Talon jakamisen prosessi

[suski]

hei,

olen litteroinut esi-isäni talon halkomis-? vai jakoasiakirjaa v.1765, ja kysynkin nyt asiaa tuntemattomana tällaisen prosessin kulkua. Pitikö toimenpiteeseen saada ensiksi lupa jostain? Kun jako oli asianmukaisesti kirjattu ja allekirjoitettu mikä oli seuraava toimenpide? Missä vahvistettiin ja mitä sitten tapahtui?
Tapahtumapaikka oli Laihia, eikös isojako alkanut siellä juuri noihin aikoihin.
Esi-isäni oli jaon aikaan 70-vuotias ja talo pantiin puoliksi hänen kahdelle pojalleen.

suski

[eeva häkkinen]

Mikä se asiakirja on, jonka olet litteroinut? Varsinainen maanmittarin tekemä jako? Sanotaanko siinä, oliko kyse perintö- vai kruununtilasta, niiden jutut meni vähän eri kautta.

Perintötilan jako hoidettiin ymmärtääkseni kokonaan kihlakunnan käräjillä. Ennen jakoa tuli toimittaa katselmus, jossa selvitettiin, voitiinko talo jakaa kahdeksi elinkelpoiseksi tilaksi (joka tuohon aikaan tarkoitti sitä, että molemmat tilat pystyivät suorittamaan kruunun saatavat). Katselmuksen suoritti yleensä kruununvouti tai nimismies kahden lautamiehen ja asianosaisten läsnäollessa. Asianosaisiin kuului jakopalkkalaitoksen aikaan myös veronsaaja. Katselmuspöytäkirjakin voisi löytyä, ja on varsin mielenkiintoinen tilan vaiheita selvitettäessä. Kihlakunnantuomari yleensä vahvisti katselmusmiesten arvion tilan jakokelpoisuudesta.

Varsinaisen jaon jälkeen molemmat osat lainhuudatettiin käräjillä, pöytäkirjat ovat ilmoitusasioiden puolella. Ensimmäinen lainhuuto sisältää yleensä luopujan sukuselvityksen ja kauppa- tai perukirjan.

Kruununtilan jako lähti liikkeelle hakemuksesta maaherralle, joka määräsi toimitettavaksi katselmuksen. Katselmus tapahtui samoin kuin edellä ja katselmuspöytäkirja (syne instrument) päätyi takaisin maaherralle kierrettyään käräjien kautta, joka taas siunasi halkomisen - tai sitten ei. Kruununvouti antoi uusille isännille majoituskirjan eli immission ja maaherra tälle vahvistuskirjan (stadfästelse). Immissionhakijoiden tuli esittää kaksi takausmiestä (löftesmen), joiden vakavaraisuus todettiin käräjillä. Aika moneen arkistoon jäi tästä prosessista jälkiä.

Kruunutilaahan ei voinut myydä eikä periä, mutta tuohon aikaan oli monenlaisten kuninkaallisten määräysten nojalla vanhimmalla pojalla etuoikeus kruununtilan isännyyden jatkajaksi, vaikka asukasoikeuksia jo tuolloin kaupattiin ja näille siirroille (transport) yleensä saatiin maaherran siunaus, jos uusi viljelijä oli kunnolliseksi todettu. Nämä määräykset ja tähän suuntaan liukunut käytäntö kirjattiin sitten Yhdistys- ja vakuuskirjassa 1789.

En tunne läntistä Suomea, mutta luulen että menettely oli sama kuin täällä idempänä. Olikohan jaolla tekemistä isojaon kanssa, ainakin täälläpäin pantattiin kaikenlaista tilojen rajoihin koskemista isojakoa odoteltaessa 10-20 vuoden ajan?

[HannuT]

Katsoppa linkki:

http://www.paijannebitti.fi/metsakartat/23laihia.htm

Kyseessä oli todennäköisesti siis isojaossa muodostetun talon halkominen veljesten kesken.

terv. Hannu

[khanhisalo]

Minulla on vanha kauppakirja jossa myydään kruununtorpasta puolet. Kaupankohde siinä on puolet työvaivoista, koska eihän torpan maita voinut myydä koska niitä ei omistettu. Torpat itsenäistyivät vasta 1930-luvulla.

Keijo H

[suski]

kiitos vastauksista!
Eeva Häkkiselle: en tullut laittaneeksi kaikkia tarvittavia tietoja kysymykseen. Kyseessä oli verotila eli perintötila. Toimituksen suoritti maanmittari C. Stierwald lautamiesten avustamana. Samainen Stierwald oli pomona myös ainakin Laihian isojakotoimituksissa.
Siis ilmeisesti voin yrittää arkistoista löytää jatkoa tähän prosessiin käräjäpöytäkirjoista.
HannuT:lle kiitos mielenkiintoisesta linkistä.

suski