Sotilastorpista taas

[Ahti2]

Hei,

Romahdusta edeltävänä iltana kiitin eevahäkkistä ja sotilastorppia koskevista kartoista vinkannutta keskusteluun osallistujaa suuresta avusta! Sekä torppiin että muihin asioihin liittyneitä tietoja onkin tullut vihjeiden avulla esiin.

Tiedossa oli, että vuoden 1809 jälkeen vanha ruotupäällystö sai yleensä jatkaa elämäänsä virkataloissaan mutta sotilastorpissa asunut miehistö sai pärjätä kukin taitonsa mukaan. Tutkimassani pitäjässä aikaisemmin rippikirjaan talon sivulle merkityt ruotusotilaat ovat 1810-luvulla siirtyneet yleensä kyseisen kylän itsellisten sivulle. Tarkoittaako tämä sitä, että he ovat saaneet pitää entiset sotilastorppansa vai ovatko ajat muuttuneet kokonaan toisiksi? Vai ovatko he hankkineet uuden ammatin? Merkintöjä niistä ei juuri ole, joten miten ruotusotilaat käytännössä elättivät itsensä autonomian aikana?

[eeva häkkinen]

En tiedä, onko asiasta (siis mitä ruotusotilaat tekivät Suomen sodan jäkeen) tehty mitään tutkimusta, mutta oman aineistoni mukaan he elelivät niinkuin muukin tilaton väki. Aika yleistä oli, että ruotusotilas sai jäädä asumaan sotilastorppaansa maksamalla tavallista torpanvuokraa tilan isännälle. Tai sitten saivat torpan jostain muualta. Jotkut elivät mökkiläisinä sekalaisilla töillä, hankkivat käsityöläisammatin tai pestautuivat rengeiksi. Joku onnistui pääsemään isännäksi naimalla leskiemännän. "Liian vanhoiksi" eläneet joutuivat usein ruotilaisiksi viimeisinä vuosinaan. Tässä ote kirkkoherran virkakirjeenvaihdosta Kangasniemeltä:

Afskedat Soldaten, Enklingen Henrik Orenius som ännu lefver, till det
mesta af tiggeri, sedan han af ålderdoms krämpor numera blifvit oförmögen
till arbete och icke äger annan utväg till lifvets bärgning, befinnes
vara född härstädes år 1777, samt är redan år 1798 eller vid 21 års ålder
antecknad i kyrkoboken såsom antagen Reserv-soldat under No 55, hvarefter
han bevistat sednaste krig emot Ryssland och sedermera hemkommen, ända
till dessa tider kunnat benära sig vid dreng-tjänst, men ej nu mera.
Han är välfrägdad och Nattwardgången och recommenderas alt därföre att
på sin ålderdom bliva hugnad med pension. 7 Mars 1845

Asuinpaikat näkyvät paremmin henkikirjoista kuin rippikirjoista. Sotilastorpan asukkaat on kirjattu päätilan yhteyteen, niin kuin muutkin torpat. Jo vuoden 1810 henkikirjassa on merkitty, ketkä ovat palanneet sodasta ja ketkä ovat vielä "wid Swenska armeen". Jälkimmäisistä saattaa myöhemmin löytyä merkintä, että sotilas on "varmojen tietojen mukaan kuollut sodan aikana", jotta leski pääsee kuulutuksiin.

[Ahti2]

Kiitos jälleen Eevalle ohjaamisesta oikealle uralle! Viestisi auttoi ymmärtämään miten asiat ovat menneet. Muutamista tutkimistani ruotusotilaista on todella tullut torppareita ja räätäleiksikin useampi on ryhtynyt. Onkohan armeijassa oppinut pitämään neulaa kädessä? :)

Olen nyt käynyt läpi henkikirjoja ja ne ovat olleet oikea aarreaitta. Meidän pitäjässä henkikirjoittaja on tehnyt palveluksen jälkipolville listaamalla talot numerojärjestyksessä ja sotilaat jo palvelusaikanaan tiettyjen talojen alle, vuosi toisensa jälkeen. Ensi kuun alussa lähden käymään maakunta-arkistossa lääninhallituksen katselmusasiakirjoja penkomassa. Ja karttojakin. Saa nähdä, tarkentuuko kuva sotilastorpista sen jälkeen.

Kyllä nyt kelpaa. :D:

[Jorma]

Ilpo Lagerstedt; Sven Tuuvan aseveljiä Suomen sodan veteraaneja
ISBN 978-952-498-403-4
Teokseen koottu lehtijuttuja vanhojen sotilaiden avustushankeista ja osin heidän elostansa.
Terv.
jorma