Venäjän sotaväki 1831 - mikä siis?

[Kaarlo Kalliala]

Rantasalmen Tuusmäessä (12) asunut Pekka Ruuskanen näyttää saaneen todistuksen Venäjän sotaväkeä varten 13.4.1831 - jos rippikirjan 1824-36 sivulla 1081 (myös SSHYn sivuilla) niin tosiaan lukee. Joka tapauksessa hänen puolisonsa katsotaan myöhemminkin olevan sotilaan vaimo.

Suomen autonomian aikaisesta sotaväestä tulevat kysymykseen kai vain ensimmäinen suomalainen meriekipaasi ja Suomen kaarti, mutta viime vuoden viimeisenä päivänä nettiin ilmestyneista katselmusluettelosta en ole Pekka Ruuskasta löytänyt.

Jos Pekka ei mennyt Suomen omaan väkeen, vaan Venäjälle, minnekäköhän? Ja onko sellaisesta ylipäänsä mahdollista saada selvää?

Kaarlo Kalliala

[Terho Asikainen]

Minulla on samanlainen ongelma rantasalmelaisen Johan Wellosen kanssa. Kuten tuolla sivulla mainitaan,

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rantasalmi/rippikirja_1824-1836_uk889/36.htm

hän oli ollut torpparina Rantasalmen Ahvensalmi 5:n mailla, mutta jätti vaimonsa ja vielä syntymättömän poikansa Ahvensalmelle keskenään ja sai muuttokirjan 16.4.1832 valtakunnan pääkaupunkiin Pietariin muuttamista varten.

Sille tielleen Johan jääkin. Myöhemmissä rippikirjoissa hänen vaimoaan Martta Pantzaria kutsutaan aluksi sotilaan vaimoksi ja vasta vuodesta 1855 lähtien sotilaan leskeksi.

Suomalaisista autonomian ajan katselmusrullista olen tehnyt hakuja, eikä Johania ole löytynyt, eikä ihmekään, sillä Pietariinhan hän muuttikin.

Mahtaako kukaan tuntea näitä varsinaisen Venäjän armeijan asioita? Ja miksi rantasalmelaisia miehiä on näköjään lähtenyt sellaiselle uralle 1830-luvun alussa?

terv. Terho.

[Seppo Niinioja]

Tässä vielä yksi tapaus samalta ajalta:

Lammin rippikirjassa 1829-1838, kuva 242, http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/lammi/rippikirja_1829-1837_tk164-165/242.htm (http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/lammi/rippikirja_1829-1837_tk164-165/242.htm) on alhaalla mainittu renki Eric Gabrielsson, s. 5.4.1812. Oikealla on merkintä "med flyttningsbevis till Krigstjenst i Ryssland den 24/9 1831."
Huomatussarakkeessa näyttäisi lukevan suunnilleen näin: "häcktad för stöld(en?) 30". Häcktad- ja för-sanojen välissä on ylempänä pari kirjainta tai merkkiä.

Oli kai aika luonnollista, että rikoksesta rangaistu saatettiin lähettää sotapalvelukseen Venäjälle. Vuosina 1830-1831 puolalaiset kapinoivat Venäjää vastaan ja menettivät autonomiansa. Tätä on muistaakseni myös käsitelty jossakin toisessa viestiketjussa. Tässä http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/kurssit/Sodat1000-2000.pdf (http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/kurssit/Sodat1000-2000.pdf) mainitaan, että Suomen kaarti oli Puolassa 1831-1832 torjumassa Puolan kapinaa. HisKin kuolleissa Puolan sotaretkellä kuolleita kaartilaisia onkin jonkin verran.

Tuntuisi todennäköiseltä, että ainakin em. Eric Gabrielsson, jonka sotilasnimestä ei ole tietoa, olisi ollut pikemminkin Suomen kaartissa, jossa esimies olisi osannut suomea kuin Venäjän armeijassa. Kannattanee tarkistaa myös Suomen kaartin ja ensimmisen suomalaisen meriekipaasin kirkonkirjat. Tätä en tullut ajatelleeksi.

Kansallisarkistossa on kokoelma Venäläiset sotilasasiakirjat, mutta ne eivät muistaakseni päivystäjän mukaan sisällä henkilöluetteloita.

Seppo Niinioja

[Terho Asikainen]

Kävin KA:ssa läpi Rantasalmelle saapuneita muuttokirjoja 1830-luvun alusta [Rantasalmen kirkonarkisto, muuttokirjat 1826-1835, B II 6, rullat UK 901 ja UK 902].

Yllättäen kävi ilmi, että niteeseen oli sidottu muuttokirjojen lisäksi myös useita erilaisia dokumentteja tuolloin Venäjän armeijaan lähteneiden asioista. Esimerkiksi Riitta Kinnunen oli antanut miehelleen sahamies Paavo Kuvajalle luvan lähteä Venäjän väkeen:

Wid det Såg karlen Påhl Kuvaja under Sistleden [--] eller antog wärfning till Hans Kejserliga Majestäts och Höga Kronans Krigstjenst å Ryska Armén, lemnade hans hustru Brita Lovisa Kinnunen derwid hennes bifall. Sådant attesteras af Randasalmi den 2dra Julii 1831, J. Lackman, Krono Landm., Wasili Kononoff.

Mainittu Kononoff näytti myös ottaneen vastattavakseen joidenkin miesten velkoja sillä ehdolla, että he lähtivät armeijaan:

Här [--] jag mig att gå uti ansvarighet för alla de skulder hvarföre f.d. Jägaren Paul Rautiain [--] med förbehåll dock att dess utbetalningen kommer att afräknas[---] blifvit [--] såsom soldat tjena vid Kejserliga Ryska Militären, hvilket försäkras af Randasalmi den 27 April 1831, Wasula Kononoff.

Samanlainen sopimus oli tehty myös Jakob Koposen kanssa, joka oli ollut jääkäri entisessä suomalaisessa tarkka-ampujapataljoonassa. Autonomisen Suomen armeijassahan oli tapahtunut juuri edellisenä vuonna suuri muutos, kun kaikki Suomen värvätyt joukot oli lakkautettu Suomen kaartia lukuunottamatta. Ks. esim.

http://genealogia.fi/genos/54/54_1.htm

Varsinainen helmi tässä niteessä oli yksi suomenkielinen asiakirja, jossa äiti antoi pojalleen luvan astua palvelukseen:

Minä allakirjottaja Lupan että minun poikani Johan Pölläinen Saapi papin kirjan Otta ja männä Wenäjän Sota Palveluksen Ahfanasin Wasiljeffin Kaslefin [? --] joka minun Bomärkin alapanemisella Wjerastenmiesten läsnä ollessa tapahtui sinä [?] päivänä Toukokuussa 1831, Hetvik Kontinen.

Näiden lähteiden perusteella näyttää siis siltä, että ainakaan rantasalmelaisia miehiä ei lähetetty Venäjän armeijaan rangaistuksena jostakin, vaan että asiakirjoissa mainittu ilmeisen venäläinen Kononoff oli ehkä keväällä 1831 ollut värväämässä rantasalmelaisia miehiä Venäjän armeijaan. Suomen omat osastot oli juuri lakkautettu ja Puolassa kapinoitiin.

Ajan säästämiseksi kirjoitin papereista muistiin vain ne sanat, joista sain nopeasti selvää. Jos Venäjältä joskus löytyy joitakin näitä miehiä koskevia dokumentteja, kannattaa silloin kaivaa esiin tuo Hedvig-äidin suostumuspaperi. Siinä on tuon "Kaslefin" (tai jotakin sinnepäin) jälkeen vielä pari venäjänkielistä nimeä, jotka voivat ehkä olla vihjeenä joukko-osastosta, johon miehet lähtivät.

Kaikkiaan tällaisia asiakirjoja löytyi seuraavista rantasalmelaismiehistä: renki Johan Wepsäläinen, sahamies Påhl Kuvaja, entiset jääkärit Paul Rautiainen ja Jaakko Koponen sekä Heinäveden kappelista itsellinen Johan Pöllänen, renki Johan Hämäläinen ja torppari Johan Törrönen.

t. Terho.

[Seppo Niinioja]

Mielenkiintoisia tietoja! Arkistolaitoksen sivulle on muuten ilmestynyt tietoja KA:n venäläisistä sotilasasiakirjoista, http://www.narc.fi/vesa/aineistot.html .

Seppo Niinioja

[oivabagge]

Haluan lisätä keskusteluunne lyhyesti lisätietoja Vasilij Kononoff'ista.

Vuonna 1813 oli Savonlinnassa vihitty kersantti Adolf Benjam Nyman'in leski Maria Christina Frese Rantasalmen Kolkontaipale N:o 29:stä ortodoksien uskonjohtaja (Grekisk Ryska Troförman) Waselius Garaschimoff'in kanssa. Garaschimoff oli tullut Rantasalmelle kiertävänä kauppiaana. Mentyään varakkaan, itseään huomattavasti vanhemman kersantti Nyman'in lesken kanssa naimisiin, alkoi käyttää alkuperäistä nimeään Wasilij Kononoff.

Wasilijin isällä, kauppias Ivan Kononoffilla oli Savonlinnassa majatalo eli kestikievari. Vuonna 1823 oli tämän kestikievarin viinan tarjoilusta suuret tulot. Vuokranmaksut kaupungille jäivät maksamatta. Savonlinnan maistraatti muutti kestikievarin pitäjää mutta Kononoff sai jatkaa paloviinan myyntiä Savonlinnassa ainakin 1827-1829. Lisäksi hän järjesti iltamia? aina vuoteen 1836 asti.
Ei tiedetä miten Kononoffin liiketoimet vaikuttivat Rantasalmen Jumikkalan kestikievarin syntyyn. Kreikkalaiskatolisen uskontokunnan jäseniä ei merkitty kirkonkirjoihin. Isojaon toimenpiteistä ja rippikirjoista löytyy merkinnät: Grek.Handlande Kononoff's Hn ja Gestgifvaren Kononoffs husfolk.

Rantasalmella Wasilij Kononoff mainitaan toimineen myös kauppiaana. Maakauppaan tarvittava lakimuutos tuli vasta myöhemmin, joten Kononoffin on tarvinnut toimia "laukkuryssänä" pitäessään yllä Jumikkalan kestikievaria.
Wasilij Kononoffin moraalinen ryhti ei liene ollut kovin korkea, jota osoittaa avioliiton ulkopuolella syntyneet kuusi lasta, kaikki eri äideistä.
Menetettyään liiketoimensa Savonlinnassa Kononoff jäi kokonaan Rantasalmelle ja hoiti kestikievaria Jumikkalassa, jossa myös vaimo ja kaikki lapset asuivat. Hän vuokrasi myös toisen Rantasalmen kestikievairin, Osikonmäki N:o 7:n Tuuliharjun.

Jumikkalan kestikievari oli sijainnut Jumikkalan triviaalikoulun ja sotilasvirkatalon paikalla, tienhaarassa, josta tie johti Juvalle ja Joroisiin sekä toinen tie Tornioniemelle ja sitä kautta Voinsalmen ja Teemassaaren kievareihin. Isojaon aikaan Jumikkalan rakennukset ovat olleet hyvässä kunnossa.

Wasilij Kononoff siirtyi vanhuuttaan viettämään Rantasalmen Haapaniemeen, entisen kadettikoulun alueelle. Hän osti Haapaniemen Jumikkalan myynnistä saaduilla hopearuplilla vuonna 1854. Kononoff kuoli siellä 25.9.1857.

Oiva Bagge
Rantasalmi/Savonlinna