terveisiä Euroopasta!

[Antti Alfthan]

Tämä nyt ei vähääkään liity sukututkimukseen; kerronpahan vain, että olen elossa ja iskussa. Ja kotona, vaihteeksi.

Olin koko toukokuun matkoilla, interreilaamassa, roima reppu selässä, Turku-Tukholman kautta liikkeelle ja takaisin. Yritin oppia ymmärtämään jotain vuoristoista - Karpaatit - ja tulin oppineeksi jotain vanhoista pääkaupungeista.

Tukholma jääköön - matkasin kiireesti etelääm: Malmö, Ystad, lautalla Puolaan, siella edelleen Krakovaan, missä viihdyin. En kulkenut nähtävyyksillä, istuskelin ja astuskelin vanhan kaupungin, suuren torin ja Florianka-kadun tuntoja imeskellen. Ihaillen hevosia ja naisia.

Olin ajatellut matkata maaseudulle ja Tatran juurelle, mutta päätin toisin. Olin todennut, että kielitaidollani ei pärjää kunnolla Puolan rautateillä, saati syrjäseuduilla. Sitten lähdin liikkeelle, veri veti, kuin vahingossa Wien ja Budapest - missä kummassakaan en erityisemmin viihtynyt, rahaa vain kului. Odotin Budapest Keletin asemalla 12 tuntia (nuukuuttani) ja kiipesin yöjunaan, itään.

Aamusella olin Romaniassa. Hyttitoverini kertoi, välillä kyyneleet silmissä, maastaan ja lähihistoriasta, ihmisten kärsimyksistä, pyrkimyksistä. Sitten astuin ulos Brasovin asemalla.

Aikomukseni ei ollut koskaan pyrkiä pääkaupunkiin, Transsilvania riitti minulle. Tuo Saksalaisen ritarikunnan perustama kaupunki, Kronstadt aikoinaan, sittemmin myös Siebenburg - romanialaisten Brasov - siellä vanhassa kaupungissa asuin toista viikkoa. Välillä kävin kolme päivää vuorilla, kiipesin ylös luostariin, vaelsin ikivanhaa maantietä, nukuin niityllä ja pensionaatissa, näin paimenkoiria, lammaslaumoja, karjaa, upeita hevosia; vastaantulijoita tervehdin, ja he takaisin: Buna! - Buna zdiua! Latinaa puhuivat, ja ymmärsivät vieraita kieliä, minuakin. Ystävällisiä ja kauniita ihmisiä.

Edelleenkään en kulkenut nähtävyyksillä. Brasovin vanha raatihuone - museo - riitti, ja Schwarze Kirche, Biseria Neagra, Lutheruksen ja Melanchtonin kuvia seinällä (muuten ortodoksisessa maassa) ja mattoja! Lukemattomia vanhan vanhoja itämaisia mattoja, porvareiden kirkolle lahjoittamia, ilmeisesti. Olin pökerryksissä helteestä ja kokemastani. Huumaantunut, en uupunut.

Pois matkustaessani viivyin muutaman tunnin Sighisoarassa, kiipeilin vanhassa linnoituksessa; joka puolella rakennettiin. Maa muuttuu miltei silmissä. Vanhaa ja uutta.

Aamulla taas Budapestissa (sama tunne, en viihtynyt), seuraavana päivänä Bratislava, mistä pidin, mutta kiirehdin poikki Slovakian itään, yöllä sitten Krakovaan. Ja edelleen viihdyin, toista päivää - junassa pohjoiseen jaoin makuuhytin kahden iäkkään pariskunnan kanssa. Pommerin puolalaiset puhuvat jonkin verran saksaa, nämä riittävän iäkkäät ihmiset.

Malmöstä matkustin eteläiseen Värmlantiin, vieraaksi Säbyn kartanoon. Mutta se on jo toinen juttu.

varrelta virran
Antti A

[Giösling]

Antti,

Tervetuloa messiin! Teit sen mistä koko ikäni olen haaveillut; eli olet railannut läpi Euroopan junalla! Vuoden 1978 jälkeen se sitten osaltani oli jo myöhäistä. Paras mihin pystyin oli junamatka Ateenasta Thessalonikiin, jossa tuolloin oli laaja näyttely Verginan löydöistä. Aleksanterin vankkumattomana jalkamiehenä en malttanut pysyä poissa; palasin vielä samana iltana takaisin Ateenaan ja Athoksen munkkitasavalta jäi harmillisen lähelle horisonttiin, mutta näkemättä.

Huomasin forumille liittymisesi (täällä kun sopimatomasti kurkitaan kaikkea,
raakataan ja tähditetään, se on se modernin maailman meno) ja asettelin täkyjä varallesi viesteihini, etpä vain tarttunut.

Kysynkin nyt suoraan; onko Sinulla tuo Ericus Ericin Soroilaisen postillaan
kirjoittama juttu suomeksi, tai ruotsiksi?

Kiinnostuin heti kun huomasin latinankielisen tekstin sisällä viitteitä
Persiaan! Mitä tuo kunnianarvoisa esi-isämme hourailee rimbaudmaisesti..?

(Quote Rimbaud: siellä (Persiassa) häntä palvoi raju Genius otsa vaskella vangittuna..)

Lämmittelin myös varoiksi Emerentia Tottia ja jotain muutakin pienempää;
tämä forum on saatava liikkelle mittumaarista ja lomakaudesta huolimatta!

Tervetuloa talkoisiin!

Juhannusterveisin


Juhani Pesu

[Antti Alfthan]

Hehe!

Muistaakseni minulla on postillaonnittelun suomennos, mutta julkaisuluvasta pitäisi kysyä. Privaattina ainakin, kunhan löydän. - Ja tuo säe, kun tietäisi onko se kaikua tuon ajan muusta sanankäytöstä, yleisemmin, liittyykö se E.E:n lukeneisuuteen, mistä emme tiedä - maisteri hän ei ollut - kunnioitettu oppinut kyllä.

Olen tässä aika paljon poissa, kukaties vieläkin Itä-Euroopan suunnalla, mutta totta vielä tasaannun, ja hullaannun.

kesäpäivän seisaus meni järkähtämättä - valoisana
mittumaari on kukkeana, ja vielä kesää riittää

Antti A

[Giösling]

Hehe!

Muistaakseni minulla on postillaonnittelun suomennos, mutta julkaisuluvasta pitäisi kysyä. Privaattina ainakin, kunhan löydän. - Ja tuo säe, kun tietäisi onko se kaikua tuon ajan muusta sanankäytöstä, yleisemmin, liittyykö se E.E:n lukeneisuuteen, mistä emme tiedä - maisteri hän ei ollut - kunnioitettu oppinut kyllä.

Olen tässä aika paljon poissa, kukaties vieläkin Itä-Euroopan suunnalla, mutta totta vielä tasaannun, ja hullaannun.

kesäpäivän seisaus meni järkähtämättä - valoisana
mittumaari on kukkeana, ja vielä kesää riittää

Antti A

Sain juuri sähköpostin välityksellä kuvia suvisesta Suomesta. Se vihreys,
vihreys!! Villani puutarhassakin on vihreää, mutta vain sen hetken kun uudet ruohorullat vieritetään paikoilleen. Paripäivää armottomassa
auringonpaahteessa ja jo rusertaa keinokastelusta huolimatta.

Kaupungin kunniaksi on sanottava, että yritystä hiekka- ja asfalttierämaan
kaunistamiseksi on ihailtavassa määrin. Tuhansia ja tuhasia palmuja on
siirretty Al Karjhin ja Hofufin keitaista täyskasvuisina pääkaupunkiin.
Pääkadut ovat nyt palmubulevardeja vailla vertaa!

Toivottavasti maltat hetken aloillasi ja annat kynän "sauhuta".
Sukujuttujasi kaipaillaan!

Itse askartelen juuri Omanin sulttaanisuvun genealogian parissa. Sain
virikkeitä taannoiselta matkaltani sinne. Samalla tulee tutuksi myös
eksoottinen Zanzibar. Perästä kuuluu..

Terveisin

Juhani Pesu

[Antti Alfthan]

Lukemani painetun sanan mukaan, Värmlannissa on kolme nähtävyyttä. Säbyn kartano, erään (jätän nimen pois) kylän akat ja vanhan Poignantin koira. Tutustuin ykköskohteeseen perusteellisesti, kakkosesta olen kohtalaisen varma, kolmonen jäi näkemättä ja lienee kuopattu.

Minulla on jo pitempään voimassa ollut kutsu vierailla kartanossa, ja nyt Euroopan-kiertueelta palatessani tulin ja olin. Isäntäni on kartanon "kamariherra", asustelee sekä taloaan kartanon vieressä että huonettaan päärakennuksessa, ellei ole töiden takia Tukholmassa.

Ensimmäisenä päivänä ripustin itseni puuhun. Tai kahden puun väliin. Viidakkoriippumattoon, mitä kuljetin mukanani. Iltapäivällä pesin perunoita ja tapasin paronin, iäkkään kartanonisännän. Sittemmin nautimme useita mainioita aterioita, kun kolmikko helsinkiläistyttöjä oli tekemässä ruokajuttua. Lehden nimeä en nyt muista. Eikä minusta ole siinä kuvia, eväistä vain.

Säby oli viime vuosiin saakka Värmlannin suurin maatila, suuri toki edelleenkin, vaikka muutama tuhat hehtaaria lohkaistiin perinnönjaossa. Ja se on edelleen elävä kartano, omistajansa koti. Päärakennukseen pääsee kyllä vierailemaan ja katselemaan, kunhan sopii asiasta (arvelen taloudenhoitajan kanssa).

Isäntäni asui vanhahkoa taloa, missä oli vanhahkot mööpelit; yksi barokkisali, toinen rokokoosali - ei julmetun suuria - ja oli tietenkin keittiö ja vierashuoneet. Työhuoneessa oli turkkilaiset matot - katselin kun oli aikaa - barokkisalissa kashmiria, rokokoosalin lattialla... Yllätyin ällikällä lyötynä, en ollut uskonut koskaan näkeväni sellaista mattoa "elävänä".

Päärakennuksen matot olivat suuria, saleissa etenkin, ja osa aika lailla käytössä kuluneita. Arvokkaita. Vierashuoneet tuossa 1700-luvun rakennuksessa olivat riittävän kokoiset pienen kyläkoulun tarpeisiin, salit (kahden kerroksen) tietenkin suuremmat.

Kartanon oma rautatieasema oli jo käytöstä poissa ja ränsistynyt, samoin kartanolla ei ollut enää omaa lääkäriä, mutta menneen aikakauden kohtasi joka puolella kulkiessa. Ei vain jalan, vaan autollakin ristiin rastiin ajaessa, kilometrimäärin.

Säby oli alkujaan, 1200-luvulta, luostarimaita, ja tietenkin Kustaa-kuningas määräsi nämä kruunulle. Sitten Värmlanti kuului poikansa Kaarlen herttuakuntaan - käsittäisin että paikalla on ollut puinen kuninkaankartano. 1700-luvun keskivaiheilta alkaa kartanon ensimmäinen kukoistusvaihe, ja kun suurin osa rakennettiin tiilestä, on paljon siltä ajalta säilynyt. Toinen kukoistusvaihe tulee 1800-luvun loppupuolelle - ja monet anekdootit. Tämän omistajasuvun hallussa kartano on edelleen.

Elin siis sananmukaisesti herroiksi. Viihdyin mainiosti. Taidan käydä toistekin, kunhan kiireiltäni ehdin.

nyt virran varrelta
Antti

[Giösling]

Ruotsissa on aina syöty hyvin; olivatpa suomalaistoimittajat oikeassa osoitteessa!

Säbystä tulee mieleeni Selma Lagerlöf ja Ribbingit löytyvät sen omistajaluettelosta (vrt. Modelin-Barck). Gottlundin Callekin taisi koluta
niilläkulmin, tosin enemmän suomalaismetsissä Norjan rajalla. Hän oli niin komea ilmestys koirineen, että paikalliset luulivat häntä kuninkaan pojaksi. Gottlund ei välttämättä oikaissut väärinkäsitystä.

Mainitsemasi matot ovat arveluni mukaan persialaisia, joko Isfahanista, tai
Kashanista ja mahdollisesti jopa 1800-luvun alkupuolelta. Ruotsin linnoissa ja kartanoissa on säilynyt merkittävä määrä arvokkaita antiikkimattoja, joita silloin tällöin näkee myynnissä Lontoon suurissa huutokauppakamareissa (Sotheby's & Christie's). Maailman ykkösmatton on kuuluisa "Ardebil Carpet", joka on saanut Victoria & Albert museossa arvoisensa julkipanon.

Puolen tunnin välein mattoa valaistaan kymmenen minuutin ajan, jolloin
se avautuu koko loistossaan katselijoille. Lontoossa liikkujat - käykääpä
tutustumassa!

Suosittelee terveisin

Juhani Pesu

[Markus Rantapuu]

Antille ja Juhanille,
Olipas virkistävää lukea viestejänne "vanhat veijarit". Itse olen ollut sulkeutuneena näihin Oravalan ja Vihdin ympyröihin; täällä on ollut
500v-juhlat ja lukuisia niihin liittyviä tilaisuuksia, mm mielenkiintoisia
taidenäyttelyitä. Tapani Raittila ja Tuomas von Boehm vierailivat usein Oravalassa asuneen Helge Dahlmanin luona. Täällä oli hienot von Boehmin ja Dahlmanin näyttelyt, joihon oli saatu edustava kokoelma 1960-luvun hienoja töitä. Tapani ja Tuomaksen poika vierailivat näyttelyissä. Järjestimme lisäksi kaksi viikkoa kestävät kyläjuhlat, jotka onnistuivat erinomaisesti.
Sukututkimuksesta sen verran, että yhytin isäni ainoat elossa olevat serkut Ruotsista ja vierailin heidän luonaan. Toinen näistä oli 91-vuotias vanha herra, jonka pää/muisti toimi erinomaisesti. Hän oli erittäin yllättynyt ja hyvin ilahtunut tavatessaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1935 suomalaisia sukulaisiaan.
tervehtien
Markus Rantapuu
Vihdistä

[Giösling]

Markus,

Tervetuloa Suku Forumille, Sinua on jo kaipailtukin!

Arvelin, että työkiireet ovat pitäneet "bisinä", mutta huomaan viestistäsi,
että Vihidissä on ollut aikaa myös kultturille ja rentoutumiselle tänä kesänä.
Hienoa!

Forum rullaa nyt omalla painollaan, alkuunpökkimisen jälkeen. Sukulistan
intiimiys puuttuu ja viestit menevät "ohi" lokeroihinsa. Huomaan lukevani vain murto-osan sisääntulleista. Myös kitkat & konfliktitkin ovat kadonneet, ennustetusti.

Onko kyseessä nyt yksi suuri "huru-huone", on pohtimisen väärtti.

Parhain terveisin

Juhani

[Markus Rantapuu]

Juhani,

Mukavaa kuulla sinustakin sieltä aavikolta.

Minä liityin kyllä aika nopeasti tähän Forumiin, mutta en ole ollut aktiivinen
keskustelija.

Olin niin tottunut niihin vanhoihin listoihin ja siihen, että sain automaattisesti kaikki viestit omaan sähköpostiini, etten ole oikein tottunut käyttämään tätä uutta ratkaisua muulla tavalla kuin lukemalla päivän tai viimeisen viikon kaikki viestit. Toisaalta nyt, kun sain selville isäni sukujuuret, on minun vaikea kuvitella saavani niistä mitään hyödyllistä lisätietoa.

Kun huomaan vanhojen "tuttujen" olleen aktiivisia, luen mielenkiinnolla
heidän viestinsä. Juuri näin tein huomatessani Antin terveiset Euroopasta.

Hiskin ympärillä tapahtunut kuohunta on rauhoittunut ja päästiin (?) normaaliin päiväjärjestykseen.

Ystävällisesti tervehtien
Markus Rantapuu