Lapsisotilaat

[esg]

Tänään A-zoomissa emeritusprofessori Ylikangas esitti väitteen, että Ruotsin suurvaltasodat käytiin lapsisotilailla. Minun havaintojeni mukaan ainakin vuoden 1809 sodassa ruotusotilaat olivat pikemminkin yli-ikäisiä. 15-vuotiaita ei vastaan ole tullut muuallakaan yhtään. Upseerin vakansseja kyllä aateliset varasivat poikalapsille jo aikaisin.
Mikähän on totuus ?

Erkki S.

[Juha]

Ruotsin suurvaltasodat olivat 1600- ja 1700-luvuilla, lähinnä kait tuolla aiemmalla vuosisadalla. Joten se mitä tapahtui 1809 ei ehkä sitten ole relevantti vertailukohde.

Ylikankaan blogia kannattaa seurata ja pistää sinne vaikka kysymys hänen lähdeviitteistään. Blogin osoite on http://www.helsinki.fi/~hylikang/


Juha

[esg]

Varmaan Ylikangas tarkoitti 1600- ja 1700-luvun sotia, mutta ohjelmassa tuli ikäänkuin perusteluna esille Runebergin runo Sotilaspoika: -jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin-.
Olen ollut huomaavinani, että historioitsijat eivät niinkään ole kiinnostuneita sellaisista detaljeista kuin sukututkijat, esim. että sukulaisuussuhteet on oikein esitetty. Kaipasinkin kokemusperäistä tietoa joka ainakaan minulla ei tue Ylikankaan lausumaa.

Erkki S.

[kainuulainen]

Nykypäivän mittapuun mukaan alle 18-vuotiaat taistelijat ovat lapsisotilaita. Vielä 1900-luvun lopussa saattoi Suomessa suorittaa varusmiespalveluksen 17-vuotiaana, mutta sitten EU-jäsenyys ja muut Suomen solmivat kansainväliset sopimukset velvoittivat Suomen luopumaan alaikäisistä sotureista.

1600- ja 1700-luvuilla ruoduissa oli alaikäisiä sotamiehiä. Upseerien jopa 2-5 -vuotiaita pikkulapsia asetettiin ruotuihin "sotilaiksi" saamaan meriittilistoihin pidennystä myöhempiä ylennyksiä varten. Suomen sodassa 1808-1809 ruotusotilaamme olivat vanhoja ukkoja venäläisiin eliittisotilaisiin verrattuna.

Vuonna 1918 alaikäisiä taistelijoita oli sekä valkoisella että punaisella puolella. Erityisesti erilaisissa lähettitehtävissä käytettiin poikia. Ja olihan Suojeluskuntajärjestöllä oma 12-17-vuotiaiden poikaosastonsakin (tosin vailla varsinaista taistelukoulutusta).

[Matti Lund]

Hei

Ruodutusluettelojen nihtien ikätietojen perusteella vuosien 1627-1650 välillä voidaan panna merkille, että suuri osa miehistöä värvättiin nihdeiksi selvästi alle 20 -vuotiaina, enemmistö kuitenkin noin 19 -vuotiaina. 16 -vuotiaat olivat mielestäni nuorin tavattava ikäluokka, 17 -vuotiaat olivat sitä runsaampi ja 18-20 -vuotiaat niitä vielä runsaslukuisempia. Saattoi olla, että 18-20 -vuotiaat olivat tuolloin miehistössä runsaslukuisempi ryhmä kuin esim. 28-30 -vuotiaat.

Nuo kuningashuoneen hurjat sotaseikkailujen vuodet verottivat luonnollisesti miehistöä niin rajusti, etteivät vanhat ikäluokat päässeet paisumaan. Mutta kyllä tuolloinkin ikäloppuja raihnaita sotamiehiä eli.

Ylikankaan toteamuksen terästämiseksi voidaan vielä huomioida se, että selvästikin poikalapsia varattiin nihdeiksi jo aivan "naperoina", alle 10 -vuotiainakin ja sinetöitiin heille sotilaskohtalo ja pitkä odotusaika, ennen kuin heidät varsinaisesti värvättiin armeijan rulliin ja lähetettiin kaatumaan taistelutantereille. Tämä tapa oli kyllä aika yleinen joitakin vuosia vielä isonvihan jälkeenkin, eli näitä lapsisotamiesjuttuja tuotiin käräjillekin silloin tällöin puolin ja toisin sopimusrikkomuksina tai harhaanjohtamisasioina, jolloin pikemminkin jäävuoren huippu paljastuu kuin onneton sattuma.

Mielestäni ruotulaitoksen muutokset 1700 -luvun alussa johtivat siihen, että värvättyjen ikä kohosi keskimäärin ~2 vuodella. 1600 -luvun loppupuolella ja vähän ennen isoavihaa oli ankaria aikoja, jonka takia suuri määrä isäntiä, jopa keski-iässä olevia melkoisesti joukossa, joutui itse ottamaan talonsa puolesta sotamiespestin ja tämä kyllä nosti silloin miehistön keski-ikää, vaikkakin nämä miehet kuolivat sankoin parvin jo pestinsä alkuaskelissa.

Pohjanmaa oli aluetta, jossa oli jatkuva työvoimapula suurelta osin suurvaltavaiheen sotaseikkailujen jäljiltä ja sen takia eivät värvääjät aikailleet, vaan kaikki kynnnellekykenevät irti revittiin siellä ja haettiin vaikka kauempaakin. Näissä oloissa ei kovin vanhaksi päässyt, etteikö olisi joutunut värvätyksi.

Suomen sotaan alettiin selvästi varustautua runsailla miehistönotoilla parisen vuotta ennen varsinaista rytinää. Miehistö oli päässyt aika iäkkääksi ja sen ytimen muodostivat viime sodasta (1790, Suur-Saaret, Viipurinlahdet ym. taistelut) hengissä selvinneet, siis noin 40 -vuotiaat, joukossa 50 -vuotiaitakin. Mutta miehistöä ehdittiin vuosina 1806-07 voimakkaasti nuorentaa runsaslukuisilla värväyksillä.

terveisin Matti Lund

[tellervoranta]

Hei :)
edellinen kirjoittaja vastasi aika tyhjentävästi kysymykseen.
Ruotujakolaitos luotiin 1680-luvulla, Pohjanmaalla sopimus hyväksyttiin v.1733 ja se oli parannus talonpoikaisväestön näkökulmasta.

[Heikki Koskela]

[quote=kainuulainen;9537]Nykypäivän mittapuun mukaan alle 18-vuotiaat taistelijat ovat lapsisotilaita. Vielä 1900-luvun lopussa saattoi Suomessa suorittaa varusmiespalveluksen 17-vuotiaana, mutta sitten EU-jäsenyys ja muut Suomen solmivat kansainväliset sopimukset velvoittivat Suomen luopumaan alaikäisistä sotureista.

Onko todella niin, että EU:jäsenyys ja Suomen tekemät sopimukset kieltävät varusmiespalveluksen suorittamisen 17-vuotiailta (oli ennen alin ikäraja vapaaehtoiselle palvelulle)?

[kainuulainen]

Jos nyt ei EU-jäsenyys varsinaisesti kiellä lapsisotilaiden käyttöä, niin sitten Suomen solmimat kansainväliset lapsisopilaiden käytön kieltävät sopimukset.

Olen nimittäin pannut merkille, että 17-vuotiaita ei enää hyväksytä vapaaehtoisiksi Suomen armeijaan suorittamaan asepalvelusta. Muutos tapahtui sen jälkeen, kun Suomi liittyi EU:hun 1995.

Kyse on myös siitä, miten Suomi voisi uskottavasti vastustaa lapsisotilaiden käyttöä esimerkiksi kehitysmaissa, jos se itse hyväksyy alle 18-vuotiaita sotaväkeen.

[Heikki Koskela]

Muutos tapahtui sen jälkeen, kun Suomi liittyi EU:hun 1995.

Kyse on myös siitä, miten Suomi voisi uskottavasti vastustaa lapsisotilaiden käyttöä esimerkiksi kehitysmaissa, jos se itse hyväksyy alle 18-vuotiaita sotaväkeen.[/quote].

Löysin esittämällesi asialle vahvistuksen uudesta asevelvollisuuslaista. Sen mukaan vapaaehtoista asepalvelusta ei käytännössä ole muilla kuin naisilla ja ikäraja heilläkin on 18 vuotta. Siis vapaaehtoiseksi armeijaan ei ole miehillä mahdollisuus päästä lainkaan.

Sen sijaan EU:n välitön vaikutus vapaaehtoisuuteen on jäänyt minulle vielä epäselväksi.

Terveisin (vapaaehtoinen "lapsisotilas" vuodelta 1954)

[kainuulainen]

"Sen sijaan EU:n välitön vaikutus vapaaehtoisuuteen on jäänyt minulle vielä epäselväksi."

Niin, toisaalta voi kysyä, että onko yhdessäkään EU-maassa enää alle 18-vuotiaita asevelvollisia suorittamassa varusmiespalvelusta tai ammattiarmeijassakaan? Jos ei ole, niin siitä näkökulmasta EU:lla on yhteinen käytäntö ettei lapsisotilaita enää huolita sotaväkeen. Taustalla täytyy olla Suomen ja EU:n hyväksymät kansainväliset sopimukset, joilla alle 18-vuotiaiden käyttö aseellisessa toiminnassa on kielletty.

Lapsuuden ja aikuisuuden raja on mielenkiintoinen kysymys. Se on vaihdellut eri aikoina ja eri yhteiskunnissa sekä syrjinytkin joskus mies/naissukupuolta.

[kainuulainen]

Kommentoin vielä, sillä löysin lisätietoa asiasta.

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleiskokous hyväksyi lapsisotilaat kieltävän sopimuksen vuonna 2000.

Sopimus astui virallisesti voimaan 13.2.2002.

Sopimus kieltää alle 18-vuotiaiden värväämisen aseisiin. Kaikkiaan sen on allekirjoittanut 94 maata, ja mukana on mm. lapsien sotakäytöstä tunnettu Kongo. EU-jäsenmaiden oletan olevan yhtenä rintamana noiden 94 maan joukossa. Moraalisesti Suomen on ollut vaikeaa ellei mahdotonta poiketa muiden EU-maiden linjasta. Sikäli kaikki liittyy kaikkeen. Muistissa on myös Suomen päätös luopua henkilömiinoista, kun kansainvälinen painostus ml. YK, EU jne. kävi liian kovaksi, vaikka itäisellä naapurimaallamme miinoja riittää.

YK:n mukaan yli 300 000 arviolta 15-17 -vuotiasta lasta taistelee sodissa tai aseellisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa. Viime vuosina lapsisotilaita on käytetty esim. Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Amerikassa.

Toisaalta tämä sopimus velvoittaa allekirjoittajamaat myös nostamaan vapaaehtoisen (eräänlainen takaportti siis) rekrytoinnin ikärajan 16 vuoteen. Sikäli Suomen alle 18-vuotiaiden sotilaiden palveluskielto on mielenkiintoinen yksityiskohta. Kaipa tässä suhteessa ei ole Suomessa uskallettu poiketa EU:n yleisestä linjasta. Sinällään en kaipaa lapsisotilaita, mutta 17-vuotiaat ovat palvelleet ihan kelvollisesti Suomenkin armeijassa menneinä vuosikymmeninä rauhan aikana ja sodissakin puolustaen Suomen vapautta ja itsenäisyyttä.

[Olarra]

Vuonna 1918 alaikäisiä taistelijoita oli sekä valkoisella että punaisella puolella. Erityisesti erilaisissa lähettitehtävissä käytettiin poikia. Ja olihan Suojeluskuntajärjestöllä oma 12-17-vuotiaiden poikaosastonsakin (tosin vailla varsinaista taistelukoulutusta).

Hyviä kuvauksia valkoiselta puolelta löytyy esim. Jyväskylän lyseon vanhoista matrikkeleista. Lyseon suojeluskuntaan kuului 14-15 ikäisiä sotilaita. Lähetin tehtävien lisäksi heitä oli myös taisteluissa mukana ja kaatuikin: esim. Papinpoika-nimisen talon luona käydyssä taistelussa Mäntyharjulla Venäjän armeijan latvialaisia tarkka-ampujia vastaan ja Tampereen Ratinassa. Tampereen valtauksen jälkeen muistaakseni nuorimmat määrättiin pois rintamalta. Tunnettuahan tuo on ollut, mutta nyt kai asia on löydetty uudelleen. Kenties Ylikangas viittasi itse Runebergin runoon ja lauluun, lyseoissa lienee myös laulettu ateenalaisten laulua. Täytyy myös muistaa, että työt aloitettiin 15 vuotiaana ja rippikoulun jälkeen oli naimalupa. Punaisella puolella punakaartilaisille maksettu palkka lienee houkuttanut köyhiä lapsia? Se mikä tänä päivänä tuntuu tuomittavalta ei sitä tuossa ajassa ollut.
t. Olavi Arra

[Heikki Koskela]

Hyviä kuvauksia valkoiselta puolelta löytyy esim. Jyväskylän lyseon vanhoista matrikkeleista. Lyseon suojeluskuntaan kuului 14-15 ikäisiä sotilaita. Lähetin tehtävien lisäksi heitä oli myös taisteluissa mukana ja kaatuikin: esim. Papinpoika-nimisen talon luona käydyssä taistelussa Mäntyharjulla Venäjän armeijan latvialaisia tarkka-ampujia vastaan ja Tampereen Ratinassa. Tampereen valtauksen jälkeen muistaakseni nuorimmat määrättiin pois rintamalta. Tunnettuahan tuo on ollut, mutta nyt kai asia on löydetty uudelleen. Kenties Ylikangas viittasi itse Runebergin runoon ja lauluun, lyseoissa lienee myös laulettu ateenalaisten laulua. Täytyy myös muistaa, että työt aloitettiin 15 vuotiaana ja rippikoulun jälkeen oli naimalupa. Punaisella puolella punakaartilaisille maksettu palkka lienee houkuttanut köyhiä lapsia? Se mikä tänä päivänä tuntuu tuomittavalta ei sitä tuossa ajassa ollut.
t. Olavi Arra

Olen ollut kotipaikkakunnallani Vapaussoturien huoltosäätiön tominnassa melko aktiivisesti mukana ja innostuin sekä vapaussoturien että talvi- ja jatkosotien veteraanien pyynnöstä tekemään matrikkelin täydennysosan. Työtä tehdessäni kävi ilmi, että vapaussotaan osallistui jopa 1900-luvun alkupuolella syntyneitä nuoria vapaussotaan (Ylikankaan mukaan sisällissotaan). Heitä ei ollut kovin monta, mutta hämmästelin itsekin erästä tapausta. Hän ei ollut kuin 13 vuoden vanha, mutta kertoi valehdelleensa Seinäjoella ikänsä. En kuitenkaan halunnut selvittää asiaa tarkemmin, vaan hyväksyin hänen ilmoituksensa ja laitoin matrikkeliin mukaan. Rintamalle häntä ei lähetetty vaan sai vartiotehtäviä Seinäjoella. Kyseessä oli siis palvelu valkoisten puolella. Asian varmistaminen olisi muutenkin ollut vaikea tehdä.

Jos seurasitte eilen illalla televisosta nuoren pojan tunnistamista kuvan ja muiden kirjallisten tietojen perusteella, niin varmaan kiinnititte huomiota pojan arvioituun ikään. Minä olisin vieläkin radikaalimpi nähdyn kuvan perusteella ja sanoisin hänen olleen noin 10-vuotias ja luultavasti saanut surmansa vahingossa, ei siis lapsisotilaana.

[kainuulainen]

Kadulla makaava lapsi oli koululaisiässä, ehkä noin 10-vuoden tienoilla. Kuvan perusteella on mahdotonta sanoa pojan kuolinsyytä. Takki näytti repalaiselta, ehkä palanutkin.

Ihan vaan pohdinnaksi edelliseen:

Pohjanmaalla ja Karjalassa alkoi tammikuun lopussa 1918 vapaussota, kun Mannerheimin johtamat maan laillisen hallituksen joukot aloittivat venäläisten joukkojen aseistariisunnan. Vapaussota johti Suomen vapautumiseen Venäjästä ja turvasi Suomen säilymisen länsimaisena ja pohjoismaisena demokratiana. Sikäli vapaussota on aivan hyvä nimi tälle sodalle.

Mutta eikö vapaussota muuttunut todellisuudessa juuri sisällissodaksi, kun punaiset tekivät kapinan laillista hallitusta vastaan? Valkoiset tuskin halusivat sisällissotaan oman maan kansalaisia vastaan, mutta suomalaisten väliseksi taisteluksihan se meni ulkomaisista apujoukoista huolimatta. Aikalaiset eivät juuri käyttäneet sisällissota-termiä vuonna 1918, vaan puhuivat kapinasta tai vapaussodasta. Silti voidaan kysyä, eikö neutraali sisällissota-nimitys palvelisi parhaiten objektiivista historiantutkimusta?

Klassisiin sisällissotiin kun sisältyy yleensä:

- vapaus- tai itsenäisyystaistelu
(vrt. Suomen vapautuminen Venäjästä 1918)
- ulkovaltojen sekaantuminen
(vrt. Saksa, Venäjä, Ruotsi Suomessa 1918)
- kapinallisia ja laillisen hallituksen joukkoja
(vrt. Suomi 1918)
- oman maan kansalaiset vastakkain
(vrt. Suomi 1918)

Suomen 1918 tapahtumat täyttävät klassisen sisällissodan tunnusmerkistön. Vapaussodassa ei käsitteenä ole mitään vikaa, kun halutaan korostaa Suomen eroa Venäjästä, mutta vapaussota ei kerro sodan koko luonteesta. 90 vuotta sodan jälkeen historiantutkijoiden pitää pystyä käsittelemään kapinan aikaa kiihkottoman objektiivisesti ilman minkäänvärisiä silmälaseja. Siksi akateemisessa maailmassa on alettu käyttää sisällissota-termiä vuodesta 1918.

[tellervoranta]

Hei :)
keskustelu ei kylläkään vastaa enää otsikkoa, mutta eiköhän kansalaissota ole opetuksessa käytössä.
Haen nimiä Suomen kielen sanakirjasta:
kansalaissota sisällissota Suomen kansalaissota
vapaussota Suomen sisällissota 28.1.-15.5.1918, kansalaissota, luokkasota
sisällissota kansalaissota Jugoslavian sisällissota

[Heikki Koskela]

Eihän tämä enää aivan otsikon alla kulje. Mutta kun tarkoitetaan tälle sodalle annettua nimeä "Vapaussota", niin siihen on helppo liittää jo historian perusteella nuoret taistelijat mukaan. Virhettä ei synny.

Pitäisi aina muistaa, että ensimmäiset historiat sodasta on kirjoitanut soodan voittajapuoli, jonka vuoksi sana vapaussota oli luonteva nimi käydylle sodalle. Tulkinnat sodasta ovat sen ajankohdan aatteiden mukaiset.

Nyt on kulunut kuitenkin paljon aikaa ja asioita voidaan katsella objektiivisemmin kuin silloin. Mitä kauemmaksi tapahtumasta päästään sitä paremmin todelliset asiat tulevat esille. Minun mielestäni sisällissota on kutakuinkin oikea nimi.

Vapaussodan kokeneet käyttivät monenmoisia nimityksiä. Hauskin nimitys, jonka olen kuullut, oli Saapassota. En tiedä mistä nimi oli syntynyt. Ehkä se kuvasi vain kyseisen henkilön huonoja jalkineita sodan aikana. Hän kun oli suutari ammatiltaan.

[esteri]

Minulle on kerrottu elokuussa 1905 syntyneen, sittemmin talvisodassa kaatuneen pojan toimineen juoksupoikana kansalais-sodassa, ei kovin vanha hänkään silloin vielä ollut.
Esteri

[kainuulainen]

Pahoittelen ettei keskustelun aihe enää vastaa otsikkoa, mutta aiemmat kommentit kirvoittivat ottamaan kantaa, kun tuli puhe lapsisotilaista vuoden 1918 vapaus/sisällissodassa. Samasta teemasta keskusteltiin A-zoomissakin.

Sen verran vielä kommentoin, että kansalaissota ei mielestäni ole oikea käsite, koska silloin pitäisi kysyä:

Olivatko Suomen 1918 sodassa taistelleet 12.000 saksalaista, 1.000 ruotsalaista ja kerrallaan ainakin 3.000 venäläistä Suomen kansalaisia?

Minusta vuoden 1918 sota ei voinut olla kansalaissota, koska siinä taisteli ulkomaisia joukkoja, kuten sisällissodissa on tapana. Kuulisin mielelläni uusia näkökulmia lapsisotilaisiin sekä vuoden 1918 sodassa että muissakin sodissa.

Kapina-nimitystä käyttivät muuten sekä valkoiset että punaiset.

Valkoisilla joukoilla oli monissa joukoissa alaikäisiä (12-17 vuotiaita) lähettipoikia, jotka rinnastettaisiin nykypäivänä lapsisotilaisiin. Punaisten puolella taisteluissa oli samoin mukana alaikäisiä taistelijoita. Asiaa siunailevien nykysukupolvien pitää muistaa, että vuonna 1918 ei toisaalta ollut olemassa mitään lapsisotilaiden käyttöä kieltävää lakia tai kansainvälisiä sopimuksia. Alaikäiset tekivät muutenkin raskasta työtä pelloilla ja tehtaissa, ettei sitä pidetty mitenkään kummallisena. Siksi ei ollut outoa, että 15-vuotias poikanen lähti (usein karkasikin) rintamalle ja otti kiväärin ja käsivarsinauhankin käteensä. Ihmisten elinikäkin oli paljon lyhyempi kuin 2000-luvulla elävien suomalaisten.

[Olarra]

Jos seurasitte eilen illalla televisosta nuoren pojan tunnistamista kuvan ja muiden kirjallisten tietojen perusteella, niin varmaan kiinnititte huomiota pojan arvioituun ikään. Minä olisin vieläkin radikaalimpi nähdyn kuvan perusteella ja sanoisin hänen olleen noin 10-vuotias ja luultavasti saanut surmansa vahingossa, ei siis lapsisotilaana.

Nuorelta näytti minustakin. Toisaalta ainakin Hesarissa oli pari päivää sitten uutinen armeijaa käyvien keskipituuksista ja -painoista eri aikoina. Uutisen mukaan 1920-luvulla poikienpituuskasvu päättyi reilusti yli kaksikymppisenä ja armeijaikäisenä oltiin n. 150 senttisiä. Ehkä tämän päivän tuntemuksella niukkaravintoisen ajan nuoren iän arviointi ei ole aivan ongelmatonta.

Vielä noista Jyväskylän lyseolaisista. Lyseolaisten osalta toiminta alkoi selvästi vapaussotana heidän olessaan mukana riisumassa kaupungin venäläistä vartiokuntaa aseista ja sitten taistelussa latvialaisia vastaan Mäntyharjun Papinpojalla. Kun aika moni lyseolainen oli papin poika Jyväskylän ympäristökunnista ja taisi olla joku kaatuneistakin Mäntyharjulla (jonne pojat olivat kiiruhtaneet avuksi), niin tuo talon/kylän (?) nimi sai aivan erityisen merkityksen lyseon pojille. Ratinalla tilanne oli varmaan jo toinen.
t. Olavi Arra

[kainuulainen]

Hieman tilastotietoa Suomen sotasurmat 1914-22 tietokannasta:

Vuoden 1918 sodassa ja sodan seurauksiin
kuoli peräti ainakin 1187
vuosina 1901-1917 syntynyttä alaikäistä

Joukossa on taisteluissa kaatuneita, terrorin uhreja, kadonneita, vankileireillä kuolleita ja ammuttuja, miinaan joutuneita ja muista syistä kuolleita lapsia ja nuoria. Mutta sellaisia ne (sisällis)sodat aina ovat, että edes lapset eivät ole turvassa. Aika moni on syntynyt 1901-1904 eli vuoden 1918 aikana he olivat 14-17 -vuotiaita.

Nuorimmat vainajat olivat 1908-1910 syntyneitä miinaan menneitä lapsia sekä vuosina 1914-1915 syntyneet sodan aiheuttamaan sairauteen kuolleita. Toisaalta vankileireillä on kuollut 1- ja 3-vuotiaat lapset. Onpa joukossa eräs vuonna 1909 syntynyt ja kapinan aikana murhattukin.

Rintamalla kaatuneista alaikäisistä valtaosa on 15-17- vuotiaita poikia, mutta joukossa on mm. eräs 14-vuotias tamperelaispoika.

Monenlaisia ihmiskohtaloita siis löytyy tilastojen takaa. Jokainen voi itse käydä tutustumassa näihin sotasurmakuolemiin Kansallisarkiston sivuilla.

[Antti Järvenpää]

Jotenkin näkisin itse, että lapsisotilaaksi voi kutsua sellaista, joka on saanut sotilaskoulutuksen - eli luvan tappaa tietyissa olosuhteissa tietyn ikärajan alapuolella.

Kun sitten tulee kriisitilanne, olosuhteet ajavat lapsia myös sotatilanteisiin, mutta se on eri asia kuin lapsisotilas. Ihminen ase kädessä ilman koulutusta ei ole vielä sotilas, joka lienee todettu monessa sodassa. Tosiasia lienee myös se, että sotatilan vallitessa jollakin alueella reservien vähentyessä, kutsunnat kohdistetaan aina yhä nuorempiin ikäluokkiin aivan siitä riippumatta, mikä oli tilanne rauhan aikana.

[kainuulainen]

Kieltämättä "lapsisotilas" -käsite on monitulkintainen. Vihollinen ei kuitenkaan tee eroa asekoulutuksen saaneen oikean lapsisotilaan ja muuten vain ase kädessä kulkevan lapsen välillä, jos sellainen kohdalle sattuu. Kumpikin voivat tappaa sinut ellet eliminoi uhkaa tavalla tai toisella. Vuoden 1918 oloissa tilanne esimerkiksi Tampereen katutaisteluissa on varmasti ollut sen verran sekava, että kaikkea mikä liikkuu, on varmuuden vuoksi ammuttu. Siinä on sitten sivussa kuollut muitakin kuin aseistettuja vihollisia. A-zoomin poika saattaa olla tällainen aseistamaton kohdalle väärään aikaan osunut lapsi (tai sitten ei).

Lapsia on käytetty mm. pommi-iskuihin ja muihin terroritekoihin, koska vastustaja ei ole olettanut lapsen olevan tappotehtävässä mukana. Toisessa maailmansodassa esim. Hitlerin Saksan miehet loppuivat ja keskenkasvuiset pojat pantiin suojelemaan Berliinin bunkkeria, vaikka Saksan tappio oli jo sinetöity.

[Sami Lehtonen]

Jotenkin näkisin itse, että lapsisotilaaksi voi kutsua sellaista, joka on saanut sotilaskoulutuksen - eli luvan tappaa tietyissa olosuhteissa tietyn ikärajan alapuolella.

Kun sitten tulee kriisitilanne, olosuhteet ajavat lapsia myös sotatilanteisiin, mutta se on eri asia kuin lapsisotilas. Ihminen ase kädessä ilman koulutusta ei ole vielä sotilas, joka lienee todettu monessa sodassa. Tosiasia lienee myös se, että sotatilan vallitessa jollakin alueella reservien vähentyessä, kutsunnat kohdistetaan aina yhä nuorempiin ikäluokkiin aivan siitä riippumatta, mikä oli tilanne rauhan aikana.

En kyllä itse sitoisi määritelmää koulutukseen, joita niitäkin on ajan saatossa ollut aika monenlaista ja monentasoista - hyvästä olemattomaan, riittämättömästä kattavaan. Eiköhän suojeluskuntalaisillakin koulutuksen taso vaihdellut osastojen välillä. Jos sotilaskoulutusta edellytetään, niin suuri osa punaisten puolella taistelleista eivät olisi olleet sotilaita lainkaan.

[Antti Järvenpää]

En kyllä itse sitoisi määritelmää koulutukseen, joita niitäkin on ajan saatossa ollut aika monenlaista ja monentasoista - hyvästä olemattomaan, riittämättömästä kattavaan. Eiköhän suojeluskuntalaisillakin koulutuksen taso vaihdellut osastojen välillä. Jos sotilaskoulutusta edellytetään, niin suuri osa punaisten puolella taistelleista eivät olisi olleet sotilaita lainkaan.

En nyt ryhdy sen enempään kinaamaan, mutta esimerkiksi wikipedian seuraavat tynkäartikkelit ovat ymmärtääkseni varsin perusteltuja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laiton_taistelija

Kun viittaat vuoden 1918 vuoden tapahtumiin, niin juuri tuon kuvauksesi takia kenties kapina nimeä voisi pitää perusteltuna ainakin osittain, koska sotilailla on aina järjestäytynyt johto. Kapinoissa aseita jaetaan kaikille, jotka suostuvat ottamaan niitä vastaan. Luin juuri viime vuoden lopulla Antti Tuurin erittäin hyvän kirjan "Suuri asejuna Pietarista", joka käsittääkseni perustuu historiallisiin dokumentteihin. Kirja kuvaa Pietarista tuotujen aseiden jakoa ja reittiä Tampereelle, mutta myös varsin hyvin sitä, että punaisten puolella johtosuhteet olivat varsin järjestymättömät.

Mielestäni laillinen yhteiskunta tai vastuullinen sotilasjohto voi pitää huolen siitä, että se ei kouluta, eikä salli kouluttaa lapsista sotilaita, mutta mikään maailman mahti ei voi estää laittomien taistelijoiden ryhmien muodostumista, jos niiden syntymiselle on otollinen tilanne. Sota vaatii aina uhrinsa myös siviiliväestön osalta ja ymmärtääkseni vastuullinen sodanjohto pyrkii aina pitämään selkeän eroan sotilaan ja siviilien välillä nimenomaan siten, että siviilit eivät koskaan kanna asetta ja toisaalta sotilasasetta ei koskaan anneta kouluttamattomalle, olkoon se koulutus sitten suurempaa tai pienempää.

[Sami Lehtonen]

En nyt ryhdy sen enempään kinaamaan, mutta esimerkiksi wikipedian seuraavat tynkäartikkelit ovat ymmärtääkseni varsin perusteltuja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilas
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laiton_taistelija


Joissa kummassakaan ei puhuta koulutuksesta mitään. Järjestäytymiseen ei tarvita koulutusta, jokin arvo- ym. järjestelmä riittää hyvin. Tuossa listassa mainitaan juurikin ne, jotka minunkin mielestäni tekevät sotilaan. Kantaa jotakin tunnusta - jos ei univormua, niin sitten tietynväristä hihanauhaa tai malli Cajanderin tyyliin vain kokardia, sekä kantaa avoimesti asetta. Arvojärjestelmästä yleensä seuraa vielä tuo kolmas vaatimus, että joukolla on jokin vastuullinen johtaja.


Kun viittaat vuoden 1918 vuoden tapahtumiin, niin juuri tuon kuvauksesi takia kenties kapina nimeä voisi pitää perusteltuna ainakin osittain, koska sotilailla on aina järjestäytynyt johto. Kapinoissa aseita jaetaan kaikille, jotka suostuvat ottamaan niitä vastaan. Luin juuri viime vuoden lopulla Antti Tuurin erittäin hyvän kirjan "Suuri asejuna Pietarista", joka käsittääkseni perustuu historiallisiin dokumentteihin. Kirja kuvaa Pietarista tuotujen aseiden jakoa ja reittiä Tampereelle, mutta myös varsin hyvin sitä, että punaisten puolella johtosuhteet olivat varsin järjestymättömät.


Heikko järjestäytyneisyys kyseenalaistaa sen, oliko suuri osa punaisista sotilaita vai ei - ei niinkään se, että heillä ei ollut menestyksekkääseen sotatoimintaan tarvittavaa koulutusta. Nousu hallitsevaa valtiojohtoa vastaan on kai aina määritelmän mukaan kapina. Jos valtiojohto kyetään kaatamaan, ei enää puhuta kapinasta vaan vallankumouksesta. Termit kapina ja vallankumous sinänsä ei määrittele siihen osallistuneiden henkilöiden statusta sotilaiksi tai ei-sotilaiksi.


Mielestäni laillinen yhteiskunta tai vastuullinen sotilasjohto voi pitää huolen siitä, että se ei kouluta, eikä salli kouluttaa lapsista sotilaita, mutta mikään maailman mahti ei voi estää laittomien taistelijoiden ryhmien muodostumista, jos niiden syntymiselle on otollinen tilanne. Sota vaatii aina uhrinsa myös siviiliväestön osalta ja ymmärtääkseni vastuullinen sodanjohto pyrkii aina pitämään selkeän eroan sotilaan ja siviilien välillä nimenomaan siten, että siviilit eivät koskaan kanna asetta ja toisaalta sotilasasetta ei koskaan anneta kouluttamattomalle, olkoon se koulutus sitten suurempaa tai pienempää.

Sanoisin, että yhteiskunnan ja sotilasjohdon pitää pitää huoli siitä, että lapsia ei värvätä eikä kouluteta sotilastehtäviin sen enempää rauhan, kuin sodankaan aikana. Siinä suhteessa alle 18v kouluttaminen Suomen armeijassakin on ihan oikeista syistä lopetettu. Vaikka totta puhuen se nurmessa makaaminen ja pyssyn kanssa metsissä ravaaminen kuuluikin omiin harrastuksiini lähinnä 10 vuotiaana, ei enää 10 vuotta myöhemmin.

Vuoden 1918 tilanteessa kapinaan ryhtyneellä osapuolella ei ehkä ollut enää aikaa eikä ehkä resursseja aiemminkaan laajamittaiseen joukkojen kouluttamiseen - se ei vallitsevassa yhteiskuntajärjestelmässä olisi onnistunut; siinä missä suojeluskuntien taas oli helppo valtion suosiollisella avustuksella kouluttaa omat joukkonsa.

[kainuulainen]

Vuoden 1918 sota Suomessa oli AMATÖÖRIEN SOTA, jossa tavallisesti sotilaskoulutusta saamattomat joukot saivat käsiinsä aseita. Toiset (valkoiset) kävivät vapaustaisteluun venäläistä miehitystä vastaan ja toiset (punaiset) taas ryhtyivät aseelliseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan. Täytyy muistaa, että Suomesta oli käytännössä lopetettu yleinen asevelvollisuus 1902, jonka jälkeen maalla ei ollut kansallista armeijaa yhteiskuntarauhaa turvaamassa. Sotilaskoulutus oli kapinan puhjetessa tyypillisesti pikakoulutusta ennen rintamalle lähtöä.

Kun sota oli amatöörien käsissä, joukot syyllistyivät kurittomuuteen ja nykypäivän mittapuun mukaan sotarikoksiin esim. teloittaessaan antautuneita sotavankeja. Ainoa merkki miehillä oli joko punainen tai valkoinen käsivarsinauha. Olivatko he ns. "laittomia taistelijoita"?

Kapinalliset ainakin olivat siinä mielessä, että aloittivat aseellisen kapinan esivaltaa vastaan. Valkoisten takana oli keväällä 1918 käyttöönotettu vuoden 1878 asevelvollisuuslaki, jonka nojalla koottiin asevelvollisista valkoista armeijaa. Tuon asevelvollisuuslain nojalla 21-40-vuotiaat miehet olivat asevelvollisia. Siis valkoisen armeijan ei lain mukaan olisi pitänyt käyttää lainkaan ns. lapsisotilaita, vaikka kuitenkin käytti.

Vuoden 1918 oloissa lapsisotilaat olivatkin usein vapaaehtoisia koulupoikia, jotka lähtivät rintamalle. Vallitsevan asevelvollisuuslain 1878 nojalla heidän ei olisi kuulunut siellä olla lainkaan. Punaisella puolella ei ollut takanaan lakia, vaan kapinahallituksen toimet, joilla ammattiosastoissa/työväenyhdistyksissä olleet alaikäisetkin otettiin rintamalle.