Säätyläistö

[Bonde]

Oma sukuni on kuulema säätyläissuku mutta mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Mikä on oikeastaan "säätyläistö"? Miten määritetään että onko jokin suku säätyläissuku vaiko ei? On ollut vaikeuksia löytää Wikipediasta ja muualta mitä oikeastaan sana tarkoittaa. Kiitos kaikista vastauksista! :)

[Juha]

Tässä muutamia selityksiä.

t. Juha

Säätyläiset olivat aatelistoon, papistoon tai porvaristoon kuuluvia tai vastaavassa asemassa olevia henkilöitä. (Nykysuomen sanakirja. Porvoo 1983.)

Säätyläisillä tarkoitetaan sääty-yhteiskunnan pintakerroksen kaikkia väestöaineksia. Käsite pitää sisällään aateliset ja aatelittomat, oppineet ja oppimattomat sekä kaupungeissa että maaseudulla asuvat. Yleensä “säätyläistö”-sana korvataan “herrasväki”-sanalla. Pukeutuminen, kirjallinen harrastuneisuus, käyttäytyminen, temperamentti, säätytietoisuus, ylemmyys ja ruumiillisen työn puuttuminen erottivat säätyläiset rahvaasta (Historian sanakirja. Jyväskylä 1997).

Sääty-yhteiskunta: Sosiaalisen työnjaon mukaan syntynyt, säätyihin perustuva yh-teiskuntamuoto. Euroopassa vallitseva keski- ja uudella ajalla, saavutti huippunsa 1600-1700-luvuilla. Sääty-yhteiskunnalle oli tyypillistä eräiden ryhmien muita suuremmat etuoikeudet, säätyoikeudet, jotka yleensä valtiovalta myönsi. Säätyjä oli yleensä neljä: aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Säätyjen erioikeudet kumottiin Ranskan vallankumouksessa ja sen jälkeen 1800-luvun kuluessa muualla Euroopassa. (Historian suursanakirja. Juva 1998).

[Olarra]

Miten määritetään että onko jokin suku säätyläissuku vaiko ei? :)

Hei!
Aivan erinomainen kirja aiheesta on Kaarlo Wirilanderin kirja Herrasväkeä(Kaarlo Wirilander, Herrasväkeä. Suomen säätyläistö 1721-1870. Suomen Historiallinen Seura. Historiallisia Tutkimuksia 93. Helsinki 1974). Jokaisen sukututkimusta harrastavan kannattaisi se lukea, siinä on paljon tietoa tavoista ja säätyläistön rajauksista ja elämästä yleensä ennen vanhaan.

Aluksi voi katsoa myös suppeamman Genoksen artikkelin netistä:
http://genealogia.fi/genos/43/43_1.htm

t. Olavi

[Seppo Niinioja]

Hei!
Aivan erinomainen kirja aiheesta on Kaarlo Wirilanderin kirja Herrasväkeä(Kaarlo Wirilander, Herrasväkeä. Suomen säätyläistö 1721-1870. Suomen Historiallinen Seura. Historiallisia Tutkimuksia 93. Helsinki 1974). Jokaisen sukututkimusta harrastavan kannattaisi se lukea, siinä on paljon tietoa tavoista ja säätyläistön rajauksista ja elämästä yleensä ennen vanhaan.

Aluksi voi katsoa myös suppeamman Genoksen artikkelin netistä:
http://genealogia.fi/genos/43/43_1.htm

t. Olavi

Kirjasta on myös ruotsinnos nimellä Herrskapsfolk. Aikanaan kiinnitin huomiota mm. tilastoon pappisperheiden hämmästyttävän suuresta lapsimäärästä. Wirilanerissa tilastoja riittääkin.

Jokapäiväisestä säätyläiselämästä on monia vähemmän kuivakkaita kuvauksia.

Itse säätyläisillähän tavat ja tietoisuus omasta asemasta ovat kuuluneet kotikasvatukseen, ei niitä kirjoista luettu.

Seppo Niinioja

[Bonde]

Tunnetteko te semmoisen kirjan kun Ilkka Raunion "Adlercreutzeista Österbladeihin. Suomen säätyläistön historiaa" joka ilmestyi Helsingissä 2000? Onko hyvä kirja? En ole vielä lukenut sitä mutta siinä käsitellään säätyläisiä ja käsitettä säätyläistö. Löysin sieltä oman sukunikin. :) Kiitos kaikista vastauksista!

[Kaija Salminen]

Hei!

Tässä vielä yksi mielenkiintoinen säätyläisaiheesta kirjoitettu väitöskirja:

Mäkeläinen, Eva-Christina: Säätyläisten seuraelämä ja tapakulttuuri 1700-luvun jälkipuoliskolla Turussa, Viaporissa ja Savon kartanoalueella. Helsinki : Suomen historiallinen seura, 1972. Sarja: Historiallisia tutkimuksia nro 86, ISSN 0073-2559.

Terv. Kaija Salosta

[Olarra]

Wirilanerissa tilastoja riittääkin. Itse säätyläisillähän tavat ja tietoisuus omasta asemasta ovat kuuluneet kotikasvatukseen, ei niitä kirjoista luettu

Wirilanderin ansio on pyrkimyksessä rajata käsitteitä ja selventää säätyläiset-käsitteen muuttumista eri aikoina (vaikka sääty-järjestelmä oli ajateltu jumalaiseksi ja pysyväksi järjestykseksi, niin sitähän se ei todellisuudessa koskaan ollut). Kirjaahan voi myös lueskella selaillen ja liiat taulukot sivuuttaen. Hauskojakin asioita Wirilanderista löytyy, kuten siteerauksia siitä kuinka valtion tulisi perustaa virkoja, jotta säätyläisperheiden jälkikasvulle saataisiin elannon kannalta tarpeellisia virkatuloja. Samalla tuo käänteisesti kertoo sen oikeutetun epäluulon, jota maksava osapuoli eli rahvas on perinteisesti tuntenut byrokratiaa kohtaan (tämä luonnollisesti ennen hyvinvointivaltion synnyttämää huolenpitojärjestelmää julkisine palveluineen ja pienipalkkaisine hoivahenkilöstöineen).

Säätyläiset, laajasti ymmärtäen, muodostivat melko heterogeenisen väestönosan, jonka huipulla oli vanha ylhäisaateli ja pohjalla (tai ainakin alapäässä) suntioita, siltavouteja ja käsityöläisiä sekä armeijan aliupseeristoa. Säädynmukaisen käyttäytymisen koodisto varmasti välittyi paljolti jäljittelyn kautta ylhäältä alaspäin, mutta en täysin sulkisi pois kirjatietoakaan. Jussi Nuorteva väitöskirjassaan opinkäynnistä ulkomailla ennen vuotta 1640 kertoo aatelisnuorten opintomatkoista Eurooppaan, jossa opiskeltiin useissa yliopistoissa ja välillä oleiltiin jonkun ruhtinaan vieraana. Loppututkintoa ei usein suoritettu. Papeiksi aikoivat pysyttelivät yleensä yhdessä yliopistossa sieltä valmistuen. Näillä aatelisnuorukaisten opintomatkoilla oli tarkoitus (hovivierailuineen) myös harjoitella säädynmukaiseen elämäntapaan. Myöhemminkin aatelilla oli pääosin kotiopettajia, joten emme tarkasti tiedä heidän koulutuksensa ja lukemiensa kirjojen sisällöstä.

Luen parhaillaan Matti Klingen teosta Iisalmen ruhtinaskunta. Sivulla 65 puhutaan pappilakulttuurista todeten siihen suuresti vaikuttaneen Goldsmithin v. 1766 ilmestyneen romaanin Wakefieldin kirkkoherra, joka käännettiin ruotsiksi 1782 ja suomeksi vasta 1859 (Suomessakin säätyläisten kieli oli ruotsi). Klingen mukaan romaani muokkasi käsitystä siitä millaista pappilan ja papin perheen elämän tuli olla (suuri lapsiluku oli hyve, olihan papin perhe esikuva muille ja väestön kasvu hyödyn ajalla valtakunnallinen tavoite). Hyödyn ajallahan 1700-l Ruotsi-Suomessa oli pappiloille asetettu myös taloudellisen esikuvan vaatimus uusien viljelytekniikoiden välittämisessä rahvaalle. Säätyläiset siis opiskelivat säätynsä mukaista elämää ja kirjat vaikuttivat siihen millaisena säädyt nähtiin ja millaiseksi säädyt itse elämänsä kokivat. Säädytöntä elämäähän ei arvostettu tuolloin…

Jane Austinin romaanien hienoista filmatisoinneista ovat television katsojat saanneet nauttia lähiaikoina, säätyläiselämän kuvausta pienellä kritiikillä varustettuna ja siksi aikanaan pikemminkin arveluttavaa lukemistoa kuin oppikirjaksi kelpaavaa. Lopuksi kiitos hyvistä kirjavinkeistä, noita opuksia en vielä tuntenutkaan. Olisiko muuten paikallaan perustaa Forumiin oma palsta, jossa uusia kirjoja esiteltäisiin?

Koskaan ei tiedä mitä sukujuttuja mistäkin löytyy. Aivan sattumalta törmäsin juuri esim. Helsingin kaupunginmuseon uudessa julkaisussa Burgman – Helsingin ensimmäinen kivitalo Abraham Wetterin perukirjaan, jossa esiäitini madam Katariina Härkäpää oli pantannut tälle kultalusikan. Yllättävää hauholaiselta, vaan serkkunsa olikin H:gin triviaalikoulun konrehtori. Joistakin Helsingissä vaikuttaneista suvuista tuossa kirjassa on paljonkin juttua joka voisi sukututkijaa kiinnostaa (ainakin Wetter).
t. OlaviA