K.Salminen
27.03.08, 11:19
Prof. Yrjö Blomstedt kirjoittaa:
Hämeen historia 2.2. Noin v 1540 vuoteen 1720. Hämeenlinna 1960.Y.Blomstedt. Valtiolliset vaiheet. Ss 18-19.
”Kun Ilkan nuijamiehet oli löyty Nokialla, ja kun Klaus Fleming saattoi lähteä liikkeelle itäänpäin, Pälkäneeltä Hollolaa kohti, näyttää tämä tieto saaneen Hämeen nuijamiehet vetäytymään Asikkalasta pohjoisemmaksi. Tätä joukkoa seuraamaan Fleming lähetti Iivari Arvidinpoika Tawastin mukanaan joukko Akseli Kurjen lipullisen huoveja sekä Iivarin omia palvelijoita. Iivari Tawast tavoitti nuijamiehet Padsjoen Nyystölässä, missä syntyi kahakka, jossa nähtävästi joukko huoveja on saanut surmansa. Näiden joukossa lienee ollut pari Sigfred Henrikinpojan poikaakin, erään arviolta 140-vuotiaana Asikkalassa v 1692 kuolleen kerjäläisnaisen sanottiin ”nuoruudessaan palvelleen lapsenpiikana niitä Koskipään herroja, jotka sittemmin v 1600 (!) lyötiin kuoliaaksi Nyystölän vainiolla”. Tieto siitä, että huovien johdossa olisi ollut ”muuan Silfverbögel”, s.o. myöhemmin tuolla nimellä aateloitu Arvid Henrikinpoika Tawastin palvelija Sigfrid Henrikinpoika Hartolan Koskipäästä, vaikuttaa näin ollen luotettavalta.”
Oheisessa sitaatissa mainittu kerjäläisnainen on Magdale Henrikint, joka kuoli esipolvieni talossa Asikkalan Laukkalassa, alkuperäiseltä nimeltään Laurentius.
Asikkalan kirkkoherra on merkinnyt hänen kuolitietonsa näin:
Asikkala-haudatut:
1692
27.11.1692
Laukola Hemman
een tiggiare Magdale Henrichsdotter
140
alkup - PIK: Tij Hon Hade Tient För En Barnflicka För Dhe Sal.Herrar på Kåskipä, Hwilka Sedan Anno 1600 Blefwo Slagne i Klube Krijget på Nystälä Åker
Padasjoen Nyystölän Rantaniityllä joka myöhemmin sai 14.1.1597 tapahtuneen nuijamiesten teurastuksen jälkeen nimen "Veriniitty", oli huoveja johtamassa yleisen käsityksen mukaan Iivar Arvidinp Tawast, jonka ansioita isä Arvid kehui tästä tapahtumasta kirjeessään Gödik Finckelle 25.1.1597. (cf. Y. Koskinen, 1929).
Mukana oli myös talonpoikaistaustainen Hartolan Sipi Henrikinp k n 1626, Silfverbögel-aatelissuvun kantaisä (cf. Y.Koskinen 1929; E. Juvelius 1927; E. Anthoni 1935), jonka intressejä Nyystölän verilöylyssä selittää seuraava.
Sigfred Henrikinpoika palveli ratsumiehenä pitkän Venäjän sodan lopulla. Nuijasotaan mennessä hän oli ylennyt (->) Axel Kurckin lippueen päällystöön ja oli mukana siinä (->) Ivar Arvidinpoika Tavastin johtamassa osastossa, joka tammikuussa 1597 Padasjoen Nyystölässä löi hämäläisen nuijamiesjoukon. Kahakka oli verinen, sillä vastoin Tavastin antamia lupauksia hänen huovinsa surmasivat armotta kapinoivat talonpojat, jotka olivat jo laskeneet aseensa ja antautuneet. Sigfred Henrikinpojalla oli Nyystölän taistelussa oma henkilökohtainen etunsa kyseessä. Sysmä kuului niihin sisä- ja pohjoissuomalaisiin alueisiin, joiden talonpojat nousivat kapinaan. Tällöin Sigfredin kotitila Hartolan Koskipäässä oli joutunut erään nuijamiesjoukon hävityksen kohteeksi: kapinoiva rahvas oli hävittänyt kartanon ja ryöstänyt sen irtaimiston mukaansa (cf. G.
Haggrén)
Sipi Henrikinpoika etsintäkuulutettiin Kaarle-herttuan toimesta 2.10.1599 Viipurin linnassa, jolloin herttua antoi ratsumestarilleen Herman Stolz von Biurenille toimeksiannon etsiä ne ratsumiehet, jotka olivat tappaneet viattomia ihmisiä (E.Anthoni 1937, 6).
Tämän seurauksena monien muiden tavoin Koskipään isäntä Sipi virui alkuvuodesta 1600 Turun linnan tyrmässä. Sota jatkui kuitenkin Liivinmaalla, ja valtakunta kaipasi kokeneita sotilaita. Jo tammikuussa 1600 Kaarle otti suomalaiset ratsumiehet armoonsa. Seuraavana vuonna Sipi Henrikinpoika oli ylennetty Jesper Matsinpoika Kruusin lippueen majoitusmestariksi.
On todennäköistä, että tammikuussa 1597 Nyystölään ensiksi rientänyttä sotajoukkoa johti Padasjoen Verhon kartanon oma herra Maunu Särkilahti, jonka Kaarle-herttuakin nimeää syypääksi verilöylyyn. Lisäksi Maunu Särkilahti oli lipullisen kapteeni, ja Iivar Tawast luutnantti.
Vahtimestari Sipi Henrikinpoika asetti omat poikansa Nyystölän niityn hyökkäyksen etummaisiksi hyökkääjiksi, jollaiset tavan mukaan saivat valloituksessa suurinta kunniaa ja palkintoa. Sipi Henrikinpojan pojista näyttäisi Nyystölän niityllä kuolleen Mats Sipinpoika, joka mainitaan v 1595 Tennilän Uudessakylässä Sipillä olevantalon isäntänä, sekä Per Sipinpoika (cf T. Jalli 2000).
Toisaalta on otettava huomioon, että Sipillä oli muitakin poikia ja tiloja, ja kuiolema tuohon aikaan arkipäiväistä, ettei pelkkä raivo riitä selitykseksi Sipi Henrikinp toiminnalle.
Pointtini on se, että kuinka uskottava on tuo Magdalan kuolinmerkintä ja ikä sekä siinä oleva lisäkommentti. Onko v 1692 pappi voinut tuntea Ruotsi-Suomen historiaa niin paljon että tiesi Nyystölän tapahtumista 1597? Ainakin Y.Blomstedt luottaa tähän.
Vai onko niin että Magdalena Henrikint on toiminut Sipin jälkipolvien lasten hoitajana Koskipäässä.
T. Kari Salminen
Hämeen historia 2.2. Noin v 1540 vuoteen 1720. Hämeenlinna 1960.Y.Blomstedt. Valtiolliset vaiheet. Ss 18-19.
”Kun Ilkan nuijamiehet oli löyty Nokialla, ja kun Klaus Fleming saattoi lähteä liikkeelle itäänpäin, Pälkäneeltä Hollolaa kohti, näyttää tämä tieto saaneen Hämeen nuijamiehet vetäytymään Asikkalasta pohjoisemmaksi. Tätä joukkoa seuraamaan Fleming lähetti Iivari Arvidinpoika Tawastin mukanaan joukko Akseli Kurjen lipullisen huoveja sekä Iivarin omia palvelijoita. Iivari Tawast tavoitti nuijamiehet Padsjoen Nyystölässä, missä syntyi kahakka, jossa nähtävästi joukko huoveja on saanut surmansa. Näiden joukossa lienee ollut pari Sigfred Henrikinpojan poikaakin, erään arviolta 140-vuotiaana Asikkalassa v 1692 kuolleen kerjäläisnaisen sanottiin ”nuoruudessaan palvelleen lapsenpiikana niitä Koskipään herroja, jotka sittemmin v 1600 (!) lyötiin kuoliaaksi Nyystölän vainiolla”. Tieto siitä, että huovien johdossa olisi ollut ”muuan Silfverbögel”, s.o. myöhemmin tuolla nimellä aateloitu Arvid Henrikinpoika Tawastin palvelija Sigfrid Henrikinpoika Hartolan Koskipäästä, vaikuttaa näin ollen luotettavalta.”
Oheisessa sitaatissa mainittu kerjäläisnainen on Magdale Henrikint, joka kuoli esipolvieni talossa Asikkalan Laukkalassa, alkuperäiseltä nimeltään Laurentius.
Asikkalan kirkkoherra on merkinnyt hänen kuolitietonsa näin:
Asikkala-haudatut:
1692
27.11.1692
Laukola Hemman
een tiggiare Magdale Henrichsdotter
140
alkup - PIK: Tij Hon Hade Tient För En Barnflicka För Dhe Sal.Herrar på Kåskipä, Hwilka Sedan Anno 1600 Blefwo Slagne i Klube Krijget på Nystälä Åker
Padasjoen Nyystölän Rantaniityllä joka myöhemmin sai 14.1.1597 tapahtuneen nuijamiesten teurastuksen jälkeen nimen "Veriniitty", oli huoveja johtamassa yleisen käsityksen mukaan Iivar Arvidinp Tawast, jonka ansioita isä Arvid kehui tästä tapahtumasta kirjeessään Gödik Finckelle 25.1.1597. (cf. Y. Koskinen, 1929).
Mukana oli myös talonpoikaistaustainen Hartolan Sipi Henrikinp k n 1626, Silfverbögel-aatelissuvun kantaisä (cf. Y.Koskinen 1929; E. Juvelius 1927; E. Anthoni 1935), jonka intressejä Nyystölän verilöylyssä selittää seuraava.
Sigfred Henrikinpoika palveli ratsumiehenä pitkän Venäjän sodan lopulla. Nuijasotaan mennessä hän oli ylennyt (->) Axel Kurckin lippueen päällystöön ja oli mukana siinä (->) Ivar Arvidinpoika Tavastin johtamassa osastossa, joka tammikuussa 1597 Padasjoen Nyystölässä löi hämäläisen nuijamiesjoukon. Kahakka oli verinen, sillä vastoin Tavastin antamia lupauksia hänen huovinsa surmasivat armotta kapinoivat talonpojat, jotka olivat jo laskeneet aseensa ja antautuneet. Sigfred Henrikinpojalla oli Nyystölän taistelussa oma henkilökohtainen etunsa kyseessä. Sysmä kuului niihin sisä- ja pohjoissuomalaisiin alueisiin, joiden talonpojat nousivat kapinaan. Tällöin Sigfredin kotitila Hartolan Koskipäässä oli joutunut erään nuijamiesjoukon hävityksen kohteeksi: kapinoiva rahvas oli hävittänyt kartanon ja ryöstänyt sen irtaimiston mukaansa (cf. G.
Haggrén)
Sipi Henrikinpoika etsintäkuulutettiin Kaarle-herttuan toimesta 2.10.1599 Viipurin linnassa, jolloin herttua antoi ratsumestarilleen Herman Stolz von Biurenille toimeksiannon etsiä ne ratsumiehet, jotka olivat tappaneet viattomia ihmisiä (E.Anthoni 1937, 6).
Tämän seurauksena monien muiden tavoin Koskipään isäntä Sipi virui alkuvuodesta 1600 Turun linnan tyrmässä. Sota jatkui kuitenkin Liivinmaalla, ja valtakunta kaipasi kokeneita sotilaita. Jo tammikuussa 1600 Kaarle otti suomalaiset ratsumiehet armoonsa. Seuraavana vuonna Sipi Henrikinpoika oli ylennetty Jesper Matsinpoika Kruusin lippueen majoitusmestariksi.
On todennäköistä, että tammikuussa 1597 Nyystölään ensiksi rientänyttä sotajoukkoa johti Padasjoen Verhon kartanon oma herra Maunu Särkilahti, jonka Kaarle-herttuakin nimeää syypääksi verilöylyyn. Lisäksi Maunu Särkilahti oli lipullisen kapteeni, ja Iivar Tawast luutnantti.
Vahtimestari Sipi Henrikinpoika asetti omat poikansa Nyystölän niityn hyökkäyksen etummaisiksi hyökkääjiksi, jollaiset tavan mukaan saivat valloituksessa suurinta kunniaa ja palkintoa. Sipi Henrikinpojan pojista näyttäisi Nyystölän niityllä kuolleen Mats Sipinpoika, joka mainitaan v 1595 Tennilän Uudessakylässä Sipillä olevantalon isäntänä, sekä Per Sipinpoika (cf T. Jalli 2000).
Toisaalta on otettava huomioon, että Sipillä oli muitakin poikia ja tiloja, ja kuiolema tuohon aikaan arkipäiväistä, ettei pelkkä raivo riitä selitykseksi Sipi Henrikinp toiminnalle.
Pointtini on se, että kuinka uskottava on tuo Magdalan kuolinmerkintä ja ikä sekä siinä oleva lisäkommentti. Onko v 1692 pappi voinut tuntea Ruotsi-Suomen historiaa niin paljon että tiesi Nyystölän tapahtumista 1597? Ainakin Y.Blomstedt luottaa tähän.
Vai onko niin että Magdalena Henrikint on toiminut Sipin jälkipolvien lasten hoitajana Koskipäässä.
T. Kari Salminen