eurajoki; maria juhontyttären vanhemmat

[marianne kortesoja]

nämäkin puuttuvat:
3.5.1798 vihitään matti heikinpoika ja talollisen tytär maria juhontytär flatun talosta, mullilan kylästä

marian vanhemmat voisivat olla juhon juhonpoika ståhlberg (saltp. sjud. mitä sitten tarkoittaakin) ja valpuri heikintytär, jotka vihittiin 29.9.1757...

olisiko lisätietoja?? lapsia marian lisäksi?? entä vanhemmat??

[Martta Niilontytär]

Maria Juhontyttäreeseen en osaa vastata, mutta tämä tuntematon lyhenne on
salpetersjudare= salpietarinkeittäjä

Olen omien esi-isien kohdalta kerännyt kaikenlaista tietoa kirjoituksen muotoon omille lapsilleni ja sinne olen laittanut salpietarinkeitosta seuraavaa…..

Salpietaria käytettiin ruudin raaka-aineena, joten se oli 1700 luvulla joko kokonaan tai osittain kruunun hallussa ja sotakollegion valvonnassa. Kyseisellä vuosisadalla salpietari sai tärkeän merkityksen nimenomaan läntisellä Etelä-Pohjanmaalla. Jo isonvihan jälkeen annettiin 1723 asetus, jonka mukaan pitäjät oli jaettava keittopiireihin ja määrättiin keittopaikat. Kruununkeittäjät saapuivat näihin valmistamaan ko. ainetta. Talolliset voisivat vuoden 1723 säädöksen mukaan valita, haluaisivatko he kuulua ao. keittokuntiin antaen keittäjien tehdä salpietaria karjarakennustensa alla olevasta mullasta vai suorittaisivatko he työn itse ja luovuttaisivat sitten aineen tietystä hinnasta valtiolle.
Samalla käskettiin kaivamaan ojat karjakartanoiden ja latojen ympärille, jotta maa pysyisi kuivana. Lisäksi navetat ja tallit olisi varustettava kivijaloilla, jotta multaa kertyisi enemmän ja se olisi helpommin saatavissa keittoa varten.
Salpietarilatojen avulla aineen teko muuttui aikaisemmasta väkinäisestä epävarmasta ja haluttomasta kruunun vaatimasta pakkotoimesta todelliseksi elinkeinoksi. Tosin tämä vei aikaa, sillä talonpojat suhtautuivat salpietarin valmistukseen epäluulolla ja näkivät sen palvelevan lähinnä valtion tarpeita.
Itse keitto tapahtui vapun ja mikkelin välisenä aikana, niin että keittäjä kierteli piirissään paikasta toiseen. (Ranta, Teuvan historia s. 471–473)
Salpietariladot tehtiin harvaseinäisiksi ja niiden savilattiat poljettiin koviksi. Latoihin kasattiin ruokamultaa, johon sekoitettiin teurasjätettä, lantaa, olkia ja muita jäteaineita. Multaa kasteltiin virtsalla ja käänneltiin pari kertaa kesässä. Salpietaria syntyi 2-4 vuoden kuluessa sen verran, että multa kannatti keittää.
Ilmajoen nimismies Juho Birling sekä lautamiehet Juho Rein ja Juho Vähä-Kurikka pitivät vuoden 1782 elokuussa salpietarilatojen ja rakennuksien ympärille vaadittujen tarkistuksen. Annettuja määräyksiä oli Kurikassa noudatettu koko lailla hyvin.
(Rinta-Tassi, KHI, s.358)

terveisin
Eliina:)