Kuolinsyy selvitys

[hannuk]

Tästä oli aikoinaan jollakin postituslistalla juttua mistä saisi tilattua selvityksen henkilön kuolinsyystä.

Olisi mukava saada tietää virasto josta sitä voisi tiedustella.

[Jouni Kaleva]

Hei

Kerrotko hieman tarkemmin mitä etsit, siis millä vuosisadalla kuolleesta olisi kyse?

[hannuk]

Kyse on 1922 kuolleesta henkilöstä jonka kuolinsyystä ei ole tietoa. On muistitietona arvailu jopa itsemurhasta.

[eijali]

Hei!
Itse tilasin viime syksynä siitä seurakunnasta, jossa isoisäni isä kuoli v. 1921. Sain sen pian ja maksoi 13 euroa muistaakseni.
Eija

[PVuorio]

Kyse on 1922 kuolleesta henkilöstä jonka kuolinsyystä ei ole tietoa. On muistitietona arvailu jopa itsemurhasta.

Hej

Se virasto, josta kuolinsyitä voisi tiedustella on Tilastokeskus.
Tilasin sähköpostitse osoitteesta ”kuolemansyyt.tilasto at tilastokeskus.fi”

Heidän sivuillaan on maininta ”Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistossa on kuolintodistukset vuodesta 1936 lähtien.” (Eli ei apua tapauksessasi.)

t P Vuorio

[kkylakos]

Hei,

Arno Forsiuksen artikkelin (http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tautini2.htm) perusteella:

Vuonna 1879 annettiin terveydenhoitojärjestys, joka astui voimaan 1.7.1880. Siinä kaupunginlääkärit velvoitettiin antamaan vahvistetun kaavan mukainen kirjallinen lausunto kuolinsyystä, jos vainaja oli eläessään ollut lääkärinhoidossa.

Lääkintöhallitus antoi vuonna 1923 kiertokirjeessään sairaaloita varten ensimmäisen laajemman tautiluettelon, jota käytettiin sairaaloissa myös kuolleiden kuolinsyiden ilmoittamiseen. Tässä luettelossa oli 21 ryhmässä yhteensä 348 taudinnimeä. Nimikkeistö oli kohtalaisen hyvin tuon ajan lääketiedettä vastaava, mutta esim. sepelvaltimotukosta siinä ei vielä mainita.

Vasta vuonna 1936 astui voimaan asetus kuolleisuustilastoa varten toimitettavista tiedoista. Sen perusteella vaadittiin maaseudullakin pääsääntöisesti lääkärin antama kuolintodistus kaikista vainajista. Samalla otettiin käyttöön lääkintöhallituksen vahvistama kuolemansyynimistö, joka perustui vuonna 1929 hyväksyttyyn kansainväliseen tautiluokitukseen. Tässä luettelossa oli 18 ryhmässä yhteensä 192 kuolinsyytä. Tämä kuolemansyynimistö oli ensimmäisen kerran pohjana koko maan käsittävälle kuolinsyiden yksityiskohtaiselle erittelylle.

Eli jos kuoli ennen vuotta 1936 maaseudulla ainoa kuolinsyy merkintä lienee kirkonkirjoissa.

[Seppo Niinioja]

Sivulla htp://www.tilastokeskus.fi/tup/kuolintodistusarkisto/esittely.html (http://www.tilastokeskus.fi/tup/kuolintodistusarkisto/esittely.html) kerrotaan mm. että kuolintodistukseen sisältyviä tietoja voidaan tietyin ehdoin luovuttaa tieteellistä tutkimusta ja tilastollisia selvityksiä varten. Kuolintodistustietojen salassapitoaika on 50 vuotta henkilön kuolemasta.

Kopion kuolintodistuksesta voi lain perusteella tarvittaessa saada vainajan lähin omainen (suorassa polvessa) tai vastaava läheisin omainen. Kuolintodistustietoja annetaan lisäksi kohdassa mainituille laitoksille ja muille yhteisölle, joilla on tiedon saantiin laissa säädetty oikeus.

Seurakunnissa olen tavannut erilaisia käytäntöjä: Helsingin keskusrekisterissä ei ole kuolleista eikä vihityistä kortteja, vaikka syntyneet ja rippikirjat alkavat muistaakseni 1850-luvulta. Henkilökunta tarkistaa pyydettäessä kuolinpäivän, mutta syytä ei ilmoiteta. Eräässä tutussa seurakunnassa yli sata vuotta sitten kuolleista on kortit, kuten Kansallisarksitossakin. Uudempien tapausten osalta menetellään kuten Helsingissä. Joissakin paikoissa pääsee katsomaan 1900-luvun alkuperäisiä kuolleidenluetteloitakin, joihin voi olla merkitty ilmeisesti kuolintodistuksesta otettu latinankielinen kuolinsyy.

Seppo Niinioja