Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Siperiaan siirtolaiseksi ja/tai karkoitetuksi
Venäjälle vietiin aikoinaan sotien aikana vankeja, joista osa joutui vallan orjiksi. Siperiaan kuskattiin autonomian aikana rikollisia rangaistustaan kärsimään tai rikoksesta armahdettuja siirtolaisiksi, joilla ei ollut oikeutta palata.
Luettelo Siperiaan karkotetuista rikollisista ja irtolaisista autonomian aikana perustuu fil. tri Alpo Juntusen väitöskirjan tutkimuskortistoon:
http://www.genealogia.fi/emi/siperia/siperial.htm (http://www.genealogia.fi/emi/siperia/siperial.htm)
Kortisto on vuonna 2003 sijoitettu Turun maakunta-arkistoon. Lieneekö tuossa arkistossa myös tietoja Kakolaan tuomituista?
Yllä mainitun listan mukaan Siperiaan lähetettiin aikoinaan kaksi miestä, joilla oli sukunimenä Lappveteläinen. Toinen heistä oli oma esi-isäni (isoisäni isoisä).
Lappveteläinen David Juha Kuopio
Sen. oik.os. 1877 Da 100; Tuomittu Turun rangaistusvank.; VSV 1877/164 (570, 240); Tehnyt anomuksen päästä siirtolaiseksi Sip. ja sen. suostui, H:ki 5.3.1877; Mvs esitti asian keisarille, joka hyväksyi sen 8/20.4.1877.
Taavetti Juho Lapveteläinen (Kuopion maaseurakunnan kastettujen kirjassa on 5.12.1838 syntynyt ja 7.12.1838 kastettu lapsi David Johan Lappveteläin) julistettiin 4 maaliskuuta 1940 Kuopion raastuvanoikeuden päätöksellä kuoliaaksi.
Hänen alkuperäisestä tuomiostaan Kakolaan ei sen sijaan ole vielä löytynyt tietoja – oikea paikka etsiä tietoja tuomiosta olisi ensin selvitettävä. Löytyneekö tietoja Kakolan seurakunnasta (ei vielä HisKissä).
Tarkoitukseni on kesäkuussa Suomessa käydessäni painella kaukaisen sukulaiseni kanssa Turun maakunta-arkistoon, joka on hänelle tuttu paikka monivuotisten tutkimustensa pohjalta. Käynti siellä voi tietysti olla mielenkiintoinen, vaikken esi-isäni tuomion perille pääsisikään, mutta jos tiedot ovat muualla, ottaisin mielelläni vastaan vihjeitä, jotta Suomen matkani ei sukututkimuksen puitteissa vallan hukkaan menisi. Ystäviä, tuttuja ja sukulaisia on tietysti aina mukava tavata...
Taavetin myöhemmät vaiheet Siperiassa ovat myös hämärän peitossa. Olisi kuitenkin ensisijaisesti mielenkiintoista tietää mistä rikoksesta tuo isoisäni isoisä aikoinaan tuomittiin. Hänen myöhemmät vaiheensa jäänevät joka tapauksessa tietymättömiin. Olivathan siirtolais- ja karkoituspaikat kirjaimellisesti usein tiettömien taipaleitten takana.
Turun maakunta-arkistosta löytyi kaipaamani tieto - esi-isäni oli rikoksen uusijana saanut 10 vuoden tuomion vääränrahantekijänä.
Kakolan seurakunnan tietoja alettiin pitää vuonna 1869 ja siihen kirjattiin silloin paikalla olleet vangit ja aloitettiin uusien vankien kirjaaminen sitä mukaa, kun heitä sisään tuli. Olin varannut tutkimusaikaa kolme tuntia ja löysin ensimmäisen tiedon viidessä minuutissa. Koska hänet oli "armahdettu" Siperiaan keväällä 1877, kävin läpi kirjan siihen saakka ja toinen tuomio löytyi myös. Ensikertalaisena hän oli ollut yksi kolmesta tuomistusta (kaikilla kolmen vuoden tuomio), mutta syksyllä 1874 hän tuli samasta syystä ainoana paikalle pitempää rangaistusta istumaan.
Puoli tuntia arkistoon tulostani olin jo ulkona uusien tietojeni kanssa. Olisipa kaikki tutkimus yhtä helppoa!
Terve !
Oman isoäitini äidin mies karkoitettiin Siperiaan (eli oikeammin anoi päästä siirtolaiseksi) v. 1870. Myös veljensä karkoitettiin samaan aikaan. Löysin nämä myös mainitsemastasi SSSn webbisivuilta. Näiden merkintöjen perusteella (erilaisista diaareista yms.) löysin Kansallisarkistosta mm. heidän armonanumuksensa Mikkelin vankilasta. Olin jo aikaisemmin löytänyt mainintoja Vihdin rippikirjojen huomautussarakkeesta tyyliin Bb.203 jne. Nämä osoittautuivat viittauksisksi Vihdin Rikoskirjaan, eli kirkonkirjaan, johon seurakunta oli koonnut seurakuntalaisten tuomioistuimissa saamia tuomioita. Tuohon aikaanhaan vielä osana tuomioon saattoi kuulua ns. kirkkorangaistus siinä seurakunnassa, missä rikos tapahtui. Näillä veljeksillä tuomiot varkauksista oli aika pienet, 10-20 päivää vesileipää ja/tai sopiva annos raippoja. Mutta kun rangaistuksia oli varkauksista kertynyt 3, niin napsahtikin elinkautinen ! Olisi siinä Braxilla ihmettelemistä, kun nykyään taposta taitaa selvitä 40 tunnin yhteiskuntapalveluksella.
Kannattaa katsoa, löytyykö kansallisarkiston digitaaliarkistosta em. karkoitustietokannan mainitsemia asiakirjoja.
t. KimmoV
Turun maakunta-arkistosta löytyi kaipaamani tieto - esi-isäni oli rikoksen uusijana saanut 10 vuoden tuomion vääränrahantekijänä.
Kakolan seurakunnan tietoja alettiin pitää vuonna 1869 ja siihen kirjattiin silloin paikalla olleet vangit ja aloitettiin uusien vankien kirjaaminen sitä mukaa, kun heitä sisään tuli. Olin varannut tutkimusaikaa kolme tuntia ja löysin ensimmäisen tiedon viidessä minuutissa. Koska hänet oli "armahdettu" Siperiaan keväällä 1877, kävin läpi kirjan siihen saakka ja toinen tuomio löytyi myös. Ensikertalaisena hän oli ollut yksi kolmesta tuomistusta (kaikilla kolmen vuoden tuomio), mutta syksyllä 1874 hän tuli samasta syystä ainoana paikalle pitempää rangaistusta istumaan.
Puoli tuntia arkistoon tulostani olin jo ulkona uusien tietojeni kanssa. Olisipa kaikki tutkimus yhtä helppoa!
Tarkoitatko, että lähdit pois tutkimatta vankilan arkistoa? Keskusvankilan arkistosta löytyy mm. (Vakan luettelon mukaan)
Vankien vastaanottopäiväkirjat (1859 - 1963 ) "Vastaanottopäiväkirjat on järjestetty vangin järjestysnumeron mukaan ja ne sisältävät seuraavia tietoja vangeista: nimi, syntymäaika- ja paikka, yhteiskunnallinen asema, siviilisääty, kieli, uskonto, fyysinen kuvaus, mahdollinen viimeinen rangaistus, rangaistusaika, tuomion antaja, saapumispäivä, rahaomaisuus, vangin ja kahden todistajan allekirjoitukset. "
Vankien nimiluettelot (1863 - 1963 ) "Nimiluettelot ovat vankien saapumispäivätn ja samalla järjestysnumeron mukaisessa järjestyksessä. Nimiluettelon alussa on aakkosellinen nimirekisteri. Vuodesta 1912 nimirekisteri on oma sidoksensa ennen varsinaista nimiluetteloa. Tiedot vangeista vaihtelevat eri aikoina, mutta mm. seuraavat tiedot ovat tavallisia: nimi, syntymäpaikkakunta, kotipaikka, ikä, ulkonäkö, ammatti tai yhteiskunnallinen asema, uskonto ja ripillepääsy, rangaistus, missä tuomittu, aikaisemmat rangaistukset, vankilaan tuodut vaatteet ja rahat, minne siirretty, milloin vapautettu tai kuollut. "
Valokuvat (1878 - 1939 )
(Tämä on alkuperäiselle kirjoittajalle liian myöhäinen jakso, mutta muille kiinnostuneille tiedoksi)
"Valokuva-albumeissa (Ha:1-5) valokuvat on vangin järjestysnumeron mukaisessa järjestyksessä. Ha:1, 3-4 sisältävät tiedon vangin nimestä, syntymäajasta ja -paikasta sekä milloin, missä ja mistä rikoksesta hänet on tuomittu. Ha:6 sisältää sekä irrallisia valokuvia että henkilöaktin numeron mukaan järjestetyt valokuvat. Nämä valokuvat ovat suurimmaksi osaksi kaksoiskappaleita. Toiset kappaleet ovat valokuva-albumeisssa tai henkilöakteissa. irrallisten valokuvien taakse on kirjoitettu lyhyitä tietoja vangeista. Ha:7 sisältää irrallisia valokuvia Hämeen ja Uudenmaan läänien alueelta olevista vangeista. Ne ovat myös kaksoiskappaleita. Ha:8-9 sisältävät vankien ryhmäkuvia."
Omissa tutkimuksissani keskusvankilaan tulleet ovat ensin olleet lääninvankilassa tutkintovankeudessa. Lääninvankiloilla omat arkistonsa.
Seppo Niinioja
26.06.08, 09:16
Hei!
Kollegani Kaisa on erityisen taitava löytämään ja esittämään lähteitä, joita eivät useimmat kovin usein tarvitse. Itselleni tulee mieleen tapaus 1930-luvulta. Erään sukulaiseni vaimo syyllistyi kavallukseen postitoimistossa ja siinä yhteydessä myös mies tuomittiin muistaakseni kolmen kuukauden vankeuteen, mahdollisesti ehdolliseen. Melko pieni rikos siis enkä ole asiaa siksi enempää penkonut, vaikka tietysti pitäisi. Tiedon löysin rippi- eli pääkirjasta.
Tapaan vilkuilla Kansallisarkistossa käydessäni, mitä aarteita varaushyllyissä kulloinkin alkuperäisinä sidoksina tai joskus kortistoina on. Yksi tapa oppia kantapään kautta sekin.
Suuresti arvostamani emeritusprofessori Heikki Ylikankaan (joka vastaa kymmentä perässähiihtäjää HS:n äskettäisen luonnehdinnan mukaan) kirja Nurmijärven rosvot sisältää varsin pikkutarkat lähdeviitteet, joista voi olla yleisempääkin hyötyä. Ylikangashan on tunnettu paitsi tarkoista lähdeviitteistään myös mm. väkivaltarikollisuuden tutkijana. Jotkut kaiketi pitävät näkökulmasta riippuen Tampereen vapautusta/antautumista vuonna 1918 myös välivaltarrikollisuutena ja siitäkin hän on kirjoittanut kirjan Tie Tampereelle, joka on edelleen lukulistallani.
Hyllystäni puuttuu teos "Suomen historian lähteitä" jonka olen kyllä kerran lainannut. Teen tässä nyt ihan epävirallisen (enhän muuta voisi tehdäkään) ehdotuksen: SSS voisi ottaa julkaisuohjelmaansa, mieluimmin "in manu scripto", kuten Matti Walta Virkamiehiä-teoksensa julkistamistilaisuudessa sanoi, tai myös rinnakkain netissä bibliografian, työnimeltään "Suomalaisen sukututkimuksen lähteitä", jonka toimituskunnan päätoimittajaksi ehdotan kunnioittaen Kaisa Kyläkoskea. Tyhjältä pöydältähän ei tarvitse lähteä: Pari ensiksi mieleen tulevaa bibliografista lähdettä olisivat ainakin Alf Brennerin Sukututkimuksen opas (1947, suomennos 1956) Sirkka Karskelan Sukututkimuksen käsikirja, josta on ainakin 5. painos vuodelta 1999 ja Seuran julkaisemat kaksi sukututkimusopasta, muita unohtamatta. Bibliografiaan tulisi tietysti sisällyttää myös Carpelanit, Elgenstiernat, Ramsay, ÄSF, Burke's Peerage sekä balttilaiset, skottilaiset, flaamilaiset, ranskalaiset ja mitä niitä onkaan, jotka yleensä "tulivat Suomeen" anno dazumal 15xx.
Seppo Niinoja
diplomi-insinööri
Sukututkimuksen diletantti vuodesta 1968
(Seurapiiridebytanttia, ei edes Suomen Sukutukimusseurassa minusta ei voi tulla, koska en ole nainen, olisin siihen muutenkin ihan yli-ikäinen ja näissä tieteellisissä piireissä jo jossakin määrin pahennusta herättänyt. Isänikin kuoli jo 1956 ja kuului valtion virkamiehenä lähinnä alempaan keskiluokkaan, ei debytantteja esittelevään ainekseen. Täytyy vain tyytyä tuohon itseäni oppineemman tahon antamaan diletantti-epiteettiin.)
Kiitos,
Varsin hyviä vihjeitä lisätietojen saamiseksi, mutta olin rajannut uteliaisuuteni rikosnimikkeen löytymiseen. Se sattui löytymään samen tien, joten ilahduin niin kovasti, etten katsonut lisämateriaalin läpikäyntiä aiheelliseksi.
En vain osaa kuvitella miksi kukaan on halunnut vapaaehtoiseksi Siperiaan. Alpo Juntusen väitöskirjassa on kuitenkin suuri määrä sinne anoneita. Aika oli tietysti 130 vuotta sitten toinen kuin nyt ja olikohan tuolloin vielä käsitys Siperiasta sama kuin sen ajan Kanadasta? Haaveilin minäkin vielä parikymppisenä Kanadasta, mutta katsoin sitten kuitenkin paremmaksi pysyä Euroopassa. Ei ole mieleni tehnyt käydä Siperiassa edes turistina - työkokemukseni Uralin läsipuolisesta Venäjästä ovat olleet kylliksi ankeita: Kerran kävin uteliaisuuttani ja toisen kerran, kun oli pakko ja silloin rahani ryöstettiin Moskovan punaisella torilla (työnantaja korvasi 50%). Olikohan rikoksesta tuomitun kohtelu kotiseudulla 130 vuotta sitten niin ynseää, että mikä muu maailman kolkka tahansa oli parempi kuin kotiin palaaminen Kakolasta?
Heikki Koskela
27.06.08, 10:18
Kiitos,
En vain osaa kuvitella miksi kukaan on halunnut vapaaehtoiseksi Siperiaan. Alpo Juntusen väitöskirjassa on kuitenkin suuri määrä sinne anoneita. Aika oli tietysti 130 vuotta sitten toinen kuin nyt ja olikohan tuolloin vielä käsitys Siperiasta sama kuin sen ajan Kanadasta?
Minä puolestani lähtisin kyllä käymään Siperiassa - turistina. Syy moiseen haluun on luultavasti kovin tunnepohjainen ja perustuu niihin vanhoihin tietoihin, joista saa lukea historiasta - eli karkoitukset 1800-luvun tuomiokäytännössä on kiinnostava asia.
Minäkin haluaisin pelkän kiinnostuksen vuoksi tietää, miksi niin moni halusi päästä Siperiaan. En oikein usko, että motiivit olisivat olleet samat kuin lähtö Kanadaan. Kanadan olot tunnettiin tuolloin joka tapauksessa paremmin kuin Siperian olot. Onko Alpo Juntunen, jonka väitöskirjaa ei minulla ole, käsitellyt myös syitä vapaaehtoiseen lähtöön Siperiaan?
Seppo Niinioja
27.06.08, 11:04
Kaipa tuossa oli kyse siitä että toinen vaihtoehto, kuolemaantuomion täytäntöönpano olisi ollut vielä huonompi. Siperiaan karkoitushan oli tavallinen muuntorangaistus. Voin tietty olla väärässäkin.
Fil.lis. Pirkko-Leena Otonkosken kirjoituksen "Henkirikoksista kuolemaan tuomittujen kohtaloita vuosina 1824-1825 Suomessa" (Genos 68(1997), s. 55-69, 94-95) mukaan Suomessa Venäjän vallan aikana viimeiseksi mestattu henkilö olisi päätöspöytäkirjojen mukaan 8.7.1825 mestattu renki Tahvo Putkonen.
Dostojevskin Rikos ja rangaistus julkaistiin 1866. Raskolnikov sai lieventävien asianhaarojen ansiosta Suomen nykyterminologian mukasesti kaiketi yhdestä murhasta ja yhdestä taposta kahdeksan vuoden karkotuksen Siperiaan toisen luokan rangaistusvankina. Teos on tietysti fiktiota, mutta kuvannee jossakin määrin todellisia olosuhteita. Yksi parhaita lukemiani psykologisia dekkareita, vaikka ei pelkästään sitä eikä kylläkään varsinaisesti kevyttä kesälukemista.
Tulin muutama vuosi sitten selvittäneeksi Helsingissä syksyllä 1891 tapahtunutta tappoa, josta on yli 70 sivua RO:n pöytäkirjoja. Asia meni Turun hovioikeuteen, mutta Senaatin oikeusosaston käsittelyä en joko löytänyt tai sitä ei ollut. Teko todettiin oikeudessa tuottamukselliseksi, ei tahalliseksi eli se oli tehty "utan uppsåt att döda".
Uusi rikoslaki hyväksyttiin Suomessa 1889, mutta sen voimaantulo viivästyi vuoteen 1894 (ks. http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/kurssit/rungot.pdf ). Kyseinen henkilö tuomittiinkin 1891 vielä vanhan lain mukaan 5 1/2 vuodeksi kuritushuoneeseen, minkä tuomion hän suoritti Suomessa.
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
27.06.08, 11:28
Kaipa tuossa oli kyse siitä että toinen vaihtoehto, kuolemaantuomion täytäntöönpano olisi ollut vielä huonompi. Siperiaan karkoitushan oli tavallinen muuntorangaistus. Voin tietty olla väärässäkin.
Fil.lis. Pirkko-Leena Otonkosken kirjoituksen "Henkirikoksista kuolemaan tuomittujen kohtaloita vuosina 1824-1825 Suomessa" (Genos 68(1997), s. 55-69, 94-95) mukaan Suomessa Venäjän vallan aikana viimeiseksi mestattu henkilö olisi päätöspöytäkirjojen mukaan 8.7.1825 mestattu renki Tahvo Putkonen.
Seppo Niinioja
Et varmaankaan ole väärässä vaihotehtojen osalta. Kyllä Siperiaan karkoitus lienee ollut muuntorangaistus. Mutta vaikka alioikeus antoi kuolemaantuomio-rangaistuksen, niin se muuttui viimeistään Senaatin oikeusosastolla Siperiaan karkoitukseksi ymmärtääkeni myös ilman armonanomusta. Satuin laittamaan vahingossa lähes samaa tarkoittavan tekstin "Historia kertoo"-otsikon alle. Siinä tekstissä on lainaus suoraan eräästä tuomiosta, jossa mainitaan, että rangaistut "mielisuosiosta ja armosta" eivät saa kuolemanrangaistusta. Olen ymmärtänyt sen niin, että SO on tehnyt päätöksen ilman armonanomusta.
Osa määrättiin kyllä Suomenlinnaan elinaikaiseen pakkotyöhön.
Antti Järvenpää
27.06.08, 15:25
Tätä lukiessa alkoi hiukan kiinnostaa, koska aikoinaan eteeni tuli tuomio miestaposta (vuosi 1863), josta henkilö tuomittiin 6 vuodeksi Turun vankilaan. Miehen vankeusaikana vaimo teki aviottoman lapsen ja lopulta kuoli 1867 lavantautiin. Mies ilmestyi sittemmin takaisin paikkakunnalle ja meni uuteen avioon 1873.
En silloin tullut sen kummemmin tutkineeksi tapausta sen enempää, koska nuo kaikki tiedot oli rippikirjassa. Nyt oikeastaan heräsi mieleen kysymys, mahtoiko mies kärsiä koko tuomion Turussa vai olisiko käynyt Siperiassakin. Jotain lieventävää tuossa tapauksessa oli, koska tuomio oli taposta ei murhasta. Mistähän kaikesta tuohon aikaan tuli karkoitus Siperiaan?
Kirjaan tähän oman esiin tulleen tapaukseni suomennoksen.
"Kangasalan ja Messukylän pitäjien Kihlakunnanoikeuden päätöksen mukaan 1. toukokuuta 1846 on entinen räätäli Johan Helenius (sivulta 876) Gustaf Adolfin pitäjästä katsottu olevan joutunut kiinni varkaudesta kolmannen kerran sekä tuomittu kärsimään 40 paria raippoja ja alistumaan julkiseen kirkkorangaistukseen Pälkäneen pitäjän kirkossa ja sen jälkeen pidettämän jäljelläoleva elinikänsä yleisessä työssä Suomenlinnan linnoituksella."
Kuitenkin on Kihlakunnanoikeuden päätökseen vedottu?
Hyväkäytöksinen ja uuttera. Sen.oik.os.1850 Da 48; Anonut päästä Sip. ja kenr.k. suostui. past. Johansson palkkasi opettajaksi 1860 luvulla, oli innostunut työstään.
Ikä 36 vuotta
Tuo loppu löytyy Lähdeviitteineen? kokonaisuudessaan Alpo Juntusen listasta.
En ole tästä tapauksesta juuri muuta löytänyt, en edes Johanin syntymää.
Joten tapauksesta jotain tietävää pyydän jakamaan tietonsa minullekin.
Itse olen jälkeläisiä kuudetta polvea Johanista.
Esteri
Seppo Niinioja
27.06.08, 18:41
Et varmaankaan ole väärässä vaihotehtojen osalta. Kyllä Siperiaan karkoitus lienee ollut muuntorangaistus. Mutta vaikka alioikeus antoi kuolemaantuomio-rangaistuksen, niin se muuttui viimeistään Senaatin oikeusosastolla Siperiaan karkoitukseksi ymmärtääkeni myös ilman armonanomusta. Satuin laittamaan vahingossa lähes samaa tarkoittavan tekstin "Historia kertoo"-otsikon alle. Siinä tekstissä on lainaus suoraan eräästä tuomiosta, jossa mainitaan, että rangaistut "mielisuosiosta ja armosta" eivät saa kuolemanrangaistusta. Olen ymmärtänyt sen niin, että SO on tehnyt päätöksen ilman armonanomusta.
Osa määrättiin kyllä Suomenlinnaan elinaikaiseen pakkotyöhön.
Pirkko-Leena Otonkoski toteaa tosiaan mainitsemassani Genos-artikkelissa, että vuonna 1825 lopetettiin periaatteessa kuolemantuomion toimeenpano. Tuomioita kyllä julistettiin lain edellyttämällä tavalla, mutta säännön mukaan Armollinen Keisari lievensi rangaistukset. (Ehkä tuomio kuitenkin kävi keisarilla, allekirjoittaneen arvaus). Edelleen Otonkosken mukaan murhaa ja tappoa ei tuolloin eroteltu, rangaistuksessa oli eroa vain silloin, kun surmattu oli lähiomainen tai isäntä.
Seppo Niinioja
Hei, kyselin Turusta tuon Juntusen tutkimimuskortiston perään, mutta sieltä soitettiin ja sanottiin, ettei kortisto sisällä mitään uutta verrattuna siihen netissä olevaan tietoon. Olin ymmärtänyt, että kortistoon on kerätty tietoa eri lähteistä ja sisältää myös tarkempaa tietoa vangeista.
Olenkin nyt sitten tilanteesssa, jossa en oikein tiedä mistä käsin lähtisin aineistoa tilaamaan. Kansallisarkiston oikeusosastossa on ilmeisesti tiedot anomuksista, päätöksista yms, mutta onko samat tiedot saatavilla myös sen aikaisista hovi- ja alioikeuksista? Kansallisarkistosta voisi alla olevalla diaarilla saada sen juttunumeron, jonka perusteella voisi sitten kaikki tapaukseen liittyvät tiedot ilmeisesti tilata. Tämä on kuitenkin eniten aikaa ja kustannuksia vievä vaihtoehto.
Friman eli Tikkanen Juha Daniel Juhanpoika Kolari
Sen. oik.os. 1857 Da 61; Uudisasukas; Tuom. kuol. Paul Peldelinin taposta ja ryöstöstä; Rang. muut. p.työ Sip.; Anoi muutosta siirt. ja vaimon ja pojan mukaanottoa - ei suostuttu.
Hei, kyselin Turusta tuon Juntusen tutkimimuskortiston perään, mutta sieltä soitettiin ja sanottiin, ettei kortisto sisällä mitään uutta verrattuna siihen netissä olevaan tietoon. Olin ymmärtänyt, että kortistoon on kerätty tietoa eri lähteistä ja sisältää myös tarkempaa tietoa vangeista.
Olenkin nyt sitten tilanteesssa, jossa en oikein tiedä mistä käsin lähtisin aineistoa tilaamaan. Kansallisarkiston oikeusosastossa on ilmeisesti tiedot anomuksista, päätöksista yms, mutta onko samat tiedot saatavilla myös sen aikaisista hovi- ja alioikeuksista? Kansallisarkistosta voisi alla olevalla diaarilla saada sen juttunumeron, jonka perusteella voisi sitten kaikki tapaukseen liittyvät tiedot ilmeisesti tilata. Tämä on kuitenkin eniten aikaa ja kustannuksia vievä vaihtoehto.
Friman eli Tikkanen Juha Daniel Juhanpoika Kolari
Sen. oik.os. 1857 Da 61; Uudisasukas; Tuom. kuol. Paul Peldelinin taposta ja ryöstöstä; Rang. muut. p.työ Sip.; Anoi muutosta siirt. ja vaimon ja pojan mukaanottoa - ei suostuttu.
SOO:n akti voi olla joko pinkka paperia, jossa on mukana kaikki aikaisempien oikeusasteiden jutut (jolloin muista paikoista näitä ei löydy) tai sitten SOO:n akti voi koskea vain anomusta Siperiaan pääsystä ja olla anniltaan hento. Jälkimmäisessä tapauksessa voi löytyä joku toinen akti tai useampi. Oman rosvotutkimukseni perusteella muistelisin, että Juntusen lista keskittyy nimenomaan päätökseen Siperiaan lähettämisestä eikä kerro tuomiosta.
SOO:n akteihin tutustuminen vie tietenkin aikaa ja rahaa jos asut Helsingin ulkopuolella. Yhdellä arkistopäivällä voi kuitenkin saada paljon aikaa - aloittaa aamulla käymällä diaarihakemistot kaikilta relevanteilta vuosilta läpi, tilaa aktit ja lukee niitä ja saa vihjeitä oikeusprosessin osista ja muista mahdollista paikoista. Jos jää luppoaikaa voi prokuraattorin toimikunnan vankilistoista tarkastaa Suomen vankilassa oleskelua.
Hei, onko kenelläkään tarkaa tietoa säilytetäänkö noita hovioikeuden päätöksiä myös maakunta-arkistossa. En ole löytänyt aikaa kansallisarkistossa käyntiin ja tämä Johan Tikkasen kohtalo ei ole siis vieläkään selvinnyt. Ilmeisesti hän on Siperiasta, jossain vaiheessa siis päässyt takaisin taikka karannut. Ilmeisesti Vaasan hovioikeuden taikka paikkakunnan oikeuksien pöytäkirjoista, taikka vankilankortistoista voisi jotain uutta selvitä.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.