Matti Lund
19.01.08, 20:36
Arkistolaitoksen on kyettävä antamaan vastinetta materiaalinsa tarjonnalle.
Jos se ei siihen kykene, kuten nykyään silloin tällöin käy, asiakkaalla tulisi olla oikeus periä rahansa takaisin tai arkistolaitoksen on sitten palattava ikimuistoiseen käytäntöönsä olla veloittamatta lähdekopioitten kaukolainakäytöstä erikseen.
Vuoden 2008 avaukseksi arkistolaitos toteutti ~13 %:n tasokorotuksen kaukolainalähdekopioitten keskitaksoihin ja rakennemuutoksen hinnoittelussa niin, että tutkija joutuu tästä lähtien maksamaan lainakopioiden käytöstä todennäköisesti 15 – 20 % enemmän kuin viime vuonna.
Kun näin on, myös vastuuta on otettava ja ryhdyttävä antamaan vastinetta korotetuille maksuille tai oikeastaan ryhdyttävä ylipäänsä antamaan vastinetta, mihin laitos ei ole toistaiseksi suuntautunut.
Tämä muun muassa tarkoittaa, että kaikkien erikseen veloitettavien arkistokopioiden tulisi täyttää kohtuulliset laatukriteerit ja arkistoluetteloissa tulisi ilmoittaa selkeästi kopioitten laatuongelmat.
Ellei kopio täytä kohtuullisia laatukriteerejä, siihen ei tule soveltaa mitään julkisoikeudellisen suoritteen mukaisia veloituksia tutkijoilta tai ne on porrastettava vastineellisuuden suhteessa, jos vain osa kopion asiakirjoista on lukukelpoisia. Lisäksi jos kopio on tallenteellisen huonolaatuisuutensa takia erittäin huonosti luettava, sille on annettava erikoispitkä laina-aika.
Arkistolaitoksen siis tulisi ottaa (moraalinen) vastuu huonolaatuisten arkistokopioitten lainauksesta. Tämä tarkoittaa myös, että sen on välittömästi uusintakuvattava ne arkistokopiot, jotka on kuvattu kelvottomasti, ja lainattava tästä lähtien ilmaiseksi erikoispitkällä laina-aikaoikeudella sellaiset arkistokopiot, joita ei saada lukukelpoisiksi, toisin sanoen lopetettava huijauksenkaltainen katteeton rahastus. Lisäksi sen on korjattava harhaanjohtavat arkistoluettelot, joiden huijaamana jokainen enemmän lähteitä käyttävä tutkija joutuu vääriä asiakirjoja tilaamalla maksamaan joka vuosi muutamia täysin vastineettomia tilausmaksuja.
Korostan, että en vaadi mitään lisää arkistolaitoksen työntekijöiltä, edes korkeimmalta johdoltakaan. He ovat tehneet (lähes?) kaiken voitavansa niissä puitteissa, jotka heille on annettu. Heille on vain annettu kaikkea muuta paitsi resurssipulaa, niin vähän. Hinnasto perustuu opetusministeriön asetukseen, joten sen on kannettava arkistolaitoksen vastineellisuusvastuuta kunniallisemmin, mihin se on kyennyt.
Katson arkistolaitoksen vastuun olevan tässä asiassa lähinnä tiedonantovastuuta. Arkistolaitoksen tulisi paremmin informoida puutteellisuuksistaan rahoittajalle ja opetusminiteriölle, tai informoida niin intressenteilleen, että tutkija voi päätellä niin halutessaan, että se on informoinut vastuuntuntoisesti niistä rahoitustarpeista, joita hintojen asetannasta johtuva vastineellisuus ja kohtuus edellyttävät.
Minulle heräsi myös epäily, asettaako arkistolaitos arkistolähteitä opinnäytteissään käyttävät Helsingissä ja muilla opiskelupaikkakunnilla asuvat opiskelijat siten eriarvoiseen asemaan, että lähteiden käyttö kaukolainojen julkisoikeudellisten hintojen kautta maksaa muilla paikkakunnilla asuville opiskelijoille aika noteerattavasti ja Helsingissä asuville ei mitään??? Jos opetusminiteriö on asetuksellaan saanut tämänsuuntaisia vaikutuksia aikaan, se on mielestäni törkeää ja jopa opetusministeriön oman tarkoituksen vastaista, humboldilaishenkisen yliopiston periaatteiden kannatuksen räikeää loukkausta? – Toisin sanoen ketään opinahjon kirjoilla olevaa opinnäytettä suorittavaa opiskelijaa ei tulisi veloittaa arkistokopioiden käytöstä arkistolaitoksen julkisoikeudellisilla hinnoilla.
Lisäksi, jos arkistolaitoksella ei ole eläkeläisalennusta???, eli puolen hinnan veloitusta, se olisi otettava välittömästi käyttöön, kuten myös varusmiesalennuskin. Jos asetuksen sanamuoto jotenkin estää alennukset, opetusministeriön velvollisuutena on korjata asetuksen muotoa näiltä osin yhteiskunnassa laajasti hyväksyttyjen periaatteiden mukaiseksi.
Hinnoittelullaan opetusministeriö pikemminkin tähdännee siihen, että arkistolaitos voi kattaa palveluitaan hyötyasiakkaittensa kustannuksella. Siten hinnoittelun rakenne on ainakin ymmärrettävissä. Sen sijaan sivistyksellisten harrastajatutkijoiden rahastamisella tuskin voidaan arkiston toimintaa kattaa merkittävästi.
Lopuksi. Arkistolaitoksen palvelukykyä pidettäneen kaikesta päätellen edelleenkin lama-aikakauteen juuttuneella niukkuusbudjetoinnilla matalamalla, mitä tietoyhteiskunta edellyttää, joten on ristiriitaista ja epäeettistä maksattaa ja korottaa tutkijoitten maksuja, vaikka laitoksen palvelukyky tutkijoita kohtaan näyttää juuttuneen samalle suhteellisen matalalle tasolle.
Terv Matti Lund
Jos se ei siihen kykene, kuten nykyään silloin tällöin käy, asiakkaalla tulisi olla oikeus periä rahansa takaisin tai arkistolaitoksen on sitten palattava ikimuistoiseen käytäntöönsä olla veloittamatta lähdekopioitten kaukolainakäytöstä erikseen.
Vuoden 2008 avaukseksi arkistolaitos toteutti ~13 %:n tasokorotuksen kaukolainalähdekopioitten keskitaksoihin ja rakennemuutoksen hinnoittelussa niin, että tutkija joutuu tästä lähtien maksamaan lainakopioiden käytöstä todennäköisesti 15 – 20 % enemmän kuin viime vuonna.
Kun näin on, myös vastuuta on otettava ja ryhdyttävä antamaan vastinetta korotetuille maksuille tai oikeastaan ryhdyttävä ylipäänsä antamaan vastinetta, mihin laitos ei ole toistaiseksi suuntautunut.
Tämä muun muassa tarkoittaa, että kaikkien erikseen veloitettavien arkistokopioiden tulisi täyttää kohtuulliset laatukriteerit ja arkistoluetteloissa tulisi ilmoittaa selkeästi kopioitten laatuongelmat.
Ellei kopio täytä kohtuullisia laatukriteerejä, siihen ei tule soveltaa mitään julkisoikeudellisen suoritteen mukaisia veloituksia tutkijoilta tai ne on porrastettava vastineellisuuden suhteessa, jos vain osa kopion asiakirjoista on lukukelpoisia. Lisäksi jos kopio on tallenteellisen huonolaatuisuutensa takia erittäin huonosti luettava, sille on annettava erikoispitkä laina-aika.
Arkistolaitoksen siis tulisi ottaa (moraalinen) vastuu huonolaatuisten arkistokopioitten lainauksesta. Tämä tarkoittaa myös, että sen on välittömästi uusintakuvattava ne arkistokopiot, jotka on kuvattu kelvottomasti, ja lainattava tästä lähtien ilmaiseksi erikoispitkällä laina-aikaoikeudella sellaiset arkistokopiot, joita ei saada lukukelpoisiksi, toisin sanoen lopetettava huijauksenkaltainen katteeton rahastus. Lisäksi sen on korjattava harhaanjohtavat arkistoluettelot, joiden huijaamana jokainen enemmän lähteitä käyttävä tutkija joutuu vääriä asiakirjoja tilaamalla maksamaan joka vuosi muutamia täysin vastineettomia tilausmaksuja.
Korostan, että en vaadi mitään lisää arkistolaitoksen työntekijöiltä, edes korkeimmalta johdoltakaan. He ovat tehneet (lähes?) kaiken voitavansa niissä puitteissa, jotka heille on annettu. Heille on vain annettu kaikkea muuta paitsi resurssipulaa, niin vähän. Hinnasto perustuu opetusministeriön asetukseen, joten sen on kannettava arkistolaitoksen vastineellisuusvastuuta kunniallisemmin, mihin se on kyennyt.
Katson arkistolaitoksen vastuun olevan tässä asiassa lähinnä tiedonantovastuuta. Arkistolaitoksen tulisi paremmin informoida puutteellisuuksistaan rahoittajalle ja opetusminiteriölle, tai informoida niin intressenteilleen, että tutkija voi päätellä niin halutessaan, että se on informoinut vastuuntuntoisesti niistä rahoitustarpeista, joita hintojen asetannasta johtuva vastineellisuus ja kohtuus edellyttävät.
Minulle heräsi myös epäily, asettaako arkistolaitos arkistolähteitä opinnäytteissään käyttävät Helsingissä ja muilla opiskelupaikkakunnilla asuvat opiskelijat siten eriarvoiseen asemaan, että lähteiden käyttö kaukolainojen julkisoikeudellisten hintojen kautta maksaa muilla paikkakunnilla asuville opiskelijoille aika noteerattavasti ja Helsingissä asuville ei mitään??? Jos opetusminiteriö on asetuksellaan saanut tämänsuuntaisia vaikutuksia aikaan, se on mielestäni törkeää ja jopa opetusministeriön oman tarkoituksen vastaista, humboldilaishenkisen yliopiston periaatteiden kannatuksen räikeää loukkausta? – Toisin sanoen ketään opinahjon kirjoilla olevaa opinnäytettä suorittavaa opiskelijaa ei tulisi veloittaa arkistokopioiden käytöstä arkistolaitoksen julkisoikeudellisilla hinnoilla.
Lisäksi, jos arkistolaitoksella ei ole eläkeläisalennusta???, eli puolen hinnan veloitusta, se olisi otettava välittömästi käyttöön, kuten myös varusmiesalennuskin. Jos asetuksen sanamuoto jotenkin estää alennukset, opetusministeriön velvollisuutena on korjata asetuksen muotoa näiltä osin yhteiskunnassa laajasti hyväksyttyjen periaatteiden mukaiseksi.
Hinnoittelullaan opetusministeriö pikemminkin tähdännee siihen, että arkistolaitos voi kattaa palveluitaan hyötyasiakkaittensa kustannuksella. Siten hinnoittelun rakenne on ainakin ymmärrettävissä. Sen sijaan sivistyksellisten harrastajatutkijoiden rahastamisella tuskin voidaan arkiston toimintaa kattaa merkittävästi.
Lopuksi. Arkistolaitoksen palvelukykyä pidettäneen kaikesta päätellen edelleenkin lama-aikakauteen juuttuneella niukkuusbudjetoinnilla matalamalla, mitä tietoyhteiskunta edellyttää, joten on ristiriitaista ja epäeettistä maksattaa ja korottaa tutkijoitten maksuja, vaikka laitoksen palvelukyky tutkijoita kohtaan näyttää juuttuneen samalle suhteellisen matalalle tasolle.
Terv Matti Lund