Giösling
23.06.07, 13:21
Oikeastaan huomasin vasta aamusella postia lajitellessani, että jo eilen oli virallinen juhannusaatto Suomessa!
Eikö perinteinen “jussinpäivä” ennenmuinoin sattunut kesäkuun 24. päivän tienoille, vai muistanko väärin?
Silloin tanssittiin Teutjärven Pukkisaaressa Ukkolan Jallun harmonikantahdissa. Jallu osasi vain muutaman kappaleen ja venytti niitä loputtomiin saadakseen repertoaarin riittämään koko yöttömäksi yöksi. Välillä hän siemaisi halkopallin takana olevasta pullosta “neuvoantavat”.
Aivan viimeisiin juhannusmuistoihini Suomesta kuuluu eräs mittumaari Hongiston lavalla, Elimäen pitäjässä.
Itse katetussa rakennuksessa soitti rokkibändi, mutta seuratalon pihalle oli ajettu kuorma-auto, jonka lavalle nostettiin hyvin väsynyt ja epävireinen Olavi Virta. Kuulijoita ulkosalla, puolisateisessa säässä, oli vain kourallinen; etupäässä vanhempaa väkeä. Tauolla tangomestari siemaisi virvokkeita, etikettiin katsomatta.
Juhannukseni täällä ovat olleet hyvin toisenlaiset. Eilen iltapäivällä pistäydyin Deirassa, kuten usein viikollakin. Edellisenä perjantaina satuin paikalle juuri kun emiraatin edustalla amputoitiin varkaalta kättä. Tapahtuma oli hyvin organisoitu ja
hygieninen; paikalla parikin ambulanssia ja runsaasti lääkintöhenkilökuntaa. Silmä silmästä, hammas hampaasta; ero Vanhan Testamentin lakiin on olematon.
Nyt seuraan aluksi huutokauppaa pienellä, marmorilla katetulla aukiolla aivan ns. vanhan antiikkisuqin takana.
Kaikki suqin iäkkäät ja kunnianarvoisat kauppiaat, veriveljeksistä Suleiman & Mohamed lähtien, ovat läsnä; puoliympyrässä, kukin pallilaan, kuin käräjäkivillä.
Veljeskunnan keskelle on koottu vanhoja hopeatikareita, aseita, kahvikannuja, vanhaa rahaa, Maria Theresian-taalareita, kelloja, kaikenkirjavaa kamaa kaupungista ja provinsseista. Meklari, kovaäänisin, puukepillä varustettuna, hoitaa seremonian rutiinilla ja tavara vaihtaa omistajaa; ilmestyen sitten vähittäismyyntiin huuttokauppa-areenan takaisiin kojuihin. Deira on täynnä mitä eksoottisimpia putiikkeja;
mattoja, mausteita, parfyymejä, antiikkia, kamelinnahkasandaaleja, viittoja, huntuja; pelkästään rukousnauhoillekin on usempi “erikoisliikeensä”. Kaiken yllä kieppuu suitsukkeiden makeanpökerryttävä pilvi.
Poikkean Abdul Walin mattopuotiin, jossa koipommilta tuoksahtavan mattopinon päällä istuen siemailen traditionaalisen teen; mintulla maustettuna. Puhumme Mamourista, Rahimista ja heidän lapsistaan. Olen seurannut perheen ja suvun elämänvaiheita nyt parin vuosikymmenen ajan. Mamour on vihdoinkin, viiden tyttären jälkeen, saanut pojan! Mikä käänsi onnen ?; sitä pähkäilemme. Asialle on useitakin printtiin sopimattomia selityksiä.. Mutta Mohamed Askarin, nuorimman veljen, kohdalla asiat ovat edelleen mitä hulluimmin. Kahdeksan aviovuoden jälkeenkään ei lapsia lainkaan! Mohamed Askar ja vaimonsa eivät ole asiasta varsinaisesti huolissaan, mutta vanhempansa sitä suuremmin!! Mohamedilla on itseasiassa päällä matkustuskielto Peshawarista; ei asiaa Riadiin, ennenkuin miniä on raskaana! Vaimonvaihdostakin ovat vanhemmat jo keskustelleet. Traditionaalisesti “vika” on aina vaimon..
Mohamed Askar on perheen silmäterä; nuorimmainen; läpeensähyvä, madrasin ansiokkain oppilas, jonka läsnäolo kirkastaa minkätahansa tilan. Kaipaamme kaikki Mohamed Askaria!
Omar levittää puodin lattialle kalleimman aarteensa 2x3 metrisen antiikki-Isfahanin, jota käntelemme ja hypistelemme hellin sormin; se matto on kaiken ylityksen arvoinen; sepittäisinpä runonkin sille, mutta vasta sitten kun kontrahti on tehty -
ja neuvottelut ovat jatkuneet nyt jo kolmatta vuotta..
Palaan parkkipaikalle salaa itseäni onnitellen; jälleen selkävoitto!
Mutta mistä?
Juhannusterveisin
Juhani Pesu
Eikö perinteinen “jussinpäivä” ennenmuinoin sattunut kesäkuun 24. päivän tienoille, vai muistanko väärin?
Silloin tanssittiin Teutjärven Pukkisaaressa Ukkolan Jallun harmonikantahdissa. Jallu osasi vain muutaman kappaleen ja venytti niitä loputtomiin saadakseen repertoaarin riittämään koko yöttömäksi yöksi. Välillä hän siemaisi halkopallin takana olevasta pullosta “neuvoantavat”.
Aivan viimeisiin juhannusmuistoihini Suomesta kuuluu eräs mittumaari Hongiston lavalla, Elimäen pitäjässä.
Itse katetussa rakennuksessa soitti rokkibändi, mutta seuratalon pihalle oli ajettu kuorma-auto, jonka lavalle nostettiin hyvin väsynyt ja epävireinen Olavi Virta. Kuulijoita ulkosalla, puolisateisessa säässä, oli vain kourallinen; etupäässä vanhempaa väkeä. Tauolla tangomestari siemaisi virvokkeita, etikettiin katsomatta.
Juhannukseni täällä ovat olleet hyvin toisenlaiset. Eilen iltapäivällä pistäydyin Deirassa, kuten usein viikollakin. Edellisenä perjantaina satuin paikalle juuri kun emiraatin edustalla amputoitiin varkaalta kättä. Tapahtuma oli hyvin organisoitu ja
hygieninen; paikalla parikin ambulanssia ja runsaasti lääkintöhenkilökuntaa. Silmä silmästä, hammas hampaasta; ero Vanhan Testamentin lakiin on olematon.
Nyt seuraan aluksi huutokauppaa pienellä, marmorilla katetulla aukiolla aivan ns. vanhan antiikkisuqin takana.
Kaikki suqin iäkkäät ja kunnianarvoisat kauppiaat, veriveljeksistä Suleiman & Mohamed lähtien, ovat läsnä; puoliympyrässä, kukin pallilaan, kuin käräjäkivillä.
Veljeskunnan keskelle on koottu vanhoja hopeatikareita, aseita, kahvikannuja, vanhaa rahaa, Maria Theresian-taalareita, kelloja, kaikenkirjavaa kamaa kaupungista ja provinsseista. Meklari, kovaäänisin, puukepillä varustettuna, hoitaa seremonian rutiinilla ja tavara vaihtaa omistajaa; ilmestyen sitten vähittäismyyntiin huuttokauppa-areenan takaisiin kojuihin. Deira on täynnä mitä eksoottisimpia putiikkeja;
mattoja, mausteita, parfyymejä, antiikkia, kamelinnahkasandaaleja, viittoja, huntuja; pelkästään rukousnauhoillekin on usempi “erikoisliikeensä”. Kaiken yllä kieppuu suitsukkeiden makeanpökerryttävä pilvi.
Poikkean Abdul Walin mattopuotiin, jossa koipommilta tuoksahtavan mattopinon päällä istuen siemailen traditionaalisen teen; mintulla maustettuna. Puhumme Mamourista, Rahimista ja heidän lapsistaan. Olen seurannut perheen ja suvun elämänvaiheita nyt parin vuosikymmenen ajan. Mamour on vihdoinkin, viiden tyttären jälkeen, saanut pojan! Mikä käänsi onnen ?; sitä pähkäilemme. Asialle on useitakin printtiin sopimattomia selityksiä.. Mutta Mohamed Askarin, nuorimman veljen, kohdalla asiat ovat edelleen mitä hulluimmin. Kahdeksan aviovuoden jälkeenkään ei lapsia lainkaan! Mohamed Askar ja vaimonsa eivät ole asiasta varsinaisesti huolissaan, mutta vanhempansa sitä suuremmin!! Mohamedilla on itseasiassa päällä matkustuskielto Peshawarista; ei asiaa Riadiin, ennenkuin miniä on raskaana! Vaimonvaihdostakin ovat vanhemmat jo keskustelleet. Traditionaalisesti “vika” on aina vaimon..
Mohamed Askar on perheen silmäterä; nuorimmainen; läpeensähyvä, madrasin ansiokkain oppilas, jonka läsnäolo kirkastaa minkätahansa tilan. Kaipaamme kaikki Mohamed Askaria!
Omar levittää puodin lattialle kalleimman aarteensa 2x3 metrisen antiikki-Isfahanin, jota käntelemme ja hypistelemme hellin sormin; se matto on kaiken ylityksen arvoinen; sepittäisinpä runonkin sille, mutta vasta sitten kun kontrahti on tehty -
ja neuvottelut ovat jatkuneet nyt jo kolmatta vuotta..
Palaan parkkipaikalle salaa itseäni onnitellen; jälleen selkävoitto!
Mutta mistä?
Juhannusterveisin
Juhani Pesu