Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Junkkara nimen alkuperä
Tietysti Junkkaraa ja Junkkaria on pidettävä eri lisäniminä, vaikka sama kantasana on lähtökohtana. ...
Onko Junkkara -muotoa muuten edes muualla kuin Kemijoenlaaksossa? Omissa esipolvissani ei ole Junkkaraa, ... Tietääkseni Junkkara on esiintynyt vain Kemijokilaaksossa ja sielläkin vain Korkalossa. Minä tosin en ole tutkinut 1600-luvun asiakirjoja vaan olen luottanut aiempiin tutkimuksiin. Siksi olen vähän tietämätön kirjoitustavoista.
Mielenkiintoinen yhteensattuma tai vallan merkitsevä seikka on se, että Junkkaran tilan nimellä oli 1700-luvulla usein vaihtoehtoinen nimi Oja. Sille on selvä aihekin koska Pöykkölän ja Junkkaran välistä menee Pöyliönjärven laskuoja. Epäilenkin siksi, että Junkkaran alkuperä on junkar-a. A on å:ta edeltävä kirjoitustapa joen tai ojan nimitykselle, esim Åbo-sana kirjoitettiin aiemmin Abo. Olisiko birkarl-ajalla tai sitä ennen norjalaisten verovoutien (jonker, junkare) taholta ulkomainen vaikutus voinut leimata paikan "Voudinojaksi" eli Junkar-a:ksi? Olettaen näin, suomalainen mukauttaminen on tietysti tehnyt sanasta Junkkaran.
Tietääkseni Junkkara on esiintynyt vain Kemijokilaaksossa ja sielläkin vain Korkalossa. Minä tosin en ole tutkinut 1600-luvun asiakirjoja vaan olen luottanut aiempiin tutkimuksiin. Siksi olen vähän tietämätön kirjoitustavoista.
Mielenkiintoinen yhteensattuma tai vallan merkitsevä seikka on se, että Junkkaran tilan nimellä oli 1700-luvulla usein vaihtoehtoinen nimi Oja. Sille on selvä aihekin koska Pöykkölän ja Junkkaran välistä menee Pöyliönjärven laskuoja. Epäilenkin siksi, että Junkkaran alkuperä on junkar-a. A on å:ta edeltävä kirjoitustapa joen tai ojan nimitykselle, esim Åbo-sana kirjoitettiin aiemmin Abo. Olisiko birkarl-ajalla tai sitä ennen norjalaisten verovoutien (jonker, junkare) taholta ulkomainen vaikutus voinut leimata paikan "Voudinojaksi" eli Junkar-a:ksi? Olettaen näin, suomalainen mukauttaminen on tietysti tehnyt sanasta Junkkaran.
Olisiko Junkkara-nimen kantajien alkuperä norjalainen?
Minun sukutiedostossani Junkkaroita on ollut Rovaniemellä viimeistään 1500-luvulla. Vanhin tunnettu esi-isä Anders (Antti) Junckara.
Johan Juhonpoika Junckara , joka eli 1600-luvulla, käytti myös Oja-sukunimeä.
Norjalaisten verovoutien aikahan Rovaniemen korkeuksilla on voinut olla ennen kuin se joutui pysyvästi Ruotsin haltuun eli 1200-luvulla. Olisiko Junckaroiden esi-isä asettunut jo 1200-luvulla Rovaniemelle?
Mika J
Voisikohan Junkkaran yhdistää Suurjunkkariin, joka jonkin nettilähteen mukaan tarkoittaa seitaa, prof. B. Collinderin mukaan lappalaisten jumalaa?
Jos Junkkaran loppu-a tulee, kuten Timo K. ehdottaa, muinaisruotsin tai -norjan sanasta a 'joki'. niin on tosiaankin helppo ymmärtää Junkkaran myöhempi rinnakkaisnimi Oja. Ehkä alkuosa on puhdasoppisuuden aikana todella kytketty pakanajumalaan, minka takia sitä on ollut viisasta välttää. Rangaistukset epäjumalanpalvonnasta saattoivat 1600-luvulla olla varsin hengelle käypiä.
Luin tunnettujen birkarlien nimiä, eikä niillä tuntunut olevan yhteyttä ensimmäiseen tunnettuun Junkkaraan, joka oli Anders Ingewaldsson, isäntä vuosina 1554 - 1581. Vuonna 1554 verot maksettiin Ruotsiin, jonka veroluettelosta tieto löytyy.
Etunimi Ingewald on pohjoista alkuperää ("nordisk"). Todistaako se sitten riittävästi norjalaisesta alkuperästä - sopii epäillä. En tunne sellaisia henkilöitä, joille voisi ehdottaa DNA-testiä asian selvittämiseksi.
Lappalaiset ovat käyttäneet etunimiä, jotka vahvasti näyttävät saaneen vaikutteita junkar-sanasta. Tämän enempää en ole nimien yhteydestä löytänyt.
Olen tietenkin lukenut Stuorre Junker tms jumalannimistä ja tutkinut vanhojen rumpujen kuvia, joissa tämä olento esiintyy. Mielestäni sanan "junker" alkuperä johtanut kahteen eri seuraukseen toisistaan riippumatta. Ei välttämättä niin, että lappalaisten palvonnan kohde olisi luonut paikannimen. Tosin olen kuullut tarinasta, että Junkkaroilla oli oma epäjumala läheisellä vaaralla, mutta mitään nimeä en ole kuullut siitä käytetyn; jospa se oli vain arkisesti seita. Kemin Lapissa seita oli yleinen pakanoiden jumalan nimi, kun taas nykyisen Ruotsin puolella oli enemmän junker-sukuista nimikäytäntöä.
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/sanat/saa_ni.pdf
Heikki Särkkä
19.03.12, 11:11
Muinaisruotsin pitkää a:ta vastaa suomessa paikannimissä o, vrt.
nykyruotsin ja -suomen Sjundeå Siuntio.
Muinaisruotsin pitkää a:ta vastaa suomessa paikannimissä o, vrt. nykyruotsin ja -suomen Sjundeå Siuntio. Niin varmaan, mutta eri aikoina ja paikoissa siirtymät ovat voineet olla erilaisia.
En ole asiantuntija. Seurailen kylläkin kiinnostuneena mm kielitieteen kirjoituksia. Vastikään luin suomen kehitystä kantasuomesta ja siinä kävi ilmi, että tietynlaiset ääntiöiden muutokset ovat voineet tapahtua vain tietyssä aikaikkunassa, jonka jälkeen ne ovat tavallaan luutuneita. Saamen kielen varjossa, sen vaikutuksesta tai itse saamen kielessä olisi toisenkinlainen siirtymä (kuin aa > o) ollut mielestäni mahdollinen. Emmehän tiedä, milloin tuo Junkkara on muodostunut. Jospa se on paikannimenä hyvinkin vanha?
Vahtola muistaakseni oletti, että Junkkara tulisi isännän Jöns/Juho/Juntin etunimestä. Pidän sitä vähän heikkona lähtökohtana.
Eikös norjalaisia liikkunut Suomen Lappia verottamassa jo 800-luvulla?
Muinaisruotsin pitkää a:ta vastaa suomessa paikannimissä o, vrt.
nykyruotsin ja -suomen Sjundeå Siuntio.
Asia on hieman kimurantimpi. Suomessa esiintyy sananloppuista vaihtelua io/iö ~ ia/iä. Paikannimissa esim. Kihniö ~Kihniä. Pinsiö ~ Pinsiä. Ja kun suuri osa hämäläisistä lähtee kotiin, he sanovat menevänsä kotio. Kun taas ainakin osa karjalaisista menee kotia. Ja kuten keskustelussa jo todettiinkin Junckaran loppu-a voi olla ajalta ennen pitkän a: muuttumista pitkäksi o:ksi.
Junka (Junka, Junkku, Juncka, Junga, Jungi,
Junge, Jun'ge, Junck, Junckj, Junke, Juncke)
Olisikohan saamenkielen Junka-nimen alkuperä kuitenkin norjalainen voutia tarkoittava sana Juncker?
Lapin voudit ovat olleet varmasti saamelaisten mielestä herroja ja herra isoherra ollut iso junkkeri eli Stuorre Junker. Sana on mielestäni lainasana norjan Store Juncker -sanasta.
Ei ihme, että vouti on päässyt saamelaisten noitarumpuihin ja palvontapaikkoihin.
Mika J
Haalogalantihan (Hålogaland) http://en.wikipedia.org/wiki/H%C3%A5logaland oli Viikinkiajalla suht itsenäinen norjalainen kuningaskunta Namdalenista Nord-Tröndelagista Lyngeninvuonoon Tromssan lähelle. Hålogaland on nykyäänkin käytössä Norjassa samasta maantieteellisestä alueesta.
Haalogalantilaiset tekivät sota- ja ryöstöretkiä Kainulaisten maahan (Perämeren rannikkoalue) ja kainulaiset vastavuoroisesti heidän maahansa.
Norjalaisia kai liikkui verotus- ja metsästysretkillä syvällä Suomen Lapissa vielä 1200-luvulla.
1300-luvulla Suomen Lappi siirtyi pirkkalaisten ja Ruotsin kuninkaan haltuun. Samoihin aikoihin Tanska-Norja ja Venäjä tekivät rauhan- ja rajasopimuksen ja raja sovittiin siihen, missä se menee nykyäänkin.
Suomen Lappi jäi tosin vielä epämääräiseksi alueeksi, jonka pohjoisimpia kyliä verottivat tanskalaiset, läntisiä, keskisiä ja eteläisiä kyliä ruotsalaiset ja itäisimpiä venäläiset ja ruotsalaiset. Inaria verottivat kaikki nämä kolme valtakuntaa.
Mika J
Mika68 otaksui, että Lapin voudit ovat olleet varmaan saamelaisten herroja. No tavallaan!
Ainakin Keminlapin lapinvoudeista Olli Anundinpojalla on Keminlapin saamelaisilla on ollut hieman toisenlainen käsitys. Olli Anundinpoikaa on luultavasti kutsuttu ennemmin Suoperkeleeksi kuin herraksi. Keminlapin saamelaiset tekivät valituksia kuninkaalle Olli Anundinpojan omavaltaisesta ja häikäilemättömästä käytöksestä Iin pitäjänkäräjille. Iin käräjillä asiaa on sen verran käsitelty, että lappalaisten käskettiin valittaa asiasta Tornion käräjille, koska asia kuuluu käsitellä siellä.
Tämä samainen Olli Anundinpoika istui useamman kerran- vuodesta toiseen -syytettynä lappalaisten jalkavaimojen pidosta ja lasten tekemisestä niille. Vouti selvisi tuomioista sakoilla ja taisipa välttää kuolemantuomionkin maksamalla kruunulle tuntuvan sakkosumman.
Vielä häikäilemättömämpi oli Niilo Oravainen toimiessaan Lapin voutina. Hänelläkin oli lukuisia jalkavaimoja. Yhden lappalaisnaisen hän surmasi hirttämällä Tornion lapin Suonttavaarassa, koska tämä lappalaisnainen oli surmannut synnyttämänsä lapsen, jonka oli laittanut alulle Niilo Oravainen.
Lukuisia kertoja Niilo Oravainen oli syytettyjen penkillä syytettynä mm.väärien mittojen käytöstä kaupanteossa, jalkavaimojen pidosta ja syytettiinpä häntä kerran lappalaisnaisen taholta siitä, että vei mukanaan hänen ainokaisen tyttärensä.
Varhaiskeskiajalla ja keskiajalla vaikuttaneista voudeista Keminlapin lappalaisten kunnioitusta ei varmaankaan ole nauttinut yksikään birkarl, pelon ja kauhun sekaista kunnioitusta kylläkin. Suoperkele on osuvampi nimi.
Mika68 otaksui, että Lapin voudit ovat olleet varmaan saamelaisten herroja. No tavallaan!
Ainakin Keminlapin lapinvoudeista Olli Anundinpojalla on Keminlapin saamelaisilla on ollut hieman toisenlainen käsitys. Olli Anundinpoikaa on luultavasti kutsuttu ennemmin Suoperkeleeksi kuin herraksi. Keminlapin saamelaiset tekivät valituksia kuninkaalle Olli Anundinpojan omavaltaisesta ja häikäilemättömästä käytöksestä Iin pitäjänkäräjille. Iin käräjillä asiaa on sen verran käsitelty, että lappalaisten käskettiin valittaa asiasta Tornion käräjille, koska asia kuuluu käsitellä siellä.
Tämä samainen Olli Anundinpoika istui useamman kerran- vuodesta toiseen -syytettynä lappalaisten jalkavaimojen pidosta ja lasten tekemisestä niille. Vouti selvisi tuomioista sakoilla ja taisipa välttää kuolemantuomionkin maksamalla kruunulle tuntuvan sakkosumman.
Vielä häikäilemättömämpi oli Niilo Oravainen toimiessaan Lapin voutina. Hänelläkin oli lukuisia jalkavaimoja. Yhden lappalaisnaisen hän surmasi hirttämällä Tornion lapin Suonttavaarassa, koska tämä lappalaisnainen oli surmannut synnyttämänsä lapsen, jonka oli laittanut alulle Niilo Oravainen.
Lukuisia kertoja Niilo Oravainen oli syytettyjen penkillä syytettynä mm.väärien mittojen käytöstä kaupanteossa, jalkavaimojen pidosta ja syytettiinpä häntä kerran lappalaisnaisen taholta siitä, että vei mukanaan hänen ainokaisen tyttärensä.
Varhaiskeskiajalla ja keskiajalla vaikuttaneista voudeista Keminlapin lappalaisten kunnioitusta ei varmaankaan ole nauttinut yksikään birkarl, pelon ja kauhun sekaista kunnioitusta kylläkin. Suoperkele on osuvampi nimi.
Tuo Junkkara-sukunimi saattaa olla varhaisempaa perua. Aika kultaa tietysti muistot ,mutta on lapinvoudeissa ja verottajissa ollut varmasti hyviäkin miehiä, joista joku on saattanut päätyä saamelaisten palvonnan kohteeksi, isoksi junkeksi tai seidaksi.
Hyvä esimerkki löytyy 1600-luvun loppupuolella vaikuttaneista lapinpapeista Esaias Fellmanista ja Gabriel Tuderuksesta. Gabriel toimi Esaiaisen jälkeen Kemin Lapin saamelaisten käännyttämisessä kristinuskoon. Esaias oli lempeä, mutta Torniossa asunut Gabriel rajuotteinen, ja saamelaiset pyysivätkin Esaa takaisin Gabrielin tilalle papikseen.
Stuorre Junke muistuttaa niin selvästi Store Juncke-sanaa, että ei jää epäilystäkään lainasanoista. Onkos saamenkielessä muuten 'suurta' tarkoittavaa sanaa 'stuorre'?
Mika J
Onkos saamenkielessä muuten 'suurta' tarkoittavaa sanaa 'stuorre'?
Mika JEn osaa saamea. Sanavastaavuuksista päätellen näin on.
Tässä aiheesta enemmän.
http://www.ub.gu.se/kvinn/digtid/02/1881/tfh1881_1.pdf
http://www.stenudd.se/myter/samiskskapelse-7.htm
Schefferuksen tekstiä voi lukea vanhalla englanninkielellä vuodelta 1674. Muilla kielillä pitää turvautua kirjastoon. Shefferuksen kirjan suomennoksessa on käytetty nimeä Suurjunkkari.
http://old.no/samidrum/lapponia/chap-x.html (http://old.no/samidrum/lapponia/chap-x.html)
Pohjoissaamen suuri sanan muoto on stuoris
suurentua stuorrut
nulikka, nulkki, pojannulikka juŋká
kuinkahan paikalliset metsäsaamelaiset ovat nämä sanat sitten sanoneet.
Schefferin tekstissähän vuodelta 1674 käy ilmi ,että norjan kielestähän se suurjunkkari sana on peräisin.
"The next of the principal Gods is Storjunkare, which tho it be a Norwegian word, Junkare in that language signifying the Governor of a Province, yet is used by the Laplanders now; tho perhaps it was not in use till some of them became subjects to Norway. Certain it is, that this is not the only name of that God, for he is also called Stourra Passe (i.e.) Great Saint, as appears by a Hymn which is sung at his Sacrifices. "
Eli norjalaisten provinssihallitsija on siirtynyt saamelaisten toiseksi tärkeimmäksi jumalaksi.
Mika J
Pekka Paavola
20.03.12, 21:40
Mielenkiintoista Mika J:n lausumana. Eli jos tuo sanajuonto siis viittaisi Norjaan, niin onko teillä kellään tietoa, että mistä suunnista Kolivuoriston yli tuon Norja suunnan "virkaholhous" Suomen Lappiin tapahtui, vaan oliko suunta ehkä Skibotnin suunnalta tai Altan suunnalta.
Etelämpää paikkoina olisi voinut olla Narvikin kohta ja vielä etelämpää Fausken kohta kohti Arjeblokkia tai alempaa Mo I Ranan kohdalta. Muut Koli-vuoriston ylityskohdat asumattomine seutuineen on olleet varmaan epätodennäköisiä seutuja.
Tuon sanan juurtumiseen on täytynyt siis olla fyysisten ihmisten vierailua Suomen Lappiin Norjasta ja on sen täytynyt myös tuoda geenejäkin mukana, koska vierailijat ovat myös jättäneet varmaan lapsia jälkeensä Lapiin.
Yritän istuttaa tähän minun isälinjaisuuteen liittyvää myyttiä( sijoittuisi 1400-1500 lukujen alkuun), että esi-isäni olisi tulleet Norjasta, vaikka tuo Otsikko ei tähän minun kirjoitukseen ei isommalti liittyne.
Terv. Pekka;)
Eli jos tuo sanajuonto siis viittaisi Norjaan, niin Juontaa se. Lähde alla. Rheen kuoli vuonna 1681. Hän oli pappi ja asui Piteån alueella. En ole lukenut alkuperäistä vaan siitä otettuja sitaatteja verkossa. Kirja on muuten ilmeisesti uudelleen painettu 1983.
Samuel Rheen: En kortt Relation om Lapparnes Lefwarne och Sedher, wijd-Skieppellsser, sampt i många Stycken Grofwe wildfarellsser. Återutgiven av K.B. Wiklund i Bidrag till kännedom om de svenska landsmålen ock svenskt folkliv 17:1, Uppsala 1897.
Om trolltrummorna berättar han att de är delade i tre olika fält, där Tor och Storjunkaren med sina respektive tjänare är placerade på den översta linjen, medan Kristus och några av hans apostlar hamnar på linjen under. Han vet vidare att berätta hur det går till när de använder sina trummor för olika uppgifter. De tre förnämsta gudomarna för lapparna anser han vara Tor, “hans embete wara at dödha alle Troll” (s.35), Storjunkaren, som Rheen anser ha fått sitt namn från norskan där landshövdingen kallas junkare (s37), och solen, “den dhe för een Moder hålla för alle lefwande diur” (s.42) - övriga gudomar för han inte alls på tal.
Liitteenä ote Schefferuksen kirjan uudistetusta ruotsinkielisestä laitoksesta (alkuperäinen kieli oli latina). Schefferus lainasi edeltäjiensä kirjoituksia. Tuomo Itkosen kääntäessä samaa kirjaa hän käytti siinä sanaa Suurjunkkari.
Yritän istuttaa tähän minun isälinjaisuuteen liittyvää myyttiä( sijoittuisi 1400-1500 lukujen alkuun), että esi-isäni olisi tulleet Norjasta, vaikka tuo Otsikko ei tähän minun kirjoitukseen ei isommalti liittyne.
Terv. Pekka;)
Tarkoitatko Oinas-sukua?
Lainaus Jurvansuu-sivuilta http://www.jurvansuu.net/pehr1550.htm :
"Pehr Oinas tuli nykyisen Pudasjärven pitäjän Hetejärven kylään noin 1550 uudistilalliseksi. Lainaus eräästä sukututkimuksesta (tekijä ei käy selville): "Henrik Önäs (Ånäs) asettunut 1550 paikkeilla asumaan Hetekylään. Nimi muuttunut Oinaaksi." Kerrotaan myös, että ensimmäinen Önäs olisi tullut Norjasta."
Jatketaan keskustelua vaikka "Norjasta tulleet suvut"- viestiketjun alla, ettei tämä nimenomaan Junkkara-sukua koskeva ketju hajoaisi liian laajalle.
Etelä-Pohjanmaalla oli puukkojunkkareita. Tarkoittiko se vain puukkonuorukaisia (junge-sanasta nuori)? Monissa kirkonkirjoissa esiintyy sanapari Jung man nuorta miestä tarkoittavana.
Mika J
Etelä-Pohjanmaalla oli puukkojunkkareita. Tarkoittiko se vain puukkonuorukaisia (junge-sanasta nuori)? Monissa kirkonkirjoissa esiintyy sanapari Jung man nuorta miestä tarkoittavana.
Mika J SAOB eli ruotsinkielen sanakirja tuntee sanan junker useassa merkityksessä, joukossa "vetelehtivä nuorimies". Epäilen tämän siirtyneen lainasanaksi merkityksessä "kuriton", ja siten puukkojunkkari-sanassa loppuosan alkuperäksi kun en pääse tarkistamaan etymologisesta sanakirjasta. Seitsemässä veljeksessä Viertola käytti moitesanaa "te junkkarit".
SAOB eli ruotsinkielen sanakirja tuntee sanan junker useassa merkityksessä, joukossa "vetelehtivä nuorimies". Epäilen tämän siirtyneen lainasanaksi merkityksessä "kuriton", ja siten puukkojunkkari-sanassa loppuosan alkuperäksi kun en pääse tarkistamaan etymologisesta sanakirjasta. Seitsemässä veljeksessä Viertola käytti moitesanaa "te junkkarit".
Jos Junkkara-sukunimelle ei löydy suomenkielistä alkuperää, niin pitäiskö sitten alkaa katselemaan Norjan tai Ruotsin suuntaan tai jopa Saksan suuntaan?
Outoa olisi, jos suomenkielinen alkaisi kantamaan ruotsin/norjankielistä sanaa (suomeksi väännettynä) sukunimenään. Tai no ei varmasti aivan tavatonta, mutta varmaankin harvinaista. Kohta eteläpohjalaiset sukututkijat ärähtävät tietysti...
Kemin Flänkki/Flänki/Fläncke-sukunimi on myös samantapainen. Ulkoasu on selvästi ulkomaalainen. Miksi tavallinen suomenkielinen talonpoika olisi ottanu ulkomaalaiselta kuulostavan sukunimen itselleen?
Mika J
Miksi tavallinen suomenkielinen talonpoika olisi ottanu ulkomaalaiselta kuulostavan sukunimen itselleen? Kyseessä oli mielestäni ennenkaikkea paikannimi, tila oli Junkkara kun se sijaitsi siinä tietyssä luonnon muokkaamassa paikassa, jossa ehkä oli verovoutikin viihtynyt. Ensimmäiset paikan asukkaat, joista on verotustietoa eivät ehkä ymmärtäneet, mikä sukunimi ylipäänsä on, tai jos ymmärsivätkin, katsoivat sen kuuluvan vain korkeille herroille. Arvelisin, että paikannimi vakiintui ainakin 100 vuotta ennenkuin varhaisimmat tunnetut asukkaat olivat siellä. Asukkaiden syntyperäkin, jos sen joku DNA:sta tutkii, voi hyvin viitata myöhäiseen muuton ajankohtaan (ennen v 1500) etelän suunnasta (eikä esim. Norjasta).
Kuntakokous kehotti vuonna 1868 perheitä ottamaan "omituisen sukunimen". Kesti silti kauan, ennenkuin se yleistyi. Suurin osa Junkkaroista eli tilalliset ja heidän perillisensä valitsivatkin muun nimen aikanaan, joten kyse ei ollut mistään vahvasta nimi-identiteetistä. (Huom. Sana omituinen tarkoitti silloin omaa.)
Kyseessä oli mielestäni ennenkaikkea paikannimi, tila oli Junkkara kun se sijaitsi siinä tietyssä luonnon muokkaamassa paikassa, jossa ehkä oli verovoutikin viihtynyt. Ensimmäiset paikan asukkaat, joista on verotustietoa eivät ehkä ymmärtäneet, mikä sukunimi ylipäänsä on, tai jos ymmärsivätkin, katsoivat sen kuuluvan vain korkeille herroille. Arvelisin, että paikannimi vakiintui ainakin 100 vuotta ennenkuin varhaisimmat tunnetut asukkaat olivat siellä. Asukkaiden syntyperäkin, jos sen joku DNA:sta tutkii, voi hyvin viitata myöhäiseen muuton ajankohtaan (ennen v 1500) etelän suunnasta (eikä esim. Norjasta).
Kuntakokous kehotti vuonna 1868 perheitä ottamaan "omituisen sukunimen". Kesti silti kauan, ennenkuin se yleistyi. Suurin osa Junkkaroista eli tilalliset ja heidän perillisensä valitsivatkin muun nimen aikanaan, joten kyse ei ollut mistään vahvasta nimi-identiteetistä. (Huom. Sana omituinen tarkoitti silloin omaa.)
Rovaniemen talonpoikaisasutushan on käsittääkseni hyvin vanhaa, jo 1000-luvulta.
Eri asia, että onko ollut jatkumoa 1000-luvulta Junkkaroiden päiviin Rovaniemellä juuri Junkkaroiden osalta.
Kemi-Tornion alueelle ja Rovaniemelle muutti hämäläis-satakuntalaista väestöä 1000-luvulla.
Tuo ,että joku myöhempi etelästä tullut asukas on ottanut paikannimestä sukunimen Junkkara on hyvinkin mahdollista, jopa todennäköistä.
Mika J
Matti Lund
21.03.12, 18:11
Minä olen kyllä tässä Junkkara -nimiasiassa myötäilemään Jouko Vahtolaa.
Käsitellessään Keminmaan historiassa Kemijokilaakson paikan- ja talonnimiä, Vahtola käy otsikoittain läpi kaikki vaihtoehdot eri väestöryhmien mahdollisesti tuomista siirtonimistä Keminmaalle, eli hämäläiset, karjalaiset, savolaiset, ruotsalaiset, venäläiset, saksalaiset, norjalaiset yms.
En minäkään yhdy aivan täysin jokaiseen Vahtolan ehdottamaan siirtonimeen, mutta kylläkin huomattavaan osaan niistä.
Esimerkiksi Umpiaita -paikannimet ovat yhteneviä hämäläisten ja pohjalaisten kanssa, joten on syytä olettaa, että umpiaita -nimet ovat syntyneet hämäläisten tai pohjalaisten tulokkaitten vaikutuksesta. Johonkin pisteeseen yhdyn juuri tämäntapaisiin selityksiin.
Edustan kuitenkin Vahtolaan nähden jonkin verran suppeampaan määrään päätyvään käsitykseen eri heimoista periytyvistä nimistä siten, ette ne todistaisivat luotettavasti sen, että ne olisivat pelkästään näiden heimojen edustajien antamia nimiä.
Osin tämän vuoksi olen päätynyt jonkin verran pienempiin arvioihin siirtonimien määrässä ja jonkin verran suurempiin arvioihin täysin paikallisesti syntyneitten nimien määrässä. Jotkin nimitykset ovat yksinkertaisesti kaikkien suomenkielisten omaksumia ja yhtä hyvin jokin heimo on voinut ottaa lainaksi nimityksiä naapuriheimolta, kun kerran me suomalaiset olemme kyenneet ottamaan lainoja suuren ammottavan kielirajan ylikin niin venäläisiltä kuin ruotsalaisiltakin, niin slaaveilta kuin germaaneiltakin!
Nähdäkseni Vahtola ei ota Junkkara -nimeä esiin siirtonimipohdinnassaan ja ymmärrän sen hyvin, jos hän on todennut talon varhaisten isäntien joukossa "Junkan".
Teidän kannattaisi nyt paikantaa ensimmäinen Junkkara -lisänimen esiintymä Kemin pitäjän asiakirjoissa ja selvittää oliko sitä ennen olleitten saman talon isäntien joukossa "Jöns" tai "Juntti" -etunimellä kirjattua isäntää. Todennäköisintä on, että nimi tulee siitä.
Se että se on Junkkara eikä Junkkari kuten on Pohjanmaalla ja Savossa viittaa pieneen eroon paikallisessa kielenparressa.
Olen myös nähnyt Junkkarinen lisänimeä kirjattavan joissakin veroluetteloissa myös Junkkaraiseksi.
Vastaaviahan on siellä muitakin.
Esimerkiksi Oikara Rovaniemeltä Kemijärvelle päin, joka on aika vanha nimi siellä.
Sanottakoon vertailuna, että Paltamon Ristijärven Oikarisiakin on kirjattu vielä 1600 -luvun alkupuoliskolla myös muotoon "Oikarainen" ja nimi vakiintui muotoon "Oikarinen" vasta lähellä vuotta 1700. Oikara vastaan Oikari.
Toinen verrokki on kantanimi Pikka, josta on johdettu talonnimi Pikkara, josta puolestaan on johdettu lisänimi Pikkarainen. Ja paikannimet Pikkala ja Pikkarala.
Tässä pitää muistaa, että varsinkin Pohjanmaalla on useita talonnimiä, jotka on johdettu isännän etunimestä -ri päätteen kanssa kuten Jaskari ja Tuomari. Nämäkin esiintyvät jo 1500 -luvun voudintileissä ja ovat antaneet talolle nimen 1540- ja 1550 -luvuilla eläneestä isännästään.
Mutta toisaaltahan myös paljon -kari -loppuisia nimiä, jotka johtuvat saaresta tai karista eikä aina pelkästään vedessä olevistä maastokohdista.
Siis en pidä tässä tapauksessa Junkkaraa mihinkään yhteisön rankkaukseen viittaavana nimenä, vaan todennäköisesti etunimestä johdettuna talonnimenä.
Korkalossa on Jussi Jussinpojan ("Jöns") 1/4 manttaalin talonnimi kirjattu vuoden 1653 ruodutusluettelossa Jukaraksi, todennäköisesti Jussinpojan isän nimen mukaan. Viittaa myös Jukkaan etunimen osalta. Ilmolankylässä on puolestaan Juntura. Toinen variantti samasta kantanimestä.
terv Matti Lund
Anteeksi kun taas harhailen muuhun sukunimeen, mutta minua kiinnostaa kemiläisen sukunimen Fläncke alkuperä: Onko Matti Lundilla teoriaa siihen?
Mika J
Pekka Paavola
21.03.12, 19:50
Tarkoitatko Oinas-sukua?
Lainaus Jurvansuu-sivuilta http://www.jurvansuu.net/pehr1550.htm :
"Pehr Oinas tuli nykyisen Pudasjärven pitäjän Hetejärven kylään noin 1550 uudistilalliseksi. Lainaus eräästä sukututkimuksesta (tekijä ei käy selville): "Henrik Önäs (Ånäs) asettunut 1550 paikkeilla asumaan Hetekylään. Nimi muuttunut Oinaaksi." Kerrotaan myös, että ensimmäinen Önäs olisi tullut Norjasta."
Jatketaan keskustelua vaikka "Norjasta tulleet suvut"- viestiketjun alla, ettei tämä nimenomaan Junkkara-sukua koskeva ketju hajoaisi liian laajalle.
Etelä-Pohjanmaalla oli puukkojunkkareita. Tarkoittiko se vain puukkonuorukaisia (junge-sanasta nuori)? Monissa kirkonkirjoissa esiintyy sanapari Jung man nuorta miestä tarkoittavana.
Mika J
Oikeaa Mika J osuit. Isälinjaisuus menee tuohon Pehr Önes l. Oinas esi-isään. Luultavimmin Jurvansuu Jaakko( 7th serkkuni) tietää eniten tuon sivustonsa lähteet.
Mitä kysymääsi Flänck(e) sukunimeen, niin eräs hlö tuota sukua avioituu Iihin ja sukua on tänä päivänä mm. Haukiputaalla, mutta ei tuolla nimellä.
Terv. Pekka
Oikeaa Mika J osuit. Isälinjaisuus menee tuohon Pehr Önes l. Oinas esi-isään. Luultavimmin Jurvansuu Jaakko( 7th serkkuni) tietää eniten tuon sivustonsa lähteet.
Mitä kysymääsi Flänck(e) sukunimeen, niin eräs hlö tuota sukua avioituu Iihin ja sukua on tänä päivänä mm. Haukiputaalla, mutta ei tuolla nimellä.
Terv. Pekka
Itse olen kans tuota Fläncke-sukua, siksi se kiinnostaakin.
Malin Ollintytär Fläncke (9.5.1680 Kemi - 18.11.1764 Lapinniemi (Tervola)) avioitui Carl Mikonpoika Pajar- Yli-Pajarilan (18.8.1679-18.2.1758 Lapinniemi) kanssa 28.12.1708 Lapinniemellä eli Tervolassa eli muutama vuosi ennen Isonvihan kauhuja Tervolassa. Olen tämän pariskunnan Brita-tyttären jälkeläinen.
Mika J
Matti Lund
22.03.12, 11:10
Anteeksi kun taas harhailen muuhun sukunimeen, mutta minua kiinnostaa kemiläisen sukunimen Fläncke alkuperä: Onko Matti Lundilla teoriaa siihen?
Mika J
Ei minulla ole omaa teoriaa siihen, koska en ole riittävästi tutkinut Flänkkiä, jotta voisin siirtyä spekulaation maailmasta argumenttien maailmaan. Junkkaran Jusseja olen sentään selannut sieltä täältä läänin- ja voudintileiltä ja saanut heihin jonkinlaisen perspektiivin.
Mutta Jouko Vahtolallahan on tähän esitettynä teoria Keminmaan historiassa s. 66-67. Hän olettaa, että Liedakkalaan on asettunut todennäköisesti 1200 -luvulla saksalaisperäinen kauppias Liedakka (Liedecke on saksassa esiintyvä etunimi), josta olisi tullut keskeinen tekijä kylän asuttamiseksi. Hänen perujaan olisivat sitten eräät Liedakkalan ja naapurikylien nimistössä tavattavat saksalaisperäiset nimet kuten Flänkki, Pruntsi, Pronkku, Lääkkö ja Nakku.
Esimerkiksi 1600 -luvun alussa taloa asuneella Antti Flänkillä olisi ollut muinoin edeltäjänään Flänk -etuniminen isäntä, josta talo olisi saanut nimensä. Flänkki on ehkä ollut Liedakan sukua ja talo ehkä muinoin halottu Flänkille Liedakan perustamasta talosta, tai sitten Flänkki on perustanut aivan uuden talon.
Itse esitän asiaa tutkineille kysymyksen, että onko Flänkissä pysynyt historiallisena aikana sama suku, eli onko esimerkiksi mainitsemani Antti Flänkki 1600 -luvun alussa sen talon omistajan jälkeläinen , joka löytyy vuoden 1543 veroluettelosta, ja onko esiäitisi tämän Antti Flänkin tai jonkin hänen sisaruksensa jälkeläinen? - Pikakatselulla ruodutusluetteloista nimittäin näyttää siltä, että Flänkkilässä on isäntänä tämän jälkeen Jussi ("Jöns") Heikinpoika ja sitten Jussi Jussinpoika ("Jöns"), eli ei Antinpoikaa. Flänkki on vielä yhden manttaalin tila, mutta jaetaan sitten kahteen ½ manttaalin tilaan, henkikirjan 1674 mukaan toista puolta Fläkkilää asuu Kaappo Flänkki vaimonaan Anna Nuutintytär ja toista osaa Erkki Flänkki vaimonaan Kaarina Jussintytär. - Onko Erkki edeltäjänsä Jussin vävy vai mikä?
terv Matti Lund
Ei minulla ole omaa teoriaa siihen, koska en ole riittävästi tutkinut Flänkkiä, jotta voisin siirtyä spekulaation maailmasta argumenttien maailmaan. Junkkaran Jusseja olen sentään selannut sieltä täältä läänin- ja voudintileiltä ja saanut heihin jonkinlaisen perspektiivin.
Mutta Jouko Vahtolallahan on tähän esitettynä teoria Keminmaan historiassa s. 66-67. Hän olettaa, että Liedakkalaan on asettunut todennäköisesti 1200 -luvulla saksalaisperäinen kauppias Liedakka (Liedecke on saksassa esiintyvä etunimi), josta olisi tullut keskeinen tekijä kylän asuttamiseksi. Hänen perujaan olisivat sitten eräät Liedakkalan ja naapurikylien nimistössä tavattavat saksalaisperäiset nimet kuten Flänkki, Pruntsi, Pronkku, Lääkkö ja Nakku.
Esimerkiksi 1600 -luvun alussa taloa asuneella Antti Flänkillä olisi ollut muinoin edeltäjänään Flänk -etuniminen isäntä, josta talo olisi saanut nimensä. Flänkki on ehkä ollut Liedakan sukua ja talo ehkä muinoin halottu Flänkille Liedakan perustamasta talosta, tai sitten Flänkki on perustanut aivan uuden talon.
Itse esitän asiaa tutkineille kysymyksen, että onko Flänkissä pysynyt historiallisena aikana sama suku, eli onko esimerkiksi mainitsemani Antti Flänkki 1600 -luvun alussa sen talon omistajan jälkeläinen , joka löytyy vuoden 1543 veroluettelosta, ja onko esiäitisi tämän Antti Flänkin tai jonkin hänen sisaruksensa jälkeläinen? - Pikakatselulla ruodutusluetteloista nimittäin näyttää siltä, että Flänkkilässä on isäntänä tämän jälkeen Jussi ("Jöns") Heikinpoika ja sitten Jussi Jussinpoika ("Jöns"), eli ei Antinpoikaa. Flänkki on vielä yhden manttaalin tila, mutta jaetaan sitten kahteen ½ manttaalin tilaan, henkikirjan 1674 mukaan toista puolta Fläkkilää asuu Kaappo Flänkki vaimonaan Anna Nuutintytär ja toista osaa Erkki Flänkki vaimonaan Kaarina Jussintytär. - Onko Erkki edeltäjänsä Jussin vävy vai mikä?
terv Matti Lund
Minulla on seuraava sukujohto Malinista:
Malin Ollintytär Fläncke 9.5.1680-18.11.1764 .
- sukunimi ja patronyymi saatu Tervolan vihityistä 1698-1740 kuva 84 (sshy). Syntymäaika Tervolan kuolleista 1741-78 kuva 48.
Olof Erkinpoika Fläncke, vaimo Carin Joosepintytär Tervo.
- SAY: Kemi 1674-93 s.69 (Digitaaliarkisto).
Erik Gabrielinpoika Fläncke, vaimo Anna.
- SAY: Kemi 1674-93 s.69.
Gabriel Fläncke, vaimo Anna Knuutintytär.
- SAY: Kemi 1654-73 s.120.
En ole löytänyt sukujohtoa Gabrielista taaksepäin SAY:sta.
Katselin samalla Nackula-sukua. Sielläkin esiintyy Knuut-etunimeä. Sen suvun varhaisin tuntemani esi-isä oli Knuut Nackula Kemin Sihtuunasta 1600-luvulta. Hänen poikansa oli Olli, jonak tytär Brita avioitui Kemijärvelle Matti Matinpoika Halosen kanssa 1680-luvulla. Olen tämänkin pariskunnan jälkeläinen.
Mika J
Matti Lund
22.03.12, 11:54
...Fläncke
...
Mika J
Kirjoitusmuodoista vielä, että missä asiakirjassa lisänimi on kirjattu "Fläncke"?
Minä sain pika pikaa haaviin 1600 -luvulta kymmenkunta otosta nimestä eikä yhdessäkään niistä ole kirjausmuotoja kuin nämä:
Flänki/Flänkj
Fläncki
Nähdäkseni Jouko Vahtolan käyttämä muoto Flänkki on nimeä parhaiten kuvaava muoto eli noudattaa sitä, miten se on yleisesti lausuttu Keminmaalla hyvin vanhoina aikoina.
Flänkin naapurissahan oli talo, jota asui 1600 -luvulla ensin Knuutti ja sitten Knuutti Knuutinpoika ja talo sai heistä nimen Knuuttila kuten on kirjattu esim. vuoden 1653 ruodutuksessa. Tämän mukaan ainakin Liedakkalassa käytettiin nimestä muotoa K -kirjaimen kanssa eli Knuuttia. Etunimimuodot vaikuttavat olevan Liedakkalassa vanhojen talonnimien perusteella lännellisiä, siis ei hämäläis-savolaisia. Myös Flänkki -nimi tukee tätä. Hämeessähän ja Savossa lähtisi Flänkiltä äffä pois ja jäisi Länkki.
Eräät muutkin pohjalaistyyppiset ja ruotsalaisvaikutteiset nimet siellä tukevat sitä Vahtolan päätelmää, että osalla Keminmaan asuttajista oli alkuperä Etelä-Pohjanmaalla, lähinnä Pedersören muinaisen suurpitäjän alueella.
Näin kierrytään takaisin tähän Junkkara -nimeenkin. Etelä-Pohjanmalla esiintyy Junkkariakin ja siten Keminmaan Junkkaraan saattaa olla vaikutusta sieltä suunnalta, eli etunimimuodon Jukka/Junkka omaksumiseen.
terv Matti Lund
Kirjoitusmuodoista vielä, että missä asiakirjassa lisänimi on kirjattu "Fläncke"?
Minä sain pika pikaa haaviin 1600 -luvulta kymmenkunta otosta nimestä eikä yhdessäkään niistä ole kirjausmuotoja kuin nämä:
Flänki/Flänkj
Fläncki
Nähdäkseni Jouko Vahtolan käyttämä muoto Flänkki on nimeä parhaiten kuvaava muoto eli noudattaa sitä, miten se on yleisesti lausuttu Keminmaalla hyvin vanhoina aikoina.
terv Matti Lund
Kyllä tuo taitaa olla Fläncki, kuten mainitsit. Iin pilkku vaan kiinni k:n sakarassa http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/tervola/syntyneet-vihityt-kuolleet_1698-1740_ik226/84.htm vasemmalla sivulla alimpana.
Mika J
Nähdäkseni Vahtola ei ota Junkkara -nimeä esiin siirtonimipohdinnassaan ja ymmärrän sen hyvin, jos hän on todennut talon varhaisten isäntien joukossa "Junkan".
Teidän kannattaisi nyt paikantaa ensimmäinen Junkkara -lisänimen esiintymä Kemin pitäjän asiakirjoissa ja selvittää oliko sitä ennen olleitten saman talon isäntien joukossa "Jöns" tai "Juntti" -etunimellä kirjattua isäntää. Todennäköisintä on, että nimi tulee siitä.
...
terv Matti Lund Isäntien nimet olivat Anders Ingewaldsson * ~ 1510 † ~ 1581, Jöns Andersson, sitten kolme perättäistä Jöns Jönssonia, kunnes etunimi muuttui.
Viimeisin näistä Jöns Jönssoneista eli * ~ 1645, † välillä 1689 – 1695.
En ole itse lukenut lähteitä vaan siteeraan Väätin tekemää selvitystä. Niinpä en voi väittää, että siellä olisi (tai ei olisi) yhtään kertaa Junkaa. Jönssejä ainakin oli. En myöskään tiedä -ikävä kyllä- milloin Junckara oli ensimmäistä kertaa kirjoissa.
Jospa Rovaniemen pappi ja verokirjuritkin muunsivat heille ilmoitetun lappalaistyylisen nimen aina Jönsiksi? Silloin tämä prosessi (perheessä käytetty nimi Junka > tilanimi Junkkara) tuntuisi loogiselta tapahtumasarjalta. Minua kiinnostaisi siksi tietää, oliko Junka käytössä missään päin Lappia kirkonkirjoissa vai ei?
Matti Lund
22.03.12, 12:51
Isäntien nimet olivat Anders Ingewaldsson * ~ 1510 † ~ 1581, Jöns Andersson, sitten kolme perättäistä Jöns Jönssonia, kunnes etunimi muuttui.
Viimeisin näistä Jöns Jönssoneista eli * ~ 1645, † välillä 1689 – 1695.
En ole itse lukenut lähteitä vaan siteeraan Väätin tekemää selvitystä. Niinpä en voi väittää, että siellä olisi (tai ei olisi) yhtään kertaa Junkaa. Jönssejä ainakin oli. En myöskään tiedä -ikävä kyllä- milloin Junckara oli ensimmäistä kertaa kirjoissa.
Jospa Rovaniemen pappi ja verokirjuritkin muunsivat heille ilmoitetun lappalaistyylisen nimen aina Jönsiksi? Silloin tämä prosessi (perheessä käytetty nimi Junka > tilanimi Junkkara) tuntuisi loogiselta tapahtumasarjalta. Minua kiinnostaisi siksi tietää, oliko Junka käytössä missään päin Lappia kirkonkirjoissa vai ei?
Ennen kuin nimimuoto "Junkkara" on vakiintunut kirjausasuksi, asiakirjoissa on nimestä mm. muotoja Junkkari ja Jukkara.
Kun toisaalta on kolmen peräkkäisen "Jönsin" ketju isäntinä, niis se ja nämä talonnimimuodot viittaavat vahvasti siihen, että paikalliset ihmiset käsittivät isäntien etunimiksi Jukan ja Junkan. Nämä eivät olleet mitään lempinimiä, joihin sisältyisi jotain vähättelevää, vaan niitä etunimiä, joista nämä isännät paikallisen väen keskuudessa tunnistettiin. Nämä ovat yhteneväisiä silloisten vallitsevien pohjalaisten nimityskäytänteiden kanssa.
Välttämättä näitä ei näy veroluetteloiden etunimikirjauksissa. Verrokkina voidaan esittää Juntti -nimi. Monilla Juntti -nimisillä isännillä, joista talo on saanut Junttila -nimen tai kuten Kemissä yhdessä tapauksessa Juntura -nimen, nimimuoto vaihtelee samalla miehellä veroluetteloissa ruotsalaisen ja suomalaisen nimimuodon välillä. Näin on esimerkiksi Kemin pitäjässäkin. Puhetta on ollut esimerkiksi Kemijärven tapauksista. Junttikaan ei ole mikään vähättelynimi tai lempinimi, vaan se etunimimuoto, johon pohjoispohjalainen väestönosa oli enimmäkseen mielistynyt ja piti omimpana nimimuotona.
Edellinen pätee myös eteläpohjalaisten suosimaan Jouppiin. Keminmaallahan tälle rinnakainen on Juopperi, josta talosta löytyy isännännimenä veroluetteloista "Joper" (joka vastaa Jaakkoa ja on väliin niin kirjattukin).
Jukkakaan ei ole mikään uusi etunimimuoto, vaan vanhimmilla asutetuilla alueilla Varsinais-Suomessa on esimerkiksi Jukkala vanhan talon nimenä, joka periytyy keskiajalta. Joissain paikoissa on siis ollut 600 vuotta sitten tapana puhutella sellaista miestä Jukaksi, jonka kirjurit ovat kirjanneet veroluetteloon Jönsisksi tai Joniksi.
terv Matti Lund
Matti Lehtiö
23.03.12, 10:22
Nimipohdinnoissa kannattaa lähteä "yksinkertaisemmasta päästä"
Lisänimet ovat syntyneet pääasiassa: Henkilöiden etunimistä, luontonimistä, sijaintia ilmaisevista nimistä, ammattinimistä, tässä järjestyksessä. Nämä kattavat reilusti yli 90 % nimiaineksestamme.
Tässä tapauksessa kaima-Matin arvio nimen merkityksestä on käsittääkseni oikea. Nimihän esiintyy asutusnimenä myös Eurassa, Kokkolassa ja Kontiolahdessa, Rovaniemen lisäksi.
Olletikin, jos nimestä esiintyy kirjausmuotu JUKKARA. Asutusnimi Jukkara löytyy Vähästäkyröstä ja sen yhteys veroluetteloiden kirjausmuotoon JÖNS on kiistaton.
Alajärveltä löytyy sukunimenä käytössä oleva nimimuoto JUKANTUPA, joka todistaa tämän nimivariantin pitkät perinteet.
Matti Lehtiö
Heikki Särkkä
23.03.12, 11:12
Tuntuu uskottavalta, että Junkkara olisi muodostettu nimestä Junkka (vrt. rinnakkaismuoto Jonkka) ra-päätteellä. Jukkaran samoin muodostetto on esim. Heikura.
Nimihän esiintyy asutusnimenä myös Eurassa, Kokkolassa ja Kontiolahdessa, Rovaniemen lisäksi. Kun tässä on ollut esillä hyvin lähellä toisiaan olevia nimimuotoja, niin olisi ollut paikallaan antaa täsmälliset nimimuodot ja esiintymisvuodetkin näiltä mainituilta paikkakunnilta. Olisiko suuri vaiva täydentää vastausta?
Nykypäiviin tai vähintään 1800-luvun alkuun eläneitä ra-loppuisia nimiä tiedän pari, joissa silmämäärin voisi olla etunimi juurena. Jukkara tai Juckara nimen olen löytänyt Vähäkyröstä, Savitaipaleelta ja Suomenniemeltä, muita ra-loppuisia tiedän olevan Sokura (Lappeen Vihtola) ja Osara (Hämeenkyrö ym), Heikura (Eno ym). Niiden synnystä en esitä mitään teoriaa, mutta ehkä muilla on niistä jotain sanottavaa.
Matti Lehtiö
23.03.12, 13:39
Nämä bongasin peruskartasta:
"Nimihän esiintyy asutusnimenä myös Eurassa, Kokkolassa ja Kontiolahdessa, Rovaniemen lisäksi"
Heikki Särkkä varmaankin osaa ottaa tarkemmin kantaa, mutta oleellista asiassa ei kai ole se, että on nimenomaan -ra pääte, käsittääkseni se voisi olla aivan yhtähyvin joku muukin -ri, -ru jne.
Nämä bongasin peruskartasta:
"Nimihän esiintyy asutusnimenä myös Eurassa, Kokkolassa ja Kontiolahdessa, Rovaniemen lisäksi"
Heikki Särkkä varmaankin osaa ottaa tarkemmin kantaa, mutta oleellista asiassa ei kai ole se, että on nimenomaan -ra pääte, käsittääkseni se voisi olla aivan yhtähyvin joku muukin -ri, -ru jne.
Kontiolahtihan on Pohjois-Karjalassa Joensuun lähellä. Olisiko Junkkara siellä siirtonimenä?
P-Karjalahan asutettiin uudestaan 1600-luvulla, kun se liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Ja asukkaita tuli myös Pohjanmaalta sinne.
Mika J
Matti Lund
23.03.12, 15:30
Kun tässä on ollut esillä hyvin lähellä toisiaan olevia nimimuotoja, niin olisi ollut paikallaan antaa täsmälliset nimimuodot ja esiintymisvuodetkin näiltä mainituilta paikkakunnilta. Olisiko suuri vaiva täydentää vastausta?
...
Tämä ra -pääte on ennemminkin pelkkä tilkepääte kuin erikoisesti merkitsevä sananosa. Samaahan on sanottava muistakin etunimiin liitettävistä päätteistä kuten -ri, mutta taas liitettynä johonkin tiettyyn merkitsevään sanaan, niillä saattaa olla jokin merkitys kuten -ri päätteellä on tekijää tarkoittava merkitys. Tämähän paljastuu lisänimessä Tuomari. Lisä- ja talonnimi tulee ainakin Pohjanmaalla Tuomas -etunimestä, mutta Uudellamaalla taitaa olla talo, jonka nimi Tuomarila tullee siitä, että se on toiminut tuomarin residenssinä.
Jos nimessä on ääkkösiä päätteeksi tietysti tulee -rä
Jos nimessä on diftongi, näyttää muutamassa tapauksessa taipumus olevan myös -ro tai -rö -päätteeseen.
Täydennän muita referenssillä Oulun pitäjästä, koska Oulujokilaaksosta on ollut tunnetusti huomattavaa asutusvirtaa Kemijoenlaaksoon.
Otetaan vuoden 1645 kymmenysluettelo (nide 9120, mf LT1108)
Tuppu+ra+la, Utajärvi
Sii+ra+la
Pii+ra+la, Muhoskylä
Heiku+ra
Hakka+ra+la, Laitasaari
Pikka+ra, Oulunsuu
Tui+ra+la
Nämä kaikki nimet tavataan jo 1500 -luvun voudintileissä.
Jotkin lyhyimmistä nimistä ovat rajatapauksia tai sulautumia.
Kemin pitäjän muita -ra -loppuisia nimiä Junkkaran lisäksi tulikin jo mainittua.
terv Matti Lund
Savolaissyntyinen iskelmälaulaja Erkki Junkkarinen. Siinä Junkkari saanut päätteen -nen, vai tippuiko -nen pääte länsimurteiden alueella?
Mika J
Heikki Särkkä
24.03.12, 17:02
Ra ri ja ro (ei kylläkään ru) saattavat hyvinkin olla vaihtoehtoisia.
Matti Lundin esimerkeissä Tuira ja Piira (>Spiridon) eivät kuulu joukkoon, johon kuuluu kaksitavuisista nimistä lisätavulla muodostettuja uusia nimiä.
Erkki A Tikkanen
25.03.12, 00:36
Vahtola pohtii kirjassaan "Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty" pelkästään Junkkari-nimeä:
"Junkkari-nimien alkuperä on kaiketi kahtalainen; osa pohjautuu saks. sukunimeen Junker sekä appellatiiviin junker, juncker ´junger Herr´, ts. junker, junkar, junkare, osa Junkkari-kantaisista luontonimistä taas pohjautuu Satakunnassakin palvottuun Junkkari-nimiseen pakanalliseen jumaluuteen, joka on ollut tunnettu myös Ruotsin Lapissa (Storjunkare) ja on omaksuttu sinne ehkä Peräpohjan suomalaisasutuksen kautta."
Vahtola pohtii kirjassaan "Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty" pelkästään Junkkari-nimeä:
"Junkkari-nimien alkuperä on kaiketi kahtalainen; osa pohjautuu saks. sukunimeen Junker sekä appellatiiviin junker, juncker ´junger Herr´, ts. junker, junkar, junkare, osa Junkkari-kantaisista luontonimistä taas pohjautuu Satakunnassakin palvottuun Junkkari-nimiseen pakanalliseen jumaluuteen, joka on ollut tunnettu myös Ruotsin Lapissa (Storjunkare) ja on omaksuttu sinne ehkä Peräpohjan suomalaisasutuksen kautta."
Ja Rovaniemen seutuhan sai ensimmäisen suomalaisen asutuksensa juuri Satakunnasta joskus 1000-luvulla.
Pekka Paavola
01.04.13, 15:36
http://hiski.genealogia.fi/hiski/4cojia
Yllä linkki Haukiputaan Hiskiin. Tässä se esiintyy sotilas-nimenä.
-Pekka-
Ja Rovaniemen seutuhan sai ensimmäisen suomalaisen asutuksensa juuri Satakunnasta joskus 1000-luvulla.
Ja Satakunta oli kiinteästi yhteydessä Ruotsiin jo 800-luvulla, josta se sai nimensäkin Satakunta eli hundrade-laitos, joka tarkoitti venemiehien värväämistä laivastoon Sveanmaalla.
Ruotsin kielihän on lähellä saksan kieltä eli olisiko sana junkkara tullut ruotsin kautta saksasta?...
Erik Kuoksu kirjassaan:
Anteckningar om samesläkter i Jukkasjärvi och Enontekis innan kyrkobokföringen
s. 19 kirjoittaa
Släkt Junkka
Junkka torde närmast vara en samisk form av namnet Jon, eller snarare: det samiska mansnamnet Junkka -översattes till det svensk namnet Jon. Åtskilliga släkter har sporiadisk burit namnet Junkka, men den släkt som idag bar namnet hette tidigare Tjomma, och började kalla sig Junkka först under 1700-talets senare hälft.
Namnbärere som inte kan knytas till övriga grenar av släkten är:
1. Nils (Nimba) Junkkasson i Tingevaara 1559-61;
2. Jon Olsson Junkka eller Stoorjunkka, i Kaitum 1669-71
Matti Sandqvist
20.08.14, 12:33
Hannu Niklander toteaa artikkelissaan (Kanava 5/2014) Kuinka nimet syntyivät mm. "Sanan (yankee) takana on aikaisempien valloittajien hollantilaisten käyttämä termi jongeheer, nuoriherra, sama sana kuin suomen junkkeri ja junkkari".
Eiköhän Junkkarakin ole tätä perua; ei kannattane jumalilla selittää.
Matti S
Heikki Särkkä
20.08.14, 13:10
Uskottavamman tuntuinen selitys jenkki-sanalla on, että se johtuu hollantilaista tarkoittavasta pilkkanimestä Jan Kees (Juusto-Jussi).
Pekka Paavola
20.08.14, 17:48
Uskottavamman tuntuinen selitys jenkki-sanalla on, että se johtuu hollantilaista tarkoittavasta pilkkanimestä Jan Kees (Juusto-Jussi).
Jos samaan niputetaan tähän Junckar , Junckari Haukiputaalla, Hiskissä näkyy. On Lähellä, lounaaseen Luukelan isoa vanha tilaa, ja lähempänä nyk. on Vahtolan tilaa. Nuot hiskin esittämät Junckarit ei ole kaikki keskenään sukua, siksikö, kun hiski esittää osan sotilaiksi ja jos se oli sotilastorppa ja siihen tuli uusi sotilasperhe asuun ,niin sukunimi muuttui Junckar(i)ksi.
-Pekka Paavola-
Hannu Niklander toteaa artikkelissaan (Kanava 5/2014) Kuinka nimet syntyivät mm. "Sanan (yankee) takana on aikaisempien valloittajien hollantilaisten käyttämä termi jongeheer, nuoriherra, sama sana kuin suomen junkkeri ja junkkari".
Eiköhän Junkkarakin ole tätä perua; ei kannattane jumalilla selittää.
Matti S
Tällä hetkellä pidän etunimen Junka siirtymistä -ra päätteen kautta paikannimeksi todennäköisimpänä tapahtumaketjuna. Ihan toinen sivuhaara on tämä jumaluusjuttu, jota pitäisin Junkkara-nimen synnystä erillään, vaikka sillä taitaa olla sama alkujuuri. Pitäisikö lappalaisia nuhdella siitä, että ovat ymmärtäneet väärin?
Ote lähteestä Esaias Tegnér: Hemmets Ord (artikkeli, lehdessä Tidskrift för Hemmet, Stockholm 1881, digitoituna http://www.ub.gu.se/kvinn/digtid/02/1881/tfh1881_1.pdf)
Sammansatt med jung »ung» ingår ordet herre äfven i ordet junker, hvilket ursprungligen hette jung-herr och är bildadt alldeles som jung-fru. Huru märkvärdigt det än kan förefalla oss, har äfven detta junker hos ett oss närstående folk blifvit en beteckning för gudomen. Lapparne upptogo ordet i sitt språk under formen jonkar och med betydelsen »adelsman», »förnäm person». Särskildt användes det om »landshöfdingen». Däraf bildade lapparne sedan uttrycket »storjunkare» som namn på sina gudar, de s. k. seitarne — ett naivt men betecknande uttryck af folkets vördnad för sin landshöfding. Han var i dess ögon blott genom ett ringa steg skild från gudomligheten. Ändelsen -are, som vi finna äfven i kammar-junkare, visar att man alldeles glömt bort sammanhanget med herre; då det tyska Jäger motsvarades af ett svenskt jägare, tykte man att det tyska Junker på svenska borde heta junkare. Man liksom anslöt det till ett verbum junka. Vi kunna här tala om en hypersvensk analogi-bildning.
(oma käännökseni on alla)
Yhdistettynä sanaan jung ”nuori” sana herre ”herra” esiintyy myös sanassa junker, mikä alunperin oli muodossa jung-herr (suom. nuorimies, nuorukainen) ja on siis muodostettu aivan samoin kuin jung-fru (suom. nuori nainen, neito, neitsyt). Niin erikoiselta kuin se meistä kuulostaakin, tämän junker-sanan on meille läheinen kansa omaksunut jumalolennon kuvaamisessa. Lappalaiset ottivat sanan käyttöön kielessään muodossa jonkar ja merkityksessä ”aatelismies”, ”ylhäinen henkilö”. Erityisesti se tarkoitti ”veronkantajaa”. Siitä muodostivat lappalaiset ilmauksen ”storjunkare” jota he käyttivät jumalistansa, ns seidoista – naiivi mutta kuvaava ilmaus kansan kunnioituksesta maaherraansa kohtaan. Hän oli näiden silmissä vain pikku askelen päässä jumaluudesta. Pääte -are, jonka kohtaamme myös sanassa kammar-junkare, osoittaa miten yhteys sanaan herre on unohdettu; kun saksankielen Jäger'iä vastaa ruotsissa jägare (molemmat suom. ”metsästäjä”), luultiin että saksankielen Junker pitää tulla muotoon junkare. Siinä pääte tavallaan liitettiin verbiin junka. Tässä voimme puhua yltiöruotsalaisesta rinnastuksesta.
Rovaniemen Korkalossa oli alkujaan kaksi Korvan tilaa, mutta Korva oli alkujaan Pallarin talo, joka oli ilmeisesti skandinaavinen nimi. Rovaniemen historia -kirjassa kerrotaan, että ensimmäinen merkintä Pallarin talosta löytyy jo 1546 veroluettelosta, jossa Pallari oli yksi korkalon kuudesta talosta. Isäntänä talossa oli Jöns Gudmunsson ja nimi viitannee skandinaaviseen alkuperään, ehkä Norjaan tai Ruotsiin.
Korkaloon sijoittuu myös Mikel Hansson ja hänet on kirjattu Kemihaaran tilaluettelossa vv 1654 - 1673 myös nimellä Mikel Jönsson Kåroinen ja toisella tilalla asui Jöns Jönsson Junckari eli Junckkara, joka myöskin oli Ingevald Junkkar -nimisen henkilön jälkeläisiä. Antti Ingevaldinpojan poika Niilo puolestaan asettui Korkalon taloon. Antin isä oli tiettävästi ensimmäinen mainittu Junka-Junkkar, nimeltään Ingevald.
Jos asukas oli Kåroinen, saiko Korkalo nimen miehestä vai mies paikan nimestä. Kuka tietää, vaikka Mikel saapui Turun Koroisilta, mikä oli kauppa- ja markkinapaikka Turussa. Koroinen toimi t paikalle 1200-luvulla siirretyn piispanistuimen, piispankirkon ja -kartanon, myötä uskonnollisen ja hallinnollisen elämän keskuspaikkana. Koroinen alkoi menettää merkitystään 1280-luvulla. Maankohoaminen ja meren vetäytyminen esti saksalaisten kauppiaiden koggi-tyyppisten alusten nousemisen enää Koroisiin asti, joten uusi kauppapaikka syntyi Unikankareen tuntumaan. Koroisten linna raunioitui vähitellen, ja piispa rakensi uuden linnan Kuusistoon. Kirkon hallinnollinen keskus siirtyi näihin uusiin toimipisteisiin 1280-luvun lopulla.
Suomen keskiajan historia kertoo Ingevald -nimisistä korkea-arvoisista (ehkä vouteja yms) henkilöistä: Vuonna 1322 luovuttivat ahvenanmaalaisen Ingevaldin perilliset Turun tuomiokirkolle tiluksiaan ja asiakirja vahvistettiin Ahvenanmaan maakunta- sinetillä. Samoihin aikoihin Turun linnan isäntänä oli 1360 luvulla norjalainen ritari Narve Ingevaldinpoika, joka sai pestin kun edeltäjänsä Niilo Tuurenpoika riitaantui kuningas Haakonin kanssa ja joutui maanpakoon. Mainittakoon, että kuningas Haakon julisti 15.2.1362 ns keskiaikaisen Suomen perustuslain ja tuossa kirjeessä on useampia sinettejä mm Niilo Tuurenpojan sinetti. Tuohon aikaan käytiin monenlaista vääntöä oikeuksista Lapinmaahan ja muun muassa Satakunnan asukkaat verottivat vielä 1300 luvun lopulla Peräpohjan lappalaisia. Satakuntalaiset tunsivat niin hyvin Lapin saloseutuja että jopa Turun piispa Johannes Pietarinpoika käytti heitä todistajina kun hänen ja Uppsalan piispan kanssa oli riitaa hiippakunnan pohjoisista rjoista. Heinäkuun 16. päivänä 1374 kokoontuivat Satakunnan asukkaat (Commwnitas terr Satagundie) maakuntakäräjille Kokemäen kirkolle ja antoivat lausunnon, että he oman kokemuksensa ja esivanhempiensa todistuksien perusteella voivat valalla vakuuttaa hiippakuntien rajan kulkeneen Kemijoen ja Kaakamajoen välillä. Myöhemmin 1400 luvulla pirkkamiehet joutuivat Jäämeren verotusretkillään kiistohin norjalaisten kanssa ja 1498 Luulajan ja Piitimen pirkkalaiset valittivat Hannulle, unionikuninkaalle, ja Hannu kuninkaan asiamies Länsi-Pohjassa Ingevald Birgerinpoika toimitti kirjeen perille, jossa kiellettiin norjalaisia estelemästä pirkkalaisten lapinkäyntiä (Googlebooks: Forsström, Hainari 1808, Suomen historia, Vanhimmista joista nykyaikaan saakka, II osa: Suomen keskiajan historia).
Kemissähän oli myös Koroinen-niminen kylä. Liekkö se samanlainen asukkaiden mukana tullut siirtonimi kuin Paakkolan vanha nimi Sortavala Kemijokilaaksossa?
Kemissähän oli myös Koroinen-niminen kylä. Liekkö se samanlainen asukkaiden mukana tullut siirtonimi kuin Paakkolan vanha nimi Sortavala Kemijokilaaksossa?
Ei Mikel Turun Koroisista tullut vaan Kemin Koroisista, jos Kåroinen tarkoittaa lähtökylää.
Kemin Koroinen voi olla siirtonimi Turusta. Olihan Kemillä ja Turun seudulla yhteyksiä. Kemin 1600-luvun papitkin tulivat sieltä.
Tosin Kemin Koroisten vanha rinnakkaisnimi oli Karjalankylä.
Karjalainen rinnakkaisnimi ei poista mahdollisuutta, että Koroinen oli siirtonimi Turusta. Kemissähän oli vanha länsisuomalaisperäinen asutus. Viimeistään 1200-luvulla Kemijokilaaksoon asettui karjalaisia, varsinkin Paakkolaan eli Sortavalaan. 1300-luvulla alueelle alkoi asettua taas länsisuomalaisperäisiä asukkaita Ruotsin kruunun vaikutuksesta.
Mitä Rovaniemen seudun asutukseen tulee, niin eikös siellä ole selviä merkkejä ruotsalaisperäisestä asutuksesta? Että nuo Ingewaldit ja Gudmundit olivat todennäköisesti ruotsalaisia. Sellainen sukunimi kuin Halvarikin olisi ruotsalaisperäinen. Norja tuntuu kaukaa haetulta.
Ei Mikel Turun Koroisista tullut vaan Kemin Koroisista, jos Kåroinen tarkoittaa lähtökylää.
Kemin Koroinen voi olla siirtonimi Turusta. Olihan Kemillä ja Turun seudulla yhteyksiä. Kemin 1600-luvun papitkin tulivat sieltä.
Tosin Kemin Koroisten vanha rinnakkaisnimi oli Karjalankylä.
Karjalainen rinnakkaisnimi ei poista mahdollisuutta, että Koroinen oli siirtonimi Turusta. Kemissähän oli vanha länsisuomalaisperäinen asutus. Viimeistään 1200-luvulla Kemijokilaaksoon asettui karjalaisia, varsinkin Paakkolaan eli Sortavalaan. 1300-luvulla alueelle alkoi asettua taas länsisuomalaisperäisiä asukkaita Ruotsin kruunun vaikutuksesta.
Mitä Rovaniemen seudun asutukseen tulee, niin eikös siellä ole selviä merkkejä ruotsalaisperäisestä asutuksesta? Että nuo Ingewaldit ja Gudmundit olivat todennäköisesti ruotsalaisia. Sellainen sukunimi kuin Halvarikin olisi ruotsalaisperäinen. Norja tuntuu kaukaa haetulta.
Toisaalta saattoivat he olla norjalaisiakin. Ainakin Tornionjokilaakson pirkkalaisilla on ollut norjalaisperäisiä etunimiä kuten Anund.
Nimistö on haastavaa, mutta kontakteja oli keskiajalla sekä ruotsalaisten että norjalaisten kanssa. Turvallisinta on varmaan puhuakin skandinaavisista nimistä, olihan tuolloin unionikuninkaan hallinnassa niin Tanska, Ruotsi, Norja sekä Suomi, mitä nyt Suomeksi tuohon aikaan voitiin katsoa (vähän vaikeammin hahmotettavissa). En tiennytkään, että Halvari oli ruotsalaista alkuperää. Jostakin luin, että halvari tarkoitti saamenkielellä peurapyssyä ja lappalaisilla mainitaan jo 1600 luvulla olleen tuliaseita. Peurapyssyt olivat pitkiä, isoreikäisiä ja kantoivat kauas. Schefferuksen mukaan lappalainen osasi ampua peuraa kuutamollakin ja tähtäsi aina sydämeen ja selkärankaan. Olen olettanut heidät suomalaislähtöisiksi, joko lantalaisia tai lappalaisia?? Vanhin Halvari, jonka olen löytänyt, oli Henrik Matinpoika Halvari ja vaimonsa Kirsti Mikontytär. Pari isännöi Halvaria vuodesta 1664 ja tuota aiemmin isäntänä oli Erkki Niilonpoika, eli Henrik tuli jostakin vaimonsa kanssa autioon Halvariin.
Palaan näihin Korkalon asukkaisiin eli Pallari (myöskin skandinaavinen nimi) oli Korkalossa Korvan nimellä ja Junkkaran naapurissa. Eli Mikko Jönssinpoika Kåroinen ja Mikko Hansinpoika Korva eli Pallari. Pallarin ensimmäinen isäntä oli 1546 veroluettelon mukaan Jöns Gudmundinpoika. Juhon veli saattoi olla Kemin Lautiosaaressa asuva talonpoika ja lautamies Niilo Gudmundinpoika. Niilo oli todennäköisesti pirkkamies (birkarl), jolla oli kauppa- ja verotusoikeudet Lapin alueen saamelaisten kanssa.
Liitän tähän löytämäni pätkän:
Eräs Jöns Gudmundinpoika mainitaan tekstissä Fiske Sjofart handel Tornio: De protester landsköpmännen i Skellefteå och Kalix 1620 framförde mot anläggandet av Torneå stad på Suensaari grundade sig på svårigheter att navigera i den grunda skärgården samt problemen att föra fullastade skutor in i stadsviken beroende på det skiftande vattenståndet i älven. Skeppsleden mot Torneå följde tidigt två rutter med uppankringsställen vid Nikkala och Vuono. Den västliga inseglingsrutten gick öster om Gunnaren via Seskarö till en ankringsplats strax norr om Santasaari. Segelleden förenades strax utanför Nikkala med en östlig led som väster om Sandskär och Tantamanni gick direct mot Vuonoviken där en ankringsplats låg strax norr om Laitakari. Härifrån gick de båda lederna vidare mot Hellälä där skutorna lossades under bruksepoken men ifall torde de ha varpats upp för Korva (en tiedä mitä paikkaa tämä tarkoittaa) för att nå upp till stadsviken i Torneå. Tidvis synes skutorna, beroende på vindförhållanden och vattenståndet i älven, även ha lossat en del av sitt gods i Laitakari för vidarebefordran till Torneå. Förutom grynnor vid inseglingen till Haparanda-Tornio hade styrmännen som lade sina rutter nära kusten svåra farvatten att bekämpa i hela Bottenviken, på den västra såväl som den östra sidan, och detta i kombination med skutornas bristande sjövärdighet torde ha varit orsaken till att skeppsbrott var vanligt förekommande. Första uppgiften om ett skeppsbrott noteras 1575 då Torne sockenskuta gått i kvav i Torne skärgård på återfärden från Stockholm varvid skuta och last, inklusive Kungl. Maj:ts salt, förlorades. Detta meddelades i ett brev - till kammaren den 16 juli 1577 varvid socknens edsvurna tolvmän med sina bomärken bestyrkte skrivelsen: Jöns Henrikinpoika Alkkulasta, Jöns Niilonpoika Niemiksestä, Jöns Gudmundinpoika Laffnesistä (tarkoittaako Laivaniemeä koska siellä oli verolla tämänniminen henkilö), Per Perinpoika Matarengistä, Niilo Jonssinpoika Ruskolasta, Niilo Ollinpoika Armassaaresta, mons. Henrikinpoika Juoksengista, Oleff Antinpoika Witzaniemestä, Erich Kuliu Raumolta, Inne Innenpoika Skelspecistä, Eskil Niilonpoika Potanista ja Kemi Henrik Raumolta (Snell, Brottstycken ur det tidiga Haparanda – Tornio, Fisket sjöfarten och handeln 1500 – 1700).
Halvar on skandinaavinen etunimi.
Halvar, Gudmund, Ingewald ovat harvinaisia etunimiä suomalaisten keskuudessa, että voisi olettaa niiden kantajien olleen skandinaavisperäisiä.
Rovaniemen seudun todennäköisesti skandinaavisperäiset asukkaat olivat ehkä niitä saamelaisten Suurjunkkareita eli herroja, jotka verottivat heitä. Vaikkakaan varsinaisia pirkkalaisia ei tiettävästi ole siellä asunut.
Tapani Kovalaine
14.02.16, 17:23
Nimistötutkimuksissa on hyvin vakiintunut tapa tutkia syntyjä syviä nimien loppupäätteiden perusteella. Esimerkiksi jos sukunimi päättyy kirjaimiin -nen, on hyvin suuri mahdollisuus, että nimi on alkuaan itä-Suomesta.
Junkkara on loppupäätteen -kara perusteella Lapissa hyvin yksinäinen ilmiö. Hiskistä voi kysellä esimerkiksi vuoteen 1816 mennessä esiintyneitä -kara -päätteisiä sukunimiä syntyneistä, vihityistä ja haudatuista. Löytyy satamäärin nimeä Junkkara. Vain yksi Alatornion sotilassulhanen muodostaa poikkeuksen ja on ilmeisesti Alavudelta peräisin:
Hiski, vihitty: 6.9.1730 6.12.1730 Sold: Anders Stephanss: Kickara Pijg Anna Olofsd:r Wikaniemi
Maalaismainen nimistötutkimus (rural name searching) antaa vinkin. Junkkar on ollut perusteena Junkkarila -nimiselle talonnimelle ja talon asukkaat ovat ryhtyneet käyttämään talon nimestä lyhentämällä muokattua versiota Junkkara. Leppävirran Moninmäen kylässä tuli käyttöön itäsuomalaisittain sukunimi Junkkarinen, joka sittemmin on liittynyt kappaleeseen Ruusuja hopeamaljassa.
Digi 95, Leppävirta: http://digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/leppavirta/rippikirja_1753-1760_tk2072/95.htm
Digi 107 osoittaa, että Jumppaisesta tulikin yllättäen (kenties sotilasurasta johtuen) Junkkarinen:
http://digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/leppavirta/rippikirja_1723-1738_tk2071/107.htm
Nimistötutkimuksissa on hyvin vakiintunut tapa tutkia syntyjä syviä nimien loppupäätteiden perusteella. Esimerkiksi jos sukunimi päättyy kirjaimiin -nen, on hyvin suuri mahdollisuus, että nimi on alkuaan itä-Suomesta.
Junkkara on loppupäätteen -kara perusteella Lapissa hyvin yksinäinen ilmiö. Hiskistä voi kysellä esimerkiksi vuoteen 1816 mennessä esiintyneitä -kara -päätteisiä sukunimiä syntyneistä, vihityistä ja haudatuista. Löytyy satamäärin nimeä Junkkara. Vain yksi Alatornion sotilassulhanen muodostaa poikkeuksen ja on ilmeisesti Alavudelta peräisin:
Hiski, vihitty: 6.9.1730 6.12.1730 Sold: Anders Stephanss: Kickara Pijg Anna Olofsd:r Wikaniemi
Maalaismainen nimistötutkimus (rural name searching) antaa vinkin. Junkkar on ollut perusteena Junkkarila -nimiselle talonnimelle ja talon asukkaat ovat ryhtyneet käyttämään talon nimestä lyhentämällä muokattua versiota Junkkara. Leppävirran Moninmäen kylässä tuli käyttöön itäsuomalaisittain sukunimi Junkkarinen, joka sittemmin on liittynyt kappaleeseen Ruusuja hopeamaljassa.
Digi 95, Leppävirta: http://digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/leppavirta/rippikirja_1753-1760_tk2072/95.htm
Digi 107 osoittaa, että Jumppaisesta tulikin yllättäen (kenties sotilasurasta johtuen) Junkkarinen:
http://digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/leppavirta/rippikirja_1723-1738_tk2071/107.htm
Junkkara-nimi ei ole yksinäinen nimi, vaan vertautuu Rovaniemen vanhoihin -ri-päätteisiin sukunimiin kuten Pallari,Halvari ja Suutari. Nimen takana voi olla ammattinimi kuten Suutari, mutta muukin selitys on mahdollinen, kuten tässä viestiketjussa osoitetaan.
Ingewald Junkkar tuli samoihin aikoihin Rovaniemen Kemihaaraan tai Korkaloon kuin Gudmund tuli Pallarin tilalle. Mikäli saamenkielen junkka todellakin tarkoittaa voutia (norjalainen alkuperä), ehkä tämä Ingewald oli vouti. Tuohon aikaan yhteyksiä oli sekä Satakuntaan että Ruotsiin ja Norjaan. Olihan Länsi-Pohjassa sukupolvea tai kahta aiemmin ollut kuninkaan asiamiehenä Ingewald Birgerinpoika. Nimi junker tarkoitti mm keisarillisella Venäjällä aatelissäätyistä upseeria ja vielä vanhemmalla ajalla junkkari oli hoviarvonimen osa mm hovijunkkari ja kamarijunkkari. Mutta oli myös tuon niminen keskiaikainen sukukin olemassa.
Seuraavat otteet ovat Pasi Pölläsen väitöskirjasta Det lokala gamla frälset som den nordiska lokaförvaltningens stabiliserare I Sverige öster om Åbo Lansrätts doms 25.6.1415 rår och Ryssestenen under 1300 – 1600 –talen:
Junker von Ober-Conreuth (Ungarn, Bayern, Preussen)-släktens vapen (inte visat), som år 1498 har registrerats, har ingenting tillsammans med den veckelaxiska Junker-släktens vapen och dess stil tyder på senare tider än den veckelaxiska Junker-släktens vapens stil.
Juncker-släktens i Tyskland vapen (inte visat) med blasonen: "Quarterly, 1st and 4th, barry of eight argent and gules; 2nd and 3rd, sable, a lion rampant or, that in the 3rd contournée. Sur tout, an inescutcheon azure, crossbow argent”, är också helt olikt. Det har också funnits en plats med namnet "Junkarsborg" litet nordost om Raseborg slott, men det här namnet troligen inte tyder på ett efternamn. Ordet "Junker" i danska språket verkar betyda detsamma som ordet "knape" eller det latinska uttrycket "rusticus Nobilis". Namnet "Junker" har också tytt på avkomlingar av de medlemmarna av Tyska Orden, som efter reformationen tog fruar och blev integrerade till den litauenska nobiliteten.
Samassa lähteessä mainitaan Jon Tyrilsson Stålhandske kuningas Erikin kamarijunkkarina [lähinnä esimerkkinä kamarijunkkareista].
Horn-, Wilkin-, Junker-,Brand-, Poitz- och Wundranck-släkterna hade gods i Strömsby i Veckelax (Anthoni 1970, ss. 375-356;rusttjänstlängd 1556; förteckningen över frälsemän och landsbönder, som betalat kungshjälpen 1561;en längd över frälsemän och landsbönder 1566).
Greiffenhagen 1932, nr. 13b,s. 20: Den Hans Junker, som 16.12.1458 nämns, har levt samtidigt med den Hans Olofsson "tho Veckelax", vars moder Elseby Frölichsdotter dog i Reval (se ovan). Emedan Hans Olofsson "tho Veckelax" har levt samtidigt med Hans Junker och Junker-släkten har bott i Veckelax för många århundraden, kan det inte uteslutas, att Hans Junker är densamme som Hans Olofsson "tho Veckelax", men inget bevis därom finns. Den existerande evidensen talar för att Hans Olofsson hörde till Horn-släkten. Per Nilsson Junker nämns också som veckelaxbo "Peer Nilsonn till Bredskall" år 1581 i "Register Opå the Welbördige".
Nimistö on haastavaa, mutta kontakteja oli keskiajalla sekä ruotsalaisten että norjalaisten kanssa. Turvallisinta on varmaan puhuakin skandinaavisista nimistä, olihan tuolloin unionikuninkaan hallinnassa niin Tanska, Ruotsi, Norja sekä Suomi, mitä nyt Suomeksi tuohon aikaan voitiin katsoa (vähän vaikeammin hahmotettavissa). En tiennytkään, että Halvari oli ruotsalaista alkuperää. Jostakin luin, että halvari tarkoitti saamenkielellä peurapyssyä ja lappalaisilla mainitaan jo 1600 luvulla olleen tuliaseita. Peurapyssyt olivat pitkiä, isoreikäisiä ja kantoivat kauas. Schefferuksen mukaan lappalainen osasi ampua peuraa kuutamollakin ja tähtäsi aina sydämeen ja selkärankaan. Olen olettanut heidät suomalaislähtöisiksi, joko lantalaisia tai lappalaisia?? Vanhin Halvari, jonka olen löytänyt, oli Henrik Matinpoika Halvari ja vaimonsa Kirsti Mikontytär. Pari isännöi Halvaria vuodesta 1664 ja tuota aiemmin isäntänä oli Erkki Niilonpoika, eli Henrik tuli jostakin vaimonsa kanssa autioon Halvariin.
Palaan näihin Korkalon asukkaisiin eli Pallari (myöskin skandinaavinen nimi) oli Korkalossa Korvan nimellä ja Junkkaran naapurissa. Eli Mikko Jönssinpoika Kåroinen ja Mikko Hansinpoika Korva eli Pallari. Pallarin ensimmäinen isäntä oli 1546 veroluettelon mukaan Jöns Gudmundinpoika. Juhon veli saattoi olla Kemin Lautiosaaressa asuva talonpoika ja lautamies Niilo Gudmundinpoika. Niilo oli todennäköisesti pirkkamies (birkarl), jolla oli kauppa- ja verotusoikeudet Lapin alueen saamelaisten kanssa.
Liitän tähän löytämäni pätkän:
Eräs Jöns Gudmundinpoika mainitaan tekstissä Fiske Sjofart handel Tornio: De protester landsköpmännen i Skellefteå och Kalix 1620 framförde mot anläggandet av Torneå stad på Suensaari grundade sig på svårigheter att navigera i den grunda skärgården samt problemen att föra fullastade skutor in i stadsviken beroende på det skiftande vattenståndet i älven. Skeppsleden mot Torneå följde tidigt två rutter med uppankringsställen vid Nikkala och Vuono. Den västliga inseglingsrutten gick öster om Gunnaren via Seskarö till en ankringsplats strax norr om Santasaari. Segelleden förenades strax utanför Nikkala med en östlig led som väster om Sandskär och Tantamanni gick direct mot Vuonoviken där en ankringsplats låg strax norr om Laitakari. Härifrån gick de båda lederna vidare mot Hellälä där skutorna lossades under bruksepoken men ifall torde de ha varpats upp för Korva (en tiedä mitä paikkaa tämä tarkoittaa) för att nå upp till stadsviken i Torneå. Tidvis synes skutorna, beroende på vindförhållanden och vattenståndet i älven, även ha lossat en del av sitt gods i Laitakari för vidarebefordran till Torneå. Förutom grynnor vid inseglingen till Haparanda-Tornio hade styrmännen som lade sina rutter nära kusten svåra farvatten att bekämpa i hela Bottenviken, på den västra såväl som den östra sidan, och detta i kombination med skutornas bristande sjövärdighet torde ha varit orsaken till att skeppsbrott var vanligt förekommande. Första uppgiften om ett skeppsbrott noteras 1575 då Torne sockenskuta gått i kvav i Torne skärgård på återfärden från Stockholm varvid skuta och last, inklusive Kungl. Maj:ts salt, förlorades. Detta meddelades i ett brev - till kammaren den 16 juli 1577 varvid socknens edsvurna tolvmän med sina bomärken bestyrkte skrivelsen: Jöns Henrikinpoika Alkkulasta, Jöns Niilonpoika Niemiksestä, Jöns Gudmundinpoika Laffnesistä (tarkoittaako Laivaniemeä koska siellä oli verolla tämänniminen henkilö), Per Perinpoika Matarengistä, Niilo Jonssinpoika Ruskolasta, Niilo Ollinpoika Armassaaresta, mons. Henrikinpoika Juoksengista, Oleff Antinpoika Witzaniemestä, Erich Kuliu Raumolta, Inne Innenpoika Skelspecistä, Eskil Niilonpoika Potanista ja Kemi Henrik Raumolta (Snell, Brottstycken ur det tidiga Haparanda – Tornio, Fisket sjöfarten och handeln 1500 – 1700).
Tuskin Rovaniemen Gudmundit ja Ingevaldit tavallisia talonpoikia olivat. He liittyvät pirkkalaisiin, lapinkauppaan ja saamelaisten verotukseen. Onhan Rovaniemeltä lyhempi matka Kemin Lapin lapinkyliin kuin Kemistä.
Monet luulevat, että Lapin pirkkalaisilla oli jotain yhteyksiä Pirkkalan pitäjään. Näinhän ei ole. Tosin molempien nimien alkuperä voidaan johtaa ruotsinkielen sanasta birk.
Lapin verottajien pirkkalaisten nimitys tulee sanasta birkkarl (=pirkkamies). Pirkkalaiset oli jonkinlainen asejärjestö, jolle Ruotsin kuningas antoi 1300-luvulla yksinoikeuden saamelaisten verottamiseen ja lapinkauppaan Ruotsin Lapeissa.
Järjestössä oli sekä suomalaisia että ruotsalaisia. Mahdollisesti myös norjalaisia etunimistä päätellen.
Näin ainakin minä olen ymmärtänyt.
Monet luulevat, että Lapin pirkkalaisilla oli jotain yhteyksiä Pirkkalan pitäjään. Näinhän ei ole. Tosin molempien nimien alkuperä voidaan johtaa ruotsinkielen sanasta birk.
Lapin verottajien pirkkalaisten nimitys tulee sanasta birkkarl (=pirkkamies). Pirkkalaiset oli jonkinlainen asejärjestö, jolle Ruotsin kuningas antoi 1300-luvulla yksinoikeuden saamelaisten verottamiseen ja lapinkauppaan Ruotsin Lapeissa.
Järjestössä oli sekä suomalaisia että ruotsalaisia. Mahdollisesti myös norjalaisia etunimistä päätellen.
Näin ainakin minä olen ymmärtänyt.
Tuossa mainitsemassani keskiajan historian kuvauksessa, Forsström, Hainari 1808, Suomen historia, Vanhimmista joista nykyaikaan saakka, II osa: Suomen keskiajan historia, kerrotaan satakuntalaisten tunteneen niin hyvin Lapin saloseutuja, että jopa Turun piispa Johannes Pietarinpoika käytti heitä todistajina kun hänen ja Uppsalan piispan kanssa oli riitaa hiippakunnan pohjoisista rjoista.
Tämä on todiste jostakin, mutta mistä Lapin saloseutujen tuntemus oli tullut niin mainioksi, että sitä oikein valalle apuun tarvittiin. Tuo mainittu kirja on sähköisenä ja maksuttomana jaossa netissä ja se oli mitä mainioin kuvaus koko Suomen asuttamisesta. Lappi on kiinnostanut verottajia suunnattomasti, niin Norjan, Ruotsin kuin Novgorodin suunnasta. Eli kulkijoita on riittänyt...
Tuossa mainitsemassani keskiajan historian kuvauksessa, Forsström, Hainari 1808, Suomen historia, Vanhimmista joista nykyaikaan saakka, II osa: Suomen keskiajan historia, kerrotaan satakuntalaisten tunteneen niin hyvin Lapin saloseutuja, että jopa Turun piispa Johannes Pietarinpoika käytti heitä todistajina kun hänen ja Uppsalan piispan kanssa oli riitaa hiippakunnan pohjoisista rjoista.
Tämä on todiste jostakin, mutta mistä Lapin saloseutujen tuntemus oli tullut niin mainioksi, että sitä oikein valalle apuun tarvittiin. Tuo mainittu kirja on sähköisenä ja maksuttomana jaossa netissä ja se oli mitä mainioin kuvaus koko Suomen asuttamisesta. Lappi on kiinnostanut verottajia suunnattomasti, niin Norjan, Ruotsin kuin Novgorodin suunnasta. Eli kulkijoita on riittänyt...
No satakuntalaiset kävivät pohjoisessa metsästelemässä ja käymässä kauppaa. Mutta eivät he varsinaisesti pirkkalaisia olleet, vaikka Satakunnassa Pirkkalan pitäjän olikin.
Satakuntalaisilla oli varmasti vuosisataiset yhteydet Kemi-Tornion alueelle pirkkalaisajan alkaessa 1300-luvulla, väitetäänhän alueen ensimmäisen suomalaisen asutuksen tulleen juuri Satakunnasta 1100-luvulla.
Edelleen olen sitä mieltä, että pohjoisen pirkkalaiset oli erityinen järjestö, joka perustettiin Lapin verotusta ja lapinkauppaa varten. Ja se koostui Kemi-Tornion alueen asukkaista.
No satakuntalaiset kävivät pohjoisessa metsästelemässä ja käymässä kauppaa. Mutta eivät he varsinaisesti pirkkalaisia olleet, vaikka Satakunnassa Pirkkalan pitäjän olikin.
Satakuntalaisilla oli varmasti vuosisataiset yhteydet Kemi-Tornion alueelle pirkkalaisajan alkaessa 1300-luvulla, väitetäänhän alueen ensimmäisen suomalaisen asutuksen tulleen juuri Satakunnasta 1100-luvulla.
Edelleen olen sitä mieltä, että pohjoisen pirkkalaiset oli erityinen järjestö, joka perustettiin Lapin verotusta ja lapinkauppaa varten. Ja se koostui Kemi-Tornion alueen asukkaista.
Tekstit lähteestä: Suomen historia, vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka. II -osa: Suomen keskiajan historia ss 164 - 186:
Ruotsin pohjoisin maakunta oli Helsinglanti, jonka takamaa 1300 luvun alussa ulottui Skelleptejoen seutuville. Sitä pohjoisempi alue oli autiota Lapinkorpea, joka ei kenellekään kuulunut, kunnes Ruotsin hallitus sen otti omakseen. Länsipohjan Lapinorven ruotsalainen asutus saapi alkunsa kuningas Maunu Eerikinpojan holhoojahallituksen aikana. Vuonna 1327 tarjosi mainittu holhoojahallitus maita perintöoikeudella Skellepte- ja Oulunjokien välillä kaikille, jotka uskoivat Kristukseen tai tahtoivat kristinuskoon kääntyä. Uudisasukkaille luvattiin täydellinen veronvapaus, siihen asti kunnes kuningas oli tuleva täysi-ikäiseksi.
Silloin otti Neriken laamanni nikolaus Abjörninpoika Sparre haltuunsa Piittimen jokilaakson maineen, Vesineen, Saarineen. Luulajan jokilaakso joutui eräälle yhtiölle, johon kuului yhtenä osakkaana Upsalan arkkipiispa Olavi Viisas ja toisena Helsinglannin vouti Johannes Ingemarinpoika, Kolmas osa oli kahdelle muulle miehelle jaettu.
Joku este kohtasi heitä! Sillä helsinglandilaisten pyrkiessä Länsi- ja peräpohjan Lapinkorven asuttamista vastustaa, väittäen mainittua aluetta maakuntansa takamaaksi, kumottiin heidän väitteensä 1328. Pohjoisimmat erämaat eivät enää olleet jaettavissa. Suomesta päin tulleet hämäläiset siirtolaiset olivat jo ottaneet ne haltuunsa aina Kemin ja Torniojokeen asti ja heidän etujoukkonsa, lapinkävijät, kiertelivät jo Länsipohjankin puolella. Näitä lapinkävijöitä olivat juuri pirkkalaiset, joiden oikeuksia kielletään loukkaamasta. Pirkkalaiset esiintyvät tuolloin ensimmäistä kertaa asiakirjoissa eli vuonna 1328 ja nimeä pidetään skandinaavisena alkujuuriltaan [birk, bjark, bjaerk] eli kauppa, kauppamies (sivu 180).
Kirjassa arvellaan, että kuningas Maunu Latolukon aikana vuoden 1277 vaiheilla olisivat he liittyneet järjestetyksi seuraksi ja sovitusta vuokrasta saaneet häneltä yksinomaisen oikeuden käydä lappalaisia verottamassa. Tämä kertomus pirkkalaisseuran synnystä ei perustu senaikaisiin lähteisiin vaan pääasiallisesti toisarvoisiin 1600 luvun lähteisiin.
Sitten myöhemmin:
Satakunnan vouteja käskettiin valvomaan kuningas Albrekt Meklenburgilaisen kieltoa koskien Peräpohjan karjalaisten luvattomia kauppamatkoja. Nuo Peräpohjan karjalaiset olivat nimenomaan Oulun, Kemin ja Simon asukkaita. Kolmannentoista sataluvun asiakirjoissa puhutaan noista Peräpohjan karjalaisista. Niinpä kerrotaan Upsalan arkkipiispan Hemmingin (1342 – 51) eräällä tarkastusmatkallaan Torniossa kastaneen parikymmentä lappalaista ja karjalaista. Kaste tapahtui kirkkoon asetetussa suuressa ammeessa, väkijoukon läsnä ollessa. Karjalaisista sanotaan nimenomaan, että he olivat Oulusta, Kemistä ja Simosta kotoisin.
Tekstit lähteestä: Suomen historia, vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka. II -osa: Suomen keskiajan historia ss 164 - 186:
Ruotsin pohjoisin maakunta oli Helsinglanti, jonka takamaa 1300 luvun alussa ulottui Skelleptejoen seutuville. Sitä pohjoisempi alue oli autiota Lapinkorpea, joka ei kenellekään kuulunut, kunnes Ruotsin hallitus sen otti omakseen. Länsipohjan Lapinorven ruotsalainen asutus saapi alkunsa kuningas Maunu Eerikinpojan holhoojahallituksen aikana. Vuonna 1327 tarjosi mainittu holhoojahallitus maita perintöoikeudella Skellepte- ja Oulunjokien välillä kaikille, jotka uskoivat Kristukseen tai tahtoivat kristinuskoon kääntyä. Uudisasukkaille luvattiin täydellinen veronvapaus, siihen asti kunnes kuningas oli tuleva täysi-ikäiseksi.
Silloin otti Neriken laamanni nikolaus Abjörninpoika Sparre haltuunsa Piittimen jokilaakson maineen, Vesineen, Saarineen. Luulajan jokilaakso joutui eräälle yhtiölle, johon kuului yhtenä osakkaana Upsalan arkkipiispa Olavi Viisas ja toisena Helsinglannin vouti Johannes Ingemarinpoika, Kolmas osa oli kahdelle muulle miehelle jaettu.
Joku este kohtasi heitä! Sillä helsinglandilaisten pyrkiessä Länsi- ja peräpohjan Lapinkorven asuttamista vastustaa, väittäen mainittua aluetta maakuntansa takamaaksi, kumottiin heidän väitteensä 1328. Pohjoisimmat erämaat eivät enää olleet jaettavissa. Suomesta päin tulleet hämäläiset siirtolaiset olivat jo ottaneet ne haltuunsa aina Kemin ja Torniojokeen asti ja heidän etujoukkonsa, lapinkävijät, kiertelivät jo Länsipohjankin puolella. Näitä lapinkävijöitä olivat juuri pirkkalaiset, joiden oikeuksia kielletään loukkaamasta. Pirkkalaiset esiintyvät tuolloin ensimmäistä kertaa asiakirjoissa eli vuonna 1328 ja nimeä pidetään skandinaavisena alkujuuriltaan [birk, bjark, bjaerk] eli kauppa, kauppamies (sivu 180).
Kirjassa arvellaan, että kuningas Maunu Latolukon aikana vuoden 1277 vaiheilla olisivat he liittyneet järjestetyksi seuraksi ja sovitusta vuokrasta saaneet häneltä yksinomaisen oikeuden käydä lappalaisia verottamassa. Tämä kertomus pirkkalaisseuran synnystä ei perustu senaikaisiin lähteisiin vaan pääasiallisesti toisarvoisiin 1600 luvun lähteisiin.
Sitten myöhemmin:
Satakunnan vouteja käskettiin valvomaan kuningas Albrekt Meklenburgilaisen kieltoa koskien Peräpohjan karjalaisten luvattomia kauppamatkoja. Nuo Peräpohjan karjalaiset olivat nimenomaan Oulun, Kemin ja Simon asukkaita. Kolmannentoista sataluvun asiakirjoissa puhutaan noista Peräpohjan karjalaisista. Niinpä kerrotaan Upsalan arkkipiispan Hemmingin (1342 – 51) eräällä tarkastusmatkallaan Torniossa kastaneen parikymmentä lappalaista ja karjalaista. Kaste tapahtui kirkkoon asetetussa suuressa ammeessa, väkijoukon läsnä ollessa. Karjalaisista sanotaan nimenomaan, että he olivat Oulusta, Kemistä ja Simosta kotoisin.
Pirkkalaiset mainitaan siis ensimmäisen kerran heti Pähkinäsaaren rauhan 1323 jälkeen. Tuskin on sattumaa. Rajahan oli kiistanalainen pohjoiselta osaltaan ja aiheutti jatkuvia riitoja Ruotsin/pohjalaisten ja Novgorodin/karjalaisten välillä.
Pirkkalaisten oikeudet rajoittuivat idässä Kaakamajokeen eli Kemijokilaakso oli virallisesti Novgorodin aluetta.
Tosin Ruotsi ulotti kirkollisen valtansa ja suoritti asutustoimintaa rajan väärällä puolella 1300-luvulta alkaen. Siksi kai pirkkalaisia asui Kemissä ja ehkä Rovaniemelläkin.
Pajari oli Venäjällä ylimys. Kemissä on Pajari-sukua. Olikohan tämä suku karjalaisten vastine pirkkalaisille?
Jostain olen lukenut, että pirkkalaisjärjestö olisi kopioitu Novgorodissa olleesta vastaavasta järjestöstä.
Mistä muuten tieto, että Pallari olisi skandinaavisperäinen?
Kemijokilaaksossa Rovaniemen ja Kemin välillä on paljon karjalaisperäistä nimistöä ,tosin Rovaniemen seudulla kai satakuntalais-hämäläinen aines on vallitsevampi.
Markku Pelttari
17.02.16, 11:54
Kompetenssini ei riitä ottamaan kantaa pirkkalaisten alkuperään, mutta ohessa linkki asialliseen artikkeliin: http://senc.hum.helsinki.fi/wiki/Pirkkalaiset
Erik Kuoksulta on vastaavanlainen kooste på svenska kirjassaan "Birkarlen Anund Anundsson (Kyrö) i Pello och hans ättlingar 1539 - 1930".
Pirkkalaisjärjestö siis jatkoi kainulaisten harjoittamaa lappalaisen verotusta ja lapinkauppaa. Koska Rovaniemen hämäläisasutus sai alkunsa 1100-luvulla, niin saattoi Junkkara olla näitä muinaisten kainulaisten jälkeläisiä.
Tässä vaivaa Rovaniemen kuuluminen virallisesti Novgorodille 1323-1595. Pirkkalaisten viralliset alueethan eivät ulottuneet Kemijokilaaksoon. Kemissä pirkkalaiset mainitaan ensimmäisen kerran vasta 1600-luvun alussa, kun alue oli siirtynyt Ruotsin haltuun. Olisiko Kemissä ja Rovaniemellä ollut epävirallista pirkkalaistoimintaa? Olihan alueen yhteydet Novgorodiin löystyneet kovasti 1500-luvulle mennessä. Vai toimiko Kemijokilaaksossa Novgorodin pirkkalaisjärjestö saamelaisia verottamassa ja lapinkaupassa?
Matti Lund
17.02.16, 17:49
Pirkkalaisjärjestö siis jatkoi kainulaisten harjoittamaa lappalaisen verotusta ja lapinkauppaa. Koska Rovaniemen hämäläisasutus sai alkunsa 1100-luvulla, niin saattoi Junkkara olla näitä muinaisten kainulaisten jälkeläisiä.
Tässä vaivaa Rovaniemen kuuluminen virallisesti Novgorodille 1323-1595. Pirkkalaisten viralliset alueethan eivät ulottuneet Kemijokilaaksoon. Kemissä pirkkalaiset mainitaan ensimmäisen kerran vasta 1600-luvun alussa, kun alue oli siirtynyt Ruotsin haltuun. Olisiko Kemissä ja Rovaniemellä ollut epävirallista pirkkalaistoimintaa? Olihan alueen yhteydet Novgorodiin löystyneet kovasti 1500-luvulle mennessä. Vai toimiko Kemijokilaaksossa Novgorodin pirkkalaisjärjestö saamelaisia verottamassa ja lapinkaupassa?
Tässä viestissäsi on nyt mielestäni useampia väärinkäsityksiä. Lue ylläolevassa viestissä oleva asiaa valaiseva linkki, jossa on luultavasti Jouko Vahtolalta saatua tekstiä birkarlien rooleista ja oikeuksista lapinmaitten "verotuksessa".
Kuten siitä käy ilmi, lapinmaitten "verotukseen" 1500 -luvun alkupuolele asti osallistuneet birkarlit olivat jonkinlaisia mahtitallolisia, jotka asuivat pääasiassa sektorilla: Uumaja-Skellefteå-Luulaja-Piitime-Tornio.
Ei ollut mitään "pirkkalaisten virallisia alueita", vaan birkarlien omaksumia epävirallisia alueita, muinaisuudesta periytyviä reviirejä, joista he olivat pitäneet kiinni.
Mitään juhlallisia oikeuksia ei mielestäni Folkungat (Bjälbo) tai unionikuninkaat olleet heille ymmärrettävästi julistaneet, vaan he olivat muinoin ottaneet "omankädenoikeuden", joille hallitsijat eivät mahtaneet mitään, koska mitään valtakunnan kattavaa aluehallintoa ei ollut vielä olemassa. Kontrollointikyky oli käytännössä olematon. Valta oli Pohjanmaan, Västerbottenin ja Lapinmaan osalta aivan paikallisissa käsissä.
Kun hallitsijoiksi pyrkijät eivät voineet muutakaan, he sallivat ilman väkivaltaisia vastatoimia birkarlien toiminnan lapinmaissa niin kauan kuin heillä ei ollut resursseja ottaa sitä omaan tiukkaan hallintaansa. Kuten linkistäkin voidaan lukea, siten voitiin ylläpitää ruotsalaista vaikutuspiiriä novgorodilaista vastaan ( ja myös hankkia pyyntikulttuurin tarjoamia tuotteita ilman kuningashuoneen itse perustamaa koko toimitusketjun logistiikkaketjua).
Sopivampaa on katsoa koko Pohjois-Skandinavia noin ikään Härnösandin-Närpiön-Ruoveden linjan takaa geopoliittiselta kannalta vielä ei kenekään maaksi ennen 1500 -lukua. Minkä valtapiirin kontolle sen asuttaminen ja verotus lopultakin menisi, oli vielä avoin kysymys.
Mutta oli muodostunut alustavia etupiirijakoja ja reviirejä, joista alueelle vaikuttamaan pyrkivät kamppailivat keskenään. Oli suurjako Ruotsin ja Novgorodin välillä, joka ei ollut tarkasti määritelty. Missä näiden raja meni, sitä ei todellisuudessa tiennyt kukaan, ei ns. Pähkinäsaaren sopimuksenkaan jälkeen Saimaan pohjoispuolisilta osiltaankaan. Intressiä siihen ei ollut vielä syntynyt. Geopoliittisen Intressin painopiste oli toistaiseksi pysähtynyt Karjalan kannakselle ja Suomenlahdelle.
Oli sen sijaan suppeampia etupiirijakoja "idän ja lännen välillä" etelästä pohjoiseen, monet niistä katselmoitu ja tarkistettu 1200- ja 1300-luvuilla ja joistakin niistä oli tuomarinpäätös annettu. Näitä paikalliset pyrkivät noudattamaan ja tunnustamaan omina rajoinaan.
Asiaa kuvaavia käsitteitä ei saisi tulkita tai mieltää nykymuotoisina. Silloin mennään aivan metsään.
Mitään pirkkalaisjärjestöä ei ollut. Kukin birkarl vahti vain omaa reviiriään eikä harjoittanut mitään yhteistoimintaa tai muuta koordnaatiota muitten kanssa paitsi kuin selvittivät välinsä, jos toisen reviirille törmäsivät. Ei ollut mitään "osuuskuntaa" tai "kattojärjestöä". Jaakkolan ilmaisu "pirkkalaisliike" on tässä suhteessa vaarallinen, koska sellainen mielletään nykyään lähes aina järjestäytyneeksi liittoumaksi, jolla on säännöt, budjetti, jäseniä, johto ja toimihenkilöitä. Ketään virallista sovittelijaa ei ollut keskinäisissä konflikteissa paitsi, että kuningasvallan kehityttyä he alkoivat myös tukeutua kuningasvaltaan ja vedota siihen, ettei se veisi heidän ikimuistoisia oikeuksiaan.
Sellaista peliä ei toisaalta mikään todellinen ruhtinasvalta voinut niellä, siis kilpailua oman valtaperustansa pääedellytyksillä, joten nyt riippui siitä, mikä kuningasvalta oli niin mahtava, että saattoi murskata valtansa alle birlkarlien toiminnan, joka osoitti riippumattomasti kuningasvallan oman heikkouden.
Se oli tietysti Kustaa Vaasan johtama kuningasvalta. Kustaa Vaasa alkoi heti valtaan päästyään suunnitella birkarlien veronkannon murskaamista. Kustaa antoi omille voudeilleen birkarleja hankaloittavia ja tukahduttavia määräyksiä kuten väliintulemista ja lappalaisilta kannettujen tavaroitten, lähinnä turkisten, takavarikkoja. Tästä saivat birkarlit nähtävästi kimmokkeen ja jotkin birkarlit lähtivät neuvottelemaan asiasta Tukholmaan Kustaa Vaasan neuvonantajien kanssa.
Koska Kustaa Vaasakaan ei ollut siinä vaiheessa saanut vielä valtaansa kunnolla vakiinnutettua, hän joutui tyytymään kompromissiin birlkarlien lapinverojen kannon suhteen: birkarlit tarjoutuivat kantamaan kuningaskunnalle lapinmaista ne verot, joita se kaavaili sieltä saavansa, kunhan saivat edelleen itselleen toisen puolen kannosta. Tähän Kustaa suostui.
Tätä koskien Kustaa Vaasa antoi Upsalassa 1.4.1528 (kuvaava päivä = älkää ottako tätä niin todesta, että sydämestäni olisin tätä halunnut) asetuksen:
"Stadga om Birkarlarnes skatt"
Se löytyy painettuna painatteesta:
"Konung Gustav Den Förstes Registratur V. 1528.", Stockholm 1871, s. 70-72.
Keitä Kustaa tässä tarkoitti. Se sanotaan asetuksessa:
"... Dauidh larsszonn och Nils lönszonn våra vndersathar begärandis atth föruetha sigh medh oss på theres och flere berkalas wäghna vdij Lula Pitha och Toornö sochner j Norrebothn liggiendis om den renttho Cronan schulle årligha haffua vdåff them för then fordeell och vilkor the haffua vdåff Lapparna Lathandis oss försthå Atth the berkala vdåff Lula och Pitha icke haffua högre skath giffuedh Cronona i förlidhen tidh än viij thimber clochkenerch och i mårdskin vthaff the lappar som de rådha vtöffuer..."
Tämä jatkuu vielä pitkään, mihin voitte tutustua yo. lähteestä lisää, mutta omasta mielestäni tässä määritellyt tiukat ehdot toiminnalle merkitsevät itse asiassa koko entisen "privilegion" lopun alkua ellei suoranaista loppuakin vuonna 1528. Itse asiassahan tämä ei ole muuta kuin kontrahti, jolla birkarlit tarjoutuivat toimittamaan vastikkeellista voutipalvelua lapinverojen osalta kuningashuoneelle. Ero kuninkaan omaan voutiin lienee vain se, että birkarlin ei tarvinnut esittää Tukholmassa koko kantonsa tilikuittia, vaan tilittää kuninkaan osuus yo. ehtojen mukaisesti ilman, että Tukholma pääsi kajoamaan suoraan birkarlin itselleen tulouttamaan osaan.
terv Matti Lund
Tässä viisaampien tekstejä kopioiden: Pajarien arvellaan siirtyneen Karjalan Kantalahdesta kohti pohjoista ja länttä kun vihollisuuksien kiivain vaihe rauhoittui pitkän vihan jälkeen (rappasota) ja Täyssinän raja saatiin määritettyä. Vienasta alettiin kuljettaa suolaa Kemijokea pitkin Pohjanmaalle, mitä pitkin aiemmin vienalaiset kävivät hävitysretkillään ja taisihan suomalainenkin sissipartio päästä kostoretkelle muutaman kerran. Pajari nimeä esiintyi jo 1500 luvulla Kemin pitäjässä ja sen on osoitettu olevan karjalaisperäinen venäjän ylimystä tarkoittavasta sanasta bojar johdettu sana. Pajarit eli bojaarit olivat Venäjän ylimmän ruhtinaallisen palvelusluokan jäseniä ja he toimivat sotureina sekä hallitsijan neuvonantajina. Tämä osoittaa että Novgorodilla oli jonkinlaita valtaa Kemijoella keskiajalla, ja kuuluihan Kemijokilaakso Novgorodille vielä 1323 – 1595. Tuolloin päättyi samalla Rurikin perillisten eli varjagi-viikinkien kausi Novgorodin ja Moskovan Venäjän johdossa ja 1609 saatiin Täyssinän rauhan rajat ja Käkisalmen linna luovutettiin Ruotsi – Suomelle. Inkerin sodan aikana 1609 – 16 Venäjä sai uuden hallitsijasuvun kun pajari Mihail Romanov nousi tsaariksi vuonna 1613 (Minkkinen, Sisämaan erämaiden asuttaminen ja rajahistoria keskiajalta suurvaltakaudelle).
Sukuforumilla kerrotaan, että Suomessa on ollut yksi "pajaritaustainen" venäläisperäinen ruhtinaallinen aatelissuku: Menschikoff. Pajari on tämänkaltaisen suvun yleisnimi (Sukuforum, Pohjantie-Laatokka-Pohjanlahti).
Toinenkin pajarisuku tiettävästi löytyy juuri Rovaniemen Muurolasta. Vuonna 1750 Rovaniemen kirkon säätyläisten ja parempien joukossa istuksivat Clementeoffin väki. Papin vaimo ja tyttäret täyttivät yhden penkin, mutta
sen lisäksi oli varattava tilaa Muurolan Clementeoffin naisväelle ja Rovaniemellä vielä asuville Boneliusten omaisille.
Clementeoff oli pajarisuku ja Magnus Fredrik Clementeoff (1736 – 1815) oli Pohjanmaan rykmentin Kemin komppaniassa luutnantiksi ylennyt valistushenkinen vaikuttaja, Esaias Fellmannin asiamiehenäkin toiminut henkilö (Kemin käräjillä kun Fellman oli jättänyt anomuksen Korkalossa olevan Pirttilampi –nimisen suon raivaamiseksi pelloksi). Samainen henkilö Magnus Clementeoff toimi Rovaniemen kirkkoherranakin Esaias Fellmanin aikana ja oli itsekin kuivannut suota oman kartanonsa mailta Suosiolassa. Tuo kartano sijaitsi Granlundista parin kilometrin päässä. Mainitaanpa, että nämä Clementeoffit kuuluivat Fellmanin aikana Rovaniemen pappilan seurapiiri kantajoukkoon (Ahvenainen, Rovaniemen historia II 1632 – 1960, sivu 229 - 258).
Tässä viisaampien tekstejä kopioiden: Pajarien arvellaan siirtyneen Karjalan Kantalahdesta kohti pohjoista ja länttä kun vihollisuuksien kiivain vaihe rauhoittui pitkän vihan jälkeen (rappasota) ja Täyssinän raja saatiin määritettyä. Vienasta alettiin kuljettaa suolaa Kemijokea pitkin Pohjanmaalle, mitä pitkin aiemmin vienalaiset kävivät hävitysretkillään ja taisihan suomalainenkin sissipartio päästä kostoretkelle muutaman kerran. Pajari nimeä esiintyi jo 1500 luvulla Kemin pitäjässä ja sen on osoitettu olevan karjalaisperäinen venäjän ylimystä tarkoittavasta sanasta bojar johdettu sana. Pajarit eli bojaarit olivat Venäjän ylimmän ruhtinaallisen palvelusluokan jäseniä ja he toimivat sotureina sekä hallitsijan neuvonantajina. Tämä osoittaa että Novgorodilla oli jonkinlaita valtaa Kemijoella keskiajalla, ja kuuluihan Kemijokilaakso Novgorodille vielä 1323 – 1595. Tuolloin päättyi samalla Rurikin perillisten eli varjagi-viikinkien kausi Novgorodin ja Moskovan Venäjän johdossa ja 1609 saatiin Täyssinän rauhan rajat ja Käkisalmen linna luovutettiin Ruotsi – Suomelle. Inkerin sodan aikana 1609 – 16 Venäjä sai uuden hallitsijasuvun kun pajari Mihail Romanov nousi tsaariksi vuonna 1613 (Minkkinen, Sisämaan erämaiden asuttaminen ja rajahistoria keskiajalta suurvaltakaudelle).
Sukuforumilla kerrotaan, että Suomessa on ollut yksi "pajaritaustainen" venäläisperäinen ruhtinaallinen aatelissuku: Menschikoff. Pajari on tämänkaltaisen suvun yleisnimi (Sukuforum, Pohjantie-Laatokka-Pohjanlahti).
Toinenkin pajarisuku tiettävästi löytyy juuri Rovaniemen Muurolasta. Vuonna 1750 Rovaniemen kirkon säätyläisten ja parempien joukossa istuksivat Clementeoffin väki. Papin vaimo ja tyttäret täyttivät yhden penkin, mutta
sen lisäksi oli varattava tilaa Muurolan Clementeoffin naisväelle ja Rovaniemellä vielä asuville Boneliusten omaisille.
Clementeoff oli pajarisuku ja Magnus Fredrik Clementeoff (1736 – 1815) oli Pohjanmaan rykmentin Kemin komppaniassa luutnantiksi ylennyt valistushenkinen vaikuttaja, Esaias Fellmannin asiamiehenäkin toiminut henkilö (Kemin käräjillä kun Fellman oli jättänyt anomuksen Korkalossa olevan Pirttilampi –nimisen suon raivaamiseksi pelloksi). Samainen henkilö Magnus Clementeoff toimi Rovaniemen kirkkoherranakin Esaias Fellmanin aikana ja oli itsekin kuivannut suota oman kartanonsa mailta Suosiolassa. Tuo kartano sijaitsi Granlundista parin kilometrin päässä. Mainitaanpa, että nämä Clementeoffit kuuluivat Fellmanin aikana Rovaniemen pappilan seurapiiri kantajoukkoon (Ahvenainen, Rovaniemen historia II 1632 – 1960, sivu 229 - 258).
Eli Kemin Pajarit siis olivat novgorodilaisia (karjalaisia) ylimyksiä. Kemin puolellahan ei pirkkalaisia ollut, mutta pirkkalaiset tais huseerata Kemin Lapissa viimeistään 1500-luvulta alkaen.
Pekka Paavola
17.02.16, 20:48
Voisko II-joen kosken nimi Helsinginkoski juontua jopa tuohon Länsipohjan 1300-1400 luvun hallinnon aikaan? Koski on Iin Hamina kohdalla.
Terv .Pekka Paavola
Matti Lund
18.02.16, 01:55
Voisko II-joen kosken nimi Helsinginkoski juontua jopa tuohon Länsipohjan 1300-1400 luvun hallinnon aikaan? Koski on Iin Hamina kohdalla.
Terv .Pekka Paavola
Lähes Pohjanmaan joka pitäjässä on Helsinki -nimiä, suurimmat kymmenkunta taitavat kartastakin löytyä. Suurin osa Helsinki -nimistä on ruotsinkielisissä pitäjissä. On sennimisiä taloja (siis Helsing) ja muita pienkohteita, useampi saarikin on.
Jos sitä ajatellaan siirtonimenä Ruotsista, eritoten Helsinglannista, todennäköisesti silloin nimet olisivat tulleet tipotellen asutuksen leviämisen myötä noin vuoden 1000 jälkeen.
Mustasaaren Helsingbyssä, johon muutama juuren tynkä itsellänikin menee, oli 1540- ja 1550 -luvun nokkaveroluetteloissa 20 verotaloa.
Tuskin hallinto on erityisesti näitä nimiä antanut, vaan ennemminkin ne ovat tulleet spontaanisti asuttajien mukana. Rannikon ja saariston uudisasuttaminen lienee ollut vilkkaimmillaan 1200 -luvulla, jolloin suurin osa Helsinki -nimistä lienee niille seuduille syntynyt.
terv Matti Lund
Pirkkalaiset eivät siis olleet varsinaisesti järjestö.
Kullakin oli omat saamelaisperheensä eli siidansa verotettavana. Samaa lapinkylää siis saattou verottaa useampikin pirkkalainen.
Pirkkalaisilla oli myös järjestyksenpitotehtäviä, jos ymmärsin oikein. Sellainen vaatii yhteistoimintaa.
Mistä muuten tieto, että Pallari olisi skandinaavisperäinen?
Kemijokilaaksossa Rovaniemen ja Kemin välillä on paljon karjalaisperäistä nimistöä ,tosin Rovaniemen seudulla kai satakuntalais-hämäläinen aines on vallitsevampi.
Teksti löytyy ketjusta: Korva-Kårfwa (http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-32664.html)
Ilkka Väätin esitelmästä Perä-Pohjolan Sukututkijat 20.4.2013.
"Korkalon Pallarin taloa kutsuttiin varmaankin Korvaksi jo keskiajalla, koska se sijaitsi pienen kosken rannalla Kemijoen Korvanniemessä. Pallarin kahden jousen talon ensimmäinen tunnettu isäntä vuosina 1543–1550 oli Juho Gudmundinpoika (Jöns Gudmundsson). Isännän isännimi ja mahdollisesti myös talon nimi Pallari (Pallar) viittaa skandinaavisiin juuriin. Juhon veli saattoi olla
Kemin Lautiosaaressa asuva talonpoika ja lautamies Niilo Gudmundinpoika. Niilo oli todennäköisesti pirkkamies (birkarl), jolla oli kauppa- ja verotusoikeudet Lapin alueen saamelaisten kanssa."
Pekka Paavola
18.02.16, 20:51
Pirkkalaiset eivät siis olleet varsinaisesti järjestö.
Kullakin oli omat saamelaisperheensä eli siidansa verotettavana. Samaa lapinkylää siis saattou verottaa useampikin pirkkalainen.
Pirkkalaisilla oli myös järjestyksenpitotehtäviä, jos ymmärsin oikein. Sellainen vaatii yhteistoimintaa.
Ja tuo pirkkalaisten toiminta saamelaisten keskuudessa on myös jättänyt saamelaisten geenistöön ei saamelaista perimää.
Terv. Pekka Paavola
Ei nyt ole ihan alkuperään liittyvä, mutta kiinnostaa nimen taustana.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=17456&pnum=4
Jukkasjärven Calavuomassa on ollut nimenä Juncka. Muuten on sama kuin Junkkaran vanha esiintymä, vain lopun -ra puuttuu.
Markku Pelttari
29.02.16, 08:06
Jukkasjärvestä tuli mieleen tässä ketjussa jo aikaisemmin referoitu Erik Kuoksun selitys Junkka-sanalle. Samaan on viitattu oheisessa kirjoittelussa, jossa pohditaan Heiva ja Häivä nimien alkuperää Pohjois-Ruotsissa. Siinä yhteydessä mainitaan myös lappalainen (lapp) nimeltä Juncka Häifwä eli Jon Heiva (Häivä) Jukkasjärveltä 1600-luvulta.
Eli uskottavalta tuntuu se selitys Junkkara-nimelle, että joku Junkka asui paikassa, jota ryhdyttiin kutsumaan Junkkaraksi.
Edelleen oheisessa kirjoituksessa kiinnittyy huomio siihen, miten jänkä-sana aikoinaan kirjoitettiin ruotsiksi: Jäncke tai Jäncka. Kun tässä ketjussa on nyt keksitty vauhdikkaitakin alkuperiä Junkkaralle kuten jenkki, miten olisi jänkhä (jänkä) ja vielä paremmin jänkäoja eli jänckeå?:)
http://aforum.genealogi.se/discus/messages/83800/316359.html?1295855093
Jängästä puheen ollen, minulle on jotenkin jäänyt mieleen Keminmaalla sijaitseva hillasuo Himokummunjänkä, mitähän senkin nimeen historiaan liittyy, paitsi vieressä sijaitseva Himokumpu?
Hei! Isäni on suoran mieslinjan jälkeläinen Anders Ingewaldsson Junkkaralle. Olet teettänyt isästäni DNA testin, Y haploryhmä on N-M232 ja sijoittuu savolaiselle oksalle Dunkelinpuussa.
Hei.
Voisitko osoittaa miten pääsen tutkimaan Dunkelinpuuta?
Mukavaa kuulla että Junkkaran Y-DNA on selvitetty.
Juhani Mäkitalo
23.07.18, 14:24
Ei puhu Vahtola mitäänn JUNKKARAsta ainakaan nimistöväitöksessään. JUNKKARI häneltä löytyy tässä väitöstutkimuksessa, puhuu siinä mm. pakanallisesta tämännimisestä jumalasta, jota palvottu mm. Satakunnassa, tunnettu myös Ruotsin Lapissa "Storjunkare"-nimellä
Tkukkonen, googleta vaikka sanat dunkel haplo n niin saat monta linkkiä.
Jouni Kaleva
23.07.18, 16:41
Lähes Pohjanmaan joka pitäjässä on Helsinki -nimiä, suurimmat kymmenkunta taitavat kartastakin löytyä. Suurin osa Helsinki -nimistä on ruotsinkielisissä pitäjissä. On sennimisiä taloja (siis Helsing) ja muita pienkohteita, useampi saarikin on.
Jos sitä ajatellaan siirtonimenä Ruotsista, eritoten Helsinglannista, todennäköisesti silloin nimet olisivat tulleet tipotellen asutuksen leviämisen myötä noin vuoden 1000 jälkeen.
Mustasaaren Helsingbyssä, johon muutama juuren tynkä itsellänikin menee, oli 1540- ja 1550 -luvun nokkaveroluetteloissa 20 verotaloa.
Tuskin hallinto on erityisesti näitä nimiä antanut, vaan ennemminkin ne ovat tulleet spontaanisti asuttajien mukana. Rannikon ja saariston uudisasuttaminen lienee ollut vilkkaimmillaan 1200 -luvulla, jolloin suurin osa Helsinki -nimistä lienee niille seuduille syntynyt.
terv Matti Lund
Kun Iijokea - sen luonnonvaraisessa tilassa ennen voimalaitosrakentamista -noustiin mereltä ylöspäin, oli ensimmäinen merkittävä kalastuskoski Helsinginkoski. Heti sen yläpuolelle oli joen levein ja merkittävin koski Venäjänkari. Tuossa voisi hyvin nähdä nimitysten merkitsevän rajavastakohtaisuutta, joka voisi olla peräisin vaikkapa 1200-luvulta. Yläjuoksulla oli selvästi karjalaisperäistä asutusta, mutta jokisuu saattoi olla ei-kenenkään-maata tai kuulua ruotsalaiseen hallintaan. Kummallakin koskella on täytynyt olla varsin merkittävä arvo lohenkalastuksessa ja siten aluetaloudessa. Turun piispa Hemming ja Ruotsin arkkipiispa Hemming kävivät rajankäyntiä vuonna 1346 Torniossa siitä, missä hiippakuntarajan tulisi kulkea ja sopivat sen Tornion ja Kemin väliin.
Tkukkonen, googleta vaikka sanat dunkel haplo n niin saat monta linkkiä.
Joo onhan noita, mutta yleensä tulee vastaan N-M231 eikä N-M232. Toisekseen, mikään tutkimistani puurakenteista ei osoita, mikä olisi savolainen oksa. Jospa kertoisit ainakin (sen mitä pyysin yksityisestikin) mikä SNP osoittaa savolaisuutta, jollet voi antaa testatun yksilön ID:tä (FTDNA-puussa tai YFullissa). Mikä FTDNA group käsittelee näitä? Voisin liittyä siihen.
Ei puhu Vahtola mitään JUNKKARAsta ainakaan nimistöväitöksessään. JUNKKARI häneltä löytyy tässä väitöstutkimuksessa, puhuu siinä mm. pakanallisesta tämännimisestä jumalasta, jota palvottu mm. Satakunnassa, tunnettu myös Ruotsin Lapissa "Storjunkare"-nimellä
Vahtolalta on jäänyt huomaamatta että -ra pääte on erilainen johto kuin -ari. -ari on suomalainen muunnelma ruotsalaisten päättestä -are. Kts mitä Tegner asiasta kirjoittaa. - ra on suomalainen pääte (eikä siis ole -ara) esim Heikura tai kuten -ro (esim Nuutero) vähän erilaisena eri vokaalin perässä.
Schefferus on kai ensimmäinen joka lappalaisten jumalista kirjoitti. Muut ovat sitten häntä siteeranneet.
[Schefferus]
Johannes Schefferus. Lapponia eli Lapin maan ja kansan uusi ja todenmukainen kuvaus, jossa esitetään paljon tähän asti tuntemattomia tietoja lappalaisten alkuperästä, taikauskosta ja -menoista, ravinnosta, elintavoista ja askareista, samoin eläimistä ja eri metalleista, joita on heidän maassaan, huolellisesti kuvitettuna valaisevilla piirroksilla, latinan kielestä suomentanut Tuomo Itkonen. Hämeenlinna: Karisto, 1963. Acta Lapponica Fenniae; 2.
Ruotsink. laitos: Lappland. Johannes Schefferus; övers. från latinet av Henrik Sundin, granskad och bearb. av John Granlund, Bengt Löw, och John Bernström, utg. Ernst Manker. Acta Lapponica: 8 Uppsala, 1956.
Englanninkielinen käännös: alkuperäisestä teoksesta Lapponia, joka on ilmestynyt latinaksi. The History of Lapland, Written by John Scheffer, Oxford 1674. Internetissä osoitteessa http://old.no/samidrum/lapponia/chap-x.html (luku 10).
[Tegnér]
Ote lähteestä Esaias Tegnér: Hemmets Ord (artikkeli, lehdessä Tidskrift för Hemmet, Stockholm 1881, digitoituna http://www.ub.gu.se/kvinn/digtid/02/1881/tfh1881_1.pdf)
Sammansatt med jung »ung» ingår ordet herre äfven i ordet junker, hvilket ursprungligen hette jung-herr och är bildadt alldeles som jung-fru. Huru märkvärdigt det än kan förefalla oss, har äfven detta junker hos ett oss närstående folk blifvit en beteckning för gudomen. Lapparne upptogo ordet i sitt språk under formen jonkar och med betydelsen »adelsman», »förnäm person». Särskildt användes det om »landshöfdingen». Däraf bildade lapparne sedan uttrycket »storjunkare» som namn på sina gudar, de s. k. seitarne — ett naivt men betecknande uttryck af folkets vördnad för sin landshöfding. Han var i dess ögon blott genom ett ringa steg skild från gudomligheten. Ändelsen -are, som vi finna äfven i kammar-junkare, visar att man alldeles glömt bort sammanhanget med herre; då det tyska Jäger motsvarades af ett svenskt jägare, tykte man att det tyska Junker på svenska borde heta junkare. Man liksom anslöt det till ett verbum junka. Vi kunna här tala om en hypersvensk analogi-bildning.
Yhdistettynä sanaan jung ”nuori” sana herre ”herra” esiintyy myös sanassa junker, mikä alunperin oli muodossa jung-herr (suom. nuorimies, nuorukainen) ja on siis muodostettu aivan samoin kuin jung-fru (suom. nuori nainen, neito, neitsyt). Niin erikoiselta kuin se meistä kuulostaakin, tämän junker-sanan on meille läheinen kansa omaksunut jumalolennon kuvaamisessa. Lappalaiset ottivat sanan käyttöön kielessään muodossa jonkar ja merkityksessä ”aatelismies”, ”ylhäinen henkilö”. Erityisesti se tarkoitti ”veronkantajaa”. Siitä muodostivat lappalaiset ilmauksen ”storjunkare” jota he käyttivät jumalistansa, ns seidoista – naiivi mutta kuvaava ilmaus kansan kunnioituksesta maaherraansa kohtaan. Hän oli näiden silmissä vain pikku askelen päässä jumaluudesta. Pääte -are, jonka kohtaamme myös sanassa kammar-junkare, osoittaa miten yhteys sanaan herre on unohdettu; kun saksankielen Jäger'iä vastaa ruotsissa jägare (molemmat suom. ”metsästäjä”), luultiin että saksankielen Junker pitää tulla muotoon junkare. Siinä pääte tavallaan liitettiin verbiin junka. Tässä voimme puhua yltiöruotsalaisesta rinnastuksesta. (Suomennos: Timo Kukkonen.)
Vielä pari sanaa Junkkara-nimen muodostuksesta. Uskon, että kantasanana on Junka, lappalaisten käyttämä etunimi.
Jos nimen taustalla olisi ollut Juntti, talon ja suvun nimeksi olisi todennäköisesti tullut Juntura. Sekin on yksi esimerkki -ra päätteestä.
Valitettavasti alla annettu linkki Virittäjään ei enää toimi. Lähteessä oli käytetty sellaista erikoismerkkiä, joka ei toistu tässä lainauksessa. Junka-sanan kolmas kirjain oli merkitty tavalla, joka ehkä tarkoitti foneettista ng-äännettä, jolla tunnetusti ei ole omaa aakkosta suomenkielen kirjoituksessa. https://lapsennimi.com/saamelaiset-nimet/ mainitsee mm nimen Jungi. Katso miten se on kirjoitettu.
[Virittäjä]
Ote lähteestä: http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/sanat/saa_ni.pdf
Saamelaisten käyttämien erisnimien luettelossa esiintyy seuraavia nimiä:
Junka (Junka, Junkku, Juncka, Junga, Jungi, Junge, Jun'ge, Junck, Junckj, Junke, Juncke)
1942: 64, 74, 87, 88
Timo Kukkonen, laitoin juuri sinulle sähköpostiin viestiä.
Hei, tässä kiinnostuneille Junkkaran mieslinjan testistä: 67 Marker
GENETIC DISTANCE -1
Haplogroup Country Comments Match Total
N-Y32735 Finland - 1
GENETIC DISTANCE -2
Haplogroup Country Comments Match Total
N-BY28937 Finland - 1
N-BY30460 Finland - 1
N-BY30461 Finland - 1
N-M178 Finland - 1
N-Y32735 - 1
N-Y41197 Finland - 1
N-Y4374 Finland - 5
N-Y4374 Sweden - 1
N-Z5892 Finland - 1
kattiska1973
15.06.22, 22:57
Uutta tietoa suorasta isälinjastani Anders Ingewaldsson Junckaraan. Täysi osuma Y67 testillä tulee vain Malisten sukuun, joka lähtöisin Laatokan Karjalasta siirtyen Savoon. Dna ei valehtele. Jos sieltä suunnasta on olemassa kirjallista tietoa niin Andersin isä löytynee sieltä. Junckara sukunimi lienee tullut talon oston myötä Rovaniemen Korkalosta.
[QUOTE]Ote lähteestä: http://www.kotikielenseura.fi/viritt...nat/saa_ni.pdf (http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/sanat/saa_ni.pdf)
Saamelaisten käyttämien erisnimien luettelossa esiintyy seuraavia nimiä:
Junka (Junka, Junkku, Juncka, Junga, Jungi, Junge, Jun'ge, Junck, Junckj, Junke, Juncke)
Junka eli junkka on tunnettu vanhassa kielessä myös kantoa -kuvaavassa merkityksessä.
Markku Pelttari
16.06.22, 08:16
Uutta tietoa suorasta isälinjastani Anders Ingewaldsson Junckaraan. Täysi osuma Y67 testillä tulee vain Malisten sukuun, joka lähtöisin Laatokan Karjalasta siirtyen Savoon. Dna ei valehtele. Jos sieltä suunnasta on olemassa kirjallista tietoa niin Andersin isä löytynee sieltä. Junckara sukunimi lienee tullut talon oston myötä Rovaniemen Korkalosta.
Kyllä nyt tuli liian optimistista oletusta. Ei tuolla Y67-testillä pysty määrittämään edes tarkempaa haploryhmää kuin tuo N-M232. Epäilemättä kuitenkin kuuluu Niilon poikien ns. Savon haaraan. BigY antaisi lisätietoa haploryhmästä.
Uutta tietoa suorasta isälinjastani Anders Ingewaldsson Junckaraan.
Junkkaran isälinja ei välttämättä johda Anders Ingewaldssoniin (ks. https://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=40555). Vuoden 1674 perukirjassa Jöns Jönsson Junkkaran ja tämän vaimon Walborg Matsdotterin perintöä jaetaan heidän kolmelle tyttärelleen Margetalle, Britalle ja Ailille. Margeta Jönsdotter ja tämän puoliso Jöns Sigfrisson ovat sekä perukirjan, että hekikirjan mukaan tilan asukkaat v 1674. Koska perinnönjaossa ei mainita muita lapsia, olisin taipuvainen uskomaan, että suku jatkuu Jöns Sigfrissonista ja Margeta Jönsdotterista ja v. 1677 tilan isäntänä oleva Jöns Jönsson olisi heidän poikansa. Näin ollen isälinja alkaisi Jöns Sigfridssonista, ja Antti Innanpoika olisi Margetan esi-isä.
https://digihakemisto.net/item/1244074400/5961152406/23
Asia ei silti ole ollenkaan selvä. Antin pojanpojanpoika vanha Jöns Jönsson, joka kuolee noin 1656 esiintyy henkikirjoissa ainakin 1640-luvulta ja mainitaan v. 1653 vanhaksi. 1552-57 hänellä kerrotaan olevan naimisissa oleva poika ja 1658 isäntänä näkyykin Jöns Jönsson.
Ruodutusluetteloissa puolestaan on 1740-43 Jöns Sigfrisson joka mainitaan 1740 17-vuotiaaksi. V 1654 sielläkin näkyy sitten Jöns Jönsson.
Perukirjassa on viittaus tuomiokirjaan 6.7.1674. Käsitelläänkö tässä jotain aiheeseen liittyvää?
https://digihakemisto.net/item/648637249/6809483221/788
T Pekka
kattiska1973
13.02.23, 23:11
Lisäsin aikoja sitten suorassa esi-isä linjassa vanhimman tunnetun esi-isäni Anders Ingewaldsson Junckaran Savon, Karjalan ja Inkerin projekteihin. Harmikseni Andersia ei ole vieläkään sijoitettu mihinkään Karjalan ja Savon projekteissa. Vapaaehtoista työtähän projektien vetäjät tekevät, mutta vaikuttaa siltä, että nämä projektit eivät ole enää aktiivisia. Yllätys tuli Inkerin projektista, missä Anders Ingewaldsson Junckara on sijoitettuna Venäjän federaatioon eli voisikohan tämä tarkoittaa, että juuret löytyvät Karjalasta. Kai se on pihistettävä menoista, että saa tilattua laajimman isälinja testin.
Lisäsin aikoja sitten suorassa esi-isä linjassa vanhimman tunnetun esi-isäni Anders Ingewaldsson Junckaran Savon, Karjalan ja Inkerin projekteihin. Harmikseni Andersia ei ole vieläkään sijoitettu mihinkään Karjalan ja Savon projekteissa. Vapaaehtoista työtähän projektien vetäjät tekevät, mutta vaikuttaa siltä, että nämä projektit eivät ole enää aktiivisia. Yllätys tuli Inkerin projektista, missä Anders Ingewaldsson Junckara on sijoitettuna Venäjän federaatioon eli voisikohan tämä tarkoittaa, että juuret löytyvät Karjalasta. Kai se on pihistettävä menoista, että saa tilattua laajimman isälinja testin.
N North Eurasia -projektissa sijoitellaan tarkimmin STR-haplotyypin perusteella, vaikkei SNP:itä olisi testattukaan. Kannattaa liittyä ellet ole:
https://www.familytreedna.com/groups/n-russia-dna-project/about/background
GD 0 -osuma Y67-testissä ei vielä automaattisesti osoita sukulaisuutta asiakirjojen aikasyvyydellä, mutta kannattaa asiaa toki silti selvittää.
kattiska1973
07.08.23, 00:30
Tilasin vihdoin ja viimein isälleni Anders Ingewaldsson Junckaran isälinjan jälkeläiselle BigY-700 testin. Minua itseä ei yllätä ns. skandinaavinen nimi Ingewald. Mehän oltiin silloin osa Ruotsin valtakuntaa. Ei myöskään ns. sukunimi Junckara. Se voi olla muunnos jostain savolaisesta sukunimestä tai Junckaran tilan nimi kenties vanhempaa perua. Eiköhän isäni päädy oikealle savolaiselle oksalle BigY-700 testin myötä.
< Ei myöskään ns. sukunimi Junckara. Se voi olla muunnos jostain savolaisesta sukunimestä tai Junckaran tilan nimi kenties vanhempaa perua. Eiköhän isäni päädy oikealle savolaiselle oksalle BigY-700 testin myötä.>
Sukunimistä löytyy tietoa:
https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/jungaraa.html
vai olisiko Junkkari eikä Jungarå?
Lukemisiin
Heikki Särkkä
11.08.23, 16:39
Savitaipalelta löytyy tilannimesta tullut sukunimi Jukkara. R-loppuisesta vierasperäisestä nimesta tulee Suomessa tavallisesta ri-loppuinen (vrt Ungern -> Unkuri.
kattiska1973
09.09.23, 22:35
Ei taida isälinjani kantaisälle Anders Ingewaldsson Junckaralle löytyä selitystä, että mitä savolaista sukua hän oli alunperin. Tähän mennessä BigY-700 vielä valmistumatta, mutta nähtävissä tulokset Y-111 tasolla. Lähin niistäkin viiden askeleen päässä. Tarkoittaneeko, että Anders Ingewaldsson Junckara päätyy yksinään jollekin savolaisperäiselle oksalle.
Markku Pelttari
10.09.23, 09:01
Niinpä siinä taitaa käydä. Yksin olen minäkin yhtenä samaisen savolaisen N-lohkon oksana, vaikka isälinjani esi-isät ovat koko asiakirjahistorian ajan olleet pirkanmaalaisia. Näiden Y-testien selittävyyteen on kyllä business mielessä ladattu aivan turhia odotuksia. Rovaniemen ja ylensäkin Kemijokivarren vanhat suvut ovat pääosin tulleet Savon ja Karjalan suunnilta. Tarkemmat lähtökohdat hukkuvat siinä vaiheessa, kun asiakirjat loppuvat. Poikkeuksena pappissuvut, aatelisia ei juuri pohjoiseen eksynyt.
Minulla on luullakseni vastaavanlainen tilanne (I-haplossa).
En usko että SNP-vertailusta on apua, kun näyttää olevan kyse varhain erkaantuneesta haarasta. Enemmän on odotettavissa Y700-tuloksista.
Y700 kertoo tarkemmin, milloin on viimeisin haarautuminen tapahtunut tunnetuista tapauksista. Jos näytteen antajia on harvassa ja/tai alkulähteen populaatiolle on jostain syystä käynyt huonosti, joutuu vain odottamaan täsmentyvää tietoa.
Omalla kohdallani epäilen, että Karjalan Kannaksella toistuneet sodat ja levottomuudet sekä väestönmuutot ovat harventaneet vertailuun soveltuvien henkilöiden määrän pieneksi. Isoviha varmaankin vaikuttaa.
Kävin läpi digitaalisesti saatavilla olevat veroluettelot vuosilta 1554-1682. Tulkintani Junkkaran tilalle kirjatuista tilanhaltijoista on tämän viestin lopussa. Lukuvirheet ovat mahdollisia, mutta olennaista on, että Junkkara-nimeä ei käytetä kertaakaan ennen vuotta 1652. Ensimmäisen kerran Jukkaran lisänimi mainitaan siis vasta vuoden 1652 maakirjassa (Jöns Jönsson Jukar). Vaikka Korkalon kylään ilmestyi 1619 uudistilalliseksi toinen Jöns Jönsson, ei heitä eroteta toisistaan tilan nimellä, vaan yksi on lill Jöns ja toinen stor Jöns. Muita lisänimiä kuitenkin käytetään varsin yleisesti mm. juuri vuoden 1619 kymmenysluettelosta löytyvät Oikarinen, Hynninen(?), Mankinen, Karvo, Mommo, Pallari, Tarvas, Oinas, Pukki(?) ja Kunnari. Nämä kaikki yhdessä tukisivat sitä, mitä ketjussa on aiemminkin arveltu: nimi Junkkara on todennököisesti syntynyt tilan isännän Jöns Anderssonin ja tämän pojan Jöns Jönssonin etunimestä.
Tutkimallani ajanjaksolla ensimmäinen isältä (asiakirjoissa 1554-1582) on Anders Innasson. Partonyymi vaihtelee Innasson, Ingelsson, Ingewalsson (ilman d-kirjainta), Inna ja Innain. Andersia seuraa Jöns Andersson (asiakirjoissa 1582-1601), joka kuolee noin 1598. Margitt-leski näkyy kymmenysluettelossa vielä 1609, mutta jo 1606 maantarkastuskirjaan on kirjattu Jöns Jönsson. Sitten onkin vaikeampi tulkita omistajanvaihdoksia.
Jos haluaa arvalla montako Jöns Jönssonia oli peräkkäin ja miten sukulinja voisi edetä, niin tässä yksi vaihtoehto, jota arvauksenakin voi pitää.
Ruodutusluetteloista löytyy seuraavat ikämerkinnät:
1627 Jöns Jönssin 40 år (*1587)
1630 Jons Jonsson 60 år (*1570), son Henrich Jonsson 15 år (*1615)
1633 Henrich Jonsson 20 år (*1613); yli-ikäisten luettelossa Jöns Joensson 62 år (*1671)
1640 RL Jöns Sigfridsson 17 år (*1623)
Tämän perusteella minun oletukseni on, että Jöns Jönssoneja oli kaksi peräkkäin, joista vanhempi olisi syntynut noin 1570 ja nuorempi noin 1590. Vuoden 1652 henkikirjassa Jöns Jönsson maksaa vielä henkirahaa, mutta seuraavassa hänet on merkitty yli-ikäiseksi, mikä tukisi ajatusta, että yksi Jöns olisi syntynyt noin 1690. Tällä nuoremmalla Jönssillä olisi poika (veli?) Henrich, joka oletukseni mukaan kuolee nuorena, sekä tytär Margeta, joka avioituu Jöns Sigfridssonin kanssa. Margetalla ja Jöns Sigfridssonilla on poika Jöns Jönsson, joka jatkaa Junkkaran isäntänä 1677. Eli Andersista alkaen:
1. polvi: Anders Innasson
2. polvi: Jöns Andersson (k.n. 1598) & Margitt
3. polvi: Jöns Jönsson (s.n. 1570)
4. polvi: Jöns Jönsson Junkkara (s.n. 1590 k.n. 1657) & Walborg Mattsdotter
5. polvi: tytär Margeta Jönsdotter & vävy Jöns Sigfridsson Junkkara (s.n. 1623)
6. polvi: poika Jöns Jönsson Junkkara (k. 1696) & Christin Mattsdotter (s.n. 1640 k. 1736)
Se kuitenkin on täällä esillä olleiden tietojen perusteella toistaiseksi oletukseni, että nyt elossa olevat Junkkaran isälinjat eivät johda Anders Innassoniin, vaan Jöns Sigfridsson on isälinjan vanhin edustaja. Olisikin mielenkiintoista kuulla, millä perusteella johdatte isälinjan Anders Innassoniin.
Perukirjassa on runsaasti kohtia, jotka voisivat selventää asiaa, mutta joista en ole saanut selvää. Olisikin hienoa jos joku kävisi sen tarkemmin läpi.
HK henkikirja, KL kymmenysluettelo, MK maakirja, vuotuisvero, MTK maantarkastuskirja, RL ruodutusluettelo, ÖL autioluettelo, BL karjaluettelo, TK tuomiokirja, PK Perukirja
1554 Anders Inna
1556 Anders Ingewalsson
1557 Anders Ingewalsson; Anders Innásson
1558 Anders Ingelsson; Anders Ingellsson; Anders Ingellsson
1559 Anders Ingelsson;
1560 Anders Ingelsson;
1562 Anders Inain; Anders Ingewalsson
1563 Anders Ingewalsson; Anders Ingalson
1564 Anders Ingewalsson; Anders Ingelson
1565 KL Anders Innasson; MK Anders Ingilson
1566 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1567 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1568 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson;
1569 KL Anders Innasson; MK Anders ?son
1570 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1571 KL Anders Innasson; MK Anders Ing?son
1572 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1573 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1574 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1575 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1576 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1577 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1578 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1579 MK Anders Innasson
1580 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1581 KL Anders Innasson; MK Anders Innasson
1582 KL Jons Andersson; MK Anders Innasson
1583 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1584 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1585 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1586 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1587 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1588 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1589 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1590 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1591 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1592 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1593 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1594 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1595 KL Jons Andersson
1598 KL Jons Andersson; MK Jöns Andersson
1599 KL Jöns Andersson; MK M? enkia
1600 KL Jöns Andersson; MK Marjett enkia
1601 KL Jöns Andersson; MK Margitt enkia
1606 MTK Jöns Jönsson; KL Margitta enkia; MK ?
1607 MK Jöns Jonsson
1608 KL Margitta enkia
1609 HK Jöns Jonsson; KL Margit enkia
1610 MK Jöns Jönsson; KL Jöns Jonsson;
1611 MK Jöns Jönsson; KL Jöns Jönsson; AK Joon Joonsson
1613 MK Jöns Jönsson öde; MK Jöns Jonsson; KL Joon Joonsson kneckt ÖL Jöns Jönsson
1614 MK Jöns Jönsson; KL Joon Joonsson kneckt AK Jöns Jönsson
1615 KL Joon Joonsson
1616 MK Jöns Jönsson; KL Jöns Jönsson
1617 HK Jons Jonsson; MK Jöns Jönsson
1618 MK Jöns Jönsson; KL Jons Jonsson; RL Jöns Jonsson
1619 MK Jöns Jönsson; KL Jons Jonsson (nybygg Lill Jons Jonsson)
1620 MK Jöns Jönsson; KL Jons Jonsson
1621 KL St Jons Jonsson,
1622 KL St Jons Jonsson; BL Stor Jons Jonsson
1623 KL St Jons Jonsson
1624 HK St Jons Jonsson; MTK St Jöns Jönsson
1626 HK Jöns Jönsson; BL St Jöns Jönsson
1627 HK St Jöns Jönsson; BL St Jöns Jönsson; RL S Jöns Joensson 40 år
1629 HK Jöns Jönsson; RL Jons Jonsson
1630 RL Jons Jonsson 60 år, son Henrich Jonsson 15 år (lill Jons Jonsson 50 år)
1631 MK Hindrich Joensson
1633 MK Hindrich Jönsson; RL Henrich Jonsson 20 år; RL Jöns Joensson 62 år
1634 MK Jöns Jönsson
1635 MK Jöns Jönsson; BL St Jöns Jönsson
1637 MK Jon Jonsson
1640 RL Jöns Sigfridsson 17 år
1641 HK Jöns Jönsson hb, hustru son dotter
1642 HK Jöns Jönsson KL Jöns Jönsson; RL Jöns Sigfridsson
1643 HK Jöns Jönsson hb, hustru son dotter; KL Jöns Jönsson; RL Jöns Sigfridsson
1644 HK Jöns Jönsson hb, hustru son; KL Jöns Jönsson
1645 HK Jöns Jönsson hb, hustru dotter; KL Jöns Jönsson
1647 HK Jöns Jönsson hb, hustru; KL Jöns Jönsson
1648 HK Jöns Jönsson hb, hustru; KL Jöns Jönsson Jukar; MK Jöns Jönsson
1649 HK Jöns Jönsson hb, hustru; KL Jöns Jönsson; MK Jöns Jönsson
1650 HK Jöns Jönsson hb, hustru; KL Jöns Jönsson; MK Jöns Jönsson
1651 HK Jöns Jönsson hb, hustru; KL Jöns Jönsson; MK Jöns Jönsson
1652 HK Jöns Jönsson hb, hustru, son, sonahustru; KL Jöns Jönsson; MK Jöns Jönsson Jukar
1653 HK Jöns Jönsson hb g, h g, son, sonahustru; KL Jöns Jönsson; MK Jöns Jönsson Junkara; TK Jöns Jönsson Junckar
1654 HK Jöns Jönsson hb g, h g, son, sonahustru, dotter; RL Jöns Jönsson Jukura; MK Jöns Jönsson Junkari
1655 HK Jöns Jönsson son, sonahustru; RL Jöns Jönsson Junkara
1657 HK Jöns Jönsson son, sonahustru; RL Jöns Sigfridsson
1658 HK Jöns Jönssons E hb, hustru
1659 HK Jöns Jönsson hb, hustru
1660 HK Jöns Jönsson hb, hustru
1661 RL Jöns Junkara; MK Jöns Jönsson
1662 RL Jöns Jönsson
1663 HK Jöns Jönsson hb, hustru; RL Jöns Jönsson; KL Jöns Jönsson; MK Jöns Jönsson
1664 HK Jöns Jönsson hb, hustru; KL Jöns Jönsson; MK Jöns Jönsson
1665 HK Jöns Jönsson hb, hustru, dotter; RL Jöns Junkar; MK Jöns Jönsson
1666 MK Jöns Jönsson
1667 HK Jöns Junkara hb, hustru, dotter; RL Jöns Junkar; MK Jöns Jönsson
1668 MK Jöns Jönsson
1669 HK Jöns Junkara hb, hustru, son, dotter; RL Jöns Junnkara; KL Jöns Junkara; MK Jöns Jönsson
1670 RL Jöns Junkara
1671 HK Jöns Junkar hb, hustru, son, dotter; MK Jöns Jönsson Junnkar
1673 RL Jöns Junnkara; MK Jöns Jönsson Junnkar
1674 HK Jöns Junnkara, h. Margeta Jönsdr, s. Jöns Jönsson, dr Charin Jönsdr; RL Jöns Junkar; PK Jöns Jönsson Junkara, h. Walborg Mattsdotter, dr Margeta Jönsdotter, Jöns Sigfridsons hans svärmr Walborg Mattsdotter, ...
1675 HK Jöns Junnkara, son Jöns Jönsson, p. Margeta Olofsdr; RL Jöns Junnkara; KL Jöns Junnkara; MK Jöns Jönsson Junnkara
1676 HK Jöns Junnkara, son Jöns Jönsson, hustru Christin Mattsdr dr Jönsdr RL Jöns Jönsson Junnkara, son Jöns Jönsson; KL Jöns Junnkara; MK Jöns Jönsson Junkara
1677 HK Jöns Jönsson Junnkara, hustru Christin Mattsdr, sr Jönsdr: RL Jöns Jönsson Junnkara; KL Jöns Junnkara; MK Jöns Jönsson Junnkara
1678 HK Jöns Jönsson Junnkara, hustru Christin Mattsdr, sr Brita Jönsdr dreng Hend Hindersson; RL Jöns Jönsson Junnkara; KL Jöns Junnkara
1680 HK Jöns Jönsson Junnkara, hustru Christin Mattsdr, sr Brita Jönsdr; KL Jöns Jönsson Junnkara; MK Jöns Junkar
1681 HK Jöns Jönsson Junnkara, hustru Christin Mattsdr, sväg Staffan Staffansson, h Brita Jönsdr; RL Jöns Jönsson Junnkara, sväg Staffan Staffansson; KL Jöns Jönsson Junnkara; MK Jöns Junnkar
1682 RL Jöns Jönsson Junnkara, sväg Staffan Staffansson; MK Jöns Junckara
kattiska1973
10.10.23, 21:50
Minusta ei ole epäselvyyttä, etteikö isälinja olisi jatkunut katkeamatta aina Anders Innanpojasta lähtien. Esim. asutuksen yleisluettelosta näkee, että nämä Juho Juhon pojat ovat olleet poikia Junkkaran talosta eivätkä taloon tulleita renkiä tai vävyjä.
Tähän Kattiskan isän isälinjaan (N-FT65448) on osumana myös minä joka todettiin Pussiseksi, tämä linja tulee Kestilän kautta Kainuusta (jonka kaikki tietää suureksi sulatusuuniksi kuninkaan käskystä). Vielä yksi Pussinen osuma tulee Ilomantsista. Lähtöpaikkana lukeneempien mukaan Savo ja yhtymäkohdat 1500-luvun alkua, aiemminkin. Pussisia on kirjattu Genissä kummassakin päässä n. 1650 syntyneiksi ja muotietunimi oli Paavo.
Mielenkiintoista olisi toki pistellä nuppineulalla kartalle missä päin sitä dna-dude on liikkunut ja massaotanta tasottaisi ehkö myös mahdollisia puun reikiä. No, eihän meitä ole kun vajaa neljäsataa...
Markku Pelttari
10.02.24, 09:47
Junkkaran suvun alkupäästä ei Genistä näytä löytyvän yhtään nykypäivään päätyvää suoraa isälinjaa. Olisi hyödyllistä tietää, miten tuo Kattiskan ilmoittama isälinja etenee. Tuo N-FT65448 haploryhmä on esimerkiksi FTDNA:n Globetrekkerin mukaan idästä tullut niinkuin koko Niilo-porukka. N-FT65448 haploryhmällä ei näy mitään linkkejä Skandinavian puolelle, joten siltä osin Ingewald-nimestä alkavat perustelut Junkkaroiden skandinaavisesta alkuperästä vaikuttavat heikoilta.
https://www.geni.com/path/Private-Kauppi+is+related+to+Ingevald-Junkkara?from=6000000195945858838&path_type=blood&to=6000000172042494860
Jos siis puussa ei ole reikiä, niin genin mukaan näin.
Markku Pelttari
11.02.24, 10:21
Kyllähän tuo linkattu Genipolku näyttää ihan uskottavalta. Minua sekoitti näköjään se, että Geni näyttää rajoittavan propagoitavien sukupolvien määrän, jolloin vanhin sukupolvi, jossa Y-DNA näkyy on "Juoppo-Jussin", Juho Juhonpoika Junkkaran (n. 1652-n.1696) profiili. Hänen esi-isiinsä Y-DNA:ta ei ole levitetty. Edelleen on toki avoin tuo Pekan esittämä epäilys, ettei Junkkaroiden isälinja johtaisi tuohon Anders Ingewaldssoniin tai mikä tuo patronyymi sitten onkaan.
Y-DNA:n levityksessä Junkkaran isälinjassa hiukan askarruttaa se, että testi perustuu yhteen nimeltä mainitsemattomaan testattuun. jhalmun linkkaama polku päättyy "yksityiseen" naishenkilöön, jonka nimeltä mainittu isä on kuollut v. 1999. Keneltä testi oikein on otettu? Toki Genistä löytyy ainakin yksi nimeltä mainittu profiilihenkilö, jolta varmistustesti voitaisiin ottaa.
Joo ne propagoituu 10. sukupolveen. Itse yleensä lisännyt ne erikseen ko. dna-ryhmään jonka perustin ennen kuin kyseinen dna-tieto tuli geniin indexoitavaksi, tai sitten lisännyt erilliseksi tiedoksi, yleensä vaan erilliseksi tiedoksi.
FTDNA:n Savo DNA -projektissa noita on vertaillut Jere Markkanen. Mitään virallista julkista analyysia hän ei ole tehnyt, mutta laskeskeli että lähtöisällä privaattimutaatioiden pohjalta (ei yhteisiä) linja saattaisi yhtyä Savossa Pussisiin. Eli yhteys menisi jonnekin jopa 1400-luvun puolelle kun taas Ilomantsissa menisi jossain 1500-luvun ensimmäisissä Pussisissa. Ja tietenkin NPE varoitus ts. mahdollisia reikiäisiä puita liikenteessä.
Tuo geni-ketjun Private on miespuolinen jolta näyte on otettu.
Totta kai erinomaisen mielenkiintoista minulle tuo Rovaniemi -haara.
Offtopikki: suvussa on liikkunut huhu, että lähtö-Halmu olisi tullut Lapista, kenties jopa Tanskasta sinne. Sikäli Inge* tukee tarinaa, jota värittää että isän äidillä oli kuollessaan vielä mustat hiukset (sikäli kun se mitään todistaa), tosin hänen haaransa ulottuu ulkomaille "aateliskihariin" joiksi kutsun sitä sumaa sukupuussa jossa on vaikeasti lausuttavia sukunimiä :) Halmuhan taas on vanha sotilasnimi Halm os. Viitala. Mutta isän äidit ovat toisiaan yleensä naispuolisia, niin sikäli ei liity isä-dna-tarinaan.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.