Lars Henriksson
24.06.07, 18:45
Foneettisesti läheisten Dawitz, Dewitz ja Thewitz sukujen edustajia esiintyy sekä Hiskissä että useiden pitäjien historiankirjoissa. Näyttäisi siltä, että ainakin osassa tapauksissa kyse on samasta suvusta. Olisin kiinnostunut tietämään onko joku tutkinut näitä sukuja lähemmin ja erityisesti onko kellään tietoja torvensoittaja Johan Dewitzin esivanhemmista.
Släkterna Dawitz, Dewitz ja Thewitz är fonetiskt mycket nära och släkterna och deras representanter nämns både i Hiski och sockenhistoriker. I en del av fallen verkar det vara frågan om samma släkt. Jag är intresserad att få veta om någon forskat dessa släkter närmare och fram för allt om någon har uppgifter om trumpetaren Johan Dewitz anfäder.
1. I Sibbo sockens historia I (Helsingfors 1931), sid 310-311, beskriv ett händelseförlopp från vårvintern 1661 där en trumpetare Johan Dawitz från Nickby gård figurerar. Dawitz antas vara tysk. Han är delaktig i ett handgemäng hos ryttarbonden Matts Mattsson i Ollas Borgby.
2. I Mäntsälä sockens historia nämns en Johan Dewitz som verkar vara identisk med Johan Dawitz: Maaliskuussa 1665 pidetyillä Porvoon ja Mäntsälän käräjillä ... . Tämän jälkeen otettiin esille Hirvihaarassa asuvan torvensoittaja Johan Dewitzin nostama kanne, jonka mukaan Nassokin oli käynyt hänen kimppuunsa iskuin ja lyönnein ensin Mäntsälän pappilassa ja sitten kirkonmäellä. Dewitz esitti oikeudelle lapun, jossa oli joukko todistajiksi tarkoitettujen henkilöitten puumerkkejä, mutta yksikään heistä ei ollut paikalla. Myös Nassokin oli hankkinut kirjallisen todistuksen, jonka allekirjoittajat olivat kirkkoherra Jakob Insulanus ja Hautjärven kartanon rouva Dorothea Skytte. Sen mukaan seudun parempi väki, johon myös Dewitz ja Insulanus laskettiin, oli kokoontunut yhteen - ilmeisesti pappilaan jonakin sunnuntaina. Tuolloin Dewitz intoutui liian epäkohteliaaseen leikinlaskuun Hautjärven Otto von Vietinghoffin kanssa. Dewitz tuli myös sanoneeksi jotain sopimatonta Nassokinille, joka reagoi lyömällä hävytöntä miestä suulle. Erimielisyydet kärjistyivät entisestään seuranneena adventtipyhänä. Dewitz otti tuolloin miekan mukaansa kirkolle ja lähti jumalanpalveluksen jälkeen kulkemaan kartanoa kohti. Kun hän ei vastannut Nassokinin tervehdykseen eikä ottanut lakkia päästään, tämä huitaisi käsineillään häntä päähän, niin että lakki lensi vieressä kulkeneen rouva Skytten syliin. Kun Nassokin kysyi vielä, mitä Dewitz tekee miekalla, jota ei ole koskaan pitänyt, tämä vastasi välttävänsä sillä selkäsaunan. - Oikeus päätti vapauttaa Nassokinin kaikista syytteistä ja tuomitsi Dewitzin häpeänrangaistukseen pyhärauhan rikkomisesta.
3. I en bok om Hollola sockens historia återkommer Johan Dewits i ett ytterligare ärende: Riidat ja tappelut eivät aina päättyneet pelkkiin mustelmiin, narmuihin ja haavoihin. Niiden seurauksena oli toisinaan miestappo. Niinpä Hollolassa vuonna 1666 torvensoittaja eversti Juhana Gallen rykmentissä Juhana Dewitz pisti miekalla kuoliaaksi naimattoman rengin Juho Martinpoika Ungerin Jarvalasta, minkä johdosta hänet pakomatkalla pidätettiin ja vietiin vangittuna Hämeenlinnaan. Hänen oman tunnustuksensa mukaan oli tapahtuman kulku seuraava: Hänen kimppuunsa oli käynyt häpeämätöntä laulua rallatellen Juho Martinpoika ja vetänyt esille ison lyömämiekan vahingoittaakseen häntä hänen istuessaan jo satulassa poistuakseen paikalta. Hän oli laskeutunut silloin satulasta ja kysynyt, miksi hänen kimppuunsa käytiin. Vastauksena oli ollut isku päähän, mistä hän oli kaatunut maahan. Hän oli kuitenkin noussut heti ja miekat kalskahtaneet vastakkain. Sitä, miten hän oli tullut vastustajaansa haavoittaneeksi, ei hän voinut tarkoin selittää. Todistajien kuulustelussa selvisi kuitenkin, että alussa oli vallinnut täysi sovinto ja Juho Martinpoika laskenut leikkiä Dewitzin langon koirasta. Mutta kun hän sitten oli tätä suudellut, oli toinen harmistuneena sanonut, että parempi oli suudella morsiantaan kuin miestä. Siitä oli taas Juho Martinpoika suuttunut ja töytäissyt torvensoittajaa rintaan niin, että tämä oli kaatunut, mistä oli seurannut ankara sananvaihto. Lopulta oli Juho Martinpoika hakenut miekkansa tuvasta tunnetuin seurauksin. Päätöksessään totesi kihlakunnanoikeus, että torvensoittaja Dewitz olisi hyvin voinut pakenemalla väistää tappelun, että hän tunnusti tehneensä miestapon, että hänet oli verekseltään otettu kiinni, että vainajan lanko vaati rangaistusta ja että tässä oli tehty rikos myöskin kuninkaan kaksintaisteluista ja tappeluista antamaa plakaattia vastaan. Tapaukseen oli sovellettava periaatetta: henki hengestä. Asia jätettiin kuitenkin hovioikeuden päätettäväksi.
4. I Mäntsälä sockens historia återkommer Johan Dewitz på 1670-talet: Henkikirjojen mukaan Hämäläisen pitkään autiona olleelle tilalle asettui viimeistään vuonna 1675 kaksi perhekuntaa: toisen päämies oli ratsuväen torvensoittaja Johan Dewitz ja toisen Mäntsälän kirkkoherran apulainen Johan Stichaeus. Tosin Dewitz tiettävästi asui Mäntsälässä jo vuonna 1665, mutta henkikirjoihin häntä ei vielä tuolloin merkitty. Tila jäi yksin Dewitzille, kun Stichaeus valittiin vuonna 1689 Mäntsälän kirkkoherraksi.
---
Ensin miehitettyjen alueitten hallinnosta ja veronkannosta joutuivat vastaamaan paikalle jääneet papit, mutta sittemmin venäläiset nimittivät omia manttaalikomissaareja ja valitsivat paikallisen väestön joukosta erityiset vastuuhenkilöt, joita yleensä kutsuttiin staarosteiksi. Mäntsälässä tässä toimessa olivat ainakin jahtivouti Heikki Arvinpoika kirkonkylästä ja nähtävästi myös Hirvihaarassa asuva torvensoittaja Johan Dewitz. Tehtävä oli erittäin epäkiitollinen, sillä jos esim. veroja ei saatu kokoon, joutui vastuumies vaikeuksiin ... . Myös Dewitziä syytettiin isonvihan aikana viedystä lehmästä, mutta jutun päätös ei ole tiedossa.
---
Hirvihaara ... . Johan Stichaeus itse viljeli puolestaan osaa Koskela-Hämäläisen tilasta samassa kylässä. Sen toista puolta piti ensin armeijan torvensoittaja Johan Dewitz ja sitten hänen poikansa David, torvensoittaja hänkin.
5. I Elgenstjerna framförs den adliga ätten Thewitz, nr 856. Johan Thewitz adlades 1674 och var bl.a. chef för adelsfanereg:t i Finland. Han dog 8.9.1691 begrovs 7.4.1695 i Mäntsälä kyrka. Det framkommer att släkten hade anknytning till Mäntsälä gård där sonen Anders bodde åtminstone under 1690-talet och dottern Maria Thewitz dog 7.1.1747 (född 1.7.1662).
I Ramsays bok om frälsesläkterna i Finland nämns att den adlade Johan Thewitz hade sex barn. Om sonen Anders nämns: Page hos konung Karl XI. Sedan korpral och kornet vid Lefreg:tet, men då reg:tet reducerades, kunde han för fattigdom ej få någon ny charge. Kornett vid Uplands kav.reg:te 1678. Nämnes i Mäntsälä socken, inblandad i slagsmål. Var mycket sjuklig, och afled 1697, kort före 20/10. – Gift med ...., som dog före honom. – En son, Johan Lorens, lefde 1697.
6. Hiskissä löytyy 1600-luvulla Tammisaaressa lisäksi Frantz Dewidz ja Willhelm Dewitz.
Släkterna Dawitz, Dewitz ja Thewitz är fonetiskt mycket nära och släkterna och deras representanter nämns både i Hiski och sockenhistoriker. I en del av fallen verkar det vara frågan om samma släkt. Jag är intresserad att få veta om någon forskat dessa släkter närmare och fram för allt om någon har uppgifter om trumpetaren Johan Dewitz anfäder.
1. I Sibbo sockens historia I (Helsingfors 1931), sid 310-311, beskriv ett händelseförlopp från vårvintern 1661 där en trumpetare Johan Dawitz från Nickby gård figurerar. Dawitz antas vara tysk. Han är delaktig i ett handgemäng hos ryttarbonden Matts Mattsson i Ollas Borgby.
2. I Mäntsälä sockens historia nämns en Johan Dewitz som verkar vara identisk med Johan Dawitz: Maaliskuussa 1665 pidetyillä Porvoon ja Mäntsälän käräjillä ... . Tämän jälkeen otettiin esille Hirvihaarassa asuvan torvensoittaja Johan Dewitzin nostama kanne, jonka mukaan Nassokin oli käynyt hänen kimppuunsa iskuin ja lyönnein ensin Mäntsälän pappilassa ja sitten kirkonmäellä. Dewitz esitti oikeudelle lapun, jossa oli joukko todistajiksi tarkoitettujen henkilöitten puumerkkejä, mutta yksikään heistä ei ollut paikalla. Myös Nassokin oli hankkinut kirjallisen todistuksen, jonka allekirjoittajat olivat kirkkoherra Jakob Insulanus ja Hautjärven kartanon rouva Dorothea Skytte. Sen mukaan seudun parempi väki, johon myös Dewitz ja Insulanus laskettiin, oli kokoontunut yhteen - ilmeisesti pappilaan jonakin sunnuntaina. Tuolloin Dewitz intoutui liian epäkohteliaaseen leikinlaskuun Hautjärven Otto von Vietinghoffin kanssa. Dewitz tuli myös sanoneeksi jotain sopimatonta Nassokinille, joka reagoi lyömällä hävytöntä miestä suulle. Erimielisyydet kärjistyivät entisestään seuranneena adventtipyhänä. Dewitz otti tuolloin miekan mukaansa kirkolle ja lähti jumalanpalveluksen jälkeen kulkemaan kartanoa kohti. Kun hän ei vastannut Nassokinin tervehdykseen eikä ottanut lakkia päästään, tämä huitaisi käsineillään häntä päähän, niin että lakki lensi vieressä kulkeneen rouva Skytten syliin. Kun Nassokin kysyi vielä, mitä Dewitz tekee miekalla, jota ei ole koskaan pitänyt, tämä vastasi välttävänsä sillä selkäsaunan. - Oikeus päätti vapauttaa Nassokinin kaikista syytteistä ja tuomitsi Dewitzin häpeänrangaistukseen pyhärauhan rikkomisesta.
3. I en bok om Hollola sockens historia återkommer Johan Dewits i ett ytterligare ärende: Riidat ja tappelut eivät aina päättyneet pelkkiin mustelmiin, narmuihin ja haavoihin. Niiden seurauksena oli toisinaan miestappo. Niinpä Hollolassa vuonna 1666 torvensoittaja eversti Juhana Gallen rykmentissä Juhana Dewitz pisti miekalla kuoliaaksi naimattoman rengin Juho Martinpoika Ungerin Jarvalasta, minkä johdosta hänet pakomatkalla pidätettiin ja vietiin vangittuna Hämeenlinnaan. Hänen oman tunnustuksensa mukaan oli tapahtuman kulku seuraava: Hänen kimppuunsa oli käynyt häpeämätöntä laulua rallatellen Juho Martinpoika ja vetänyt esille ison lyömämiekan vahingoittaakseen häntä hänen istuessaan jo satulassa poistuakseen paikalta. Hän oli laskeutunut silloin satulasta ja kysynyt, miksi hänen kimppuunsa käytiin. Vastauksena oli ollut isku päähän, mistä hän oli kaatunut maahan. Hän oli kuitenkin noussut heti ja miekat kalskahtaneet vastakkain. Sitä, miten hän oli tullut vastustajaansa haavoittaneeksi, ei hän voinut tarkoin selittää. Todistajien kuulustelussa selvisi kuitenkin, että alussa oli vallinnut täysi sovinto ja Juho Martinpoika laskenut leikkiä Dewitzin langon koirasta. Mutta kun hän sitten oli tätä suudellut, oli toinen harmistuneena sanonut, että parempi oli suudella morsiantaan kuin miestä. Siitä oli taas Juho Martinpoika suuttunut ja töytäissyt torvensoittajaa rintaan niin, että tämä oli kaatunut, mistä oli seurannut ankara sananvaihto. Lopulta oli Juho Martinpoika hakenut miekkansa tuvasta tunnetuin seurauksin. Päätöksessään totesi kihlakunnanoikeus, että torvensoittaja Dewitz olisi hyvin voinut pakenemalla väistää tappelun, että hän tunnusti tehneensä miestapon, että hänet oli verekseltään otettu kiinni, että vainajan lanko vaati rangaistusta ja että tässä oli tehty rikos myöskin kuninkaan kaksintaisteluista ja tappeluista antamaa plakaattia vastaan. Tapaukseen oli sovellettava periaatetta: henki hengestä. Asia jätettiin kuitenkin hovioikeuden päätettäväksi.
4. I Mäntsälä sockens historia återkommer Johan Dewitz på 1670-talet: Henkikirjojen mukaan Hämäläisen pitkään autiona olleelle tilalle asettui viimeistään vuonna 1675 kaksi perhekuntaa: toisen päämies oli ratsuväen torvensoittaja Johan Dewitz ja toisen Mäntsälän kirkkoherran apulainen Johan Stichaeus. Tosin Dewitz tiettävästi asui Mäntsälässä jo vuonna 1665, mutta henkikirjoihin häntä ei vielä tuolloin merkitty. Tila jäi yksin Dewitzille, kun Stichaeus valittiin vuonna 1689 Mäntsälän kirkkoherraksi.
---
Ensin miehitettyjen alueitten hallinnosta ja veronkannosta joutuivat vastaamaan paikalle jääneet papit, mutta sittemmin venäläiset nimittivät omia manttaalikomissaareja ja valitsivat paikallisen väestön joukosta erityiset vastuuhenkilöt, joita yleensä kutsuttiin staarosteiksi. Mäntsälässä tässä toimessa olivat ainakin jahtivouti Heikki Arvinpoika kirkonkylästä ja nähtävästi myös Hirvihaarassa asuva torvensoittaja Johan Dewitz. Tehtävä oli erittäin epäkiitollinen, sillä jos esim. veroja ei saatu kokoon, joutui vastuumies vaikeuksiin ... . Myös Dewitziä syytettiin isonvihan aikana viedystä lehmästä, mutta jutun päätös ei ole tiedossa.
---
Hirvihaara ... . Johan Stichaeus itse viljeli puolestaan osaa Koskela-Hämäläisen tilasta samassa kylässä. Sen toista puolta piti ensin armeijan torvensoittaja Johan Dewitz ja sitten hänen poikansa David, torvensoittaja hänkin.
5. I Elgenstjerna framförs den adliga ätten Thewitz, nr 856. Johan Thewitz adlades 1674 och var bl.a. chef för adelsfanereg:t i Finland. Han dog 8.9.1691 begrovs 7.4.1695 i Mäntsälä kyrka. Det framkommer att släkten hade anknytning till Mäntsälä gård där sonen Anders bodde åtminstone under 1690-talet och dottern Maria Thewitz dog 7.1.1747 (född 1.7.1662).
I Ramsays bok om frälsesläkterna i Finland nämns att den adlade Johan Thewitz hade sex barn. Om sonen Anders nämns: Page hos konung Karl XI. Sedan korpral och kornet vid Lefreg:tet, men då reg:tet reducerades, kunde han för fattigdom ej få någon ny charge. Kornett vid Uplands kav.reg:te 1678. Nämnes i Mäntsälä socken, inblandad i slagsmål. Var mycket sjuklig, och afled 1697, kort före 20/10. – Gift med ...., som dog före honom. – En son, Johan Lorens, lefde 1697.
6. Hiskissä löytyy 1600-luvulla Tammisaaressa lisäksi Frantz Dewidz ja Willhelm Dewitz.