Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Vanhimmaksi elänyt...
Hiskin kautta katselin ja löysin sattumalta aika vanhaksi eläneen herran: Pehr Sigfridsson kuollut 22.9.1755 ja ikää kunnioitettavat 120 vuotta! Kuinka vanhoja te muut olette löytäneet?
eeva häkkinen
12.03.12, 20:14
Onhan näitä yli satavuotiaita hautausluetteloissa näkynyt. Valitettavasti syntymäaikaa ei yleensä ole tai ole ollut tiedossa, ei meillä eikä iän arvannneella papilla. Mielenkiintoisempi olisikin kysymys: kuinka vanhaksi on joku todistettavasti elänyt 1700-1800-luvuilla.
aina vaan parempi jos pystyy todistamaan.
Samanlaisia hakuja kerran tein, ja aika uskomattomia ikiä löytyy. Sukupolvisotkuja, mutta Laittakaapas hiskiin kaikki seurakunnat hakuun, sitten haudatut ja ikä kohtaan 200-
- Jari -
Minulla on rippikirjan mukaan 1664 syntynyt ja haudattujen mukaan 1763 Tenholassa kuollut esi-isä Erik Eriksson. Uskottavammaksi tämän tekee se, että hänen lapsensa syntyvät kastettujen mukaan vuosina 1700-1712. Poika Hans syntynyt 1702 kuolee 1797 ja poika Matts syntynyt 1712 kuolee 1807. Lasten äiti, Anna Nilsdotter, eli rippikirjan mukaan 1669-1751.
Eli, Erik elää 99 vuotiaaksi, Hans 95 vuotiaaksi ja Matts 94 vuotiaaksi. Sata vuotta ei mene rikki, mutta lähelle tullaan.
Yksi yli 100-vuotias löytyy esivanhempieni joukossa, eli Tuusulassa 1734 kuollut Henrik Bertilsson (http://hiski.genealogia.fi/hiski?se+t8203608). Sen mukaan vaikuttaa siltä että syntymäkuukausi tiedettiin (tai ainakin näin uskottiin), koska kuoliniäksi on merkitty 106v 6kk.
Henrik
Matti Lund
13.03.12, 10:01
Onhan näitä yli satavuotiaita hautausluetteloissa näkynyt. Valitettavasti syntymäaikaa ei yleensä ole tai ole ollut tiedossa, ei meillä eikä iän arvannneella papilla. Mielenkiintoisempi olisikin kysymys: kuinka vanhaksi on joku todistettavasti elänyt 1700-1800-luvuilla.
Sukututkijan perustaitoihin pitäisi ehdottomasti kuulua kuolleitten luetteloissa olevien kuolinikien arvottaminen, mutta valitettavasti suurin osa sukupuitten laatijoista kopioi kuoliniän sellaisenaan eikä ota mitään kantaa sen oikeellisuuteen.
Mitä korkeammaksi kuolinikä menee, se on aina sitä epäilyttävämpi ja laskentavirheen tai kirjausvirheen todennäköisyys sitä suurempi.
Lähes kaikilla, joille kuoliniäksi on kirjattu 100 vuotta, ikä on laskettu todistettavasti väärin, syystä tai toisesta.
On ollut pappeja, joilla on ollut aivan onneton laskupää ja oikeastaan lähes kaikki heidän laskemansa kuolinajat jonkin verran väärin. Nämä on tunnistettava. Tämä on helppoa, jos kastetieto on olemassa.
Sukututkimuksen aloittelijan ei pidä jäädä näitä ihmettelemään, vaan niin sanotusti tartuttava härkää sarvista ja käytettävä tilaisuutta opiskeluun, itsensä kehittämiseen tutkimuksessa, jos nämä kiinnostavat niin paljon, että siitä syntyy innokkuutta.
Eräässä tapauksessa vuonna 1780 kuolleelle miehelle oli merkitty kuoliniäksi 103 vuotta. Mies oli kuitenkin syntynyt naapuriseurakunnassa, jonka syntyneitten luettelosta hänen kasteensa löytyi vuodelta 1693. Hän siis kuoli 87 -vuotiaana eikä 103 -vuotiaana.
Miten on sitten selitettavissä 16 vuoden virhe? - Yksiselitteistä syytä ei selviä, mutta tässä tapauksessa oli kysymys papista, joka osasi laskea kuoliniät aivan oikein, eli ne silloin tällöin hyvin täsmäsivät hänen aikanaan ja heittivät yleensä vain muutamilla päivillä tai viikoilla, jos eivät osuneet "nappiin".
Selitys löytyy seurakunnan ikäkirjoista: niihin oli merkitty kaikkien, niidenkin syntymäajat, jotka olivat tulleet muista seurakunnista tai jotka olivat syntyneet, ennen kuin kasteluetteloita oli ryhdytty piispa Gezeliuksen ohjeitten mukaisesti pitämään. Tässä tapauksessa ilmeinen syy oli, että tämän henkilön ikä oli laskettu erehdyksessä aivan toisen henkilön syntymäajasta, joka oli 1677. Hänelle löytyy ikäkirjasta täyskaima, jolla on tämä syntymäaika, mikä on ollut sinänsä hänen kohdallaan todistettavasti oikein.
Tämä 16 vuotta väärin ei ole lähelläkään suurin virhemarginaali, joka on tutkimuksissani tullut vastaan. Eräässä tapauksessa heitto oli 24 vuotta, eli miehen kuolinäiksi oli kirjattu 113 vuotta. Kuitenkin mies oli ollut todistamassa iäkkäänä miehenä eräässä niittyriidassa 10 vuotta aikaisemmin, ennen kuin kuoli, valalla, ja häntä oli kehoitettu kaksi kertaa kertomaan myös ikänsä, jonka hän ilmoitti 80 vuodeksi. Se mukaan hän olikin kuollut 89 -vuotiaana.
Eikö olekin ilmiselvää, että kun kehotetaan valalla kertomaan oikeuden ja tuomarin edessä oma ikä, se on luotettavampi tieto. Kuitenkin tiedän "tutkijoita", jotka eivät anna periksi 113 vuodesta, koska se korkeudellaan miellyttää heitä ja totuus ei ole sen rinnalla minkään arvoista.
Kun valalla todistetaan, ikää ei noin vain valehdella, koska jos se paljastuu, siitä seuraa ankara rangaistus, mutta virheitä on tapahtunut niissäkin tapauksissa. Tällöin vain ikä on yleensä arvattu hyvässä uskossa jonkin verran väärin, omakin ikä. Tällöin virhe ei ole ollut suuri, mutta joissakin tapauksissa se on ollut paljastettavissa. Tahattomien virheitten määrä on ollut yleensä paljon suurempi kuin tahallisten virhetietojen määrä.
Jos isäntä valehteli tahattomastikin renkinsä iän 1700 -luvulla, ja se paljastui, isäntä saattoi saada siitä 40 taalarin sakon, eli summan joka vastasi noin rengin vuosipalkkaa. Esi-isieni talon isännällä kävi niin vuonna 1727. Hän pyysi erehdystään anteeksi ja selitti, ettei ollut osannut kunnollisesti selvittää rengin ikää, kun oli ollut henkikirjoituksen yhteydessä kovin sairaana. Mutta armoa ei hänelle annettu. Kun hänellä ei ollut rahaa, millä maksaa, rangaistus pantiin täytäntöön raipoilla.
terv Matti Lund
Matti Lund: mikä oli syynä siihen, että ikää saatettiin valehdella? Verojen maksamisesta vapautuminen?
Omissa suvuissa ei ole mitään kovin pitkäikäistä väkeä ollut. Joitakin 8kymppisiä löytyy, mutta ei kauheasti sen vanhempia. Teikarin miehet suorassa isälinjassa ovat mieluumminkin olleet aika lyhytikäisiä kun moni on kuollut vähän reilu 30 vuotiaana.
Matti Lund
13.03.12, 13:07
Matti Lund: mikä oli syynä siihen, että ikää saatettiin valehdella? Verojen maksamisesta vapautuminen?
Omissa suvuissa ei ole mitään kovin pitkäikäistä väkeä ollut. Joitakin 8kymppisiä löytyy, mutta ei kauheasti sen vanhempia. Teikarin miehet suorassa isälinjassa ovat mieluumminkin olleet aika lyhytikäisiä kun moni on kuollut vähän reilu 30 vuotiaana.
Valehtelu oli mielestäni poikkeuksellista, harvoin mitään härskiä veropinnariutta, vaan yleensä suuressa hädässä ja puuttessa tehty hätävalhe, kun esimerkiksi nälänhädässä pää sumeni ja tuli välinpitämättömyys sen seurauksista. Nälänhätää riitti, ja siksi jonkin verran näitä ikävalehtelujakin hätäpäissään.
Sitä paitsi hämäläisissä ja pohjalaisissa kylissä (kasakylissä) olivat naapurien valvovat silmät, joilta ei mikään jäänyt huomaamatta. Ne valvoivat tehokkaasti viranomaisten puolesta, ettei veropinnareita naapurustossa esiintynyt. Koskaan ei ole historiassamme ollut niin tiukkaa omavalvontaa ja vilpillisen kilpailun valvontaa kuin oli länsisuomalaisissa kasakylissä 1700 -luvulla. Tämän takia valvonta ei ollut viranomaisille ponnistus näillä seuduin ja kruunun tulot kertyivät pääosin näiltä seuduilta. - Itä-Suomi oli aivan toista maata ja korpikyläasutuksissa ei ollut tehokasta naapurivalvontaa, joka olisi auttanut viranomaisia.
Itä-Suomessa veroa vältettiin vanhalla savolaisella viljelykulttuurilla. Pystytettiin verottamattomia torppia syrjemmälle ja jos viranomainen havaitsi maankäyttöä, jota oli verotettava, torppaa asuttiin vapaavuosilla uudisasutuksena ja kun vapaavuodet loppuivat, uudistorppa perustettiin johonkin muuhun kylään tai pitäjään. Ikävalehtelu ei siis ollut sielläkään merkitsevä veronvälttämiskeino, vaan muunlainen keplottelu. Tätäkään keplottelua ei voi mitenkään pitää härskinä, vaan monissa tapauksissa muuten ei hegissä selvinnyt eteenpäin.
Oli kuitenkin ankaria ja levottomia aikoja sotineen muineen, jolloin myös omavalvonta ja verolojaalisuus kruunulle pääsi rakoilemaan. Tällöinkin oli hätä taustalla, eli kyllähän ison talon isännälle oli houkuttelevaa valehdella ainoan poikansa ikä vuodella parilla, jos hän uskoi sillä tavalla välttävänsä sen, ettei esimerkiksi 30 -vuotisen sodan aikana poikaa viety tykinruuaksi ja talo jäisi vaille saman suvun tulevaisuutta ja perillisiä.
Myös Ruotsin kuninkaat sahasivat 1600 -luvulla rankasti omaa oksaansa antamalla eräille ylhäisaatelin sotapukareille läänityksiä mm. Pohjanmaaltakin. Tästä eivät pohjalaiset tykänneet, vaan fuskasivat niin rankasti kuin osasivat läänitysherroille ulosteoissa ja taksvärkeissä. Pohjalaiset maksoivat uskollisesti veronsa kuninkaalle, muttei mieluusti läänitysherroille. Onneksi nämä läänitykset peruutettiin noin 20 vuoden jälkeen, muuten sillä menolla Pohjanmaa olisi huomattavasti taantunut kehityksessään, koska oma työmotivaatio ja uhrimieli vähenivät tämän ylimääräisen maaorjuuttamisen takia selvästi.
terv Matti Lund
Sattuipas sopivasti aihe kohdalleen.Eilennä tutkiskelin erästä Silve(fndfnt)oisten... sukuhaaraa ja törmäsin aviopariin Johanille oli merkitty rippikirjaan syntymäajaks 1672 ja vaimolle Anna Beem 1687.Vihittiin vasta
1723 ja ensimmäinen lapsi syntyi 1724 Johan 52v ja Anna 37v.
Neljännen lapsen ilmestyessä päivänvaloon 1733 Johan 61V ja Anna 46v.
Johannin lapsentekoon ryhtyminen vasta viiskymppisenä askarruttaa...täytyy etsiskellä vielä mahdollista ykköstä??
Johan eli 90 vuotiaaksi ja Anna 92 Vuotiaaksi ja olen törmännyt useisiin sen suunnan vanhoihin ja omassa sukuhaarassakin löytyy muutama satavuotias.
Olisikohan Laatokan kalaravinnolla jottain tekemistä asiassa?Kalaahan on ollut hyvin saatavilla kato yms vuosien aikana. Ravintotilanne vaikuttaa paljon ainakin syntyvyyteen/kuolleisuuteen tästähän on olemassa tutkimustietoa.Olettekos itse huomanneet eroa asuinpaikkojen välillä???
Terveisin Mika Silventoinen
Sattuipas sopivasti aihe kohdalleen.Eilennä tutkiskelin erästä Silve(fndfnt)oisten... sukuhaaraa ja törmäsin aviopariin Johanille oli merkitty rippikirjaan syntymäajaks 1672 ja vaimolle Anna Beem 1687.Vihittiin vasta
1723 ja ensimmäinen lapsi syntyi 1724 Johan 52v ja Anna 37v.
Neljännen lapsen ilmestyessä päivänvaloon 1733 Johan 61V ja Anna 46v.
Johannin lapsentekoon ryhtyminen vasta viiskymppisenä askarruttaa...täytyy etsiskellä vielä mahdollista ykköstä??
Johan eli 90 vuotiaaksi ja Anna 92 Vuotiaaksi ja olen törmännyt useisiin sen suunnan vanhoihin ja omassa sukuhaarassakin löytyy muutama satavuotias.
Olisikohan Laatokan kalaravinnolla jottain tekemistä asiassa?Kalaahan on ollut hyvin saatavilla kato yms vuosien aikana. Ravintotilanne vaikuttaa paljon ainakin syntyvyyteen/kuolleisuuteen tästähän on olemassa tutkimustietoa.Olettekos itse huomanneet eroa asuinpaikkojen välillä???
Terveisin Mika Silventoinen
Kalasta puheenollen luulisi, että Teikarit olisivat eläneet pitkään kun kalastus oli heidän työtään... Tai jos nämä aikaisemmin 3kymppisenä lähteneet eivät syöneet sitä tarpeeksi.
Olisiko sinun Johanillasi voinut olla aikaisemmin vaimo ja lapsia?
tellervoranta
14.03.12, 09:58
Minun esipolvissa on ns. vanhimmaksi elänyt Matleena Kustaantr Leskelä. Kuollut 110 vuotiaana 21.1.1757 Kempeleessä (hiski, Markku O. Kuorilehto, Vilho Lammen sukutausta).
Matleena oli aviossa ensin Perttu Matinpka Panuman, Pudasjärvi, kanssa ja on minun iääiäiää ja sitten Olli Paavonpka Säkkisen kanssa (vihitty 1713 Pudasjärvi).
Matleena synnytti lapsen vielä v.1714 ja perhe muutti Kempeleeseen.
No, ikä ei ole oikein ajatellen synnytysikää, joten olisiko Matleena oikeasti ollut n.90v kuollessaan. :)
Luulen, että minulle löytyy oikesti vielä vanhempia esivanhuksia.
Muuten Matleenan isä Kustaa on minulle ääiiiiiiiii. Huhhuh, tulikohan i-kirjainten lukumäärä oikein.:eek:
(voitte hakea viestini Vilho Lampi ja minä, jos kiinnostaa)
Antti Järvenpää
14.03.12, 11:16
Hiskin kautta katselin ja löysin sattumalta aika vanhaksi eläneen herran: Pehr Sigfridsson kuollut 22.9.1755 ja ikää kunnioitettavat 120 vuotta! Kuinka vanhoja te muut olette löytäneet?
Kyllähän Hiskissä on monelaisia ikiä, ja yleensä yli 100 vuotiaiksi eläneet ovat kuolleet 1700-luvulla, jolloin syntymää ei pysty pääsääntöisesti selvittämään.
http://hiski.genealogia.fi/hiski/3kowu6 linkissä on 145 vuotiaaksi väitetty Iisak Ananiaanpoika, joka on kuollut 1840-luvulla. En ole koskaan katsonut, onko tuo tulkintavirhe vai mikä, mutta tätä korkeampaa kirjausta ei ole sattunut silmiini.
Matti tuossa kertoi oman näkemyksensä. Itse suhtauden perin skeptisesti 1700-luvun alun ikäkirjauksiin. Ne heittelevät eri historiakirjojen välillä ja vaikkapa rippikirjan sivulta toiselle. Kuitenkin näitä pitkäikäisiä on kiistatta ollut ennenkin ja yleisesti keski-ikä oli 1700-luvulla korkeampi kuin 1800-luvulla. Omissa esipolvissani on todennetusti joitakin lähes satavuotiaita ja omaan elinpiiriini nykypäivänä on sattunut yksi tasan sata vuotiaaksi elänyt.
Itselläni on sellainen käsitys, että ihmisen eliniän maksimi ei ole muuttunut ajansaatossa mihinkään. Ihmisten keski-ikä toki kasvaa lääketieteen avulla, sillä hyvät olosuhteet ja lääketiede karsii turhia kuolemia ja pitkittää viimeisiä elinvuosia. Toisaalta vaikkapa Venäjällä elinikä on ollut koko ajan laskussa ja meilläkin näkyy erilaisista tilastoista, että syrjäytyminen lyhentää elinikää.
Nythän TV:kin tulee tämä terveysohjelma, jossa väitetään nk."hatutuksen" vaikuttavan elinikään. Tilastollisesti varmaan on niin, kun elämän olosuhteet kovenee, vaikuttaa se myös tilastoihin ja elämän pituuteen, ja jos tulevaisuuden näkymät ovat positiiviset se parantaa myös elämää ja sen pituutta.
Vaikka tilastot kertoo, että hyvän koulutuksen saanut toimihenkilönä toiminut elää keskimääräisesti pisimpään, niin ainakin omassa lähipiirissäni nämä erittäin korkeaan ikään eläneet eivät suinkaan ole eläneet erityisen helppoa elämää - pikemminkin päinvastoin. Olisko niin, että erittäin pitkän iän salat ovat moninaiset.
Blogiini kirjoittelin joskus sanomalehdissä 1800-luvulla selvitetystä tapauksesta, jossa korkean iän selityksenä oli muuton yhteydessä syntynyt kirjausvirhe (http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2008/04/kuinka-hellmanista-tuli-satavuotias.html )
Kuten Matti Lund tuossa ylhäällä totesi, kuolinikiin pitää (ainakin 1700-luvulla) suhtautua kriittisesti. Ei välttämättä minkään tietoisen valehtelun takia, vaan siksi, että kyse saattoi olla arviosta kun syntymävuotta ei oikeasti ollut mihinkään kirjattu.
Mitä tulee tarkoitukselliseen muutteluun, törmäsin mahdollisesti sellaiseenkin taannoin. Mies muuttui yhtäkkiä (ulkomuistista) vuosikymmenen verran nuoremmaksi kun astui sotilaspalvelukseen. Kuoleman yhteydessä vasta korjattiin takaisin. (Kyseinen juttuni turkulaisten Aninkainen lehdessä 1/2012.)
Marcus Laihelius
14.03.12, 13:37
Hei,
Sursill-sukuinen Agneta Hansintytär eli laihialaisen Santeri Seppälän aikoinaan julkaiseman kirjoituksen mukaan peräti 112-vuotiaaksi, pitäneekö sitten paikkansa? Tässä ote kirjoituksesta:
Sursill-suku Laihialla 1600-luvulla.
Kirjoittanut SANTERI SEPPÄLÄ.
"Anna Östentyttärellä oli edellisestä avioliitosta Agneta niminen tytär, joka hänkin oli kaksi kertaa naimisissa sekä pääsi sittemmin äitivainajansa asemaan Laihian pappilaan. Agneta Hansintyttären edellisenä aviomiehenä mainitaan Caspar Alstadius, joka näyttää olleen Laihian ja Vähänkyrön – silloisen Alastaron – yhteinen kappalainen. Hänen jälkimäinen puolisonsa Sigfrid Johansson oli hänkin Laihian pappismiehiä ja palveli seurakuntaa ensin kappalaisena ja sittemmin v:sta 1611 kirkkoherrana. Agneta rouvan lapsista kolme sai edelleen edustaa hengellistä säätyä Laihialla. Pojat Kaarlo ja Martti, molemmat edellisestä avioliitosta, olivat pappeina, edellinen pitäjänapulaisena ja jälkimäinen Laihian ja Vähänkyrön yhteisenä kappalaisena, sekä tytär taasen samanlaisessa virassa toimineen, syntyään sysmäläisen, Jaakko Heikinpoika Tavastiuksen puolisona. Kummassako seurakunnassa nämä yhteiset kappalaiset asuivat, siitä ei ole olemassa varmoja tietoja.
…
Agneta Hansintytär ansaitsee muuten erikoista huomiota sen vuoksi, että hänelle oli suotu elinvoimia harvinaisen runsaasti, hän eli 112 vuoden vanhaksi. Hän syntyi 1579 ja kuoli 1691. Niinmuodoin hän sai elää seitsemän kuninkaan hallitusaikana ja sai lisäksi muutamilta heistä vastaanottaa erikoisia suosionosoituksia, Jouduttuaan toisen kerran leskeksi ja ollessaan silloin 51-vuotias hän sai 1630 kuningas Kustaa II Aadolfilta lupakirjan, jonka nojalla hän pääsi erään Potilan kylässä autioksi jääneen talon haltijaksi. jota taloa hän nähtävästi ilman veroa sai viljellä. Tämän oikeuden myöskin Kristina kuningatar seitsemän vuotta myöhemmin vahvisti erityisellä kirjelmällä."
Terv. ML
K. Sandström
17.03.12, 14:47
Meidän suvusta löytyy 1793 syntynyt nuorimies Jakob joka karkasi merille 15-vuotiaana ja siinä yhteydessä vanheni muutamalla vuodella. Kun hän sitten palasi takaisin 1815 oli hänellä uusi syntymäaika ja sukunimi joka on sitten ollut suvun nimenä tähän päivään asti. Palatessa hänet on kirjattu kirkonkirjoihin syntyneeksi 1789. Asia tuli korjattua kyllä, mutta vasta kun hänen äitinsä kuoli 1837. Aina "virhe" ei siis ollutkaan virhe... :)
Kaisan viestistä tuli mieleeni pitkän iän neuvo;
http://juhansuku.blogspot.com/2010/05/kuinka-elaa-satavuotiaaksi.html
Juha
Kaisan viestistä tuli mieleeni pitkän iän neuvo;
http://juhansuku.blogspot.com/2010/05/kuinka-elaa-satavuotiaaksi.html (http://www.flirtfair.fi/)
Juha
Lepoa neljä kuukautta vuodessa kuulostaa kyllä hyvältä. Harmi vain, että koiran omistaminen lyhentää vuosikymmenellä elinikää. :D
tellervoranta
19.03.12, 12:02
Ruumiinharjoitus ulkosalla ...ulkoilutin eilen sauvoja ja tänään olen kipeämpi kuin eilen...Ja missä asussa ruumiinharjoitus ulkosalla :eek:
Vähissä vaatteissa, sillä alhainen ruumiinlämpö on yksi pitkän iän salaisuus.
Katsotaan miten itseni käy, sillä normaalilämpöni on noin 35,7 ;)
Juha
tellervoranta
19.03.12, 14:02
Samma här ja sama n.10:llä kielellä. :p:
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.