Kunta uudistus sukututkijan silmin

[Antti Järvenpää]

Nyt näemme valtioneuvoston sivulla hallituksen tuumailemat uudet kuntarajat

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120206Elinvo/name.jsp

Olisi mielenkiintoista kuulla sukutukijoiden kommentteja ja mielipiteitä näistä suunnitelmista erityisesti sukutukijan näkökulmasta. Politikointi voisi jäädä muille arenoille.

Suoraan sanoen itselläni ei ole mitään selkeää mielipidettä kuntauudistus asiaan. Kun itse asun Keski-Uudella maalla, en näe mitenkään hölmänä sitä, että Keski-Uudenmaan kunnat ydistettaisiin takaisin Suur-Tuusulaksi, joka aikoinaan on erotettu Sipoosta, josta myös on aikoinaan syntynyt Helsingin pitäjän seurakunta. Suur-Tuusulasta on täällä puhuttu jo vuosikausia, ilman sen konkreettisempia tuloksia. En tosin tiedä toisiko se mitään kustannussäästöjä. Nyt nämä kunnat ovat kukin n. 40.000 asukkaan tienoilla, ja yhdistynyt kunta olisi yli sadantuhannen asukkaan kunta.

Sen verran katselin, että tätä kutsutaan pedelöinti alueeksi, mutta kun katsoo vauhtia, millä teollisuus pakenee Helsingin alueelta, voi tuo työmatka liikenne joskus vaikka kääntyä toisin päin. Tänne on siirtynyt Sinerbychoff Hietalahdesta, Värtisilä aikoinaan Siltasaaresta. SOK:n suurvarasto on juuri käyttöönotossa Sipoon ja Keravan rajalla, Anttila siirsi varastonsa tänne ja Kesko tulee ilmeisesti perässä.

Kun katson muuta Suomea, niin itseäni jotenkin harmittaa, että nämä nykyiset kuntauudistajat eivät tunne historiaa ja ikiaikaisia kuntarakenteita. Tässä uudistuksessa katkotaan historiallisia yhteyksiä ja jotenkin ainakin itselleni tulee mieleen, että tässä olisi kyllä voinut pohtia asiaa siltäkin näkökulmalta ja silloin kynä olisi käynyt luultavasti hiukan toisin. Kirkon ja kuntien rakennehan lähti neljänneskunnista ja seurakuntarakenne syntyi melko matemaattisesti. Kun taloluku kasvoi, perustettiin uusia seurakuntia ja seurakuntien kokoa tavallaan pyrittiin pitämään vakiona. En tiedä enkä ole seurannut tämän kuntarakenne uudistuksen tekijöiden aivoituksia, enkä tiedä mikä heidän punainen lanka rajojen piirtämisessä on, mutta organisaatioiden rakentemassa on kyllä kautta historian ollut oma säännönmukaisuus sadanmiehineen ja kymppeineen yhtähyvin kuin neljänneskuntineen. Mahtaaako tämän taustalla olla jotakin vastavaa ja kuinka moniportaiseen byrokratiaan näillä suunnitelmilla tullaan tai mahdetaan päätymään ja onko joku edes miettinyt sitä.

PS. Kirjoitin näistä neljänneskunnista blogi-kirjoituksen runsaan vuosi sitten, jossa on hieman tuosta historiallisesta rakenteesta http://suomensukututkimusseura.blogspot.com/2010/11/montako-kuntaa-suomi-tarvitsee-kysymys.html

[Kaisa Kihl]

Hei! Olen äskettäin vaihtanut mielipiteitä siitä, onko merkitystä kutsutaanko henkilöä askolalaiseksi vaiko pukkilalaiseksi. Henkilö on syntynyt Pukkilan Savijoella. Askola oli pitkään Porvoon kappeliseurakunta ja itsenäistyi samaan aikaan kuin Pukkila v. 1896. Toinen on sitä mieltä, että henkilö asui suurimman osan elämäänsä Askolassa, siis askolalainen. Itse pidän merkityksekkäämpänä sitä, missä henkilö syntyi ja kasvoi aikuiseksi.

Viimeksi olen tutkinut vanhoja karttoja vuodelta 1845 halutessani selvittää mihin mikin alue on kuulunut nykyisellä Uudellamaalla. Samaten pitää itselleen selvittää, kuka on syntynyt Helsingin maalaiskunnassa, Helsingissä vaiko jossain muussa kunnassa/kauppalassa/kaupungissa.

Kuntaliitoksia on tapahtunut paljon aikojen kuluessa. Vähän pitää sukututkijan päätään vaivata, mutta lieneekö merkitystä?

Tärkeintä mielestäni on, että liitosten jälkeenkin kaikki paikannimet säilyvät.

terv.
Kaisa

[Olarra]

Monilla paikkakunnilla sukututkija huomaa, että ollaan palaamassa vanhojen emäseurakuntien rajoihin. Sellainen positiivinen vaikutus on liitoksilla ollut, että lakkaavat kunnat ovat usein viimeisinä vuosinaan saattaaneet loppuun pitäjänhistorioitten tekemisprojektit (vaikkapa minulle läheiset Sahalahti ja Hauho yms.), mikä tietysti sukututkijaa ilahduttaa.

Samaa mieltä siitä, että vanhoja nimiä ja perinteitä on tärkeä vaalia.

Rakenteet on luotu palvelemaan asukkaita ja heidän palveluitaan. Siksi onkin ymmärrettävää, että hevosten tultua korvatuiksi autoilla voi olla paikallaan tarkastella myös palvelualueiden maantieteellisiä kokonaisuuksia uusista näkökohdista käsin.
t. Olavi A.:)

[Antti Järvenpää]

.... Rakenteet on luotu palvelemaan asukkaita ja heidän palveluitaan. Siksi onkin ymmärrettävää, että hevosten tultua korvatuiksi autoilla voi olla paikallaan tarkastella myös palvelualueiden maantieteellisiä kokonaisuuksia uusista näkökohdista käsin.
t. Olavi A.:)

Tässäkin on varmaan vinha perä. Hiukan tietenkin voi pohtia, että kun nyt EU on kovaa vauhtia lanseeraamassa sähkö- ja hypridiautoja tavallisten tilalle, kiinnittää huomion se, että lehtien toimittajat ovat testanneet pakkasilla melko ahkerasti täys-sähköautoja, ja näillä meidän kovilla pakkasilla niiden toiminta säde kutistuu aika pieneksi. Hiukan huumori silmäkulmassa voisikin kysyä, pitäisikö kuntien rajat määritellä akkujen keston mukaan kovilla pakkasilla. Etelä Suomen kaavailuissa ei tämäkään taida tulla vastaan, mutta jo Pohjois-Karjalan Lieksan rajoja katsellessa, ei taitaisi sähköautolla päästä pakkasilla pitäjä laidalta toiselle ja takaisin.

Vaikka edellinen on hiukan huumori mielessä kirjoitettua, niin EU:n ennuste on, että 2020 myydyistä uusista autoista olisi 10 % jollakin tavoin sähkökäyttöisiä, joten tämäkään ei lopulta ole aivan mitätön näkökulma ja ennen kuin tuonne päästään tarvitaan sähkövoimaa roimasti lisää ja kaapeileita, jotka kestävät myrskyt ja tuulet, että niitä autoja pystytään lataamaan. Nykyiset sähkösyötöthän eivät siihen riitä, vaan yksi auto vaatii vähintään saman verran pääsulakkeita kuin omakotitalo. Kun kaikkien myrskyjen jälkeen on paljon puhuttu maakaapeleista, niin sähköautot pistävät ne kyllä totaalisesti uusiksi, sillä vanhoilla ei pärjätä, ei edes kaupungeissa.

Kun otit nuo hevoset esiin, niin saattaahan se olla niinkin, että jos tuota infrastruktuuria ei lähdetä uusimaan, niin edessä voi olla paluu hevosiin. Osittainhan tuota on tapahtunut nimenomaan ratsastus innostuksen takia. Takavuosina kun jouduin ajelemaan jonkun verran Ruotsissa, niin se pisti silmään, miten valtavasti siellä oli hevosia, ja nyt täällä Suomessakin hevosen tapaaminen alkaa olla huomattavasti tavallisempaa kuin lehmän kanssa kohdakkoin sattuminen.

Jos palaa edes hitusen sukutukimuksen aihepiiriin, niin sähköautoista voi olla se hyöty, että kyläreissut muuttuvat takaisin yökylässä käymiseksi, kun on odotettava yön yli akkujen latautumista. Ehkäpä ne sukulaisuus suhteet näin hiukan paranevat.

[vikmapi]

Mielestäni suunnitelmia tehneet virkamiehet eivät ymmärrä lainkaan, kuinka systeemi näissä maaseudun kunnissa toimii. Liitettävien kuntien välillä ei ole kunnon teitä saatikka sitten minkäänlaisia liikenneyhteyksiä. Mutkaista soratietä päästään kyllä näkymättömiin nopeasti. Pitäis olla ratikat ja kymmenen minuutin välein kulkevat bussit, jotta homma toimisi. Kuvitteleekohan ne, että me liikutaan vielä kirkkoveneillä?
Sukututkijan kannaltahan ei tällä vuosisadalla taida olla mitään merkitystä, kun niitä tietojakaan ei saa.

[Olarra]

Antin avaama,kiinnostava topikki on sijoitettu otsikon "asian vierestä" alle, siispä jatkan valitussa tyylilajissa:

Entisenä kesä-ukilaisena tietysti iloitsen uudessa kuntakartassa siitä, että Vakka-Suomeen näyttää uudelleen syntyvän Vaasaporin kreivikunta. Yritin turhaan etsiä netistä tuon 1600-luvun luomuksen karttaa, mutta Laitilan ja Uudenkirkon alueistahan tuo suurin piirtein koostui. Vaasaporin sukuhan ei kreivikunnassaan oleillut, mutta erilaista hopmannia ja vastaavaa kyllä tulee sukututkijaa vastaan. Sukututkijalla on varmaan enemmän perspektiiviä kuntakeskusteluun kuin monella muulla.:cool:
t. Olavi A.

[Kataja]

Mielenkiintoista on nähdä, kuin paljon ON vaikutusta erilaisilla ei-konkreettisilla asioilla. Täälläkin on jo kauan esitetty perusteluja sille, että Hyvinkää ja Riihimäki olisi järkevää yhdistää yhdeksi kunnaksi. Mutta se on aina lopulta kilpistynyt siihen seikkaan, että riihimäkeläiset ovat hämäläisiä ja hyvinkäälaiset ovat uusmaalaisia, eikä kummatkaan anna tässä tuumaakaan periksi.
Marjatta

[Hannu Hellsten]

Mielenkiintoista on nähdä, kuin paljon ON vaikutusta erilaisilla ei-konkreettisilla asioilla. Täälläkin on jo kauan esitetty perusteluja sille, että Hyvinkää ja Riihimäki olisi järkevää yhdistää yhdeksi kunnaksi. Mutta se on aina lopulta kilpistynyt siihen seikkaan, että riihimäkeläiset ovat hämäläisiä ja hyvinkäälaiset ovat uusmaalaisia, eikä kummatkaan anna tässä tuumaakaan periksi.
Marjatta

Mutta eikös Seitsemässä Veljeksessä oltu "eteläisessä Hämeessä" ja oltiin tiettävästi Nurmijärvellä.

[Kataja]

Mutta eikös Seitsemässä Veljeksessä oltu "eteläisessä Hämeessä" ja oltiin tiettävästi Nurmijärvellä.

Tähän on vedottu, mutta se ei ole mennyt läpi kummassakaan leirissä. Kerta kaikkiaan halutaan olla eri heimoja.
Marjatta

[K-Erik]

Gamla Borgå var ganska stort. Sedan har olika delar bildats genom att kapell blivit socknar och sedan kommuner. Här spelar mindre roll kommunens storlek men viktigt skulle väl vara att invånarna har möjlighet att i val påverka. I en stor kommun försvinner randområdenas möjligheter att påverka. Och eftersom de valda finns i centrum, koncentreras utvecklingspengarna dit. Borgå är ett fint exempel med Finlands största skärgårdsunderstöd som till 95 % går till utvecklandet av stadens centrum. Så ock annorstädes där randområdena blir turistcentrum och avfolkas.
Släktforskarna har varken hjälp eller onytta av sammanslagningarna. Nya uppgifter får man bara med bön om och gamla finns både här och där.
kel

[Kivipää]

Mediassa olen huomannut sellaisen asian (ongelman?), että jos vaikkapa Perniön tai Särkisalon alueella tapahtuu jotain uutisoitavaa, niin otsikossa sanotaan, että Salossa tapahtui sitä tai tätä. Tai sitten Paraisilla, vaikka kyse olisi Houtskäristä. Faktisesti kuntarajamielessä asia on toki niin, mutta kyllä minusta tuollaisessa tapauksessa uutisointi menee luvalla sanoen jossain määrin pieleen. Isäni synnyinkunta Ullava on nykyään Kokkolaa, mutta pidän suorastaan harhauttavana sitä jos Ullavalla tapahtunut asia otsikoidaan (pelkästään) Kokkolassa tapahtuneeksi. Äidinäitini syntyi Karunassa, joka on yli 40 vuotta kuulunut Sauvoon. Sukulaisteni kanssa puhumme edelleen Karunasta nykyisestä kuntajaosta huolimatta.
_________________
Matti Pesola