Avioton lapsi

[HMJ]

Miten aviottomasta lapsesta tehtiin kirjauksia kirkonkirjoihin?

Kuka siinä oli "syyllinen". Kenestä merkintä tehtiin , millä perusteella ja koska?

Ilmeisesti joki yleinen sääntö asiassa oli....vai?

HelenaV

[Eija LH]

Avioton lapsi merkittiin äidille. Yleensä äidin kohdalla on vielä merkintä ripityksestä salavuoteudesta eli kirkossa annetusta julkisesta nuhtelusta. On myös voitu merkitä lapselle patronyymiksi Aatamintytär tai -poika vaikka äiti ei olisi ollut naimisissa. Eli eri seurakunnissa saattoi olle erilaisia merkintätapoja.
Äidin kohdalla saatettiin jaykossa käyttää qv-merkintää osoittamassa aviottoman äidin asemaa. Yleensä merkki poistettiin jos nainen avioitui eli puoliso teki tästä kunniallisen.

[HMJ]

Kiitos!

Selvensi paljon. Olen huomannut tuon, että käytäntöjä on monia. Onhan siellä miehillekin niitä mainintojan salavuoteudesta.
Tuo qv- merkintä ei kuitenkaan aina ilmeisesti ole yhdistettävissä lapsen isään.

Siinäpä tuo kun näitä suvun naisten "hyppelyjä" seurauksineen ei pääse isukkeja selvittämään.

HMJ

[HMJ]

Vielä tarkennusta.

Milloin se "tuomio" tästä aviottomasta lapsesta kirkonkirjoihin laitettiin?
Miten se silloin näkyi seurakunnassa asianosaiselle?

[Jari Nykänen]

Jos aviottomalle lapselle oli kuitenkin merkitty isä, niin oliko isä tunnustanut lapsen vai oliko kyseessä papin näkemys asiasta?

[Matti Lund]

Jos aviottomalle lapselle oli kuitenkin merkitty isä, niin oliko isä tunnustanut lapsen vai oliko kyseessä papin näkemys asiasta?


Hei,

Ainakin Pohjanmaalla kysymys aviottoman lapsen isyydestä meni 1700 -luvun lopulle asti aina oikeuden tutkintaan, eli tutkittiin siinä yhteydessä, kun ilmiannettiin naimaton nainen raskaustilassa tai vastikään lapsen synnyttäneenä. Prosessointia oli arvioini mukaan hieman enemmän siinä vaiheessa, kun nainen oli synnyttänyt.

Jos pastori oli valpasta tyyppiä, hän selvitti tapauksen itselleen jo heti naisen raskauden näkyessä ja ilmiantoi tämän sitten käräjillä ja kertoi todistuksellaan käräjillä, mitä osapuolet olivat mahdollisesti hänelle asiasta tunnustaneet. Jos pastori ei ollut valpasta tyyppiä nimismies tai kirkkoväärti yleensä ilmiantoi viran puolesta, ellei jompi kumpi osapuolista ollut nostanut itse kannetta.

Nainen oli osapuolista se, joka useimmiten nosti kanteen, koska hän halusi selityksillään puhdistaa mainettaan tai halusi, että mies vastaa omalta osaltaan lapsen elatuksesta.

Tavallisin asian käsittely eteni siten, että molemmat osapuolet, jos olivat paikalla, tunnustivat sen, että olivat keskenään tehneet syntymässä olevan tai jo syntyneen lapsen. Oli myös huomattava osuus tällaisia tunnustuksia pelkästä salavuoteudesta, vaikka nainen ei ollut tullut edes raskaaksi.

Oli myös pienempi osa kiistatapauksia, joissa mies tunnusti salavuoteuden, mutta kiisti olevansa lapsen isä. Näistä tutkinnoista saattoi kertyä kymmenenkin käräjäpöytäkirjasivua. Yleensä tutkinta oli erittäin paljastava ja todisteet riittävät isyyden paljastamiseen, mutta epäselvissä tapauksissa jouduttiin tutkinnassa valankäyntiin. Eli osapuolet haastettiin seuraaville käräjille vannomaan itse ja/tai valitsemiensa valallisten todistajien kanssa erikseen valalla oman kertomuksensa oikeellisuus. Yleensä tällöin tuli tunnustus isyydestä, joka oli antanut odottaa itseään.

Pienempi osa oli tapauksia, joissa mies pysyi isyyden kiistävässä kannassaan valallakin, mutta paljon yleisempi tapaus oli, että kanta tällöin muuttui, jos mies oli kiistänyt isyyden edellisessä oikeuden istunnossa.

Kun sitten verrataan kastekirjan syntymämerkintää ja oikeusprosessia, voidaan päätellä, että pappi oli hankkinut tiedon lapsen isyydestä oikeusprosessin kautta. On kastemerkintöjä, joista on pääteltävissä, että pappi ennakoi tiedon ja merkintöjä, joiden on täytynyt tapahtua jälkikäteen lisäyksenä muun kastekirjauksen jälkeen, kun oikeuden päätös on valmistunut.


Tämä oikeudellinen isyyden tutkinta alkoi 1800 -luvulle tultaessa jostain syystä rapautua, eli oikeuden pöytäkirjasta ei enää isyys selviä muulloin kuin, kun nainen kantoi elatusvelvollisuudesta lapsen isää vastaan. Ajauduttiin 1800 -luvulla pääsääntöön, että ainoastaan nainen tuomittiin salavuoteudesta ja mies pääsi kuin koira veräjästä. Tällöin, jos ylipäänsä on enää lapselle löydetty kastekirjaan isä, se lienee papin yksityisen tutkinnan tulos, joka perustuu lähinnä osapuolten yhteiseen tunnustukseen ja ripittäytymiseen.

Kun isyyden tutkinnasta ei ollut enää oikeuden pöytäkirjaa, siitä olivatko aviottoman lapsen tehneet osapuolet sopineet lapsen elatuksesta, on harvoin mitään merkkejä löydettävissä. Jos osapuolet olivat köyhää väkeä (kuten enin osa tapauksista oli), tuskin isä ryhtyi vastaamaan vapaaehtoisesti lapsen elatuksesta, vaan "pötki käpälämäkeen".


terv Matti Lund

[Kivipää]

Terhi Nallinmaa-Luoto kirjoitti parikymmentä vuotta sitten Genokseen liitteenä olevan artikkelin aviottomien lasten isien jäljittämisestä. Sen mukaan v. 1779 annettu asetus vapautti äidin ilmoittamasta epäiltyä isää. Tämän jälkeen Adamintyttäret ja -pojat taisivat tulla yleisemmiksi kirkonkirjoissa. Minunkin v. 1783 Suomusjärven Ahtialan Pietilässä syntynyt esiäitini Eva oli näin ollen Adamintytär, vaikka myös Mariantytär-muotoa esiintyi asiakirjoissa.

http://www.genealogia.fi/genos/62/62_176.htm

________________
Matti Pesola

[Matti Lund]

Terhi Nallinmaa-Luoto kirjoitti parikymmentä vuotta sitten Genokseen liitteenä olevan artikkelin aviottomien lasten isien jäljittämisestä. Sen mukaan v. 1779 annettu asetus vapautti äidin ilmoittamasta epäiltyä isää. Tämän jälkeen Adamintyttäret ja -pojat taisivat tulla yleisemmiksi kirkonkirjoissa. Minunkin v. 1783 Suomusjärven Ahtialan Pietilässä syntynyt esiäitini Eva oli näin ollen Adamintytär, vaikka myös Mariantytär-muotoa esiintyi asiakirjoissa.

http://www.genealogia.fi/genos/62/62_176.htm

________________
Matti Pesola


Vuoden 1734 laissa ei ole viitettä mahdolliseen kohtaan, joten sen sanamuoto ei ole minulle tuttu.


Kuninkaallisen asetuksen 20.1.1779 nimitys on "Kgl. F. ang. ändring uti almänna lagens stadganden i åtskilliga rum" eli se on kokoelma sekalaisia lakia täydentäviä lainmuutoksia eli sen reunahuomautuksena on "De delar af denna Kgl. F., som ännu äro gällande, äro införda under de lagens rum, åt hvilka den gifver förandrad lydelse".

Muun muassa siinä on muutos koskien huoruutta, kun syytetty on siitä neljättä kertaa tilillä, mutta muita viittauksia tämänkaltaisiin tapauksiin vuoden 1779 asetukseen ei ole siinä käyttämässäni vuoden 1734 lakikirjassa, joka on painettu vuonna 1881.

Huomiosi Terhin tutkielmasta on hyvä ja pitää kaivaa kuninkaallinen registratuura vuoden 1779 osalta ja katsoa, mikä sanamuoto siinä tässä asiassa mahtaa olla.

Kyllä jotkut naiset toivat isyysasian pöydälle vielä 1800 -luvullakin, mutta se väheni vuosi vuodelta ja vallitsevaksi tuli vaikeneminen ja oikeusprosessi oli läpihuuto, jossa nainen kutsuttiin eteen, nimettiin, todettiin, avioton lapsi tai salavuoteus, ja annettiin ko. tuomio. Aikaisemman monenkin pöytäkirjasivun tutkinnan sijaan oli usein enää vain viisi riviä tekstiä.

Ei muistini mukaan Pohjanmaalla törmää rippikirjoissa tekaistuihin aviottomien lasten patronyymeihin, vaan sääntönä on äidin oikea matronyymi.


terv Matti Lund