Talvihaudat

[Heikki Koskela]

En ole varma onko tällainen tai vastaava otsikko jo ollut esillä Forumilla. Nyt kuitenkin joudun asiaan paneutumaan. Minulle on herännyt ankara epäilys (ja tietämättömyyskin) talvihautojen käyttötavoista. Jos tällä Forumilla olisi asiaan perehtynyt tutkija, voisiko hän selventää asiaa.

Syyt talvihautojen käyttöön on selvä. Yksi syy aiemmin on ollut talven aika, jolloin maa routaantuu niin syvälle, että sen kaivaminen on hyvin hidasta ja raskasta työtä.

Mutta olen pohtinut syytä siihen miksi ennen on kirkon lattian alle haudattu monissa seurakunnissa vainajia. Onko mahdollisesti yhtenä syynä edellä mainittu vaikeus kaivaa hautaa talvella ja sen vuoksi haudattiin lattian alle.

Aikoinaan hautaaminen rajattiin holvattuihin hautakammioihin ja myöhemmin kiellettiin kirkon lattian alle hautaaminen kokonaan hygienisitä syistä. Ylivoimaiseti eniten lattian alle on haudattu Turun tuomiokirkossa, jonne hautaaminen selittyy myös muilla seikoilla kuin epäilemälläni talvihautaamisella.

[Juha]

Olen itse kuvitellut, että kirkon lattian alle haudattiin sen takia, että vainaja oli mahdollisimman pyhässä paikassa. Ei siis käytännön syistä.

Olisikin mukava kuulla, josku jollain on jotain faktoja suuntaan tai toiseen.



Juha

[Teikari]

Mietein joskus muinoin samaa asiaa ja silloin löysin jostain tälläisen linkin. Voi olla, että olette sen nähneetkin, mutta laitan silti http://suvut.genealogia.fi/pirila/pir_lehti9801b.htm

[Markku T. Mäkinen]

Hei,

Kirkon alle hautaaminen ei ole mitenkään pohjoismainen ilmiö. Välimeren maissa lattian alle haudattiin arvohenkilöitä jo varhaiskeskiajalla. Siellä se ei liittynyt maan jäätymiseen / hautaamisen helppouteen, mutta voin hyvin kuvitella, että täällä pohjan rajoilla sekin puoli on tullut mieleen ylimääräisenä "bonuksena".

t.Markku

[Heikki Koskela]

Minun arveluni liittyy seuraavaan lainaukseen (Arno Forsius): "Talvihautaaminen vaikeutui 1700-luvun lopulta lähtien kirkkoon hautaamista rajoittavien määräysten seurauksena. Silloin kiinnitettiin lisääntyvästi huomiota haudatuista vainajista kohoaviin hajuihin, joiden arveltiin levittävän tarttuvia tauteja. Asia oli ollut aikaisemminkin ajankohtainen vakavien kulkutautien aikoina ja esim. jo vuosien 1710–1711 ruttoepidemian seurauksena alettiin antaa hautaamista koskevia ohjeita".

Tapa haudata kirkon lattian alle on ilman muuta sosiaalisen aseman korostamista silloisessa yhteiskunnassa. Yksittäisten henkilöiden tai sukujen arvoaseman korostaminen tapahtuu nykyisin hautaamisessa siten, että hautapaikka pyritään (jos se on mahdollista) saamaan joko lähelle kirkkorakennusta tai muutoin "hyvälle" paikalle hautausmaalla.

Muun muassa Alajärvellä on olemassa eräs alue, jossa arvellaan olleen talvihautoja. Sieltä löytyykin muutama kuoppa loivassa mäen rinteessä. Tarina (Välskärin kertomukset) kertoo niiden olleen talvihautoja? Kun se kerran on mainittu kirjallisuudessa tavihautapaikaksi niin se on sitä edelleen. Itse kuitenkin epäilen asiaa. Tällaisten kuoppien pitäminen talvihautoina pitäisi jotenkin varmistaa. Mutta se lienee mahdotonta?

[Heikki Koskela]

Sattui sopivasti tulemaan esille tämä ketjun pätkä. Mielessäni on ollut ajatus siitä kuinka paljon oikeastaan tiedetään varhaisesta hautauskulttuurista kristinuskon vakiinnuttua maahamme. Oikeammin sanoen siitä tiedetään kyllä ja sen kehittyminen nykypäviin saakka.

Mutta hauatuskulttuuriin jää kyllä jakso tai jaksoja jopa 1800-luvulle saakka, joina jaksoina maata on asutettu laajasti ja kaukana keskuksista, joissa ovat olleet seurakuntien ylläpitämät hautausmaat. Tämä on merkinnyt kuolemantapausten sattuessa ongelmia suorittaa hautaaminen kristillisin menoin siunattuun maahan. Monet talvihaudat tosin selittyvät tällä tavalla. On siis haudattu tilapäisiin hautoihin ja sopivan ajan koittaessa vainaja on siirretty julkisiin hautausmaihin.

Kuitenkin epäilen, etteivät kaikki vainajat ole saaneet viimeistä leposijaansa siunatussa maassa vaan ovat haudatut kaukana erämaassa sopivaan paikkaan. Näistä haudoista tuskin on pidetty julkista keskustelua tuohon aikaan, koska tapa oli kristillisen tavan ja lain vastainen. Tätä asiaa tuskin voidaan koskaan varmaksi todistaa.

[Erkki]

. . . . . .
Muun muassa Alajärvellä on olemassa eräs alue, jossa arvellaan olleen talvihautoja. Sieltä löytyykin muutama kuoppa loivassa mäen rinteessä. Tarina (Välskärin kertomukset) kertoo niiden olleen talvihautoja? Kun se kerran on mainittu kirjallisuudessa tavihautapaikaksi niin se on sitä edelleen. Itse kuitenkin epäilen asiaa. Tällaisten kuoppien pitäminen talvihautoina pitäisi jotenkin varmistaa. Mutta se lienee mahdotonta?

Muistelen kotipitäjästäni - myös Pohjamaalla - että uusi kappalainen oli kiinnitänyt (juoppouden takia lopputilin saaneiden edeltäjiensä aikoina) ränsistymään päässeisiin talvihautoihin. Hän määräsi ne tyhjennettäviksi ja enimmäkseen jo luurangoiksi muuttuneet vainajat asiallisesti haudattaviksi.

Talvihauta on ollut matala maahan tehty kaivanne, jonka ympärille oli rakennettu muutaman hirsikerroksen verran seiniä ja katto päälle. (Tämähän tukee löytämiesi painanteiden syntyä.)

Jos vainaja yleensä saatiin talvella raahatuksi tällaiseen "talvihautaan", niin on helppo yhtyä käsitykseen, että kesän tultua sinne ei haluttu palata hautaamaan uudestaan.