Teloitus välineenä miekka

[Benedictus]

Teloitettiin Christer Jacobsson. Sitä edelsi kuitenkin tämän "jäähyväiskirje", jossa hän pyyteli anteeksi Erich Larssonilta ym.. seuraavilla käräjillä oli maininta, että teloitus on toimeenpantu miekalla.
Tapahtuma aika 1672, jolloin Halikon kihlakunnanvoudin kirjuri Crister Jacobsson osallistuu kelloseppä Christopher Pihlgren/Pihlgramin kuolemaan johtaneeseen tappaluun miekoilla.

Normaali mestaus tapahtui kirveellä.
Missä tapauksessa teloitus tapahtui miekalla?

[kkylakos]

Ulkomaisissa lähteissä on teloitus miekalla yhdistetty aateluuteen. Esim http://fi.wikipedia.org/wiki/Mestaus
Keskiajan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskiaika) lopulla miekalla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Miekka) mestaamisesta tuli vain aatelisille (http://fi.wikipedia.org/wiki/Aateli) varattu kuolemanrangaistuksen muoto. Tavallinen kansa mestattiin kirveellä.
Suomalaisista pyöveleistähän on kirjaa ja artikkelia, joissa voisi olla kotimaista selvennystä?

[Benedictus]

Toinen syytetyistä Henrich Johansson Efwois mestattiin hovioikeuden päätöksellä. Teloitus tapahtui myös miekalla.

Tämä henkilö oli turkulaisen porvarin poika. enempää tietoa ei ole isästä.

kl. 1691 Johan Evander Johannes Henrici, Aboensis? 3741 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3741). Vht ilmeisesti: turkulainen porvari Henrik Evais ja Elin. Turun katedraalikoulun oppilas – 25.5.1691 (valed., Johannes Henrici Ewa). Ylioppilas Turussa kl. 1691 Evander Johannes _ 191. † ylioppilaana, ‡ Turussa (suom. seurak.) 15.6.1692. Viittauksia: HYK ms., Index s. 54a. — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 245 (LI); V. Lagus, Studentmatrikel. Supplement (1906) s. 40 (LI); Consistorii academici Aboensis protokoll IV 1671–1679 (utg. T. Carpelan, 1912) s. 59 (mainitaan Henrich Evais), 74 (borgaren Efwais), 76 (Efwois Hindrich); R. Hausen (utg.), Utdrag ur Åbo domkyrkas räkenskaper 1634–1700 (1901) s. 231 (15.6.1692, ‡ studenten Johannes Evander från Klöstret i acad. muld); E. Jalava (toim.), Liber scholae Aboensis 1670–1825–1830. SSJ 9 (1933) s. 46, 704 (tillägg och rättelser).


Yritin etsiä netin kautta, mutta sieltäkään ei selvinnyt tuo mestauksien tavan merkitys.


Oliko eri välineillä suoritettu mestaus viite säätyasemasta vai saiko tuomittu itse päättää kirves vai miekka?

[Pekka Hiltunen]

Ei kai pyöveli tavallisesti osannut miekkaa pidellä. Turun Suurtorilla mestattiin naiset piilukirveellä ja miehet yleensä hirtettiin Kerttulinmäellä, Mätäjärven yläpuolella ja nykyisen Kerttulin koulun pihapiirissä.

Aateliset on perinteisesti mestattu miekallla. Tätä tarkoitusta varten oli kuninkaalla käytössään erityinen Valtakunnanmiekka. Kustaa I teetätti aikanaan uuden Valtakunnanmiekan, joka jostain syystä, ehkä tarkoituksella on terältään edeltäjäänsä n. 10 cm lyhyempi, mutta sittenkin niin suuri ja raskas, että kädensija on tehty kahta kättä varten. Sekä uusi että vanha Valtakunnanmiekka ovat nähtävillä Tukholman kuninkaanlinnan aarrekammiossa (Skattkammaren). Kuningas Erik XIV:n kerrotaan käyttäneen Valtakunnanmiekkaa omakätisesti. Sääksmäen vouti Israel Påvelsson till Sillantaka (Stiernkors) kohteli talonpoikia huonosti ja mm. mestautti vanhuksen, joka uhkasi ilmiantaa hänet tästä kuninkaalle. Israelin kuolinpaikaksi olen jossain nähnyt mainitun Tukholma. Hänen tiedetään Ramsayn mukaan olleen voutina Hämeen läänissä 1587, mutta 1589 oli hän vainaja. Kuninkaana oli tuolloin Juhana Herttua eli Juhana III (joka piti hoviaan Puolassa).

Porvareitten pojilla oli usein aatelisia sukujuuria. Turun Akatemian ylioppilaista valtaosa oli aateliston poikia, mutta talonpojilla oli oma kiintiönsä, kolmannes (vai neljännes?) sisään otettavista. Nähtävästi säätyläiset ovat voineet valita miekan ja kirveen väliltä. Kuolemantuomiot tuli aina alistaa kuninkaan tai 1623 perustetun Turun hovioikeuden päätökselle, joten tuomioitten toimeenpanoon on voitu valmistautua hyvissä ajoin niin, että säätyläinen on saanut nauttia asianmukaisesta erivapaudestaan.

Kerrotaan, että aateliston viimeinen säilynyt privileegio oli oikeus tulla hirtetyksi silkkiköydellä. Tällainen teloitustapa on tuttu Mika Waltarin romaanista Mikael Hakin, ja liittyy silkkitien päätepisteen Istambulin ottomaanien kulttuuriin.
PH

[Benedictus]

Crister Jacobssonin veli Isak Jacobsson käytti opiskellessaan nimeä Barckerus ja myöhemmin nimeä Barck.

Olivatko he aatelisia ei selviä mistään tiedostoista.
Ainakaan tuo toinen mestattu ei ollut kuin porvarin poika.

Eli epäilen, ettei aateluus ollut miekkateloituksen syy.

[Pekka Hiltunen]

Crister Jacobssonin veli Isak Jacobsson käytti opiskellessaan nimeä Barckerus ja myöhemmin nimeä Barck.

Olivatko he aatelisia ei selviä mistään tiedostoista.
Ainakaan tuo toinen mestattu ei ollut kuin porvarin poika.

Eli epäilen, ettei aateluus ollut miekkateloituksen syy.

Ei aateluus, vaan säätyläisyys. Akatemian opiskelijat luettiin säätyläistöön. Miekalla teloitetuksi tulemisen etuoikeutta nauttivat kylläkin myös sotilaat, ainakin upseerit ja aliupseeritkin (jotka yleensä olivat lähtöisin säätyläistöstä ja usein koulutettujakin).

Kuten todettiin, teloitettiin miehet yleensä (ainakin Turussa) hirttämällä. Hirsipuussa saattoi kuolinkamppailu kestää minuuttitolkulla, ja siitä syystä naisten mestaaminen kirveellä oli armollisempaa, vaikkakin häpeä läheisille oli suurempi, kun väkeä mahtui torille enemmän kuin Kerttulinmäelle.
PH

[P. Pihlman]

Eräs esi-isäni veli on mestattu halshugga Hollolassa 1817-1818.
Merkintä on rippkirjassa Hollola Lahti Leikkola. Kuolleista ei löydy.

Vielä sodan jälkeen oli Hollolan Messilässä Vesijärven rannassa,
kohdassa, missä tie kulki lähellä järveä, mestauspaikka. Kaverit
tiesivät siitä kertoa, kun pyöräiltiin siellä. Puurakennelma oli
rapattu päältä ja näytti tielle isolta tasapäälliseltä kiveltä.
Ovi oli järven puolella. Liekö edes valokuvattu museoon tai arkistoon?

Myös Asikkalasta läytyy mestaus Hiskistäkin. Veljensä kirveellä
kuoliaaksi lyönyt tuomittiin mestatavaksi.

P. Pihlman

[Matti Lund]

Ei aateluus, vaan säätyläisyys. Akatemian opiskelijat luettiin säätyläistöön. Miekalla teloitetuksi tulemisen etuoikeutta nauttivat kylläkin myös sotilaat, ainakin upseerit ja aliupseeritkin (jotka yleensä olivat lähtöisin säätyläistöstä ja usein koulutettujakin).

Kuten todettiin, teloitettiin miehet yleensä (ainakin Turussa) hirttämällä. Hirsipuussa saattoi kuolinkamppailu kestää minuuttitolkulla, ja siitä syystä naisten mestaaminen kirveellä oli armollisempaa, vaikkakin häpeä läheisille oli suurempi, kun väkeä mahtui torille enemmän kuin Kerttulinmäelle.
PH


Mustasaaressa piti sattua vuonna 1712 normaali teloitus teloituskirveellä, mutta pitäjän pyöveli Elias Johaninpoika, noin 60 -vuotias entinen nihti , joka oli suorittanut 28 teloitusta kirveellä ennen sitä ja lisäksi oli suorittanut muunlaisiakin teloituksia, veti hudin, eli terä osui vain teloitettavan Juho Juhonpojan olkapäähän ja hän sai potilaan pään irti vartalosta selvästi vasta kolmannella iskulla.

Tästä oli harvinaisen tarkka tutkinta, jonka Henrik Haqverin oli nostanut ja useat silminnäkijätodistajat pääsivät kuvaamaan tapahtuman käräjille.


Todistajalausunnoilla puhdistettiin monenlaisia epäilyjä pois ja tapaus katsottiin pelkäksi vahingoksi, joka piti nyt tällekin tekevälle sattua.


terv Matti Lund