Etunimi

[Mikko Palomäki]

Mikähän on "Grels" etunumen suomalainen vastine?

Kysyy Mikko :confused:

[SeppoR]

Voisi olla Reko

[Tompsoni]

Samaa myös ehdotan. Olen nimittäin nähnyt monessa sukututkimukses käytettävän Rekoa tuon nimen tilalla..

[Juha]

tulee mieleen myös muoto Reittu jossain Savonmaalla päin



Juha

[Julle]

< Mikähän on "Grels" etunimen suomalainen vastine? >

Sekä vanhamaikaisempi Reko että nykyaikaisempi Reijo ovat molemmat vielä kalenterissamme!

Itse käytän vanhemmille Rekoa ja 1900-luvun henkilöille Reijoa.

Etunimisiin

[Julle]

> tulee mieleen myös muoto Reittu jossain Savonmaalla päin >

Luulisin silloin olevan kyseessä Frederick eli Rieti, Reetu tai Retee?

Etunimisiin

[E Juhani Tenhunen]

Reittu on ainakin Kiuruveden Kärkkäisenä Fredrik.

E. Juhani Tenhunen

[Erkki A Tikkanen]

Minä olen joskus mietiskellyt, että mistä sen tietää mikä Grels oli "oikeasti" silloin ennen. Eihän sitä versiota koskaan kirjoitettu mihinkään, aina vaan Grels :confused: Voi tietysti nykyisin käyttää Reko-nimeä, onhan Rekolla nimipäiväkin maaliskuussa, mutta oliko Rekon alkuperä tosiaan Grels. Ehkä jossain 1800-luvun lopun rippikirjassa nimien suomentamisen yhteydessä voisi löytyäkin entinen Grels, nykyinen Reko.
No, onhan nykyään esim. Rekola jossain päin maata, mutta onko se johdettu Grels-nimestä, sitä on paha sanoa.
Aivan kuin on nyt esitetty vanhasta ja tutusta Klaus-nimestä sellainen outo väännös kuin Laavu :eek: Mistä ihmeestä tällainenkin väännös on putkahtanut yhtäkkiä esille? Enkö vain ole sitä aikaisemmin saanut silmiini, kun nyt vasta sen löysin.

[Jouni Kaleva]

Eiköhän ihan alkuperäinen nimi ole Gregorius, kaikkine variaatioineen. Siihen nähden tuo Grels on jo kansanomainen lyhennys, "köllinimi". Minä en tätä halua vääntää Rekoksi, yhtä vähän kun Sigfridiä Sipoksi.Minä olen joskus mietiskellyt, että mistä sen tietää mikä Grels oli "oikeasti" silloin ennen. Eihän sitä versiota koskaan kirjoitettu mihinkään, aina vaan Grels :confused: Voi tietysti nykyisin käyttää Reko-nimeä, onhan Rekolla nimipäiväkin maaliskuussa, mutta oliko Rekon alkuperä tosiaan Grels. Ehkä jossain 1800-luvun lopun rippikirjassa nimien suomentamisen yhteydessä voisi löytyäkin entinen Grels, nykyinen Reko.
No, onhan nykyään esim. Rekola jossain päin maata, mutta onko se johdettu Grels-nimestä, sitä on paha sanoa.
Aivan kuin on nyt esitetty vanhasta ja tutusta Klaus-nimestä sellainen outo väännös kuin Laavu :eek: Mistä ihmeestä tällainenkin väännös on putkahtanut yhtäkkiä esille? Enkö vain ole sitä aikaisemmin saanut silmiini, kun nyt vasta sen löysin.

[Lukkari]

Jos isännän nimi kirkonkirjoissa on Grels ja talon nimi joka on johdettu tästä taas Rekola, Rekula tai kuten esim. Pyhäjoella Grekula antaa se vahvan viitteen siitä mitä nimeä kansa on isännästä käyttänyt.
Sama koskee mielestäni näitä Lauriloita Lassiloita Anttiloita Jussiloita Heikkilöitä ja Pekkaloita joiden isäntien nimet on kirjattu papin käyttämällä kielellä mutta rahvas on käyttänyt paikallista muotoa. Sukua tutkittaessa on taas syytä käyttää k.o. ajan kirjallista muotoa jos haluaa että haku- ym. toiminnat löytävät haettavan henkilön. L

[PekkaJS]

Eiköhän ihan alkuperäinen nimi ole Gregorius, kaikkine variaatioineen. Siihen nähden tuo Grels on jo kansanomainen lyhennys, "köllinimi". Minä en tätä halua vääntää Rekoksi, yhtä vähän kun Sigfridiä Sipoksi.
Hiskistä ei löydy koko maasta yhtään Rekoa, vaikka Grels-nimi on ollut käytössä vielä 1800-luvun lopussakin. Pielisjärvellä ainakin kolme Grelsiä muuttuu Reituksi 1880 tietämillä. Kainuusta ei tullut pikaisella etsimisellä vastaan yhtään Grelsiä jonka nimi olisi Hiskissä myös suomeksi.

Olisi aika mielenkiintoista hakea eri puolilta Suomea Hiskin avulla eri nimien käännökset - ei pelkästään Grelsin osalta. Pitäisi vain etsiä kustakin seurakunnasta iso määrä kastettuja kielen vaihdoksen molemmilta puolin ja sitten yhdistellä sukunimien ja syntymäpaikkojen avulla henkilöt. Tämän tekemistä konevoimin tosin vaikeuttaa, että Hiski tulostaa ammatin, etunimen ja sukunimen samaan kenttään.

- Pekka -

[Nina]

Nurmeksessa Grels on Reittu/Reitto - kuoleman johdosta tehty yliviivaus peittää pahasti.

Grels http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=6483&pnum=9

Reittu http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=9249&pnum=116

[SeppoR]

Minä olen joskus mietiskellyt, että mistä sen tietää mikä Grels oli "oikeasti" silloin ennen. Eihän sitä versiota koskaan kirjoitettu mihinkään, aina vaan Grels :confused: Voi tietysti nykyisin käyttää Reko-nimeä, onhan Rekolla nimipäiväkin maaliskuussa, mutta oliko Rekon alkuperä tosiaan Grels. Ehkä jossain 1800-luvun lopun rippikirjassa nimien suomentamisen yhteydessä voisi löytyäkin entinen Grels, nykyinen Reko.
No, onhan nykyään esim. Rekola jossain päin maata, mutta onko se johdettu Grels-nimestä, sitä on paha sanoa.


Ainakin Kangasniemellä Rekola on ollut Rekola jo 1700-luvulla.

[Matti Lund]

Eiköhän ihan alkuperäinen nimi ole Gregorius, kaikkine variaatioineen. Siihen nähden tuo Grels on jo kansanomainen lyhennys, "köllinimi". Minä en tätä halua vääntää Rekoksi, yhtä vähän kun Sigfridiä Sipoksi.


Tuo, mikä on vääntämistä, on näkökulmakysymys. Suomen kielikin on eräänlainen tosiasia ja asioita voidaan myös katsoa sen näkökulmasta. Suomen kielen todellisuuden näkökulmasta kameraaliset etunimet ovat muukalaisuusväännöksiä, osana sellaista kielitodellisuutta, jota suomenkielinen rahvas ei ymmärtänyt eikä osannut oikein lausua, ja huomattava osa suomalaislähtöistä oppineistoakin kuten papistoa, mongersi oppimaansa ruotsia aivan "tankerosti" eli sangen suomalaisittain sortaen ja vääntäen, etunimiäkin, joita kirjasivat kastekirjoihin.



Kielitodellisessa näkökulmassa on myös vaihtelua murrealueitten mukaisesti.


Ohessa on esimerkki vuoden 1684 tuomiokirjasta Laihialta Etelä-Pohjanmaalta:

Aukeaman oikealla puolella (81) toisella rivillä ylhäältä neljäntenä sanana näkyy etunimenä "Greki". Henkilö, josta oli kysymys oli Kreki Tuomaanpoika Isojakku, joka oli kuollut 15 vuotta aikaisemmin noin 80 -vuotiaana, sillä hän oli syntynyt 1580 -luvulla. Hänet löydetään mm. Sursill -matrikkeleista (Grels Thomasinpoika). Hän oli maakapteeni ja toimi myös kymmenkunta vuotta Laihian nimismiehenä.

Tässä linkissä:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3668769


Alempana neljännellä rivillä näkyy hänen seuraajansa nimi "Captein Fredrich won Nessen". Mainittakoon kuitenkin, että von Nessen oli äidinkieleltään saksalainen ja hänen kastenimensä on väännetty tässä ruotsalaisittain, sillä se oli `oikeammin´ "Jochim Friedrich". Tietysti tuo saksalainen nimi oli yhtä lailla "köllinimi" kuin Sigfrid, joka on yhtä lailla "köllinimi" kuin Sippo tai Sipi, sillä kaikki kansalliset etunimet eivät ole ytimeltään muuta kuin köllinimiä, joista on sitten valikoitu kameraaliset etunimet.

En minä osaa nähdä ruotsalaisia tai saksalaisia kansallisia nimiä mitenkään vähemmän "kölliniminä" kuin suomalaisia "köllinimiä".

Kaiketi latinalaiset pyhimysnimetkin ovat siltä osin kuin ne ovat perua raamatusta, roomalaisten kansallistamia etunimiä "raamatumaan kielten" rahvaan etunimistä, kun latinankielinen raamattu on kirjoitettu. Siis Gregoriuskin on alunperin roomalainen "köllinimi", josta on sitten tullut usean varhaiskristillisen pyhimyksen ja 16 paavin ottama etunimi. Eroa ei taida paljoa olla tällä Gregoriuksella kreikankieliseen nähden. Monien muiden osalta melkoisia eroja on, mikä on eräänlaista kielellistä todellistamista. Roomalaisillahan oli tunnetusti enemmän lainoja kuin ateenalaisilla.

Etelä-Pohjanmaalla siis nimestä käytettiin yleisesti muotoa Kreki. Vähässäkyrössä on Krekilä, mutta Kurikassa on Krekola. Ilmajokiset käyttivät mieluummin Kreko -muotoa, kyröläiset Kreki -muotoa.

Erittäin huomionarvoista on, että Krekilä ja Krekola -nimiä on kirjattu jo paljon aikaisemmin, 1500 -luvullakin ja todennäköisesti sitäkin aikaisemmin, jos kirjauksia olisi vain säilynyt.

Eteläpohjalaisten murteessa on hämäläisiä vaikutuksia, mutta monissa etunimissä eteläpohjalaisilla ovat vanhastaan aivan omat hämäläisistä selvästi poikkeavat muotonsa. Se on sangen mielenkiintoista ja ilmenee selkeästi tämän Krekinkin osalta.

Varsinaissuomalainen Rekola -nimi on tietysti myös sangen vanha ja tulee vastaan, kun selataan 1500 -luvun voudintilejä sieltä. Samoin tulee vastaan Ylä-Satakunnassakin eli keskellä Hämettä.


terv Matti Lund kielirealisti

[Benedictus]

Lund tuo taas hienosti esille asian ytimen, niumet vaihtelevat murteittain ja nimien alkuperäkin vaikuttaa siihen, eiä ollut yhtä totuutta nimien kirjoittamiselle.

Se mikä on oleellista on se, että Suomessa käytettiin virallisina niminä noita pappien kasteessa antamia nimiä, jotka varmasti kaikki suomalaiset silloiseen aikaan hallitsivat murrealueesta riippumatta.

Jos pappi oli kirjannut lapselle nimeksi Grels Johansson vaikkapa Keuruulla, niin hänen vanhempansa taatusti olivat tuon Grelssin esittäneet, joko suvun nimenä tai muuna haluttuna nimenä.
He eivät ehkä lausuneet sitä Grelsinä vaan ehkäpä Keuruulla Relssinä, mutta pappi ymmärsi nimen ja pojasta tuli Grels.

Kun tämä Grels Johansson meni käräjille niin hän käytti nimeään Grels Johansson, vaikka lausui sen ehkä Rels Johanssoni.
Varmasti hän ei käyttänyt Reko tai Reiku nimeä, sillä aikana jolloin kaikki käyttivät "ruotsalais" peräisiä nimiä, osattiin varmasti syvimmässä korvessakin myös nimien oikeat, viralliset muodot.

Kansa käytti varmaankin kotooloissa omia tutunpia nimiä ja varmaankin vanhaa Juhonpoika nimityyliä, mutta eivät varmaankaan aiemmin ihmiset olleet nykyisiä tyhmempiä ja olisi käyttäneet virallisesti eri nimeä kuin mikä oli syntymässä annettu, eli sitä Grels Johanssonia.

Olen kritisoinut tuota fennomaanista nimien kääntämistä ns. suomenkielisiksi jopa tieteellisissä tutkimuksissa, sillä on onnistuttu sotkemaan nimet ja asiat jo yli sadan vuoden ajan.
Jos asiakirjassa lukee Grels Johansson , se on Grels Johansson, eikä Reku Juhonpoika, eikä sitä saa kääntää Rieku Jussinpoijaaks, vaikka kuinka kieliviha kääntäisi sydäntä.

[Matti Lehtiö]

Kaima vastasi jo sen, mitä minäkin olisin kirjoittanut, mutta laitampa taas linkin vanhaan kirjoitukseeni, josta löytyy 1600-luvun loppupuolella eläneen vähäkyröläisen kirjoitustaitoisen talonpojan Heikki Pukin muistiinpanoista koottu henkilönimilista, jossa esiintyy myös "Grels"-nimi muodoissa (myös patronyymitaivutusmuodossa):

Creci
Iuhanes creinpoica

http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/files/jacob_jaakko_vai_jaska.pdf (http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/files/jacob_jaakko_vai_jaska.pdf)

En myös malta olla esittämästä sitä samaa kysymystä, jonka tapaan tästä aiheesta keskusteltaessa esittää ja johon kukaan sellainen, jonka ajatusmallin mukaan nimiä ei saa "vääntää" ole vielä vastannut.
Miten tällaisen ajatusmallin omaava henkilö menettelee nimien kanssa ajanjaksolla, jossa ei ole käytevissä kastekirjoja?
Ja miten menetellään 1500-luvulla eläneen isokyröläisen isäntämiehen nimen suhteen, kun veroluettelot ilmoittavat hänen nimekseen: P P:sson

Matti Lehtiö

[Kimmo Kemppainen]

Gregorius ei kylläkään ole raamatullinen nimi, se ei tule kreikan kielestä eikä se ole köllinimi mistään toisesta nimestä.

Muuten olen samaa mieltä.
Kimmo Kemppainen


Kaiketi latinalaiset pyhimysnimetkin ovat siltä osin kuin ne ovat perua raamatusta, roomalaisten kansallistamia etunimiä "raamatumaan kielten" rahvaan etunimistä, kun latinankielinen raamattu on kirjoitettu. Siis Gregoriuskin on alunperin roomalainen "köllinimi", josta on sitten tullut usean varhaiskristillisen pyhimyksen ja 16 paavin ottama etunimi. Eroa ei taida paljoa olla tällä Gregoriuksella kreikankieliseen nähden. Monien muiden osalta melkoisia eroja on, mikä on eräänlaista kielellistä todellistamista. Roomalaisillahan oli tunnetusti enemmän lainoja kuin ateenalaisilla.

Etelä-Pohjanmaalla siis nimestä käytettiin yleisesti muotoa Kreki. Vähässäkyrössä on Krekilä, mutta Kurikassa on Krekola. Ilmajokiset käyttivät mieluummin Kreko -muotoa, kyröläiset Kreki -muotoa.

Erittäin huomionarvoista on, että Krekilä ja Krekola -nimiä on kirjattu jo paljon aikaisemmin, 1500 -luvullakin ja todennäköisesti sitäkin aikaisemmin, jos kirjauksia olisi vain säilynyt.

Eteläpohjalaisten murteessa on hämäläisiä vaikutuksia, mutta monissa etunimissä eteläpohjalaisilla ovat vanhastaan aivan omat hämäläisistä selvästi poikkeavat muotonsa. Se on sangen mielenkiintoista ja ilmenee selkeästi tämän Krekinkin osalta.

Varsinaissuomalainen Rekola -nimi on tietysti myös sangen vanha ja tulee vastaan, kun selataan 1500 -luvun voudintilejä sieltä. Samoin tulee vastaan Ylä-Satakunnassakin eli keskellä Hämettä.


terv Matti Lund kielirealisti

[Matti Lund]

Gregorius ei kylläkään ole raamatullinen nimi, se ei tule kreikan kielestä eikä se ole köllinimi mistään toisesta nimestä.

Muuten olen samaa mieltä.
Kimmo Kemppainen


En väittänyt lainkaan, että Gregorius on raamatullinen nimi. Tämä johtuu siitä, että kävin huolellisesti läpi Gregorius -nimen historian eräästä italiankielisestä tutkimuksesta. Siinä tietysti käytettynä nimimuotona oli Gregorio. Jostain syystä Gregorio on Italiassa erittäin vähän suosittu, mutta monissa muissa kielissä erittäin suosittu. Mistähän johtuu suuri suosio Skandinaviassa ja brittiläisessä maailmassa, Gregorius pyhimykset ja paavit kun ovat jääneet aika vieraiksi näissä maissa?

Juuri siksi kirjoitin, että siltä osin kuin etunimet ovat raamatullisia enkä tällöin viitannut Gregorius -nimeen. Eli jos niin mielletään, se on väärin ymmärretty.

Vanhimman Gregorius -nimisen pyhimyksen on arveltu eläneen vuosina 215-270 ja olleen kreikkalainen kristillinen kirjailija, jonka pyhimysjuhlaa vietetään marraskuun 17. pnä.


Oma käsitykseni on, että kaikki kansalliset etunimimuodot ovat alkuaan oikeastaan "köllinimiä". Mielestäni se on olennainen piirre myötäsyntyisessä nimenannossa lähes kaikissa kulttuureissa ja kielissä.

Suurin osa etunimistä on katolisen yhtenäiskulttuurin tuotteena katolisesta latinan- ja kreikankielisestä kirjallisesta perinteestä kaikkialla tämän kulttuurin läpitunkemissa kielissä kansalliseen muotoon saatettuja lainaetunimiä eli oikeastaan köllinimiä. Jokin nomenklatuuri ei ole niitä luonut, vaan on valikoinut niiksi kansan syvissä riveissä syntyneistä nimistä itselleen sopivimmaksi katsomansa ja näin ovat esimerkiksi syntyneet Kustaa Vaasan perustaman uuden byrokratian kansalliset kameraaliset etunimet. Kirjallisiin muotoiluihin toki käytettiin saksalaista mallia saksalaisten konsulttien auttamana. Papeilla näyttäisi olleen tällöin vaikeuksia muuttaa kirkollisia latinalaisia käytänteitä siviiliorganisaation mukaisiksi. Vastaava tilannehan oli 1860 -luvulla, eli papistolla oli noin 20 vuoden kitkavaihe lanseerata kirkonkirjoihin uuden kielilain edellyttämät suomalaiset nimimuodot.


Mielestäni minkään käyttöön tulleen etunimen on mahdotonta ohittaa tätä köllinimiaspektia eli ei näitä synnytetä tyhjästä. Ei nimen kanonisointi ja muotoilu latinankieliseksi pyhimysnimeksi jälkeenpäin mitenkään tätä luonnollista nimensynnytystapahtumaa muuta.

Mielipide-eroavuutemme johtunee köllinimen alan määrittämisen alasta. Ilmeisesti Sinä pudotat siitä aina pois vanhimman muodon, mutta minä luen sen samanarvoiseksi kuin myöhemmät, mahdollisesti siitä vanhemmasta johdetut lempinimetkin.


Ilman tätä katolisen yhtenäiskulttuurin voimakasta vaikutusta, etymologialtaan Lähi-Idän muinaisrahvaan etunimien raamatulliset johdokset tai antiikin tarustosta johdetut nykyään vallitsevat etunimet eivät olisi saaneet merkitsevää asemaa, vaan leimallisempaa olisivat vanhojen pakanallisten heimojen harrastamien etunimien johdokset. Nämähän olivat kussakin kielessä kauniita ja arjen merkityksistä haettuja kuvaavia nimiä kullakin omintakeisella kielellä. Tällaistahan taas nykyään tavoitellaan, kun vaikkapa tyttärelle annetaan etunimi Suvituuli tai Kaunokukka, tai kun noin 100 vuotta sitten oli muotina antaa pojille maahenkisiä etunimiä kuten Oras ja tyttärille kuten Vilja.

terv Matti Lund

[Kimmo Kemppainen]

Itse asiassa ihmiset olivat ennen nykyistä huomattavasti tyhmempiä, sillä pelkästään sinä aikana, kun älykkyyttä on mitattu, keskimääräinen äo on noussut 3 pistettä vuosikymmenessä.

Jos kerran tyhmyys korreloi epävirallisten nimien käyttöön virallisissa yhteyksissä, on siis perusteltua päätellä, että suomenkielisiä nimiä käytettiin 1700-luvulla paljon ja 1600-luvulla vieläkin runsaammin. Näin siitäkin huolimatta, että fennomania keksittiin vasta 1800-luvulla!
Kimmo Kemppainen

Lund tuo taas hienosti esille asian ytimen, niumet vaihtelevat murteittain ja nimien alkuperäkin vaikuttaa siihen, eiä ollut yhtä totuutta nimien kirjoittamiselle.

Se mikä on oleellista on se, että Suomessa käytettiin virallisina niminä noita pappien kasteessa antamia nimiä, jotka varmasti kaikki suomalaiset silloiseen aikaan hallitsivat murrealueesta riippumatta.

Jos pappi oli kirjannut lapselle nimeksi Grels Johansson vaikkapa Keuruulla, niin hänen vanhempansa taatusti olivat tuon Grelssin esittäneet, joko suvun nimenä tai muuna haluttuna nimenä.
He eivät ehkä lausuneet sitä Grelsinä vaan ehkäpä Keuruulla Relssinä, mutta pappi ymmärsi nimen ja pojasta tuli Grels.

Kun tämä Grels Johansson meni käräjille niin hän käytti nimeään Grels Johansson, vaikka lausui sen ehkä Rels Johanssoni.
Varmasti hän ei käyttänyt Reko tai Reiku nimeä, sillä aikana jolloin kaikki käyttivät "ruotsalais" peräisiä nimiä, osattiin varmasti syvimmässä korvessakin myös nimien oikeat, viralliset muodot.

Kansa käytti varmaankin kotooloissa omia tutunpia nimiä ja varmaankin vanhaa Juhonpoika nimityyliä, mutta eivät varmaankaan aiemmin ihmiset olleet nykyisiä tyhmempiä ja olisi käyttäneet virallisesti eri nimeä kuin mikä oli syntymässä annettu, eli sitä Grels Johanssonia.

Olen kritisoinut tuota fennomaanista nimien kääntämistä ns. suomenkielisiksi jopa tieteellisissä tutkimuksissa, sillä on onnistuttu sotkemaan nimet ja asiat jo yli sadan vuoden ajan.
Jos asiakirjassa lukee Grels Johansson , se on Grels Johansson, eikä Reku Juhonpoika, eikä sitä saa kääntää Rieku Jussinpoijaaks, vaikka kuinka kieliviha kääntäisi sydäntä.

[Kimmo Kemppainen]

Mutta onko se puoli asiasta nyt kuitenkin selvä, että Gregorius ei siltikään ole alkuaan kreikkalainen nimi?
Kimmo Kemppainen



Vanhimman Gregorius -nimisen pyhimyksen on arveltu eläneen vuosina 215-270 ja olleen kreikkalainen kristillinen kirjailija, jonka pyhimysjuhlaa vietetään marraskuun 17. pnä.

terv Matti Lund

[Kimmo Kemppainen]

En tuosta fennomaniayhteydestä kyllä oikein tiedä.

Kuitenkin kiitän hienosta ideasta. Mehän voisimme Lundin ja Lehtiön Mattien kanssa ottaa Kyrön vanhat maakirjat joukkoon ja vetäytyä Suomalaisen Klubin kabinettiin ruotsinkielisiä nimiä suomentelemaan. Voisi olla rattoisa ilta fennomaanisessa hengessä.
Kimmo Kemppainen


Olen kritisoinut tuota fennomaanista nimien kääntämistä ns. suomenkielisiksi jopa tieteellisissä tutkimuksissa, sillä on onnistuttu sotkemaan nimet ja asiat jo yli sadan vuoden ajan.
Jos asiakirjassa lukee Grels Johansson , se on Grels Johansson, eikä Reku Juhonpoika, eikä sitä saa kääntää Rieku Jussinpoijaaks, vaikka kuinka kieliviha kääntäisi sydäntä.

[Matti Lund]

En tuosta fennomaniayhteydestä kyllä oikein tiedä.

Kuitenkin kiitän hienosta ideasta. Mehän voisimme Lundin ja Lehtiön Mattien kanssa ottaa Kyrön vanhat maakirjat joukkoon ja vetäytyä Suomalaisen Klubin kabinettiin ruotsinkielisiä nimiä suomentelemaan. Voisi olla rattoisa ilta fennomaanisessa hengessä.
Kimmo Kemppainen


Kyllä kai Sinä olet huomannut kuten minäkin erikielistä kirjallisuutta lukiessasi, että nimien "kansallistaminen" on ollut vanhastaan mannermainen ilmiö, jota suomalaiset valistusmiehet alkoivat noudattaa 1800 -luvulla. Fennomania on tässä vain antanut tälle käytänteelle kosmeettista lisäpuhtia ja maustetta, muttei ole lainkaan sen alku ja juuri.

Sen päälle on tullut äidinkieleltään ruotsinkielisten valistusmiesten alullepanema suomen oikeakielisyyspyrkimys, jossa suomen kirjakieltä pyrittiin puhdistamaan svetisismistä.

Nyt on joillakin selvää pyrkimystä takaisin svetisismiin sekavia sekakielisiä ilmaisumuotoja käyttäen, tietoisia kielioppivirheitä tehden ja merkitysopillisia seikkoja sivuuttaen.

Suomi ja ruotsi ovat erillään kauniita kieliä, mutta kun pakkaa sekoitetaan, korvassa kuuluu rumalta. Esimerkiksi Eino Leinon ja Gustav Frödingin runot ovat erikseen huikaisevan kauniita, mutta hassukurisempia kuin Kalle Väänäsen, jos niitä yritetään sopeuttaa keskenään.


terv Matti Lund

[Kimmo Kemppainen]

Perun puheeni, kyllä Gregoriuksen taustalla lienee kreikan verbi gregoreo, 'olen valveilla'.

Ajattelin, että taustalla olisi latinan grex, mutta kreikaksi kirjoitettuna nimessä ensimmäinen e on eta, ei epsilon, joten kaipa tässä valossa kreikkalainen alkuperä on uskottava, vaikka adjektiivina gregoriosta en löytänyt edes Bysantin kreikan sanakirjasta.
Kimmo Kemppainen

Mutta onko se puoli asiasta nyt kuitenkin selvä, että Gregorius ei siltikään ole alkuaan kreikkalainen nimi?
Kimmo Kemppainen

[Kimmo Kemppainen]

Minusta perustava ongelma on siinä oletuksessa, että entisaikojen ihmisillä olisi ollut yksi oikea nimi. Vaan ei ollut. Sama ihminen saattoi olla yhteydestä riippuen Johannes Johanneksenpoika, Johan Johansson, Johannes Johannis tai Jussi Jussinpoika. Nämä kaikki ovat sinällään aivan oikeita muotoja.

Ainoa virhe, jonka nykyajan sukututkija saattaa tehdä, on se, että hän käyttää esivanhemmasta sellaista murteellista ilmaisua, jota hänen kotiseudullaan ei tunnettu. Ja tämäkin on ennemmin tyyli- kuin asiavirhe.

Nimien suomentaminen esimerkiksi Per -> Pekka on tietenkin siinä mielessä formaalia, että Per on kotiseudullaan voinut olla esimerkiksi Pieti. Mutta kun tämä Pieti aikanaan käveli kirjurin eteen, hänen nimekseen tuli aivan samalla formaaliuden asteella Per, Peter tai Petrus.

Lyhyesti sanoen koko keskustelu perustuu pitkälti väärinkäsitykseen ja on muutenkin turhaa, nimien formaali suomentaminen tai ruotsintaminen on perusteltua ja niin voi tehdä. Jos ei asiaa hyväksy, niin aina voi valittaa, mutta

a) perustelut on esitetty,
b) käytäntö on vakiintunut,
c) keskustelu ei todennäköisesti johda siihen, että juuri kukaan muuttaisi käsityksiään,
d) vaikka saavuttaisimme yhteisymmärryksen, sama keskustelu kuitenkin toistuisi toisessa ketjussa samoilla argumenteilla,
e) fennomaniaan vetoaminen johtaa vain siihen, että päädymme Mattien kanssa juopottelemaan Suomalaiselle Klubille.

Kimmo Kemppainen

Kyllä kai Sinä olet huomannut kuten minäkin erikielistä kirjallisuutta lukiessasi, että nimien "kansallistaminen" on ollut vanhastaan mannermainen ilmiö, jota suomalaiset valistusmiehet alkoivat noudattaa 1800 -luvulla. Fennomania on tässä vain antanut tälle käytänteelle kosmeettista lisäpuhtia ja maustetta, muttei ole lainkaan sen alku ja juuri.

Sen päälle on tullut äidinkieleltään ruotsinkielisten valistusmiesten alullepanema suomen oikeakielisyyspyrkimys, jossa suomen kirjakieltä pyrittiin puhdistamaan svetisismistä.

Nyt on joillakin selvää pyrkimystä takaisin svetisismiin sekavia sekakielisiä ilmaisumuotoja käyttäen, tietoisia kielioppivirheitä tehden ja merkitysopillisia seikkoja sivuuttaen.

Suomi ja ruotsi ovat erillään kauniita kieliä, mutta kun pakkaa sekoitetaan, korvassa kuuluu rumalta. Esimerkiksi Eino Leinon ja Gustav Frödingin runot ovat erikseen huikaisevan kauniita, mutta hassukurisempia kuin Kalle Väänäsen, jos niitä yritetään sopeuttaa keskenään.


terv Matti Lund

[E Juhani Tenhunen]

Ja miten menetellään 1500-luvulla eläneen isokyröläisen isäntämiehen nimen suhteen, kun veroluettelot ilmoittavat hänen nimekseen: P P:sson

Analogisesti E. colin kanssa: Pekka Pekanpoika.

E. Juhani Tenhunen

[Matti Lehtiö]

"Analogisesti E. colin kanssa: Pekka Pekanpoika."

Todennäköisesti ei, sillä Pekka ei ollut Eteläpohjalanen nimimuoto. Oikeampi lienee tässä tapauksessa Pietari (Lähistöltä löytyy mm. Pietarinluhta).

Klubilla tavataan
Matti Lehtiö

[TimoV]

Olen ennemminkin osallistunut vähän vastaavaan keskusteluun, ja itse olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että olen kirjannut sukupuuhun sen etunimen, mikä kirkonkirjoista on ensimmäisenä vastaan tullut. Jos sitten on löytynyt käännöksiä tai lisänimiä, niin käyttämässäni ohjelmassa nekin voi merkitä lisätiedoksi. Omalla kohdalla eniten hämminkiä ja lisätyötä ovat aiheuttaneet sukumme lukuisat Matit, joista osa on sittemmin paljastuneet Matts:eiksi ja toiset Matiaksiksi tai Matthiaksiksi. Sitten on Einot ja Eerot, jotka ovatkin Ernstejä.
Sukumme suomalaistuminen kielenkin osalta ajoittuu 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen ja on siksikin ollut aika luonnotonta sukua aiemmin tutkineilta lähteä suomentamaan nimiä, jotka todennäköisesti ovat olleet heidän oikeasti käyttämiä nimiään.

[Tapani Kovalaine]

Laajemmin ottaen:
- etunimet
- sukunimet
- paikannimet
voi laittaa samalle riville. Silloin Pekka Pietari Pietunpoika on Sämingen kunnassa asunut (sinne Cajanasta tullut) ja sukunimi oli Ackainen ja etunimi sävy sävyyn Pehr. :)
Paikkakuntien nimissä on tapahtunut löysäilyä, kun suomalaiset nimimuodot on laajasti hyväksytty.