Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Valtiorikosylioikeuden aktit
Moi,
Huomasin sattumalta, että osoitteesta http://digi.narc.fi/digi/search.ka voi hakea myös valtiorikosylioikeuden akteja esimerkiksi kansalaissodan ajalta sukunimen perusteella.
Katselin sieltä muutamia ja kyseessä on esimerkiksi punakaartiin kuuluneen henkilön kuulustelupöytäkirjat, virkatodistus syntyperästä ja mahdolliset syytetyn armonanomukset jne sekä tietysti rangaistus.
Hei,
vaati vähän erikoisen klikkaussarjan ja alussa hämäsi maininta "HUOM! Sinun täytyy olla kirjautuneena ennenkuin saat digitoidut asiakirjat näkyviin!", mutta kyllä dokumenttiin pääsi kuitenkin käsiksi.
Lämmin kiitos vihjeestä. Tämä tieto isotädin miehestä on aina kiinnostanut, mutta sen etsiminen on jäänyt. Nyt ei tarvitse enää etsiä.
Rauhaisaa joulun odottelua kaikille. Maisa
Kiitos tosi hyvästä vihjeestä. Heti oli tietoa, jota ei ollut muualla tiedetty. Rauhallista Joulua kaikille Suku Forumin käyttäjille minultakin.
Esteri
Kiitos Juha!
Löytyipä tosiaan tietoa, mitä en muualta vielä ollut käsiini saanut! Ja tuli lisätutkittavaakin: erään syytetyn lähiomaiseksi oli merkitty veli, jonka olemassaolosta en ollut ollenkaan tietoinen...
t. Helena V.
No johan nyt on... Minulle kysyessäni noista VRYO:n akteista Kansallisarkistosta nimenomaan vastattiin, että niitä näkee kotikoneelta vasta, kun sata vuotta tulee täyteen...
Onkohan nyt jossain joku tarkoitukseton tietoaukko, vai mistä lienee kysymys?
Mariaana
Niinpä!
Kannattaa varmaan tallentaa kaikki tiedot mahdollisimman pikaisesti ennen kuin tietosuojavaltuutettu tms. pistää stopin!
Helenan tavoin löysin yhden ennen tuntemattomaksi jääneen sukulaiseni.
Juha
pirkko2004
21.12.07, 08:09
Isoisäni sai tuomion 1918 osallistuessaan ns. Oulun valtaukseen.
Asia on ollut "kipeä" hänen lapsilleen - äitini ei vieläkään suostu puhumaan näistä.
Henkilökohtaisena tuntemuksena täytyy sanoa, etten oikein tykkää että nämä valtionrikosylioikeuden aktit ovat kaikkien luettavissa netissä.
Pirkko Kettunen
Itse uskon tai ainakin haluan uskoa siihen, että aikaa mennyt kylliksi, jotta asiat voidaan ottaa asioina. Eli lukea näitä lähteitä aivan kuin lukisimme 1750-luvulta olevaa rippikirjamerkintää ripityksestä tai käräjäoikeuden pöytäkirjaa miestaposta.
Kannattaa muuten tarkistaa Arkistolaitoksen pääsivun kautta myös linkki "viimeisen viikon aikana digitoidut". Arkistolaitoksemme siirtää näköjään tavaraa bittimuotoon melko mukavaa vauhtia.
Juha
Kuten arvata saattoi, on Arkistolaitos poistanut ao. haun eilisen jälkeen :(
Aktit ovat muuten olleet vuosikymmeniä saatavilla paikan päällä ilman rajoituksia.
Juha
Kuten arvata saattoi, on Arkistolaitos poistanut ao. haun eilisen jälkeen :(
Aktit ovat muuten olleet vuosikymmeniä saatavilla paikan päällä ilman rajoituksia.
Juha
Hei, Juha!
Kiitos sinulle, kun kehotit ottamaan pikaisesti talteen itselle tärkeät tiedot ko. tiedostosta. Ja niin minä tein ja ehdin printtaamaan ja tallentamaan ne tänä aamuna! Kun äsken koetin katsoa yhden printtaamaani paperin ylänurkassa olevaa linkkiä, tuli sieltä vastaukseksi, että " Aineisto on katsottavissa vain arkistolaitoksen yksiköissä. Arkistolaitoksen yhteystiedot." - Taisivat siellä myös lukea tätä viestiketjua, jossa jo paheksuttiin sitä, että nämä tiedot ovat kaikkien luettavissa.
No, eipä muuta kuin oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille teille Sukulaisille! :)
Toiv. Maisa M
Matti Lund
21.12.07, 14:56
Hei
Oma henkilökohtainen tuntemukseni on, että tiedon salaamisyritykset keksimällä tutkittavan lähdetiedon esittämisen paikoille ja muodoille näitä kieltoja, on myös tahallista kiusantekoa tutkijoille: ylläpidetään tilannetta, jossa asian tutkiminen edellyttää muut mahdollisuudet huomioonottaen tarpeetonta vaivannäköä ja tutkijan pakottamista pyytämään byrokraateilta myös erinäisiä tarpeettomia lupia, vaikka tutkimus ei voi vahingoittaa mitenkään ketään.
Samalla tutkimisen kustannuksien kohottamiseksi yritetään vaikuttaa ilman asiallista perustetta. - Kiusantekoulottuvuus tässäkin.
Tällainen kyykyttämismentaliteetti tutkijoita kohtaan osoittaa mielestäni myös pyrkimystä tietämättömyyden ja valheellisuuden ylläpitämiseksi.
Valhe vaikuttaa olevan sangen tuskallista kokea, kun on pitänyt luoda kaikenlaisia säännöksiä, jotta se ei paljastuisi, vaan voitaisiin elää sen pauloissa kaikessa rauhassa.
terveisin Matti Lund
pirkko2004
21.12.07, 15:14
Minusta tämän "100 vuoden säännön" tulee koskea myös näitä VRO akteja. Ilmeisesti kyse oli vahingosta, että näitä tietoja pääsi lukemaan vapaasti. No asia on nyt korjattu.
Näiden vuoden 1918 tapahtumien johdosta tuomioita saaneiden lapsia on vielä elossa joten malttakaamme vielä hetki. Aika hoitaa asian. Mielestäni ei ole korrektia vaatia näitä tietoja julkisiksi vielä.
En ymmärrä miten tässä olisi kyse mistään "kyykyttämismentaliteetista" tai tahallisesta kiusanteosta súkututkijoita kohtaan. Enemmänkin on kyse hienotunteisuudesta. Asioista voidaan aina keskustella mutta kaikki tieto ei ole "vapaata riistaa".
Olen puhunut! Kiitos!
Pirkko Kettunen, (sukututkija myös)
ps. Oikein Hyvää Joulua sukufoorumin lukijoille :)
Minusta tämän "100 vuoden säännön" tulee koskea myös näitä VRO akteja. Ilmeisesti kyse oli vahingosta, että näitä tietoja pääsi lukemaan vapaasti. No asia on nyt korjattu.
Näiden vuoden 1918 tapahtumien johdosta tuomioita saaneiden lapsia on vielä elossa joten malttakaamme vielä hetki. Aika hoitaa asian. Mielestäni ei ole korrektia vaatia näitä tietoja julkisiksi vielä.
En ymmärrä miten tässä olisi kyse mistään "kyykyttämismentaliteetista" tai tahallisesta kiusanteosta súkututkijoita kohtaan. Enemmänkin on kyse hienotunteisuudesta. Asioista voidaan aina keskustella mutta kaikki tieto ei ole "vapaata riistaa".
Olen puhunut! Kiitos!
Pirkko Kettunen, (sukututkija myös)
ps. Oikein Hyvää Joulua sukufoorumin lukijoille :)
Asiakirjan salassapitoaika on 50 vuotta sen henkilön kuolemasta, jota asiakirja koskee tai, jollei tästä ole tietoa, 100 vuotta. Vuonna 1918 kaatuneiden ja teloitettujen kohdalla 50 vuotta on mennyt umpeen samoin viime sodissa kaatuneiden kohdalla. Muutkin vuoden 1918 asiakirjat tulevat julkisiksi viimeistään 2018. Ei kannata keinotekoisesti pidentää salassapitoaikaa. Toimitaan lain mukaan.
pirkko2004
21.12.07, 15:45
Osa sentäs selvisi hengissä näistä 1918 tapahtumista - onneksi.
Kyllä, onneksi. Itse haluaisin saada selville, mitä sukulaisilleni tapahtui - ketkä olivat syyttäjiä, mikä oli syyte, ketkä suostuivat anomaan armoa syytetylle ja ketkä olivat niitä, joiden kertoman perusteella tuomio langetettiin.
Pienillä paikkakunnilla kävi helposti niin, että syyttäjä ja syytetty olivat kaukaisia sukulaisia. Tämä taas avaa monia ajatuspolkuja siitä, miten yhdestä esivanhemmasta voidaan päätyä aivan päinvastaisiin suuntiin taloudellisesti, kulttuurillisesti tai vaikka poliittisesti.
Juha
Itse ehdin ennen niiden poistamista. Omaa sukulaistani en sieltä löytänyt, koska hän ehti kuolla ennen oikeudenkäyntiä, mutta sen sijaan suurena yllätyksenä kaksi miehen lähisukulaista, joiden syntymäpaikka ja vanhempien nimet selvisivät. Joten kiitos vinkistä sen antajalle!
Olen myös sitä mieltä, että näitä asioita olisi jo nyt syytä katsoa historian näkökulmasta. Sen takia on todella harmillista, jos ne on poistettu. Näiden sotasurmien kohdallahan on muutenkin tehty poikkeus julkisuuden suhteen, niin miksi ei sitten näitäkin olisi voinut jättää tutkijoidenn avuksi.
Terveisiä ja Hyvää joulua!
T. Eija L.
Matti Lund
21.12.07, 18:30
Jaksan jankuttaa tutkijan oikeudesta siihen, ettei hänen rationaliteettiaan tarpeettomasti häirittäisi ulkotutkimuksellisilla asiattomuuksilla.
Asioiden tutkiminen, pyrkimys tiedon saavuttamiseksi, on toki aina olennaisesti toimintaa vaikeuksien voittamiseksi. Ja matkanteon tiellä vaikeiden asioiden tutkimisessa on aina esteitä, jotka on ylitettävä, jotta pääsisi maaliin saakka. Se on hyväksyttävä, siihen on hyvin varustauduttava, kun lähdetään selvitystyöhön.
Mutta edelleen jaksan ihmetellä, että on niitä, jotka oikein kerjäävät lunta tutkijan tupaan väittäen itsekin harrastavansa samaa asiaa, ja vaatien samalla aivan joutavanpäiväisiä estoja, ja viranomaisten apua kansalaisille täysin harmittomien tutkimusprosessien hankaloittamiseksi. - Tällainen ympäristön epäviihtyvyystekijä loukkaa syvästi tutkijan rationaliteetin pyrkimystä, jos tutkijan pääsyä lähteisiin kyetään logistisesti mutkistamaan viranomaismenetelmin ja heikentämään tutkijan toiminnan tehokkuutta!
Mitä muuta tämä on kuin myyräntyötä panemalla kapuloita rattaisiin???
Jos esteettömyys jonkin tiedon saavuttamiseksi tuntuu noin vastenmieliseltä, eikö pitäisi keksiä omille taipumuksilleen jotain mielekkäämpää harrastettavaa ja jättää tutkimiseen suuntautuneet omaan rauhaansa, eli ylittämään niitä esteitä, jotka tutkimuksen tielle kuuluvatkin, eikä aina tulla tyrkyttämään ylimääräistä sulkupuomia sille tielle, jolla kunkin tutkimusprosessi yrittää edetä.
terveisin Matti Lund
pirkko2004
21.12.07, 19:58
Kiitos vastauksestanne!
Pirkko Kettunen
Jaksan jankuttaa tutkijan oikeudesta siihen, ettei hänen rationaliteettiaan tarpeettomasti häirittäisi ulkotutkimuksellisilla asiattomuuksilla.
Asioiden tutkiminen, pyrkimys tiedon saavuttamiseksi, on toki aina olennaisesti toimintaa vaikeuksien voittamiseksi. Ja matkanteon tiellä vaikeiden asioiden tutkimisessa on aina esteitä, jotka on ylitettävä, jotta pääsisi maaliin saakka. Se on hyväksyttävä, siihen on hyvin varustauduttava, kun lähdetään selvitystyöhön.
Mutta edelleen jaksan ihmetellä, että on niitä, jotka oikein kerjäävät lunta tutkijan tupaan väittäen itsekin harrastavansa samaa asiaa, ja vaatien samalla aivan joutavanpäiväisiä estoja, ja viranomaisten apua kansalaisille täysin harmittomien tutkimusprosessien hankaloittamiseksi. - Tällainen ympäristön epäviihtyvyystekijä loukkaa syvästi tutkijan rationaliteetin pyrkimystä, jos tutkijan pääsyä lähteisiin kyetään logistisesti mutkistamaan viranomaismenetelmin ja heikentämään tutkijan toiminnan tehokkuutta!
Mitä muuta tämä on kuin myyräntyötä panemalla kapuloita rattaisiin???
Jos esteettömyys jonkin tiedon saavuttamiseksi tuntuu noin vastenmieliseltä, eikö pitäisi keksiä omille taipumuksilleen jotain mielekkäämpää harrastettavaa ja jättää tutkimiseen suuntautuneet omaan rauhaansa, eli ylittämään niitä esteitä, jotka tutkimuksen tielle kuuluvatkin, eikä aina tulla tyrkyttämään ylimääräistä sulkupuomia sille tielle, jolla kunkin tutkimusprosessi yrittää edetä.
terveisin Matti Lund
Hei, Matti!
Sinä se jaksat aina "potkia tutkaimia vastaan". Tämä vanha termi on kotoisin esim. maton kutomisesta kangaspuissa, jossa yritettiin saada mahdollisimman hyvä tulos, kun yritettiin pitkittää mattoa loppuun asti. Sehän aina vaikeutui, kun loimet aukenivat aina vain huonommin ja "viriö" , johon kude heitettiin aukeni aina vain vaivalloisemmin, kun edettiin loppua kohti.
Itse olen tyytyväinen, kun sain ajoissa talteen minulle tärkeät tiedostot, mutta samalla ihmettelen, että kuinka tässä nyt näin voidaan soveltaa 100:n vuoden sääntöä, kun tämä minunkin henkilöni on kuollut jo 1939 ja kaikki lapset ovat jo kuolleet. Hän oli syntynyt jo 1800-luvun puolivälissä, niin eikö 100:n vuoden sääntö ole täyttynyt jo 1939? - Mutta jos ajatellaan, että henkilö oli syntynyt 1900 ja osallistui kansalaissotaan jollakin tavoin, niin 100 vuoden vanhentumissääntö tuli täyteen v.2000, niin mitä salaamista siinä enää on? Nythän on vuosi 2007 ja kohta vaihtuu 2008:ksi.
Terv. Maisa M
Matti Lund
21.12.07, 20:04
Niin, jäi sanomatta hieman lähemmin itse aiheeseen liittyen, joten sanon vielä, että
Mitä tulee vuoden 1918 tapahtumiin Suomen historiassa, se on tutkimuskohteena täysin yhdenvertainen miljoonien muiden tutkimuskohteitten joukossa, sen tutkimiseen pitää antaa esteettömästi kaikki vapaan tutkimuksen edellytykset ja mitään julkaisukanavaa ei saa sulkea ennakkoon pois siitä tehtyjen tutkimustulosten esittämiseksi. Onneksi tähän suuntaan ollaankin menossa.
Tutkimustulosten tai arkistokokoelmien esittäjillä, olivat nämä yksityisiä tutkijoita, kansalaisyhteisöjä tai valtion laitoksia pitää olla täysi vapaus harkita, mitkä foorumit milloinkin ovat esittämiseen sopivia julkaisukanavia, joiden kautta tarjota tuloksia julkistettavaksi. On selvää, että vuoden 1918 tapahtumiin liittyvien lähteitten tai tulosten esittämiseen on sopiva muuten aika suppea julkaisukanavasegmentti, mutta sellaisen julkaisua internetiin ei tule mitenkään vaikeuttaa.
On myös ennen muuta humaania kohdella kaikkia viestintävälineitä tasa-arvoisesti ja olla rajoittamatta mitenkään historian asiakirjalähteiden esittämistä julkaisuvälineen muodon mukaan, jos se vain on muuten järkevä ja luotettava tapa esittää asiakirjalähteitä ja noudattaa hyvää asiakirjalähdeviitetapaa.
Mielestäni varsinkin sukututkijoita on ryhdytty kohtelemaan nyt sietämättömän epäkorrektisti, mihin yhtenä syynä on epäonnistunut laki ja siitä rohkaistunut kiusantekijöitä suosiva viranomaisten epäpragmaattinen tietosuojatoiminta.
terveisin Matti Lund
Ps. Mitä ja kuka voittaa tässä tapauksessa, kun tutkijan olinpaikan etäisyydestä riippumaton "sähköinen" pääsy Helsingissä sijaitsevaan lähdekokoelmaan suljettiin tutkijoilta? - Jos jätetään hyödyn arvioinnista vahingonilo pois, tulee mieleen, että siitä tarjoutuuu tutkijan kustantamaa utiliteettia ainoastaan sen logistisen ketjun yrittäjille, joiden hyödykkeitten kautta tutkijaa hyppyytetään, siis perinteisesti liikennöiden, jotta hän pääsee vaihtoehtoisia reittejä käyttäen tutustumaan lähteeseen. (Päällimmäisenä ovat eri kuljetusprosessit niihin paikkoihin tutkijoiden olinpaikoista, joissa lähdekopio on tutkijoiden käytettävissä, jos nyt ei joku jo estänyt kiusallaan sitäkin?)
Lopputulos on sama: sinnikäs tutkija saavuttaa havittelemansa tiedon, mutta joutuu käyttämään matkusteluihin ylimääräisiä kustannuksia, saavuttaa tuloksen hitaammin ja joutuu ottamaan työstä rokulipäiviä, jos asuu kauempana lähdettä säilyttävästä arkistosta (onko se vain Helsingissä, siis vielä pitkä jonotus yhdessä paikassa sijaitsevaan lähteeseen?). - Miltä touhulta sitten tällainen maistuu siltä, joka kuuli joidenkin ehtineen saavuttaa tiedon helposti "sähköisen" pääsyn kautta. Arvatenkin joillakin saattaa tulla aika rumia sanoja mieleen.
terveisin Matti Lund
Hei,
vuoden 1918 tapahtumat ovat niin vaikeita kuin ovat - ei minustakaan ollut "hauskaa" lukea isoäitini isän olleen mukana Tampereen valtauksessa ja sen jälkeisissä "puhdistuksissa".
Mutta tämä yksityisyysasia tuntuu menevän aina vaan monimutkaisemmaksi. Tutkiessani isoisoisän 1918 sotaa ei minulle tullut mieleenkään ettei papereihin olisi päässyt käsiksi eikä missään vaiheessa tarvinnut edes allekirjoittaa mitään ylimääräistä lupausta asiallisesta käytöstä tms. Eli jos pääsee lukemaan esim. yksittäisten henkilöiden muistelmia, joissa saattaa ollaa yksittäistä henkilöä koskevia asioita tai väitteitä, niin miksi oikeuspöytäkirjat olisivat salaisempia? (Paitsi että tässä tapauksessa ainakin katsomani esimerkin perusteella mukana oli perhetietoja tms.)
Oli miten oli, jos on katsottavissa arkistossa niin miksei verkossa? Sama "problematiikka" kuin hautakivissä, ketään ei häiritse kivet hautausmaalla, mutta ne eivät voi olla verkossa.
Ingeborg Palmén
21.12.07, 22:27
Voisiko joku kertoa kuka on määrännyt nämä asiakirjat salaisiksi ja miksi ja milloin ?
Eikö kyse ole oikeudenkäyntiaineistosta ?
Heikki Koskela
21.12.07, 22:29
Kansalaissota/vapaussota/itsenäisyystaistelu/saapassota on historiaa, jonka on pääsääntöisesti kirjoittanut voittajan kynä. Ymmärrän sen vuoksi niitä, jotka ovat kritisoineet hetken aikaa esillä olleita tietoja netissä. Sodan tapahtumat sivuavat minunkin sukuni historiaa - tosin kaukaa.
Mutta en minä osaa pitää tapahtuneita asioita henkilökohtaisena loukkauksena enkä häpeänä itseäni kohtaan, vaikka ne olisivatkin esillä. Jokainen tietenkin reagoi omalla tavallaan, eikä heitä voi moittia sen vuoksi.
Tapahtunut on lähes sadan vuoden päässä. Itse tapahtuneita asioita ei saisi koskaan unohtaa. Se vuoksi niistä pitäisi saada kirjoittaa myös julkisesti myös henkilöhistorioissa. Nyt voisi asioihinkin suhtautua objektiivisesti ja samalla kriittisesti.
Minulla on Elsa Heporaudan toimittama kirja - kaksiosainen - joka kertoo otsikolla "Sankaripoikia" nuorukaisista, jotka kaatuivat vapaussodassa (hänen käyttämänsä termi) isänmaan puolesta. Kirjassa on tasan sata kuvausta nuorukaisista, jotka ilmeisesti vapaaehtoisina ottivat osaa sotaan. Henkilökuvaukset ovat kaunokirjallisessa muodossa. Mutta ne kertovat henkilöitten tarinan aina syntymäajoista lähtien. Lisäksi kakkososan lopussa on satojen heniklöitten tiedot syntymä- ja kuolinaikoineen ja lyhyt kuvaus jokaisesta (eräänlainen matrikkeli).
Yksikään kuvatuista henkilöistä ei täytä ainakaan kuolinaikansa perusteella 100 vuoden sääntöä.
Vielä selkeämpi esimerkki on lähes sadat vuosien 1939-1944 sodissa olleitten veteraanien matrikkelit teksteineen. Minäkin olen tehnyt yhden sellaisen. En ainakaan vielä ole saanut syytettä henkilötietolain rikkomisesta eivätkä ne muutkaan ehkä satoihin nousevien kirjoittajien lauma.
Mitä kertovat sotasurmat-tiedot. Miten on Heikki Ylikangas lähestynyt aihetta (Vapaussota/Tavisota/Jatkosota). Minä sanoisin lopuksi, että tämäntapaisia aiheita täytyy lähestyä ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin. Lähden siitä, että asioista rehellisesti kirjoittavat haluavat tuoda totuuden esiin.
Suku Forum on paikka, johon täytyy kirjoittaa silloin, kun aika on. Toivotan kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa ja Turvallista Uutta Vuotta.
Tervehdys,
Niin ja jotenkin vielä kummallisemmaksi tämän tekee se, että nämä sivuthan ovat olleet jo pitkään käytettävissä Kansallisarkistossa olevilla päätteillä ja mahdollisesti ovat edelleen! " Aineisto on katsottavissa vain arkistolaitoksen yksiköissä. Arkistolaitoksen yhteystiedot."
Noille Kansallisarkiston lukusalin vieressä oleville päätteillehän pääsee kuka tahansa ja mitään lupia tarvitsematta voi selata noita sivuja arkiston "intranetissä" jotka nyt sitten näemmä on poistettu "internetistä".
Eiköhän nuo eri maakunta-arkistojen päätteetkin ole samassa intranetissä joten lienee edelleen mahdollista selata noita sivuja myös niissä ?
Jos kuka tahansa voi tallustella arkistoon ja katsella päätteellä näitä tietoja niin on aika mielenkiintoista ettei samaa voi tehdä kotipäätteellä. Kiusanteolta tämä minustakin tuntuu.
terv
Topi Kinnunen
Yksikään kuvatuista henkilöistä ei täytä ainakaan kuolinaikansa perusteella 100 vuoden sääntöä.
Kaikki ovat kuolleet yli 50 vuotta sitten eli täyttävät 50 vuoden säännön kuolemasta. 100 vuoden sääntö koskee vain jos ei tiedetä kuolinaikaa.
Nythän näyttää olevan kyse siitä, että näitä tietoja voi katsella Helsingissä sijaitsevan Valtionarkiston tiloissa päätteeltä käsin, mutta niitä ei voi katsella oman tietokoneen ruudulta.
Olisi mahdottoman mukavaa, jos joku arkistolaitoksemme virkamies voisi kertoa mihin lainsäädäntöön tai asetukseen tämä perustuu. Kun kerran tuntuvat tätä forumia seuraavan muutenkin ;)
Juha
Kaikki ovat kuolleet yli 50 vuotta sitten eli täyttävät 50 vuoden säännön kuolemasta.
Ihan vain tiedoksi: Suomen vanhin asukas, viimeinen punakaartilainen on tietääkseni yhä elossa. Täytti elokuussa 110 vuotta.
:) Jaska
Heikki Koskela
22.12.07, 16:25
Ihan vain tiedoksi: Suomen vanhin asukas, viimeinen punakaartilainen on tietääkseni yhä elossa. Täytti elokuussa 110 vuotta.
:) Jaska
Olen ollut siinä käsityksessä, että kaikki vapaussotaan osallistuneet ovat kuolleet - ainakin julkisen tiedon mukaan. Yksi on siis kuitenkin elossa.
Yksi on siis kuitenkin elossa.
Kyllä "Arskasta" on juttua ollut m.m. Suomen Kuvalehdessä. Uskoisin Wikipedian päivittyvän nopeasti, jos "Arska delaisi".
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Arvonen
Muistaakseni aivan äskettäin oli lehdissä juttu, kun viimeinen valkoisten puolelle (12-vuotiaana) osallistunut kuoli.
:) Jaska
Ihan vain tiedoksi: Suomen vanhin asukas, viimeinen punakaartilainen on tietääkseni yhä elossa. Täytti elokuussa 110 vuotta.
:) Jaska
Asiani koski 1918 kaatuneiden tai teloitettujen asiakirjoja. Heidän kuolemastaan on yli 50 vuotta. 100 vuoden sääntö ei heitä koske sillä heidän kuolinaikansa tiedetään. Suomen vanhimman nyt 110 vuotiaan tai alle 50 vuotta sitten kuolleiden asiakirjat tulevat julkisiksi 50 vuotta heidän kuolemastaan, sillä muotoilu on: Tiedot ja asiakirjat tulevat julkisiksi, kun henkilön kuolemasta on kulunut 50 vuotta tai jos tästä ei ole tietoa, 100 vuotta asiakirjan päiväyksestä. Tästä voi vetää johtopäätöksen ettei kannata asiakirjaa hakiessaan tietää kuolinaikaa jos kuolemasta on alle 50 vuotta vaikka asiakirjan päiväyksestä olisi yli 100 vuotta.
ametsapuro
31.12.07, 19:29
Minäkin ehdin katsomaan kyseisiä tietoja. Hain tietoa miehestä, joka on kuollut 70-luvulla eikä hänellä ollut omia lapsia. Lukiessani hänen oikeudenkäynti asiakirjoja en kokenut mitenkään kiusallisena sitä että häntä syytettiin punakaartiin liittymisestä ja että kaksi nimeltä mainittua rouvaa syytti häntä että hän oli ollut paikalla kun punakaarti oli talosta takavarikoinut pito- ja petivaatteet sekä ruuat ja vielä ikkunatkin särkenyt. Sen jälkeen hän oli vielä osallistunut Tuuloksessa taisteluun, jossa oli vangiksi jäänyt. Noormarkussa hänen oli kerottu olleen, mutta todisteita ei ollut. Tästä hyvästä hän sai 10 vuoden vankilatuomion sekä menetti kansalaisoikeudet 15 vuodeksi. Hänen puolestaan todisti henkilöitä ja kertoivat hänen rauhalliseksi miehksi. Niin ja ketään hän ei tappanut.
Tänä päivänä kun kännissä ajat ihmisen kuoliaaksi saat 2,5 kk ehdollista. Nolompaa sekin on. Ja kiusallista, eikö vaan?
Minä koen myös kiusalliseksi sen että materiaali, jonka voisi ihan yhtä hyvin lukea kotoa, on saatavilla vain arkistossa. Anteeksi nyt kun en asu Helsingissä että pääsisin iltaisin tai viikonloppuisin arkistoon katsomaan mitä siellä olisi nyt tietokoneella luettavissa...
Vaikka näistä tapahtumista on kulunut kohta sata vuotta, ovat nämä asiat ilmeisesti vieläkin niin arkoja, ettei tietoja vieläkään voida julkistaa. Se on sääli. Olen kiinnostunut tuon ajan tapahtumista, tietysti oman sukuni kannalta. Nämäkin dokumentit olivat yksi näkökulma totuuteen. Ja ne antavat ajattelemisen aihetta ainakin minulle. Eivät ne välttämättä muuta mielipiteitäni, mutta lisäävät tietoa.
Olen varma että joillekkin omaisille dokumenteissa olleet tiedot aiheuttavat... sanoisinko jopa tuskaa. Samanlaisia tuskanhetkiä aiheuttavat varmaasti tulevaisuudessa ss-joukoissa taistelleet suomalaisten tiedot.
Kannatan avoimuutta ja totuuden julkituontia. Eikä aika olisi jo kypsä sille? Jos tiedot ovat kerran luettavissa arkistossa, en todellakaan ymmärrä miksi niitä ei voisi lukea kotikoneeltakin. En ymmärrä sitäkään mitä nämä ihmiset jotka nämä tiedot haluavat rajata, mitä he tällä rajoittamisella haluavat. 10 vuotta lisää aikaa sulatella sitä että isoisoisoisä tai -äiti oli sotimassa ja tappoikin jonkun? Muuttuuko se tieto 10 vuodessa?
Tahtoo tietoa lisää!
kainuulainen
01.01.08, 17:42
Vuoden 1918 tapahtumat herättävät yhä poliittisia intohimoja, häpeää ja salailua. Vuonna 1918 teloitettujen ja sodassa menehtyneiden osalta ongelmaa ei ole, koska kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta. Sen sijaan eloon jääneiden tuomittujen ja kuulusteltujen osalta vedotaan tähän 100 vuoden salaussääntöön.
Kapinaan (sitä nimeä käyttivät niin valkoiset kuin punaisetkin) osallistuneet löytyvät usein suojeluskuntien vuosien 1917-1918 arkistoista sekä Valtionrikosylioikeuden arkistosta. Suojeluskunnat tekivät kuulustelupöytäkirjoja kiinniotetuista punaisista ja toimittivat sitten paperit liitteineen edelleen Valtionrikosylioikeuteen. Liitteissä on monenlaisia lausuntoja ja todistuksia syytetyn puolesta tai vastaan.
Mielestäni on tarpeetonta enää peitellä vuoden 1918 POLIITTISIA SOTARIKOKSIA, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. Näitä poliittisia rikoksia ei siis pidä verrata esimerkiksi nykyajan omaisuus- tai henkirikollisuuteen. Poliittisilla rikoksilla tarkoitan esim. aseellista kapinaa esivaltaa vastaan tai poliittista väkivaltaa. Poliittista väkivaltaa harjoittivat molemmat osapuolet. Punaiset aloittaessaan "vastavallankumouksellisten luokkavihollisten" eliminoinnin ja sodan voittaneet valkoiset sodan jälkiselvittelyissä poikkeusoloissa. Nykymaailmassa niistä joutuisi Haagin sotarikostuomioistuimeen, silloin 1918 sellaista ei ollut.
Kapinaan osallistuneet lähtivät tekemään vallankumousta ja kuolivat sitten vakaumuksensa puolesta. Valkoiset puolestaan lähtivät vapauttamaan Suomea bolsevikkien johtamasta Venäjästä, mutta joutuivat samalla kukistamaan Neuvosto-Venäjän tukemaa aseellista kapinaa. Totuuttahan ei voi muuksi muuttaa eikä sukututkijoiden/historiantutkijoiden pidä toimia aiempien sukupolvien syyttäjänä tai tuomarina. Pitää myös muistaa, että me nykyihmiset emme ole vastuussa esi-isiemme hyvistä tai pahoista teoista. Siksi kenenkään ei pidä pahastua menneiden aikojen ihmisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Itsekin kannatan avoimuutta vuoden 1918 osalta, koska turha salailu vain pahentaa ja pitkittää totuuden selville saamista. Kapinan 1918 trauma on vaikeuttanut ihan tarpeeksi suomalaisten elämää vuosikymmenten ajan. Syynä on ollut juuri vaikeista asioista vaikeneminen. Vuonna 2018 nämä arkistot tulevat viimeistään julkisiksi.
Olen ollut siinä käsityksessä, että kaikki vapaussotaan osallistuneet ovat kuolleet - ainakin julkisen tiedon mukaan. Yksi on siis kuitenkin elossa.
Nyt yli vuoden päästä voidaan päivittää tämäkin. Tänään 17.1. oli Hesarissa koristepuuseppä Aarne Arvosen nekrologi. Hän oli syntynyt 4.8.1897 Helsingissä ja kuoli 111-vuotiaana 1.1.2009 Järvenpäässä. Hän oli viimeinen kansalaissodan veteraani, viimeinen punakaartilainen ja viimeinen kolmella vuosisadalla elänyt suomalainen.
:) Jaska
Sami Lehtonen
17.01.09, 17:14
Nyt yli vuoden päästä voidaan päivittää tämäkin. Tänään 17.1. oli Hesarissa koristepuuseppä Aarne Arvosen nekrologi. Hän oli syntynyt 4.8.1897 Helsingissä ja kuoli 111-vuotiaana 1.1.2009 Järvenpäässä. Hän oli viimeinen kansalaissodan veteraani, viimeinen punakaartilainen ja viimeinen kolmella vuosisadalla elänyt suomalainen.
:) Jaska
Tuohon viimeiseen kohtaan täsmentäisin, että toistaiseksi viimeinen kolmella vuosisadalla elänyt suomalainen - joskin seuraava nähdään vasta reilun 90 vuoden päästä.
Merkillepantavaa on myös, että Aarne oli URSA:n perustajajäsen. Hän ehti olla jäsenenä 87 vuotta. Voisin veikata, että tuo on hyvin pitkälti jäsenenä olon suomenennätys, ehkä euroopan-, ellei koko maailmanennätys.
Sivumennen huomasitteko, että sähköiseen tietokantaan (digi.narc.fi? - tosin vain arkistolaitoksen tiloissa selattavaksi) on tullut myös punakaartilaisten kuulustelupöytäkirjoja keväältä 1918 - siis ajalta ennen toukokuuta ja valtiorikosoikeuksien ja –ylioikeuden muodostamista. Lisää:
http://www.narc.fi/Arkistolaitos/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote_160109.htm
Raimo Laakso
18.01.09, 15:37
Olen itse pistänyt nettiin isäukkoni tuomion, jonka kopion sain kansallisarkistosta. Hänen kuolemastaan kun tuli lokakuussa se 50 vuotta. Sieltä sain myös kuulustelupöytäkirjoja, tai siis lähinnä muiden ihmisten hänestä antamia lausuntoja. Yksi asia, joka jäi vaivaamaan on se, että papereissa ei näkynyt mainintaa vapauttamisesta, vaikka tiedän hänen vapautuneen ennen rangaistusajan päättymistä.
Raimo Laakso
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.