Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Amerikkaan kadonneet
Nyt olisi hyvät vinkit tarpeen.
Vastaan on tullut useampi henkilö, jotka ovat rippikirjamerkintöjen mukaan lähteneet Amerikkaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Muutama heistä on myöhemmin julistettu kuolleeksi.
Heitä ei ole löytynyt passi- tai matkustajaluetteloista, olen kokeillut eri sukunimilläkin. Tiedossa ei ole, mihin sukunimeen he ovat nimensä vaihtaneet tai ovatko ollenkaan.
Yhdestä henkilöstä on olettamus, että olisi lähtenyt Ruotsin kautta Amerikkaan. Kysymys kuuluukin, onko noihin aikoihin ollut mahdollista päästä Ruotsiin ilman passia? Ja onko Ruotsista voinut saada uuden passin, jolla olisi voinut jatkaa Amerikkaan?
Moi,
Itse olen kamppaillut samojen ongelmien kanssa, ja ainakin yhden sukuhaaran kanssa oli tilanne se, että he olivat ottaneet käyttöön hyvin pian "alkuperäisen" ruotsinkielisen sukunimen, joka oli juuri suomennettu ennen Amerikkaan lähtöä. Passiluetteloista olen löytänyt vain osan sukulaisista ja matkustaja luetteloista osan. Onnistuin myös Finlander forumin kautta jäljittämään yhden sukulaisen, joka sitten on auttanut jonkinverran löytämään ns. kadonneita. Myös Amerikasta karjalaan menneitten listoja kannattaa selailla. Niistä voi jotain löytyä.
t. Timo
Nyt olisi hyvät vinkit tarpeen.
Yhdestä henkilöstä on olettamus, että olisi lähtenyt Ruotsin kautta Amerikkaan. Kysymys kuuluukin, onko noihin aikoihin ollut mahdollista päästä Ruotsiin ilman passia? Ja onko Ruotsista voinut saada uuden passin, jolla olisi voinut jatkaa Amerikkaan?
Hej
Anna-Leena Toivosen tutkimus ”Etelä-Pohjanmaan valtamerentakainen siirtolaisuus 1867 – 1930” vahvistaa tuon epäilyksesi lähdöistä Ruotsin kautta ilman passia. Sieltä sai uuden passin hyvinkin helposti. Yksi tapa oli kiertää pohjoisenkautta ja ylittää Tornionjoki ja eräs tapa oli ”ottaa Monäsin passi”, jokatarkoitti Monäsin selän ylitystä esim. silakkaveneellä Munsalasta Ruotsinpuolelle. Ensisijaisesti näitä tapojakäyttivät yleensä asevelvollisuudesta kieltäytyvät.
Ruotsista lähteneistä on mm. saatavana dvd ”Emigranten Populär 2006” Rötterbokhandelista http://shop.genealogi.se/shop/ (http://shop.genealogi.se/shop/) . Voi ehkä jotain sieltäkin löytyä.
Toivosen tutkimus on painettu Helsingissä 1963 ja sen painatusta avusti mm. Suomen kulttuurirahaston Pohjanmaan rahasto. Käsitykseni mukaan se on Suomen Historiallisen Seuran julkaisusarjassa.
t Pertti Vuorio
Siirtolaisinstituutin passiluettelot ovat paljon suppeampia kuin matkustajaluettelot. Mielestäni se johtuu siitä, että kaikilla lähtijöillä ei tosiaankaan ollut passia. Amerikkaan pääsi 1900-luvun alussa myös paikallisen nimismiehen myöntämällä ns. esteettömyystodistuksella.
Omia sukulaisiani on siirtynyt suurin määrin USAan 1900-luvun alussa. Vain pienelle osalle olen löytänyt passitiedot siirtolaisinstituutin passiluettelosta, vaikka lähtötieto löytyy matkustajaluettelosta.
Osaa en ole löytänyt edes matkustajaluetteloista. Tämä koskee juuri niitä, jotka ovat siirtyneet Suomesta Ruotsiin tai Norjaan ja jatkaneet USAan Göteborgista tai Bergenistä. Göteborgin kautta mentiin erityisesti 1800-luvun lopulla, ennen kuin höyrylaivaliikenne Hangosta alkoi 1900-luvun alussa. Bergenin kautta kuljettiin talvisaikaan sekä I maailmansodan aikana, kun laivaliikenne Hangosta oli keskeytetty.
1800-luvun lopulla lähteneitä kannattaa yrittää etsiä Göteborgin matkustajaluetteloista, jotka ovat selattavissa ainakin Ancestryssä otsikolla Gothenburg passenger lists. Jonkin verran Amerikkaan saapuneita voi löytää myös USAn tiedostoista, mutta 1800-luvulla tunnistetiedot eivät olleet kovin tarkkoja, nimet on kirjoitettu miten sattuu ja iät ovat "vähän sinnepäin". Moni on myös luopunut jo matkalla vanhasta sukunimestään tai talonnimestään ja käyttänyt Amerikkaan saapuessaan pelkkää patronyymiä. Tämä tekee heidän löytämisensä vaikeaksi, kun saapuneissa on sadoittain esimerkiksi Matti Antinpoikia eli Matt Andersoneja.
Kiitoksia vastauksista! Herää paljon uusia kysymyksiä...
Mikähän käytäntö Ruotsissa on ollut passin saamiseen? Eräs etsimäni henkilö oli karkumatkalla vaimonsa rahojen kanssa, joten tuskin Suomen puolelta sai minkäänlaista viranomaisen todistusta henkilöllisyydestään. Saiko Ruotsissa passin ilman todistuksia? Vai oliko kenties väärennettyjä passeja helppo saada? Jos näin on, kyseistä henkilöä on lähes mahdoton jäjittää. Onhan hän voinut ottaa minkä tahansa nimen ja syntymäajan.
Etsimiäni henkilöitä ei ole löytynyt vainouhrienkaan luetteloista, ei myöskään sieltä Göteborgin matkustajaluetteloista...
Hej
Väärällä passilla viimevuosisadan alussa oli kai aika helppoa matkustaa. Ei ehkä kovin yleistä kuitenkaan. Isoisäni myi oman passinsa jollekin, joka lähti tällä passissa olleella nimellä matkustajaluettelonkin mukaan Suomesta, jatkoi matkaa Englannista ja New Yorkin saapuneiden luettelossa nimi toistuu. Oleellisesti tunnistaminen varmistui kun saapumisluettelossa lähiomaiseksi oli mainittu isoisäni veli asuinpakkoineen. Isoisäni ei itse koskaan käynyt maamme rajojen ulkopuolella.
Isoisäni eno taas lähti velkojiaan pakoon ja kylläkin ihan omalla nimellään. Nimismies haki häntä konkurssiin ja hakemuksissa mainittiin vain poistuneen paikkakunnalta. Koko perhe muutti valtoihin perässä.
Merimiehet sitten taas erikseen. Yhtä miestä etsin kauan. Oli lähtenyt aikoinaan merille ja sukulaiset, joilta asiaa kyselin eivät osanneet kertoa mitään. Mies oli lähtenyt jo ennen kuin nämä elossaolevat sukulaiset olivat edes syntyneet. Saapuneiden luetteloista hänet viimein löysin. Haku etunimellä Niilo ei antanut mitään,löytyi nimellä Nulo. Sukunimen skandimerkit heti ensi kirjaimesta oli amerikkalaistettu a:ksi ja o:ksi. Nimet muuttuvat ihan miten sattuu ja täytyy käyttää mielikuvitusta ja kokeilla kaikkea.
Merimiehistä osa tietysti karkasi laivoista ja jäi sinne. Ehkä joskus ilmoittelivatkin kotimaahan. Parikin tällaista sukulaista kävi myöhemmin kotimaassa ja tulivat siten sukulaistensa tietoon. On myös tapaus Helsingissä syntynyt, lähti merille, jäi Australiaan, muutti Kanadaan ja sieltä myöhemmin avioitui ”isotätini” kanssa Washingtonin Tacomassa, jossa asuivat lopun ikäänsä.
Nuo jonkinlaisina ongelmakuvauksina. Kaikkia ei aina löydä virallisissa papereissa eikä viranomaisten kirjoista. Mutta kaiken kaikkiaan etsiminen on ollut aika hauskaa ja onnistuminen palkitsevaa. Kaikkea en olisi yksin saanutkaan selville, mutta onneksi aina on löytynyt avuliaita, osaavia ja ystävällisiä ihmisiä. Avun saamiseksi on tietysti pitänyt luottaa ja uskoa ihmisiin ja kerrottava ketä etsii.
Happy hunting
t Pertti Vuorio
Tuo nimen muuttuminen oli kai aika yleistä amerikansuomalaisten keskuudessa. Esim. vuosien 1920, 1930 ja 1940 Yhdysvaltain väestölaskentalomakkeessa (Hyannis, Barnstable, Mass.) oman isoisäni isän sukunimi oli joka kerta eri muodossa. V. 1920 hän oli Pesola, 1930 Pesolan ja 1940 Pesora. Kun kävin v. 1997 hänen haudallaan Hyanniksessa, niin vanhassa hautakivessä luki Pesolan.
_________________
Matti Pesola
Tuiju Olsio
20.05.13, 21:23
Tuo nimen muuttuminen oli kai aika yleistä amerikansuomalaisten keskuudessa. Esim. vuosien 1920, 1930 ja 1940 Yhdysvaltain väestölaskentalomakkeessa (Hyannis, Barnstable, Mass.) oman isoisäni isän sukunimi oli joka kerta eri muodossa. V. 1920 hän oli Pesola, 1930 Pesolan ja 1940 Pesora. Kun kävin v. 1997 hänen haudallaan Hyanniksessa, niin vanhassa hautakivessä luki Pesolan.
_________________
Matti Pesola
Nimen muuttumisia on tullut vastaan vaikka minkälaisia. Eräs kaukainen sukulainen lähti Storås nimisenä ja hänen jälkeläisensä ovat USA:ssa nimellä Sturos. Eräs toinen oli alkujaan Metsävainio ja USA:ssa hänestä tuli Waineo. Nämä vain kaksi esimerkkiä nimen muuttumisesta.
Heikki Koskela
21.05.13, 07:16
Edellä on kerrottu niistä vaikeuksista ja ongelmista, jotka tulevat vastaan etsittäessä siirtolaisiksi muuttaneita. Valitettavasti on totta se, että Amerikkaan muuttaneita on joskus hyvin vaikea jäljittää vaikka merkinnät Suomen rippikrijoissa olisivat kunka selvät tahansa. Tosin rippikirjoissa on myös vääriä merkintöjä. Usein huomautus-sarakkeeseen merkitään "Amer". tai vastaavaa eikä henkilö ole käynyt naapuripitäjää kauempana.
Vaikeuksia syntyy niitten osalta, jotka ovat sinne oikeasti muuttaneet. Amerikkalainen henkilörekisteri poikkeaa suomalaisesta niin paljon, että vaikeuksia syntyy. Myös syntymäajat saattavat olla erilaiset kuin alkuperäismerkinnät Suomessa. Sanoisin, että suomalainen henkilörekisterin pitäminen on aivan eri luokkaa kuin amerikkalainen (lähinnä USA). Ajat ovat tosin muuttuneet sitten siirtolaisuuden.
Amerikkalainen tapa muuttaa henkilön (muuttajan) etu- ta sukunimeä haluamaansa sopivaan muotoon on erittäin yleinen. Heitä ei juurikaan rasita suomalainen tapa vaalia samaa nimeä vaan muutos tehdään luullakseni pelkästään kirjoittamisen helpottamiseksi.
Minulla on Kanadan puolella eräs henkilö, jonka kanssa olen ollut muutaman vuoden sähköpostiyhteydessä. Hän on lähettänyt minulle kymmenien siisrtolaisten jälkeläispolvia nykypäivään saakka (ehkä yli tuhat). Kaikki lähtöhenkilöt ovat olleet minulle tuttuja sukuja, joita olen tutkinut itse. Sitten tutkittu henkilö on karannut käsistäni Amerikkaan ja näitten henkilöiden jälkeläisiä olen saanut runsain mitoin yhteyshenkilöltäni. Olennaista tässä on kuitenkin se, että en muista montakaan sellaista miespuolista muuttajaa, jonka sukunimi olisi samassa muodossa kuin Suomesta lähtiessään kun on asunut Amerikassa yhden sukupolven ajan.
Anitta I-E
21.05.13, 11:54
Ääkkösten ja iin pilkkujen kanssa myös tulee helposti muutoksia.
Itse etsin Tiilikaisia ja eräässä sisarussarjassa oli sekä Tiilikaisia että Tulikaisia. Tulikaisia en olisikaan arvannut etsiä elleivät olisi olleet Tiilikaisten kanssa samassa. Myös Tulikainen nimellä löytyi.
Köykkä-nimisiä olen etsityt Koycka, Koicka ja monilla muilla muunnoksilla.
Yhden esivanhemman löysin kun arvasin etsiä patronyymillä sen muututtua sukunimeksi.
Uusi löytö on aina pieni ilonhetki.
Olen etsinyt jo kauan Victor Ohlgren-nimistä henkilöä, s.2.9.1858 Mustasaari. Hän "katosi" toukokuussa 1886 Lapualta. Lähti käymään vaimonsa pojalla, mutta ei koskaan palannut. Tämän jälkeen rippikirjoissa Victorin mainitaan oleskelevan Amerikassa.
Kyseessä on nuori kaveri, joka meni naimisiin itseään huomattavasti vanhemman, varakkaan lesken kanssa. Sukutietona on puhuttu, että hän olisi lähtenyt rahojen kanssa livohkaan. Vaimon jälkipolville on jäänyt arvoitukseksi, mitä tälle kaverille oikeasti tapahtui, mihin hän joutui. Vaimo sai hänestä avioeron katoamisen perusteella.
Victor oli oletettavasti elossa vielä v.1909, häntä ei nimittäin mainita edesmenneenä isänsä perukirjassa, toisin kuin hänen siskonsa. Tietysti voihan olla, ettei Victor pitänyt yhteyttä edes vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.
Ihmettelyä lisää vielä se, että Victorin veljen kaksi lasta katoaa myös Amerikkaan, "oleskelee Amerikassa". Myöskään heistä ei ole löytynyt merkintöjä passi- tai matkustajaluetteloista. Myöhemmin heidät julistettiin kuolleiksi.
Olen kokeillut löytää Victoria erilaisilla nimimuunnoksilla (Olgren, Olgreen, Ulgren, Ulgreen, Uhlgren), myös suvussa esiintyvillä muilla nimillä (Rautamäki, Elo). Amerikan kontaktinikaan ei ole Victoria löytänyt...
Harmillisen kiehtova tapaus, eikä tunnu jättävän rauhaan ennen kuin mysteeri ratkeaa...
Heikki Koskela
29.05.13, 18:02
Olen etsinyt jo kauan Victor Ohlgren-nimistä henkilöä, s.2.9.1858 Mustasaari. Hän "katosi" toukokuussa 1886 Lapualta. Lähti käymään vaimonsa pojalla, mutta ei koskaan palannut. Tämän jälkeen rippikirjoissa Victorin mainitaan oleskelevan Amerikassa.
Kyseessä on nuori kaveri, joka meni naimisiin itseään huomattavasti vanhemman, varakkaan lesken kanssa. Sukutietona on puhuttu, että hän olisi lähtenyt rahojen kanssa livohkaan. Vaimon jälkipolville on jäänyt arvoitukseksi, mitä tälle kaverille oikeasti tapahtui, mihin hän joutui. Vaimo sai hänestä avioeron katoamisen perusteella.
Victor oli oletettavasti elossa vielä v.1909, häntä ei nimittäin mainita edesmenneenä isänsä perukirjassa, toisin kuin hänen siskonsa. Tietysti voihan olla, ettei Victor pitänyt yhteyttä edes vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.
Ihmettelyä lisää vielä se, että Victorin veljen kaksi lasta katoaa myös Amerikkaan, "oleskelee Amerikassa". Myöskään heistä ei ole löytynyt merkintöjä passi- tai matkustajaluetteloista. Myöhemmin heidät julistettiin kuolleiksi.
Olen kokeillut löytää Victoria erilaisilla nimimuunnoksilla (Olgren, Olgreen, Ulgren, Ulgreen, Uhlgren), myös suvussa esiintyvillä muilla nimillä (Rautamäki, Elo). Amerikan kontaktinikaan ei ole Victoria löytänyt...
Harmillisen kiehtova tapaus, eikä tunnu jättävän rauhaan ennen kuin mysteeri ratkeaa...
Selasin Ancestry.comia ja löysin koko joukon nimellä Viktor Åhlgrenejä mutta useilla oli myös toinen etunimi. Vain yksi "paljas" Viktor Åhlgren löytyi ihan lyhyellä etsiskelyllä. Saattoi olla muitakin.
Olen etsinyt jo kauan Victor Ohlgren-nimistä henkilöä, s.2.9.1858 Mustasaari. Hän "katosi" toukokuussa 1886 Lapualta. Lähti käymään vaimonsa pojalla, mutta ei koskaan palannut. Tämän jälkeen rippikirjoissa Victorin mainitaan oleskelevan Amerikassa.
Kyseessä on nuori kaveri, joka meni naimisiin itseään huomattavasti vanhemman, varakkaan lesken kanssa. Sukutietona on puhuttu, että hän olisi lähtenyt rahojen kanssa livohkaan. Vaimon jälkipolville on jäänyt arvoitukseksi, mitä tälle kaverille oikeasti tapahtui, mihin hän joutui. Vaimo sai hänestä avioeron katoamisen perusteella.
Victor oli oletettavasti elossa vielä v.1909, häntä ei nimittäin mainita edesmenneenä isänsä perukirjassa, toisin kuin hänen siskonsa. Tietysti voihan olla, ettei Victor pitänyt yhteyttä edes vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.
Ihmettelyä lisää vielä se, että Victorin veljen kaksi lasta katoaa myös Amerikkaan, "oleskelee Amerikassa". Myöskään heistä ei ole löytynyt merkintöjä passi- tai matkustajaluetteloista. Myöhemmin heidät julistettiin kuolleiksi.
Olen kokeillut löytää Victoria erilaisilla nimimuunnoksilla (Olgren, Olgreen, Ulgren, Ulgreen, Uhlgren), myös suvussa esiintyvillä muilla nimillä (Rautamäki, Elo). Amerikan kontaktinikaan ei ole Victoria löytänyt...
Harmillisen kiehtova tapaus, eikä tunnu jättävän rauhaan ennen kuin mysteeri ratkeaa...
Useinkin juuri 1800-luvun puolella tapahtuneet maastamuutot ovat kaikkein haastavimpia. Itsekin olen (jopa tällä foorumilla) etsiskellyt isoäitini isoisän isää, Amerikkaan 1860-luvun puolivälissä "karannattu" Samuel Samuelsson Halmia. Ongelmana on lähinnä se, että Samuel katoaa Pohjanmaan Piippolasta kovin epämääräisissä oloissa, joka toisaalta ei ollut täysin tavatonta hänen sukupiirissään. Samuelin jälkipolvissa on ollut ties minkalaisia maailmanmatkaajia ja moni onnistui katkaisemaan kaikki välinsä koto Suomeen. Rippikirjojen perusteella hän kävi ehtoollisella vielä vuonna 1864, mutta siihen katkeavatkin kaikki Suomen päästä löytyneet faktat. Foorumilla löytyi mielenkiintoisia merkintöjä Ancestryn avulla Amerikan sisällissodassa taisteelleesta Samuel Samuelsonista, mutta hän lienee ajallisesti Amerikassa hiukan liian aikaisin verraten etsimääni Samueliin.
Piippolan kirjoista Samuel poistettiin 1915, mutta tällekin oli vain ajallinen peruste, kun mies ei ollut oleskellut Suomessa vuosikausiin. Rippikirjassa 1860-69 hänen kohdallaan on merkintä, että mennyt Amerikkaan ja seuraavassa rippikirjassa hänen mainitaan oleskelleen Norjassa vuodesta 1865 eteenpäin. Oletettavimmin hän on siis siirtynyt Norjan kautta Amerikkaan, joko Yhdysvaltoihin tai Kanadaan, jostakin syystä Kanada tuntuisi oletettavammalta vaihtoehdolta.
Mutta, sen lisäksi tiedämme vain, ettei mies enää ikinä vuoden 1865 jälkeen ollut yhteydessä Suomeen jääneeseen perheeseensä ja kukaan ei tiedä hänestä yhtään mitään. Varhaisen siirtolaisuuden suurimmat ongelmat piilevät lähinnä siinä, ettei Europaan päässä ole pidetty juuri mitään kirjoja ja Amerikassa kirjanpito on ollut vielä huonompaa...
Lisäksi täytyy mainita, että 1970-luvulla Norjasta saadun tiedoksiannon perusteella Samuel Halmista ei löydy heidän arkistoistaan minkäänlaista tietoa. Näin ollen hän on oletettavasti siirtynyt Bergenin kautta Atlantin ylitse, eikä ole koskaan palannut Eurooppaan.
Olen vähän eri mieltä amerikkalaisten (USA) väestökirjanpidosta...siellähän on digitalisoitua tietoa väestönlaskennasta, sotaväestä, kansalaisuushakemuksta, maahantulosta etc.etc.
Itsekin löysin lähes sata vuotta sitten kadonneen ja kuolleeksi julistetun sukulaisen täällä foorumissa ystävällisen Heikki Haapaniemen ansioista, jolla oli pääsy em. rekistereihin ancestry.comin kautta (muistaakseni). Tuo mainio ketju vain on hävinnyt mustaan aukkoon...onneksi tiedot ovat itsellä sentään tallessa. Asiakirjoja tästä henkilöstä löytyi useampiakin oikein kuvan kanssa; selvisi avioituminen, työpaikat, kuolinaika yms.
Itsekin löysin lähes sata vuotta sitten kadonneen ja kuolleeksi julistetun sukulaisen
Tämä on siis 1900-luvun puolelta, mutta tässä ketjussa on ollut puhe 1800-luvun lopulla Amerikkaan siirtyneistä, purjelaivojen ja sekavien matkustajalistojen aikakautena.
1900-luvulla lähteneistä löytyy runsaasti tietoa, sitä ei kukaan kiellä. Mutta kaikkia ei löydy, johtuen nimien ja syntymävuosien muuttamisesta tai jostakin kovin tavallisesta nimestä, kuten suomalaissiirtolaisilla hyvin usein käytössä ollut John Maki. On hyvin vaikeaa seuloa juuri oikea henkilö sadoista samannimisistä, jotka ovat syntyneet n. vv. 1885-1890. Tai vaikkapa patronyymin sukunimeksi ottanut Juho Antinpoika alias John Anderson.
Tämä on siis 1900-luvun puolelta, mutta tässä ketjussa on ollut puhe 1800-luvun lopulla Amerikkaan siirtyneistä, purjelaivojen ja sekavien matkustajalistojen aikakautena.
1900-luvulla lähteneistä löytyy runsaasti tietoa, sitä ei kukaan kiellä. Mutta kaikkia ei löydy, johtuen nimien ja syntymävuosien muuttamisesta tai jostakin kovin tavallisesta nimestä, kuten suomalaissiirtolaisilla hyvin usein käytössä ollut John Maki. On hyvin vaikeaa seuloa juuri oikea henkilö sadoista samannimisistä, jotka ovat syntyneet n. vv. 1885-1890. Tai vaikkapa patronyymin sukunimeksi ottanut Juho Antinpoika alias John Anderson.
Jep jep, juuri 1800-luku ja etenkin 1870-lukua edeltävä aikakausi on tunnetusti hyvinkin hankala tutkimuksen kohde. Itse maahanmuutosta ei välttämättä ole mitään rekisterejä, joten henkilön saattaa hyvällä onnella paikantaa väestökirjanpidon tai muiden rekisterien avulla. Sitten törmäämme vielä siihen ongelmaan, että jos joku on kuollut väestönlaskentojen katveeseen sijoittuvina vuosina, esimerkiksi vain muutaman vuoden maahan tulonsa jälkeen, tietoa voi olla näin jälkikäteen lähes mahdotonta kaivaa esiin.
Oman esi-isäni kohdalla kysymyksessä voi hyvinkin olla juuri se, että hän on kuollut ennen yhtäkään väestökirjanpitoa - tai sitten ottanut käyttöönsä ties minkänlaisen epämääräisen nimen. Kanadan puolen tietokannat taas ovat vaikeammin saavutettavissa internetin kautta, joten sieltä ei välttämättä pysty onkimaan tietoja aivan niin helposti kuin Yhdysvalloista.
Hej
Kun monesti vedotaan tuohon Federal Censusväestönlaskentaan ja niiden suomiinapuihin sukututkimuksessa, niin kannattaa vilkaista tuota: http://www.genealogia.fi/emi/index.htm (http://www.genealogia.fi/emi/index.htm)
ja sieltä kohtaa Federal Census. Eipäsiis paljoa kannata odottaa niistä saatavan apua Ovat niin vajavaisia ja kuten näkyy, niin monelleaika tärkeä 1890 Census on lähes kokonaan tuhoutunut. Aikaisemmissakaan ei paljon ole tunnistamistaauttavaa tietoa. Tuo ikä-ilmoitus noissa perustuu paitsi asianomaisen omaan niinmyös toisinaan naapurin antamaan arvioon. Nykyisin sentään jo tietoja kysytään kotiin lähetetyillä lomakkeilla.
t Pertti Vuorio
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.