Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Nuori äiti
Tutkissani huomasin,että eräs esi-äitini on ollut mahdollisesti ainoastaan 15-vuotias saadessaan lapsen. Pariskunta Anders Thomasson ja Walborg Thomasdr http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/HisKi-digiarkisto.php?bid=988&pnum=96
Olenkohan katsonut ihan oikein? Oliko tällänen kovin yleistä? Oliko siitä jotain "raskaampia seuraamuksia"?
Peruutan kysymyksen lasku virheeseen vedoten ;D
Matti Lund
20.03.12, 15:19
Tutkissani huomasin,että eräs esi-äitini on ollut mahdollisesti ainoastaan 15-vuotias saadessaan lapsen. Pariskunta Anders Thomasson ja Walborg Thomasdr http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/HisKi-digiarkisto.php?bid=988&pnum=96
Olenkohan katsonut ihan oikein? Oliko tällänen kovin yleistä? Oliko siitä jotain "raskaampia seuraamuksia"?
Ei ollut seuraamuksia, jos lapsi oli aviollinen.
Taas se, että lapsi pääsi olemaan aviollinen äidin ollessa vasta 15 -vuotias ja äiti oli siis päästetty avioliittoon jo 14 - tai 15 -vuotiaana, on kyllä työtapaturma seurakunnan pastorin osalta.
Itselläni on esivanhemmissa yksi tällainen tapaus, että juuri näin on käynyt, äidin ja lapsen syntymätiedot löytyvät kuten myös äidin vihkimistietokin. Asia on siis täysin yksiselitteisen selvä. Paljon oli ehtinyt tapahtua yhdelle tytölle 15 -vuotiaana.
Tyttösen vihkinyttä pappia seurasi erittäin ankara pappi, jonka vihkimisestä kieltäytymisiä käsiteltiin käräjillä tiheään ja lähetettiin konsistoriin ratkaistaviksi. Varmaan tämä pastori on havainnut kirkonkirjoja selatessaan, epääviä todistuksia laatiessaan, edeltäjänsä leväperäisyyden (omasta ja virkavelvollisuuden näkökulmastaan) ja harmitellut sitä, koska piti itse tiukkaa linjaa.
Mutta niin oli vain päässyt tapahtumaan ja nähtävästi esiäitini on ollut ikäisekseen hyvin kehittynyt.
Lähes samoihin aikoihin tämän tyttösen kanssa minulla on myös yksi esi-isä tai paremminkin poika, joka pääsi vihille 15 -vuotiaana ja sai esikoisen, talonsa seuraavan isännän 16 -vuotiaana. Tämä tapahtui heti isonvihan jälkeen vähän ennen Uudenkaupungin rauhaa ja monen esi-isä joutui laskuni mukaan talon isännäksi 14 -vuotiaana, kun talon koko muu miesväki oli kuollut. Hänen oli siksi pakko päästä pikaisesti naimisiin ja se onnistui noissa poikkeusoloissa.
terv Matti Lund
Ps. Eihän laskuvirheesi vie mitenkään perustetta kysymykseltäsi. Kannattaa seurata ja tutkia maailmaa avoimin silmin, vaikka aivan kaikenlaiset erikoiset tapaukset eivät olisikaan pelkästään omakohtaisia.
Kiitos hyvästä vastauksesta. En silti ollut ainut joka oli laskenut väärin. Huomasin myös viestini jälkeen Hiskissä saman virheen ;) Aihe on silti mielenkiintoinen eli ihan hyvä kun tulin erehtyneeksi.
Mitenkä tässä sinun tapauksessasi se nuori isäntä löysi vaimon? Oliko vaimo saman ikäinen vai vanhempi? On se ollut varmasti kova paikka kun jo noin nuorena on kantanut suurta vastuuta, mutta ajat olivat toiset.
Matti Lund
20.03.12, 18:21
Kiitos hyvästä vastauksesta. En silti ollut ainut joka oli laskenut väärin. Huomasin myös viestini jälkeen Hiskissä saman virheen ;) Aihe on silti mielenkiintoinen eli ihan hyvä kun tulin erehtyneeksi.
Mitenkä tässä sinun tapauksessasi se nuori isäntä löysi vaimon? Oliko vaimo saman ikäinen vai vanhempi? On se ollut varmasti kova paikka kun jo noin nuorena on kantanut suurta vastuuta, mutta ajat olivat toiset.
Molemmissa tapauksissa puoliso oli juuri tullut täysi-ikäiseksi.
Ruotsin suurvaltakaudella miehiä meni paljon sodassa, joten tilanne ei ollut sellainen, etteikö miehille olisi ollut tarjolla naisia, vaan se, että kuningas riisti kosiomiehet morsioilta tykinruuaksi.
Tämä pitäjä oli sitä paitsi vuoden 1714 jälkeen täynnä nuoria leskiä ja myös 40-50 -vuotiaita leskiemäntiä, joiden piti löytää pikaisesti uusi riuska mies. Kumma kyllä niitä löydettiin, mutta ne piti hakea tavallista pitemmän matkan päästä, enimmäkseen kyllä naapuripitäjistä, mutta muutama myös naapurimaakunnasta asti.
terv Matti Lund
Omassa tutkimuksessani itseasiassa kiinnitin hiljattain huomiota seikkaan, että noin ylipäätään naiset olivat kuitenkin aikuisia, siis siinä parikymppisiä, kun ensimmäiset lapset syntyivät, ja yllättävän vanhoinakin, yli nelikyppisinäkin vielä lapsia saatiin. Mahtoiko "teiniäitejä" olla prosentuaalisesti paljon enempää kuin tänäpäivänäkään, vai hoidettiinko asia jotenkin raa'asti päiväjärjestyksestä, silloin kun ei ollut nykyajan "mukavuuksia".
Toinen silmiinpistävä seikka, on, että näyttää siltä, että yllättävän usein aviomies on jonkun vuoden nuorempi, vaikka sitä stereotypisesti ajattelee päinvastoin. Johtuneeko tuo sitten siitä, että sotien takia miehistä oli pulaa.
ristojohannes
21.03.12, 10:58
15- vuotiaat vaimot eivät ole olleet mitenkään poikkeuksellisia.
Näihin aikaisin solmittuihin avioliittoihin päädyttiin monesta järkisyystä, rakkaudesta ei ollut kysymys, se tuli sitten myöhemmin, jos oli tullakseen
Eräs esimerkki Tarvasjoen Mäentaan Pelttarin talosta.
Isäntä kuoli 1829, emäntä jatkoi talon pitoa, talon vanhaisännän kanssa viisi vuotta.
Kun vanhaisäntä kuoli, tuli ongelma, mistä saada isäntä taloon.
Useimmiten emäntä avioitui, usein itseään nuoremman rengin tai torpparin pojan kanssa.
Pelttarilla päädyttiin ratkaisuun, että naitettiin juuri 15-vuotta täyttänyt Ulriikka-tytär, haettiin taloon isännäksi Ulriikkaa 15 vuotta vanhempi, Liedon Pinomäen Isotalon poika.
Näin turvattiin talon jatkuvuus isännän käsissä ja lapsiakin kertyi uudelle isäntäparille lähes kymmenen.
Matti Lund
21.03.12, 11:50
Omassa tutkimuksessani itseasiassa kiinnitin hiljattain huomiota seikkaan, että noin ylipäätään naiset olivat kuitenkin aikuisia, siis siinä parikymppisiä, kun ensimmäiset lapset syntyivät, ja yllättävän vanhoinakin, yli nelikyppisinäkin vielä lapsia saatiin. Mahtoiko "teiniäitejä" olla prosentuaalisesti paljon enempää kuin tänäpäivänäkään, vai hoidettiinko asia jotenkin raa'asti päiväjärjestyksestä, silloin kun ei ollut nykyajan "mukavuuksia".
Toinen silmiinpistävä seikka, on, että näyttää siltä, että yllättävän usein aviomies on jonkun vuoden nuorempi, vaikka sitä stereotypisesti ajattelee päinvastoin. Johtuneeko tuo sitten siitä, että sotien takia miehistä oli pulaa.
Hei, huomaan, että tätä aihetta ajatellaan näissä mielipiteissä anakronistisesti eli ainoastaan tämän päivän olosuhteitten näkökulmasta, joissa kaikkien toimenpiteitten itse kunkin kohdalla on ikään kuin lupa onnistua, jos niin toimenpidettä ajava yksilö tarpeeksi haluaa.
Siis laki oli ankara ja moraali oli ankaraa kristillisen puhdasoppisuuden aikana, eli ennen 1800 -lukua.
Vanhat lait varsinkin olivat ankaria kiellossa vihkiä ei-täysi-ikäisiä, joten jos papit noudattivat uskollisesti/säntillisesti lakia, he eivät vihkineet alaikäisiä. Myös uusi vuoden 1734 laki oli käytännön elämän kannalta liian tiukka!
Mutta tilanne oli monissa yksittäistapauksissa kestämätön, koska perintötalo kaipasi usein kipeästi uutta isäntäväkeä vanhan kuoltua alta pois ja jos pääperillinen talon poika/tytär oli vasta 18-19 -vuotias kuten hänen tuleva puolisonsakin.
Tämän tajusi kuningaskin ja siksi kuningas sääti esimerkiksi vuonna 1748 aikaisempaa käytännöllisemmän ja kirstillisessä katsannossa vapaamielisemmän asetuksen perusteista, joiden täyttyessä ei-täysi-ikäinen mies saatiin vihkiä avioliittoon. Perintötalon tarpeet olivat näissä perusteluissa keskeiset.
Siis alaikäiset lähes täysi-ikäiset ja pastori saivat vain lain poikkeussäädösten turvin yhtäältä luvan avioliittoon ja toisaalta vihkimiseen, ja rajatapauksissa lupa piti alistaa erikseen kuninkaan määräysvaltaan.
Eihän enää nykyään kenenkään 18 -vuotiaan tarvitse kysyä lupaa kuin omalta itseltään, jos ei ole erityisen holhouksen alainen, mutta esimerkiksi, kun serkkuni halusi avioitua vuonna 1950 iältään 15 -vuotiaana, hänen piti anoa siihen lupa presidentti Juho Kusti Paasikiveltä.
Tätä nykyaikaa ei pidä kuitenkaan käyttää ahtaana mittapuuna arvioitaessa menneisyyden avioliittomarkkinoita.
terv Matti Lund
Omassa tutkimuksessani itseasiassa kiinnitin hiljattain huomiota seikkaan, että noin ylipäätään naiset olivat kuitenkin aikuisia, siis siinä parikymppisiä, kun ensimmäiset lapset syntyivät, ja yllättävän vanhoinakin, yli nelikyppisinäkin vielä lapsia saatiin. Mahtoiko "teiniäitejä" olla prosentuaalisesti paljon enempää kuin tänäpäivänäkään, vai hoidettiinko asia jotenkin raa'asti päiväjärjestyksestä, silloin kun ei ollut nykyajan "mukavuuksia".
Ohessa minun tietokantani antama naisten ikäjakauma kun ensimmäinen lapsi syntyi. Kuitenkin joissakin tapauksissa puuttuu se ensimmäinen lapsi, joten se vääristää jakaumaa. Myöskään ei ole poissuljettu että jonkun nuoren äidin ikä on virheellinen. Kuitenkin tämä varmaan antaa jonkinlaisen käsityksen ikäjakaumasta.
Henrik
< Ohessa minun tietokantani antama naisten ikäjakauma kun ensimmäinen lapsi syntyi. Kuitenkin joissakin tapauksissa puuttuu se ensimmäinen lapsi, joten se vääristää jakaumaa. Myöskään ei ole poissuljettu että jonkun nuoren äidin ikä on virheellinen. Kuitenkin tämä varmaan antaa jonkinlaisen käsityksen ikäjakaumasta. >
Tässä taas saman tien kaikki yhteensopimattomuudet, mutta osassa virhe varmaan on iän määrityksessä. Nuorten äitien syynä lienee edellinen avioliitto, äidin syntymäikä tai lapsen syntymäikä virheellinen. Isähän voi olla vaikka kuinka vanha. Yksi noista vanhoista (Johanna Nousiainen) on kadonnut ja julistettu myöhemmin kuolleeksi.
Tutkimisiin
Minun esi-isäni tuli tilan isännäksi 12-vuotiaana, kun hänen isänsä lähti sotaan. Hän avioitui ollessaan 21-vuotias vuonna 1718.
MUTTA kirkonkirjoissa löytyy maininta 12 vuotta aikaisemmin:
Vihittyjen luettelosta v. 1706 löytyy tuo samainen esi-isäni joka olisi silloin jo avioitunut (ensimmäisen kerran) ollessaan 9-vuotias :eek:
Ja saanut esikoisensa ollessaan 10-vuotias :confused:
Tämä tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä. En usko siihenkään, että perheessä olisi ollut kaksi samannimistä ELOSSA olevaa poikaa. Eikä myöskään naapuritalossa (joka oli erotettu n. 200 vuotta aiemmin) ollut samannimisii isäntii. Pitäjästä ei myöskään löydy toista samannimistä tilaa (Kukko / YliKukkko). Eikä samassa kylässä ollut muita samannimisiä isäntiäkään että olisi voinut sukunimet mennä sekasin.
Eli osaisiko joku kertoa loogisen selityksen tälle?
En nimittäin ole ainoa, joka tämän saman kysymyksen kanssa painii.
Tompsoni,
Mistä syntymävuosi 1697 (?) on otettu? Olettaisin, että virhe löytyy siitä, mikäli kyseessä on yksi ja sama henkilö.
Jos syntymäaika ei ole otetty kastettyjen kirjasta, niin se ei ole kovinkaan luotettavaa tietoa.
En usko, että 12 vuotias on voinut olla talon isäntä, omistaja kyllä, mutta isäntänä on silloin melko varmasti ollut joku holhooja (yleensä lähisukulainen).
Minun esi-isäni tuli tilan isännäksi 12-vuotiaana, kun hänen isänsä lähti sotaan. Hän avioitui ollessaan 21-vuotias vuonna 1718.
MUTTA kirkonkirjoissa löytyy maininta 12 vuotta aikaisemmin:
Vihittyjen luettelosta v. 1706 löytyy tuo samainen esi-isäni joka olisi silloin jo avioitunut (ensimmäisen kerran) ollessaan 9-vuotias :eek:
Ja saanut esikoisensa ollessaan 10-vuotias :confused:
Tämä tuntuu minusta mahdottomalta yhtälöltä. En usko siihenkään, että perheessä olisi ollut kaksi samannimistä ELOSSA olevaa poikaa. Eikä myöskään naapuritalossa (joka oli erotettu n. 200 vuotta aiemmin) ollut samannimisii isäntii. Pitäjästä ei myöskään löydy toista samannimistä tilaa (Kukko / YliKukkko). Eikä samassa kylässä ollut muita samannimisiä isäntiäkään että olisi voinut sukunimet mennä sekasin.
Eli osaisiko joku kertoa loogisen selityksen tälle?
En nimittäin ole ainoa, joka tämän saman kysymyksen kanssa painii.
Huomasin, että olet Ikaalisista. Yksi esi-äitini oli Watulasta Maria Mattsdr Alakukko s. 2.1.1702. Onko tuttu? Tiedätkö oliko näillä Yli- ja Alikukoilla joku sukulaisuussuhde? En ole siihen sukuun vielä pahemmin perehtynyt :)
Eli tuo syntymä aika on otettu kuolinvuodesta ja siinä ilmoitetusta iästä. Voi siis olla, että syntymä aika olisi väärä. Todennäköisesti voi olla että hänellä on ollut holhooja, mutta isännäksi hänet on kuitenki ilmoitettu.
Mutta nyt vasta huomasinki että olihan perhees toinenkin Antti sittenkin ja eri avioliitosta. Eli eikös silloin voi olla kaksi samannimistä poikaa, jos äiti on eri?? Täytyypi ottaa yhteyttä yhteen ystävään joka on myös miettinyt samaa kysymysta :)
Sitten kysymykseen Ala- Yli-Kukon yhteyteen. Tilathan varmaan on erotettu siinä 1500-luvun alussa? että tällaista lähi sukua ei taida löytyä sieltä 1540 alkaen. Mutta mutkan kautta sukulaisuuksia löytyy, esim Ylikukon pojasta tuli Kuutin isäntä ja hänen tyttärensä meni Alakukon pojan kanssa naimisiin, (heidän jälkeläisiään en ole sittemmin tutkinu).
P. Pihlman
23.03.12, 08:31
Omassa tutkimuksessani itseasiassa kiinnitin hiljattain huomiota seikkaan, että noin ylipäätään naiset olivat kuitenkin aikuisia, siis siinä parikymppisiä, kun ensimmäiset lapset syntyivät, ja yllättävän vanhoinakin, yli nelikyppisinäkin vielä lapsia saatiin. Mahtoiko "teiniäitejä" olla prosentuaalisesti paljon enempää kuin tänäpäivänäkään, vai hoidettiinko asia jotenkin raa'asti päiväjärjestyksestä, silloin kun ei ollut nykyajan "mukavuuksia".
Toinen silmiinpistävä seikka, on, että näyttää siltä, että yllättävän usein aviomies on jonkun vuoden nuorempi, vaikka sitä stereotypisesti ajattelee päinvastoin. Johtuneeko tuo sitten siitä, että sotien takia miehistä oli pulaa.
Avioliitot eivät liene oleet rakkaus suhteita pääosin. Naisten elanto
perustui avioon pääsyyn ja miehet tarvitsivat talouden pitäjän ja
synnyttäjän.
Hartolassa lekseksi jäänyt luutnantti saattoi Sysmässä raskaaksi itseään
kolmekymmentä vuotta nuoremman naisen. Poikkeavaa on, että lasta
ei merkitty äpäräksi, vaikka pari vihittiin vasta lapsen syntymän jälkeen.
Poikkeavaa on myös se, että äiti ja lapsi muuttivat äidin isän kanssa
Hollolaan, jossa äiti eli toisen miehen kassa, jolle synnytti lapsia, ja
pari vihittiin vasta toistakymmentä vuotta myhemmin, kun luutnantti
kuoli Hartolassa leskeski merkittynä (ensimmäisestä avioliitosta).
Sysmässä syntynyt poika avioitui esi-isäni sisaren kanssa.
P. Pihlman
5000 henkilöön mahtuu monta 15 vuotiasta. Tavallisin syy oli että talossa ei ollut poikaa jatkamaan isännän jälkeen jolle alkoi kertymään ikää, eikä silloisilla edellytyksillä voinut olla varma ettei kuolema äkisti korjaa.
Silloin naitettiin tytär kun 15 vuotta oli tullut täyteen. Saatiin taloon mies joka oppi talonhoidin. Jos tytär oli nuorempi oli kuitenkin pakko jostakin saada jatkaja.
Sellainen tapaus kun tytär oli 13 v tuli tuleva mies jo siinä vaiheessa taloon. Talo oli pidettävä pystyssä olivat asukkaat mitä mieltä halusivat. (Carin Mattsdotter, Oriniemen Klemola s. 11.04.1742. Vihitty 15.06.1757, tuleva mies tuli taloon jo 1755, ensimmäinen lapsi syntyi samana vuonna ja oli tehty jo ennen vihkimistä) Olivat siis eläneet jo ennen vihkimisiä samassa vuoteessa. Kun mies tuli rusthollista ei hän sinne rengiksi mennyt. Koska kaikkien talossa olevien tulevaisuus riippui talosta, oli vain mukauduttava realiteetteihin.
Jos taas emäntä kuoli, oli otettava uusi emäntä tai talo annettava pojalle, jolla ehkä oli jo vaimo tai kiireesti hankki.. Emäntä saattoi vielä jotenkin pitää taloa, mutta karjanhoitoon tarvittiin nainen koske ei isäntä voinut hypätä töiltään navetassa tai laitumella.
Jos ikä on peräisin rippikirjasta, niin joskus pitää paikkansa, useinmiten ei ennen 1800 lukua.
Tuo palapeli mistä vaimo tuli taloonon oma tutkimuksen alueensä. Jos näkee sen vaivan että selvittää syyt mistä syystä tullut taloon alkaa ymmärtämään sitäkin aikaa paremmin. Yleensä jos tietää mitä etsii löytyvät vastauksetkin. Omasta mielestäni eräs mielenkiintoisimpia tutkimuskohteita.
Edellisessä vastauksessa epäjohdonmukaisuus. Carinin ensimmäinen lapsi syntyi siis vihkimisen jälkeen, mutta turhan äkkiä.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.