P. T. Kuusiluoma
07.06.13, 09:20
Tiedostusvälineissä on viime aikoina julkaistu joitakin artikkeleita, joissa on arvioitu Euroopan komission esittämän tietosuoja-asetuksen vaikutuksia suomalaiseen sukututkimukseen. Liian pitkälle meneviin johtopäätöksiin ei tässä vaiheessa ole aihetta, koska tähän mennessä on saatu vasta Euroopan komission ehdotus, josta Euroopan parlamentin raportoija on esittänyt oman mietintönsä. Asetuksen säätämisen viimeinen ja tärkein vaihe, parlamentin ja Euroopan neuvoston neuvottelut ovat vielä käymättä.
Tietosuoja-asetus on laadittu ensisijaisesti harmonisoimaan EU:n jäsenmaiden keskenään kirjavaa tietosuojalainsäädäntöä ja tehostamaan yksityisyyden suojaa erityisesti verkkopalveluissa. Ehdotuksessa esitetyt sukututkimukseen vaikuttavat säännökset ovat lähestulkoon kokonaisuudessaan jo Suomen vuonna 1999 säädetyssä henkilötietolaissa.
Ei koske tavanomaista sukututkimusta
Sukututkijan kannalta tärkeintä tietosuoja-asetuksen esityksessä on sen soveltamisalan määrittely. Valtaosa sukututkimuksesta eli yksityiselämän puitteissa tapahtuva sukututkimusrekistereiden ylläpito jää asetuksen säätämisen jälkeenkin henkilötietolainsäädännön ulkopuolelle.
Sukututkimus poikkeus yleisperiaatteesta?
Tietosuoja-asetuksessa tietojenkäsittelyn yleisperiaate on Suomen henkilötietolain tapaan rekisteröidyn yksiselitteinen suostumus. Tästä yleisperiaatteesta voidaan ehdotuksen mukaan poiketa jollakin oikeutetulla perusteella. Tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta käsittelevässä artiklassa todetaan, että henkilötietojen käsittely mm. historiallista tutkimusta varten on lainmukaista, kun tiettyjä edellytyksiä ja takeita noudatetaan.
Ehdotus jättää kuitenkin epäselväksi onko historiallinen tutkimus tarkoitettu samanlaiseksi poikkeukseksi yleisperiaatteesta kuin sukututkimus Suomen henkilötietolaissa, jolloin esimerkiksi sukukirjahankkeeseen tähdättäessä henkilöiltä ei ole tarpeen pyytää suostumusta sukututkimusrekisteriä varten.
Ilmoittamisvelvollisuus tiukentuu
Tietosuoja-asetuksen ehdotuksessa on säännös tietojenkäsittelystä ilmoittamisesta rekisteröidylle. Jo Suomen henkilötietolaissa ilmoittamisvelvollisuus on viety verrattain pitkälle, mutta asetuksen sanamuoto on henkilötietolakiakin tiukempi ja toteutuessaan asettaisi esimerkiksi sukukirjahankkeelle velvoitteen tiedottaa sukututkimusrekisteristä kaikille elossa oleville suvun jäsenille. Kokonaan yksityiselämän puitteissa tapahtuvaa sukututkimusrekisterin ylläpitoa ilmoittamisvelvollisuus ei luonnollisesti koske.
Tietosuoja-asetuksen ilmoittamisvelvollisuutta koskevia vaikutuksia arvioitaessa on syytä ottaa huomioon, että ehdotuksessa on henkilötietolaista tuttu säännös, jonka mukaan rekisteröityjen suuresta määrästä johtuva kohtuuton vaiva on laillinen syy poiketa ilmoittamisvelvollisuudesta. Se koskisi erityisesti historiallista tutkimusta ja antaisi mahdollisuuden käyttää "hyväksyttyjä korvaavia toimenpiteitä". Tämä olisi erityisen tärkeää omakustanteina sukukirjoja julkaiseville sukututkijoille.
Kohtuuton vaiva ei kuitenkaan voi olla takaportti, jolla ilmoittamisvelvollisuus jätettäisiin kokonaan toteuttamatta. Ilmoittamisen vaiva tulisi suhteuttaa sukukirjahankkeen laajuuteen. Ilmoittamisvelvollisuus olisi sukukirjahankkeessa syytä toteuttaa niiltä osin kuin se arvioidaan kohtuulliseksi.
Historiallisen tutkimuksen ongelmat
Sukututkimuksen kannalta tietosuoja-asetuksen ehdotuksessa ongelmallisinta on se, ettei sukututkimusta mainita (kuten Suomen henkilötietolain 18 §:ssä) tietojenkäsittelyn erityisenä tarkoituksena. Koska sukututkimusta ei nimenomaan mainita, on perusteltua arvioida, että asetuksen laatija on halunnut niputtaa sukututkimuksen muun ei-akateemisen historiaan kohdistuvan tutkimustoiminnan kanssa historialliseksi tutkimukseksi. Joka tapauksessa asetuksessa on tässä kohdin vakava puute.
Sukututkimuksen näkökulmasta ehdotuksessa on erityisen vaikea kohta, jossa säädetään ”historiallista tutkimusta suorittavien elimien” oikeudesta julkaista henkilötietoja. Käsitteellisen epämääräisyyden lisäksi koko kohta (83. artiklan 2. kohta) on suomalaisesta näkökulmasta ongelmallinen, sillä siinä henkilötietolainsäädäntö tulee syvälle sananvapauden käytön alueelle.
Suomen Sukututkimusseura vaikuttaa
Seura on esittänyt seuraavia muutoksia asetukseen:
1. Joko sukututkimus lisätään asetustekstiin yleisperiaatteesta poikkeavana tietojenkäsittelyn edellytyksenä tai historiallinen tutkimus määritellään niin, että se kattaa myös sukututkimuksen.
2. Jälkimmäisessä tilanteessa asetuksen 6. artiklan 2. kohtaa tarkennetaan niin, että siitä selkeästi käy ilmi, että historiallinen, tilastollinen ja tieteellinen tutkimus muodostavat poikkeuksen artiklan 1. kohdassa mainituista tietojenkäsittely edellytyksistä, mm. rekisteröidyn nimenomaisesta suostumuksesta.
3. Vastoin Euroopan parlamentin raportoijan ehdotusta kohtuuton vaiva säilyy laillisena poikkeuksena ilmoittamisvelvollisuudesta ainakin historiallisen tutkimuksen kohdalla.
4. Ehdotuksen 83. artiklan 2. kohta poistetaan asetuksesta.
Seura on saattanut suomalaisten Euroopan parlamentin jäsenien ja Suomen oikeusministerin tietoon edellä esitetyt ehdotukset asetuksen muuttamiseksi ja erityisesti huolensa siitä, ettei sukututkimusta mainita millään tavoin asetusehdotuksessa. Seura on neuvotellut em. kysymyksistä myös Suomen hallitusta Euroopan neuvostossa ja sen tietosuoja-asetusta käsittelevässä työryhmässä edustavien virkamiesten kanssa.
Seura on lisäksi ollut yhteydessä tietosuoja-asetuksen ehdotuksen ongelmista Itämeren alueen jäsenmaissa toimiviin valtakunnallisiin sukututkimusjärjestöihin.
Tietosuoja-asetus on laadittu ensisijaisesti harmonisoimaan EU:n jäsenmaiden keskenään kirjavaa tietosuojalainsäädäntöä ja tehostamaan yksityisyyden suojaa erityisesti verkkopalveluissa. Ehdotuksessa esitetyt sukututkimukseen vaikuttavat säännökset ovat lähestulkoon kokonaisuudessaan jo Suomen vuonna 1999 säädetyssä henkilötietolaissa.
Ei koske tavanomaista sukututkimusta
Sukututkijan kannalta tärkeintä tietosuoja-asetuksen esityksessä on sen soveltamisalan määrittely. Valtaosa sukututkimuksesta eli yksityiselämän puitteissa tapahtuva sukututkimusrekistereiden ylläpito jää asetuksen säätämisen jälkeenkin henkilötietolainsäädännön ulkopuolelle.
Sukututkimus poikkeus yleisperiaatteesta?
Tietosuoja-asetuksessa tietojenkäsittelyn yleisperiaate on Suomen henkilötietolain tapaan rekisteröidyn yksiselitteinen suostumus. Tästä yleisperiaatteesta voidaan ehdotuksen mukaan poiketa jollakin oikeutetulla perusteella. Tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta käsittelevässä artiklassa todetaan, että henkilötietojen käsittely mm. historiallista tutkimusta varten on lainmukaista, kun tiettyjä edellytyksiä ja takeita noudatetaan.
Ehdotus jättää kuitenkin epäselväksi onko historiallinen tutkimus tarkoitettu samanlaiseksi poikkeukseksi yleisperiaatteesta kuin sukututkimus Suomen henkilötietolaissa, jolloin esimerkiksi sukukirjahankkeeseen tähdättäessä henkilöiltä ei ole tarpeen pyytää suostumusta sukututkimusrekisteriä varten.
Ilmoittamisvelvollisuus tiukentuu
Tietosuoja-asetuksen ehdotuksessa on säännös tietojenkäsittelystä ilmoittamisesta rekisteröidylle. Jo Suomen henkilötietolaissa ilmoittamisvelvollisuus on viety verrattain pitkälle, mutta asetuksen sanamuoto on henkilötietolakiakin tiukempi ja toteutuessaan asettaisi esimerkiksi sukukirjahankkeelle velvoitteen tiedottaa sukututkimusrekisteristä kaikille elossa oleville suvun jäsenille. Kokonaan yksityiselämän puitteissa tapahtuvaa sukututkimusrekisterin ylläpitoa ilmoittamisvelvollisuus ei luonnollisesti koske.
Tietosuoja-asetuksen ilmoittamisvelvollisuutta koskevia vaikutuksia arvioitaessa on syytä ottaa huomioon, että ehdotuksessa on henkilötietolaista tuttu säännös, jonka mukaan rekisteröityjen suuresta määrästä johtuva kohtuuton vaiva on laillinen syy poiketa ilmoittamisvelvollisuudesta. Se koskisi erityisesti historiallista tutkimusta ja antaisi mahdollisuuden käyttää "hyväksyttyjä korvaavia toimenpiteitä". Tämä olisi erityisen tärkeää omakustanteina sukukirjoja julkaiseville sukututkijoille.
Kohtuuton vaiva ei kuitenkaan voi olla takaportti, jolla ilmoittamisvelvollisuus jätettäisiin kokonaan toteuttamatta. Ilmoittamisen vaiva tulisi suhteuttaa sukukirjahankkeen laajuuteen. Ilmoittamisvelvollisuus olisi sukukirjahankkeessa syytä toteuttaa niiltä osin kuin se arvioidaan kohtuulliseksi.
Historiallisen tutkimuksen ongelmat
Sukututkimuksen kannalta tietosuoja-asetuksen ehdotuksessa ongelmallisinta on se, ettei sukututkimusta mainita (kuten Suomen henkilötietolain 18 §:ssä) tietojenkäsittelyn erityisenä tarkoituksena. Koska sukututkimusta ei nimenomaan mainita, on perusteltua arvioida, että asetuksen laatija on halunnut niputtaa sukututkimuksen muun ei-akateemisen historiaan kohdistuvan tutkimustoiminnan kanssa historialliseksi tutkimukseksi. Joka tapauksessa asetuksessa on tässä kohdin vakava puute.
Sukututkimuksen näkökulmasta ehdotuksessa on erityisen vaikea kohta, jossa säädetään ”historiallista tutkimusta suorittavien elimien” oikeudesta julkaista henkilötietoja. Käsitteellisen epämääräisyyden lisäksi koko kohta (83. artiklan 2. kohta) on suomalaisesta näkökulmasta ongelmallinen, sillä siinä henkilötietolainsäädäntö tulee syvälle sananvapauden käytön alueelle.
Suomen Sukututkimusseura vaikuttaa
Seura on esittänyt seuraavia muutoksia asetukseen:
1. Joko sukututkimus lisätään asetustekstiin yleisperiaatteesta poikkeavana tietojenkäsittelyn edellytyksenä tai historiallinen tutkimus määritellään niin, että se kattaa myös sukututkimuksen.
2. Jälkimmäisessä tilanteessa asetuksen 6. artiklan 2. kohtaa tarkennetaan niin, että siitä selkeästi käy ilmi, että historiallinen, tilastollinen ja tieteellinen tutkimus muodostavat poikkeuksen artiklan 1. kohdassa mainituista tietojenkäsittely edellytyksistä, mm. rekisteröidyn nimenomaisesta suostumuksesta.
3. Vastoin Euroopan parlamentin raportoijan ehdotusta kohtuuton vaiva säilyy laillisena poikkeuksena ilmoittamisvelvollisuudesta ainakin historiallisen tutkimuksen kohdalla.
4. Ehdotuksen 83. artiklan 2. kohta poistetaan asetuksesta.
Seura on saattanut suomalaisten Euroopan parlamentin jäsenien ja Suomen oikeusministerin tietoon edellä esitetyt ehdotukset asetuksen muuttamiseksi ja erityisesti huolensa siitä, ettei sukututkimusta mainita millään tavoin asetusehdotuksessa. Seura on neuvotellut em. kysymyksistä myös Suomen hallitusta Euroopan neuvostossa ja sen tietosuoja-asetusta käsittelevässä työryhmässä edustavien virkamiesten kanssa.
Seura on lisäksi ollut yhteydessä tietosuoja-asetuksen ehdotuksen ongelmista Itämeren alueen jäsenmaissa toimiviin valtakunnallisiin sukututkimusjärjestöihin.