei ole Juho Kustaa.
Siksi olen tarkkana nimien suomentamisessa.
Itse kirjaan patronyymit etunimen osaksi. Ensimmäinen syy tähän on se, että järjestäessä henkilöt listaksi on mielestäni Heta Tuomaantytär mielekkäämpää näyttää sukunimettömien Hermannien jälkeen kuin ennen Tuomaisia. Toiseksi niillä henkilöillä, joille olen kirjannut sekä patronyymin että sukunimen, menee patronyymi samaan paikkaan kuin sukunimettömillä.
Nimien kääntäminen tai kääntämättä jättäminen on sellainen kestokysymys, että täytyihän tämänkin ketjun siihen päätyä. Molemmissa tavoissa on oma järkensä, minä olen kirjannut hämäläiset melkoisen varmasti suomenkieliset esi-isäni Matti Heikinpojiksi ja Juho Kustaanpojiksi vaikka kirjalliset lähteet ovat ruotsiksi. Tietenkin jos erityisesti tiedän jonkun todellakin käyttäneen nimeä Johan, en sitä vaihda Juhoksi. Jos 1800-luvun lopussa on kirkonkirjassa Juhojen seassa Johan, on varmaankin kyseessä tällainen tapaus.
Ne muutamat harvat ruotsinkieliset henkilöt, jotka suvustani löytyvät, olen myös kirjannut ruotsiksi: Johan Emil Mattsinpoika Dala on tiedostossani Johan Emil Mattsson /Dala/. Kirjoittaessani suomenkielistä tekstiä käytän tietenkin suomen kieltä nimen ei-erisnimiosissa, mutta mielestäni nimikenttä tiedostossa ei vaadi kielen käännöstä.
Hei! Tuo on tietenkin vähän eri asia: Ison Talon Antti kyllä tunnetaan paremmin suomenkielisellä nimellä kuin ruotsalaisella. Vastaavava on myös Aleksis Kivi, mutta harva on ainakin nykyisin kuullut Aleksis Stenvall `ista. Näissä on kyse "järjen" käytöstä. Toisaalta henkilöstä voi käyttää molempia muotoja: Aleksis Stenvall allias Aleksis Kivi.
Mutta palaan vielä tuohon nimien suomentamiseen. Itse koen sen vääräksi ja siksi käytän alkuperäisiä rippikirjanimiä eli ruosinkielisiä niin kauan, kunnes ne muuttuvat rp:ssa suomeksi.
Keskustelin taannoin SSHY:n uuden toiminnanjohtajan kanssa ja heillä on annettu mm. hakuluettlon laatijoille ohjeeksi käyttää kylistä ja taloista niitä miotoja, jotka ovat kirkollisissa kirjoissa eli niin kuin papit ovat ne kirjoittaneet.
Mielestäni SSHY ja Suomen Sukututkimusseura voisi pohtia tätä asiaa ja antaa jonkunlaisen suosituksen.
Mutta jokainen taaplaa tyylillään. Minä omallani!
Hyvää kesän jatkoa kaikille:)
Hei!
Voisiko näille sivuille saada selvän kohdan, jossa voi peruuttaa kirjoittamansa viestin.
Mielestäni on kumminkin syytä varoa sen suomentamisen kanssa, vaikkakin nimet suomennettiin kirkonkirjoissa 1800-luvun loppupuolella.
Hieman "vaarallista" mielestäni ruveta suomentamaan ruotsinkieliset nimet vaan sen takia että suomenkieltä oli luvallista käyttää, koska ei voidaan olla täysin varmoja kenellä oli oikeastaan suomenkielinen nimi ja kenellä ruotsinkielinen.
Osa olivat myös kaksikielisiä kuten omassa suvussani.
Eihän 1900-luvullakaan syntyneitten nimet muutetaan mielensä mukaan sukututkimuksissa. Lydia on Lydia, eikä Lyyli ja Thomas on Thomas eikä Tuomas. Seposta ei myöskään tehdään Sebastian tai Hilmasta Hildegard.
Olen aivan samaa mieltä. Omassa suvussanikin on ruotsinkielisiä tai muun kielisiä nimiä ja olisi hassua ryhtyä keksimään niille suomalaista vastinetta. Esim Ragvald, miten sen käännät suomeksi. Suvussani on myös nimiä, joiden haltijat halusivat käyttää alkuperäisiä nimi kuten Augusta, Kaarle Frerdrik, Esther, Rakel ja August jne. Esim. Rakelia ei koskaan saanut kirjoitttaa Raakel. Mutta monesti näkee, että ne ovat väännetty suomen kielen muotoon. Tuo puoli sukuani oli lähes täysin ruotsin kielistä.
Otetaan vielä nimi Gerls, monikohan on kutsunut häntä "Rekoksi", ja ihmettelen mistä tuo nimi käännös on tullut. Vielä yksi esimerkki, suvussani on Johan Örberg/Öfverberg. Mitenkähän tuon kääntäisi suomeksi. Tuntuisi hassulta kirjoittaa Juho (Jusssi, Juhani jne) Örberg/Öfverberg.
Itselleni tuottaa vaikeuksia rippikirjojen selaaminen, jos nimet esiintyvät suomen kielisessä muodossa. Toistan vielä, olen suomalainen ja kunnioitan suomen kieltä ja haluan, että suomen kieli säilyy. Mutta nyt on kyse historiasta. Mielestäni nimien muuttaminen suomen kieliseen asuun on väkivaltaa.
Mietin juuri tuota mitä Marikki toi esiin nimien suomentamisesta, että tietääkö kukaan, oliko papeissa 1800-luvun lopulla sellaisia, jotka, siinä missä ennen ruotsinnettiin kaikki nimet, suomensivat ne väkisin? Nimittäin Karunassa syntynyt isoisäni isä, joka käytti eläessään nimeä Karl-Viktor Johansson, on kastettu Kaarle Viktor Juhanpojaksi. Kuitenkin tietääkseni he ovat olleet umpi ruotsinkielisiä ja esim. isoisäni oppi vasta 11-vuotiaana suomen kielen.
Itse muistaakseni My heritagessa laitoin patronyymit sukunimeksi, tosin jossain vaiheessa muutin ne etunimi-kenttään ikään kuin toiseksi nimeksi
Käsittääkseni monella paikkakunnalla papit eivät ryhtyneet harrastamaan väkivaltaa nimien suhteen, vaan käyttivät suomen kielisiä nimiä, kun nimi voitiin selvästi suomentaa. Myös papithan kirjoittivat rippikirjoihin sen nimen, minkä kummit tai vanhemmat ilmoittivat. Patronyymi taas saattoi esiintyä suomen muodossa. Omassa suvussani on 1800-luvulla mm. Kaarle Fredrik, joka oli hänen nimensä kuolemaansa saakka. Tosin patromyyni oli suomnnettu. Mutta myös hänen lapsensa saivat joko ensimmäiseksi tai toiseksi nimekseen ruotsalaista tai venäläistä alkuperää olevan ja siinä muodossa kirjoitetun nimen, kuten Kaarle Nikolai, Väinö Erik. Kukan ei ei puhutellut häntä Väinö Erkiksi..
Olen jyrkästi samaa mieltä Eskopekan kanssa siitä, että Aatami Andersinpoika tai Aatami Andersson ovat vältettäviä ratkaisuja..
Onhan se hassua, jos ammoisina aikoina syntyneestä immeisestä käytetään sekä ruotsin kielistä mineä ja suomen kielistä patronyyniä tai toisin päin Ohessa muutamia esimerjjejä Hauhon Tuuloksen ja kuopion pitäjän historiasta: Lauri Steninpoika, Jesper Pietarinpoika, Prusi Juhonpoika, Eerikki Ragvaldinpoika, Luukas Rekonpoika, Sipi Tuomaanpoika, Matti Gudmundinpoika jne. Siinä on ollut pitäjän historian kirjoittajalla keksimistä. Ja kaiken lisäks mm. Matti Gudmundinpoika esiintyy rippikirjassa varmasti Matts Gudmudsson tai Prusi Johansson.
No tämää tästä
ESITÄN VILÄKIN TOIVOMUKSEN SSHY.LLE JA SUOMEN SUKUTUKIMUSSEURALLE, JOTTA ASIA OTETTAISIIN NOISSA PIIREISSÄ POHDITTAVAKSI HISTORIALLISESLTA KANNALTA JA ANNETTAISIIN JOKU SUOSITUS. VAI, MITÄ MITÄ VARTEN TE SIELLÄ ISTUTTE. EIKÖ TÄMÄ OLE YKSI TEIDÄN TEHTÄVÄNNE OHJEISTAA SUKUTUTKIMUKSEN HARRASTAJIA.
eskopekka
Mutta palaan vielä tuohon nimien suomentamiseen. Itse koen sen vääräksi ja siksi käytän alkuperäisiä rippikirjanimiä eli ruosinkielisiä niin kauan, kunnes ne muuttuvat rp:ssa suomeksi.
Kuvitellaanpa tällainen skenaario: vuosina 1860 ja 1861 syntyvät veljekset suomenkielisellä alueella. Heistä ensimmäisellä on kastekirjassa nimenä Johan ja jälkimmäisellä Anders. Vanhempi veli kuolee jo lapsena, tarkoittaen että kaikki kirjalliset merkinnät hänestä ovat ruotsiksi. Nuorempi veli taas elää kypsään ikään, ja noin 20. ikävuoden jälkeen hän kulkee kirkonkirjoissa nimellä Antti.
Koska vanhemman veljen nimi ei ehtinyt "muuttua rp:ssa suomeksi", kirjaatko hänet Johaniksi ja nuoremman Antiksi? Jos toimit näin, on sinulla veljekset, joiden nimet ovat erikieliset. Tämä on vähän erikoinen tilanne.
Vai toimitko niin, että kirjaat henkilöt siten kuin heidät on alun perin kirkonkirjoihin kirjattu? Tämä toimintatapa taas johtaa siihen, että nuoremman veljen vuonna 1885 syntynyt poika olisi Antti Andersinpoika, ja sekakielisten muotojen vältettävyydestähän olemme yhtä mieltä.
Suvussani on myös nimiä, joiden haltijat halusivat käyttää alkuperäisiä nimi kuten Augusta, Kaarle Frerdrik, Esther, Rakel ja August jne. Esim. Rakelia ei koskaan saanut kirjoitttaa Raakel. Mutta monesti näkee, että ne ovat väännetty suomen kielen muotoon. Tuo puoli sukuani oli lähes täysin ruotsin kielistä.
Tässä tilanteessa minäkin ilman muuta kirjaisin henkilölle nimen Rakel, en Raakel - toki kunnioitan henkilön omaa vahvaa näkemystä nimensä kirjoitusasusta, jos se on tiedossa. Minulla on kuitenkin tiedostossani useampia piikoja, joiden nimet on kirjoitettu vuorotellen "Lovisa" tai "Loviisa", ja joiden omaa käsitystä nimensä kirjoitusasusta en tunne - jos sitä on ollutkaan. Nämä olen normalisoinut Loviisaksi, kun kahdesta kirjoitusasusta kuitenkin on jompikumpi valittava.
Ehkä 1885 suurin osa kaikki Anders son ja Johans son jne. aloittivat käyttämään sukunimiä ja silloinhan ei ollut mikään katastroofi vaikka Anders olikin vaikkapa Virtanen, tai Kaarlo oli sukunimeltään Johansson:cool:
Kuvitellaanpa tällainen skenaario: vuosina 1860 ja 1861 syntyvät veljekset suomenkielisellä alueella. Heistä ensimmäisellä on kastekirjassa nimenä Johan ja jälkimmäisellä Anders. Vanhempi veli kuolee jo lapsena, tarkoittaen että kaikki kirjalliset merkinnät hänestä ovat ruotsiksi. Nuorempi veli taas elää kypsään ikään, ja noin 20. ikävuoden jälkeen hän kulkee kirkonkirjoissa nimellä Antti.
Koska vanhemman veljen nimi ei ehtinyt "muuttua rp:ssa suomeksi", kirjaatko hänet Johaniksi ja nuoremman Antiksi? Jos toimit näin, on sinulla veljekset, joiden nimet ovat erikieliset. Tämä on vähän erikoinen tilanne.
Vai toimitko niin, että kirjaat henkilöt siten kuin heidät on alun perin kirkonkirjoihin kirjattu? Tämä toimintatapa taas johtaa siihen, että nuoremman veljen vuonna 1885 syntynyt poika olisi Antti Andersinpoika, ja sekakielisten muotojen vältettävyydestähän olemme yhtä mieltä.
Tässä tilanteessa minäkin ilman muuta kirjaisin henkilölle nimen Rakel, en Raakel - toki kunnioitan henkilön omaa vahvaa näkemystä nimensä kirjoitusasusta, jos se on tiedossa. Minulla on kuitenkin tiedostossani useampia piikoja, joiden nimet on kirjoitettu vuorotellen "Lovisa" tai "Loviisa", ja joiden omaa käsitystä nimensä kirjoitusasusta en tunne - jos sitä on ollutkaan. Nämä olen normalisoinut Loviisaksi, kun kahdesta kirjoitusasusta kuitenkin on jompikumpi valittava.
Tuo tietenkin on vähän spekulaatiota, mutta aivan käytännössä totta. Mutta minulla molemmat veljekset kulkisivat aluperäisillä ruosalaisilla nimillä. Lähdetietoihin laittaisin tuon nimen muutoksen. Sitten Eloon jääneet lapset saisivat suomenkielisen patrionyymin, jos se ilmenisi rippikirjasta. Painotan edelleen, että asuupa ihminen Savossa, Kainuussa tai missä tahansa, ja jos pappi on kirjannut nimen ruotsiksi tai suomeksi, niin käytän niitä. Onhan suvussanikin esi-isiä, joiden vanhemmat ovat rippikirjoissa ruotsiksi, mutta muuttuvat sitten 1800-luvulla suomen kielisiksi. Mutta varmasti jokainen tajuaa, kun lapsi on liitetty ohjelmassa ruotsiksi krjoitettuihin vanhempiin, kenen lapsesta on kysymys. Yleensä tässä vaiheessa laitan ohjelman muistiin panoihin muutoksen.
En koe tuota ongelmana.
t. eskopella
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.