Kovanen
24.03.12, 14:16
Tervehdys!
”Niin näpeästi kuin Taivalkoskella joutui lisä- ja korkonimen kantajaksi, ei niitä keksitty keksimisen tarkoituksessa ja huiskien, mitä kullekin umpimähkään. Taivalkoskelaisille oli vain kasvanut jostain tuntemattomasta syystä ajatustapa, ettei papinkirjaan kirjoitettu nimi ollut tarpeeksi sattuva nostamaan pitäjän asukkaita selvästi toisistaan erottuviksi, tekemään kustakin Taivalkoskelaisesta tai sinne asumaan tulleesta muukalaisesta omaa persoonaa. Siksi korkonimet aivan kuin pusertuivat kuuluville niiden tekijöiden paineesta, jotka kunkin henkilön kohdalla tuntuivat ominaisimmilta.
Usemmiten kutsumanimeen riitti asianomaisen kotitalon nimi, joskus sellainen syntyi näkyvämmistä luonteenpiirteistä, usein taas lisänimen herätti henkilön tekemä teko tai tälle sattunut eriskummainen tapaus. Monesti korkonimi, jota poikkeuksetta käytettiin vain silloin, kun asianomainen oli kuulomatkan ulkopuolella, annettiin henkilön ulkonäössä selvimmin esille pistävän piirteen perusteella. Myös syntyperä voi lahjoittaa haukkumanimen.
Oli selvää, etteivät seutulaiset kutsuneet liioin Kallionimen pirtin muurariksi lupautunutta Metsäkylän Louhikonvaarassa asuvaa Antti Lohilahtea tämän omalla, kirkonkirjoihin merkityllä nimellä. Kun häntä puhuteltiin, sanottiin Korpi-Antiksi tai Lohi-Antiksi. Silloin kun mies ei ollut paikalla ja puhe kantautui häneen, puhuttiin Korpi-Ukosta ja vielä useammin Satusedästä. Ja jos kenestä niin Satusedästä puhuttiin! Hän oli paitsi muurarimestari myös monien muiden ammattien taitaja. Ehkä tunnetuin Antti Lohilahti oli sittenkin asioista, joista oli saanut lisänimen Satusetä.”
Lainaus Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta, Ihmisiä Iijoen törmällä, toimittanut Miisa Lind´en.
Mitä ajatuksia Taivalkoskelaisten nimeämistapa herättää? Miten yleistä tällainen nimien muuntelu ja muokkaus on ollut?
Terveisin Eila
”Niin näpeästi kuin Taivalkoskella joutui lisä- ja korkonimen kantajaksi, ei niitä keksitty keksimisen tarkoituksessa ja huiskien, mitä kullekin umpimähkään. Taivalkoskelaisille oli vain kasvanut jostain tuntemattomasta syystä ajatustapa, ettei papinkirjaan kirjoitettu nimi ollut tarpeeksi sattuva nostamaan pitäjän asukkaita selvästi toisistaan erottuviksi, tekemään kustakin Taivalkoskelaisesta tai sinne asumaan tulleesta muukalaisesta omaa persoonaa. Siksi korkonimet aivan kuin pusertuivat kuuluville niiden tekijöiden paineesta, jotka kunkin henkilön kohdalla tuntuivat ominaisimmilta.
Usemmiten kutsumanimeen riitti asianomaisen kotitalon nimi, joskus sellainen syntyi näkyvämmistä luonteenpiirteistä, usein taas lisänimen herätti henkilön tekemä teko tai tälle sattunut eriskummainen tapaus. Monesti korkonimi, jota poikkeuksetta käytettiin vain silloin, kun asianomainen oli kuulomatkan ulkopuolella, annettiin henkilön ulkonäössä selvimmin esille pistävän piirteen perusteella. Myös syntyperä voi lahjoittaa haukkumanimen.
Oli selvää, etteivät seutulaiset kutsuneet liioin Kallionimen pirtin muurariksi lupautunutta Metsäkylän Louhikonvaarassa asuvaa Antti Lohilahtea tämän omalla, kirkonkirjoihin merkityllä nimellä. Kun häntä puhuteltiin, sanottiin Korpi-Antiksi tai Lohi-Antiksi. Silloin kun mies ei ollut paikalla ja puhe kantautui häneen, puhuttiin Korpi-Ukosta ja vielä useammin Satusedästä. Ja jos kenestä niin Satusedästä puhuttiin! Hän oli paitsi muurarimestari myös monien muiden ammattien taitaja. Ehkä tunnetuin Antti Lohilahti oli sittenkin asioista, joista oli saanut lisänimen Satusetä.”
Lainaus Kalle Päätalon Iijoki-sarjasta, Ihmisiä Iijoen törmällä, toimittanut Miisa Lind´en.
Mitä ajatuksia Taivalkoskelaisten nimeämistapa herättää? Miten yleistä tällainen nimien muuntelu ja muokkaus on ollut?
Terveisin Eila