Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Leskeksi jääneiden asumiskuviot
Miten muinoin toimittiin jos talonpoika kuoli ja häneltä jäi vaimo ja lapsia, jäikö leski yleensä asumaan siihen taloon muun perheen kanssa vai oliko kovin yleistä, että leski muutti lapsien kanssa pois? Voitiinko leski "ostaa ulos"?
Pieni lisäys vielä eli omassa tapauksessa talon isäntä kuoli ja hänen vaimonsa wärdinna Filipina Thomasdr muutti lasten kanssa pois.
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/HisKi-digiarkisto.php?bid=12360&pnum=148
eeva häkkinen
08.03.12, 23:37
Tähän kysymykseen liittyy niin monia tuntemattomia muuttujia, ettei mitään kovin yleistä voi sanoa.
Ensinnäkin, jos talo oli vero- eli perintötila ja lapset tämän talonpojan lapsia, oli heillä oikeus perintöosaansa tilasta. Tokihan voitiin sopia, että tilaosuus maksettiin rahana, jos esim. vainajan veli tai muu perintöoikeuden haltija jäi tilaa viljelemään. Jos lapset olivat alaikäisiä, täytyi kaupanteossa heillä olla edusmiehenä oikeuden määräämä holhooja. Jos taas kyseessä oli kruununtila, ei talonväestä kukaan omistanut sitä, joten leski sai vain oman omaisuutensa mukaan talosta lähtiessään. Jos talonväki oli hyväsopuista, saatettiin tilan hoitoa jatkaa yhdessä tuumin ja/tai hakea yhtenen immissio eli asukasoikeus. Jos tila "sieti jakamisen" eli siitä voitiin muodostaa kaksi elinkelpoista tilaa (joka tuolloin tarkoitti sitä, että he pystyivät "suorittamaan kruunun saatavat") saattoi kuka hyvänsä osakkaista anoa tilan jakoa. kahteen, joskus jopa kolmeen osaan.
Usein kävi niin, että leski muutti jonkun leski- tai poikamiesisännän huusholliin, mutta kyllä kruununtilalta voitiin leski lapsineen häätää poiskin. Kruununtilojen asukasjutut vaihtelivat paljon aikakaudesta toiseen. Jos haluat saada asiasta tarkempaa selkoa, löytyvät perintötilojen omistusvaihdokset kihlakunnankäräjien ilmoitusasioiden lainhuudoista. Ensimmäinen lainhuuto yleensä sisältää sukuselvityksen ja osakkaiden (tai muiden) välillä tehdyt kaupat kauppakirjoineen. Kruununtilojen asukasvaihdokset ovat lääninkanslian diaareissa, mutta näitä on vaikeampi tavoittaa, koska tilaa saatettiin asua vuosikausia, jopa vuosikymmeniä hakematta uutta immissiota. Kruununvouti antoi ensin uudelle asukkaalle majoituskirjan, jonka jälkeen tämä kaksi takuumiestä saatuaan haki tälle vahvistuskirjeen maaherralta.
Kiitos Eeva. Tämä selvensi asiaa. Sellasta pohdein, että tossa linkissäni Filipinan yläpuolella lukee teksti "Wärdinna skatte Teikari" niin tarkoitetaanko sillä paikkaa missä hän ennen asui (Teikarinsaari) vai tätä uutta paikkaa eli Vilajoen Karastia? Lapset olivat muuten kaikki alaikäisiä. Perukirjaa en löytänyt digitaaliarkistosta kun ne päättyy siihen vuoteen kun mies on kuollut.
eeva häkkinen
09.03.12, 10:16
Näyttää siltä, että Filipinan tietoja on kirjoitettu kahteen otteeseen, ensin titteli, nimi yms, ja myöhemmin lisätty hänelle sukunimi Teikari (tässä se ei näyttäisi liittyvän ainakaan tämän talon vaan Filipinan nimeen) sekä talon tiedot sivun reunassa: talon osaluku 1/4 ja Skatte eli verotila. Samanlaiset tiedot on seuraavan rivin leskiemännän kohdalla, 1/4 ja Krono. Filipina oli siis 1/4 verotilan emäntä eikä häntä voitu todellakaan häätää pois talonosaltaan, jollei hän sitten halunnut myydä sitä.
Perukirjat ovat monella tapaa mielenkiintoisia, mutta tilanomistussuhteet selviävät tässä jo rippikirjasta.
Näyttää siltä, että Filipinan tietoja on kirjoitettu kahteen otteeseen, ensin titteli, nimi yms, ja myöhemmin lisätty hänelle sukunimi Teikari (tässä se ei näyttäisi liittyvän ainakaan tämän talon vaan Filipinan nimeen) sekä talon tiedot sivun reunassa: talon osaluku 1/4 ja Skatte eli verotila. Samanlaiset tiedot on seuraavan rivin leskiemännän kohdalla, 1/4 ja Krono. Filipina oli siis 1/4 verotilan emäntä eikä häntä voitu todellakaan häätää pois talonosaltaan, jollei hän sitten halunnut myydä sitä.
Perukirjat ovat monella tapaa mielenkiintoisia, mutta tilanomistussuhteet selviävät tässä jo rippikirjasta.
Eli hän oli siis ostanut tämän Karastin 1/4? Mitä se käytännössä tarkoittaa, että tila on ollut 4 osassa? osa verotiloina ja osa kruununtiloina. Onko tilalla ollut siis 4 eri taloa vai ovatko ihmiset asuneet yhdessä? Voisiko tästä päätellä, että hän on saanut rahaa miehensä talosta eli ostettu ulos hänen ja lasten osuus?
eeva häkkinen
09.03.12, 12:45
Se, että talo oli neljässä osassa tarkoittaa sitä, että kantatila (jotka kaskialueella olivat todella suuria) on aikoinaan jaettu, luultavasti ensin kahtia ja jossain toisessa sukupolvessa taas kahtia. Tilojen halkominen oli luvanvaraista, koska kruunu huolissaan verotuloistaan piti silmällä, ettei tiloja pirstottu elinkelvottomiksi. Halkomista anottaessa pidettiin aina katselmus, jossa selvitettiin tilan omistukset, niiden kunto ja vuotuiset tuotot ja nämä ovat varsin mielenkiintoisia suvun asuinpaikkojen tutkimuksessa. Kannattaa tutustua oppaisiin näistä asioista, jos/kun joudut näitä selvittelemään. Tekstejä on vaikea ymmärtää, jollei tiedä mistä puhutaan. Wiki-artikkeleita varmaan löytyy netistä ja kaikki sukututkimusoppaat käsittelevät aihetta.
Perintötiloja tai niiden osia ei niin vain ostettu, vaan kaikki kaupat kuulutettiin lainhuutojen yhteydessä ja lähemmällä sukulaisella oli etuostooikeus. Hän saattoi valittaa käräjillä kaupasta ja päästä itse tilan omistajaksi maksamalla kauppasumman. Jos Filipina muutti tilalle vasta leskeksi jäätyään, tekisi mieli ajatella, että hän olisikin perinyt tilanosan, onko mahdollista? Joka tapauksessa olisi lainhuuto Filipinan muuttaessa emännäksi valaiseva. Kun en ole tutkinut Karjalaa, en osaa paremmin sanoa, mistä tietoa löytyisi, mutta kannattaisi selvittää Filipinan mahdollinen aiempi yhteys tilaan ja käydä läpi mm. henkikirjat, joita on runsaasti netissä.
Se, että talo oli neljässä osassa tarkoittaa sitä, että kantatila (jotka kaskialueella olivat todella suuria) on aikoinaan jaettu, luultavasti ensin kahtia ja jossain toisessa sukupolvessa taas kahtia. Tilojen halkominen oli luvanvaraista, koska kruunu huolissaan verotuloistaan piti silmällä, ettei tiloja pirstottu elinkelvottomiksi. Halkomista anottaessa pidettiin aina katselmus, jossa selvitettiin tilan omistukset, niiden kunto ja vuotuiset tuotot ja nämä ovat varsin mielenkiintoisia suvun asuinpaikkojen tutkimuksessa. Kannattaa tutustua oppaisiin näistä asioista, jos/kun joudut näitä selvittelemään. Tekstejä on vaikea ymmärtää, jollei tiedä mistä puhutaan. Wiki-artikkeleita varmaan löytyy netistä ja kaikki sukututkimusoppaat käsittelevät aihetta.
Perintötiloja tai niiden osia ei niin vain ostettu, vaan kaikki kaupat kuulutettiin lainhuutojen yhteydessä ja lähemmällä sukulaisella oli etuostooikeus. Hän saattoi valittaa käräjillä kaupasta ja päästä itse tilan omistajaksi maksamalla kauppasumman. Jos Filipina muutti tilalle vasta leskeksi jäätyään, tekisi mieli ajatella, että hän olisikin perinyt tilanosan, onko mahdollista? Joka tapauksessa olisi lainhuuto Filipinan muuttaessa emännäksi valaiseva. Kun en ole tutkinut Karjalaa, en osaa paremmin sanoa, mistä tietoa löytyisi, mutta kannattaisi selvittää Filipinan mahdollinen aiempi yhteys tilaan ja käydä läpi mm. henkikirjat, joita on runsaasti netissä.
Kiitos kaunis taas uusista avuista! Minäkin ajattelin, että jos hän olisi perinyt osuuden. Täytyy paneutua hänen taustoihinsa, kun en ole niitä sen paremmin vielä selvitellyt. Karastista hän ei ainakaan ole kotoisin vaan Nisalahdesta. Mistä muuten löytyy aikaisemmin mainitsemasi kihlakunnankäräjien ilmoitusasioiden lainhuudot? Haeskelin, mutta en löytänyt tai sitten en osannut hakea...
Voisiko muuten maakirjoista olla mitään apua?
Jos vastuussa oleva isäntä tai emäntä kuoli, niin yleensä leski meni nopeasti uusiin naimisiin. Uusi puoliso muutti tilalle ja tilanpito jatkui entisellään. Karjalassa oli myös suurperheiden (eli useamman ydinperheen) omistamia tiloja, joissa kuviot saattoivat olla toisenlaisiakin. Siitä ei ole tietoa.
Jos vastuussa oleva isäntä tai emäntä kuoli, niin yleensä leski meni nopeasti uusiin naimisiin. Uusi puoliso muutti tilalle ja tilanpito jatkui entisellään. Karjalassa oli myös suurperheiden (eli useamman ydinperheen) omistamia tiloja, joissa kuviot saattoivat olla toisenlaisiakin. Siitä ei ole tietoa.
Samassa suvussa muutama sukupolvi taaksepäin kävi juuri näin eli isäntä kuoli alle 40 vuotiaana ja menehtyneen isännän tilalle tuli toinen mies isännäksi.
eeva häkkinen
11.03.12, 10:43
Kiitos kaunis taas uusista avuista! Minäkin ajattelin, että jos hän olisi perinyt osuuden. Täytyy paneutua hänen taustoihinsa, kun en ole niitä sen paremmin vielä selvitellyt. Karastista hän ei ainakaan ole kotoisin vaan Nisalahdesta. Mistä muuten löytyy aikaisemmin mainitsemasi kihlakunnankäräjien ilmoitusasioiden lainhuudot? Haeskelin, mutta en löytänyt tai sitten en osannut hakea...
Voisiko muuten maakirjoista olla mitään apua?
Näin uusia tuomiokirjoja ei ole digitoitu, vaan niitä nähdäkseen täytyy yhä lähteä arkistolle. Katsoitko VAKKA-arkistotietokannasta vai SSHY:n tai KA:n digitaaliarkistosta? Vakan mukaan Säkkijärven ilmoitusasioiden tuomiokirjat ovat MMA:ssa mm. vuodelta 1869, viereiset vuodet 1862 ja 1872. Sensijaan perukirjoja on Säkkijärveltä arkistoitu vain vuoteen 1868, eli uudempia ei löydy edes arkistoista. Perukirjoista mielenkiintoisempi saattaisikin olla Filipinan isän tai äidin perukirja, katsopa löytyisikö sitä netistä.
Käyn itse silloin tällöin MMAssa eli jos sinun on vaikea päästä arkistolle, voisin katsoa tuon vuoden 1869 ilmoitusasiat, olisiko siinä Filipinan saamaa lainhuutoa.
Näin uusia tuomiokirjoja ei ole digitoitu, vaan niitä nähdäkseen täytyy yhä lähteä arkistolle. Katsoitko VAKKA-arkistotietokannasta vai SSHY:n tai KA:n digitaaliarkistosta? Vakan mukaan Säkkijärven ilmoitusasioiden tuomiokirjat ovat MMA:ssa mm. vuodelta 1869, viereiset vuodet 1862 ja 1872. Sensijaan perukirjoja on Säkkijärveltä arkistoitu vain vuoteen 1868, eli uudempia ei löydy edes arkistoista. Perukirjoista mielenkiintoisempi saattaisikin olla Filipinan isän tai äidin perukirja, katsopa löytyisikö sitä netistä.
Käyn itse silloin tällöin MMAssa eli jos sinun on vaikea päästä arkistolle, voisin katsoa tuon vuoden 1869 ilmoitusasiat, olisiko siinä Filipinan saamaa lainhuutoa.
Mä vilkuilin pikaisesti hiukan kaikkia kunnes lapset päätti keskeyttää mun hommani ;) Täytyy tutkia noita vanhempien perukirjoja. Filipinan miehen perukirjaa ei ole siellä vaikka kuoli 1868. Se on sitten tehty myöhemmin.
Kiitos muuten tarjouksesta vilkaista noita ilmoitusasioita! Laitan yksityisesti vielä viestiä sinulle.
Tutkimissani suvuissa, monessakin on käynyt niin, että talon nuori isäntä on jäänyt leskeksi ja ottanut uuden pvaimon. Sitten on mies kuollut, joten leski on avioitunut uudelleen. Sitten tämä ent. leski-rouva kuoli ja tämän uusi mies otti uuden vaimon. Ja tämä uusi vaimokin jäi leskeksi. Lopulta tämä viimeisin leski-rouva jäi asumaan köyhäin pirttiin talon maille, kun hänen ent. miehensä, entinen vaimon poikapuolesta tuli uusi isäntä.
Mutta onpi niinkin käynyt että isäntä meni uusiin naimisiin ja kuoli, joten 1 liitosta syntynyt poika peri tilan ja hänen äitipuolensa joutui muuttamaan pienten lastensa kanssa pois.
Tutkimissani suvuissa, monessakin on käynyt niin, että talon nuori isäntä on jäänyt leskeksi ja ottanut uuden pvaimon. Sitten on mies kuollut, joten leski on avioitunut uudelleen. Sitten tämä ent. leski-rouva kuoli ja tämän uusi mies otti uuden vaimon. Ja tämä uusi vaimokin jäi leskeksi. Lopulta tämä viimeisin leski-rouva jäi asumaan köyhäin pirttiin talon maille, kun hänen ent. miehensä, entinen vaimon poikapuolesta tuli uusi isäntä.
Mutta onpi niinkin käynyt että isäntä meni uusiin naimisiin ja kuoli, joten 1 liitosta syntynyt poika peri tilan ja hänen äitipuolensa joutui muuttamaan pienten lastensa kanssa pois.
En ole vielä noin moninkertaiseen leskytymiseen törmännytkään :eek: Aika jännää miten moneen kertaan on uusia "vieraita" ihmisiä tullut taloon isännöimään/emännöimään!
näihin törmää aika ajoin (ja mikä sattuma, että kaksi tällaista sukua joila kävi näin 1800-luvulla, niin heidän jälkeläisensä menivät 1900-luvulla naimisiin :) Ja olivatpa vielä eri pitäjääkin.)
Ja kun miettii, että lähes joka avioliitosta syntyi lapsia, niin lopultahan nämä nuoremmat ja vanhemmat "sisarukset" eivät olleet sukua edes toisilleen.
Maailma on kyllä pieni =) Huomasin sen pienuuden kanssa kun yhdistin kummankin mummuni ja anopin sukupuut... Ollaan kaikki yhden sisarusparven 3 eri tyttären jälkeläisiä 1700-luvulta...
Miten noiden perheiden lapsille kävi? Siis jäivätkö he seuraavien ja sitä seuraavien leskien kasvatettavaksi vai menivätkö muiden sukulaisten luo asumaan?
Muistaakseni he jäivät asumaan kotiinsa, kunnes tulivat siihen ikään että lähtivät piikomaan tai sitten avioituivat.
P. Pihlman
19.03.12, 08:50
Jos vastuussa oleva isäntä tai emäntä kuoli, niin yleensä leski meni nopeasti uusiin naimisiin. Uusi puoliso muutti tilalle ja tilanpito jatkui entisellään. Karjalassa oli myös suurperheiden (eli useamman ydinperheen) omistamia tiloja, joissa kuviot saattoivat olla toisenlaisiakin. Siitä ei ole tietoa.
Hollolan Lahden Leikkolaa asuttiin ositetuna. Yksi veljeksistä mestattiin.
Vaimo otti uuden miehen, joka on talon kirjoilla. Jäkeläiset asuivat talon
torppaa. Isoisäni myi talon Lahden kauppalalle. Hänellä oli aviossa oleva
sisar, joka on saanut osuutensa. Tuon osuuden on hänen miehensä
kuitannut saaneensa. Omaisuuden hallinta oli kaiketi aviomiehillä.
P. Pihlman
eeva häkkinen
19.03.12, 11:16
Näissä tilojen omistus- ja hallintakysymyksissä on aina syytä lähteä siitä, oliko kyseessä vero- eli perintötila vai kruununtila. Perintötilan omisti tilan perijä, usein talon poika, mutta myös tytär, jollei poikia ollut tai näillä ei ollut kykyä tai halua ruveta isännöimään taloa. Vävynä tai puusniekkana isännäksi tullut mies hallitsi tilaa vaimonsa edunvalvojana, mutta ei sitä omistanut. Heidän yhteisillä lapsillaan oli äitinsä kautta tilaan perintöoikeus, mutta ei miehen toisen avion lapsilla. Viimekädessä perintötilan omisti suku: jos isäntä myi tilan vieraalle, oli sukulaisilla etuosto-oikeus. Kaupalle piti hakea lainhuuto kolmilla käräjillä ja jos tällä aikaa "vuoden ja päivän kuluessa" lähempi sukulainen vaati saada lunastaa tilan sovitusta kauppahinnasta, oli hänellä siihen oikeus. Näitä sukulunastusvaatimuksia (bördstalan) löytyy runsaasti tuomiokirjoista 1600-luvulta aina 1900-luvulle.
Kruununtilan sen sijaan omisti kruunu ja asukkaalla oli siihen vain hallintaoikeus eli immissio, jonka vahvistuskirjeessäkin on muotoilu "niin kauan kuin hän pitää sen kunnossa ja suorittaa sen ulosteot". Jos asukkaalla oli tilan isännäksi sopivia jälkeläisiä, saivat he tai joku heistä yleensä uuden immission isänsä kuoltua tai luovuttua isännyydestä. Kauppaakin näillä asukasoikeuksilla käytiin jo 1760-luvulta lähtien. Joka tapauksessa uuden immission hakijan tuli saada majoituskirja kruununvoudilta ja esitettyään kaksi takuumiestä, hakea sille vahvistuskirje maaherralta. Näitä löytyy lääninkanslian tai -konttorin diaareista ja ne ovat joskus aika valaisevia.
Siksak-avioliittoja esiintyi aika paljon ja näissä lasten perimysoikeus oli kyllä selkeästi määritelty: kruununtilaa ei voinut periä, verotilan perintöoikeus meni suvun kautta vähän samassa järjestyksessä kuin nykyisin. Tyttöjen perintöosa oli puolet poikien vastaavasta, mutta jos tytär oli ainoa perillinen, peri hän koko tilan. Asumisjärjestelyt olivat sitten asia erikseen ja yleensä niin kauan kuin pesässä oli alaikäisiä lapsia, viljelivät jälkeenjääneet tilaa yhdessä, joskus pitkäänkin ilman immissiota tai lainhuutoa. Kruunu ei yleensä asiaan puuttunut niin kauan kuin sai verotulonsa. Pisin omiin tutkimuksiini osunut väliaika on tapaus, jossa tilalle 5-vuotiaana leskiäitinsä mukana tullut mies haki immissiota puolelle tilaa poikansa kanssa yli 60-vuotta myöhemmin ja sai sen perusteella "koska hän on jo pitemmän aikaa asuttanut tilaa". Joskus joutui leskeksi jäänyt puoliso lapsineen lähtemään tilalta, johon hänellä ei ollut perimysoikeutta tai immissiota, jos esim. tilan alkuperäisen isännän pojat olivat tulleet miehen ikään ja halusivat ottaa tilan haltuunsa.
Tämä meni vähän otsikon ohi, mutta ehkä tällainen korjausliike on paikallaan, kun nämä perimmäiset kysymykset näyttävät jääneen keskustelussa vähälle huomiolle.
Jari Nykänen
19.03.12, 13:52
Tyttöjen perintöosa oli puolet poikien vastaavasta, mutta jos tytär oli ainoa perillinen, peri hän koko tilan.
Miten käytännössä, jos pojan ja vanhempien välit poikki esim. vääränlaisen naimakaupan seurauksena ja sisko miehensä kanssa isännäksi. Oliko vanhemilla oikeus jättää poika perinnöttömäksi, vai onko tehty kauppakirja nimelliseen hintaan...
Käsittääkseni kyseessä oli verotila (tai oikeammin kaksi tilaa (osaa kahdesta);isänäidin mukana tuli toinen.
eeva häkkinen
23.03.12, 13:14
Muistaakseni samanlainen lakipykälä oli voimassa kuin taitaa olla vielä nykyisinkin: perittävä saattoi mitätöidä rintaperillisenkin perimysoikeuden tietyin perustein. Tämmöinen perimysoikeiden poisto täytyi luultavasti määrätä testamentilla, joka tuli esittää oikeudessa sen voimaansaattamiseksi. Luulisin, ettei "vääränlainen avioliitto" riittänyt perusteeksi, eikä kukaan muu voinut esittää vaatimusta perittävän kuoltua. En ole nähnyt yhtään tällaista tapausta. Tietäisköhän joku lainoppinut asiasta enemmän?
Seija Randell
24.03.12, 11:39
Kiitos Eeva Häkkiselle erinomaisen selventävistä vastauksista. Jonkun verran näistä ennestäänkin tienneenä tuli uutta tietoa.
Aika lailla eri tavoin nämä asiat usein ovat kuin ihmiset kuvittelevat. Esim. se, että "vanhin poika peri talon ja muut saivat lähteä" on ehkä totta kruununtilalla (paitsi ettei perinyt), joita tosin suuri osa tiloista oli vielä 1800-luvun alussa, mutta ei muuten.
Ja ainakin minun katsomissani jutuissa on aika usein niin, että nimenomaan se vanhin poika lähti hänelle ostettuun uuteen paikkaan (huom. pieni ikäero vanhempiin, täällä lännessä ei suurperheitä juuri ollut) ja toisaalta myös niin, että pojat lähtivät ja talonpitoa jatkoi tytär ja vävy. Voi olla, että henkilösuhteillakin oli merkitystä.
Tämä nyt ei koske leskiä, mutta talonpitoa kumminkin.
Yllättävän usein muuten lesken uusi mies oli häntä huomattavasti nuorempi. Järkiavioliitto kaiketi, tai työpaikka.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.