Matti Lund
22.12.07, 19:09
Toivottavasti Hiski täydentyy kohtuullisessa vauhdissa ja tarpeen mukaan
Oma toiveeni Hiskin vauhdista perustuu analyysiini sen pohjalta, miten Hiskin käytettävyys edistäisi parhaiten sukututkimusta niin, että sen käyttö ei alentaisi merkitsevästi selvitysten luotettavuutta, vaikka sitäkin käytettäisiin niiden laatimiseen.
Analyysissäni olen tullut siihen tulokseen, että vaikka kitkatekijät ja ohimenneet ongelmat ovat olleetkin itse tiedonkeruuprojektiin osallistujille kiusallisia ja väliin kärsivällisyyttäkin koettelevia, ne ovat itse asiassa olleet siunauksellisia sukututkimusten tuottamiselle luotettavuusnäkökulmasta katsoen.
Sanoisin jopa, että Hiski on edennyt tältä kannalta katsoen aika lähellä ihanteellista vauhtia, vaikka niin ei olekaan tarkoitettu.
Miten sitten olen päätynyt "tälle kannalle". Kantani perustuu havaintoihin ja esimerkkeihin sellaisista tuotoksista, joita ovat laatineet harrastajat, jotka eivät edes halua oppia sukututkimuksen perusteita, vaan suorittavat tiedonkeruutansa esimerkiksi kopioimalla paloja osittain valmiista selvityksistä "juustohöyläperiaatteella" tai "rusinapoimintamenetelmällä" ja täyttelevät näiden palojen välit Hiskistä löytämillään tiedoilla, joiden arvelevat liittyvän näihin palatietoihin. Jotkut tyytyvät tähän, koska eivät hallitse muita lähteitä, mutta jotkut saattavat tämän lisäksi käyttää rippikirjajasivuista laadittuja puhtaaksikirjoituksia. Olennaista tässä on, että näin saavutetaan puolinaisia tuloksia, jotka sisältävät tukun virheellisiä arvauksia ja joitakin väärinkäsityksiä ilman, että on tutustuttu lainkaan kirkonkirjoihin tai ylipäänsä mihinkään vapaalla kädellä kirjoitettuun tekstiin. Kaikki aineisto on poimittu koneella kirjoitetusta tekstistä.
Mitään lähdekritiikkiä ei näissä sepustuksissa käytetä, vaan vertailu palasen lähteeseen usein paljastaa, että kaikki on kopioitu sokeasti selvine lyöntivirheineen. Esimerkiksi, jos henkilö on elänyt 1697-1745, mutta lähteessä on lyöntivirhe 1797-1745, se on kopioitu esitykseen sellaisenaan.
Olen siis tullut siihen tulokseen, että Hiski on jonkin verran edistänyt sukututkimuksen tai minkäänlaisen tutkimuksen perusteista täysin piittaamatonta tietojen keruuta ja esittämistä, koska merkillepantava osa sellaisesta käyttäjäkunnasta ei välitä tutustua tutkimukseen ja käsinkirjoitettuihin lähteisiin. Käsinkirjoitetun tekstin lukemistaito on viime aikoina romahtanut niin, etteivät nykynuoret osaa lukea edes sitä siistiä kaunokirjoitusta, mitä me suuret ikäluokat vielä jouduimme harjoittamaan alakoulussa.
Hiski ja monet muutkin puhtaaksikirjoitukset ovat kaksiteräinen miekka sikäli, että ne laskevat tietojen parissa puuhastelun kynnyksen erittäin matalalle, kun vanhoja käsialoja ei viitsitä lukea eikä tietojen luotettavuutta selvittää, vaan yritetään minimoida vaadittava aivotyö. Ponnistaminen tältä matalalta kynnykseltä vähitellen tutkimukseen tutustumiseen ja kehittyneempään suhtautumistapaan, voisi olla tutkijajoukkoa kasvattavaa ja tutkimuksen laatua kohottavaa, mutta valitettavasti aniharva Hiski -tutkija nousee sieltä harjoittamaan kelvollista sukututkimusta, vaan useimmat jämähtävät sinne rimanalitustasolle.
Kuitenkin monet innostuvat kerääämään siltä seisomalta ("pystymetsästä") aimo annoksen perhetietoja ja mieluusti ne julkaisevat internet -sivuillaan. Esitys voi olla näyttäväkin. Useimmilla into siihen lopahtaakin eikä esityksiä enää korjata, vaikka ne sisältäisivät kuinka hassunkurisia väärinkäsityksiä tahansa, joista he saavat palautetta. He eivät yksinkertaisesti hallitse keräämiään tietoja eivätkä ymmärrä alkuunkaan korjausesityksiä.
Kun totesin, että Hiski on toistaiseksi edennyt pienten ongelmiensa takia ennemminkin sopivalla vauhdilla tutkimuksen intressin kannalta, yhtenä pontimena tälle väittämälleni oli se, että jos Hiski olisi edennyt paljon joutuisammin, kuvaamani lieveilmiöt jylläisivät vielä paljon pahempina aiheuttaen paljon suuremman määrän tietosaastetta kuin nyt on. Jos Hiskin kaltainen kanta polkaistaisiin vaikkapa vuodessa kaiken kansan käytettäväksi, se saattaisi synnyttää niin mahtavan epätiedon invaasion, että sen vauriot näkyisivät vielä pitkään ja lähes kaikki aloittelijat sotkeutuisivat sen tietotulvan pauloihin.
Pointtini on siis se, että etenemällä hissukseen Hiskin kanssa, pystymme saamaan harrastuksen pariin paremmin asiasta kiinnostuneita niin, että he kiinnostuvat kouluttamaan itseään ja heille myös kyetään tarjoamaan tarvittavaa koulutusta. Tällainen tilanne, jossa Hiski tai muutkin valmistietokannat ovat vielä vajaita, ruokkii mielestäni paremmin kehittymisen halua, pyrkimystä ymmärtämään muitakin lähteitä, kuin sellainen tilanne, jossa ei ole enää mitään kosketuskohtaa perinteiseen tapaan suorittaa tutkimuksia arkistoissa.
Lopuksi korostan, etten suinkaan halua tarpeettomasti viivyttää Hiskin etenemistä täydemmäksi, mutta myöskään en pidä viisaana "turboruuvin kiristämistä". Toivon, että Hiski etenisi ripeimmin niiden syrjäseutujen seurakuntien parissa, jotka sijaitsevat kauimpana arkistolaitoksen yksiköistä ja joiden kunnankirjastoissakaan ei ole tyydyttävä varustelutaso sukututkimusharrastuksen suorittamiseksi.
terveisin Matti Lund
Oma toiveeni Hiskin vauhdista perustuu analyysiini sen pohjalta, miten Hiskin käytettävyys edistäisi parhaiten sukututkimusta niin, että sen käyttö ei alentaisi merkitsevästi selvitysten luotettavuutta, vaikka sitäkin käytettäisiin niiden laatimiseen.
Analyysissäni olen tullut siihen tulokseen, että vaikka kitkatekijät ja ohimenneet ongelmat ovat olleetkin itse tiedonkeruuprojektiin osallistujille kiusallisia ja väliin kärsivällisyyttäkin koettelevia, ne ovat itse asiassa olleet siunauksellisia sukututkimusten tuottamiselle luotettavuusnäkökulmasta katsoen.
Sanoisin jopa, että Hiski on edennyt tältä kannalta katsoen aika lähellä ihanteellista vauhtia, vaikka niin ei olekaan tarkoitettu.
Miten sitten olen päätynyt "tälle kannalle". Kantani perustuu havaintoihin ja esimerkkeihin sellaisista tuotoksista, joita ovat laatineet harrastajat, jotka eivät edes halua oppia sukututkimuksen perusteita, vaan suorittavat tiedonkeruutansa esimerkiksi kopioimalla paloja osittain valmiista selvityksistä "juustohöyläperiaatteella" tai "rusinapoimintamenetelmällä" ja täyttelevät näiden palojen välit Hiskistä löytämillään tiedoilla, joiden arvelevat liittyvän näihin palatietoihin. Jotkut tyytyvät tähän, koska eivät hallitse muita lähteitä, mutta jotkut saattavat tämän lisäksi käyttää rippikirjajasivuista laadittuja puhtaaksikirjoituksia. Olennaista tässä on, että näin saavutetaan puolinaisia tuloksia, jotka sisältävät tukun virheellisiä arvauksia ja joitakin väärinkäsityksiä ilman, että on tutustuttu lainkaan kirkonkirjoihin tai ylipäänsä mihinkään vapaalla kädellä kirjoitettuun tekstiin. Kaikki aineisto on poimittu koneella kirjoitetusta tekstistä.
Mitään lähdekritiikkiä ei näissä sepustuksissa käytetä, vaan vertailu palasen lähteeseen usein paljastaa, että kaikki on kopioitu sokeasti selvine lyöntivirheineen. Esimerkiksi, jos henkilö on elänyt 1697-1745, mutta lähteessä on lyöntivirhe 1797-1745, se on kopioitu esitykseen sellaisenaan.
Olen siis tullut siihen tulokseen, että Hiski on jonkin verran edistänyt sukututkimuksen tai minkäänlaisen tutkimuksen perusteista täysin piittaamatonta tietojen keruuta ja esittämistä, koska merkillepantava osa sellaisesta käyttäjäkunnasta ei välitä tutustua tutkimukseen ja käsinkirjoitettuihin lähteisiin. Käsinkirjoitetun tekstin lukemistaito on viime aikoina romahtanut niin, etteivät nykynuoret osaa lukea edes sitä siistiä kaunokirjoitusta, mitä me suuret ikäluokat vielä jouduimme harjoittamaan alakoulussa.
Hiski ja monet muutkin puhtaaksikirjoitukset ovat kaksiteräinen miekka sikäli, että ne laskevat tietojen parissa puuhastelun kynnyksen erittäin matalalle, kun vanhoja käsialoja ei viitsitä lukea eikä tietojen luotettavuutta selvittää, vaan yritetään minimoida vaadittava aivotyö. Ponnistaminen tältä matalalta kynnykseltä vähitellen tutkimukseen tutustumiseen ja kehittyneempään suhtautumistapaan, voisi olla tutkijajoukkoa kasvattavaa ja tutkimuksen laatua kohottavaa, mutta valitettavasti aniharva Hiski -tutkija nousee sieltä harjoittamaan kelvollista sukututkimusta, vaan useimmat jämähtävät sinne rimanalitustasolle.
Kuitenkin monet innostuvat kerääämään siltä seisomalta ("pystymetsästä") aimo annoksen perhetietoja ja mieluusti ne julkaisevat internet -sivuillaan. Esitys voi olla näyttäväkin. Useimmilla into siihen lopahtaakin eikä esityksiä enää korjata, vaikka ne sisältäisivät kuinka hassunkurisia väärinkäsityksiä tahansa, joista he saavat palautetta. He eivät yksinkertaisesti hallitse keräämiään tietoja eivätkä ymmärrä alkuunkaan korjausesityksiä.
Kun totesin, että Hiski on toistaiseksi edennyt pienten ongelmiensa takia ennemminkin sopivalla vauhdilla tutkimuksen intressin kannalta, yhtenä pontimena tälle väittämälleni oli se, että jos Hiski olisi edennyt paljon joutuisammin, kuvaamani lieveilmiöt jylläisivät vielä paljon pahempina aiheuttaen paljon suuremman määrän tietosaastetta kuin nyt on. Jos Hiskin kaltainen kanta polkaistaisiin vaikkapa vuodessa kaiken kansan käytettäväksi, se saattaisi synnyttää niin mahtavan epätiedon invaasion, että sen vauriot näkyisivät vielä pitkään ja lähes kaikki aloittelijat sotkeutuisivat sen tietotulvan pauloihin.
Pointtini on siis se, että etenemällä hissukseen Hiskin kanssa, pystymme saamaan harrastuksen pariin paremmin asiasta kiinnostuneita niin, että he kiinnostuvat kouluttamaan itseään ja heille myös kyetään tarjoamaan tarvittavaa koulutusta. Tällainen tilanne, jossa Hiski tai muutkin valmistietokannat ovat vielä vajaita, ruokkii mielestäni paremmin kehittymisen halua, pyrkimystä ymmärtämään muitakin lähteitä, kuin sellainen tilanne, jossa ei ole enää mitään kosketuskohtaa perinteiseen tapaan suorittaa tutkimuksia arkistoissa.
Lopuksi korostan, etten suinkaan halua tarpeettomasti viivyttää Hiskin etenemistä täydemmäksi, mutta myöskään en pidä viisaana "turboruuvin kiristämistä". Toivon, että Hiski etenisi ripeimmin niiden syrjäseutujen seurakuntien parissa, jotka sijaitsevat kauimpana arkistolaitoksen yksiköistä ja joiden kunnankirjastoissakaan ei ole tyydyttävä varustelutaso sukututkimusharrastuksen suorittamiseksi.
terveisin Matti Lund